Miettikää hetki ennen kuin lisäännytte vanhojen miesten kanssa.
Isäni oli 55, äitini 32 kun synnyin. Voin rehellisesti, kaunistelematta sanoa isäni iän olleen yksi elämäni isoimpia huolia ja tumma pilvi elämäni yllä niin kauan kuin muistan. Lainkaan liiottelematta voin verrata isäni ikää esim. alkoholismia vastaavaan vaikeuteen. Haluaisin antaa näin pappaisän lapsena kuvauksen siitä, millaista oikeasti on olla iäkkään isän lapsi:
- Minulla ei ole sisaruksia. Olen kärsinyt tämän takia yksinäisyydestä arjessa ja lomien aikana. Mökillä, lomamatkalla, yksin kotona koulun jälkeen on oikeasti ankea olla. Pienenä haaveiluni siskosta meni niin yli, että valehtelin ihmisille varmaan kahdeksanvuotiaaksi, että minulla on isosisko. Kaipasin seuraa lakkaamatta. Ymmärrän, että tilanne on eri monilla muilla yksilapsisilla pariskunnilla, joilla ovat kaverit, suku ja lähellä asuvat lapset mukana elämässä. Meidän perhe on ollut aina surullisen eristäytynyttä. Isälläni ei ole ainuttakaan ystävää, eikä heillä todellakaan ole pariskuntia kavereina. Rippijuhlat, ylppärit, synttärit, you name it, ollaan lähes aina oltu vain me ja pari muuta, jos niitäkään.
Isäni ja äitini suhde alkoi isäni ollessa yhä naimisissa. Suhde jatkui pari vuotta ennen kuin isäni ex-vaimo sai tietää asiasta ja lähti. Tästä johtuen sukuni "eristi" isän hetkeksi avioeron jälkeen, tilanne korjaantui myöhemmin mutta välit ovat yhä viileät ja ollaan se "odd one out"-perhe. Kiusallinen perhe. Se perhe, jossa äitini hymyilee ahdistunutta muovihymyä häissä tms. pakollisessa sosiaalisessa tilanteessa, missä huokuu selkeästi äitini olevan ylimääräinen, epätoivottu, vaikkei sitä ääneen sanota. Eleistä kyllä huomaa. Olen aistinut tämän pienestä pitäen, ja tilanne on heijastunut tavallaan minuunkin. En ole läheinen sisarpuolteni kanssa. Ikäeron takia, ja muutenkin. Kuitenkin lapsuudessani yksiä onnellisimpia muistoja oli se, kun pääsin peuhaamaan "oikeaa" lapsuutta sisarpuolteni kanssa, vaikka he olivatkin minua yli hyvin reippaasti vanhempia. Yllättävää kyllä, isäni exä on aina ollut lämmin ja jopa rakastava minua kohtaan. Tieto siitä, että vanhempieni suhde alkoi niin väärällä ja likaisella tavalla ei ole yhtään mukavaa. On kiusallista kuunnella vierestä, kun kaverit kertovat herttaisia ja mukavia tarinoita miten heidän vanhempansa tapasivat. Minä en pahemmin jakele omaani.
- Isäni on aina ollut "pappani", ei isäni. On kyllästyttävää, kun niin pienestä kuin muistan häntä on automaattisesti oletettu isovanhemmakseni. On tylsää ja noloa, kun vanhojentansseissa minulle tultiin sanomaan, että oli "söpöä" kun tanssin ukkini kanssa. On inhottavaa, että isäni on erottunut niin selkeästi vanhempainilloissa, kavereiden vanhempien joukossa. Hänen ikänsä on tullut kaikkien fyysisten aktiviteettien tielle. En ole koskaan riehunut isäni olkapäillä, juossut kilpaa, potkinut palloa. Hän ei todellakaan ole tullut valvomaan leirejä tai osallistunut treeneihin niinkuin muiden isät. Aina on pitänyt varoa. Varoa kun isä on väsynyt, heikko, sairas, hauras. Isäni sai ensimmäisen sydänkohtauksen kun olin 12. Olen pelännyt kuollakseni isän kuolemaa, koko elämäni.
