Lapsellinen tuo Tervon Kylmän sodan dokumentti: Miten hän itse olisi toiminut Kekkosen asemassa?
Reaalimaailmasta vieraantunut näkemys silloisesta historiasta.
Elettiin jatkuvan ydinsodan uhan alla silloin.
On todella helppo nälviä silloisten poliitikkojen toimintaa tämän päivän näkökulmasta.
Lisäksi Tervo valinnut kaikki haastateltavat niin, että tietty näkökulma tulee varmasti esiin.
Kommentit (329)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisena kokemusasiantuntijana tuon aikakauden eläneenä en koskaan kokenut minkäänlaista kylmän sodan ahdistusta ehkä olen ollut vain onnekas.
Synnyin v. 1945 sotaveteraanin lapsena.
Kävin keskikoulun ja ammattikoulunKoulu loppui sitten aikanaan perjantaina, ensimmäiseen työpaikkaani tehtaaseen menin tiistaina koska maanantai oli silloin helluntaipäivä.
Rakensin omakotitalon ja kesämökin alle 30 vuotiaana
Auton omistin koko ajan
Lomilla ulkomaillakin matkustelin
Eläkkeelle pääsin 63 vuotiaana
Olen nyt 76 vuotias, voin hyvin, hallitsen itseäni ja omaisuuttani.Milloin se kylmä sota oli jolloin olisi pitänyt ahdistua ?
En huomannut muuta yritin ahdistua sitä Tervon ohjelmaa katsoessa
Olenko tehnyt jotain väärin vai miksi nuo alapeukut ? Jos olen tehnyt niin yritän ahdistua nyt loppuelämäni aikana.
En tiedä, onko se nyt niin hirveän väärin, mutta tokihan vaikutat kovin välinpitämättömältä ympäröivästä todellisuudesta. Jos sinulla itselläsi on kaikki hyvin, mikään ei liikuta vai?
Minä olin lapsi kasarilla ja kyllä esimerkiksi ydinsodan puhkeamisen mahdollisuus on osa lapsuusmuistojani.
On todella väärin laittaa lapset pelkäämään jotain ydinsotaa jolle he eivät mahda mitään. Aikuisen on luotava turva lyhyeksi ajaksi jolloin lapsi on kuolematon, nykyään kuolemattomuus on tuhottu lapsilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa että vieläkään ei saisi sanoa asiaa niin kuin se on vai? Kekkonen käytti kylmää sotaa ja Suomen tukalaa asemaa häikäilemättä hyväkseen kahmiakseen itselleen mahdollisimman paljon valtaa.
Saa sanoa. Mutta vakavasti otettava dokumentin tekijä toisi selvemmin esiin kyllä sen vaikean tilanteen, jossa Suomi joutui silloin toimimaan. Nyt Tervo antaa kuvan niin kuin silloiset poliitikot olisivat olleet kaikki jotain kus*päitä.
En ole sarjaa katsonut, kun ei itseäni aihepiiri kiinnosta, mutta eilen oli kanava valittuna jonkin aikaa ja minulle särähteli korviin se, että useammassa otteessa höpötettiin jotain, että pitäisikö Suomen nyt kollektiivisesti hävetä tuota aikaa. Mitä hel****ä, minä olen syntynyt 1973 ja mulle ensimmäinen pressa on ollut Koivisto, Kekkosesta en muista mitään. En todellakaan koe tarpeelliseksi hävetä jotain, mihin en ole itse ollut osallistumassa. Tervo oikein jankkasi ja mehusteli tuota häpeä-kysymystään, selkeästi toivoi, että joku haastateltavista olisi vastannut, että kyllä pitää hävetä.
No ehkäpä tuon kysymyksen relevanttius aukeasi sinulle, jos oikeasti katsoisit dokumentin, jota kommentoit. Minusta tuo neukkujen nuoleskelu meni liian pitkälle ja sitä käytettiin sisäpolitiikassa aseena. Lisäksi kaikki toisinajattelijat pelattiin täydelliseen paitsioon. Kyllä on monella hävettävää, erityisesti taistolaisilla.
