Lue keskustelun säännöt.
Äkkipikaisesti raivostuva ihminen, eikö osaa hillitä itseään? Eikö ihmistä hävetä yhtään?
30.12.2021 |
Voi räjähtää tutuille ja tuntemattomille, mutta eipäs hävetä edes yhtään. Eikö yhtään ajattele mitä toiset ihmiset oikeasti hänestä ajattelevat? Itse pidän tuollaista ainakin kiukuttelevana ihmisenä, joka ei osaa käytöstapoja elämän.
Kommentit (123)
Meidän suvussa, minun suvussani on ihminen joka käskyttää ja jos häntä ei uskota, niin haukkuu suoraan, eikä sitä häiritse yhtään sanoa mitään kasvokkain. Myös whatsapp viestiä tulee ja sairasta haukkumista, ei ole tyytyväinen mihinkään. Sisarusten, lasten ja puolisoiden pitäisi aina toimia kuten hän haluaa. Pitäisi vain omat asiat itellään ja menisi maan rakoon, kun ei osaa tulla toimeen ihmisten kanssa. Yks päivä huusi siskolle, äidilleen, äidin siskolle. Ei osaa kuin haukkua, huutaa ja haukkua lisää. Aika sairasta. Ei mitään kontrollia. Ei todellakaan elämän hallintaa. Taitaa olla yksinäinen ihminen, joka hakee vain huomiota. Näitä on maailmassa. Ainut vaihtoehto on olla puhumatta mitään, ei yhteyttä hulluihin ja pysyä kaukana, kun ei näe omaa toimintaa ollenkaan sairaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juuri tuollainen, mulla on ADHD, vaikka oireet ovat melko hyvin iän ja lääkityksen myötä kontrollissa, niin impulsiivinen käytös saa edelleen välillä vallan, suu ja teot vaan toimii, ennen kuin ajatus ehtii mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä vain on todella sekaisin. Olen todistanut useampia pariskuntia kaupassa jossa nainen raivoaa miehelleen milloin mistäkin.
Naisilla varmasti eniten vaikuttaa hormoonitoiminta. Jos ei itse kärsi sellaisista ongelmista ei varmasti ymmärrä miten paljon se elämään vaikuttaa, kaikki eivät edes saa apua hormoonallisesta ehkäisystä.
On aika vaarallista riehua tuntemattomalle kun ei tiedä sen reaktiota. Voi käydä pahastikkin. Rikhard Kuklinski on malliesimerkki henkilöstä jollaista ei kannata provosoida.
Vierailija kirjoitti:
Normaali ihminen osaa kyllä hillitä itsensä ja käyttäytyä asiallisesti silloinkin, kun on reklamoitavaa. Olen elämässäni tehnyt useita reklamaatiota ja kaikissa käyttäytynyt hyvin - yksikään ei ole jäänyt hoitamatta tai ainakin aina on vastattu. Mutta useimmiten raivokohtaukset liittyvät johonkin neurologiseen ongelmaan ja nämä ihmiset eivät tosiaan osaa hillitä itseään.
Justiinsa tätä, stressiä ja väsymystä, kaikilla ei ole ainuttakaan ihmistä vaikka auttamassa lastenhoidossa, työssä olo saattaa olla ainoa "loma", ei kai siinä tarvitse ihmetellä miksi ne hermot menee herkemmin, kun siinä perheessä, missä on isä, äiti, mummo, kummit ja kaimat tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälläisiä tuntemattomille raivoojia en oo koskaan käsittänyt varmaan jotain mt- ongelmaisia, normaali ihminen ei ragee tuntemattomille.
Mä en jaksa leikkiä mukavaa, jos aihetta on mistä sanoa, niin varmasti sanon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää välittää siitä mitä muut ajattelevat?
Koska se vaikuttaa siihen miten muut kohtelevat sinua.
Entä sitten, en mä todellakaan kaipaa ihan ketä tahansa elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorempana aika tuittupää exääni kohtaan, mutta en raivonnut kavereille enkä vieraille ihmiselle. Iän myötä olen rauhoittunut vaikea on kuvitella, että enää raivopäissäni viskelisin astiakaapin sisältöä seiniin ja samaa kyytiä nakellut viherkasvit pitkin kämppää.