-Äitini ja isäni suhde on voinut todella huonosti viimeiset ainakin seitsemän vuotta. En tiedä ennen sitä, en ollut tarpeeksi kypsä ymmärtääkseni ettei se mitä meillä on ei ole normaalia. Äitini käy edelleen töissä, isä on ollut eläkkeellä jo iät ajat. Äitini on joutunut joustamaan tekemisistään, haluistaan, menoistaan, koska isä ei vaan jaksa/pysty/halua. Tämä on todella rasittavaa, koska äiti pitää minua isäni korvikkeena. Siinä missä kavereideni vanhemmat menevät yhdessä matkalle, aloittavat uuden harrastuksen, touhuavat yhdessä, meillä minun pitäisi olla se joka menee äidin kanssa. Isäni ei tykkää matkustamisesta, ja äiti mankuu matkaseuraa koko ajan. "Aloitetaan seinäkiipeily, hei lähdetään Pariisiin just sillon kun on sun tenttiviikko, osallistutaanko, mennäänkö, blaablaablaa". NO EN TULE! Opiskelen toisessa kaupungissa, mulla on oma elämäni ja kotoa irtautuminen aiheuttaa syyllisyyttä ja pahaa mieltä. Inhottavinta tässä on se, että kaverini menevät kotiin rentoutumaan ja passuuttamaan itseään, minä menen kotiin passaamaan isääni. Äitiäni ahdistaa selkeästi isän rapistuva kunto. Hänellä ei ole tasa-arvoista kumppania, vaan hoidokki. Äiti vaikuttaa hyvin onnettomalta. 22-vuotiaana on helvetin raskasta huolehtia siitä, miten hoidan isän jos äiti äkillisesti kuolisi. On helvetin raskasta ajatella, että käyn varmuudella katsomassa isääni vanhainkodissa/tai että hän on täysin äidin hoidettavissa ennen kuin täytän kolmekymmentä. Jos hän elää sinne asti. Isäni ei tule 100% varmuudella tapaamaan lapsiani. On vitttumaista, että hän hopuuttaa lapsenlapsia itsekkäistä syistä. Hän ei ole koskaan ollut täysin osallistuva pappa ex-liittonsa lapsien lapsille. Ex-vaimon uusi mies on oikeastaan korvannut hänen paikkansa. Tästä isä on luonnollisesti katkera eikä nää itsessään mitään vikaa. Vastuu on siis minulla. Jee. On tosi kivaa murehtua isän laitospaikasta tän ikäisenä. On tosi kivaa, että elän about samaa ikävaihetta kuin itseäni 10-20 vuotta vanhemmat naiset. On tosi kivaa, ettei isä enää neuvo ja hoida minua, vaan minä häntä.
En tiedä miksi avaudun. Kai olen vaan niin helvetin väsynyt tähän kaikkeen. Olen kateudesta sairas, kun kaverini kertovat laittaneensa whatsappviestiä isälleen. Heidän moderneille, osaaville, työelämässä yhä toimiville isilleen. Isä, joka kantoi olkapäillä lapsena, isä jolla on yhä ajokortti, isä jolle voi soittaa jos on ahdistus ja hätä. Isä, jolla on liberaalit ajatukset kodinhoidosta. En osaa purkaa ajatuksiani. Kai vaan haluan sanoa teille naisille, jotka suunnittelette itsekkäästi pyöräyttävänne omaksi iloksenne sen iltatähden 44-60-vuotiaiden setienne kanssa, että miettikää vähän sen iltatähden joku päivä olevan ihminen joka joutuu kantamaan vastuun siitä, ettette kykene ajattelemaan hänen parastaan. Koska kyllä, lapsi tarvitsee isän. Pappa ei ole isä.
Kiitos. Kylläpä tuli tekstiä. Jotenkin vaan itkettää.
