Lue keskustelun säännöt.
Vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja - onko muilla tällaista?
Meillä on taaperoikää lähestyvä vauva. Vauvalla on ollut haasteita koko ikänsä erityisesti nukkumisen suhteen, joten olemme pyrkineet pitämään säännöllisen päivärytmin ja rutiineista kiinni, sillä ne helpottavat arkea. Tätä on ollut todella vaikea perheen ulkopuolisten ymmärtää. Meillä ei siis ole vauvaa, joka nukahtaisi mihin vain ja kaikki sujuisi superjouhevasti. Haastavan vauvan kanssa ollaankin oltu aika paljon kotona oman perheen kesken ja vieraita (isovanhemmat/ystävät) käy meillä 1-2 kertaa kuussa.
Kun isovanhemmat/ystävät ovat nähneet vauvaa, he eivät ollenkaan ymmärrä miksi rutiinien kanssa pitäisi olla tarkkaa. Jos vauva menee normaalisti päiväunille klo 14, niin olemme päiväunille nukuttamisen ajan kotona hiljaa (päiväunien aikana vauva ei herää meteliin, mutta nukahtamisesta ei tule mitään metelissä). Isovanhemmat/ystävät puhuvat kovaan ääneen, avaavat television/alkavat tehdä jotain meluisaa ja vaikka sanoo, että voitaisiinko nyt olla vartti hiljaa, niin toive kaikuu kuuroille korville. Eivät ylipäätään ymmärrä, miksi vauvan pitää nukkua päiväunet juuri silloin, kun he ovat käymässä (viipyvät useamman tunnin kerrallaan eli unet osuvat joka tapauksessa johonkin väliin).
Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat haluavat syöttää vauvaa. Sitten turhautuvat, kun vauva ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun vauva ihmettelee keittiössä höpöttäviä aikuisia eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, "koska kyllä se vauva kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppupäivän ruokailut ovat haastavia.
Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa vauvan iltapuuhiin. Iltapuurot, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä vauvan menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään pinnasängyn luokse "tuitui pikku Eevi-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun vauva ei saa unta vieraan jutellessa. Pahimmillaan iltanukutus vie pari tuntia, kun vauva ei rauhoitu millään ja on levoton vieraiden jäljiltä. Kun olemme oman perheen kesken kotona koko päivän, niin on rauhallisempaa.
Onko muilla vastaavaa, että vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja? Meillä on ollut monesta syystä raskas vauvavuosi ja turhauttaa, kun nuo päivärytmeistä ja rutiineista lipsumiset kaatuvat sitten meidän vanhempien niskaan levottomina iltoina ja huonosti nukuttuina öinä. Vieraitahan tuo ei haittaa, sillä he eivät joudu kestämään itse noita lipsumisten aiheuttamia haasteita. Mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Emme haluaisi linnoittautua kotiinkaan ja olla täysin näkemättä vieraita.
ap
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Tämä on just sitä kun ei ymmärretä. Lapset ovat erilaisia. Kukaan vanhempi ei tahallaan ajaudu noihin rutiineihin vaan kokeilemalla on tullut selväksi että mikään muu ei toimi. Meillekin irvailtiin että liian herkkiä olette ja radiota päälle vain. No helvetti kun vauva havahtui aivan kaikkeen mahdolliseen. Ja jos ei nukkunut siinä vartin aikaikkunassa niitä päiväunia niin ei nukkunut yöllä. Me tiedettiin tämä koska oltiin kokeiltu kaikkea. Joten me tehtiin tietenkin niin että varmistettiin vauvan ja OMAT yöunet.
Toinen lapsi sitten nukkui missä vain ja miten päin vain. Hänen kohdallaan syöminen olikin sitten erikoista taiteilua. Kolmas taas heräili öisin vuoden ajan vaikka oltaisiin seisty päällään. Ihan tahallaan tietysti itse aiheutettiin nämä juu.
Todella moni tekee lapsen ja jopa koiran kanssa sen virheen, että alkaa mukautua ja mukautua ja mukautua ja lopulta ollaan suossa, kun se mukautumisen taso on mennyt överiksi.
Niin, tietysti on viisaampaa hakata päätä seinään kuukausia tai vuosiakin, että se lapsihan nukkuu kun radio on täysillä!! En mukaudu!
Nukutko muuten itse? Kuinka moni tämän ketjun viisastelijoista nukkuu radio/telkkari/ruohonleikkuri päällä ihan mielellään ja sikeästi?
Minä olen hyvä nukkumaan ja osaan nukkua melussakin, mutta nukahtamiseen tarvitsen muutaman minuutin verran hiljaista. Uni ei tule, jos joku seinän takana kailottaa kovalla äänellä. Ei ne lapset sen kummempia ole mitä minäkään, nukahtaminen vaatii rauhaa. Osalla porukasta lienee niin isot asunnot, että makuuhuoneeseen ei kuulu vaikka olohuoneessa pidetään millaista melua tahansa. Vaikea heidän on ymmärtää niitä, jotka ei asu yhtä hulppeasti.
Normaali seurusteluääni ei ole kailottamista ja tosiaan asuntoa jo hankkiessa kannattaa miettiä sen oman perheen tarpeet.
Ihmisillä nyt äänenvoimakkuus kasvaa, kun he innostuvat ja naurukin on kovaäänistä. Toki, jos vieraat ovat hiljaista sorttia ja kyläily on lähinnä nurkkiin tuijottamista, niin sitten äänet eivät ole ongelma. Kuinka moni muka oikeasti osaa ajatella, että jos me jossain vaiheessa halutaan lapsia ja saadaan niitä, niin miten heidän nukuttaminen sujuu, jos he sattuvat olemaan herkkäunisia? Oho, jos joku osaa varautua ihan kaikkeen mahdolliseen.
No minä esimerkiksi. Ostimme varta vasten talon, jossa on alakerrassa takkahuone, jossa katsoa vanhempien kesken elokuvia tai seurustella vieraiden kanssa ilman että herkkäunisinkaan ipana kuulee yhtään mitään.
Sinne oli jopa oma ulko-ovi, joten vieraat pystyivät sekä tulemaan että poistumaan ilman että käytettiin normaalia uloskäyntiä.
Ja nyt kun vanhin lapsi on jo 20, se tila palvelee hänen omana asuntonaan.
Normaalit ihmiset toimii näin, eikä ajelehdi hupsis,oho,enpä tajunnut -menetelmällä kriisistä kaaoksen kautta kriisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hehee, täällä jo annetaan asunnon hankintaan neuvoja... 😅
Vaikeaa vissiin hyväksyä että joka perheessä oma tyylinsä.
