Lue keskustelun säännöt.
Vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja - onko muilla tällaista?
Meillä on taaperoikää lähestyvä vauva. Vauvalla on ollut haasteita koko ikänsä erityisesti nukkumisen suhteen, joten olemme pyrkineet pitämään säännöllisen päivärytmin ja rutiineista kiinni, sillä ne helpottavat arkea. Tätä on ollut todella vaikea perheen ulkopuolisten ymmärtää. Meillä ei siis ole vauvaa, joka nukahtaisi mihin vain ja kaikki sujuisi superjouhevasti. Haastavan vauvan kanssa ollaankin oltu aika paljon kotona oman perheen kesken ja vieraita (isovanhemmat/ystävät) käy meillä 1-2 kertaa kuussa.
Kun isovanhemmat/ystävät ovat nähneet vauvaa, he eivät ollenkaan ymmärrä miksi rutiinien kanssa pitäisi olla tarkkaa. Jos vauva menee normaalisti päiväunille klo 14, niin olemme päiväunille nukuttamisen ajan kotona hiljaa (päiväunien aikana vauva ei herää meteliin, mutta nukahtamisesta ei tule mitään metelissä). Isovanhemmat/ystävät puhuvat kovaan ääneen, avaavat television/alkavat tehdä jotain meluisaa ja vaikka sanoo, että voitaisiinko nyt olla vartti hiljaa, niin toive kaikuu kuuroille korville. Eivät ylipäätään ymmärrä, miksi vauvan pitää nukkua päiväunet juuri silloin, kun he ovat käymässä (viipyvät useamman tunnin kerrallaan eli unet osuvat joka tapauksessa johonkin väliin).
Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat haluavat syöttää vauvaa. Sitten turhautuvat, kun vauva ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun vauva ihmettelee keittiössä höpöttäviä aikuisia eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, "koska kyllä se vauva kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppupäivän ruokailut ovat haastavia.
Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa vauvan iltapuuhiin. Iltapuurot, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä vauvan menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään pinnasängyn luokse "tuitui pikku Eevi-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun vauva ei saa unta vieraan jutellessa. Pahimmillaan iltanukutus vie pari tuntia, kun vauva ei rauhoitu millään ja on levoton vieraiden jäljiltä. Kun olemme oman perheen kesken kotona koko päivän, niin on rauhallisempaa.
Onko muilla vastaavaa, että vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja? Meillä on ollut monesta syystä raskas vauvavuosi ja turhauttaa, kun nuo päivärytmeistä ja rutiineista lipsumiset kaatuvat sitten meidän vanhempien niskaan levottomina iltoina ja huonosti nukuttuina öinä. Vieraitahan tuo ei haittaa, sillä he eivät joudu kestämään itse noita lipsumisten aiheuttamia haasteita. Mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Emme haluaisi linnoittautua kotiinkaan ja olla täysin näkemättä vieraita.
ap
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kello 18 iltatoimien alkaminen on kyllä aika hullua. Meillä ei isä edes sitten näkisi lastaan😂
Tuota noin...... iltatoimet tarkoittaa valmistautumista yöunille. Esim lelujen korjaaminen paikoilleen, iltakylpy tai saunominen, sen jälkeen hiusten kuivaus ja harjaaminen, kynsien leikkuu, kuivan ihon rasvaus tai muu hoiva, iltapuuro(jossa hurahtaa 2v tytöltä helpostikin puoli tuntia), samalla rupatellaan päivän puuhista tai jostain muusta, yökkärin pukeminen, pottahetki, hampaiden harjaus... ja kun on varsinainen nukkumaan menon aika kello on noin 20. Kyllä meillä molemmat vanhemmat ovat mukana näissä hetkissä.
Käytännössä aletaan siis valmistautumaan yöunille ja rauhoitutaan näillä toistoilla. Harvoin neiti nukahtaa ennen 20.30, useimmiten 21 aikoihin.
Meillä on ollut aina vilkkaat lapset. Tällainen rutiinien toistaminen luo turvaa ja rauhoittaa. Itsekin nautin rauhallisista iltahetkistä pikkuisen kanssa. Vanhemmat lapset jo kouluikäisiä ja heillä omat iltapuuhansa.
Lue nyt uudestaan tuo tekstisi ja lapsettomille myös tiedoksi ettei normaaliperheissä todellakaan käytetä 2h illasta tämmöisiin kevätjuhlaliikkeisiin, eikä se varsinkaan sido molempia vanhempia.
Ei mikään ihme jos lapsi hermostuu nukkumaanmenoa uhasta kun käytätte kaksi tuntia illasta kaiken maailman rituaaleihin. Miten noihin edes saa kahta tuntia tuhrattua? Kuinka kädettömiä olette? Mitä järkeä on opettaa lapsi 2h toistoihin, jotta pystyy rauhoittumaan nukkumaan.
Meillä kolme lasta (1,2,5) ja tähän menee ehkä 20min jos sitäkään ja iltasatu päälle. Eikä kukaan saa slaagia jos joskus tulee suorituksiin poikkeamaa. Kellään hermo kestäisi kun menisi koko ilta rauhoittumisrituaaleihin. Meillä hoitaa toinen kaikki kolme petiin, toinen saa lepäillä. Vuorotellen luonnollisesti.