Kommentit (377)
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:48"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:33"]Eilä EE
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:19"]
Siis jonkun isä kuollut ennen kuin olet edes itse 30v? Minä olen 29v, isäni 51v. Tuostahan on jäänyt ikään kuin yksi sukupolvi välistä. Vaarini on 75v.
[/quote]
Mun isä, joka oli n. 30v. mun syntyessä, kuoli kun mä olin parikymppinen. Että ei se nuorempikaan isä aina elä vanhaksi. Tuuripelillä tässä loppupeleissä mennään, ihan jokainen.
[/quot
Eikä mennä. Käytä päätäsi. Tuosta voisi päätellä riskin vanhemman aikaiseen poismenoon olevan yhtä suuri nuorilla kuin vanhoillakin. Vanhempiahan tunnetusti kaatuu kuin heinää isovanhempien tapaan 10-30-vuotiailla. Tosi kulunut kommentti. Kyllä, voi sairastua ja joutua onnettomuuteen. Mutta 78-vuotias nyt vaan on todennäköisemmin riskissä kuolla kuin 48v. Käännät miten haluut.
[/quote]
No, tuttavapiirissä on useampi 40 v isukki kuollut. Muutama aivoverenvuotoon, yksi aortan repeämään, pari sydänkohtaukseen. Äitejä sitten rinta- tai keuhkosyöpään (huom tupakoimattomia!)
Toki ikä on riski, mutta myös perimä ja geneettinen alttius, sekä se tuuri...
[/quote]
Ahaa, totta. Tehkää vaan niitä lapsia vaikka kuusikymppisille, kylhän ne saattaa elää vielä pitkään. Ehkä. Ja jos ei, niin ainahan ne voi lohduttautua sillä, että kaverinkin nuorempi isi kuoli kanssa. Et Jesus take the wheel vaan, pukatkaa se ulos ja toivokaa parasta!
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:33"]Eilä EE [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:28"] [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:19"] Siis jonkun isä kuollut ennen kuin olet edes itse 30v? Minä olen 29v, isäni 51v. Tuostahan on jäänyt ikään kuin yksi sukupolvi välistä. Vaarini on 75v. [/quote] Mun isä, joka oli n. 30v. mun syntyessä, kuoli kun mä olin parikymppinen. Että ei se nuorempikaan isä aina elä vanhaksi. Tuuripelillä tässä loppupeleissä mennään, ihan jokainen. [/quot Eikä mennä. Käytä päätäsi. Tuosta voisi päätellä riskin vanhemman aikaiseen poismenoon olevan yhtä suuri nuorilla kuin vanhoillakin. Vanhempiahan tunnetusti kaatuu kuin heinää isovanhempien tapaan 10-30-vuotiailla. Tosi kulunut kommentti. Kyllä, voi sairastua ja joutua onnettomuuteen. Mutta 78-vuotias nyt vaan on todennäköisemmin riskissä kuolla kuin 48v. Käännät miten haluut. [/quote] No, tuttavapiirissä on useampi 40 v isukki kuollut. Muutama aivoverenvuotoon, yksi aortan repeämään, pari sydänkohtaukseen. Äitejä sitten rinta- tai keuhkosyöpään (huom tupakoimattomia!) Toki ikä on riski, mutta myös perimä ja geneettinen alttius, sekä se tuuri...
[/quote]
Otetaan nyt väliin faktoja. Kaikki krooniset sairaudet, kulumat ja tukielinvaivat lisääntyvät iän myötä. Kaikki krooniset sairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit, osteoporoosi, liikalihavuus, diabetes, syöpä sekä autoimmuunisairaudet ovat ikääntymisen oireita, eivät sen syitä. Joka kolmannella viisikymppisellä ja joka toisella kuusikymppisellä on jokin krooninen sairaus. Riskit sairastua vakavasti kasvavat eksponentiaalisesti iän myötä 50. ikävuoden jälkeen.
[/quote]
Todennäköisyydet ovat todennäköisyyksiä. Faktaa on, että kaikki me kuollaan. Jotkut aika paljon etuajassa. Toiset taas takakenossa.
