HS: Osa ihmisistä kärsii niin myrkyllisistä perhesuhteista, että ne tekisi mieli katkaista kokonaan

Neljäs käsky kirjoitti:

Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Ei p*skiaisia tarvitse kunnioittaa. Kunnioitus pitää ansaita.

Vierailija kirjoitti:

Turhaa draamaa tuossa jutussa, suurin osa jutussa lainatuissa oli naisia, joiden tunteita tulkitsi nainen.

Ihan vinkkinä, ghostaaminen toimii paremmin kuin mielenosoituksellinen välien "katkaiseminen".

M

Varmaan sen takia tuossa on suurin osa naisia, koska naiset yleensä vastaavat mieluummin näihin kyselyihin. Jos miehet haluavat oman äänensä kuuluviin, niin sitten pitää olla aktiivinen.

Mutta tuossa yksi miehen vastaus:

"En pidä säännöllisesti yhteyttä sukuuni. Näen heitä korkeintaan jouluaattona, en usein silloinkaan. Isääni en ole nähnyt moneen vuoteen. Välimme tulehtuivat pikkuhiljaa, kun perheeni ei ollut tukenani hankalan nuoruuden ja pitkään jatkuneen koulukiusaamisen aikana. Koko nuoruuden kestäneen välinpitämättömyyden lisäksi välejä on viilentäneet perheen homofobiset vitsit.

Mies, 30"

Neljäs käsky kirjoitti:

Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Juuri tuota kiihkouskovaiset käyttävät tekosyynä mm. lasten hyväksikäyttöön ja pahoinpitelyihin.

"JÄRVINEN itse kasvoi helluntailaisessa uskonyhteisössä, jossa hänen mukaansa oli ankara kuri. Raamatun neljäs käsky – ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” – oli Järvisen mukaan perheessä tärkeässä roolissa.

Aikuisena Järvinen irtaantui uskonyhteisöstä, opiskeli psykoterapeutiksi ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan Kaikella kunnioituksella – irtiottoja vanhempien vallasta.

Kirjassaan hän murtaa esimerkiksi kliseen siitä, että 'Jokainen äiti on paras mahdollinen äiti omalle lapselleen'.

”Vastustan sitä myyttiä, että vanhemmat tehdään viattomiksi ja sanotaan, että ainakin he yrittivät parhaansa. Näin ei aina ole”, Järvinen sanoo."

Neljäs käsky kirjoitti:

Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Paitsi jos he ovat (ihan aikuisten oikeasti) persreikiä. Eli keskustelu/asiallinen puhe mahdotonta, olet aina syntipukki ja tiedät vanhempiesi olevan viimekädessä liittoutuneita keskenään sinua vastaan.

Näin minulla. Ei, en jaa elämääni heidän kanssaan.

Menköön sitten vaikka perintö sivu suun, pidän mieluummin pääni.

Vierailija kirjoitti:

Onpa yksipuolinen juttu. Hyvin usein se on niin päin, että vanhemmat joutuvat aikuisen lapsen hyväksikäytön kohteeksi. Aikuinen lapsi kiristää rahaa, tavaroita ja pahimmillaan on väkivaltainen vanhempiaan kohtaan. Tämä on yllättävänkin yleistä, mutta uhrit häpeävät tilannettaan.

Meillä se on nimen omaan niin päin, että taloudellista ja henkistä väkivaltaa esiintyy vanhempien suunnalta. Tätä on vaikea ymmärtää ja käsittää, mikäli ei ole itse tätä kokenut. Moni tuttava / ystävä saa vanhemmiltaan synttärinä ja jouluna lahjoja ja rahaa eikä ymmärrä meidän tilannetta lainkaan. Vanhemmat ovat käsi ojossa ja kateellisia vaikka emme ole varakkaita emmekä omista mitään mökkejä, veneitä ja timantteja. Tasan ei käy nallekarkit....

Kyllä tuollaisten seurassa haluaa viettää aikaa yhä vähemmän ja vähemmän.

Vaikka ei suoranaisesti välejä laittaisi poikki. 

Vierailija kirjoitti:

Neljäs käsky kirjoitti:

Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Juuri tuota kiihkouskovaiset käyttävät tekosyynä mm. lasten hyväksikäyttöön ja pahoinpitelyihin.

