Narsistin keskustelutyyli
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi esimerkkiä samanlaisesta tilanteesta: samassa pöydässä on muita sinulle ennestään tuntemattomia ihmisiä ruokailemassa.
Kokemus yksi: syntyy mukava rupatteluhetki syömisen ohessa. Kukaan ei puhu itsestään. Tunnelma on rento ja muita kunnioittava. Sivistynyt.
Kokemus kaksi: pöytään tulee henkilö, joka ei tervehdi sinua (vaikka tervehdit jopa kaksi kertaa varmuuden vuoksi; jospa ei vaikka huomannut). Henkilö aloittaa keskustelun toisen pöydässä istuvan henkilön kanssa eikä edes vilkaise sinun suuntaan - sinä olet ilmaa. Puhuu myös itsestään aina ohimennen mainiten mm. koulutus, työ Kun sitten toinen on hakemassa ruokaa, silloin suvaitsee vaihtaa pari sanaa (kysyy esim. millä kielellä kommunikoit). Alat tuntea olosi vaivaantuneeksi.
Vastasin tähän viestiin ja se poistettiin.
Esimerkki 1 on myös narsistille ominainen. Ennen vieraiden tuloa räyhää ja ilkeilee. Vieraiden aikana on mitä rakastettavin, myös puolisolleen. Mitä se roiva ottaisi, laittaa kättä selälle. Vieraiden lähdettyä räyhä jatkuu. Lisäksi nyt käsitellään vierailun aikana puolison tekemät virheet.
"Miksi jätit niin ihanan ja kiltin ja ahkeran miehen?" Tätä sain kuulla vuosia eron jälkeen. Mutta kun nuo tuttavat ei asuneet meillä ja nähneet todellisuutta. Vieraiden lähdön jälkeen alkoi sättiminen; miks sä sitä sillain katsoit, miks puhuit sen kanssa/miks puhuit yleensä, miks teit sitä ja sitä jne jne.
30 vuoden liitosta saisi paksun kirjan narsismin ihanuudesta.
Toipumiseen menee vuosia mutta pikkuhiljaa alkaa itsenäistyminen. Ensimmäinen pieni ilon aihe oli kun menin kauppaan, ostamaan mitä haluan, ei tarvitse kertoa paljonko meni rahaa ja annettu aikaa kauanko saan olla kaupassa. Sain lukea itse ensin mulle tulleen tekstiviestin (ei niitä eron jälkeen muut lukeneet tietty), katsoa telkusta mitä haluan, olla tietokoneella, nukkua kun nukuttaa. Vähitellen huomaa että on taas elävien kirjoissa.
Varmistin aina, että ostan miehen haluamia tuotteita ja merkkejä. Olin kuin koulutettu apina. Vaan niinpä vain huusi, että ostan vain itseäni miellyttäviä ruokia ja en koskaan hänen haluamiaan. Tämä tuli mm. siitä, kun rohkenin ostaa pienen palan tykkäämääni juustoa. Toki hänelle oli hänen juustonsa.
Toivon, että kaikki lukevat näitä ja ottavat opiksi. Onneksi itse juoksin siinä vaiheessa kun tuo juustohomma alkoi, silti 5 vuotta liikaa narsistin kanssa minullakin.
Juustohommeli tuli n. 1 vuoden avioliiton kohdalla. Reilu vuosi tuosta ja keskustelussa sensuel massage therapist (bisnesvietaita varten etsitty kontakti), sitten juhlapäivien torpedointi säännöllisesti, mm. joulun järjestelyt aivan päin prinkkalaa ja hänen toiveitaan ei huomioida. Itse kestin, mutta kun lapset varttuivat ja alkoi heidän höykkyytys, niin päätin, että saa riittää. Avioliiton loppu sitten kyllä paljasti täyden häikäilemättömyyden ja vilpillisyyden. Oksettaa vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi esimerkkiä samanlaisesta tilanteesta: samassa pöydässä on muita sinulle ennestään tuntemattomia ihmisiä ruokailemassa.
Kokemus yksi: syntyy mukava rupatteluhetki syömisen ohessa. Kukaan ei puhu itsestään. Tunnelma on rento ja muita kunnioittava. Sivistynyt.
Kokemus kaksi: pöytään tulee henkilö, joka ei tervehdi sinua (vaikka tervehdit jopa kaksi kertaa varmuuden vuoksi; jospa ei vaikka huomannut). Henkilö aloittaa keskustelun toisen pöydässä istuvan henkilön kanssa eikä edes vilkaise sinun suuntaan - sinä olet ilmaa. Puhuu myös itsestään aina ohimennen mainiten mm. koulutus, työ Kun sitten toinen on hakemassa ruokaa, silloin suvaitsee vaihtaa pari sanaa (kysyy esim. millä kielellä kommunikoit). Alat tuntea olosi vaivaantuneeksi.
Vastasin tähän viestiin ja se poistettiin.
Esimerkki 1 on myös narsistille ominainen. Ennen vieraiden tuloa räyhää ja ilkeilee. Vieraiden aikana on mitä rakastettavin, myös puolisolleen. Mitä se roiva ottaisi, laittaa kättä selälle. Vieraiden lähdettyä räyhä jatkuu. Lisäksi nyt käsitellään vierailun aikana puolison tekemät virheet.