Joskus väsyneenä, stressaantuneena tai muuten vain ärtyneenä saatan olla vähemmän mukava kanssaihmisiä kohtaan, mutta yritän hillitä esimerkiksi sanomisiani.
Kai siinä on kyse luonteesta ja jostain kyvystä säädellä tunteitaan.
Äitini huutaa ja riehuu vielä ikäihmisenä kuin palosireeni ihan mitättömien asioiden vuoksi. Hän myös kokee muiden ihmisten sanomiset usein loukkauksena itseään kohtaan. Kaikki ihmissuhteet ovat olleet vaikeita ja välit ovat hänellä menneet poikki milloin ystäviin, milloin sukulaisiin tai naapureihin. Yksinäinen on.
Parisuhteessa, varsinkin ensimmäisissä vaikuttaa niin paljon se, mitä on lapsuuden kodissa oppinut. Jos sä oot ikäsi nähnyt että suhde on sellainen missä äiti raivoaa isälle, tottakai sä luulet että niin asioiden kuuluukin toimia.
Kaikki ihmiset eivät tunne häpeää. Se on opittu tunne ja siitä voi opetella myös pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen kerran kun "sanon", sanon asiasta.
Inhoan "vain itseään ajattelijoita".
Ja juu, räjähdyksen jälkeen tunnen oloni oikein hienoksi.
Jos viitsisin, häpeäisin provokaattoria.
Eräs ystävä sanoi että ei hän ainakaan ole sitä tyyppiä joka vain venyyvenyyvenyy eikä ikinä pauku.
👍
Vuosia olen tuntenut ihmisen , ihmisen joka on aina ystävällinen, mutta kun tulee pieni vastoinkäyminen, niin muuttuu. Silmissä joku hullunkiilto ja sanat lentää suusta. Aivan sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheinen saa joskus hillittömiä raivo-huutokohtauksia. On teatraalinen, dramaattinen ja huomionhakuinen ihminen jolla mt-ongelmia. On sellainen tempperamenttinen varmaan perusluonteeltakin ja ns. "topakka" mutta jos asiat ei mene mielen mukaan niin saa noita kohtauksia ihan yhtäkkiä. Eli vetää herneet nenään ihan mistä vaan. Epävakaa-luonne.
Itse olen aika leppoinen lapanen mutta olen joutunut välillä ihmisten kyttäämisten ja ilkeämielisten kommenttien kohteeksi. Aikani sitä katsottuani niin ei auta kuin jossain kohdassa sanoa suorat sanat että se loppuu ja tulee selväksi etten moista siedä. Osaan sanoa todella ilkeästi kun lopulta menetän malttini. Minulla on pitkä pinna mutta pohja on omallakin kaivolla. Yleensä pyrin sopuisuuteen ja diplomaattisuuteen mutta se ei vaan aina tehoa, valitettavasti. Harvoin huudan mutta joskus kerran vuodessa sitäkin.
Ei heillä vain ole itsehillintää, joku puutos ehkä aivoissa, traumat elämässä, ei empatiaa, ei herkkyyttä nähdä hyvää toisissa ihmisissä. Herkkä ihminen toimi noin, joten kylmä ja kova ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalla ei ole häpyä yhtään ja näin ja kuulin sen. Hurjaa.
Se tarkoittaa sitä että henkilö on jäänyt osittain lapseksi. Kehitysvamma.
Kuormiinnutettu erityisherkkä toimii just noin.
Saako tyttöjä kiusata?
Tajusin vasta aikuisena että sitä pidetään junttimaisena. Meillä isä oli tuollainen ja äiti ihaili ja kunnioitti häntä, piti tärkeänä ettei häntä saa ärsyttää jne. Isä ilmeisesti piti itse itseäänkin karismaattisena ja kunnioitusta herättävänä.
En osaa hillitä, hävettää sen raivokohtauksen laannuttua. Terapiassa olen ollut, ei apua.
En lukenut koko viestiketjua, mutta onko kukaan muistanut mainita vaihdevuosia!!? Olen perusrauhallinen ja ystävällinen ihminen, mutta vaihdevuosien alkaessa sain ikäviä raivonpuuskia. Hormonikorvaushoito auttaa niihinkin.