Vauva- ajat on rasittavia. Itse en jaksanut vieraita useinkaan kun penskat pieniä ja olen sen verran introvertti etten sitä jatkuvaa seurusteluakaan jaksa. Tykkään hiljaisista illoista, lukemisesta, käsitöistä jne. Ja kun ipanat nukahtivat, se oli meidän vanhempien omaa aikaa joka oli todellakin kortilla.
Koska näköjään mitään ei hoksata itse! Ja sitten eletään itse rakennetussa vankilassa ja valitetaan.
Sinäkö muka asuntoa ostaessasi mietit sitä, miten lapset saadaan nukkumaan silloin, kun teillä on vieraita? Ai hitsi, tässä olisi täydellinen asunto hinnan, kunnon, naapuruston ja sijainnin puolesta, mutta kun ehkä joskus saamamme lapsen makuuhuone on olohuoneen vieressä, joten me ei nyt voida ottaa tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Tämä on just sitä kun ei ymmärretä. Lapset ovat erilaisia. Kukaan vanhempi ei tahallaan ajaudu noihin rutiineihin vaan kokeilemalla on tullut selväksi että mikään muu ei toimi. Meillekin irvailtiin että liian herkkiä olette ja radiota päälle vain. No helvetti kun vauva havahtui aivan kaikkeen mahdolliseen. Ja jos ei nukkunut siinä vartin aikaikkunassa niitä päiväunia niin ei nukkunut yöllä. Me tiedettiin tämä koska oltiin kokeiltu kaikkea. Joten me tehtiin tietenkin niin että varmistettiin vauvan ja OMAT yöunet.
Toinen lapsi sitten nukkui missä vain ja miten päin vain. Hänen kohdallaan syöminen olikin sitten erikoista taiteilua. Kolmas taas heräili öisin vuoden ajan vaikka oltaisiin seisty päällään. Ihan tahallaan tietysti itse aiheutettiin nämä juu.
Todella moni tekee lapsen ja jopa koiran kanssa sen virheen, että alkaa mukautua ja mukautua ja mukautua ja lopulta ollaan suossa, kun se mukautumisen taso on mennyt överiksi.
Niin, tietysti on viisaampaa hakata päätä seinään kuukausia tai vuosiakin, että se lapsihan nukkuu kun radio on täysillä!! En mukaudu!
Nukutko muuten itse? Kuinka moni tämän ketjun viisastelijoista nukkuu radio/telkkari/ruohonleikkuri päällä ihan mielellään ja sikeästi?
Minä olen hyvä nukkumaan ja osaan nukkua melussakin, mutta nukahtamiseen tarvitsen muutaman minuutin verran hiljaista. Uni ei tule, jos joku seinän takana kailottaa kovalla äänellä. Ei ne lapset sen kummempia ole mitä minäkään, nukahtaminen vaatii rauhaa. Osalla porukasta lienee niin isot asunnot, että makuuhuoneeseen ei kuulu vaikka olohuoneessa pidetään millaista melua tahansa. Vaikea heidän on ymmärtää niitä, jotka ei asu yhtä hulppeasti.
Normaali seurusteluääni ei ole kailottamista ja tosiaan asuntoa jo hankkiessa kannattaa miettiä sen oman perheen tarpeet.
Ihmisillä nyt äänenvoimakkuus kasvaa, kun he innostuvat ja naurukin on kovaäänistä. Toki, jos vieraat ovat hiljaista sorttia ja kyläily on lähinnä nurkkiin tuijottamista, niin sitten äänet eivät ole ongelma. Kuinka moni muka oikeasti osaa ajatella, että jos me jossain vaiheessa halutaan lapsia ja saadaan niitä, niin miten heidän nukuttaminen sujuu, jos he sattuvat olemaan herkkäunisia? Oho, jos joku osaa varautua ihan kaikkeen mahdolliseen.
No minä esimerkiksi. Ostimme varta vasten talon, jossa on alakerrassa takkahuone, jossa katsoa vanhempien kesken elokuvia tai seurustella vieraiden kanssa ilman että herkkäunisinkaan ipana kuulee yhtään mitään.
Sinne oli jopa oma ulko-ovi, joten vieraat pystyivät sekä tulemaan että poistumaan ilman että käytettiin normaalia uloskäyntiä.
Ja nyt kun vanhin lapsi on jo 20, se tila palvelee hänen omana asuntonaan.
Normaalit ihmiset toimii näin, eikä ajelehdi hupsis,oho,enpä tajunnut -menetelmällä kriisistä kaaoksen kautta kriisiin.
Mä olen ihan normaali ihminen ja en todellakaan miettinyt lapsia kun ostin talon. Ei kuule 22 vuotiaana ollut lapset mielessä. Asuin talossa yli 10v ennen kuin tuli lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Tämä on just sitä kun ei ymmärretä. Lapset ovat erilaisia. Kukaan vanhempi ei tahallaan ajaudu noihin rutiineihin vaan kokeilemalla on tullut selväksi että mikään muu ei toimi. Meillekin irvailtiin että liian herkkiä olette ja radiota päälle vain. No helvetti kun vauva havahtui aivan kaikkeen mahdolliseen. Ja jos ei nukkunut siinä vartin aikaikkunassa niitä päiväunia niin ei nukkunut yöllä. Me tiedettiin tämä koska oltiin kokeiltu kaikkea. Joten me tehtiin tietenkin niin että varmistettiin vauvan ja OMAT yöunet.
Toinen lapsi sitten nukkui missä vain ja miten päin vain. Hänen kohdallaan syöminen olikin sitten erikoista taiteilua. Kolmas taas heräili öisin vuoden ajan vaikka oltaisiin seisty päällään. Ihan tahallaan tietysti itse aiheutettiin nämä juu.
Todella moni tekee lapsen ja jopa koiran kanssa sen virheen, että alkaa mukautua ja mukautua ja mukautua ja lopulta ollaan suossa, kun se mukautumisen taso on mennyt överiksi.
Niin, tietysti on viisaampaa hakata päätä seinään kuukausia tai vuosiakin, että se lapsihan nukkuu kun radio on täysillä!! En mukaudu!
Nukutko muuten itse? Kuinka moni tämän ketjun viisastelijoista nukkuu radio/telkkari/ruohonleikkuri päällä ihan mielellään ja sikeästi?