Ymmärrätkö, mitä sana kollektiivisuus tarkoittaa? Monella siihen aikaan toimineella varmasti on syytä hävetä, mutta ei todellakaan tarvitse suomalaisten kollektiivisesti nyt hävetä sitä, mitä jonkun vanhemmat tai isovanhemmat puhumattakaan eisukulaisista on tehneet. Vai minunko pitäisi edelleen hävetä sitäkin, että Suomesta on aikoinaan lähetetty juutalaisia keskitysleireille, sisällissodassa teloitettu naisia ja lapsiakin jne. Höpö höpö. Minä häpeän sitä, mistä olen itse vastuussa, en yhtään mistään muusta.
Kyllä minä koen noloutta siitä, millaiseksi Suomi muuttui kylmän sodan aikana. Samoin häpeän sitä, mitä olemme tehneet vaikkapa saamelaisille. Suomi ja suomalaiset ovat minun viiteryhmäni ja toivoisin aina voivani olla ylpeä siitä, mitä edustamme.
Luulisin, että useimmilla meillä on jonkinlaisia kollektiivisia tunteita. Joku on ylpeä lätkän maailmanmestaruudesta ikään kuin olisi itse ollut pelaamassa, toinen häpeää kännisiä maanmiehiä Tallinnan kaduilla, vaikka itse olisi selvinpäin. Tämä on ihan yleisinhimillinen ominaisuus.
Okei, no minä olen ilmeisesti jonkinlainen poikkeus sitten, kun en ymmärrä tuollaisia kollektiivisia tunteita noin laajassa mittakaavassa. En ole siis koskaan ymmärtänyt myöskään, miksi mun pitäisi olla ylpeä jonkun urheilukilpailun voitosta tms., kun en ole itse senkään asian eteen mitään tehnyt. Itse häpeän mm. sitä miten äitini kohteli lapsuudessamme sisko- ja velipuoltani, mutta tuon laajemmalle en suostu häpeääni ulottamaan. Jokaisen ihmisen taakka on ihan riittävän raskas ilman kokonaisen kansan puolesta häpeämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisena kokemusasiantuntijana tuon aikakauden eläneenä en koskaan kokenut minkäänlaista kylmän sodan ahdistusta ehkä olen ollut vain onnekas.
Synnyin v. 1945 sotaveteraanin lapsena.
Kävin keskikoulun ja ammattikoulunKoulu loppui sitten aikanaan perjantaina, ensimmäiseen työpaikkaani tehtaaseen menin tiistaina koska maanantai oli silloin helluntaipäivä.
Rakensin omakotitalon ja kesämökin alle 30 vuotiaana
Auton omistin koko ajan
Lomilla ulkomaillakin matkustelin
Eläkkeelle pääsin 63 vuotiaana
Olen nyt 76 vuotias, voin hyvin, hallitsen itseäni ja omaisuuttani.Milloin se kylmä sota oli jolloin olisi pitänyt ahdistua ?
En huomannut muuta yritin ahdistua sitä Tervon ohjelmaa katsoessa
Olenko tehnyt jotain väärin vai miksi nuo alapeukut ? Jos olen tehnyt niin yritän ahdistua nyt loppuelämäni aikana.
En tiedä, onko se nyt niin hirveän väärin, mutta tokihan vaikutat kovin välinpitämättömältä ympäröivästä todellisuudesta. Jos sinulla itselläsi on kaikki hyvin, mikään ei liikuta vai?
Minä olin lapsi kasarilla ja kyllä esimerkiksi ydinsodan puhkeamisen mahdollisuus on osa lapsuusmuistojani.
On todella väärin laittaa lapset pelkäämään jotain ydinsotaa jolle he eivät mahda mitään. Aikuisen on luotava turva lyhyeksi ajaksi jolloin lapsi on kuolematon, nykyään kuolemattomuus on tuhottu lapsilta.
Kauniita ihanteita, jotka eivät voi läheskään aina toteutua. Vanhempani eivät minua pelotelleet, mutta elin kuitenkin tässä maailmassa, luin kaiken mitä käsiini sain, katsoin uutisia jne. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut maailmanmenosta. Ei lapsilta lopulta voi salata asioita, kyllä he vähintään aavistavat totuuden.
Ettekö te jonnet tajua, että olimme kurkkuamme myötä kusessa itänaapurin kanssa? Ja olemme yhä. Pappamme, ukkimme ja isoisämme tuotiin sinkkiarkuissa kotiin. Jotkut harvat tulivat hengissä takaisin kotiin. Äitini muistaa yhä Talvisodan pommien äänet kun Tamperetta pommitettiin. Ne kuuluvat 80 kilometrin päähän
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te jonnet tajua, että olimme kurkkuamme myötä kusessa itänaapurin kanssa? Ja olemme yhä. Pappamme, ukkimme ja isoisämme tuotiin sinkkiarkuissa kotiin. Jotkut harvat tulivat hengissä takaisin kotiin. Äitini muistaa yhä Talvisodan pommien äänet kun Tamperetta pommitettiin. Ne kuuluvat 80 kilometrin päähän
Ei ollut sinkkiarkkuja.