Siis miten isäsi huonot sukulaisuussuhteet, isäsi ja äitisi salasuhde, heidän keskinäiset huonot välinsä ja sinun sisarettomuutesi johtuvat isäsi iästä? Vedit nyt vähän mutkia suoriksi.
Ei kyse ole pelkästään sairauksista vaan yleisestä jaksamisesta. Omat isovanhempani lähenevät kahdeksaakymppiä ja vaikka he ovat ikäisekseen yllättävän terveitä, eivät he ole vuosiin jaksaneet tai pärjänneet lastenlastensa seurassa. Ei lapsia voisi heille jättää esim. hoitoon. Viisi-kuuskymppiset vanhempani jaksavat aivan eri tavalla, ovat aktiivisia isovanhemmuudessaan. Tosin päivän päätteeksi aina toteavat, etteivät jaksaisi enää pidemmän päälle.
Paljonhan me nykyvanhemmat valitamme poissaolevista nykyisovanhemmista, mutta luonnollinen osasyy tälle voi olla myös ihan se, että sukupolvi sukupolvelta lisäännymme vanhempina.
Ei se tosin ole pelkästään huono asia, ei todellakaan, mutta sen mukana tulee myös omat varjopuolensa.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:58"]Kurjaa, ettet ole ollut lapsuuteesi tyytyväinen. Suurin osa noista luettelemistasi asioista ei kuitenkaan ollut mitenkään ikäsidonnaisia. Toki ikä tuo ongelmansa, mutta teillä nyt oli paljon aivan muista syistä johtuvia ongelmia.
[/quote]
Ehkä on vähän oma lehmä ojassa sulla, kun ihan selkeästi minusta olivat iästä johtuvia. Omilla reilut 10v. lapsilla olis nyt lähes 70v. isä.. Heillä on senikäinen isoisä. Hyväkuntoinen, mutta isäksi kyllä ihan liian iäkäs.. Olen pahoillani, ap.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:05"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:33"]Eilä EE [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:28"] [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:19"] Siis jonkun isä kuollut ennen kuin olet edes itse 30v? Minä olen 29v, isäni 51v. Tuostahan on jäänyt ikään kuin yksi sukupolvi välistä. Vaarini on 75v. [/quote] Mun isä, joka oli n. 30v. mun syntyessä, kuoli kun mä olin parikymppinen. Että ei se nuorempikaan isä aina elä vanhaksi. Tuuripelillä tässä loppupeleissä mennään, ihan jokainen. [/quot Eikä mennä. Käytä päätäsi. Tuosta voisi päätellä riskin vanhemman aikaiseen poismenoon olevan yhtä suuri nuorilla kuin vanhoillakin. Vanhempiahan tunnetusti kaatuu kuin heinää isovanhempien tapaan 10-30-vuotiailla. Tosi kulunut kommentti. Kyllä, voi sairastua ja joutua onnettomuuteen. Mutta 78-vuotias nyt vaan on todennäköisemmin riskissä kuolla kuin 48v. Käännät miten haluut. [/quote] No, tuttavapiirissä on useampi 40 v isukki kuollut. Muutama aivoverenvuotoon, yksi aortan repeämään, pari sydänkohtaukseen. Äitejä sitten rinta- tai keuhkosyöpään (huom tupakoimattomia!) Toki ikä on riski, mutta myös perimä ja geneettinen alttius, sekä se tuuri...
[/quote]
Otetaan nyt väliin faktoja. Kaikki krooniset sairaudet, kulumat ja tukielinvaivat lisääntyvät iän myötä. Kaikki krooniset sairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit, osteoporoosi, liikalihavuus, diabetes, syöpä sekä autoimmuunisairaudet ovat ikääntymisen oireita, eivät sen syitä. Joka kolmannella viisikymppisellä ja joka toisella kuusikymppisellä on jokin krooninen sairaus. Riskit sairastua vakavasti kasvavat eksponentiaalisesti iän myötä 50. ikävuoden jälkeen.
