Mieheni ei halua lapsia

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:35"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 22:44"]

Jättäisin. Löydät varmasti uuden miehen.

[/quote]

Mikä kristallipallo sulla on vai mistä voit tietää? Hyvin voi käydä niin, että ap ei saa ketään ja on ilman lapsia ja miestä. Tai sitten joku baaripoka ja siitä yh-äidiksi. Ei koskaan voi tietää mitä elämässä tapahtuu
[/quote]kyllä. Juuri tuota olen miettinyt että en tapaa enään sellaista miestä kenen kanssa haluaisin edes olla. Eikä uudessakaan suhteessa niitä heti hommata, meneehän siinäkin vuosia

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:37"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:35"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 22:44"]

Jättäisin. Löydät varmasti uuden miehen.

[/quote]

Mikä kristallipallo sulla on vai mistä voit tietää? Hyvin voi käydä niin, että ap ei saa ketään ja on ilman lapsia ja miestä. Tai sitten joku baaripoka ja siitä yh-äidiksi. Ei koskaan voi tietää mitä elämässä tapahtuu
[/quote]kyllä. Juuri tuota olen miettinyt että en tapaa enään sellaista miestä kenen kanssa haluaisin edes olla. Eikä uudessakaan suhteessa niitä heti hommata, meneehän siinäkin vuosia
[/quote] ap

Minulta jäi lapset tekemättä erilaisissa suhdekiemuroissa. Harmittaa. Tällä kokemuksella minkäänlainen mies ei saisi minua luopumaan ainakin yrittämästä lasta. Siis en jatkaisi miehen kanssa, joka ei ollenkaan halua lapsia. 

Millainen miehesi muuten on? Mietin vaan, että jos itse olisin evännyt omalta mieheltäni lapsen, jota hän olisi hartaasti toivonut, niin varmaan kokisin oloni syylliseksi. Näin kun teoriassa ajattelen, niin päästäisin mieheni etsimään äidin lapsilleen. 

Sama vika täällä, ei ratkaisua. Sillä erotuksella, että mielensä muuttaja olen minä (en naimisiin mennessämme kuvitellut haluavani lapsia, pari vuotta siitä pläjähti vuosisadan vauvakuume päälle ja olen siitä nyt toiset pari vuotta kärsinyt). Mies oli naimisiin mennessämme ehdottomasti vastaan, nykyään kannalla "en halua, mutta en voi olla 100% varma haluaisinko muutaman vuoden päästä".

Olisi itse asiassa helpompaa, jos mies olisi totaalikielteisellä kannalla, silloin minun pitäisi itseni vuoksi tehdä päätös erota, kävi miten kävi. Tietyistä syistä tunnen jo nyt olevani miehelle "velkaa" vielä parin vuoden ajan katsoa, miten elämämme yhdessä sujuu (en ala erittelemään, mutta tämä olisi reilu peli sen vuoksi, mitä päätöksiä hän on vuokseni lykännyt). Nyt vielä mies on minun vuokseni pari vuotta oikein tietoisesti tarkkaillut ympärillä olevia lapsia ja pehmentänyt kantaansa. Toisaalta eroaminenhan luonnollisesti vain vaikeutuu, mitä kauemmin olemme yhdessä. Pelkään samoin kuin sinä, että eroamme, enkä löydä uutta miestä tai ainakaan ajoissa - tai saatanhan olla vaikka hedelmätön, mistäs sen tietää! Ja mies luultavasti hankkisi kuitenkin sitten 45-vuotiaana lapsia jonkun nuorikon kanssa, kun oma kuolevaisuus alkaisi kolkutella.

Vittumainen tilanne. Osanottoni.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:47"]Sama vika täällä, ei ratkaisua. Sillä erotuksella, että mielensä muuttaja olen minä (en naimisiin mennessämme kuvitellut haluavani lapsia, pari vuotta siitä pläjähti vuosisadan vauvakuume päälle ja olen siitä nyt toiset pari vuotta kärsinyt). Mies oli naimisiin mennessämme ehdottomasti vastaan, nykyään kannalla "en halua, mutta en voi olla 100% varma haluaisinko muutaman vuoden päästä".

Olisi itse asiassa helpompaa, jos mies olisi totaalikielteisellä kannalla, silloin minun pitäisi itseni vuoksi tehdä päätös erota, kävi miten kävi. Tietyistä syistä tunnen jo nyt olevani miehelle "velkaa" vielä parin vuoden ajan katsoa, miten elämämme yhdessä sujuu (en ala erittelemään, mutta tämä olisi reilu peli sen vuoksi, mitä päätöksiä hän on vuokseni lykännyt). Nyt vielä mies on minun vuokseni pari vuotta oikein tietoisesti tarkkaillut ympärillä olevia lapsia ja pehmentänyt kantaansa. Toisaalta eroaminenhan luonnollisesti vain vaikeutuu, mitä kauemmin olemme yhdessä. Pelkään samoin kuin sinä, että eroamme, enkä löydä uutta miestä tai ainakaan ajoissa - tai saatanhan olla vaikka hedelmätön, mistäs sen tietää! Ja mies luultavasti hankkisi kuitenkin sitten 45-vuotiaana lapsia jonkun nuorikon kanssa, kun oma kuolevaisuus alkaisi kolkutella.

