Ahdistaako teitä ihmisten tuijotus?

Eipä ahdista kun en katso ihmisiä silmiin. Pää painuksissa kulen omissa ajatuksissani, usein vielä napit korvissa.

Kyllä. Suomalaiset on alkaneet jostain syystä vahtia eli kytätä ventovieraita. Olen kiinnittänyt huomiota tunkeilevaan kyttäämiseen. Outoa ja ärsyttävää.

Huvittavaa, kun koira pysähtyy ja jää katsomaan, jo kaukaa tai kohdalla. Seuraavaksi taluttaja alkaa tuijottamaan, että mitä se koira tuijottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa kyllä! Ja etenkin nyt keväisin vanhempi miesväestö jotenkin sekoaa (varmaan valosta johtuen joku käpyrauhanen aktivoi himokeskuksen) ja aloittaa tuijottamisen.

Sitten kun tuijotan takaisin niin kuvittelevat että aa tässähän syntyi joku kiinnostunut katsekontakti. Not! Yök, katselisivat omanikäisiään.

Vanhemmat miehet on kyllä kovia tuijottamaan. Ja kun katsoo takaisin, niin eivät edes lopeta.

Pidän tuijottajia outoina.

Senkus tuijottaa ja ottaa opikseen kuinka olla uber fabulous.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa kyllä! Ja etenkin nyt keväisin vanhempi miesväestö jotenkin sekoaa (varmaan valosta johtuen joku käpyrauhanen aktivoi himokeskuksen) ja aloittaa tuijottamisen.

Sitten kun tuijotan takaisin niin kuvittelevat että aa tässähän syntyi joku kiinnostunut katsekontakti. Not! Yök, katselisivat omanikäisiään.

Vanhemmat miehet on kyllä kovia tuijottamaan. Ja kun katsoo takaisin, niin eivät edes lopeta.

Ah saatin sitten se femin atsi näkökanta mukaan kuinkas muuten.

Up

Erityisen ärsyttäviä on teinilaumat ja ne kikattelevat ja tuijottelevat likat. Tekis mieli vedellä pitkin pyllyä

Juu, kyllä ärsyttää ja tätä huomaa erityisesti maalla ja ns maaseutukaupungeissa. Erityisesti just keki-ikäset tai sen ylittäneet miehet (varsinkin kun ei ole rouva mukana) tuijottavat ihan estoitta ja teenkin silloin kun olen vähän siistimmin pukeutunut ja muuten laittautunut.

Ja ovat niin tollukoita että eivät edes tajua kääntä katsetta pois kun huomavat minun ärtyneen ilmeen.

Minua kiusaa tämä ihan hirveästi. Asun itse pääkaupunkiseudulla ja liikun paljon Helsingissä, en ole siellä huomannut vastaavaa.

Sanoin kerran kiukuspäissäni eräälle setämiehelle käteni kysyvästi levittäen "mitä?onks sulla jotain asia vai mitä sä tuijotat" Mies meni ihan hämilleen ja sopersi jotain että kun niin kauniin naisen näin nii....änkyn änkyn....

Maalla tuijotetaan varmaan senki takia ku siellä 75% on eläkeläisiä ja muutki naiset kulkee laittautumattomina /meikittöminä ulkoiluvetimissä, ni sit ku sinne paikalliseen markettiin pölähtää joku lomalainen vähän näyttävimmissä vaatteissa saati sit korko kengissä (jota muuten maaseudulla ei kukaan normisti käytä) ni porukka tuijottaa suu auki, jopa naiset.

Maaseudulla usein tunnetaan suuri osa ihmisistä ja heti jos tulee joku jota ei tunneta ja siinä on mitään katsomista niin sitähän jäädään katsomaan sitten ihan vaikka pysähtyen tai sivuilleen vilkuillen.

Tämä on hassua mutta totta.