[/quote]
Juuri näin! Vaikka vanhojen miesten rakastajattaret vetoavat aina siihen, että missä tahansa iässä voi tapahtua mitä tahansa. Ehkä heille pitäisi järjestää vierailuaikoja vanhusten palvelutaloihin...
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:58"]I feel you ap.
Itse olen jo reippaasti yli 30 v ja isäni kuoli kun olin 24. Mutta noi samat ajatukset oli minullakin isästäni.
Oma mieheni on minun ikäinen ja lapset tehtiin suht nuorina. Tykkään omasta perheestäni miljoona kertaa enemmän kuin lapsuusperheestäni ja oikein huomaan mitä kaikkea menetin.
[/quote]
Aah siis.. Toi pelottaa mua niiiiiin paljon. Pelkään niin paljon isäni kuolemaa, että olen joka päivä "valmiina." Olen pahoillani sun puolestasi. Hyvin oot kuitenkin hanskannu hommat ja porhaltanut eteenpäin.
Oma puolisoni tulee 100% varmuudella olemaan ikäiseni. Ihan max.+-5 vuotta. Tuosta en jousta.
Hmm.. Ymmärrän kyllä, että on todella vittumaista omistaa isä, joka on lähinnä vaivaksi. Itselläni isä hakkasi minua lapsuuden ja tällä hetkellä elelee äidin rahoilla sairauseläkkeellä masennuksen takia. Tämän lisäksi isä passuuttaa juurikin minua jatkuvasti, vaikkei tee itse juuri mitään. Olen myös juurikin tuo isän korvike äidille, kun isä ei osallistu käytönnössä mihinkään. Hän on myös aiheuttanut rikkoja sukulaissuhteisiimme, emme ole esim. tavanneet hänen sukuaan juuri koskaan..
On kyllä tosi harmillista, jos sinulla on jäänyt sisarussuhteet etäisiksi isäsi aiempien ratkaisujensa takia. Iälleen hän tuskin voi mitään, mutta ymmärrän jollain tasolla tuon.. Vaivaksi olemisen.. Kannattaa koittaa puhua vanhemmillesi asiasta.
n25
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:10"]Sympatiat kovaksi kokemastasi lapsuudesta. Mutta luuletko että viestisi lukemisen jälkeen päätän että jään lapsettomaksi koska mieheni on paljon minua vanhempi, tai jätän elämäni rakkauden tehdäkseni lapsia nuoremman kanssa jottei lapseni kärsi? Anteeksi, mutta kokemasi tuntuvat aiheutuneen suurimmalta osalta isäsi luonteen aiheuttamaa, osa omaa kokemaasi häpeää. Meinaatko että kaikilta normaalista poikkeavilta pitäisi kieltää lisääntyminen koska lasta nolottaa? Eli "vanhat" läskit sairaat yms ei ansaitse saada lapsia? Ongelma on ehkä sinussa tai vanhempiesi luonteessa [/quote] Kyllä. Vanhat eivät 'ansaitse' lapsia vaan lapsilla on oikeus vanhempiin, jotka eivät ole isovanhemman iässä, sorry. Ihminen vain ei saa elämässä kaikkea ja jos kaiken silti haluaa, Se on joltain pois.
