Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole muuta elämää kuin jauhaa päivästä toiseen narsismista. Olen pelkkä tyhjä kuori.
Tyhjyys minussa ajaa jauhamaan narsisteista.
Kaikki ovat narskuja jotka ovat eri mieltä kanssani.
Voiko kukaan kätilöidä sinulta tuota tyhjyyttä pois?
Ei. Olen jo menetetty tapaus. Tykkään sitä paitsi rypeä tässä katkeruudessa jonka äitini on aiheuttanut.
Mitä koet hän teki väärin? Normaalit äidit pitävät huolta lapsistaan ja ovat johdonmukaisesti tunnetasolla läsnä tukien turvallisen kiintymyssuhdetyylin kehittymisen lapselle jotta hän aikuisena on vakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole muuta elämää kuin jauhaa päivästä toiseen narsismista. Olen pelkkä tyhjä kuori.
Tyhjyys minussa ajaa jauhamaan narsisteista.
Kaikki ovat narskuja jotka ovat eri mieltä kanssani.
Voiko kukaan kätilöidä sinulta tuota tyhjyyttä pois?
Ei. Olen jo menetetty tapaus. Tykkään sitä paitsi rypeä tässä katkeruudessa jonka äitini on aiheuttanut.
Palsta ei varmaan ole oikea paikka sinulle. Herran siunausta.
Minun täytyy saada jauhaa tästä. Minun täytyy purkaa tämä pakkomielle tänne. Kaikkien pitää saada tietää minkälaisia narsisteja minulla on ollut.
No mutta eikö se ole tässä ketjussa mahdollista? Ole rohkea täällä anonyymien ihmisten edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole muuta elämää kuin jauhaa päivästä toiseen narsismista. Olen pelkkä tyhjä kuori.
Tyhjyys minussa ajaa jauhamaan narsisteista.
Kaikki ovat narskuja jotka ovat eri mieltä kanssani.
Voiko kukaan kätilöidä sinulta tuota tyhjyyttä pois?
Ei. Olen jo menetetty tapaus. Tykkään sitä paitsi rypeä tässä katkeruudessa jonka äitini on aiheuttanut.
Mitä koet hän teki väärin? Normaalit äidit pitävät huolta lapsistaan ja ovat johdonmukaisesti tunnetasolla läsnä tukien turvallisen kiintymyssuhdetyylin kehittymisen lapselle jotta hän aikuisena on vakaa.
Äitini mylvi ja käski laittaa pipon päähän pakkasella. Mutta pipo ei sopinut tyyliini.
Kieltäydyin laittamasta pipoa päähän, mutta äiti alkoi häiriökäyttäytymään. Sitten piti myös laittaa lapaset. En pysty unohtamaan tätä. Vastaavia tapauksia on paljon. En anna anteeksi.
Taisi sun pää paleltua piposta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole muuta elämää kuin jauhaa päivästä toiseen narsismista. Olen pelkkä tyhjä kuori.
Tyhjyys minussa ajaa jauhamaan narsisteista.
Kaikki ovat narskuja jotka ovat eri mieltä kanssani.
Voiko kukaan kätilöidä sinulta tuota tyhjyyttä pois?
Ei. Olen jo menetetty tapaus. Tykkään sitä paitsi rypeä tässä katkeruudessa jonka äitini on aiheuttanut.
Mitä koet hän teki väärin? Normaalit äidit pitävät huolta lapsistaan ja ovat johdonmukaisesti tunnetasolla läsnä tukien turvallisen kiintymyssuhdetyylin kehittymisen lapselle jotta hän aikuisena on vakaa.
Äitini mylvi ja käski laittaa pipon päähän pakkasella. Mutta pipo ei sopinut tyyliini.
Kieltäydyin laittamasta pipoa päähän, mutta äiti alkoi häiriökäyttäytymään. Sitten piti myös laittaa lapaset. En pysty unohtamaan tätä. Vastaavia tapauksia on paljon. En anna anteeksi.
Tuollainen katkeruus ajaa laatikkoviinin pariin. Se ei ole hyvästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole muuta elämää kuin jauhaa päivästä toiseen narsismista. Olen pelkkä tyhjä kuori.
Tyhjyys minussa ajaa jauhamaan narsisteista.
Kaikki ovat narskuja jotka ovat eri mieltä kanssani.