"JÄRVINEN itse kasvoi helluntailaisessa uskonyhteisössä, jossa hänen mukaansa oli ankara kuri. Raamatun neljäs käsky – ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” – oli Järvisen mukaan perheessä tärkeässä roolissa.

Aikuisena Järvinen irtaantui uskonyhteisöstä, opiskeli psykoterapeutiksi ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan Kaikella kunnioituksella – irtiottoja vanhempien vallasta.

Kirjassaan hän murtaa esimerkiksi kliseen siitä, että 'Jokainen äiti on paras mahdollinen äiti omalle lapselleen'.

”Vastustan sitä myyttiä, että vanhemmat tehdään viattomiksi ja sanotaan, että ainakin he yrittivät parhaansa. Näin ei aina ole”, Järvinen sanoo."

Tuo ”he ovat sentään vanhempasi ja aina vanhemmat tekevät parhaansa” on jo itsessään väkivaltaisessa kylmässä perheessä kasvaneen lapsen pilkkaamista.

Vanhemmat voivat kohtuullisen pienellä vaivalla tuhota lapsen sielun jopa pysyvästi. Täysin tarkoituksellisesti. Tälläisiäkin hirviöitä keskuudessamme liikkuu.

Ai niin mutta eihän heitä saa syyllistää!!

Katkaisin välit muutamaksi vuodeksi kontrolloivaan vanhempaan, jotta sain rauhan terapiatyöhön. Opittuani tunnistamaan ja puolustamaan omia rajojani olen uskaltanut olla taas yhteydessä. Välien katkaisu myös opetti vanhemmalle kunnioitusta, kun näki, etten enää hyväksy häneltä mitä tahansa käytöstä.

Tuossa samalla oli yhteys katkolla myös välinpitämättömään vanhempaan, jonka kanssa ei kyllä ole koskaan mitään yhteyttä ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ja vanhemmat sukulaiset ovat olleet koko suhteen ajan aikuisia.

Itselläni esim. tädit koko ikäni tilittäneet minulle asioita jotka ei lapsen maailmaan kuulu. Itselle ei tulisi pieneen mieleenkään yli kolmekymppisenä tukeutua sisarteni lapsiin.

Rajattomia. Todennäköisesti heidänkin rajansa on lapsena rikottu, nyt toistavat kaavaa.

Narsistivanhempi keksi matalalla koulutuksellaan asperger-diagnoosin jälkikasvulle, joka ei hänen kanssaan halunnut olla tekemisissä henkisestä ja fyysisestä väkivallasta huolimatta. Lakeijamainen läheisriippuvainen isä vahvisti tätä illuusiota valehtelemalla joka suuntaan niin että narsisti koki olevansa syytön tilanteeseen. Tärkein huomioitava asia oli aina ettei narsku pahoita mieltään ja pura silloin vihaansa isään. Isä itki pelätessään narskun reaktiota jälkikasvun katkaistessa välit (häneen se taas puretaan), muttei edelleenkään tajunnut katkaista niitä itse.

Jos miettii tarkemmin syitä miksi lapsia hankitaan, niin nehän ovat puhtaan itsekkäitä.

"Tähän kotiinhan mahtuisi enemmänkin täytettä"

"Minkähän näköinen siitä tulee"

"Mikäköhän siitä tulee isona"

Ylipäätään odotukset ovat suuria: että lapsesta tulee söpö, menestyvä, vanhempien jatke ja samanlaisista asioista kiinnostunut kuin emänsä.  Lapsen on aikuisista erottava pikkuisuudellaan ja höpsöydellään.

Tämä illuusio voi romuttua jo päiväkotivaiheessa, jos lapsi ei näytäkään ihanteelliselta vaan vaikka vanhemman inhoamalta anopilta ja osoittautuukin pikkuaikuiseksi joka ymmärtää jo liikaa, esim. seksistä. Hänet hankittiin kotiin ikään kuin lemmikiksi, ei ylimääräiseksi aikuiseksi, ja nyt vanhemmilla ei olekaan enää yksityisyyttä omassa kodissaan kuten lemmikin kanssa. Hänestä ei välttämättä tule mitään isona vaikka sitä vauva-ajasta lähtien hössötetään, varsinkaan mitään vanhempien suunnittelemaa lääkäriä.