Ruumiit ladottiin kuin halot pinoon.
Peiteltiin etteivät linnut noki silmiä.
Talvella sulatettiin riihessä että saatiin arkkuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisena kokemusasiantuntijana tuon aikakauden eläneenä en koskaan kokenut minkäänlaista kylmän sodan ahdistusta ehkä olen ollut vain onnekas.
Synnyin v. 1945 sotaveteraanin lapsena.
Kävin keskikoulun ja ammattikoulunKoulu loppui sitten aikanaan perjantaina, ensimmäiseen työpaikkaani tehtaaseen menin tiistaina koska maanantai oli silloin helluntaipäivä.
Rakensin omakotitalon ja kesämökin alle 30 vuotiaana
Auton omistin koko ajan
Lomilla ulkomaillakin matkustelin
Eläkkeelle pääsin 63 vuotiaana
Olen nyt 76 vuotias, voin hyvin, hallitsen itseäni ja omaisuuttani.Milloin se kylmä sota oli jolloin olisi pitänyt ahdistua ?
En huomannut muuta yritin ahdistua sitä Tervon ohjelmaa katsoessa
Olenko tehnyt jotain väärin vai miksi nuo alapeukut ? Jos olen tehnyt niin yritän ahdistua nyt loppuelämäni aikana.
En tiedä, onko se nyt niin hirveän väärin, mutta tokihan vaikutat kovin välinpitämättömältä ympäröivästä todellisuudesta. Jos sinulla itselläsi on kaikki hyvin, mikään ei liikuta vai?
Minä olin lapsi kasarilla ja kyllä esimerkiksi ydinsodan puhkeamisen mahdollisuus on osa lapsuusmuistojani.
On todella väärin laittaa lapset pelkäämään jotain ydinsotaa jolle he eivät mahda mitään. Aikuisen on luotava turva lyhyeksi ajaksi jolloin lapsi on kuolematon, nykyään kuolemattomuus on tuhottu lapsilta.
Kauniita ihanteita, jotka eivät voi läheskään aina toteutua. Vanhempani eivät minua pelotelleet, mutta elin kuitenkin tässä maailmassa, luin kaiken mitä käsiini sain, katsoin uutisia jne. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut maailmanmenosta. Ei lapsilta lopulta voi salata asioita, kyllä he vähintään aavistavat totuuden.
Lapsen normaali kehitys tekee hänestä realistin ei tarvitse tuputtaa asioita joita hän ei ymmärrä eikä pysty käsittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa että vieläkään ei saisi sanoa asiaa niin kuin se on vai? Kekkonen käytti kylmää sotaa ja Suomen tukalaa asemaa häikäilemättä hyväkseen kahmiakseen itselleen mahdollisimman paljon valtaa.
Saa sanoa. Mutta vakavasti otettava dokumentin tekijä toisi selvemmin esiin kyllä sen vaikean tilanteen, jossa Suomi joutui silloin toimimaan. Nyt Tervo antaa kuvan niin kuin silloiset poliitikot olisivat olleet kaikki jotain kus*päitä.
En ole sarjaa katsonut, kun ei itseäni aihepiiri kiinnosta, mutta eilen oli kanava valittuna jonkin aikaa ja minulle särähteli korviin se, että useammassa otteessa höpötettiin jotain, että pitäisikö Suomen nyt kollektiivisesti hävetä tuota aikaa. Mitä hel****ä, minä olen syntynyt 1973 ja mulle ensimmäinen pressa on ollut Koivisto, Kekkosesta en muista mitään. En todellakaan koe tarpeelliseksi hävetä jotain, mihin en ole itse ollut osallistumassa. Tervo oikein jankkasi ja mehusteli tuota häpeä-kysymystään, selkeästi toivoi, että joku haastateltavista olisi vastannut, että kyllä pitää hävetä.
