Mieheni ei halua lapsia
Ikinä. Olemme reilu 3vuotta seurustellut. Suhteen alussa mieheni sanoi että joskus voi lapsen hankkia. Nyt vuoden aikana hän sanoi ettei ikinä. Mä olen taas aina halunnut, mutta nyt näyttäisi siltä etten mieheni takia niitä tule koskaan saamaan. Rakastan miestäni todella paljon, enkä halua erota. Olemme muuten onnellisia yhdessä. Nyt minäkin olen se vela, mikä en edes ikinä halunnut olla. Välillä olen todella vihainen ja turhautunut, mutta en minä voi miestäni isäksi pakottaa jos hän ei halua. Nyt mietin mikä voisi olla se juttu, mikä tulisi lapsen tilalle? Että minä en järkeä menettäisi.
Kommentit (76)
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:12"]
Lähtökohtaisesti suurin osa miehistä ei suhtaudu lapsiin läheskään niin pakkomielteisesti kuin naiset. Kyllähän kun vaimo aikansa uhkailee ja kiristää niin tulee puoliväkisin suostuttua.
[/quote]Älä kuule aliarvioi miehiä. Jos ole itse tossukka, se ei tarkoita että kaikki miehet ovat. Sitä paitsi meillä oli tilanne toisin päin eli mies oli se joka halusi lapsia, näin on monessa muussakin parisuhteessa.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 06:54"][quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 06:49"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 06:33"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:00"]
Meillä oli aikanaan sama tilanne. Minä halusin, mies ei. Kun täytin 26, annoin miehelle kaksi vuotta aikaa. Jos si ä aikana ei mieli muutu, pakkaan kamani ja lähden. En tiedä, olisinko oikeasti lähtenyt, mutta ennen määräajan päättymistä mies näytti vihreää valoa. Meillä nyt 7- ja 4-vuotiaat tytöt ja onnelliset vanhemmat.
[/quote]
Onnea kiristäjälle. Edestäsi löydät tuon tekosi, valitettavasti myös lapsesi.
[/quote]Ei hänellä ollut paljoa vaihtoehtoja. Vai olisiko pitänyt joko suoraan jättää mies tai sitten luopua kokonaan toiveesta saada lapsia??
Kuten sanottu, yli puolet parisuhteista päättyy eroon ja kun nainen on päälle nelikymppinen, raskaaksi ei ole enää helppoa tulla. Ei ole harvinaista että siinä vaiheessa parisuhde päättyy ja nainen jää yksin, ilman miestä ja ilman niitä toivomiaan lapsia.
[/quote]
Eroon päättyy kiristäjänkin liitto. nainen tosin ei jää yksin, jää ne kiristämällä saadut lapset. onnea kiristäjälle.
[/quote]
Sitähän sä et voi tietää. Ja ei kai kukaan niin hullu ole, että hankkii lapsia vasten tahtoaan, jos toinen kiristää?
Ap:lle: itse odottaisin vielä vuoden, jos miehen mieli ei muuttuisi sinä aikana niin pistäisin poikki ja alkaisin etsiä uutta miestä, joka haluaa perheen. Jos on noin erilaiset tulevaisuudenhaaveet, niin miksi olla yhdessä? Jos uutta miestä ei löytyisi, hankkisin lapsen sitten yksin.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:19"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:12"]
Lähtökohtaisesti suurin osa miehistä ei suhtaudu lapsiin läheskään niin pakkomielteisesti kuin naiset. Kyllähän kun vaimo aikansa uhkailee ja kiristää niin tulee puoliväkisin suostuttua.
[/quote]Älä kuule aliarvioi miehiä. Jos ole itse tossukka, se ei tarkoita että kaikki miehet ovat. Sitä paitsi meillä oli tilanne toisin päin eli mies oli se joka halusi lapsia, näin on monessa muussakin parisuhteessa.
[/quote]
Miksi asialla pitää kiristää?
Sun mies pelkää jotain. Tai on niin mukavuudenhaluinen.
oletteko jutelleet oikeesti ton asian? Se on niin tärkeä kuitenkin.
ei sitä voi ohittaa jollaine toisella asialla, jolla korvaa.
se pitää kohdata. Ihan oikeesti.
voithan sä puhua, että se on niin rankka paikka sulle, että sä jopa joudut miettimään eroa, mutta et halua kun rakastat miestäsi niin paljon.
miksi ukko ei halua?
voihan olla, että ette saakaan.
mutta että, voitte yrittää.
iso elämän juttu. Hyvin iso. Älä myy itseäsi.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:24"][quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:19"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:12"]
Lähtökohtaisesti suurin osa miehistä ei suhtaudu lapsiin läheskään niin pakkomielteisesti kuin naiset. Kyllähän kun vaimo aikansa uhkailee ja kiristää niin tulee puoliväkisin suostuttua.
[/quote]Älä kuule aliarvioi miehiä. Jos ole itse tossukka, se ei tarkoita että kaikki miehet ovat. Sitä paitsi meillä oli tilanne toisin päin eli mies oli se joka halusi lapsia, näin on monessa muussakin parisuhteessa.