Minä olen hyvä nukkumaan ja osaan nukkua melussakin, mutta nukahtamiseen tarvitsen muutaman minuutin verran hiljaista. Uni ei tule, jos joku seinän takana kailottaa kovalla äänellä. Ei ne lapset sen kummempia ole mitä minäkään, nukahtaminen vaatii rauhaa. Osalla porukasta lienee niin isot asunnot, että makuuhuoneeseen ei kuulu vaikka olohuoneessa pidetään millaista melua tahansa. Vaikea heidän on ymmärtää niitä, jotka ei asu yhtä hulppeasti.
Normaali seurusteluääni ei ole kailottamista ja tosiaan asuntoa jo hankkiessa kannattaa miettiä sen oman perheen tarpeet.
Ihmisillä nyt äänenvoimakkuus kasvaa, kun he innostuvat ja naurukin on kovaäänistä. Toki, jos vieraat ovat hiljaista sorttia ja kyläily on lähinnä nurkkiin tuijottamista, niin sitten äänet eivät ole ongelma. Kuinka moni muka oikeasti osaa ajatella, että jos me jossain vaiheessa halutaan lapsia ja saadaan niitä, niin miten heidän nukuttaminen sujuu, jos he sattuvat olemaan herkkäunisia? Oho, jos joku osaa varautua ihan kaikkeen mahdolliseen.
No minä esimerkiksi. Ostimme varta vasten talon, jossa on alakerrassa takkahuone, jossa katsoa vanhempien kesken elokuvia tai seurustella vieraiden kanssa ilman että herkkäunisinkaan ipana kuulee yhtään mitään.
Sinne oli jopa oma ulko-ovi, joten vieraat pystyivät sekä tulemaan että poistumaan ilman että käytettiin normaalia uloskäyntiä.
Ja nyt kun vanhin lapsi on jo 20, se tila palvelee hänen omana asuntonaan.
Normaalit ihmiset toimii näin, eikä ajelehdi hupsis,oho,enpä tajunnut -menetelmällä kriisistä kaaoksen kautta kriisiin.
Mä olen ihan normaali ihminen ja en todellakaan miettinyt lapsia kun ostin talon. Ei kuule 22 vuotiaana ollut lapset mielessä. Asuin talossa yli 10v ennen kuin tuli lapsi.
No sinä olet näitä hups-ihmisiä. Ihan turha enää inistä sitten tai vaatia että koko muu maailma pysähtyy kun sinä ratkot kulloistakin hupsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hehee, täällä jo annetaan asunnon hankintaan neuvoja... 😅
Vaikeaa vissiin hyväksyä että joka perheessä oma tyylinsä.
Vauva- ajat on rasittavia. Itse en jaksanut vieraita useinkaan kun penskat pieniä ja olen sen verran introvertti etten sitä jatkuvaa seurusteluakaan jaksa. Tykkään hiljaisista illoista, lukemisesta, käsitöistä jne. Ja kun ipanat nukahtivat, se oli meidän vanhempien omaa aikaa joka oli todellakin kortilla.
Koska näköjään mitään ei hoksata itse! Ja sitten eletään itse rakennetussa vankilassa ja valitetaan.
Sinäkö muka asuntoa ostaessasi mietit sitä, miten lapset saadaan nukkumaan silloin, kun teillä on vieraita? Ai hitsi, tässä olisi täydellinen asunto hinnan, kunnon, naapuruston ja sijainnin puolesta, mutta kun ehkä joskus saamamme lapsen makuuhuone on olohuoneen vieressä, joten me ei nyt voida ottaa tätä.
Kyllä. Tietenkin. Samaten mietin muunkin pohjan luonnollisesti mahdollisimman toimivaksi.
Meillä oli mm iso eteinen, ulko-ovelta suora pääsy kylpyhuoneeseen ja erillinen keittiö myös listalla. Koska kodin pitää olla toimiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Tämä on just sitä kun ei ymmärretä. Lapset ovat erilaisia. Kukaan vanhempi ei tahallaan ajaudu noihin rutiineihin vaan kokeilemalla on tullut selväksi että mikään muu ei toimi. Meillekin irvailtiin että liian herkkiä olette ja radiota päälle vain. No helvetti kun vauva havahtui aivan kaikkeen mahdolliseen. Ja jos ei nukkunut siinä vartin aikaikkunassa niitä päiväunia niin ei nukkunut yöllä. Me tiedettiin tämä koska oltiin kokeiltu kaikkea. Joten me tehtiin tietenkin niin että varmistettiin vauvan ja OMAT yöunet.
Toinen lapsi sitten nukkui missä vain ja miten päin vain. Hänen kohdallaan syöminen olikin sitten erikoista taiteilua. Kolmas taas heräili öisin vuoden ajan vaikka oltaisiin seisty päällään. Ihan tahallaan tietysti itse aiheutettiin nämä juu.
Todella moni tekee lapsen ja jopa koiran kanssa sen virheen, että alkaa mukautua ja mukautua ja mukautua ja lopulta ollaan suossa, kun se mukautumisen taso on mennyt överiksi.
Niin, tietysti on viisaampaa hakata päätä seinään kuukausia tai vuosiakin, että se lapsihan nukkuu kun radio on täysillä!! En mukaudu!
Nukutko muuten itse? Kuinka moni tämän ketjun viisastelijoista nukkuu radio/telkkari/ruohonleikkuri päällä ihan mielellään ja sikeästi?
Minä olen hyvä nukkumaan ja osaan nukkua melussakin, mutta nukahtamiseen tarvitsen muutaman minuutin verran hiljaista. Uni ei tule, jos joku seinän takana kailottaa kovalla äänellä. Ei ne lapset sen kummempia ole mitä minäkään, nukahtaminen vaatii rauhaa. Osalla porukasta lienee niin isot asunnot, että makuuhuoneeseen ei kuulu vaikka olohuoneessa pidetään millaista melua tahansa. Vaikea heidän on ymmärtää niitä, jotka ei asu yhtä hulppeasti.
Normaali seurusteluääni ei ole kailottamista ja tosiaan asuntoa jo hankkiessa kannattaa miettiä sen oman perheen tarpeet.
Ihmisillä nyt äänenvoimakkuus kasvaa, kun he innostuvat ja naurukin on kovaäänistä. Toki, jos vieraat ovat hiljaista sorttia ja kyläily on lähinnä nurkkiin tuijottamista, niin sitten äänet eivät ole ongelma. Kuinka moni muka oikeasti osaa ajatella, että jos me jossain vaiheessa halutaan lapsia ja saadaan niitä, niin miten heidän nukuttaminen sujuu, jos he sattuvat olemaan herkkäunisia? Oho, jos joku osaa varautua ihan kaikkeen mahdolliseen.