Olen myös 1973 syntynyt ja muistan hyvin kuinka esimerkiksi satujumpassa 70-luvun lopussa ylistettiin "Nukkumatin avaruusalusta ja punaista tähteä" ja sitä, kuinka Lenin-setä oli kaikkien lasten ystävä. Minulle oli valtava pettymys kun isäni kielsi äiteetä viemästä minua enää siihen satujumppaan.
Vanhemmiten ymmärsin hyvin faijani kiellon - mitä muuta kuin lasten aivopesua tuollainen oli ja ennen kaikkea, kuinka sellainen edes sallittiin?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/15/nukkumatti-oli-lasten-sankari-…
Nukkumatti oli kiva animaatio, jonka alusta lötyi aina kiva ja tuttu satu. Ei siihen Suomessa liittynyt mitään poliittista.
Mutta oli siihenkin aikaan ihmisiä, joiden mielestä ei lapsille saanut kertoa mitään hauskaa, ettei vaan pää sekoa. Tätä ikuista huumorintajutonta täysi totuus vs. valhe -hurinaa.
Kirsi Kunnas muisti sitä aikakautta kauhulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisena kokemusasiantuntijana tuon aikakauden eläneenä en koskaan kokenut minkäänlaista kylmän sodan ahdistusta ehkä olen ollut vain onnekas.
Synnyin v. 1945 sotaveteraanin lapsena.
Kävin keskikoulun ja ammattikoulunKoulu loppui sitten aikanaan perjantaina, ensimmäiseen työpaikkaani tehtaaseen menin tiistaina koska maanantai oli silloin helluntaipäivä.
Rakensin omakotitalon ja kesämökin alle 30 vuotiaana
Auton omistin koko ajan
Lomilla ulkomaillakin matkustelin
Eläkkeelle pääsin 63 vuotiaana
Olen nyt 76 vuotias, voin hyvin, hallitsen itseäni ja omaisuuttani.Milloin se kylmä sota oli jolloin olisi pitänyt ahdistua ?
En huomannut muuta yritin ahdistua sitä Tervon ohjelmaa katsoessa
Olenko tehnyt jotain väärin vai miksi nuo alapeukut ? Jos olen tehnyt niin yritän ahdistua nyt loppuelämäni aikana.
En tiedä, onko se nyt niin hirveän väärin, mutta tokihan vaikutat kovin välinpitämättömältä ympäröivästä todellisuudesta. Jos sinulla itselläsi on kaikki hyvin, mikään ei liikuta vai?
Minä olin lapsi kasarilla ja kyllä esimerkiksi ydinsodan puhkeamisen mahdollisuus on osa lapsuusmuistojani.
Äänestin, maksoin verot, pidin huolta itsestäni ja perheestäni, kävin armeijan, osallistuin kertausharjoituksiin, eläkkeellä tein vapaaehtoistyötä. Eikö riitä ? En purkanut ahdistusta muiden niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisena kokemusasiantuntijana tuon aikakauden eläneenä en koskaan kokenut minkäänlaista kylmän sodan ahdistusta ehkä olen ollut vain onnekas.
Synnyin v. 1945 sotaveteraanin lapsena.
Kävin keskikoulun ja ammattikoulunKoulu loppui sitten aikanaan perjantaina, ensimmäiseen työpaikkaani tehtaaseen menin tiistaina koska maanantai oli silloin helluntaipäivä.
Rakensin omakotitalon ja kesämökin alle 30 vuotiaana
Auton omistin koko ajan
Lomilla ulkomaillakin matkustelin
Eläkkeelle pääsin 63 vuotiaana
Olen nyt 76 vuotias, voin hyvin, hallitsen itseäni ja omaisuuttani.Milloin se kylmä sota oli jolloin olisi pitänyt ahdistua ?
En huomannut muuta yritin ahdistua sitä Tervon ohjelmaa katsoessa
Olenko tehnyt jotain väärin vai miksi nuo alapeukut ? Jos olen tehnyt niin yritän ahdistua nyt loppuelämäni aikana.
En tiedä, onko se nyt niin hirveän väärin, mutta tokihan vaikutat kovin välinpitämättömältä ympäröivästä todellisuudesta. Jos sinulla itselläsi on kaikki hyvin, mikään ei liikuta vai?
Minä olin lapsi kasarilla ja kyllä esimerkiksi ydinsodan puhkeamisen mahdollisuus on osa lapsuusmuistojani.