Vittumainen tilanne. Osanottoni.
[/quote]välillä mä olen itse asian kanssa ihan ok. Mutta sitten se tulee jossain muodossa esille ja turhaudun. Mieheni oikeastaan välttelee koko aihetta. Ja se on kamalaa kun se vauvakuume iskee ja miettii että minä en tuollaista ikinä saa.. välillä olen tosi vihainen, mutta ymmärrän myös miestäni. Ja mistä tietää vaikka mun oma mieli muuttuu..tai mieheni

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 00:00"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:47"]Sama vika täällä, ei ratkaisua. Sillä erotuksella, että mielensä muuttaja olen minä (en naimisiin mennessämme kuvitellut haluavani lapsia, pari vuotta siitä pläjähti vuosisadan vauvakuume päälle ja olen siitä nyt toiset pari vuotta kärsinyt). Mies oli naimisiin mennessämme ehdottomasti vastaan, nykyään kannalla "en halua, mutta en voi olla 100% varma haluaisinko muutaman vuoden päästä".

Olisi itse asiassa helpompaa, jos mies olisi totaalikielteisellä kannalla, silloin minun pitäisi itseni vuoksi tehdä päätös erota, kävi miten kävi. Tietyistä syistä tunnen jo nyt olevani miehelle "velkaa" vielä parin vuoden ajan katsoa, miten elämämme yhdessä sujuu (en ala erittelemään, mutta tämä olisi reilu peli sen vuoksi, mitä päätöksiä hän on vuokseni lykännyt). Nyt vielä mies on minun vuokseni pari vuotta oikein tietoisesti tarkkaillut ympärillä olevia lapsia ja pehmentänyt kantaansa. Toisaalta eroaminenhan luonnollisesti vain vaikeutuu, mitä kauemmin olemme yhdessä. Pelkään samoin kuin sinä, että eroamme, enkä löydä uutta miestä tai ainakaan ajoissa - tai saatanhan olla vaikka hedelmätön, mistäs sen tietää! Ja mies luultavasti hankkisi kuitenkin sitten 45-vuotiaana lapsia jonkun nuorikon kanssa, kun oma kuolevaisuus alkaisi kolkutella.

Vittumainen tilanne. Osanottoni.
[/quote]välillä mä olen itse asian kanssa ihan ok. Mutta sitten se tulee jossain muodossa esille ja turhaudun. Mieheni oikeastaan välttelee koko aihetta. Ja se on kamalaa kun se vauvakuume iskee ja miettii että minä en tuollaista ikinä saa.. välillä olen tosi vihainen, mutta ymmärrän myös miestäni. Ja mistä tietää vaikka mun oma mieli muuttuu..tai mieheni
[/quote]ap

Jos mies on aluksi kertonut että vois kuvitella lapsen joskus haluavansa mutta seurustelun edetessä päättänyt ettei ikinä niin syy on mitä luultavimmin siitä että hän ei halua lasta sinun kanssasi. Niin kamalalta kuin se kuulostaa. Mun mies seurusteli kymmenisen vuotta (ennen minua tietysti) yhden naisen kanssa ja hän kertoi että vaikka on aina halunnut lapsia niin tämän naisen kanssa hän ei missään nimessä halunnut lapsia. Hän tykkäs naisesta ja kivaa heillä oli mutta kun mies tuli siihen vaiheeseen omasa elämässään että perheen perustaminen alkoi olla ajankohtaista niin hän jätti tämän naisen, ei kertonut naiselle oikeeta syytä kuitenkaan. Sitten mies treffaili ja seurusteli aika monen kanssa ennen kuin me tavattiin ja hän sanoi että parin kuukauden tapailujen jälkeen hän tiesi että olen hänen lastensa äiti. No tämän hän kertoi mulle vasta vuosia myöhemmin, sitten kuin meillä oli jo lapsia. Minäkin tiesin aika pian seurustelun ekoina viikkoina että haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan:)