"Miksi jätit niin ihanan ja kiltin ja ahkeran miehen?" Tätä sain kuulla vuosia eron jälkeen. Mutta kun nuo tuttavat ei asuneet meillä ja nähneet todellisuutta. Vieraiden lähdön jälkeen alkoi sättiminen; miks sä sitä sillain katsoit, miks puhuit sen kanssa/miks puhuit yleensä, miks teit sitä ja sitä jne jne.
30 vuoden liitosta saisi paksun kirjan narsismin ihanuudesta.
Toipumiseen menee vuosia mutta pikkuhiljaa alkaa itsenäistyminen. Ensimmäinen pieni ilon aihe oli kun menin kauppaan, ostamaan mitä haluan, ei tarvitse kertoa paljonko meni rahaa ja annettu aikaa kauanko saan olla kaupassa. Sain lukea itse ensin mulle tulleen tekstiviestin (ei niitä eron jälkeen muut lukeneet tietty), katsoa telkusta mitä haluan, olla tietokoneella, nukkua kun nukuttaa. Vähitellen huomaa että on taas elävien kirjoissa.
Just ihmettelen, kun somessa uusi naisystävä ylistää exää ja kuinka on ihanaa ja satumaista. Naisella kuitenkin pari avioliittoa takana ja yli 50 v. Onko se ex muuttunut? Olinko tosiaan niin kökkö? Vai onko siellä sumutus menossa? Miten tämä ihminen, joka vain katsoo räiskintä leffoja ja sarjoja, puhuu vain rahasta, rahasta ja rahasta ja marisee joka asiasta on nyt sitten niin ihana? Toisaalta, oli se meidänkin alku romanttista, vaikka varoitusmerkkejä oli, mm. mökötys ja palveluhenkilökunnan jonkinasteinen kyykytys.
Tässä on sarjakuvana pähkinänkuoressa se miltä kaasuvalotus tuntuu ja ihan mitä käytännössä onki:
https://mantelitumaketarinat.sarjakuvablogit.com/kaasuvalotus/
Oli juuri tuollainen kaveri, joka ei myöntänyt asioita mitä oli sanonut. Vieläkin suututtaa tuo kaasuvalotus. Sisimmissäni tiesin, etten voinut niitä itsekään keksiä, mutta silti tuo ristiriita ja valehtelu tekee hulluksi.
Narsistin todellinen luonne tulee esiin kahden kesken (tai korkeintaan joku hovin jäsen mukana) suljettujen ovien takana, tilanteessa missä ei ole todistajia eikä jää "todistusaineistoa". Isossa joukossa ne filmaa ja on "hauskan, mukavan seuramiehen/naisen" rooli päällä. Valtava ero kulissin ja tosielämän välillä.
Kaikki hyvä mitä narsisti antaa ja esittää, on laskelmoitua teeskentelyä ja vie häneltä valtavasti energiaa. Siksi naimisiinkin pitää mennä äkkiä, koska ei jaksa kovin pitkään esittää normaalia ja mukavaa ihmistä. Kun toinen on nalkissa, alkaa kontrollointi, lannistaminen ja alistaminen. Toki antaa välillä ylenpalttisia rakkaudentunnustuksia ja liioiteltuja lahjoja, jotta toinen pysyy koukussa. Mutta ne ovat vain laskelmoitua manipulointia ja huijausta.
Siksi narsistista eroon pääsy on monille vaikeaa, koska he luulevat, että ne "ihanat" teot ja sanat ovat olleet totta ja he toivovat, että ne "hyvät ajat" palaavat. Ei ole ollut totta eikä palaa. Narsisti ei muutu. Näiden tunnustaminen itselle on todella rankkaa, mutta ensiaskel vapauteen ja hyvään elämään.
Vierailija kirjoitti:
Narsistin todellinen luonne tulee esiin kahden kesken (tai korkeintaan joku hovin jäsen mukana) suljettujen ovien takana, tilanteessa missä ei ole todistajia eikä jää "todistusaineistoa". Isossa joukossa ne filmaa ja on "hauskan, mukavan seuramiehen/naisen" rooli päällä. Valtava ero kulissin ja tosielämän välillä.
Kaikki hyvä mitä narsisti antaa ja esittää, on laskelmoitua teeskentelyä ja vie häneltä valtavasti energiaa. Siksi naimisiinkin pitää mennä äkkiä, koska ei jaksa kovin pitkään esittää normaalia ja mukavaa ihmistä. Kun toinen on nalkissa, alkaa kontrollointi, lannistaminen ja alistaminen. Toki antaa välillä ylenpalttisia rakkaudentunnustuksia ja liioiteltuja lahjoja, jotta toinen pysyy koukussa. Mutta ne ovat vain laskelmoitua manipulointia ja huijausta.
Siksi narsistista eroon pääsy on monille vaikeaa, koska he luulevat, että ne "ihanat" teot ja sanat ovat olleet totta ja he toivovat, että ne "hyvät ajat" palaavat. Ei ole ollut totta eikä palaa. Narsisti ei muutu. Näiden tunnustaminen itselle on todella rankkaa, mutta ensiaskel vapauteen ja hyvään elämään.