Voiko kukaan kätilöidä sinulta tuota tyhjyyttä pois?
Ei. Olen jo menetetty tapaus. Tykkään sitä paitsi rypeä tässä katkeruudessa jonka äitini on aiheuttanut.
Mitä koet hän teki väärin? Normaalit äidit pitävät huolta lapsistaan ja ovat johdonmukaisesti tunnetasolla läsnä tukien turvallisen kiintymyssuhdetyylin kehittymisen lapselle jotta hän aikuisena on vakaa.
Normaalin ja vakaan äidin pojasta kasvaa luotettava peruskallion luonteinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olen oikein rehellinen, ei kaikista tarvitse pitää mutta töissä täytyy sen verran tulla toimeen että työt tulee tehdyksi.
Se vaan on niin että osa ihmisistä on ihan käsittämättömän tylsiä personallisuuksia ketä ei kestä 10minuttia kauempaa. Jokaisella kaiketi on oikeus valita seuransa? Se miten vetäydyt pois sellaisesta seurasta on taitolaji.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olinko narsistin 'uhri'?
Suhde alkoi satunnaisen tapaamisen seurauksena. Olin hänen toiveidensa täyttymys, jotain aivan mieletöntä mihin hän ei olisi voinut koskaan uskoa törmäävänsä. Tätä kesti noin 3 kuukautta. Kunnes yhdessä yössä tapahtui 'herääminen', enkä ollut enää mitään. Samaan aikaan ilmestyi hänen 'ex' kuviohin. Minulle ei ollut aikaa eikä paikkaa hänen elämässään. Minusta oli tullut kaikkea sen vastakohta mitä aikaisemmin olin ollut, hankala ihminen, jonka kanssa vaan kukaan ei tule toimeen. Kuitenkin näimme ja vietimme aikaa jonkin verran yhdessä. Sitten vähitellen minut siirrettiin (selkeästi) syrjään, ei vastauksia viesteihin eikä aikaa nähdä. Sanoin asioista hänelle, mutta hän ei ollut huomannut mitään tapahtuneen meidän välillä, paitsi, ettei ollut enää kiinnostunut, koska olin tylsä ja tasapaksu ihminen.
Vikoja löytyi ainoastaan minusta, hän oli täydellinen.
Elin toki omaa elämääni tässä sivussa, eli treffailin muita jne koska mistään suhteesta emme olleet sopineet. Tästä miehellä ei ollut tietoa, koska en koskaan kertonut mitä tein muuna aikana, eikä hän kysellyt. Koko suhteen ajan minulla oli outo epätodellinen olo, aivan kuin olisin ollut sumussa tai usvassa. Koko suhde oli myös todella nopeasti ohi, nousukiito, putoaminen ja 'loppu'.
Minulle tulee tunne että olit narsistin kanssa. Et kuitenkaan joutunut uhriksi? Narsisti ei aina pääse kaikkien ihon alle, onneksesi pääsit suhteesta pois niinkin nopeasti. Mitä olisi tapahtunut jos se olisi jatkunutkin pidempään?
Varmasti olen ainakin osittain uhri. Alun huuma ja täydellisyys oli vain jotain niin ihmeellistä, etten ollut koskaan sellaista kokenut ja sai minut todella pidättyväiseksi. Mies totesi tästä, että suhteemme ei lähtenyt nousuun, koska olin niin pidättyväinen. Olin koko ajan jossakin ihme sumussa, tilanteet olivat suoraan kuin romanttisesta romaanista/ elokuvasta ja erittäin harkittuja, sekä todella mieleenpainuvia asioita ja tekoja. Monissa alun tapaamisisssa mies mainitsi rahan tärkeimmäksi tavoiteltavammaksi asiaksi elämässään. Erityisesti hän puhui muiden ihmisten rahoista. Tämä oli ehkä asia joka sai minut entistä pidättyväisemmäksi.
Pudotus tuli arvaamatta, korkealta ja kovaa. Kuinka huono, aikaansaamaton ja kommunikaatiokyvytön ihminen olinkaan miehen mielestä. Mies oli todella hyvä ihminen peilaamaan itseään toisiin, hän oikeasti kertoi itsestään, unohti todella paljon asioita mitä oli sanonut ja tehnyt, syytti minua niistä. Taustalla ilmeisesti uudelleen lämmenneet välit exään. Minulla ei ollut enää kiva leikkiä.