Kirjoitit "iltasatu päälle". Eli tuskin luette kirjaa? Lukemisesta saa läheisyyttä, läsnäoloa, rikkaampaa kielenkäyttöä. Lapsi voi esittää kysymyksiä, kehittää samalla itsetuntoa ja oppia syvemmin. Onhan se helppoa joo laittaa äänisatu pyörimään, varmasti myös paljon nopeammat iltatoimet sen myötä..
Iltasatu noiden iltatoimien päälle. Hohhoijakkaa. Ja kyllä, luemme kirjasta sadun, joka ainoa päivä. Siihen jää muuten mukavasti aikaa kun ei hassaa kahta tuntia kaikkeen muuhun koreagrafiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kello 18 iltatoimien alkaminen on kyllä aika hullua. Meillä ei isä edes sitten näkisi lastaan😂
Tuota noin...... iltatoimet tarkoittaa valmistautumista yöunille. Esim lelujen korjaaminen paikoilleen, iltakylpy tai saunominen, sen jälkeen hiusten kuivaus ja harjaaminen, kynsien leikkuu, kuivan ihon rasvaus tai muu hoiva, iltapuuro(jossa hurahtaa 2v tytöltä helpostikin puoli tuntia), samalla rupatellaan päivän puuhista tai jostain muusta, yökkärin pukeminen, pottahetki, hampaiden harjaus... ja kun on varsinainen nukkumaan menon aika kello on noin 20. Kyllä meillä molemmat vanhemmat ovat mukana näissä hetkissä.
Käytännössä aletaan siis valmistautumaan yöunille ja rauhoitutaan näillä toistoilla. Harvoin neiti nukahtaa ennen 20.30, useimmiten 21 aikoihin.
Meillä on ollut aina vilkkaat lapset. Tällainen rutiinien toistaminen luo turvaa ja rauhoittaa. Itsekin nautin rauhallisista iltahetkistä pikkuisen kanssa. Vanhemmat lapset jo kouluikäisiä ja heillä omat iltapuuhansa.
Lue nyt uudestaan tuo tekstisi ja lapsettomille myös tiedoksi ettei normaaliperheissä todellakaan käytetä 2h illasta tämmöisiin kevätjuhlaliikkeisiin, eikä se varsinkaan sido molempia vanhempia.
Ei mikään ihme jos lapsi hermostuu nukkumaanmenoa uhasta kun käytätte kaksi tuntia illasta kaiken maailman rituaaleihin. Miten noihin edes saa kahta tuntia tuhrattua? Kuinka kädettömiä olette? Mitä järkeä on opettaa lapsi 2h toistoihin, jotta pystyy rauhoittumaan nukkumaan.
Meillä kolme lasta (1,2,5) ja tähän menee ehkä 20min jos sitäkään ja iltasatu päälle. Eikä kukaan saa slaagia jos joskus tulee suorituksiin poikkeamaa. Kellään hermo kestäisi kun menisi koko ilta rauhoittumisrituaaleihin. Meillä hoitaa toinen kaikki kolme petiin, toinen saa lepäillä. Vuorotellen luonnollisesti.
Kirjoitit "iltasatu päälle". Eli tuskin luette kirjaa? Lukemisesta saa läheisyyttä, läsnäoloa, rikkaampaa kielenkäyttöä. Lapsi voi esittää kysymyksiä, kehittää samalla itsetuntoa ja oppia syvemmin. Onhan se helppoa joo laittaa äänisatu pyörimään, varmasti myös paljon nopeammat iltatoimet sen myötä..
Hiemanko taas tehdään tulkintoja. Tällaisessa yhteydessä "päälle" tarkoittaa "lisäksi". Samaan tapaan kuin "kaupan päälle" ei tarkoita sitä, että kauppa käynnistetään.
Tutulta kuulosti aloitus.
Meillä on vain yksi lapsi ja 10v sitten tuo olisi voinut olla omasta kynästäni lähtöisin oleva teksti.
Nyt, vuosikymmen myöhemmin, tosin jo hieman naurattaa ja vähän hävettääkin kuin mietin, kuinka hysteerisen tarkka olinkaan.
Uskon, että ne, joilla on monta lasta, eivät enää toisien, kolmansien jne. vauvojen kanssa ole niin tarkkoja.
Kaikenkaikkiaan voisin neuvoa joko kahdella tavalla, ota ap vähän rennommin, kyllä se lapsi hengissä pysyy.
Toisaalta taas neuvon, että tee juuri niinkuin itse koet parhaaksi, niin se rauhoittaa sinua ja koet tehneesi parhaasi mukaan. On tärkeää, että itselläsi on hyvä olo.
Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi!
Ainakin aloittaja ja viestin 381 kirjoittaja ovat syventyneet omaan lapsi-elämäänsä tarkkaan, myös pitkän pohdiskelun ja viestin verran.
Ilmeisesti heillä on paljon yhteistä.
Huomaa hyvin, että ne joilla on rankkaa eivät itse usein esikoisen kanssa ymmärrä tekevänsä ihan itse elämästään rankkaa. Vauvavuosi on yhtä suorittamista, lapsi ei todellakaan sujahda osaksi arkea. Luodaan hirveä määrä rutiineja ja otetaan kierroksia ja paineita kun ne pitäisi joka ikinen päivä saada menemään nappiin, vanhempi ei itse kykene joustamaan yhtään, lapsikin tottakai tottuu ja oppii siihen myös.