On todella väärin laittaa lapset pelkäämään jotain ydinsotaa jolle he eivät mahda mitään. Aikuisen on luotava turva lyhyeksi ajaksi jolloin lapsi on kuolematon, nykyään kuolemattomuus on tuhottu lapsilta.
Kauniita ihanteita, jotka eivät voi läheskään aina toteutua. Vanhempani eivät minua pelotelleet, mutta elin kuitenkin tässä maailmassa, luin kaiken mitä käsiini sain, katsoin uutisia jne. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut maailmanmenosta. Ei lapsilta lopulta voi salata asioita, kyllä he vähintään aavistavat totuuden.
Lapsen normaali kehitys tekee hänestä realistin ei tarvitse tuputtaa asioita joita hän ei ymmärrä eikä pysty käsittelemään.
Ei lapsille enää 80-luvulla tuputettu, heitä ei vain aina suojattu tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa että vieläkään ei saisi sanoa asiaa niin kuin se on vai? Kekkonen käytti kylmää sotaa ja Suomen tukalaa asemaa häikäilemättä hyväkseen kahmiakseen itselleen mahdollisimman paljon valtaa.
Saa sanoa. Mutta vakavasti otettava dokumentin tekijä toisi selvemmin esiin kyllä sen vaikean tilanteen, jossa Suomi joutui silloin toimimaan. Nyt Tervo antaa kuvan niin kuin silloiset poliitikot olisivat olleet kaikki jotain kus*päitä.
En ole sarjaa katsonut, kun ei itseäni aihepiiri kiinnosta, mutta eilen oli kanava valittuna jonkin aikaa ja minulle särähteli korviin se, että useammassa otteessa höpötettiin jotain, että pitäisikö Suomen nyt kollektiivisesti hävetä tuota aikaa. Mitä hel****ä, minä olen syntynyt 1973 ja mulle ensimmäinen pressa on ollut Koivisto, Kekkosesta en muista mitään. En todellakaan koe tarpeelliseksi hävetä jotain, mihin en ole itse ollut osallistumassa. Tervo oikein jankkasi ja mehusteli tuota häpeä-kysymystään, selkeästi toivoi, että joku haastateltavista olisi vastannut, että kyllä pitää hävetä.
Olen myös 1973 syntynyt ja muistan hyvin kuinka esimerkiksi satujumpassa 70-luvun lopussa ylistettiin "Nukkumatin avaruusalusta ja punaista tähteä" ja sitä, kuinka Lenin-setä oli kaikkien lasten ystävä. Minulle oli valtava pettymys kun isäni kielsi äiteetä viemästä minua enää siihen satujumppaan.
Vanhemmiten ymmärsin hyvin faijani kiellon - mitä muuta kuin lasten aivopesua tuollainen oli ja ennen kaikkea, kuinka sellainen edes sallittiin?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/15/nukkumatti-oli-lasten-sankari-…
Nukkumatti oli kiva animaatio, jonka alusta lötyi aina kiva ja tuttu satu. Ei siihen Suomessa liittynyt mitään poliittista.
Mutta oli siihenkin aikaan ihmisiä, joiden mielestä ei lapsille saanut kertoa mitään hauskaa, ettei vaan pää sekoa. Tätä ikuista huumorintajutonta täysi totuus vs. valhe -hurinaa.
Kirsi Kunnas muisti sitä aikakautta kauhulla.
Mitä tuohon muuhun tulee, niin urheiluseurat olivat vahvasti politisoituneita sekä oikealle että vasemmalle. Molempi pahempi, koska kuntatasolla siihen liittyi rahanjakoa jommankumman hyväksi. Aikuiset miehet pääsivät niiden kautta nokittelemaan toinen toisilleen, lapsiaan välikappaleina käyttäen.
"Olisi tahtonut luopua jo 1974. Vaimon kuolema otti koville. Ikä alkoi painaa.
Kekkosen jatkoajalle piti säätää poikkeuslaki."
Tieto on virheellinen. Kekkonen ei halunnut enää käydä normaalin käytännön mukaisia presidentinvaaleja, jotka olisivat olleet vuonna 1974. Kun mm. Ahti Karjalainen ehdotti jo vuonna 1972 poikkeusjärjestelyjä Kekkosen valitsemiseksi jatkokaudelle, niin Kekkonen ilmoitti suostuvansa tähän ja hänet valittiin sitten vuonna 1973 poikkeuslailla jatkamaan presidenttinä.