Loppu onkin sitten historiaa, mies katosi kuin pieru saharaan.
Miksi en joutunut uhriksi? Olen itsenäinen nainen, tunnistan manipulaation ja hyväksikäyttö yritykset. Jos olisin ollut 25v ehkä asiat olisivat menneet toisin. Itsenäisyydestäni ja pärjäävyydestäni mies minua aina arvostelikin, etten tule koskaan saamaan miestä kun osaan tehdä kaiken itse. Mies ei tiedä, että sain apua muilta kaverimiehiltä kun häneltä en apua pyytämiini asioihin saanut. En nähnyt mitään syytä kertoa saamastani avusta muilta. Jos tämän takia en ikinä saa parisuhdetta enkä löydä miestä itselleni, niin elän onnellisena sinkkuna.
Miksi alapeukut?
Olen paljon miettinyt olenko vain niin nykypäivän narsistihypetyksen uhri, etten tunnistanut hyvää miestä, joka olisi palvonut maata jalkojeni alla (kuten mies aluksi teki). Jotenkin en kuitenkaan pysty tähän uskomaan, koska tilanteet hurmiosta hylkäämiseen vaihtuivat niin nopeasti. Onko narsistisille suhteelle tyypillistä, että jälkeenpäin miettii asioita niin päin, että vika olikin oikeasti itsessä? Tältä minusta tuntuu ja suhteen loppumisen jälkeen asioita pyörinyt paljon mielessä, esimerkiksi enkö uskaltanut tai pystynyt jostain syystä hyppäämään näin ihanaan suhteeseen? Mies on jälkeenpäin sanonut, että hänen palvontansa olisi jatkunut ihan loputtomiin sekä sen, että oli vain alun huumaa. Itselle tämäkin red flag kun tuntuu, että mies puhuu milloin mitäkin samoissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olinko narsistin 'uhri'?
Suhde alkoi satunnaisen tapaamisen seurauksena. Olin hänen toiveidensa täyttymys, jotain aivan mieletöntä mihin hän ei olisi voinut koskaan uskoa törmäävänsä. Tätä kesti noin 3 kuukautta. Kunnes yhdessä yössä tapahtui 'herääminen', enkä ollut enää mitään. Samaan aikaan ilmestyi hänen 'ex' kuviohin. Minulle ei ollut aikaa eikä paikkaa hänen elämässään. Minusta oli tullut kaikkea sen vastakohta mitä aikaisemmin olin ollut, hankala ihminen, jonka kanssa vaan kukaan ei tule toimeen. Kuitenkin näimme ja vietimme aikaa jonkin verran yhdessä. Sitten vähitellen minut siirrettiin (selkeästi) syrjään, ei vastauksia viesteihin eikä aikaa nähdä. Sanoin asioista hänelle, mutta hän ei ollut huomannut mitään tapahtuneen meidän välillä, paitsi, ettei ollut enää kiinnostunut, koska olin tylsä ja tasapaksu ihminen.
Vikoja löytyi ainoastaan minusta, hän oli täydellinen.
Elin toki omaa elämääni tässä sivussa, eli treffailin muita jne koska mistään suhteesta emme olleet sopineet. Tästä miehellä ei ollut tietoa, koska en koskaan kertonut mitä tein muuna aikana, eikä hän kysellyt. Koko suhteen ajan minulla oli outo epätodellinen olo, aivan kuin olisin ollut sumussa tai usvassa. Koko suhde oli myös todella nopeasti ohi, nousukiito, putoaminen ja 'loppu'.
Minulle tulee tunne että olit narsistin kanssa. Et kuitenkaan joutunut uhriksi? Narsisti ei aina pääse kaikkien ihon alle, onneksesi pääsit suhteesta pois niinkin nopeasti. Mitä olisi tapahtunut jos se olisi jatkunutkin pidempään?
Varmasti olen ainakin osittain uhri. Alun huuma ja täydellisyys oli vain jotain niin ihmeellistä, etten ollut koskaan sellaista kokenut ja sai minut todella pidättyväiseksi. Mies totesi tästä, että suhteemme ei lähtenyt nousuun, koska olin niin pidättyväinen. Olin koko ajan jossakin ihme sumussa, tilanteet olivat suoraan kuin romanttisesta romaanista/ elokuvasta ja erittäin harkittuja, sekä todella mieleenpainuvia asioita ja tekoja. Monissa alun tapaamisisssa mies mainitsi rahan tärkeimmäksi tavoiteltavammaksi asiaksi elämässään. Erityisesti hän puhui muiden ihmisten rahoista. Tämä oli ehkä asia joka sai minut entistä pidättyväisemmäksi.