Sitten on perheitä, joissa homma sujuu, on rentoa, joustavaa ja jopa leppoisaa. Äiti ei pingota takakireänä, lapset on silti hyvin hoidettu, ravittu, hoivattu ja levänneitä. Taatusti oppivat joustavammiksi myös itse, osaavat sopeutua ja mukautua vaihteleviin olosuhteisiin. Lapsen etu ei ole tottua siihen ettei mikään voi poiketa koskaan rutiinista, koska muuten kaikki menee sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen joitakin aikuisia joilla on juuri tuo, että jos kaikki ei mene ennaltasovitusti tai rutiininomaisesti niin tosiaan kaikki menee sekaisin.
En ole tietoinen ovatko juuri näitä rutiiniraijojen ja - raimojen lapsia.
Tuskin ainakaan näitten hiukan joustavampien vanhempien, tiedä sitten miten lienee.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin aloittaja ja viestin 381 kirjoittaja ovat syventyneet omaan lapsi-elämäänsä tarkkaan, myös pitkän pohdiskelun ja viestin verran.
Ilmeisesti heillä on paljon yhteistä.
Itse asiassa, usko tai älä, en ole AP. Päin vastoin, mä harrastin sellaista, että oltiin lasten isovanhemmilla koko päivä, syötiin siellä iltapala ja pestiin hampaat, lapset nukahti autoon ja sit kannoin ne omaan sänkyyn kotona. Nyt lapset on jo isompia eikä enää nukahda autoon. Onneksi, kun en jaksaisi kantaa niitä enää sänkyynsä. 😅 Silloin kun ne oli pienempiä tuli kyllä paljon mietittyä näitä asioita, koska olen aika utelias ja mietin paljon, kuinka asiat toimii. Tai kai mä näitä asioita mietin edelleenkin mietin, mitä en enää vauvan ja taaperon kehityksen tasolla, mikä tässä ketjussa oli se fokus.
-Se viestin 381 kirjoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaa hyvin, että ne joilla on rankkaa eivät itse usein esikoisen kanssa ymmärrä tekevänsä ihan itse elämästään rankkaa. Vauvavuosi on yhtä suorittamista, lapsi ei todellakaan sujahda osaksi arkea. Luodaan hirveä määrä rutiineja ja otetaan kierroksia ja paineita kun ne pitäisi joka ikinen päivä saada menemään nappiin, vanhempi ei itse kykene joustamaan yhtään, lapsikin tottakai tottuu ja oppii siihen myös.
Sitten on perheitä, joissa homma sujuu, on rentoa, joustavaa ja jopa leppoisaa. Äiti ei pingota takakireänä, lapset on silti hyvin hoidettu, ravittu, hoivattu ja levänneitä. Taatusti oppivat joustavammiksi myös itse, osaavat sopeutua ja mukautua vaihteleviin olosuhteisiin. Lapsen etu ei ole tottua siihen ettei mikään voi poiketa koskaan rutiinista, koska muuten kaikki menee sekaisin.
Sä oikeasti ihan pokalla välität, ettei tuo syy-seuraussuhde voi olla toisin päin, eli että ne sortuvat vauvat solahtaa mukavasti perheen arkeen?
Trust me, jos olisin voinut, en olisi kävellyt yökaupalla lapsi olalla tärähtelevästi astuen. Laps on rakas, mutta tuo aika oli ihan hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa hyvin, että ne joilla on rankkaa eivät itse usein esikoisen kanssa ymmärrä tekevänsä ihan itse elämästään rankkaa. Vauvavuosi on yhtä suorittamista, lapsi ei todellakaan sujahda osaksi arkea. Luodaan hirveä määrä rutiineja ja otetaan kierroksia ja paineita kun ne pitäisi joka ikinen päivä saada menemään nappiin, vanhempi ei itse kykene joustamaan yhtään, lapsikin tottakai tottuu ja oppii siihen myös.
Sitten on perheitä, joissa homma sujuu, on rentoa, joustavaa ja jopa leppoisaa. Äiti ei pingota takakireänä, lapset on silti hyvin hoidettu, ravittu, hoivattu ja levänneitä. Taatusti oppivat joustavammiksi myös itse, osaavat sopeutua ja mukautua vaihteleviin olosuhteisiin. Lapsen etu ei ole tottua siihen ettei mikään voi poiketa koskaan rutiinista, koska muuten kaikki menee sekaisin.
Sä oikeasti ihan pokalla välität, ettei tuo syy-seuraussuhde voi olla toisin päin, eli että ne sortuvat vauvat solahtaa mukavasti perheen arkeen?
Trust me, jos olisin voinut, en olisi kävellyt yökaupalla lapsi olalla tärähtelevästi astuen. Laps on rakas, mutta tuo aika oli ihan hirveää.
Mitähän mä yritin kirjoittaa, kun puhelin kirjoitti "sortuvat vauvat"? ;D Joka tapauksessa, joustavista vauvoista oli puhe sortuvien sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on hankalia... Meillä kuopus oli haastava nukutettava ja oma jaksaminen ihan äärirajoilla. Ärsytti kaikki turha kommentointi ja ymmärtämättömyys tyyliin "älä totuta liian hiljaiseen/ kyllä vauva nukkuu, kun väsyttää". Me kyläiltiin ja liikuttiin melko paljon, koska se oli meille henkisesti tärkeetä. Mutta oltais nukutusten yms. kanssa päästy varmana helpommalla, jos oltaisiin vain pidetty tiukat rutiinit.