Sylvi Kekkonen kuoli vuoden 1974 lopulla.
Vuoden 1975 kevättalvella SPD kiirehti pyytämään Kekkosta ehdokkaakseen vuoden 1978 vaaleissa. Pian tähän yhtyivät suurin piirtein kaikki muutkin puolueet. Ja niin Kekkonen jatko presidenttinä vuoden 1978 vaalien jälkeen kunnes hänet muistihäiriöisenä vanhuksena jouduttiin taluttamaan syrjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yle oli suomettumisen vankka tukipilari. Jotenkin outoa nyt sitten tuollainen imelä jälkiviisaus, kun itse etunenässä oltiin nuolemassa neukkujen pers e reikiä!
Kuuntelin yle areenasta Tervon suomettumisen aika. Tsernobylin ydinonnettomuuden aikaan toimittaja halusi varoittaa Suomen kansalaisia mutta ylen päälliköt kielsi sellaisen ohjelman. Olisi loukannut suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa! Suomalaiset sai pari päivää myöhemmin tietää vaikka toimittajat tiesi jo!
Kukaan muukaan ei tiennyt siitä pariin viikkoon.
Nämä olivat viimeisiä aikoja ennen glasnostia ja perestroikaa.
Vierailija kirjoitti:
"Olisi tahtonut luopua jo 1974. Vaimon kuolema otti koville. Ikä alkoi painaa.
Kekkosen jatkoajalle piti säätää poikkeuslaki."Tieto on virheellinen. Kekkonen ei halunnut enää käydä normaalin käytännön mukaisia presidentinvaaleja, jotka olisivat olleet vuonna 1974. Kun mm. Ahti Karjalainen ehdotti jo vuonna 1972 poikkeusjärjestelyjä Kekkosen valitsemiseksi jatkokaudelle, niin Kekkonen ilmoitti suostuvansa tähän ja hänet valittiin sitten vuonna 1973 poikkeuslailla jatkamaan presidenttinä.
Sylvi Kekkonen kuoli vuoden 1974 lopulla.
Vuoden 1975 kevättalvella SPD kiirehti pyytämään Kekkosta ehdokkaakseen vuoden 1978 vaaleissa. Pian tähän yhtyivät suurin piirtein kaikki muutkin puolueet. Ja niin Kekkonen jatko presidenttinä vuoden 1978 vaalien jälkeen kunnes hänet muistihäiriöisenä vanhuksena jouduttiin taluttamaan syrjään.
Kiitos tarkennuksesta, noinhan se menikin. Joka tapauksessa Kekkosen vauhti alkoi hyytyä ja virka kävi taakaksi. Hänet piti siis valita varmuuden vuoksi etukäteen, että hänet saatiin pidettyä paikallaan.
On ihan totta, että tuohon aikaan kumarreltiin itään. Oli vähän pakko, koska siellä rajan takana oli aggressiivinen naapuri, jolla oli kyky käyttää väkivaltaa. Prahan valtaus oli tästä muistutus. Siitä huolimatta saimme elää vapaana, vaikka ulkopoliittinen liikkumatila oli kapea. Tämä olisi hyvä muistaa näidenkin, jotka nyt kovasti huutavat kommunismia eivätkä tajua historiasta hölkäsen pöläystä. Tosipaikassa nämä luikkivat ensimmäisenä karkuun eivätkä ota vastuuta sanoistaan.
Vanhempani olivat hyvin varovaisia Neuvostoliiton suhteen. Tiesivät mikä valtio on kyseessä, siksi sanoivat aina että parempi olla sovussa sen kanssa, vaikka se ei oikealta sisimmässä tuntuisikaan. Isä kantoi sirpaleita kropassaan ja äiti muisti kahden veljensä sankarihautajaiset ja Kannaksen tykistötulen äänet, jotka kantoivat Etelä-Savoon saakka. Heille tärkeintä oli rauha.
Vierailija kirjoitti:
On ihan totta, että tuohon aikaan kumarreltiin itään. Oli vähän pakko, koska siellä rajan takana oli aggressiivinen naapuri, jolla oli kyky käyttää väkivaltaa. Prahan valtaus oli tästä muistutus. Siitä huolimatta saimme elää vapaana, vaikka ulkopoliittinen liikkumatila oli kapea. Tämä olisi hyvä muistaa näidenkin, jotka nyt kovasti huutavat kommunismia eivätkä tajua historiasta hölkäsen pöläystä. Tosipaikassa nämä luikkivat ensimmäisenä karkuun eivätkä ota vastuuta sanoistaan.