No minä esimerkiksi. Ostimme varta vasten talon, jossa on alakerrassa takkahuone, jossa katsoa vanhempien kesken elokuvia tai seurustella vieraiden kanssa ilman että herkkäunisinkaan ipana kuulee yhtään mitään.
Sinne oli jopa oma ulko-ovi, joten vieraat pystyivät sekä tulemaan että poistumaan ilman että käytettiin normaalia uloskäyntiä.
Ja nyt kun vanhin lapsi on jo 20, se tila palvelee hänen omana asuntonaan.
Normaalit ihmiset toimii näin, eikä ajelehdi hupsis,oho,enpä tajunnut -menetelmällä kriisistä kaaoksen kautta kriisiin.
Mä olen ihan normaali ihminen ja en todellakaan miettinyt lapsia kun ostin talon. Ei kuule 22 vuotiaana ollut lapset mielessä. Asuin talossa yli 10v ennen kuin tuli lapsi.
No sinä olet näitä hups-ihmisiä. Ihan turha enää inistä sitten tai vaatia että koko muu maailma pysähtyy kun sinä ratkot kulloistakin hupsia.
En ole inissyt tai vaatinut yhtään mitään.
On kyllä käynyt varsin selväksi, että osa vanhemmista sekoaa täysin lasten myötä. Mikään ei onnistu, elämä etenee kuin juna samoja raiteita ja yksikin sivuliike ilmeisesti aiheuttaa suurkatastrofin kuninkaallisen perillisen myötä.
Kaikki voittavat kun nämä perheet jätetään suosiolla suorittamaan keskenään. Tapaamisten on tarkoitus tuottaa iloa, jos ne ovat vain stressiä perheille ja kiusallisia ja rasittavia vieraille niin ei maksa vaivaa. Vauva talossa ei kuitenkaan oikeuta ihan mihin vaan vaatimuksiin tai muiden pompotteluun, ehtojen lateluun jne. Ette te nyt niin ainutlaatuisia ole, että väki loputtomiin jaksaa roikkua perässä. Muutakin seuraa on ja sellaista, josta jää hyvä fiilis. Jossain vaiheessa ihmiset ympärillä kyllästyvät ja yks kaks havahdutte siihen, että olette aika yksin. Mutta sellaista se on, valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä käynyt varsin selväksi, että osa vanhemmista sekoaa täysin lasten myötä. Mikään ei onnistu, elämä etenee kuin juna samoja raiteita ja yksikin sivuliike ilmeisesti aiheuttaa suurkatastrofin kuninkaallisen perillisen myötä.
Kaikki voittavat kun nämä perheet jätetään suosiolla suorittamaan keskenään. Tapaamisten on tarkoitus tuottaa iloa, jos ne ovat vain stressiä perheille ja kiusallisia ja rasittavia vieraille niin ei maksa vaivaa. Vauva talossa ei kuitenkaan oikeuta ihan mihin vaan vaatimuksiin tai muiden pompotteluun, ehtojen lateluun jne. Ette te nyt niin ainutlaatuisia ole, että väki loputtomiin jaksaa roikkua perässä. Muutakin seuraa on ja sellaista, josta jää hyvä fiilis. Jossain vaiheessa ihmiset ympärillä kyllästyvät ja yks kaks havahdutte siihen, että olette aika yksin. Mutta sellaista se on, valintoja.
Todellinen ystävyys kyllä kestää muutaman vuoden ajanjaksot vaikka toisella ei ole syystä tai toisesta aikaa pitää yhteyttä. Ikävää, jos joillakin ystävyys on niin heikolla pohjalla, että siihen ei kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun olette löytäneet mikä teille toimii, ap.
Meillä vähän samantyyppinen ongelma, tiettyjen vierailijoiden osalta: miehen äiti ja tämän miesystävä. Vauvan iltatoimet aloitetaan noin klo18 ja vielä viime syksyllä olivat parin viikon välein tulossa meille kylään "illalla". He siis nukkuvat itse työpäivän jälkeen päikkärit, jonka jälkeen alkaisivat valumaan meille päin ja odottavat kahvia ja pullaa siihen aikaan. Viimeksi kun kehtasivat loppusyksystä tulla jälleen kuudelta illalla kahville vaikka oli sovittu Klo 17, sanoin että voimme myöhästyttää vielå tällä kertaa puoli tuntia lapsen iltarutiineja, mutta kahveja meillä ei enää tähän aikaan keitetä. Ja jatkossa ovat tervetulleita keskellä päivää. Koska meidän rytmiä ei itsessään arvosteta, perustelin sillä että iltavierailut eivät käy meille kun lapsi on väsynyt ja kiukkuinen. Tämä johti siihen, etteivät ole enää tulleet meille ollenkaan ja mummua ei kiinnosta tavata lastenlastensa. Joulua ennen olisi tullut miesystävänsä ja tämän suvun kanssa "ihan vain piipahtamaan myöhemmin illalla kun miesystävän sukulaiset haluaisivat nähdä vauvaa", soitti minulle puoli kuudelta. Sanoin, ettei siihen aikaan enää käy.
Joulunapäivänå taas kauhea vääntö siitä, että lapset pitää pistää myöhemmin nukkumaan, jotta nukkuisi sitten aamulla myöhempään. Olivat itse aamiaispöydässä kun tulimme kahdeksi (kutsuttuna) kylään. Jos he haluavat valvoa puoleenyöhön ja nousta Klo 12 päivällä, fine by me. Mutta miksi meidän pitäisi niin tehdä? Jouluna mentiin heidän rytminsä mukaan, koska heidän kotinsa. Meille ei tulla meidän rytmiä rikkomaan.Aloittajan homma ei kuulosta omituiselta, mutta tuo klo 18 nukuttaminen on sulaa hulluutta!
Tuossahan lukee, että lapsen iltatoimet aloitetaan klo 18. Etkö ole sellaisista kuullut? Jos lapsen joutuu herättämään tai lapsi herää arkena aamukuudelta, niin eihän lapsi muuten saa tarpeeksi unta. Lapsen itsensä kannalta on parempi, jos hän herää aamuisin itsekseen ilman herättämistä. Väkisin unesta hereille repiminen ei tee lapsellekaan hyvää. Pieni lapsi ei myöskään pysty muuttamaan omaa rytmiään kuten aikuinen, joka viikonloppuisin nukkuu iltapäivään vaikka viikolla nousee kuudelta.