Ei näihin ole oikeeta ratkaisua. Ehkä tekisin niin, että menisin itse kylään, niin pääsisin helposti lähtemään. Tai sopisin puolison kanssa, että kun toinen hoitaa vauvaa, toinen tekee vieraiden kanssa jotain (menee vaikka pihalle, jos nukutus vaatii täydellisen hiljaisuuden?).
Tsemppiä, kyllä se ajan myötä helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kello 18 iltatoimien alkaminen on kyllä aika hullua. Meillä ei isä edes sitten näkisi lastaan😂
Tuota noin...... iltatoimet tarkoittaa valmistautumista yöunille. Esim lelujen korjaaminen paikoilleen, iltakylpy tai saunominen, sen jälkeen hiusten kuivaus ja harjaaminen, kynsien leikkuu, kuivan ihon rasvaus tai muu hoiva, iltapuuro(jossa hurahtaa 2v tytöltä helpostikin puoli tuntia), samalla rupatellaan päivän puuhista tai jostain muusta, yökkärin pukeminen, pottahetki, hampaiden harjaus... ja kun on varsinainen nukkumaan menon aika kello on noin 20. Kyllä meillä molemmat vanhemmat ovat mukana näissä hetkissä.
Käytännössä aletaan siis valmistautumaan yöunille ja rauhoitutaan näillä toistoilla. Harvoin neiti nukahtaa ennen 20.30, useimmiten 21 aikoihin.
Meillä on ollut aina vilkkaat lapset. Tällainen rutiinien toistaminen luo turvaa ja rauhoittaa. Itsekin nautin rauhallisista iltahetkistä pikkuisen kanssa. Vanhemmat lapset jo kouluikäisiä ja heillä omat iltapuuhansa.
Lue nyt uudestaan tuo tekstisi ja lapsettomille myös tiedoksi ettei normaaliperheissä todellakaan käytetä 2h illasta tämmöisiin kevätjuhlaliikkeisiin, eikä se varsinkaan sido molempia vanhempia.
Ei mikään ihme jos lapsi hermostuu nukkumaanmenoa uhasta kun käytätte kaksi tuntia illasta kaiken maailman rituaaleihin. Miten noihin edes saa kahta tuntia tuhrattua? Kuinka kädettömiä olette? Mitä järkeä on opettaa lapsi 2h toistoihin, jotta pystyy rauhoittumaan nukkumaan.
Meillä kolme lasta (1,2,5) ja tähän menee ehkä 20min jos sitäkään ja iltasatu päälle. Eikä kukaan saa slaagia jos joskus tulee suorituksiin poikkeamaa. Kellään hermo kestäisi kun menisi koko ilta rauhoittumisrituaaleihin. Meillä hoitaa toinen kaikki kolme petiin, toinen saa lepäillä. Vuorotellen luonnollisesti.
Hyvinpä ymmärsit mitä on "iltatoimet".
Olisi voinut kirjoittaa vaikka illan kulku, ehkä olisit ymmärtänyt paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kello 18 iltatoimien alkaminen on kyllä aika hullua. Meillä ei isä edes sitten näkisi lastaan😂
Tuota noin...... iltatoimet tarkoittaa valmistautumista yöunille. Esim lelujen korjaaminen paikoilleen, iltakylpy tai saunominen, sen jälkeen hiusten kuivaus ja harjaaminen, kynsien leikkuu, kuivan ihon rasvaus tai muu hoiva, iltapuuro(jossa hurahtaa 2v tytöltä helpostikin puoli tuntia), samalla rupatellaan päivän puuhista tai jostain muusta, yökkärin pukeminen, pottahetki, hampaiden harjaus... ja kun on varsinainen nukkumaan menon aika kello on noin 20. Kyllä meillä molemmat vanhemmat ovat mukana näissä hetkissä.
Käytännössä aletaan siis valmistautumaan yöunille ja rauhoitutaan näillä toistoilla. Harvoin neiti nukahtaa ennen 20.30, useimmiten 21 aikoihin.
Meillä on ollut aina vilkkaat lapset. Tällainen rutiinien toistaminen luo turvaa ja rauhoittaa. Itsekin nautin rauhallisista iltahetkistä pikkuisen kanssa. Vanhemmat lapset jo kouluikäisiä ja heillä omat iltapuuhansa.
Aina vaan hullummaksi menee. Kahden tunnin iltatiruaalit? Jösses.
Kunhan kerroin miten illan kulku menee. Jos niitä haluaa kutsua iltatoimiksi niin ok. Ehkä parempi sanoa että suunnilleen tuollainen illan kulku useimmiten. Ei siinä mitään varsinaista rituaalia ole. Mutta jos on jotain poikkeavaa esim juhlia tai vieraita lappaa, neiti reagoi hyvin herkästi. Ja voi olla että seuraava yö hankala.
Nämä rauhoitumiset ja pikkupuuhat ja yöunille valmistautumiset ovat ihan pätevien asiantuntijoiden neuvoista otettu käyttöön.
Lapset ovat yksilöitä. Kun niitä on useampi voi sanoa että todellakin ovat.
