Lue keskustelun säännöt.
kaduttaakohan mikään niin kuin elämätön nuoruus
15.04.2015 |
se kun ei juhlinut ja kokenut loppuelämän tarpeiksi?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta elämätön nuoruus ei ole sitä, ettei ole bilettänyt, vaan esim. että ei ole ollut minkäänlaisia seurustelusuhteita vaikka oikeasti olisi halunnut. Että on ollut jotain (tyypillisesti mielenterveydellisiä) esteitä nauttia nuoruudesta ja elää nuoruuttaan täydesti. Tällainen on paljon isompi puute elämässä tunne-elämän ja persoonan kehityksen kannalta kuin joku bileissä käyminen tai käymättömyys.
Tämä. Aloitin seksielämän ja seurustelun vasta 28-vuotiaana, ja kyllä se kaivelee. Muutenkin nuoruus oli kotona nyhjöttämistä, ei mitään elämänkokemusta mistään.
Tämä asetelma kääntyy päinvastaiseksi tietyssä iässä,samassa asiassa hyöty muuttuu haitaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta elämätön nuoruus ei ole sitä, ettei ole bilettänyt, vaan esim. että ei ole ollut minkäänlaisia seurustelusuhteita vaikka oikeasti olisi halunnut. Että on ollut jotain (tyypillisesti mielenterveydellisiä) esteitä nauttia nuoruudesta ja elää nuoruuttaan täydesti. Tällainen on paljon isompi puute elämässä tunne-elämän ja persoonan kehityksen kannalta kuin joku bileissä käyminen tai käymättömyys.
Tämä. Aloitin seksielämän ja seurustelun vasta 28-vuotiaana, ja kyllä se kaivelee. Muutenkin nuoruus oli kotona nyhjöttämistä, ei mitään elämänkokemusta mistään.
Tämä asetelma kääntyy päinvastaiseksi tietyssä iässä,samassa asiassa hyöty muuttuu haitaksi.
En nyt ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitat.
Elämme nuoruuden - kuten sen jälkeisen ajan - kukin omalla tavallamme: on niin helppoa osoittaa sormella, syyllistää tehdystä tai tekemättömästä, nähdä jotain mitä ei edes ollut tai ole, kuulla olemattomia ja lopuks luulla toiselle "se oikea elämä". Paras elämä jokaiselle lienee kuitenkin juuri, se mikä eteen avautui tai avautuu. Kaikki muu on besserwisserismiä.
Näin 27-vuotiaana työttömänä miehenä joka on hädin tuskin edes puuhaillut naisen kanssa, välillä tunnen sellaista "missasinkohan/missaankohan paljonkin kun en pane enkä biletä?" tunnetta. Tiedän kuka olen ja mitä haluan ja minä en koskaan ole ollut bilehile. Harrastukseni ovat sellaisia mitä on aina voinut tehdä kotona ja kaveripiirini on täynnä samanlaisia joille ei bilettäminen koskaan maistunut. Itseäni ei sinänsä asia haittaa mutta välillä median ja ympäristön mainostama perinteinen nuoruus houkuttelisi. Luultavasti ei kaduta se etten ryyppää tai käy thaimaassa kaveriporukoiden kanssa, vaan se että alkaa toi panetus pikkuhiljaa olla vähän suurempaa kuin silloin 20-vuotiaana :D
Olen vahvasti sitä mieltä että kaltaiselleni ihmisille kolmekymppiset tulevat olemaan se parempi ja "viriilimpi" vuosikymmen. Hitaampi henkinen kehitys ehkä syynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta elämätön nuoruus ei ole sitä, ettei ole bilettänyt, vaan esim. että ei ole ollut minkäänlaisia seurustelusuhteita vaikka oikeasti olisi halunnut. Että on ollut jotain (tyypillisesti mielenterveydellisiä) esteitä nauttia nuoruudesta ja elää nuoruuttaan täydesti. Tällainen on paljon isompi puute elämässä tunne-elämän ja persoonan kehityksen kannalta kuin joku bileissä käyminen tai käymättömyys.