Kompromissien tekeminen ihmissuhteissa voi saada katkeroitumaan, kun ei ymmärrä mihin itse päättyy ja mistä jälkeläinen alkaa. Hän ei ole pikku-sinä. Täälläkin on säännöllisesti lapsellalesoiluketjuja. Jokaisen pitäisi keskittyä omiin saavutuksiinsa (joihin ei kuulu se että tekee jonkun toisen saavuttamaan jotakin).

Olen katkaissut väkivaltaiseen narsistivanhempaani välit. Väkivalta jatkui siis jopa ollessani aikuinen. Puhumattakaan kiristyksestä, uhkailusta, henkisestä väkivallasta. Uskalsin tehdä tuon vasta n.35 v iässä ja kaduttaa valtavasti se etten tehnyt sitä jo heti silloin kun muutin pois kotoa. Yli 15 v siis annoin ”turhaan” itseäni kaltoinkohdeltavan ja kiusattavan.

Harmi vaan että narsisti pakotti toisenkin vanhemman katkaisemaan välit minuun. Siis pakotti että valitse. Ja alistettu puoliso tietenkin valitsi narsistin. Se kun on niin ”ihana”.

Mun vanhemmat ei ole nähneet lapsiani (lapsenlapset) ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Olen katkaissut väkivaltaiseen narsistivanhempaani välit. Väkivalta jatkui siis jopa ollessani aikuinen. Puhumattakaan kiristyksestä, uhkailusta, henkisestä väkivallasta. Uskalsin tehdä tuon vasta n.35 v iässä ja kaduttaa valtavasti se etten tehnyt sitä jo heti silloin kun muutin pois kotoa. Yli 15 v siis annoin ”turhaan” itseäni kaltoinkohdeltavan ja kiusattavan.

Harmi vaan että narsisti pakotti toisenkin vanhemman katkaisemaan välit minuun. Siis pakotti että valitse. Ja alistettu puoliso tietenkin valitsi narsistin. Se kun on niin ”ihana”.

Mun vanhemmat ei ole nähneet lapsiani (lapsenlapset) ikinä.

Tätä ei terve ihminen pysty ymmärtämään, että miksi se henkisesti hakattu aina jää vaikka lapsensa hylkäämisen seurauksella eikä pääse itse irti.

Vierailija kirjoitti:

Jos miettii tarkemmin syitä miksi lapsia hankitaan, niin nehän ovat puhtaan itsekkäitä.

"Tähän kotiinhan mahtuisi enemmänkin täytettä"

"Minkähän näköinen siitä tulee"

"Mikäköhän siitä tulee isona"

Ylipäätään odotukset ovat suuria: että lapsesta tulee söpö, menestyvä, vanhempien jatke ja samanlaisista asioista kiinnostunut kuin emänsä.  Lapsen on aikuisista erottava pikkuisuudellaan ja höpsöydellään.

Tämä illuusio voi romuttua jo päiväkotivaiheessa, jos lapsi ei näytäkään ihanteelliselta vaan vaikka vanhemman inhoamalta anopilta ja osoittautuukin pikkuaikuiseksi joka ymmärtää jo liikaa, esim. seksistä. Hänet hankittiin kotiin ikään kuin lemmikiksi, ei ylimääräiseksi aikuiseksi, ja nyt vanhemmilla ei olekaan enää yksityisyyttä omassa kodissaan kuten lemmikin kanssa. Hänestä ei välttämättä tule mitään isona vaikka sitä vauva-ajasta lähtien hössötetään, varsinkaan mitään vanhempien suunnittelemaa lääkäriä.

Kompromissien tekeminen ihmissuhteissa voi saada katkeroitumaan, kun ei ymmärrä mihin itse päättyy ja mistä jälkeläinen alkaa. Hän ei ole pikku-sinä. Täälläkin on säännöllisesti lapsellalesoiluketjuja. Jokaisen pitäisi keskittyä omiin saavutuksiinsa (joihin ei kuulu se että tekee jonkun toisen saavuttamaan jotakin).

Pystyn niin hyvin samaistumaan tuohon ”laskee omiin saavutuksiinsa että tekee jonkun toisen saavuttamaan jotakin”. Lapsilla on vanhempien huomaamatta usein raskas taakka kannettavana. Mutta toisaalta aikuistuttuaan he pistävät saman kiertämään, eli eivät saavuta mitään, mutta tekevät lapsen josta sitten odottavat innolla että mitähän siitä tulee isona.