Pudotus tuli arvaamatta, korkealta ja kovaa. Kuinka huono, aikaansaamaton ja kommunikaatiokyvytön ihminen olinkaan miehen mielestä. Mies oli todella hyvä ihminen peilaamaan itseään toisiin, hän oikeasti kertoi itsestään, unohti todella paljon asioita mitä oli sanonut ja tehnyt, syytti minua niistä. Taustalla ilmeisesti uudelleen lämmenneet välit exään. Minulla ei ollut enää kiva leikkiä.
Loppu onkin sitten historiaa, mies katosi kuin pieru saharaan.
Miksi en joutunut uhriksi? Olen itsenäinen nainen, tunnistan manipulaation ja hyväksikäyttö yritykset. Jos olisin ollut 25v ehkä asiat olisivat menneet toisin. Itsenäisyydestäni ja pärjäävyydestäni mies minua aina arvostelikin, etten tule koskaan saamaan miestä kun osaan tehdä kaiken itse. Mies ei tiedä, että sain apua muilta kaverimiehiltä kun häneltä en apua pyytämiini asioihin saanut. En nähnyt mitään syytä kertoa saamastani avusta muilta. Jos tämän takia en ikinä saa parisuhdetta enkä löydä miestä itselleni, niin elän onnellisena sinkkuna.
Miksi alapeukut?
Olen paljon miettinyt olenko vain niin nykypäivän narsistihypetyksen uhri, etten tunnistanut hyvää miestä, joka olisi palvonut maata jalkojeni alla (kuten mies aluksi teki). Jotenkin en kuitenkaan pysty tähän uskomaan, koska tilanteet hurmiosta hylkäämiseen vaihtuivat niin nopeasti. Onko narsistisille suhteelle tyypillistä, että jälkeenpäin miettii asioita niin päin, että vika olikin oikeasti itsessä? Tältä minusta tuntuu ja suhteen loppumisen jälkeen asioita pyörinyt paljon mielessä, esimerkiksi enkö uskaltanut tai pystynyt jostain syystä hyppäämään näin ihanaan suhteeseen? Mies on jälkeenpäin sanonut, että hänen palvontansa olisi jatkunut ihan loputtomiin sekä sen, että oli vain alun huumaa. Itselle tämäkin red flag kun tuntuu, että mies puhuu milloin mitäkin samoissa tilanteissa.
Et ole hypetyksen uhri vaan fiksu. Syy ei ole sinussa. Väistit luodin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olinko narsistin 'uhri'?
Suhde alkoi satunnaisen tapaamisen seurauksena. Olin hänen toiveidensa täyttymys, jotain aivan mieletöntä mihin hän ei olisi voinut koskaan uskoa törmäävänsä. Tätä kesti noin 3 kuukautta. Kunnes yhdessä yössä tapahtui 'herääminen', enkä ollut enää mitään. Samaan aikaan ilmestyi hänen 'ex' kuviohin. Minulle ei ollut aikaa eikä paikkaa hänen elämässään. Minusta oli tullut kaikkea sen vastakohta mitä aikaisemmin olin ollut, hankala ihminen, jonka kanssa vaan kukaan ei tule toimeen. Kuitenkin näimme ja vietimme aikaa jonkin verran yhdessä. Sitten vähitellen minut siirrettiin (selkeästi) syrjään, ei vastauksia viesteihin eikä aikaa nähdä. Sanoin asioista hänelle, mutta hän ei ollut huomannut mitään tapahtuneen meidän välillä, paitsi, ettei ollut enää kiinnostunut, koska olin tylsä ja tasapaksu ihminen.
Vikoja löytyi ainoastaan minusta, hän oli täydellinen.
Elin toki omaa elämääni tässä sivussa, eli treffailin muita jne koska mistään suhteesta emme olleet sopineet. Tästä miehellä ei ollut tietoa, koska en koskaan kertonut mitä tein muuna aikana, eikä hän kysellyt. Koko suhteen ajan minulla oli outo epätodellinen olo, aivan kuin olisin ollut sumussa tai usvassa. Koko suhde oli myös todella nopeasti ohi, nousukiito, putoaminen ja 'loppu'.