Tässä on taas tää suomalainen katsanto kanta. Ei vaan haluta ymmärtää ihmisiä joilla on vähän haastavampi vauva. Saattaa olla ihan mielenosoitusta. Halutaan korostaa itseään ja osoittaa kuinka huonompia olette. Varmasti ymmärtää sen ettei vauvan ominaisuuksia voi valita. Mutta jotenkin vaan on tarve päteä ja asettaa itsensä jotenkin korkeammalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun olette löytäneet mikä teille toimii, ap.
Meillä vähän samantyyppinen ongelma, tiettyjen vierailijoiden osalta: miehen äiti ja tämän miesystävä. Vauvan iltatoimet aloitetaan noin klo18 ja vielä viime syksyllä olivat parin viikon välein tulossa meille kylään "illalla". He siis nukkuvat itse työpäivän jälkeen päikkärit, jonka jälkeen alkaisivat valumaan meille päin ja odottavat kahvia ja pullaa siihen aikaan. Viimeksi kun kehtasivat loppusyksystä tulla jälleen kuudelta illalla kahville vaikka oli sovittu Klo 17, sanoin että voimme myöhästyttää vielå tällä kertaa puoli tuntia lapsen iltarutiineja, mutta kahveja meillä ei enää tähän aikaan keitetä. Ja jatkossa ovat tervetulleita keskellä päivää. Koska meidän rytmiä ei itsessään arvosteta, perustelin sillä että iltavierailut eivät käy meille kun lapsi on väsynyt ja kiukkuinen. Tämä johti siihen, etteivät ole enää tulleet meille ollenkaan ja mummua ei kiinnosta tavata lastenlastensa. Joulua ennen olisi tullut miesystävänsä ja tämän suvun kanssa "ihan vain piipahtamaan myöhemmin illalla kun miesystävän sukulaiset haluaisivat nähdä vauvaa", soitti minulle puoli kuudelta. Sanoin, ettei siihen aikaan enää käy.
Joulunapäivänå taas kauhea vääntö siitä, että lapset pitää pistää myöhemmin nukkumaan, jotta nukkuisi sitten aamulla myöhempään. Olivat itse aamiaispöydässä kun tulimme kahdeksi (kutsuttuna) kylään. Jos he haluavat valvoa puoleenyöhön ja nousta Klo 12 päivällä, fine by me. Mutta miksi meidän pitäisi niin tehdä? Jouluna mentiin heidän rytminsä mukaan, koska heidän kotinsa. Meille ei tulla meidän rytmiä rikkomaan.Aloittajan homma ei kuulosta omituiselta, mutta tuo klo 18 nukuttaminen on sulaa hulluutta!
Tuossahan lukee, että lapsen iltatoimet aloitetaan klo 18. Etkö ole sellaisista kuullut? Jos lapsen joutuu herättämään tai lapsi herää arkena aamukuudelta, niin eihän lapsi muuten saa tarpeeksi unta. Lapsen itsensä kannalta on parempi, jos hän herää aamuisin itsekseen ilman herättämistä. Väkisin unesta hereille repiminen ei tee lapsellekaan hyvää. Pieni lapsi ei myöskään pysty muuttamaan omaa rytmiään kuten aikuinen, joka viikonloppuisin nukkuu iltapäivään vaikka viikolla nousee kuudelta.
Minä itse en tykkää, jos illalla omien iltatoimien aikaan pitäisi samaan aikaan seurustella vieraiden kanssa. Miksi lapsi olisi sen kummempi?
Minun lapseni iltatoimet kestävät enintään tunnin siitä kun iltapala loppuu, yhden hengen voimin tehtyinä. Siinä pestään hampaat, käydään vessassa, suihkussa, rasvataan, tarvittaessa leikataan tukka tai vaihdetaan uudet lakanat, puetaan yöpuku, luetaan pitkä iltasatu sekä lauletaan tuutulaulua 5 säkeistöä (jos minä tai lapsi ei nukahda ennen). Kun lapsi oli pienempi niin ei tarvinnut joka ilta suihkua ja iltasatu oli joku lyhyt kuvakirja.
Illallisen syöntiin saa kyllä myös tunnin menemään, jos lapsi ja aikuiset syövät lämpimän ruoan ja jälkiruoaksi vaikka jogurttia ja samalla seurustellaan. Tässä eivät vieraat ole haitaksi. Iltapuuroon ei mene tuntia eikä tarvita molempia vanhempia.
Miten voi olla, että kahdelta aikuiselta menee 2,5 tuntia yhden lapsen iltapuuroon ja sänkyyn laittoon siten, että koskaan ei voi kumpikaan koko tuona aikana esim. seurustella vieraiden kanssa? Että kukaan perheenjäsen ei voi viikonloppunakaan tavata ketään klo 18 jälkeen? Kesällä, talvella, milloinkaan?
Jos vanhemmat eivät halua tavata ketään iltaisin, ok. Lapseen tämä asia ei liity mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Tämä on just sitä kun ei ymmärretä. Lapset ovat erilaisia. Kukaan vanhempi ei tahallaan ajaudu noihin rutiineihin vaan kokeilemalla on tullut selväksi että mikään muu ei toimi. Meillekin irvailtiin että liian herkkiä olette ja radiota päälle vain. No helvetti kun vauva havahtui aivan kaikkeen mahdolliseen. Ja jos ei nukkunut siinä vartin aikaikkunassa niitä päiväunia niin ei nukkunut yöllä. Me tiedettiin tämä koska oltiin kokeiltu kaikkea. Joten me tehtiin tietenkin niin että varmistettiin vauvan ja OMAT yöunet.