[/quote]
Niinpä. Homotkaan ei ansaitse. Lapsilla on oikeus nuoriin heterovanhempiin joita ei tarvitse hävetä.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:48"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:33"]Eilä EE [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:28"] [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:19"] Siis jonkun isä kuollut ennen kuin olet edes itse 30v? Minä olen 29v, isäni 51v. Tuostahan on jäänyt ikään kuin yksi sukupolvi välistä. Vaarini on 75v. [/quote] Mun isä, joka oli n. 30v. mun syntyessä, kuoli kun mä olin parikymppinen. Että ei se nuorempikaan isä aina elä vanhaksi. Tuuripelillä tässä loppupeleissä mennään, ihan jokainen. [/quot Eikä mennä. Käytä päätäsi. Tuosta voisi päätellä riskin vanhemman aikaiseen poismenoon olevan yhtä suuri nuorilla kuin vanhoillakin. Vanhempiahan tunnetusti kaatuu kuin heinää isovanhempien tapaan 10-30-vuotiailla. Tosi kulunut kommentti. Kyllä, voi sairastua ja joutua onnettomuuteen. Mutta 78-vuotias nyt vaan on todennäköisemmin riskissä kuolla kuin 48v. Käännät miten haluut. [/quote] No, tuttavapiirissä on useampi 40 v isukki kuollut. Muutama aivoverenvuotoon, yksi aortan repeämään, pari sydänkohtaukseen. Äitejä sitten rinta- tai keuhkosyöpään (huom tupakoimattomia!) Toki ikä on riski, mutta myös perimä ja geneettinen alttius, sekä se tuuri... [/quote] Ahaa, totta. Tehkää vaan niitä lapsia vaikka kuusikymppisille, kylhän ne saattaa elää vielä pitkään. Ehkä. Ja jos ei, niin ainahan ne voi lohduttautua sillä, että kaverinkin nuorempi isi kuoli kanssa. Et Jesus take the wheel vaan, pukatkaa se ulos ja toivokaa parasta!
[/quote]
Mä kyllä todellakin toivon parasta, tätä elämää kun ei voi kontrolloida vaikka kuinka haluaisi. Ja mulla sentään on kohtuu nuori tuo lasteni isä.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:48"] [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:33"]Eilä EE [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:28"] [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:19"] Siis jonkun isä kuollut ennen kuin olet edes itse 30v? Minä olen 29v, isäni 51v. Tuostahan on jäänyt ikään kuin yksi sukupolvi välistä. Vaarini on 75v. [/quote] Mun isä, joka oli n. 30v. mun syntyessä, kuoli kun mä olin parikymppinen. Että ei se nuorempikaan isä aina elä vanhaksi. Tuuripelillä tässä loppupeleissä mennään, ihan jokainen. [/quot Eikä mennä. Käytä päätäsi. Tuosta voisi päätellä riskin vanhemman aikaiseen poismenoon olevan yhtä suuri nuorilla kuin vanhoillakin. Vanhempiahan tunnetusti kaatuu kuin heinää isovanhempien tapaan 10-30-vuotiailla. Tosi kulunut kommentti. Kyllä, voi sairastua ja joutua onnettomuuteen. Mutta 78-vuotias nyt vaan on todennäköisemmin riskissä kuolla kuin 48v. Käännät miten haluut. [/quote] No, tuttavapiirissä on useampi 40 v isukki kuollut. Muutama aivoverenvuotoon, yksi aortan repeämään, pari sydänkohtaukseen. Äitejä sitten rinta- tai keuhkosyöpään (huom tupakoimattomia!) Toki ikä on riski, mutta myös perimä ja geneettinen alttius, sekä se tuuri... [/quote] Otetaan nyt väliin faktoja. Kaikki krooniset sairaudet, kulumat ja tukielinvaivat lisääntyvät iän myötä. Kaikki krooniset sairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit, osteoporoosi, liikalihavuus, diabetes, syöpä sekä autoimmuunisairaudet ovat ikääntymisen oireita, eivät sen syitä. Joka kolmannella viisikymppisellä ja joka toisella kuusikymppisellä on jokin krooninen sairaus. Riskit sairastua vakavasti kasvavat eksponentiaalisesti iän myötä 50. ikävuoden jälkeen. [/quote] Todennäköisyydet ovat todennäköisyyksiä. Faktaa on, että kaikki me kuollaan. Jotkut aika paljon etuajassa. Toiset taas takakenossa.