Minulle tulee tunne että olit narsistin kanssa. Et kuitenkaan joutunut uhriksi? Narsisti ei aina pääse kaikkien ihon alle, onneksesi pääsit suhteesta pois niinkin nopeasti. Mitä olisi tapahtunut jos se olisi jatkunutkin pidempään?
Varmasti olen ainakin osittain uhri. Alun huuma ja täydellisyys oli vain jotain niin ihmeellistä, etten ollut koskaan sellaista kokenut ja sai minut todella pidättyväiseksi. Mies totesi tästä, että suhteemme ei lähtenyt nousuun, koska olin niin pidättyväinen. Olin koko ajan jossakin ihme sumussa, tilanteet olivat suoraan kuin romanttisesta romaanista/ elokuvasta ja erittäin harkittuja, sekä todella mieleenpainuvia asioita ja tekoja. Monissa alun tapaamisisssa mies mainitsi rahan tärkeimmäksi tavoiteltavammaksi asiaksi elämässään. Erityisesti hän puhui muiden ihmisten rahoista. Tämä oli ehkä asia joka sai minut entistä pidättyväisemmäksi.
Pudotus tuli arvaamatta, korkealta ja kovaa. Kuinka huono, aikaansaamaton ja kommunikaatiokyvytön ihminen olinkaan miehen mielestä. Mies oli todella hyvä ihminen peilaamaan itseään toisiin, hän oikeasti kertoi itsestään, unohti todella paljon asioita mitä oli sanonut ja tehnyt, syytti minua niistä. Taustalla ilmeisesti uudelleen lämmenneet välit exään. Minulla ei ollut enää kiva leikkiä.
Loppu onkin sitten historiaa, mies katosi kuin pieru saharaan.
Miksi en joutunut uhriksi? Olen itsenäinen nainen, tunnistan manipulaation ja hyväksikäyttö yritykset. Jos olisin ollut 25v ehkä asiat olisivat menneet toisin. Itsenäisyydestäni ja pärjäävyydestäni mies minua aina arvostelikin, etten tule koskaan saamaan miestä kun osaan tehdä kaiken itse. Mies ei tiedä, että sain apua muilta kaverimiehiltä kun häneltä en apua pyytämiini asioihin saanut. En nähnyt mitään syytä kertoa saamastani avusta muilta. Jos tämän takia en ikinä saa parisuhdetta enkä löydä miestä itselleni, niin elän onnellisena sinkkuna.
Miksi alapeukut?
Olen paljon miettinyt olenko vain niin nykypäivän narsistihypetyksen uhri, etten tunnistanut hyvää miestä, joka olisi palvonut maata jalkojeni alla (kuten mies aluksi teki). Jotenkin en kuitenkaan pysty tähän uskomaan, koska tilanteet hurmiosta hylkäämiseen vaihtuivat niin nopeasti. Onko narsistisille suhteelle tyypillistä, että jälkeenpäin miettii asioita niin päin, että vika olikin oikeasti itsessä? Tältä minusta tuntuu ja suhteen loppumisen jälkeen asioita pyörinyt paljon mielessä, esimerkiksi enkö uskaltanut tai pystynyt jostain syystä hyppäämään näin ihanaan suhteeseen? Mies on jälkeenpäin sanonut, että hänen palvontansa olisi jatkunut ihan loputtomiin sekä sen, että oli vain alun huumaa. Itselle tämäkin red flag kun tuntuu, että mies puhuu milloin mitäkin samoissa tilanteissa.
Et ole hypetyksen uhri vaan fiksu. Syy ei ole sinussa. Väistit luodin.
Eilen oli kommentti juuri tuohon liittyen. Narsistit karttelee fiksuja ihmisiä, koska eivät pääse manipuloimaan heitä, heidän huomatessa kaiken ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä meillä on, mutta vahvat narsistiset piirteet kylläkin. Vaimo on kaikille muille hyvä, mutta mun päälle kaataa kaikki pettymykset ja ärsytyksen. Juteltiin tästä. Hän ihmettelee että kenelle hän sitten ne kaataa jos mulle ei voi?