Ja yksi manipulointikeino on se, että narsisti maalaa jonkun ihan ylenpalttisen ihanan ja mahtavan tulevaisuudenkuvan. Että jos nyt on vaikeaa, niin ihan jotain mieletöntä on tulossa! Pitää vielä jaksaa. Hän on niin paljon nähnyt vaivaakin ja tekee töitä meidän eteen. "Me kaksi vastaan koko maailma", mutta me voitamme ja sitten kaikki on ihanaa ja täydellistä!
Se vain että sitä mielettömän ihanaa tulevaisuutta ei ikinä tule. Sitä, missä narsistikin olisi normaali, empaattinen ja tasapainoinen ja koko maailma hymyilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi esimerkkiä samanlaisesta tilanteesta: samassa pöydässä on muita sinulle ennestään tuntemattomia ihmisiä ruokailemassa.
Kokemus yksi: syntyy mukava rupatteluhetki syömisen ohessa. Kukaan ei puhu itsestään. Tunnelma on rento ja muita kunnioittava. Sivistynyt.
Kokemus kaksi: pöytään tulee henkilö, joka ei tervehdi sinua (vaikka tervehdit jopa kaksi kertaa varmuuden vuoksi; jospa ei vaikka huomannut). Henkilö aloittaa keskustelun toisen pöydässä istuvan henkilön kanssa eikä edes vilkaise sinun suuntaan - sinä olet ilmaa. Puhuu myös itsestään aina ohimennen mainiten mm. koulutus, työ Kun sitten toinen on hakemassa ruokaa, silloin suvaitsee vaihtaa pari sanaa (kysyy esim. millä kielellä kommunikoit). Alat tuntea olosi vaivaantuneeksi.
Vastasin tähän viestiin ja se poistettiin.
Esimerkki 1 on myös narsistille ominainen. Ennen vieraiden tuloa räyhää ja ilkeilee. Vieraiden aikana on mitä rakastettavin, myös puolisolleen. Mitä se roiva ottaisi, laittaa kättä selälle. Vieraiden lähdettyä räyhä jatkuu. Lisäksi nyt käsitellään vierailun aikana puolison tekemät virheet.
"Miksi jätit niin ihanan ja kiltin ja ahkeran miehen?" Tätä sain kuulla vuosia eron jälkeen. Mutta kun nuo tuttavat ei asuneet meillä ja nähneet todellisuutta. Vieraiden lähdön jälkeen alkoi sättiminen; miks sä sitä sillain katsoit, miks puhuit sen kanssa/miks puhuit yleensä, miks teit sitä ja sitä jne jne.
30 vuoden liitosta saisi paksun kirjan narsismin ihanuudesta.
Toipumiseen menee vuosia mutta pikkuhiljaa alkaa itsenäistyminen. Ensimmäinen pieni ilon aihe oli kun menin kauppaan, ostamaan mitä haluan, ei tarvitse kertoa paljonko meni rahaa ja annettu aikaa kauanko saan olla kaupassa. Sain lukea itse ensin mulle tulleen tekstiviestin (ei niitä eron jälkeen muut lukeneet tietty), katsoa telkusta mitä haluan, olla tietokoneella, nukkua kun nukuttaa. Vähitellen huomaa että on taas elävien kirjoissa.
Just ihmettelen, kun somessa uusi naisystävä ylistää exää ja kuinka on ihanaa ja satumaista. Naisella kuitenkin pari avioliittoa takana ja yli 50 v. Onko se ex muuttunut? Olinko tosiaan niin kökkö? Vai onko siellä sumutus menossa? Miten tämä ihminen, joka vain katsoo räiskintä leffoja ja sarjoja, puhuu vain rahasta, rahasta ja rahasta ja marisee joka asiasta on nyt sitten niin ihana? Toisaalta, oli se meidänkin alku romanttista, vaikka varoitusmerkkejä oli, mm. mökötys ja palveluhenkilökunnan jonkinasteinen kyykytys.
Ei ole muuttunut. Narsku rakkauspommittaa aluksi jotta saa uhrin sitoutettua ja sokeutettua myös. Sitten alkaa huono vaihe. Uhri hämmentyy ja ihmettelee, minne se maailman ihanin ihminen katosi ?! Vähän ajan kuluttua narsku antaa taas pienen annoksen hyvää jotta uhri uskoo kaiken olevan sittenkin hyvin. Tämän jälkeen taas sitä huonoa (eli narsku käyttäytyy aidosti). Näin jatketaan niin kauan kuin uhri suostuu ja vielä jaksaa ihailla tai palvella narskua. Hänet dumpataan vasta kun uhrin silmät aukenevat ja ihailu loppuu, sitten narsistilla onkin kierroksessa jo uusi huijattava. Usein hankittu jo edellisen suhteen aikana. Narsistinen suhde on kauhein loukku johon voi koskaan joutua. Kyllä ne nyksänkin silmät aukeavat, eikä siihen mene edes kauaa. Narsisisti pilaa aina lopulta kaiken. On uhrista kiinni, kuinka nopeasti hän hoksaa kuvion ja päättää ettei suostu tällaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistin todellinen luonne tulee esiin kahden kesken (tai korkeintaan joku hovin jäsen mukana) suljettujen ovien takana, tilanteessa missä ei ole todistajia eikä jää "todistusaineistoa". Isossa joukossa ne filmaa ja on "hauskan, mukavan seuramiehen/naisen" rooli päällä. Valtava ero kulissin ja tosielämän välillä.