Vanhempani olivat hyvin varovaisia Neuvostoliiton suhteen. Tiesivät mikä valtio on kyseessä, siksi sanoivat aina että parempi olla sovussa sen kanssa, vaikka se ei oikealta sisimmässä tuntuisikaan. Isä kantoi sirpaleita kropassaan ja äiti muisti kahden veljensä sankarihautajaiset ja Kannaksen tykistötulen äänet, jotka kantoivat Etelä-Savoon saakka. Heille tärkeintä oli rauha.
Ei ollut mikään pakko. Olisimme aivan hyvin voineet noudattaa Ruotsin ja Itävallan tavoin todellista puolueettomuuspolitiikkaa Länsi-Eurooppalaisina.
Kekkonen, hänen perässähiihtäjänsä ja nuoleskelijansa valitsivat kuitenkin tietoisesti toisen tien ja halusivat hallita diktaattorien tapaan.
Kekkonen tilasi noottikriisin ja vuoden 1968 normaalien presidentinvaalien jälkeen ja SMP:n eduskuntavaalimenestyksen jälkeen kieltäytyi presidentinvaaleista ja jatkoi elinkeinoelämän ohjaamista idänkauppaan ja vapaan median vainoamista. Näistä aineksista syntyi suomettuminen ja itsesensuuri, joka edelleen näkyy tässäkin keskusteluketjussa 30 vuotta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen.
Dissidentti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan totta, että tuohon aikaan kumarreltiin itään. Oli vähän pakko, koska siellä rajan takana oli aggressiivinen naapuri, jolla oli kyky käyttää väkivaltaa. Prahan valtaus oli tästä muistutus. Siitä huolimatta saimme elää vapaana, vaikka ulkopoliittinen liikkumatila oli kapea. Tämä olisi hyvä muistaa näidenkin, jotka nyt kovasti huutavat kommunismia eivätkä tajua historiasta hölkäsen pöläystä. Tosipaikassa nämä luikkivat ensimmäisenä karkuun eivätkä ota vastuuta sanoistaan.
Vanhempani olivat hyvin varovaisia Neuvostoliiton suhteen. Tiesivät mikä valtio on kyseessä, siksi sanoivat aina että parempi olla sovussa sen kanssa, vaikka se ei oikealta sisimmässä tuntuisikaan. Isä kantoi sirpaleita kropassaan ja äiti muisti kahden veljensä sankarihautajaiset ja Kannaksen tykistötulen äänet, jotka kantoivat Etelä-Savoon saakka. Heille tärkeintä oli rauha.
Ei ollut mikään pakko. Olisimme aivan hyvin voineet noudattaa Ruotsin ja Itävallan tavoin todellista puolueettomuuspolitiikkaa Länsi-Eurooppalaisina.
Kekkonen, hänen perässähiihtäjänsä ja nuoleskelijansa valitsivat kuitenkin tietoisesti toisen tien ja halusivat hallita diktaattorien tapaan.
Kekkonen tilasi noottikriisin ja vuoden 1968 normaalien presidentinvaalien jälkeen ja SMP:n eduskuntavaalimenestyksen jälkeen kieltäytyi presidentinvaaleista ja jatkoi elinkeinoelämän ohjaamista idänkauppaan ja vapaan median vainoamista. Näistä aineksista syntyi suomettuminen ja itsesensuuri, joka edelleen näkyy tässäkin keskusteluketjussa 30 vuotta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen.
Usko unelmiisi. Jos olisimme lähteneet ottamaan todellista irtiottoa, olisi NL tullut rajan yli. Etkö tajua yhtään sen ajan todellisuutta ja geopoliittista kokonaisuutta?
Dissidentti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan totta, että tuohon aikaan kumarreltiin itään. Oli vähän pakko, koska siellä rajan takana oli aggressiivinen naapuri, jolla oli kyky käyttää väkivaltaa. Prahan valtaus oli tästä muistutus. Siitä huolimatta saimme elää vapaana, vaikka ulkopoliittinen liikkumatila oli kapea. Tämä olisi hyvä muistaa näidenkin, jotka nyt kovasti huutavat kommunismia eivätkä tajua historiasta hölkäsen pöläystä. Tosipaikassa nämä luikkivat ensimmäisenä karkuun eivätkä ota vastuuta sanoistaan.