Minä itse en tykkää, jos illalla omien iltatoimien aikaan pitäisi samaan aikaan seurustella vieraiden kanssa. Miksi lapsi olisi sen kummempi?
Minun lapseni iltatoimet kestävät enintään tunnin siitä kun iltapala loppuu, yhden hengen voimin tehtyinä. Siinä pestään hampaat, käydään vessassa, suihkussa, rasvataan, tarvittaessa leikataan tukka tai vaihdetaan uudet lakanat, puetaan yöpuku, luetaan pitkä iltasatu sekä lauletaan tuutulaulua 5 säkeistöä (jos minä tai lapsi ei nukahda ennen). Kun lapsi oli pienempi niin ei tarvinnut joka ilta suihkua ja iltasatu oli joku lyhyt kuvakirja.
Illallisen syöntiin saa kyllä myös tunnin menemään, jos lapsi ja aikuiset syövät lämpimän ruoan ja jälkiruoaksi vaikka jogurttia ja samalla seurustellaan. Tässä eivät vieraat ole haitaksi. Iltapuuroon ei mene tuntia eikä tarvita molempia vanhempia.
Miten voi olla, että kahdelta aikuiselta menee 2,5 tuntia yhden lapsen iltapuuroon ja sänkyyn laittoon siten, että koskaan ei voi kumpikaan koko tuona aikana esim. seurustella vieraiden kanssa? Että kukaan perheenjäsen ei voi viikonloppunakaan tavata ketään klo 18 jälkeen? Kesällä, talvella, milloinkaan?
Jos vanhemmat eivät halua tavata ketään iltaisin, ok. Lapseen tämä asia ei liity mitenkään.
En ole kirjoittanut tähän ketjuun ennen, mutta kyllä saa helposti 2 tuntia menemään, jos tavoite on, että hommat hoidetaan rauhassa. Ja minä esim hoidan omat iltarutiinit siinä samalla, tyyliin ensin pestään äidin hampaat ja sitten lapsen.
Jos on tuossa vieraita samalla viemässä lapsen kiinnostusta, niin tämä hidas yöhön laskeutuminen häiriytyy.
Olen välillä kateellinen perheille, jotka saa täydestä vireydestä tunnissa nukahtamaan. Meillä ei onnistu, on niin hitaasti rauhoittuvaa lajia. Tai no voi onnistua, jos klo on esim yksi yöllä, mutta se ei liene tavoite.
Jos teillä aikuiset aloittaa iltatoimet klo 18 ja menee kasilta nukkumaan myös viikonloppuisin, kesäisin ym, niin silloinhan on ymmärrettävää ettei vieraita voi kutsua kuin päivällä. Lapsi ei silloin ole este vaan aikuisten omat iltatoimet. Jos voi päivällä tavata niin mikäs siinä sitten, ei ongelmaa.
Viikonloppuisinkin on lapsen päikkärit tietysti keskellä päivää. Ja lisäksi kaksi ulkoilua, aamupala, lounas, välipala, päivällinen. Toivottavasti sitten jonkun näistä pystyy yhdistämään kaverien näkemiseen.
Miksi aikuisten iltatoimet on este kyläilylle, mutta ei lapsen? Kyllähän siinä aikuinenkin voi samalla seurustella vieraiden kanssa, kun valmistautuu yöunille.
Lapsen voi laittaa nukkumaan ja aikuiset jatkaa seurustelua. Näin meillä tehtiin lapsuudenperheessäni ja näin minä tein kun lapset oli pieniä.
Ja kun niitä vieraita on 1-2 kertaa kuussa kuten ap:llä , silloin voi vallan hyvin toinen vanhemmista käydä laittamassa lapsen yöpuulle ja toinen olla vieraiden kanssa.
Lapsi on alunperinkin hyvä opettaa ruokailemaan muiden kanssa, eikä alkaa kehittää jotain ihmeellistä yksinäistä Kaksi aikuista palvelee tunnin kun Kuningas/Kuningatar ruokailee -rituaalia. Taaperoikää lähestyvälle voi antaa ihan sormiruokaa lisäksi.
Öm, mutta sehän tässä nyt on se ongelma, että ne vieraat eivät ymmärrä lapsiperheen rutiineja eli sitä, että illalla aikaa kuluu jonkun verran lapsen nukuttamiseen. Ja että se nukutusaika on syytä rauhoittaa lapsen nukkumaanmenolle.
AP kirjoitti:
Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa vauvan iltapuuhiin. Iltapuurot, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä vauvan menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään pinnasängyn luokse "tuitui pikku Eevi-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun vauva ei saa unta vieraan jutellessa.
Vauvalle ja taaperolle on tärkeintä, että hän syö riittävän ravinteikasta ja monipuolista ruokaa riittävän usein. Jos on kausi, jolloin syömiseen keskittyminen on haasteellista, silloin on syytä rauhoittaa ruokailutilanne ja tätä vanhemman arviota tulisi kunnioittaa ja ymmärtää, että lapsiperheissä on rutiineja, sellaisiakin, jotka ei itsestä tunnu ehkä loogisilta mutta jotka helpottavat kyseisen perheen arkea. (Avainsanoina "vaihe" ja "loppupäivän ruokailut haasteellisia":
AP kirjoitti:
Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat haluavat syöttää vauvaa. Sitten turhautuvat, kun vauva ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun vauva ihmettelee keittiössä höpöttäviä aikuisia eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, "koska kyllä se vauva kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppupäivän ruokailut ovat haastavia.
)
Muuten hyvä huomautus, mutta tuo tässä pinossa kommentoitu kirjoittaja, joka aloittaa vauvan iltatoimet joka ilta klo 18 ei ole ap. Ei minusta tuossa alkuperäisessä aloituksessa mitään kummallista vaaditakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä käynyt varsin selväksi, että osa vanhemmista sekoaa täysin lasten myötä. Mikään ei onnistu, elämä etenee kuin juna samoja raiteita ja yksikin sivuliike ilmeisesti aiheuttaa suurkatastrofin kuninkaallisen perillisen myötä.