Vierailija kirjoitti:

Kiva, että jutussa otettiin esille myös sisarukset. Tämä, että sisarukset voivat saada keskenään aivan erilaista kohtelua, menee ohi monilta. Jutussa sivuttiin myös sisarusten suhtautumista heikommin kohdeltuun. Valitettavasti todella usein myös sisarukset haluavat ajatella, että se on perheen "mustan lampaan" omaa syytä. Osa perheen dynamiikkaa ja psykologinen suojautumiskeino.

Tämä! Olen narsistivanhempani mustalammas, vaikka olen siis ”kunnollisin” ja kiltein (ahkera, koulutettu, uralla edennyt jne) lapsista. Narsistivanhemman kultalapsi on taas päinvastainen kuin minä mutta vanhemman suosikki jolle koko perintökin on testamentattu. Se sisaruskin kohtelee mua kuin paskaa, tiuskii, haukkuu, uhkailee, tölvii ja arvostelee ja tietenkin syyttää kaikesta. Juuri sitä samaa vanhrmmatkin on tehneet koko ikäni.

Tämä siis on kuvio joka ei katoa koskaan ja vaikka jossain vaiheessa vanhemmat kuolisi, niin sisarus(sisarukset) ikäänkuin jatkaa sitä samaa.

Syntipukki on aina syyllinen ihan kaikkeen, sen vanhemman työongelmiin, suvun ongelmiin, avio-ongelmiin, rahaongelmiin… kaikkiin oli aina syynä pieni lapsi, syntipukki, jolle huudettiin pää punaisena ja jota syytettiin ja syyllistettiin.

Tuo on hirvein rooli narsistin perheessä mikä mulla on. Ja monella muulla.

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä katkaissut, mutta aikarajana on se jos/kun saan esikoisen. En antaisi vanhempieni olla osana lasten elämää. En halua että jokaista taitoani, lastani, puolisoani, mitä tahansa arvostellaan ja naljaillaan. Serkkuni vauvasta sanoi että "on tyhmän näköinen ja ruma vauva" ja arvosteli sitä kuinka serkkuni oli toivoton tapaus kun sai VASTA 35-vuotiaana ekan lapsen. Tiedän miten molemmat vanhempani saavat voimaa toisten arvostelusta. Äitini osaa ilkeilyn, isäni taas on surkea tapaus joka koulutti väkivallalla ja pelolla omat lapsensa.

Tee se viimeistään kun saat vauvan. Mun vanhrmmat - koko elämäni ajan mua alistaneet ja kiusanneet, uhkailleet ja haukkuneet - aloitti välittömästi haukkumisen vauvaa koskien ja vallankäytön sen hoitamistavoista.

Vauva oli joo ruma, vammaisen näköinen, siinä oli kaikkea vikaa, tietenkin hoidin väärin, ei olisi saanut imettää. Opstettiin että pitää heti alkaa kurittamaan että tahto nujertuu. Vauvalta jo pitää ottaa luulot pois ettei tule vaativa ja uhmakas. Ja uhkailtiin että tekevät lasun kun en anna vettä tai mehua vaan pelkkä imetys.

En jaksa kaikkea edes kertoa mitä kävi.

Tuosta voi päätellä myös sen miten mua kohdeltiin vauvana, taaperona, lapsena… ja aikuisena.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä katkaissut, mutta aikarajana on se jos/kun saan esikoisen. En antaisi vanhempieni olla osana lasten elämää. En halua että jokaista taitoani, lastani, puolisoani, mitä tahansa arvostellaan ja naljaillaan. Serkkuni vauvasta sanoi että "on tyhmän näköinen ja ruma vauva" ja arvosteli sitä kuinka serkkuni oli toivoton tapaus kun sai VASTA 35-vuotiaana ekan lapsen. Tiedän miten molemmat vanhempani saavat voimaa toisten arvostelusta. Äitini osaa ilkeilyn, isäni taas on surkea tapaus joka koulutti väkivallalla ja pelolla omat lapsensa.

Tee se viimeistään kun saat vauvan. Mun vanhrmmat - koko elämäni ajan mua alistaneet ja kiusanneet, uhkailleet ja haukkuneet - aloitti välittömästi haukkumisen vauvaa koskien ja vallankäytön sen hoitamistavoista.