Eli jos haluat lapsia niin hanki mies joka niitä sun kanssa tekee omasta halustaan. Ajattele vaikka kuinka kamalaa olisi tajuta usean vuoden yhdessäolon jälkeen että nykyinen miehesi on löytänyt uuden naisen ja he perustavat perheen. Se on aina mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 00:14"]Jos mies on aluksi kertonut että vois kuvitella lapsen joskus haluavansa mutta seurustelun edetessä päättänyt ettei ikinä niin syy on mitä luultavimmin siitä että hän ei halua lasta sinun kanssasi. Niin kamalalta kuin se kuulostaa. Mun mies seurusteli kymmenisen vuotta (ennen minua tietysti) yhden naisen kanssa ja hän kertoi että vaikka on aina halunnut lapsia niin tämän naisen kanssa hän ei missään nimessä halunnut lapsia. Hän tykkäs naisesta ja kivaa heillä oli mutta kun mies tuli siihen vaiheeseen omasa elämässään että perheen perustaminen alkoi olla ajankohtaista niin hän jätti tämän naisen, ei kertonut naiselle oikeeta syytä kuitenkaan. Sitten mies treffaili ja seurusteli aika monen kanssa ennen kuin me tavattiin ja hän sanoi että parin kuukauden tapailujen jälkeen hän tiesi että olen hänen lastensa äiti. No tämän hän kertoi mulle vasta vuosia myöhemmin, sitten kuin meillä oli jo lapsia. Minäkin tiesin aika pian seurustelun ekoina viikkoina että haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan:)

Eli jos haluat lapsia niin hanki mies joka niitä sun kanssa tekee omasta halustaan. Ajattele vaikka kuinka kamalaa olisi tajuta usean vuoden yhdessäolon jälkeen että nykyinen miehesi on löytänyt uuden naisen ja he perustavat perheen. Se on aina mahdollista.
[/quote]en usko. Hän ei halua erota mutta ei vaan halua itselleen lasta ja vähän vaikuttaa että ei lapsista edes pidä. En usko että muuten minun kanssa suunnitelmia tekee. Vaikee selittää kun et tiedä

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 00:14"]Jos mies on aluksi kertonut että vois kuvitella lapsen joskus haluavansa mutta seurustelun edetessä päättänyt ettei ikinä niin syy on mitä luultavimmin siitä että hän ei halua lasta sinun kanssasi. Niin kamalalta kuin se kuulostaa. Mun mies seurusteli kymmenisen vuotta (ennen minua tietysti) yhden naisen kanssa ja hän kertoi että vaikka on aina halunnut lapsia niin tämän naisen kanssa hän ei missään nimessä halunnut lapsia. Hän tykkäs naisesta ja kivaa heillä oli mutta kun mies tuli siihen vaiheeseen omasa elämässään että perheen perustaminen alkoi olla ajankohtaista niin hän jätti tämän naisen, ei kertonut naiselle oikeeta syytä kuitenkaan. Sitten mies treffaili ja seurusteli aika monen kanssa ennen kuin me tavattiin ja hän sanoi että parin kuukauden tapailujen jälkeen hän tiesi että olen hänen lastensa äiti. No tämän hän kertoi mulle vasta vuosia myöhemmin, sitten kuin meillä oli jo lapsia. Minäkin tiesin aika pian seurustelun ekoina viikkoina että haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan:)

Eli jos haluat lapsia niin hanki mies joka niitä sun kanssa tekee omasta halustaan. Ajattele vaikka kuinka kamalaa olisi tajuta usean vuoden yhdessäolon jälkeen että nykyinen miehesi on löytänyt uuden naisen ja he perustavat perheen. Se on aina mahdollista.
[/quote]ehkä kaikki ei vaan lapsia oikeasti tahdo ja syy löytyy vain itsestään

Ainakaan ei kannata

a) Jäädä tilanteeseen ja katkeroitua vanhana lapsettomuudesta
b) Raskautua ilman miehen suostumusta

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 00:22"]Ainakaan ei kannata

a) Jäädä tilanteeseen ja katkeroitua vanhana lapsettomuudesta
b) Raskautua ilman miehen suostumusta
[/quote] tuo b ei tulis mieleenkää. Sitä en vois miehelleni tehdä. Varmaan se erokin siinä tulis ja yh en halua olla

Nro 20 jatkaa:
Oletteko juurta jaksain, hyvässä hengessä keskustelleet siitä, miksi mies ei halua lapsia ja miksi sinä haluat? Me nimittäin olemme, ja se on kyllä tuonut asian ylle jonkinlaisen rauhan, vaikka sisimmässäni vauvoja kuumeilenkin usein. Mies on itse tietoinen miksi oman lapsuutensa, tämänhetkisen elämäntilanteensa ja luonteenpiirteidensä takia hän ei osaa kuvitella lapsiperhe-elämää kohdalleen eikä itseään isäksi. Itse olen tietoinen, miksi puolestaan omat lapsuudenkokemukseni, elämäntilanteeni nyt ja toiveeni tulevaisuudelta ovat kääntäneet kelkkani vauvakuumeiseksi niin totaalisesti.