Kaikki hyvä mitä narsisti antaa ja esittää, on laskelmoitua teeskentelyä ja vie häneltä valtavasti energiaa. Siksi naimisiinkin pitää mennä äkkiä, koska ei jaksa kovin pitkään esittää normaalia ja mukavaa ihmistä. Kun toinen on nalkissa, alkaa kontrollointi, lannistaminen ja alistaminen. Toki antaa välillä ylenpalttisia rakkaudentunnustuksia ja liioiteltuja lahjoja, jotta toinen pysyy koukussa. Mutta ne ovat vain laskelmoitua manipulointia ja huijausta.
Siksi narsistista eroon pääsy on monille vaikeaa, koska he luulevat, että ne "ihanat" teot ja sanat ovat olleet totta ja he toivovat, että ne "hyvät ajat" palaavat. Ei ole ollut totta eikä palaa. Narsisti ei muutu. Näiden tunnustaminen itselle on todella rankkaa, mutta ensiaskel vapauteen ja hyvään elämään.
Ja yksi manipulointikeino on se, että narsisti maalaa jonkun ihan ylenpalttisen ihanan ja mahtavan tulevaisuudenkuvan. Että jos nyt on vaikeaa, niin ihan jotain mieletöntä on tulossa! Pitää vielä jaksaa. Hän on niin paljon nähnyt vaivaakin ja tekee töitä meidän eteen. "Me kaksi vastaan koko maailma", mutta me voitamme ja sitten kaikki on ihanaa ja täydellistä!
Se vain että sitä mielettömän ihanaa tulevaisuutta ei ikinä tule. Sitä, missä narsistikin olisi normaali, empaattinen ja tasapainoinen ja koko maailma hymyilee.
Juuri tämä! Sen lisäksi että erotessasi olst täysin rikki, surusta ja ahdistuksesta sekaisin, käytännön asiat niskassa ym " normaalia" eroon liittyvää, joudut hautaamaan kaikki ne haaveet mitä narsisti sinulle maalaili tulevaisuudesta. Käytännössä sinulla ei ole mitään. Aloitat itsesi rakentamisen ja kokoamisen, ihmettelet mitä helvettiä minulle oikeastaan tapahtui. Jos kuvioissa on lapsia, tappelet narsun kanssa niistä vielä. Mutta ne haaveet ja tulevaisuudenkuvat ovat mennyttä. Ne kaikki typerät jutut mitä N sinulle sepitti.
Paras asia on kuitenkin se että olet VAPAA !!! On oltava erittäin sitkeä jotta ei pidä minkäänlaista yhteyttä enää narskuun. Ei mitään. Lapsia koskevat asiat lyhyesti ja paperilla, jos mahdollista. Kirjaa on hyvä pitää mitä on sovittu ja sanottu koska N tulee hankaloittamaan kaikkea ja väittää ettei ole mitään sopinut. Yrittää viedä lapset myös jotta ei tarvitse maksaa elareita (ne kun ovat vaan eksän keino saada itselleen rahaa kuulemma).
Huh. Onneksi pääsin itse pois narsistin läheltä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on sarjakuvana pähkinänkuoressa se miltä kaasuvalotus tuntuu ja ihan mitä käytännössä onki:
https://mantelitumaketarinat.sarjakuvablogit.com/kaasuvalotus/
Oli juuri tuollainen kaveri, joka ei myöntänyt asioita mitä oli sanonut. Vieläkin suututtaa tuo kaasuvalotus. Sisimmissäni tiesin, etten voinut niitä itsekään keksiä, mutta silti tuo ristiriita ja valehtelu tekee hulluksi.
Kaasuvalotus ja manipuolinti... Tämän takia pyrkii sanomaan törkeimmät sanansa ja tekemään törkeimmät ja ala-arvoisimmat tekonsa kahden kesken suljettujen ovien takana. Jotta kukaan muu ei ole todistamassa, mitä oikeasti tapahtui. Sitten puhuu mustan valkoiseksi, niin pitkään, että toinen uskoo tai myöntää, että vika olikin hänessä itsessään.
Tähän liittyy myös se, että sulkee uhrinsa kuplaan ja eristää tämän kaikista muista tärkeistä ihmissuhteista. Juuri tuon takia, että toisella alkaisi hämärtyä, mikä on totta ja mikä ei. Jotta uhri ei saa mistään tukea ja suhteellisuudentajua, vaan tällä on vain se "totuus" ja näkemykset, minkä narsisti syöttää. Hän toimii ja ajattelee kuten narsisti päättää, että hänen kuuluu toimia ja ajatella. Ei saa olla mitään omaa.
"Kuplaa" rakennetaan ihan fyysisesti, että muutetaan esim. jonnekin korpeen ja vain narsistilla on auto eli toinen on täysin toisen armoilla, että pääseekö liikkumaan mihinkään ja jos pääsee, narsku on mukana kontrolloimassa mitä tehdään ja mihin mennään. Tai että toinen ei saa mennä esim. töihin, koska siellähän se on tekemisissä laajan, normaalipäisen ihmisjoukon kanssa. Tai henkisesti niin, että mustamaalaa tai pilaa kaikki ihmissuhteet, mitä uhrilla aiemmin oli läheisiinsä tai ystäviinsä.