Kaikki voittavat kun nämä perheet jätetään suosiolla suorittamaan keskenään. Tapaamisten on tarkoitus tuottaa iloa, jos ne ovat vain stressiä perheille ja kiusallisia ja rasittavia vieraille niin ei maksa vaivaa. Vauva talossa ei kuitenkaan oikeuta ihan mihin vaan vaatimuksiin tai muiden pompotteluun, ehtojen lateluun jne. Ette te nyt niin ainutlaatuisia ole, että väki loputtomiin jaksaa roikkua perässä. Muutakin seuraa on ja sellaista, josta jää hyvä fiilis. Jossain vaiheessa ihmiset ympärillä kyllästyvät ja yks kaks havahdutte siihen, että olette aika yksin. Mutta sellaista se on, valintoja.
Todellinen ystävyys kyllä kestää muutaman vuoden ajanjaksot vaikka toisella ei ole syystä tai toisesta aikaa pitää yhteyttä. Ikävää, jos joillakin ystävyys on niin heikolla pohjalla, että siihen ei kykene.
Tuollainen vanhempi pörrää siinä lapsensa ympärillä tasan siihen asti kun lapsi viimein löytää puolison ja tämä häätää kiusankappaleen kauemmas.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä käynyt varsin selväksi, että osa vanhemmista sekoaa täysin lasten myötä. Mikään ei onnistu, elämä etenee kuin juna samoja raiteita ja yksikin sivuliike ilmeisesti aiheuttaa suurkatastrofin kuninkaallisen perillisen myötä.
Kaikki voittavat kun nämä perheet jätetään suosiolla suorittamaan keskenään. Tapaamisten on tarkoitus tuottaa iloa, jos ne ovat vain stressiä perheille ja kiusallisia ja rasittavia vieraille niin ei maksa vaivaa. Vauva talossa ei kuitenkaan oikeuta ihan mihin vaan vaatimuksiin tai muiden pompotteluun, ehtojen lateluun jne. Ette te nyt niin ainutlaatuisia ole, että väki loputtomiin jaksaa roikkua perässä. Muutakin seuraa on ja sellaista, josta jää hyvä fiilis. Jossain vaiheessa ihmiset ympärillä kyllästyvät ja yks kaks havahdutte siihen, että olette aika yksin. Mutta sellaista se on, valintoja.
Sekoaa? Et tunne lainkaan vauva- arkea. Helppoa heittää kun ei itse ole kokenut miten 100% elämä muuttuu kun lapsi tulee taloon.
Itsellä oli mm järkyttävä maidoneritys. Maitoa tuli vaikka 3 vauvan edestä. Koska ei lähellä systeemiä joka vastaa ottaisi ylijäämän, sitä joutui pumppaamaan ja heittämään viemäristä alas. Jos 2 tuntia jossain kyläilemässä vaihtovaatteet oltava mukana koska pusero oli märkä maidosta ja jos ei itse päässyt suihkuun heti, haju oli karmea(vanha maito haisee hirveälle). Vauvan kanssa meni kuitenkin oikein hyvin, kunnes alkoi tehdä hampaita. Meni yöt täysin pipariksi! Mies teki vaativaa työtä ja tarvi yöunia, joten se joka valvoi olin minä. Mies vkl, mutta niin rankkaa oli että muuhun ei riittänyt enää paukut. Siihen lisäksi kun tuli läheisen kuolema ja talousongelmia, ei todellakaan naurattanut. Oltiin niin väsyneitä että ei edes halua muistella noita aikoja.... eikä se avioliitto ja seksielämä ollut mitenkäön loisteliasta kun kaikki väsyneitä.
Mutta kuten joku sanoi, kestää aikansa. Vauva- arki päättyy ja toisenlaiset haasteet tulevat eteen. Kaikkea jaksaa kun saa yöt nukkua ja elämä muutenkin tasapainossa.
Tsemppiä aloittajalle, kyllä se siitä. Mutta sinä sanelet ehdot miten teille tullaan ja milloin. Mummon tunteita ei pidä ottaa vastuulleen. Jos ei henkisesti tuon kehittyneempi, se on hänen ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä käynyt varsin selväksi, että osa vanhemmista sekoaa täysin lasten myötä. Mikään ei onnistu, elämä etenee kuin juna samoja raiteita ja yksikin sivuliike ilmeisesti aiheuttaa suurkatastrofin kuninkaallisen perillisen myötä.
Kaikki voittavat kun nämä perheet jätetään suosiolla suorittamaan keskenään. Tapaamisten on tarkoitus tuottaa iloa, jos ne ovat vain stressiä perheille ja kiusallisia ja rasittavia vieraille niin ei maksa vaivaa. Vauva talossa ei kuitenkaan oikeuta ihan mihin vaan vaatimuksiin tai muiden pompotteluun, ehtojen lateluun jne. Ette te nyt niin ainutlaatuisia ole, että väki loputtomiin jaksaa roikkua perässä. Muutakin seuraa on ja sellaista, josta jää hyvä fiilis. Jossain vaiheessa ihmiset ympärillä kyllästyvät ja yks kaks havahdutte siihen, että olette aika yksin. Mutta sellaista se on, valintoja.
Todellinen ystävyys kyllä kestää muutaman vuoden ajanjaksot vaikka toisella ei ole syystä tai toisesta aikaa pitää yhteyttä. Ikävää, jos joillakin ystävyys on niin heikolla pohjalla, että siihen ei kykene.
No meillä oli kyllä aikoinaan ystävät suunnilleen saman ikäisiä ja samassa elämänvaiheessa kun mekin.
Mitäs sitten kun ystäväperhe A sai vauvan. Eristyttiin, kuten täällä sanotaan. Sitten taas perhe B sai vauvan, taas eristys jatkui. No taas joku muu tai itse saimme uuden vauvan jne. Tällä eristyskeinolla saattaisi 5-6, jopa kymmenen vuotta mennä, että aina jossain ystäväperheessä tai ystävällä olisi vauva-pari tai taapero.
Eli emme tapaisi keskenämme kun lapset kärsii. No, kummeja ja isovanhempiakaan yms. tietty ei voisi tavata, niinpä niin.
Kivaa elämää nuorelle perheelle.
Kyllä se on niin, että ei ole mitään järkeä eristäytyä ja lakata tapaamasta muita ihmisiä. Myöhäiset vierailut tietysti eri, mutta jos klo 17.00 jälkeen ei voi kukaan tulla niin kyllä ihmeellistä meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä käynyt varsin selväksi, että osa vanhemmista sekoaa täysin lasten myötä. Mikään ei onnistu, elämä etenee kuin juna samoja raiteita ja yksikin sivuliike ilmeisesti aiheuttaa suurkatastrofin kuninkaallisen perillisen myötä.