Toinen lapsi sitten nukkui missä vain ja miten päin vain. Hänen kohdallaan syöminen olikin sitten erikoista taiteilua. Kolmas taas heräili öisin vuoden ajan vaikka oltaisiin seisty päällään. Ihan tahallaan tietysti itse aiheutettiin nämä juu.
Todella moni tekee lapsen ja jopa koiran kanssa sen virheen, että alkaa mukautua ja mukautua ja mukautua ja lopulta ollaan suossa, kun se mukautumisen taso on mennyt överiksi.
Niin, tietysti on viisaampaa hakata päätä seinään kuukausia tai vuosiakin, että se lapsihan nukkuu kun radio on täysillä!! En mukaudu!
Nukutko muuten itse? Kuinka moni tämän ketjun viisastelijoista nukkuu radio/telkkari/ruohonleikkuri päällä ihan mielellään ja sikeästi?
Se on itsestäänselvyys. Ei sitä kannata ihmetellä. Lapsi tuo työtä enemmän kuin tarpeeksi ja hyvät isovanhemmat auttavat. Muutoin kannattaa karsia entinen elämä minimiin ja keskittyä vai itseensä ja lapseen. Lapsi on aina ja kakkialla etusijalla. Älä ajattele muita. Jos pukkaa ymmärtämättömiä ihmisiä niin se on sinun päätettävä kuka on ensisijainen. Ei sitä lasta kukaan muu puolusta.
Mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella. Ja jokaisessa perheessä on omat systeeminsä. Mitä niitä arvostelemaan. Outoa tuo että ollaan niin osaavia ja muiden yläpuolella ja suorastaan naureskellaan kun joku hoitaa hommat eri tavoin. Olkaa onnellisia jos on helppoja lapsia! Mulla on ollut 2 erittäin vilkasta ja jääräpäistä eikä illat olleet meille niitä parhaita hetkiä elämässä. Naperot nyt esiteinejä ja haasteet toisenlaisia.... edelleenkään ei ole helppoa elämä. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun olette löytäneet mikä teille toimii, ap.
Meillä vähän samantyyppinen ongelma, tiettyjen vierailijoiden osalta: miehen äiti ja tämän miesystävä. Vauvan iltatoimet aloitetaan noin klo18 ja vielä viime syksyllä olivat parin viikon välein tulossa meille kylään "illalla". He siis nukkuvat itse työpäivän jälkeen päikkärit, jonka jälkeen alkaisivat valumaan meille päin ja odottavat kahvia ja pullaa siihen aikaan. Viimeksi kun kehtasivat loppusyksystä tulla jälleen kuudelta illalla kahville vaikka oli sovittu Klo 17, sanoin että voimme myöhästyttää vielå tällä kertaa puoli tuntia lapsen iltarutiineja, mutta kahveja meillä ei enää tähän aikaan keitetä. Ja jatkossa ovat tervetulleita keskellä päivää. Koska meidän rytmiä ei itsessään arvosteta, perustelin sillä että iltavierailut eivät käy meille kun lapsi on väsynyt ja kiukkuinen. Tämä johti siihen, etteivät ole enää tulleet meille ollenkaan ja mummua ei kiinnosta tavata lastenlastensa. Joulua ennen olisi tullut miesystävänsä ja tämän suvun kanssa "ihan vain piipahtamaan myöhemmin illalla kun miesystävän sukulaiset haluaisivat nähdä vauvaa", soitti minulle puoli kuudelta. Sanoin, ettei siihen aikaan enää käy.
Joulunapäivänå taas kauhea vääntö siitä, että lapset pitää pistää myöhemmin nukkumaan, jotta nukkuisi sitten aamulla myöhempään. Olivat itse aamiaispöydässä kun tulimme kahdeksi (kutsuttuna) kylään. Jos he haluavat valvoa puoleenyöhön ja nousta Klo 12 päivällä, fine by me. Mutta miksi meidän pitäisi niin tehdä? Jouluna mentiin heidän rytminsä mukaan, koska heidän kotinsa. Meille ei tulla meidän rytmiä rikkomaan.Aloittajan homma ei kuulosta omituiselta, mutta tuo klo 18 nukuttaminen on sulaa hulluutta!
Tuossahan lukee, että lapsen iltatoimet aloitetaan klo 18. Etkö ole sellaisista kuullut? Jos lapsen joutuu herättämään tai lapsi herää arkena aamukuudelta, niin eihän lapsi muuten saa tarpeeksi unta. Lapsen itsensä kannalta on parempi, jos hän herää aamuisin itsekseen ilman herättämistä. Väkisin unesta hereille repiminen ei tee lapsellekaan hyvää. Pieni lapsi ei myöskään pysty muuttamaan omaa rytmiään kuten aikuinen, joka viikonloppuisin nukkuu iltapäivään vaikka viikolla nousee kuudelta.
Minä itse en tykkää, jos illalla omien iltatoimien aikaan pitäisi samaan aikaan seurustella vieraiden kanssa. Miksi lapsi olisi sen kummempi?