Lopulta on vain narsistin luoma harhainen kupla, millainen "ulkomaailma" ja muut ihmiset ovat (kamalia ja heitä "vastaan"). Vaikka todellisuudessa ne ovat suurin piirtein täysin päinvastaista kuin minkä narsku on syöttänyt.
Totuus asioista, tapahtumista ja ihmisistä pitää aina hakea ja tarkistaa muualta kuin narskun suusta. Mitä uskomattomamman/ ihmeellisemmän/ järkyttävämmän tms. kuuloinen tarina, sitä todennäköisemmin se on täysin narskun sepitystä ja jotain täysin päinvastaista on oikeasti tapahtunut. Ja usein todellisuudessa niin, että narsisti on tehnyt ne hirveimmät ja ala-arvoisimmat teot, mitä hän kauhistuneena päivittelee muille.
Kaikki oma, mitä toisella on, aiheuttaa narsistille valtavaa epävarmuutta. Hän näkee ne kilpailijoiksi itselleen, ne ovat jotain häntä vastaan. On se sitten toisen opiskelut, työpaikka, muut ihmissuhteet, harrastus, arvot, ajatukset. Ihan mitä vain, mikä ei ole narsistin syöttämää ja pakottamaa.
Mitä tärkeämpi joku muu asia tai ihminen toiselle on sitä varmemmin narsisti tekee kaikkensa, että se riistetään toiselta. Ei saa jäädä kuin tyhjä kuori, jonka sisustan narstisti täyttää sonnalla ja valheilla. Tai narsistin pitää ainakin tulla mukaan sorkkimaan toisen harrastukseen tai mikä ikinä se onkin se muu asia mitä toisella on. Ja lopulta pilaa senkin ilon, mitä toinen sai, ja miksi ne olivat tärkeitä toiselle. Ja tilalle pitää tulla jotain narsistin syöttämää.
Kaiken takana on narsistin valtava epävarmuus, syvällä kytevä itseinho ja menettämisen pelko. Nämä kaikki peitetään paksun kuoren alle ja toinen suljetaan kuplaan ja narsistin talutusnuoraan, niin kuin se muka auttaisi narsistin omiin ongelmiin. Narsisti vain on pohjimmiltaan epävarma, pilalla, paha, epäreilu, epäjohdonmukainen, valheellinen, epävakaa... Kaikki hyvä on teeskentelyä ja manipulointia. Narsisti ei ymmärrä, että joku muu voi olla hyvä ja mukava vain ihan luonnostaan, ei hyötymistarkoituksessa, koska narsisti itse ajattelee yksioikoisesti lähinnä hyötyjä ihmissuhteissa. Että hänen pitää aina jäädä "voitolle".
Lopputulos on, että narsisti pilaa kaikki ihmissuhteet. Loppujen lopuksi hän pilaa myös oman elämänsä ja sahaa omaa oksaansa, mutta ei osaa lopettaa eikä pysty muuttamaan itseään. Elämä on jatkuvaa sotaa ja kaunaa johonkin suuntaan.
Onneksi yhä useampi tajuaa lähteä ja jättää narsistin omien ongelmiensa kanssa, jotka eivät ikinä lopu. Sillat on poikki moneen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki oma, mitä toisella on, aiheuttaa narsistille valtavaa epävarmuutta. Hän näkee ne kilpailijoiksi itselleen, ne ovat jotain häntä vastaan. On se sitten toisen opiskelut, työpaikka, muut ihmissuhteet, harrastus, arvot, ajatukset. Ihan mitä vain, mikä ei ole narsistin syöttämää ja pakottamaa.
Mitä tärkeämpi joku muu asia tai ihminen toiselle on sitä varmemmin narsisti tekee kaikkensa, että se riistetään toiselta. Ei saa jäädä kuin tyhjä kuori, jonka sisustan narstisti täyttää sonnalla ja valheilla. Tai narsistin pitää ainakin tulla mukaan sorkkimaan toisen harrastukseen tai mikä ikinä se onkin se muu asia mitä toisella on. Ja lopulta pilaa senkin ilon, mitä toinen sai, ja miksi ne olivat tärkeitä toiselle. Ja tilalle pitää tulla jotain narsistin syöttämää.
Kaiken takana on narsistin valtava epävarmuus, syvällä kytevä itseinho ja menettämisen pelko. Nämä kaikki peitetään paksun kuoren alle ja toinen suljetaan kuplaan ja narsistin talutusnuoraan, niin kuin se muka auttaisi narsistin omiin ongelmiin. Narsisti vain on pohjimmiltaan epävarma, pilalla, paha, epäreilu, epäjohdonmukainen, valheellinen, epävakaa... Kaikki hyvä on teeskentelyä ja manipulointia. Narsisti ei ymmärrä, että joku muu voi olla hyvä ja mukava vain ihan luonnostaan, ei hyötymistarkoituksessa, koska narsisti itse ajattelee yksioikoisesti lähinnä hyötyjä ihmissuhteissa. Että hänen pitää aina jäädä "voitolle".
Lopputulos on, että narsisti pilaa kaikki ihmissuhteet. Loppujen lopuksi hän pilaa myös oman elämänsä ja sahaa omaa oksaansa, mutta ei osaa lopettaa eikä pysty muuttamaan itseään. Elämä on jatkuvaa sotaa ja kaunaa johonkin suuntaan.