Vauva oli joo ruma, vammaisen näköinen, siinä oli kaikkea vikaa, tietenkin hoidin väärin, ei olisi saanut imettää. Opstettiin että pitää heti alkaa kurittamaan että tahto nujertuu. Vauvalta jo pitää ottaa luulot pois ettei tule vaativa ja uhmakas. Ja uhkailtiin että tekevät lasun kun en anna vettä tai mehua vaan pelkkä imetys.

En jaksa kaikkea edes kertoa mitä kävi.

Tuosta voi päätellä myös sen miten mua kohdeltiin vauvana, taaperona, lapsena… ja aikuisena.

Tunnistaakohan aroista ihmisistä että ovat huonosta kodista? Minusta usein luullaan päinvastaista kun olen niin hiljainen ja ns. kunnollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä katkaissut, mutta aikarajana on se jos/kun saan esikoisen. En antaisi vanhempieni olla osana lasten elämää. En halua että jokaista taitoani, lastani, puolisoani, mitä tahansa arvostellaan ja naljaillaan. Serkkuni vauvasta sanoi että "on tyhmän näköinen ja ruma vauva" ja arvosteli sitä kuinka serkkuni oli toivoton tapaus kun sai VASTA 35-vuotiaana ekan lapsen. Tiedän miten molemmat vanhempani saavat voimaa toisten arvostelusta. Äitini osaa ilkeilyn, isäni taas on surkea tapaus joka koulutti väkivallalla ja pelolla omat lapsensa.

Tee se viimeistään kun saat vauvan. Mun vanhrmmat - koko elämäni ajan mua alistaneet ja kiusanneet, uhkailleet ja haukkuneet - aloitti välittömästi haukkumisen vauvaa koskien ja vallankäytön sen hoitamistavoista.

Vauva oli joo ruma, vammaisen näköinen, siinä oli kaikkea vikaa, tietenkin hoidin väärin, ei olisi saanut imettää. Opstettiin että pitää heti alkaa kurittamaan että tahto nujertuu. Vauvalta jo pitää ottaa luulot pois ettei tule vaativa ja uhmakas. Ja uhkailtiin että tekevät lasun kun en anna vettä tai mehua vaan pelkkä imetys.

En jaksa kaikkea edes kertoa mitä kävi.

Tuosta voi päätellä myös sen miten mua kohdeltiin vauvana, taaperona, lapsena… ja aikuisena.

Tunnistaakohan aroista ihmisistä että ovat huonosta kodista? Minusta usein luullaan päinvastaista kun olen niin hiljainen ja ns. kunnollinen.

Joskus tunnistaa.

Olen ennekin kertonut tästä täällä (luin tämän hyvä terveys paperilehdestä eli en voi linkittää): lehdessä oli artkkeli jossa oli psykiatri ja terapeutti ja sanoivat että narsisteja on paljon enemmän kuin luultu. Alakantti-arvio oli aiemmin 4-5% väestöstä, ja se on siksi niin alakanttiin kun tilastoitiin diagnosoituja narsisteja. Oikea totuus on isompi ja jopa 10-15% luokkaa.

Olen itsekin oikein todella vaarallisen ja väkivaltaisen narsistin lapsi. Tästä asiasta tulisi puhua ja neuvolaa opettamaan tunnistamaan ilmiö.

Mä en saanut koskaan mistään apua, lapsuus oli helvettiä. Isä oli tunnettu johtaja ja arvostettu seuramies. Kukaan ei olisi uskonut millainen hirviö se oli omalle perheelle.

Neuvolat ei tänäkään päivänä tunnista tätä ilmiötä eikä osaa seuloa lapsia jotka tästä kärsii.

Persoonallisuushäiriöiset saavat myös lapsia ja myrkyttävät heidän elämänsä, jos se sallitaan, samoin saavat psykopaatit, hyväksikäyttäjät, väkivaltaiset ja päihdeongelmaiset. Sitäkö pitäisi sietää koko elämä?

Näin ei ole. Itselläni on kaksi sukulaista (onneksi ei lähisukulaisia), joihin en pidä yhteyttä heidän vakavien ongelmiensa takia. Vuosikymmenien kestäminen riitti. Ne joiden sukulaiset ovat normaaleja eivät ymmärrä millaisessa ilmapiirissä koko elämä on mennyt, jos vanhempi on luonnehäiriöinen, päihdeongelmainen jne. Irtiotto on paikallaan, ja normaaleihin ihmissuhteisiin panostaminen.