Tämä. Aloitin seksielämän ja seurustelun vasta 28-vuotiaana, ja kyllä se kaivelee. Muutenkin nuoruus oli kotona nyhjöttämistä, ei mitään elämänkokemusta mistään.
Tämä asetelma kääntyy päinvastaiseksi tietyssä iässä,samassa asiassa hyöty muuttuu haitaksi.
En nyt ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitat.
Ne nuoret naistenmiehet läkähtyvät elatusmaksuihin vanhempana.Jälkeenpäin on vain tyytyväinen että välttyi sellaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta elämätön nuoruus ei ole sitä, ettei ole bilettänyt, vaan esim. että ei ole ollut minkäänlaisia seurustelusuhteita vaikka oikeasti olisi halunnut. Että on ollut jotain (tyypillisesti mielenterveydellisiä) esteitä nauttia nuoruudesta ja elää nuoruuttaan täydesti. Tällainen on paljon isompi puute elämässä tunne-elämän ja persoonan kehityksen kannalta kuin joku bileissä käyminen tai käymättömyys.
Tämä. Aloitin seksielämän ja seurustelun vasta 28-vuotiaana, ja kyllä se kaivelee. Muutenkin nuoruus oli kotona nyhjöttämistä, ei mitään elämänkokemusta mistään.
Tämä asetelma kääntyy päinvastaiseksi tietyssä iässä,samassa asiassa hyöty muuttuu haitaksi.
En nyt ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitat.
Ne nuoret naistenmiehet läkähtyvät elatusmaksuihin vanhempana.Jälkeenpäin on vain tyytyväinen että välttyi sellaiselta.
En tiedä naistenmiehistä, kun olen nainen, mutta irtosuhteita en ole muutenkaan kaivannut vaan nimenomaan parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
se kun ei juhlinut ja kokenut loppuelämän tarpeiksi?
Minä korjasin asian 25-vuotiaana. Oli helpompi juhlia, kun oli täysi-ikäinen, auto käytössä, rahaa eri tavalla ja vähän elämänkokemustakin. Teininä istuin vain himassa koneella ja kavereiden kanssa tehtiin rauhallisia juttuja selvin päin.
Noin yleensä minulla on elämään se asenne, että kuolinvuoteellani tulen katumaan vain asioita, jotka olen jättänyt tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 16:07"]
se kun ei juhlinut ja kokenut loppuelämän tarpeiksi?
En ole ikinä tajunnut tätä että juhliminen pitäisi lopettaa johonkin tiettyyn ikään mennessä. Mä juhlin ainakin silloin kun juhlituttaa ja on fiilistä ja juhlan aihetta. Ja olen 37-vuotias.
Tätä en minäkään ole tajunnut. Mulle nuoruus ei ollut mitenkään hyvää aikaa, vaan masennusta, syömishäiriöitä ja vielä isompiakin ongelmia. Onneksi perheellistyin nuorena, ja se selvitti elämäni, ja siitä eteenpäin on ollut pelkkää ylämäkeä. Nyt olen kohta 40 v ja nuorin lapsikin on jo 10v, ja kyllä, musta on ihanaa, että mä voin kohta taas tulla ja mennä ihan kuten tahdon :) Ja totta kai samalla olla myös osa lasteni elämää niin paljon kuin haluavat.
Mä aion bailata ja matkustaa ja nauttia elämästä täysin rinnoin, ihan kuten teen nytkin. Tosin vähemmän sitä bailausta ja matkustelua, enemmän lasten kanssa olemista.
Mutta joo. Elämää voi elää niin monella tavalla, miksipä emme jokainen nauttisi omastamme.
Vierailija kirjoitti:
se kun ei juhlinut ja kokenut loppuelämän tarpeiksi?