Onneksi yhä useampi tajuaa lähteä ja jättää narsistin omien ongelmiensa kanssa, jotka eivät ikinä lopu. Sillat on poikki moneen suuntaan.
Hyvin kirjoitettu. Tuotahan se alun rakkauspommituksen jälkeen oli. Jopa se, että tuli hyvälle mielelle jostain, joka ei liittynyt narskuun, sai sen vihaiseksi. Silloin narsisti saattoi esim. lakata puhumasta pariksi päiväksi.
Olen pistänyt kyllä vallan hyvin merkille, että narsistit etenee hyvin vauhdikkaasti ihmissuhteissa kun sellainen tyyppi sattuu eteen joka nyt täytyy saada. Siinä ei jarrutella pätkääkään ja se alkaa välillä vaikuttamaan jo koomiselta väkisin yrittämiseltä kun kaikin tavoin pitää yrittää miellyttää ja tehdä vaikutus. Kaiken maailman kehua ja ylistelyä, oot paras kaikista koskaan jne. ja sitten ne omat "katso mitä minä osaan"-temput kun pitää osoittaa olevansa joku catchi itsekin.
Petteri Orvon avatessa suunsa saa täydellisen esimerkin narsistin puhetavasta.
Vierailija kirjoitti:
Narsistin todellinen luonne tulee esiin kahden kesken (tai korkeintaan joku hovin jäsen mukana) suljettujen ovien takana, tilanteessa missä ei ole todistajia eikä jää "todistusaineistoa". Isossa joukossa ne filmaa ja on "hauskan, mukavan seuramiehen/naisen" rooli päällä. Valtava ero kulissin ja tosielämän välillä.
Kaikki hyvä mitä narsisti antaa ja esittää, on laskelmoitua teeskentelyä ja vie häneltä valtavasti energiaa. Siksi naimisiinkin pitää mennä äkkiä, koska ei jaksa kovin pitkään esittää normaalia ja mukavaa ihmistä. Kun toinen on nalkissa, alkaa kontrollointi, lannistaminen ja alistaminen. Toki antaa välillä ylenpalttisia rakkaudentunnustuksia ja liioiteltuja lahjoja, jotta toinen pysyy koukussa. Mutta ne ovat vain laskelmoitua manipulointia ja huijausta.
Siksi narsistista eroon pääsy on monille vaikeaa, koska he luulevat, että ne "ihanat" teot ja sanat ovat olleet totta ja he toivovat, että ne "hyvät ajat" palaavat. Ei ole ollut totta eikä palaa. Narsisti ei muutu. Näiden tunnustaminen itselle on todella rankkaa, mutta ensiaskel vapauteen ja hyvään elämään.
Tämä todellisen luonteen ilmeneminen tapahtuu nimenomaan kahden kesken, tai siten, että läsnä on hovin jäsen. Työelämässä narsku esimies maalailee sinulle upean roolin vaikuttavine tavoitteineen, joita yhdessä alatte työstää. Kyseessä on hänen illuusionsa siitä, miten hän hoitaisi asiat täydellisenä yksilönä. Tavoitteet ovat todellisuudessa mahdottomia täyttää, koska mikään ei kelpaa narskulle. Ensin hän valaa sinuun uskoa kyvykkyydestäsi ja osaamisestasi, mutta sitten kun asiat eivät menekään täysin hänen ajatustensa kanssa, saat tuntea sen nahoissasi.
Ja auta armias jos sinulla on rakentavaa kritiikkiä tavoitteesta. Kaikenlainen kritiikki on kuin suolaa narskun haavoihin. Joutuessaan kritiikin kohteeksi narsku ei vetäydy ja jätä asiaa siihen, vaan projisoi ongelman sinun ongelmaksesi tavalla tai toisella. Hän vetää mukaan mitä ihmeellisimpiä argumentteja, joilla mitätöi tekemiseksi, kyseenalaistaa pätevyytesi ja tekee selväksi, että vika ja vastuu onkin sinun alunalkujaan. Keskustelun jälkeen sinulla itselläsi kalvaa sisuksissa epätodellinen tunne siitä, että mitä ihmettä juuri tapahtui.
Isomman yleisön edessä narsku esimies esittäytyy suurena muta nöyrääkin nöyrempänä johtajana, jonka glooria ja siunattu mahti auttavat hänet voitosta voittoon hänen valittujen alamaistensa kanssa.
Mitä pikemmin havaitset vaaran merkit työelämässä, niin sitä pikemmin kannattaa irrottautua. Se ikävä kalvava tunne kahdenkeskisten - tunnelmaltaan vuoristorataa muistuttavien - keskustelujen jälkeen on varoitusmerkki, joka kannattaa ottaa tosissaan.
Ja kuten aiemmin ketjussa on tuotu esille, niin narsku kantaa kaunaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi esimerkkiä samanlaisesta tilanteesta: samassa pöydässä on muita sinulle ennestään tuntemattomia ihmisiä ruokailemassa.
Kokemus yksi: syntyy mukava rupatteluhetki syömisen ohessa. Kukaan ei puhu itsestään. Tunnelma on rento ja muita kunnioittava. Sivistynyt.