Eräässä työpaikassa ollessani kahvihuoneessa yhden harjoittelijan kanssa, hän alkoi tuijottamaan minua intensiivisesti. Ei ollut silloin älypuhelimia että olisin siihen keskittynyt. Ja sillonen kännykkäni oli pukkarin kaapissa et olisin voinut tekstareita lähettää ystäville. Toki olisin jonkun lehden voinut napata pöydältä ja piiloutua sen taakse. Mietin käännänkö selän joka olisi ollut paras ratkaisu. Sen sijaan aloin tuijottamaan takaisin joka oli huono ratkaisu koska näin osoitin että hänen tuijottamisensa häiritsee minua. Niin me siinä tuijotettiin toisiamme useamman minuutin joka oli kaukana lapsuuden leikeistä et kumpi alkaa nauramaan ekana. Tilanne katkesi siihen kun muut tuli kahvihuoneeseen ja tämä ihminen muuttui kuin taikaiskusta ja alkoi iloisesti juttelemaan muitten kanssa. Olen herkkä ihminen ja toisinaan mieleen palaa tämä outo tilanne. Se kylmä tuijotus ja lasittunut katse saa vieläkin kortisolit kohoamaan.

Karsastaa kirjoitti:

Kokeilkaa tuijottaa takaisin niin, että laitatte silmät kieroon. Menee vastapuolelta taju. 

Repesin 😆.

Ja nään silmissäni jo sen tilanteen kun seuraavan kerran joku juntti tollottaa oikein pitkään, vedän molemmat silmät sisänurkkaan ja alan irvistelemään kuten lapsena tehtiin.

Tajuaisivatkohan kääntää katseensa pois.

Me ilmiset ollaan niin erilaisia ja tähänki suhtautuminen saattaa juontaa juurensa ihan jo kotikasvatuksesta nauttiiko katseista ja huomiosta vai ei.

Meillä ystävättäreni kanssa tämä oikein toistuva puheenaihe.

Minä kiusaannun heti kun huomaan että äijät tuijottaa (ja eteenkin kun he ovat jo iäkkäämpiä, ei ollenkaan potentiaaleja kumppaniehdokkaita) ja ystäväni taas nauttii. Hän alkaa usein hymyilemään, kohentaa vähän hiuksiaan (ts siis kieriskelee niissä katseissa) ja kerran ulkoilemassa ollessamme kumpatui sitomaan muka kengännauhojaan pyllistäen suoraan niihin muutamaan pappaan joiden ohi olimme kulkeneet. Piruuttaan tietenkin teki niin ja saimme hyvät naurut kun ukoilta meinas silmät pudota päästä (siis joo, me 2 keski-ikäistä naista tuulipuvuissa 🥴).

Oon joskus pitkään tuijottajalle saattanut sanoa että ihan tavallinen ihminen minä vain olen.

Onhan se ihmisen avoin tuijottaminen aika provokatiivistaki- en tiiä ymmärtävätkö tuijottajat sen vai eivät.

Mä inhoon myös jos joku tuijottaa. Tämä pätee myös omaan miesystävääni, saati sit jotkut vieraat vanhat setämiehet, yäk.

Varmaan johtuu sit mun huonosta itsetunnosta, siitä et en ole ollut oikein koskaan täysin tyytyväinen kroppaani vaikka kasvot on ehkä ok ja koska äiti aina opetti ettei pidä tuoda itseään esille ja meidät verhoiltiin päästä varpaisiin vaatteisiin kesäisinki.

Jo se että esim treffeillä ollaan syömässä vastakkain ja toinen tuijottaa kokoajan sun joka haarukan- ja suun liikettä, saa minut jotenkin kiusaantuneeksi.

Se raja on jotenki tosi häilyvä, jotkut vaan osaa tehdä katseen niin että se ei tunnu tuijottamiselta ja ehkä sopivassa tilanteessa katsoa hiukan johonkin muuhun kun suoraan naamaan mittiloiden katseellaan joka senttiä.

Eipä erityisesti. Ainoa missä tuntee olonsa jotenkin vaivautuneeksi on joskus harvoin ravintolassa syödessä kun bongaa että joku toljottaa jostakin sivusta koko ajan jokaista suupalaa. Toki suomessa on paljon nälkäisiä ihmisiä mutta silti.

Ei tuijoteta ja jos niin tuijottaisin takaisin.