Vanhempani olivat hyvin varovaisia Neuvostoliiton suhteen. Tiesivät mikä valtio on kyseessä, siksi sanoivat aina että parempi olla sovussa sen kanssa, vaikka se ei oikealta sisimmässä tuntuisikaan. Isä kantoi sirpaleita kropassaan ja äiti muisti kahden veljensä sankarihautajaiset ja Kannaksen tykistötulen äänet, jotka kantoivat Etelä-Savoon saakka. Heille tärkeintä oli rauha.
Ei ollut mikään pakko. Olisimme aivan hyvin voineet noudattaa Ruotsin ja Itävallan tavoin todellista puolueettomuuspolitiikkaa Länsi-Eurooppalaisina.
Kekkonen, hänen perässähiihtäjänsä ja nuoleskelijansa valitsivat kuitenkin tietoisesti toisen tien ja halusivat hallita diktaattorien tapaan.
Kekkonen tilasi noottikriisin ja vuoden 1968 normaalien presidentinvaalien jälkeen ja SMP:n eduskuntavaalimenestyksen jälkeen kieltäytyi presidentinvaaleista ja jatkoi elinkeinoelämän ohjaamista idänkauppaan ja vapaan median vainoamista. Näistä aineksista syntyi suomettuminen ja itsesensuuri, joka edelleen näkyy tässäkin keskusteluketjussa 30 vuotta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen.
Ruotsi oli Suomen takana ja todellisella Nato-optiolla, eli se olisi liittynyt heti jos uhka olisi eskaloitunut. Itävällan puolueettomuus oli sovittu Neuvostoliiton ja lännen välillä. Suomella ei tällaisia mahdollisuuksia ollut, se oli turvallisuuspoliittisesti Neuvostoliiton etupiiriä ja sillä selvä. Ei voinut mitään. Ja otetaan huomioon, että Suomi hävisi sen sodan ja NL määritti rauhanehdot. Paska juttu, mutta niin vain oli. Luuletko että NL olisi katsonut passiivisena sivusta, jos Suomi olisi lähtenyt irtiottoon? Ehei. Se olisi ollut valtionjohto Siperiassa ja tankit Senaatintorilla. Sitten länsi olisi valittanut, kohauttanut olkiaan ja asia olisi ollut selvä. Yksi kansandemokratia lisää.
Näitä suomettuneita meillä on edelleen merkittävillä paikoilla. Yksi näkyvimmistä on Erkki Tuomioja, Zavidovo-kriisin aiheuttaja. Tuomioja tosin aiheuttaa kriisejä vieläkin, ei mm. suostunut käyttämään ulkoministeriön turvaprotokollaa ulkoministeriaikoinaan ja Venäjä sai vakoilla ulkoministeriötä yli kolme vuotta. Viimeksi ilkkui Stasi-listalla olostaan blogissaan, mihin Viron entinen presidentti totesi, että Tuomioja on pelle.
Jonkinlainen tilinteko lähihistorian suhteen olisi hyvä tehdä. En ymmärrä Tuomiojaa et kumppaneita lännen vihaamisesta. Ei neuvostoliittoa enää ole ja silti nämä kumartavat itään minkä ehtivät ja estävät pahimmillaan suomalaisten länsiyhteyksiä. Ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista haluaa kuitenkin kuulua läntiseen kulttuuriin mieluummin kuin itänaapurin yhteyteen.
Ap siis haluaa kieltää dokumenttien teon. Ehta persu tyyliin "Sananvapauttani uhataan/Turpa kiinni!"
Dokkari on tylsästi sijoitettu joulukauteen, mutta paljastaa hyvin sen, mikä sakki nykyäänkin suomettumista harrastaa: PS.
Olen myös 1973 syntynyt ja muistan hyvin kuinka esimerkiksi satujumpassa 70-luvun lopussa ylistettiin "Nukkumatin avaruusalusta ja punaista tähteä" ja sitä, kuinka Lenin-setä oli kaikkien lasten ystävä. Minulle oli valtava pettymys kun isäni kielsi äiteetä viemästä minua enää siihen satujumppaan.
Vanhemmiten ymmärsin hyvin faijani kiellon - mitä muuta kuin lasten aivopesua tuollainen oli ja ennen kaikkea, kuinka sellainen edes sallittiin?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/15/nukkumatti-oli-lasten-sankari-…