Kaikki voittavat kun nämä perheet jätetään suosiolla suorittamaan keskenään. Tapaamisten on tarkoitus tuottaa iloa, jos ne ovat vain stressiä perheille ja kiusallisia ja rasittavia vieraille niin ei maksa vaivaa. Vauva talossa ei kuitenkaan oikeuta ihan mihin vaan vaatimuksiin tai muiden pompotteluun, ehtojen lateluun jne. Ette te nyt niin ainutlaatuisia ole, että väki loputtomiin jaksaa roikkua perässä. Muutakin seuraa on ja sellaista, josta jää hyvä fiilis. Jossain vaiheessa ihmiset ympärillä kyllästyvät ja yks kaks havahdutte siihen, että olette aika yksin. Mutta sellaista se on, valintoja.
Todellinen ystävyys kyllä kestää muutaman vuoden ajanjaksot vaikka toisella ei ole syystä tai toisesta aikaa pitää yhteyttä. Ikävää, jos joillakin ystävyys on niin heikolla pohjalla, että siihen ei kykene.
Ei se kyllä näinkään ole, kyllä ystävien tapaaminen kuuluu myös lapsiarkeen. Ihmeellistä, ettekö itse kaipaa ystävienne tapaamista vuosiin? Pystyttekö olemaan pelkästään kumppanin ja lapsen kanssa VUOSIA?
Ei taida se teidän ystävyys olla kovin vahvalla pohjalla kun heitätte ystäväyyssuhteet hunningolle monta vuotta ja ette edes pidä yhteyttä. Vetoatte lapsiin, mutta ongelmana on kyllä te itse. Kykenemättömyys hoitaa ihan notrmaalia arkea. Siihen kuuluu myös lapset, omaiset ja ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorokaudessa on muitakin kellonaikoja kuin ne illat jolloin perhe yhdessä ruokailee ja rauhoittuu päivän puuhista.
Jos joku haluaa iltasella seurustella niin kuka estää. Itse en. Haluan olla oman perheen kanssa, käydä lenkillä yksinkin kun mies on lasten kanssa ja nauttia päivän päätteeksi rauhasta. Lapset päiväkodissa ja me aikuiset töissä, kyllä siinä on ohjelmaa riittävästi pikkulapsiperheelle. Viikonloppuina tavaraa muuta väkeä ja kylmillään ja ulkoillaan porukalla.
Meillä on onneksi.mummo joka tulee pari kertaa kk hoitamaan tenava ja me aikuiset käydään ulkona syömässä ilman lapsia. Ihan kuxusta.
Heikolla pohjalla on kyllä silloin arjenhallinta jos lapsiperhe ei kykene tapaamaan vuosiin ystäviä.
Mummit parhain apu kirjoitti:
Vuorokaudessa on muitakin kellonaikoja kuin ne illat jolloin perhe yhdessä ruokailee ja rauhoittuu päivän puuhista.
Jos joku haluaa iltasella seurustella niin kuka estää. Itse en. Haluan olla oman perheen kanssa, käydä lenkillä yksinkin kun mies on lasten kanssa ja nauttia päivän päätteeksi rauhasta. Lapset päiväkodissa ja me aikuiset töissä, kyllä siinä on ohjelmaa riittävästi pikkulapsiperheelle. Viikonloppuina tavaraa muuta väkeä ja kylmillään ja ulkoillaan porukalla.
Meillä on onneksi.mummo joka tulee pari kertaa kk hoitamaan tenava ja me aikuiset käydään ulkona syömässä ilman lapsia. Ihan kuxusta.
Teillä onkin ihan terveellä pohjalla tämä toiminta. Jopa hyväksytte ja luotatte, että mummo tulee hoitamaan tenavaa ja hienoa, että menette aikuisten kesken syömässä.
Täällähän on monta joiden mielestä mummon läsnäolo on jopa liki paholaisesta. Tai lapsen elämä menee vallan sekaisin kun mummo häiritsee, milloin mitäkin aikataulua tai rutiinia.
Saati mennä ilman lasta ulos syömään. Se on miltei kuolemansynti. D
Tämän ketjun jälkeen saan varmaan näppylöitä kun kuulen tai luen sanan "rutiini" tai "iltatoimet"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä käynyt varsin selväksi, että osa vanhemmista sekoaa täysin lasten myötä. Mikään ei onnistu, elämä etenee kuin juna samoja raiteita ja yksikin sivuliike ilmeisesti aiheuttaa suurkatastrofin kuninkaallisen perillisen myötä.
Kaikki voittavat kun nämä perheet jätetään suosiolla suorittamaan keskenään. Tapaamisten on tarkoitus tuottaa iloa, jos ne ovat vain stressiä perheille ja kiusallisia ja rasittavia vieraille niin ei maksa vaivaa. Vauva talossa ei kuitenkaan oikeuta ihan mihin vaan vaatimuksiin tai muiden pompotteluun, ehtojen lateluun jne. Ette te nyt niin ainutlaatuisia ole, että väki loputtomiin jaksaa roikkua perässä. Muutakin seuraa on ja sellaista, josta jää hyvä fiilis. Jossain vaiheessa ihmiset ympärillä kyllästyvät ja yks kaks havahdutte siihen, että olette aika yksin. Mutta sellaista se on, valintoja.
Todellinen ystävyys kyllä kestää muutaman vuoden ajanjaksot vaikka toisella ei ole syystä tai toisesta aikaa pitää yhteyttä. Ikävää, jos joillakin ystävyys on niin heikolla pohjalla, että siihen ei kykene.
Ei se kyllä näinkään ole, kyllä ystävien tapaaminen kuuluu myös lapsiarkeen. Ihmeellistä, ettekö itse kaipaa ystävienne tapaamista vuosiin? Pystyttekö olemaan pelkästään kumppanin ja lapsen kanssa VUOSIA?
Ei taida se teidän ystävyys olla kovin vahvalla pohjalla kun heitätte ystäväyyssuhteet hunningolle monta vuotta ja ette edes pidä yhteyttä. Vetoatte lapsiin, mutta ongelmana on kyllä te itse. Kykenemättömyys hoitaa ihan notrmaalia arkea. Siihen kuuluu myös lapset, omaiset ja ystävät.