Ei tuossa ole mitään, siis mitään, järkeä, tuntikausien touhu sitoo molemmat vanhemmat.
Miksi se kuudelta nousisi? Ja miksi ne iltatoimet siltikään pitäisi aloittaa 12 tuntia aiemmin ja miksi ne vaatii molemmat vanhemmat?
En ole ikinä edes KUULLUT mistään näin pähkähullusta!
No vaikka toinen vanhemmista ei silloin ole kotona? Tai tekee jotain toisen lapsen kanssa?
Sinulla ei taida olla kokemusta lapsista. Osa lapsista on pienestä pitäen aamuvirkkuja, he voivat herätä säännöllisesti viideltä. Jos vanhemman pitää olla töissä klo 7, niin kyllä lapsi pitää herättää viimeistään kuuden aikaan. Jos lapsen iltatoimet aloitetaan kuudelta, lapsi nukahtaa seitsemältä, niin eihän lapsi saa yöunta kuin 11 tuntia. Käsittämätöntä, että sinulle pitää selittää näin päivänselviä asioita.
Ap ja tuo kello kuudelta nukuttaja ei ole yksin lapsen kanssa, vaan nimenomaan se yksi lapsi sitoo moneksi tunniksi kaksi aikuista.
On kuule kolme lasta. Ja vaikka mies on ollut työmatkoilla, ei silti ole ollut tuollaista ohjelmatoimistoa täällä.
Miksi sen lapsen pitää nousta kuudelta? eihän sen tarvitse aamulla kuin nousta, pestä hampaat ja pukea.
Ja jos ja kun on kaksi vnahempaa, miksi he ei limitä työaikojaan niin, että se myöhempään menevä vie lapsen päivähoitoon?
En viitsi kommentoida kuin sen, että usein työnantaja määrää, mihin aikaan työntekijöiden täytyy työpäivä aloittaa. Vuorotöistäkään et ole kuullut koskaan mitään.
Siihen asti kun lapsi lopettaa tokan luokan, on oikeus lyhennettyyn päivään. Molemmilla vanhemmilla.
Taaperon kanssa voi olla kotona siihen asti kun lapsi on kolmen.
Ja työpaikkaa voi aina vaihtaa. Jopa alaa voi vaihtaa.
Mikään pakko ei ole vauvan/taaperon mennä hoitoon ollenkaan, eikä ole pakko olla koko päivää.
Lähde: Kela ja terve järki.
Edelleenkään ei ole selitetty, miksi sen lapsen pitää nousta aamulla kuudelta. Onko siellä aamullakin jokin härdellisavotta?
No jos se lapsi herää kuudelta? Tai jopa jo viideltä? Ei tuo mitenkään tavatonta ole.
Muuten kommenttisi oli naurettava ja älytön. Nyt sinun mielestä vanhemman pitää vaihtaa alaa kokonaan ja syynä on se, että lapsi menee aikaisin nukkumaan ja herää aikaisin. Jestas.
No kai se herää kun se pannaan niin aikaisin nukkumaan. Sitäpaitsi kukaan päivähoidossa oleva lapsi ei kyllä tasan mene seiskalta nukkumaan, koska siellä päivähoidossa nukutaan päikkärit. Päinvastoin lasta on vaikea saada nukkumaan edes kympiltä.
Ei tuolla niin lue, vaan että vanhemman pitää priorisoida lapsi, hoitaa kotona, lyhentää työpäivää tai vaihtaa työpaikkaa/alaa sen sijaan että ei koskaan ole lapsensa kanssa ja lapsi joutuu nousemaan liian aikaisin.
Esim. 5-vuotias lapsi tarvitsee unta 10-13h vuorokaudessa. Meillä lapset jätti päikkärit pois 3v:nä, joten seiskalta olivat jo rättiväsyneitä ja nukkuivat vielä eskarissakin 19-06 välisen ajan. Aamulla joutui herättämään kuudelta koska työni alkoi klo 07. Käymme vanhemmat itsekin nukkumaan jo klo 21, joten ihana oli saada illasta myös hetki ihan hiljaisuudessa kahdestaan. Kasvava lapsi tarvitsee todella paljon unta, ihmettelin aina kun kaverin lapset menivät joskus 10 vasta nukkumaan ja ne vanhemmat puoliltaöin. En itse jaksaisi töitä tehdä kuuden tunnin unella.
"Miten voi olla, että kahdelta aikuiselta menee 2,5 tuntia yhden lapsen iltapuuroon ja sänkyyn laittoon siten, että koskaan ei voi kumpikaan koko tuona aikana esim. seurustella vieraiden kanssa? Että kukaan perheenjäsen ei voi viikonloppunakaan tavata ketään klo 18 jälkeen? Kesällä, talvella, milloinkaan?
Jos vanhemmat eivät halua tavata ketään iltaisin, ok. Lapseen tämä asia ei liity mitenkään."
Riippuu lapsesta ja hänen kehitysvaiheistaan ja iästä.
Kyllä meillä oli porukoita kyläilemässä iltaisinkin mutta aina unentulo siirtyi. Siirtyi siis myös aamuherääminen. Seurasi kiukkua ja kärhämiä. Alkoi pinnat kiristyä jne. No ei se niin vakavaa.