[/quote]
no sieltä tuli ilmiselvän kakaran kommentti :D Sitten kun vähän tuosta vanhenet, niin huomaat, että ikääntymiseen liittyvät sairaudet eivät ole todennäköisyyksiä vaan tosiasioita.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:11"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:05"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:28"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:19"] Siis jonkun isä kuollut ennen kuin olet edes itse 30v? Minä olen 29v, isäni 51v. Tuostahan on jäänyt ikään kuin yksi sukupolvi välistä. Vaarini on 75v. [/quote] Mun isä, joka oli n. 30v. mun syntyessä, kuoli kun mä olin parikymppinen. Että ei se nuorempikaan isä aina elä vanhaksi. Tuuripelillä tässä loppupeleissä mennään, ihan jokainen. [/quote] Ei vissiin akateemista tutkintoa sulla? Ap puhui koko elämästään, alusta asti. Isä ryhtyi vanhana isäksi. Todennäköisyys sairastua, kuolla ja olla koskaan näkemättä lapsen lapsia on suuri tuossa iässä, tilastollisesti. Sattumalle ei kukaan voi mitään, mutta elämän realiteeteille voi.
[/quote]
Tässä on yksi palstan noloimpia losautuksia, ja se on jo paljon sanottu!
[/quote]
Käytät sanaa 'nolo', koska et pysty perustelemaan kantaasi. Jo peruskoulun käynyt suomalainen tietää, että riski sairastua vakavasti tai kuolla kasvaa iän myötä. Ihan ei siis vaan tuuripelillä mennä. Vai iskeekö se sydäri ihan samalla todennäköisyydellä 30-vuotiaalle kuin 60-vuotiaalle?
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:51"]Ap hyökkää heti rumasti vastaan jos joku on erimieltä asiasta. Kertoo jotain ap:n henkisestä tilasta. Tuskin kaikki maailmassa on sen isukin syytä kuitenkaan. Katsetta peiliä kohti ja niskaperse otteella itsestä kiinni.
[/quote]
Kerro lisää mun henkisestä tilasta!:) Voit varmaan sitten tässä samalla neuvoa miten hoidan sem tämänpäiväisen puhelun aiheen, kun oon nyt ollut niin ahdistunut etten pysty syömään?
Nojoo, kyllä, myönnän vastanneeni ikävään sävyyn. Noi "think about the starving children in Africa!" tasoset kommentit iskee vaan niin hermoon kun oon tänään ihan vereslihalla. En myöskään suostu ottamaan tätä avn perus ap-roolia mitä vaaditaan. Mun ei tarvi nuoleskella ja mielistellä, eikä varsinkaan ottaa onkeeni älyvapaista kommenteista. Oon mitä oon, mulla on oikeus tänne kirjottaa. Too bad jos se ei sua miellytä tai järkytti sun perhosensiivenhentoa mielenrauhaasi.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:09"]Ensin sympatisoin ap:ta, mutta en oikein jaksa enää. Tylyä kielenkäyttöä muita kohtaan ja vihaista valitusta. Arvaa miltä ne muiden isät ovat tuntuneet kun oma kuoli ennen kuin olin koulussa. Hävettää puolestasi, sulla sentään on isä.
[/quote]
No miltä ne isät tuntu?
mulla on 53-vuotias mies, jolla on leikattu eturauhassyöpä, lisäksi on II tyypin diabetes ja verenpainelääkitys. Taudit ei aiheuta niin ikäviä juttuja, kuin niiden lääkkeet, joiden takia mies on aina väsynyt ja pahantuulinen. Mut niille ei voi mitään. MITÄÄN tällaisia ongelmia ei ollut vielä 10 vuotta sitten, joten älkää nyt nuoret oikeasti tulko väittämään, että kaikki on pelkkää sattumaa, et ei ikä sinänsä mitään tee.
sulla on siis ongelma lisäksi ettei vanhemmat ole pysyneet jostain syystä yhdessä, vaan on erottu.
toisaalta ongelmana ehkä oli se että toinen ei ollut sillä lailla sosiaalinen kuin olisit toivonut? vai onko aloitteet olleet harvassa? Noita ongelmia voi yhtä hyvin olla missä ikähaarukassa tahansa.
Toisaalta se että vain toinen on vanhempi... hait jotenkin sitä että isäsi oli vanhempi; molemmat voivat olla päättäneet tehdä jälkeläisiä (monikossa) vähän vanhemmalla iällä kuten lehdistäkin voi lukea.