Oma ystäväni muutti opiskelemaan monen sadan kilometrin päähän. Minä löysin kumppanin, muutin sinne sun tänne, sain lapsen, vaihdoin työpaikkaa pari kertaa, kärsin vauvamasennuksesta, parisuhde vaati todella paljon yhteen aikaan, ystävällä oli omia elämänmuutoksia. Monen vuoden aikana ei nähty kuin pari kertaa, parin vuoden jakson aikana ei oltu ollenkaan yhteyksissä. Ystävyys kesti senkin ja on kestänyt sen jälkeenkin. Meidän ystävyys alkoi yli 40 vuotta sitten ja kestää loppuelämän. Sääli teitä, joilla se ei kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä käynyt varsin selväksi, että osa vanhemmista sekoaa täysin lasten myötä. Mikään ei onnistu, elämä etenee kuin juna samoja raiteita ja yksikin sivuliike ilmeisesti aiheuttaa suurkatastrofin kuninkaallisen perillisen myötä.
Kaikki voittavat kun nämä perheet jätetään suosiolla suorittamaan keskenään. Tapaamisten on tarkoitus tuottaa iloa, jos ne ovat vain stressiä perheille ja kiusallisia ja rasittavia vieraille niin ei maksa vaivaa. Vauva talossa ei kuitenkaan oikeuta ihan mihin vaan vaatimuksiin tai muiden pompotteluun, ehtojen lateluun jne. Ette te nyt niin ainutlaatuisia ole, että väki loputtomiin jaksaa roikkua perässä. Muutakin seuraa on ja sellaista, josta jää hyvä fiilis. Jossain vaiheessa ihmiset ympärillä kyllästyvät ja yks kaks havahdutte siihen, että olette aika yksin. Mutta sellaista se on, valintoja.
Todellinen ystävyys kyllä kestää muutaman vuoden ajanjaksot vaikka toisella ei ole syystä tai toisesta aikaa pitää yhteyttä. Ikävää, jos joillakin ystävyys on niin heikolla pohjalla, että siihen ei kykene.
Tuollainen vanhempi pörrää siinä lapsensa ympärillä tasan siihen asti kun lapsi viimein löytää puolison ja tämä häätää kiusankappaleen kauemmas.
Höpö höpö. Siinä vaiheessa kun lapsi alkaa nukkua kunnolla yöt, niin vanhemmallakin alkaa olla jaksamista kodin ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Tämä on just sitä kun ei ymmärretä. Lapset ovat erilaisia. Kukaan vanhempi ei tahallaan ajaudu noihin rutiineihin vaan kokeilemalla on tullut selväksi että mikään muu ei toimi. Meillekin irvailtiin että liian herkkiä olette ja radiota päälle vain. No helvetti kun vauva havahtui aivan kaikkeen mahdolliseen. Ja jos ei nukkunut siinä vartin aikaikkunassa niitä päiväunia niin ei nukkunut yöllä. Me tiedettiin tämä koska oltiin kokeiltu kaikkea. Joten me tehtiin tietenkin niin että varmistettiin vauvan ja OMAT yöunet.
Toinen lapsi sitten nukkui missä vain ja miten päin vain. Hänen kohdallaan syöminen olikin sitten erikoista taiteilua. Kolmas taas heräili öisin vuoden ajan vaikka oltaisiin seisty päällään. Ihan tahallaan tietysti itse aiheutettiin nämä juu.
Todella moni tekee lapsen ja jopa koiran kanssa sen virheen, että alkaa mukautua ja mukautua ja mukautua ja lopulta ollaan suossa, kun se mukautumisen taso on mennyt överiksi.
Niin, tietysti on viisaampaa hakata päätä seinään kuukausia tai vuosiakin, että se lapsihan nukkuu kun radio on täysillä!! En mukaudu!
Nukutko muuten itse? Kuinka moni tämän ketjun viisastelijoista nukkuu radio/telkkari/ruohonleikkuri päällä ihan mielellään ja sikeästi?
Minä olen hyvä nukkumaan ja osaan nukkua melussakin, mutta nukahtamiseen tarvitsen muutaman minuutin verran hiljaista. Uni ei tule, jos joku seinän takana kailottaa kovalla äänellä. Ei ne lapset sen kummempia ole mitä minäkään, nukahtaminen vaatii rauhaa. Osalla porukasta lienee niin isot asunnot, että makuuhuoneeseen ei kuulu vaikka olohuoneessa pidetään millaista melua tahansa. Vaikea heidän on ymmärtää niitä, jotka ei asu yhtä hulppeasti.
Normaali seurusteluääni ei ole kailottamista ja tosiaan asuntoa jo hankkiessa kannattaa miettiä sen oman perheen tarpeet.
Ihmisillä nyt äänenvoimakkuus kasvaa, kun he innostuvat ja naurukin on kovaäänistä. Toki, jos vieraat ovat hiljaista sorttia ja kyläily on lähinnä nurkkiin tuijottamista, niin sitten äänet eivät ole ongelma. Kuinka moni muka oikeasti osaa ajatella, että jos me jossain vaiheessa halutaan lapsia ja saadaan niitä, niin miten heidän nukuttaminen sujuu, jos he sattuvat olemaan herkkäunisia? Oho, jos joku osaa varautua ihan kaikkeen mahdolliseen.
No minä esimerkiksi. Ostimme varta vasten talon, jossa on alakerrassa takkahuone, jossa katsoa vanhempien kesken elokuvia tai seurustella vieraiden kanssa ilman että herkkäunisinkaan ipana kuulee yhtään mitään.
Sinne oli jopa oma ulko-ovi, joten vieraat pystyivät sekä tulemaan että poistumaan ilman että käytettiin normaalia uloskäyntiä.
Ja nyt kun vanhin lapsi on jo 20, se tila palvelee hänen omana asuntonaan.
Normaalit ihmiset toimii näin, eikä ajelehdi hupsis,oho,enpä tajunnut -menetelmällä kriisistä kaaoksen kautta kriisiin.
Mä olen ihan normaali ihminen ja en todellakaan miettinyt lapsia kun ostin talon. Ei kuule 22 vuotiaana ollut lapset mielessä. Asuin talossa yli 10v ennen kuin tuli lapsi.
No sinä olet näitä hups-ihmisiä. Ihan turha enää inistä sitten tai vaatia että koko muu maailma pysähtyy kun sinä ratkot kulloistakin hupsia.
Teillä taisi olla asunnon oston aikaan valmiina suunnitelmat siihen vaiheeseen, kun jompi kumpi tarvitsee kotona apuvälineen liikkumiseen.
Valitetaan? Ap valitti lähinnä vieraiden ymmärtämättömyyttä. Ap: lle sanoisin että vedä tiukempaa linjaa ja tee selväksi muille ettei teillä vierailla iltaisin. Joka suuttuu kantaa itse vastuun reaktiostaan.