Mutta jos itsellä maanantaina aamulla palaveri klo 9.00 niin aivan varmasti vaikea maanantai aamu jos kylässä oltu tai meillä väkeä. Pennut kun tuntuvat keskenään riehaantuvan ja ainakin omani käyvät niin ylikierroksilla vielä pitkään että unentulo voi siirtyä tosi myöhään. Ja seuraavana aamuna pitäisi olla riepottamassa niitä virkeinä päiväkotiin klo 8 että ehtii bussiin ja työpaikalle.
Siispä, mieluiten ainakin minä pidä aikaulusta kiinni ja skippaan iltakyläilyt ja rauhoitan kotini vierailta. Päivisin ehtii vkl melskata muiden kanssa ja kyläillä jne
Tämä ketju kyllä hienosti demonstroi sen, että ei, ihmiset eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja. 😅 En saata uskoa tätä olkiukkoilun määrää, että AP olisi toiveineen jotenkin hankala.
Ihan järkyttävää lukea, kuinka edelleenkin ajatellaan, että vauvan tarpeita ei pidä huomioida, ettei se ala "pompottamaan" koko perhettä. Jos rutiini helpottavat koko perheen elämää, niin totta kai niitä noudatetaan!
Aikuiselta vieraalta ei ole liikaa vaadittu, että klo 14 päiväunet nukkuva vauva saa ne päiväunensa nukkua vaikka vieras hänen kanssaan haluaisikin jutella. Eikä ole kohtuuton pyyntö sekään, että vauvalle annetaan nukahtamisrauha (AP puhuu noin 15 minuutin hiljaisuudesta, jonka jälkeen saisi elää taas normaalisti). Kyllä meillä ainakin esikoinen aloitti TV:n katselun siinä vaiheessa, kun kuopuksen päiväunille nukahtaminen alkoi vaatia hetken hiljaisuuden muutaman kuukauden ikäisenä. Yleensä se nukahti jo yhden Tinga-Tinga-tarinan aikana, vaikka esikoisen "avustaessa" aikaa saattoi mennä tuntikin. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä, että kiusaa väsynyttä vauvaa ihan vaan, jotta se ei pääsisi "pompottamaan" muuta perhettä.
Tai että vauvaa ei saisi opettaa nukahtamaan syliin, ettei se opi vaatimaan sitä! Eiköhän se tyypillisesti mene toisin päin, äiti alistuu nukuttamaan lastensa sylissä, koska se on se tapa, millä lapsi nukahtaa. Oma esikoiseni oli sitä lajia, joka ei välillä (aika usein) suostunut nukkumaan kuin kontaktissa, pahimmillaan vain sylissä. Vaihtoehdot olivat kuunnella huutava vauvaa tai antaa sen nukkua sylissä... Olisin antanut ihan mitä vaan, jos vauvaa ei olisi tarvinnut pitää ihan niin paljoa niin lähellä (silloin, kun olisi itsekin mieluummin nukkunut eikä istunut sängyssä nukkuvaa vauvaa sylissä pitäen). Sitä huutoa sai kuitenkin muutenkin kuunnella ihan tarpeeksi, niin mieluummin sitten sylitteli silloin, kun se syli huutoon auttoi... Tai meni vauvan kanssa kahdeksalta nukkumaan, kun ei sieltä vierestä enää pois päässyt (vaihtoehtona jatkuva kitinä). Kuopuksen kanssa tietysti automaattisesti jatkoin viereen/iholle nukuttamista, kunnes onneksi hyvin pian tajusin, että se on oma yksilönsä joka tykkää nukkumisrauhasta! Ei niitä vauvoja niin vain "opeteta" johonkin. 😁
Myöhäisempi nukkumaanmeneminen ei välttämättä johda pidempiin aamu-uniin. Silloin, kun omat lapset olivat vauvoja, oli vallalla käsitys, että myös aikaisempaa nukutusaikaa kannattaa kokeilla, jos lapsi herää kovin aikaisin. Tähän oli joku ihan unisykleihin liittyvä syy, jota en nyt enää muista sen tarkemmin.
Myöskin kaikki varmaan ymmärtää, että vaikka sitä lastenlasta tai kaverin söpöä vauvaa olisi kiva syöttää nyt, kun se syö myös kiinteitä, niin jos lapsella on sellainen vaihe, että syöminen on vaikeaa vieraan kanssa, niin aikuinen joustaa tarpeestaan syöttää, eikä lapsi tarpeestaan syödä. Kaikki lapset ei todellakaan toimi niin, että kyllä ne sitten näköisenä syö. Omien, sormiruokailleiden lasten kanssa on ollut peräti päin vastoin, oikein nälkäinen lapsi ei ole kiukkunsa takia päässyt alkuun syömisessä, mutta kun sinne suuhun on saanut jotain, on lapsi pistellyt lautasellisen ruokaa hyvällä halulla. Meillä on lapset välillä saaneet herkkuja (siis tyyliin muutaman rusinan) "alkupalaksi" ihan vain tämän takia.
Ja mulla siis on kokonaisuudessaan melko joustavat lapset. 😂 Tai no, esikoinen nukkumisineen ja seurankaipuineen ei ensimmäisinä elinkuukausineen ollut kovin joustava, mutta kun siitä päästiin yli, niin se on ollut vallan mainiota seuraa sekin. Ei kaikesta vauva-aikaisesta hyysäämisestä huolimatta pyöreitä perhettä pikkutyrannina.