Kokemus kaksi: pöytään tulee henkilö, joka ei tervehdi sinua (vaikka tervehdit jopa kaksi kertaa varmuuden vuoksi; jospa ei vaikka huomannut). Henkilö aloittaa keskustelun toisen pöydässä istuvan henkilön kanssa eikä edes vilkaise sinun suuntaan - sinä olet ilmaa. Puhuu myös itsestään aina ohimennen mainiten mm. koulutus, työ Kun sitten toinen on hakemassa ruokaa, silloin suvaitsee vaihtaa pari sanaa (kysyy esim. millä kielellä kommunikoit). Alat tuntea olosi vaivaantuneeksi.
Vastasin tähän viestiin ja se poistettiin.
Esimerkki 1 on myös narsistille ominainen. Ennen vieraiden tuloa räyhää ja ilkeilee. Vieraiden aikana on mitä rakastettavin, myös puolisolleen. Mitä se roiva ottaisi, laittaa kättä selälle. Vieraiden lähdettyä räyhä jatkuu. Lisäksi nyt käsitellään vierailun aikana puolison tekemät virheet.
"Miksi jätit niin ihanan ja kiltin ja ahkeran miehen?" Tätä sain kuulla vuosia eron jälkeen. Mutta kun nuo tuttavat ei asuneet meillä ja nähneet todellisuutta. Vieraiden lähdön jälkeen alkoi sättiminen; miks sä sitä sillain katsoit, miks puhuit sen kanssa/miks puhuit yleensä, miks teit sitä ja sitä jne jne.
30 vuoden liitosta saisi paksun kirjan narsismin ihanuudesta.
Toipumiseen menee vuosia mutta pikkuhiljaa alkaa itsenäistyminen. Ensimmäinen pieni ilon aihe oli kun menin kauppaan, ostamaan mitä haluan, ei tarvitse kertoa paljonko meni rahaa ja annettu aikaa kauanko saan olla kaupassa. Sain lukea itse ensin mulle tulleen tekstiviestin (ei niitä eron jälkeen muut lukeneet tietty), katsoa telkusta mitä haluan, olla tietokoneella, nukkua kun nukuttaa. Vähitellen huomaa että on taas elävien kirjoissa.
Varmistin aina, että ostan miehen haluamia tuotteita ja merkkejä. Olin kuin koulutettu apina. Vaan niinpä vain huusi, että ostan vain itseäni miellyttäviä ruokia ja en koskaan hänen haluamiaan. Tämä tuli mm. siitä, kun rohkenin ostaa pienen palan tykkäämääni juustoa. Toki hänelle oli hänen juustonsa.
Toivon, että kaikki lukevat näitä ja ottavat opiksi. Onneksi itse juoksin siinä vaiheessa kun tuo juustohomma alkoi, silti 5 vuotta liikaa narsistin kanssa minullakin.
Juustohommeli tuli n. 1 vuoden avioliiton kohdalla. Reilu vuosi tuosta ja keskustelussa sensuel massage therapist (bisnesvietaita varten etsitty kontakti), sitten juhlapäivien torpedointi säännöllisesti, mm. joulun järjestelyt aivan päin prinkkalaa ja hänen toiveitaan ei huomioida. Itse kestin, mutta kun lapset varttuivat ja alkoi heidän höykkyytys, niin päätin, että saa riittää. Avioliiton loppu sitten kyllä paljasti täyden häikäilemättömyyden ja vilpillisyyden. Oksettaa vieläkin.
Näitä lukiessa tulee mieleen ex-puolison tempauksia. Vaikka niitä narsistijuttuja muistan kymmeniä niin muistin tätä lukiessa tuon juhlapäivien pilaamisen, ja kun lapset kasvoivat alkoi niiden kiusaus, esikoisen kimppuun kävi kirjaimellisesti (poika). Eron jälkeen sanoi mulle että mä olin käynyt kännipäissä tyttöjen kimppuun (kääntäin omat teot). Tytöt pöyristyi kun kerroin niille väittämästä, ja koskaan en niin isoja kännejä ottanut että muisti olisi mennyt.
Muistin tässä joku päivä sellasenkin että kun olin erään tyttöystäväni kanssa menossa johonkin niin exä änkesi mukaan, siellä se sitten roikkui mukana ja vahti minua, noloa. Kerran olin yhden yön kuopuksen kanssa poissa, toisen naisen ja hänen lapsensa kanssa, yöllä tuli hirveitä tekstareita että oli viimeinen kerta kun hänet jätetään yksin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistin todellinen luonne tulee esiin kahden kesken (tai korkeintaan joku hovin jäsen mukana) suljettujen ovien takana, tilanteessa missä ei ole todistajia eikä jää "todistusaineistoa". Isossa joukossa ne filmaa ja on "hauskan, mukavan seuramiehen/naisen" rooli päällä. Valtava ero kulissin ja tosielämän välillä.
Kaikki hyvä mitä narsisti antaa ja esittää, on laskelmoitua teeskentelyä ja vie häneltä valtavasti energiaa. Siksi naimisiinkin pitää mennä äkkiä, koska ei jaksa kovin pitkään esittää normaalia ja mukavaa ihmistä. Kun toinen on nalkissa, alkaa kontrollointi, lannistaminen ja alistaminen. Toki antaa välillä ylenpalttisia rakkaudentunnustuksia ja liioiteltuja lahjoja, jotta toinen pysyy koukussa. Mutta ne ovat vain laskelmoitua manipulointia ja huijausta.