Vaimo on todennäköisesti piilonarsisti. Parisuhde kriisiytyi ja yritämme jatkaa yhdessä. Hänen mielestään kaikki on ollut hyvin. Hänen kohtelunsa takia minulle tuli kaiken maailman sydän ja muita oireita. Ymmärrän nyt että hän elää omien standardien mukaan ja ei ymmärrä, että jotkin teot pahoittaa minun mieltä. Hän selittää, ettei ole tahallaan tehnyt. Toki vaikea uskoa enää kaikkea mitä hän sanoo, mutta jos tuo on totta, niin hän elää sitä narsistitodellisuuttaan ja ei tunnista kuinka minua todellisuudessa kohtelee. Hän on kavereilleen hyvä.Jatkan vielä. Kaikkeen löytyy aina selitys. Jos puhumme jostain vanhasta asiasta uudelleen selitys on aina uusi. Riippuu jotenki vaimon omasta henkisestä tilasta, miten hän sen sillä hetkellä ajattelee. Tämä taitaa olla sitä kaasuvalotusta. Siksi jokin asian on joskus tapahtunut ja sitten myöhemmin ei. Näitä tapahtumia hän selittää sitten parhaan mukaan. Näistä sitten mun pää menee sekaisin, kun asiat alkaa mennä ristiin. Hän ei tietenkään myönnä mitään vaan selittää lisää. Tajuan nyt näitä toimintamalleja.
Olemme olleet yhdessä 30 vuotta viimeiset 6 vuotta asiat alkoivat mennä sekaisin. Minä olen ollut äärimmäisen joustava ja venyttänyt omia rajojani ja siksi tämä yhteiselämä on kantanut näin pitkälle. Mun heikkous on liika joustavuus ja kiltteys. Näiden ominaisuuksien vuoksi joudun lopulta työpaikoillakin ongelmiin. Siksi parisuhteessa tykkään, että vaimo on vaativa ja kontrolloiva. Yhdessä saamme enemmän aikaan kuin jos olisimme yksikseen.
Tässä on sarjakuvana pähkinänkuoressa se miltä kaasuvalotus tuntuu ja ihan mitä käytännössä onki:
https://mantelitumaketarinat.sarjakuvablogit.com/kaasuvalotus/
Narsistit myös karttavat empaattisia ihmisiä. Ne pelottavat heitä ja useat narsistit suorastaan vihaavat empaatikkoja. Tarkoitan oikeasti empaattisia, joilla kyky nähdä ja tuntea syvä intuitio. En tarkoita 'opittua' empatiaa, muiden loputonta auttamista ja kopin ottamista, vaan syvää henkistä tunnetta ihmisen sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös perussuomalainen ja narsisti tarkoita samaa asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olinko narsistin 'uhri'?
Suhde alkoi satunnaisen tapaamisen seurauksena. Olin hänen toiveidensa täyttymys, jotain aivan mieletöntä mihin hän ei olisi voinut koskaan uskoa törmäävänsä. Tätä kesti noin 3 kuukautta. Kunnes yhdessä yössä tapahtui 'herääminen', enkä ollut enää mitään. Samaan aikaan ilmestyi hänen 'ex' kuviohin. Minulle ei ollut aikaa eikä paikkaa hänen elämässään. Minusta oli tullut kaikkea sen vastakohta mitä aikaisemmin olin ollut, hankala ihminen, jonka kanssa vaan kukaan ei tule toimeen. Kuitenkin näimme ja vietimme aikaa jonkin verran yhdessä. Sitten vähitellen minut siirrettiin (selkeästi) syrjään, ei vastauksia viesteihin eikä aikaa nähdä. Sanoin asioista hänelle, mutta hän ei ollut huomannut mitään tapahtuneen meidän välillä, paitsi, ettei ollut enää kiinnostunut, koska olin tylsä ja tasapaksu ihminen.
Vikoja löytyi ainoastaan minusta, hän oli täydellinen.
Elin toki omaa elämääni tässä sivussa, eli treffailin muita jne koska mistään suhteesta emme olleet sopineet. Tästä miehellä ei ollut tietoa, koska en koskaan kertonut mitä tein muuna aikana, eikä hän kysellyt. Koko suhteen ajan minulla oli outo epätodellinen olo, aivan kuin olisin ollut sumussa tai usvassa. Koko suhde oli myös todella nopeasti ohi, nousukiito, putoaminen ja 'loppu'.