Ymmärrämme todella toisiamme, ja vaikka se tavallaan myös vaikeuttaa tilannetta (en pysty suhtautumaan mieheen kuin hän olisi jotenkin "vihollinen", vaikka vihamielisenä olisi toki helpompaa vain ottaa ja erota) on se pääsääntöisesti huojentavaa. Suosittelen. Mutta vain, jos pystytte puhumaan asiasta oikeasti rauhassa ja riitelemättä.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:12"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 06:33"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:00"]

Meillä oli aikanaan sama tilanne. Minä halusin, mies ei. Kun täytin 26, annoin miehelle kaksi vuotta aikaa. Jos si ä aikana ei mieli muutu, pakkaan kamani ja lähden. En tiedä, olisinko oikeasti lähtenyt, mutta ennen määräajan päättymistä mies näytti vihreää valoa. Meillä nyt 7- ja 4-vuotiaat tytöt ja onnelliset vanhemmat.

[/quote]

Onnea kiristäjälle. Edestäsi löydät tuon tekosi, valitettavasti myös lapsesi.

[/quote]Kerropa, mitä naisen sitten kuuluisi sinun mielestäsi tässä tilanteessa tehdä?

[/quote]

Ainakin miehen kuuluisi pakata kamat samantien jos vaimo päästelee tuollaisia uhkauksia suustaan.
Naisen kuulu jättää lapset tekemättä tai etsiä joku toinen mies siittäjäksi.

[/quote]Eli jos nainen haluaa lapsia, hänen kuuluu jättää mies ilmoittamatta mitään etukäteen. Ok. Veikkaan, että kovin moni mies ei ole samaa meiltä kanssasi, hänelle ei anneta edes mahdollisuutta muuttaa mieltään.

[/quote]

Ei vaan kysyä mielipide mieheltä, jos vastaus ei miellytä sitten lusikat jakoon ilman mitään uhkailuja tyyliin "sinulla on xx aikaa muuttaa mielesi tai sitten..."

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 22:38"]Ikinä. Olemme reilu 3vuotta seurustellut. Suhteen alussa mieheni sanoi että joskus voi lapsen hankkia. Nyt vuoden aikana hän sanoi ettei ikinä. Mä olen taas aina halunnut, mutta nyt näyttäisi siltä etten mieheni takia niitä tule koskaan saamaan. Rakastan miestäni todella paljon, enkä halua erota. Olemme muuten onnellisia yhdessä. Nyt minäkin olen se vela, mikä en edes ikinä halunnut olla. Välillä olen todella vihainen ja turhautunut, mutta en minä voi miestäni isäksi pakottaa jos hän ei halua. Nyt mietin mikä voisi olla se juttu, mikä tulisi lapsen tilalle? Että minä en järkeä menettäisi.
[/quote]
Meillä akka lopetti pillerit ja selitteli että ehkäisyhän voi pettää??
Mutta myönsi lopulta ettei ollut yli vuoteen syönyt pillereitä.
Nyt meillä hieno pikkupoika ja akasta tullut vittumainen pihtari mikä ei halua olla miehensä kanssa missään tekemisissä, toisille ämmille ei mikään riitä, tein 2v sitten keittiöremontin akan mieliksi ja sellainen kuin se halusi 20000€ maksoi enkä edes kiitosta saanut, koska kämppä on mun.
Niin vituttaa koko touhu ja akasta ei pääse ikinä eroon lapsen takia.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 18:39"]

Sori yksityiskohtaan takertuminen, mutta miten ympärillä olevien lasten tarkkailu voi pehmentää kenenkään kantaa lasten hankintaan? Eikö se saa lapsettomuuteen taipuvaisen miehen pikemminkin googlailemaan vasektomiaklinikoiden yhteystietoja.

[/quote]

Kyseinen mies ei ole lapsettomuuden kannalla siksi, että hänen mielestään lapset olisivat kamalia rääpäleitä. Hänen mielestään taaperoiän ohittaneet lapset ovat hauskoja tyyppejä, on lyhyesti opettanut heitä ja piti lasten seurasta. Sitä pienempiä hän on aiemmin pitänyt kuolaavina vaivoina, mutta on alkanut katsoa näitäkin nyt siis vähän suopeammin. Pääosin miehen lapsettomuuskanta muodostuu kuitenkin hänen omista kokemuksistaan ja omakuvastaan eikä riipu siitä, minkälaisia lapsia ympärillä touhottaa.

Ap täällä! Puoli vuotta ollut mulla uusi mies ja nytten ekaa kertaa elämässäni olen raskaana!

Teki hyvä lukea tämä viestiketju läpi.

Tein oikein jättäessäni edellisen mieheni.

Elämä jatkuu, paremmin kuin ikinä!