[/quote]
Miksi asialla pitää kiristää?
[/quote] Pitäiskö sun tarkistaa jostain mitä se kiristäminen tarkoittaa? Miksi mies ei lähde, jos ei halua lapsia.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:24"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:19"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:12"]
Lähtökohtaisesti suurin osa miehistä ei suhtaudu lapsiin läheskään niin pakkomielteisesti kuin naiset. Kyllähän kun vaimo aikansa uhkailee ja kiristää niin tulee puoliväkisin suostuttua.
[/quote]Älä kuule aliarvioi miehiä. Jos ole itse tossukka, se ei tarkoita että kaikki miehet ovat. Sitä paitsi meillä oli tilanne toisin päin eli mies oli se joka halusi lapsia, näin on monessa muussakin parisuhteessa.
[/quote]
Miksi asialla pitää kiristää?
[/quote]Kerro nyt vihdoin, mitä itse tekisit jos olisit ap!
Kerropa Kiristys-jankkaaja miten tilanteessa tulee toimia!
Elämä on täynnä määräaikoja. Pienempiä ja suurimpia. Naisen kohdalla isoin määräaika on varmasti hedelmällisyys. Siuhen nähden pidän varsin kohtuullisena määräajan asettamisen miehelle. Joku kutsuu sitä kiristykseksi ja painostukseksi, ok, ehkä se on sitä. Mutta itse kullekin tekee ihan hyvää kun on tietty määräaika, joka pakottaa refkektoimaan omaa elämäänsä, omia toiveitaan ja tulevaisuuden haaveitaan. Jos sen aikana tajuaa, että omat tulevaisuuden tavoitteet eroavat olennaisesti puolisonsa tavoitteista, niin eikö sekin ole vain hyvä asia?
Asettamani vuoden mietintäajan jälkeen aika pian mies sanoi, että ok, tehdään se lapsi vuoden päästä. Siitä vuodesta tulo muuten suhteemme paras vuosi! Päätettiin ottaa ilo irti kun oli viimeinen lapseton vuosi. Matkusteltiin, juhlittiin, nukuttiin viikinloppuisin pitkään. Nautittiin toisistamme.
Ja eihän se lapsi heti tullutkaan. En tiedä olisiko koskaan tullutkaan, jos olisimme lykänneet määräämättömäksi ajaksi yrityksen aloitusta.
Joskus elämässä vaan pitää tehdä päätöksiä. Vaikeitakin.
T. 45
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 01:42"]
Lapset on kahden aikuisen kompuksen sivutuote, ei parisuhteen syy. Ilmankos on eroja niin paljon kuin on, kun ihmisistä on tullut tosi omituisia. itse jättäisin lapset tekemättä jos nyt saisin valita kun lapset ovat nuoria aikuisia. Elämäni hirveintä ja raskainta aikaa jonka olisin voinut omistaa myös itselleni. Tehtyä vaan ei saa tekemättömäksi, eikä 20 v takaisin.
[/quote]
mä olin 36 äidiksi tullessani. Olin ehtinyt hyvinhyvin tarpeeksi elää sinkkuutta. Aika tylsää elää itselleen ja turhauttavaa. Tosin, sitten kun se ihana mies löytyi, niin voihan olla, että olisi ollut hienoa elää kahdestaankin.
mies halusi lapsia...ja minua pelotti, vaikka toivoin kyllä.
onhan tää lasten kanssa välillä raskasta ja tosiaan, onhan tää maailma toisinaan tosi rankka.
ja minulla oli rankka lapsuus ja olin välillä äitinä aika hukassa omien tuskailujeni kanssa.
Mutta lapset ja perhe on peloista huolimatta ollut luonnollinen ja ehkä maailman hienoin osa ja kasvupaikka.
mä jollain lailla kannustaisin sua elämään oma unelmasi perässä. Sun mies löytää sellaisen, joka ei halua tai ei voi saada lapsia. Sä löydät sellaisen hyvän, joka haluaa kanssasi lapsia.
sä olet sun elämässäsi risteyskohdassa. Uskalla elää.
Jos olet 35 vuotta, unohda lapset. Ei lapset ole tärkeintä. Maailma pelastuu, kun länsimainen pari tekee järkevän ratkaisun ja ja ei hanki lasta. Lapsia on maailman täynnä. Ala tukiaikuiseksi tai sijaisäidiksi. Tai tarjoaa apuasi lastenhoidossa sukulaisille, työkavereille, kavereille ja ystäville. Rohkeasti tarjoaamaan apuasi, johan saat hoitaa lapsia.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:12"]
Lähtökohtaisesti suurin osa miehistä ei suhtaudu lapsiin läheskään niin pakkomielteisesti kuin naiset. Kyllähän kun vaimo aikansa uhkailee ja kiristää niin tulee puoliväkisin suostuttua.