Siksi narsistista eroon pääsy on monille vaikeaa, koska he luulevat, että ne "ihanat" teot ja sanat ovat olleet totta ja he toivovat, että ne "hyvät ajat" palaavat. Ei ole ollut totta eikä palaa. Narsisti ei muutu. Näiden tunnustaminen itselle on todella rankkaa, mutta ensiaskel vapauteen ja hyvään elämään.
Ja yksi manipulointikeino on se, että narsisti maalaa jonkun ihan ylenpalttisen ihanan ja mahtavan tulevaisuudenkuvan. Että jos nyt on vaikeaa, niin ihan jotain mieletöntä on tulossa! Pitää vielä jaksaa. Hän on niin paljon nähnyt vaivaakin ja tekee töitä meidän eteen. "Me kaksi vastaan koko maailma", mutta me voitamme ja sitten kaikki on ihanaa ja täydellistä!
Se vain että sitä mielettömän ihanaa tulevaisuutta ei ikinä tule. Sitä, missä narsistikin olisi normaali, empaattinen ja tasapainoinen ja koko maailma hymyilee.
Tuolla konstilla exä yritti eron jälkeen takaisin. Hän ostaa mulle vaikka ja mitä, vie minne haluan, muuttaa asumaan sinne minne minä haluan, jos palaan takaisin hän tekee rempan talossa ym. Ja hällä on rahaa, hän on voittanut kenossa (ei ihan päävoittoa sentään).
Kummasti alkoi eron jälkeen tulla veikkausvoittoja, olla rahaa yleensäkin vaikka oli korvia myöten veloissa koko äijä. Talostaan se ei olisi lähtenyt kuin jalat edellä. Miksi se nyt olisi mulle ostellut kun ei vuosikymmeniinkään ostellut.
En mennyt halpaan.
Oma exäni ei yrittänyt saada minua takaisin rahan tai muun omaisuuden avulla, vaan lupaamalla muuttua paremmaksi ihmiseksi ja esittikin sellaista jonkin aikaa. Menin halpaan ensimmäisen eron jälkeen, mutta toista kertaa en antanut itseäni huijata. En tajunnut vielä tuolloin exän olevan narsisti, mutta olin jo nähnyt, että mikään ei muuttunut yhteenpaluun myötä parempaan, päinvastoin, ja mielessä välkkyi kirkkaana oiva kiteytys: Fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me.
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa tulee mieleen ex-puolison tempauksia. Vaikka niitä narsistijuttuja muistan kymmeniä niin muistin tätä lukiessa tuon juhlapäivien pilaamisen, ja kun lapset kasvoivat alkoi niiden kiusaus, esikoisen kimppuun kävi kirjaimellisesti (poika).
Oma narsistinen isäni riidellessään äidinkanssa uhkasi meidät tap paa kaikki, meinasi ha kata veljeni joka ei suostunut tulemaan katsomaan joulupukkia ja kissanpentukin sai kyytiä joka ei oikein pitänyt hänestä (eläimen vaisto kenties). Aivan elukka koko mies.
Vierailija kirjoitti:
Miksi narsisti vaihtaa puheenaihetta? Ja väistelee kysymyksiä?
Minä esitän kysymyksen. Niin hän ei todellakaan vastaa siihen. Alkaa jaarittelemaan toisesta aiheesta. Vaihtaen koko ajan puheenaihetta, ettei vaan keskustella minun kysymyksestä tai aiheesta. Vaikka yritän kysyä uudestaan niin hän ei todellakaan vastaa siihen, sen sijaan keksii muita aiheita puhuttavaksi.
Rasittavaa.
Mikä tähän on syynä?
Koska ei halua kohdata asioita itse eikä halua että toiset niitä miettivät. Pelkää, että toinen saa selville niitä asioita, joita he peittelevät, osa todellisia, joitain osittain jopa vain kuvittelevat itsessään olevan. Narsismin ihan ydintä on se, ettei osaa tarkastella to8mintaansa, kohdata itseään, eikä näkyä aitona. Pelkää sitä. Tuhoaisi vaikka mitö ja vaikka kenet, jos mikään uhkaa että joku voisi ns päästä hänestä selville.
Vierailija kirjoitti:
Narsistit myös karttavat empaattisia ihmisiä. Ne pelottavat heitä ja useat narsistit suorastaan vihaavat empaatikkoja. Tarkoitan oikeasti empaattisia, joilla kyky nähdä ja tuntea syvä intuitio. En tarkoita 'opittua' empatiaa, muiden loputonta auttamista ja kopin ottamista, vaan syvää henkistä tunnetta ihmisen sisällä.
Ei nyt ihan niinkään, tutkimuksia ja tilastoja jos on uskominen, niin usein narsistit päätyvät yhteen juurikin empaattisten, joustavien, ymmärtäväisten ihmisten kanssa.
Varmistin aina, että ostan miehen haluamia tuotteita ja merkkejä. Olin kuin koulutettu apina. Vaan niinpä vain huusi, että ostan vain itseäni miellyttäviä ruokia ja en koskaan hänen haluamiaan. Tämä tuli mm. siitä, kun rohkenin ostaa pienen palan tykkäämääni juustoa. Toki hänelle oli hänen juustonsa.