Jaa.no minua kaduttaa,kun juhlin ja koin niin paljon,että opiskelut jäi!nyt kidun paskalla palkalla lopun elämää:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Join alkoholia ekan kerran noin 20-vuotiaana. Huumeita tai tupakkaa en ole koskaan kokeillut.
En ymmärrä miksi nimenomaan nuorena pitäisi "kokea" kaikki mahdollinen. Yhtä lailla aikuisenakin voi tehdä uusia asioita. Ihminen on sitten vanha, kun mikään ei enää kiinnosta ja kaikki on peestä ja negatiivista. :)
Mä kyllä juhlin, matkustelin ja pidin hauskaa, mutta mä en ole koskaan asunut yksin.
Juu pikkujuttu, enkä nyt ehkä väitä että katuisin, mutta olis sekin vaihe ollut kiva elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli ihanaa matkustella parikymppisenä ystävien kanssa nollabudjetilla ympäri maailmaa, liftailla festareille, valvoa ja tanssia kesäöinä aamuun asti, nauttia miesten huomiosta - ja kyllä, käyttää myös päihteitä ja harrastaa satunnaista seksiä. Tuota villeintä vaihetta kesti minulla noin ikävuodet 18 - 27, jonka jälkeen tapasin nykyisen mieheni ja valmistuin yliopistosta. Juhlin toki edelleen, mutta vähemmän. Nykyään on työ, joka estää esim. 3 kuukauden reppureissut. Suunnittelemme myös lapsen hankintaa. Totta kai voin juhlia ja matkustaa nyt ja tulevaisuudessakin, mutta tiedän, ettei se KOSKAAN tule olemaan samanlaista kuin huolettomana 22-vuotiaana. Kyllä kaduttaisi jos olisin istunut nuoruuteni yksin kotona.
Jep, vaikka kaikkea ei tarvitse tehdä nuorena, on kaikenlaiset hauskat sekoilut helpompi tehdä nuorempana, esim ennen kuin löytää vakituisen kumppanin. Löysin hänet aivan liian aikaisin, oma ns villi elämä oli vasta alkanut, ja loppui. Välillä kaduttaa että en sekoillut tarpeeksi menemään ennen tuota ja tehnyt mitä huvittaa kenen kanssa huvittaa. Seksielämä yhden ja saman kanssa on kuitenkin mitä on. Jos olisi edes menneisyydessä paljon kokemuksia niin voisi olla tyytyväinen tähän nykyiseen perustylsään menoon.
Hassua, mä ajattelin nuoruutena aikaa ennen kolmeakymppiä! Itse tuona aikana opiskelin, biletin, valmistuin, rupesin saamaan palkkaa, matkustelin... Eniten noista harmittaisi reissujen puute, jos olisin esim. saanut lapset nuorena. Tottakai lapsen kanssa voi matkustaa, mutta ei välttämättä kaikissa kohteissa, roadtrippailla, olla reissussa pidempään kuin pari viikkoa, asua koko kesä vieraassa maassa. Tein myös oman osani biletyksestä, mutta kyllä reissaamatta jättäminen olisi vituttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein nelikymppisenä sellaisia asioita, joita en uskaltanut tai pystynyt tekemään nuorena. En kuitenkaan kadu menetettyä nuoruutta, tein monia loistavia ratkaisuja, kuten asunnon oston, jonka ansiosta nykytilanteeni on aika hyvä (asuntolaina maksettu). En ole korporaatioiden orja, periaatteessa voin lähteä milloin haluan matkustelemaan ja palata milloin haluan. Tämä johtuu siitä, että en ole hankkinut perhettä, mikä voisi monen mielestä olla toinen katumisen aihe. Itse pidän sitä mahdollisuutena, on vain yksi elämä, ja perhe kyllä estää kokemasta monia asioita, vaikka toisaalta varmaan antaakin hienoja kokemuksia.
Tämä. Aloitin seksielämän ja seurustelun vasta 28-vuotiaana, ja kyllä se kaivelee. Muutenkin nuoruus oli kotona nyhjöttämistä, ei mitään elämänkokemusta mistään.