[/quote]
Mistä tämä naisten vauvapakkomielteisyys tulee? Olen itse nainen enkä ole ikinä ymmärtänyt tätä. Lisäksi mua ärsyttää että koska olen nainen, niin munkin kuvitellaan automaattisesti haluavan lapsia ja suurin piirtein vain elävän sitä hetkeä varten jolloin lasta voi alkaa yrittää, vaikka todellisuudessa mua ei voisi vähempää kiinnostaa.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:47"]
Nyt vielä mies on minun vuokseni pari vuotta oikein tietoisesti tarkkaillut ympärillä olevia lapsia ja pehmentänyt kantaansa.
[/quote]
Sori yksityiskohtaan takertuminen, mutta miten ympärillä olevien lasten tarkkailu voi pehmentää kenenkään kantaa lasten hankintaan? Eikö se saa lapsettomuuteen taipuvaisen miehen pikemminkin googlailemaan vasektomiaklinikoiden yhteystietoja.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:26"]
Sun mies pelkää jotain. Tai on niin mukavuudenhaluinen.
[/quote]
Aloittajahan tässä tuntuu pelkäävän lapsetonta elämää.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:36"]
Asettamani vuoden mietintäajan jälkeen aika pian mies sanoi, että ok, tehdään se lapsi vuoden päästä. Siitä vuodesta tulo muuten suhteemme paras vuosi! Päätettiin ottaa ilo irti kun oli viimeinen lapseton vuosi. Matkusteltiin, juhlittiin, nukuttiin viikinloppuisin pitkään. Nautittiin toisistamme.
[/quote]
Ja sitten kaikki piti kuitenkin pilata hankkimalla lapsi. En ymmärrä lisääntyjien logiikkaa: kun asiat ovat kerrankin hyvin, tääytyy kuviot laittaa uusiksi. Ilmeisesti jotkut uskovat, että hyvää ei saa jatkua liian pitkään.
Paljon oli viestejä tullut. Minä olen 27 ja mieheni 28. Ap
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 13:15"][quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:12"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 06:33"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:00"]
Meillä oli aikanaan sama tilanne. Minä halusin, mies ei. Kun täytin 26, annoin miehelle kaksi vuotta aikaa. Jos si ä aikana ei mieli muutu, pakkaan kamani ja lähden. En tiedä, olisinko oikeasti lähtenyt, mutta ennen määräajan päättymistä mies näytti vihreää valoa. Meillä nyt 7- ja 4-vuotiaat tytöt ja onnelliset vanhemmat.
[/quote]
Onnea kiristäjälle. Edestäsi löydät tuon tekosi, valitettavasti myös lapsesi.
[/quote]Kerropa, mitä naisen sitten kuuluisi sinun mielestäsi tässä tilanteessa tehdä?
[/quote]
Ainakin miehen kuuluisi pakata kamat samantien jos vaimo päästelee tuollaisia uhkauksia suustaan.
Naisen kuulu jättää lapset tekemättä tai etsiä joku toinen mies siittäjäksi.
[/quote]
Eli ihan sama asia. Mies oli tuon uhkauksen jälkeen vapaa lähtemään vaan eipä lähtenyt. Minä annoin miehelle mietintä aikaa, koska hän sitä tarvitsi. En edelleenkään näe tässä ongelmaa, jonka sinä ilmeisesti näet.
Meillä mies oli kanssa ensin lapsia vastaan, vaikka hänellä jo yksi lapsi edellisestä suhteesta olikin. Tämän lapsen äiti oli jättänyt ehkäisyn salaa pois. Monet keskustelut käytyämme mies vihdoin suostui. Ei siksi, että olisi niitä lapsia niin elämäänsä kaivannut, vaan siksi, että tiesi että se oli tärkeää minulle.
Varo vain, ettet kohta huomaa olevasi parhaat vuotesi elänyt, eronnut ja lapseton. Miettien, että mikäköhän tämän elämän tarkoitus nyt sitten onkaan.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:12"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 06:33"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:00"]
Meillä oli aikanaan sama tilanne. Minä halusin, mies ei. Kun täytin 26, annoin miehelle kaksi vuotta aikaa. Jos si ä aikana ei mieli muutu, pakkaan kamani ja lähden. En tiedä, olisinko oikeasti lähtenyt, mutta ennen määräajan päättymistä mies näytti vihreää valoa. Meillä nyt 7- ja 4-vuotiaat tytöt ja onnelliset vanhemmat.
[/quote]
Onnea kiristäjälle. Edestäsi löydät tuon tekosi, valitettavasti myös lapsesi.
[/quote]Kerropa, mitä naisen sitten kuuluisi sinun mielestäsi tässä tilanteessa tehdä?
[/quote]
Ainakin miehen kuuluisi pakata kamat samantien jos vaimo päästelee tuollaisia uhkauksia suustaan.
Naisen kuulu jättää lapset tekemättä tai etsiä joku toinen mies siittäjäksi.
Lähtökohtaisesti suurin osa miehistä ei suhtaudu lapsiin läheskään niin pakkomielteisesti kuin naiset. Kyllähän kun vaimo aikansa uhkailee ja kiristää niin tulee puoliväkisin suostuttua.