Onko AP niin täynnä vihaa, että se täytyy purkaa muihin? Täällä on paljon nättejä vastauksia, mutta sama raivo ja kiroilu vaan jatkuu.. Fakta kuitenkin on tullut jo tuolla edelläkin, kaikki perheenne ongelmat EIVÄT JOHDU isäsi iästä. Heikot välinne taitavat olla tekosyy tehdä isästä sylkykuppi.
Tunnut saavasi jotakin sadistista mielihyvää siitä että äitisi haluaa viettää aikaa kanssasi mutta sinä et hänen. Tuleeko hyvä mieli kun saa kieltäytyä kivasta ajanvietteestä ja kostaa äidille? Tiesitkö että ikäisenäsi monet ottavat vastuuta jo isoista asioista: omista lapsista, sairastavista vahemmista tai isovanhemmista. Se on elämää se. Turha ulista rankkaa kohtaloa.
Tunnut niin kiittämättömältä ihmiseltä. Ihan kuin vanhempasi olisivat sinulle pelkkä taakka eivätkä olisi koskaan auttaneet sinua mitenkään.
Mulla ei ikinä ole ollut isää joten en yhtään tiedä millainen olisi normaali isä.... Pappa ja enot on aina vetänyt "isän"roolia. En ole koskaan tarvinnut isää kun on ollut muut :3 Tosin onhan mulla ne kaksi äitiä ja heidän puolisonsa joten kai näitä huoltajia on ihan tarpeeksi :D
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:11"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:05"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:28"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:19"] Siis jonkun isä kuollut ennen kuin olet edes itse 30v? Minä olen 29v, isäni 51v. Tuostahan on jäänyt ikään kuin yksi sukupolvi välistä. Vaarini on 75v. [/quote] Mun isä, joka oli n. 30v. mun syntyessä, kuoli kun mä olin parikymppinen. Että ei se nuorempikaan isä aina elä vanhaksi. Tuuripelillä tässä loppupeleissä mennään, ihan jokainen. [/quote] Ei vissiin akateemista tutkintoa sulla? Ap puhui koko elämästään, alusta asti. Isä ryhtyi vanhana isäksi. Todennäköisyys sairastua, kuolla ja olla koskaan näkemättä lapsen lapsia on suuri tuossa iässä, tilastollisesti. Sattumalle ei kukaan voi mitään, mutta elämän realiteeteille voi.
[/quote]
Tässä on yksi palstan noloimpia losautuksia, ja se on jo paljon sanottu!
[/quote]
Tuliko nyt pappaikäiselle isälle paha mieli - vai kenties hänen nuorikolleen?
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:33"]
Eilä EE
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:19"]
Siis jonkun isä kuollut ennen kuin olet edes itse 30v? Minä olen 29v, isäni 51v. Tuostahan on jäänyt ikään kuin yksi sukupolvi välistä. Vaarini on 75v.
[/quote]
Mun isä, joka oli n. 30v. mun syntyessä, kuoli kun mä olin parikymppinen. Että ei se nuorempikaan isä aina elä vanhaksi. Tuuripelillä tässä loppupeleissä mennään, ihan jokainen.
[/quot
Eikä mennä. Käytä päätäsi. Tuosta voisi päätellä riskin vanhemman aikaiseen poismenoon olevan yhtä suuri nuorilla kuin vanhoillakin. Vanhempiahan tunnetusti kaatuu kuin heinää isovanhempien tapaan 10-30-vuotiailla. Tosi kulunut kommentti. Kyllä, voi sairastua ja joutua onnettomuuteen. Mutta 78-vuotias nyt vaan on todennäköisemmin riskissä kuolla kuin 48v. Käännät miten haluut.
[/quote]
Loppupeleissä sitä mennään tuurilla, kukaan kun ei tiedä kenen kohdalle se onnettomuus, syöpä tai muu sairaus tulee. Jollekin kun se kuitenkin tulee. Siinä ei silloin todennäköisyydet paljon lohduta.