Minulle tulee tunne että olit narsistin kanssa. Et kuitenkaan joutunut uhriksi? Narsisti ei aina pääse kaikkien ihon alle, onneksesi pääsit suhteesta pois niinkin nopeasti. Mitä olisi tapahtunut jos se olisi jatkunutkin pidempään?
Varmasti olen ainakin osittain uhri. Alun huuma ja täydellisyys oli vain jotain niin ihmeellistä, etten ollut koskaan sellaista kokenut ja sai minut todella pidättyväiseksi. Mies totesi tästä, että suhteemme ei lähtenyt nousuun, koska olin niin pidättyväinen. Olin koko ajan jossakin ihme sumussa, tilanteet olivat suoraan kuin romanttisesta romaanista/ elokuvasta ja erittäin harkittuja, sekä todella mieleenpainuvia asioita ja tekoja. Monissa alun tapaamisisssa mies mainitsi rahan tärkeimmäksi tavoiteltavammaksi asiaksi elämässään. Erityisesti hän puhui muiden ihmisten rahoista. Tämä oli ehkä asia joka sai minut entistä pidättyväisemmäksi.
Pudotus tuli arvaamatta, korkealta ja kovaa. Kuinka huono, aikaansaamaton ja kommunikaatiokyvytön ihminen olinkaan miehen mielestä. Mies oli todella hyvä ihminen peilaamaan itseään toisiin, hän oikeasti kertoi itsestään, unohti todella paljon asioita mitä oli sanonut ja tehnyt, syytti minua niistä. Taustalla ilmeisesti uudelleen lämmenneet välit exään. Minulla ei ollut enää kiva leikkiä.
Loppu onkin sitten historiaa, mies katosi kuin pieru saharaan.
Miksi en joutunut uhriksi? Olen itsenäinen nainen, tunnistan manipulaation ja hyväksikäyttö yritykset. Jos olisin ollut 25v ehkä asiat olisivat menneet toisin. Itsenäisyydestäni ja pärjäävyydestäni mies minua aina arvostelikin, etten tule koskaan saamaan miestä kun osaan tehdä kaiken itse. Mies ei tiedä, että sain apua muilta kaverimiehiltä kun häneltä en apua pyytämiini asioihin saanut. En nähnyt mitään syytä kertoa saamastani avusta muilta. Jos tämän takia en ikinä saa parisuhdetta enkä löydä miestä itselleni, niin elän onnellisena sinkkuna.
Miksi alapeukut?
Olen paljon miettinyt olenko vain niin nykypäivän narsistihypetyksen uhri, etten tunnistanut hyvää miestä, joka olisi palvonut maata jalkojeni alla (kuten mies aluksi teki). Jotenkin en kuitenkaan pysty tähän uskomaan, koska tilanteet hurmiosta hylkäämiseen vaihtuivat niin nopeasti. Onko narsistisille suhteelle tyypillistä, että jälkeenpäin miettii asioita niin päin, että vika olikin oikeasti itsessä? Tältä minusta tuntuu ja suhteen loppumisen jälkeen asioita pyörinyt paljon mielessä, esimerkiksi enkö uskaltanut tai pystynyt jostain syystä hyppäämään näin ihanaan suhteeseen? Mies on jälkeenpäin sanonut, että hänen palvontansa olisi jatkunut ihan loputtomiin sekä sen, että oli vain alun huumaa. Itselle tämäkin red flag kun tuntuu, että mies puhuu milloin mitäkin samoissa tilanteissa.
Kyllä tuo nostaminen jalustalle ja hylkääminen toistuvasti on iso hälytysmerkki. Sitten seuraa tuo vakuuttelu hyvittelyvaiheessa kun mies huomasi suhde on loppumassa. Narsistille/epävakaalle on tyypillisiä nuo hylkäämiset ja imuroinnit takaisin. Hyvä että pääsit eroon miehestä..Hän ei muutu. Vähemmemmiltä vaurioilta säästyisi kun ajoissa lähdit suhteesta. Mulla kokemusta juuri tuollaisesta miehestä. Asiat meni vaan pahemmiksi joka kerta kun menin takaisin. Ne hyvät hetket lyhenivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistit myös karttavat empaattisia ihmisiä. Ne pelottavat heitä ja useat narsistit suorastaan vihaavat empaatikkoja. Tarkoitan oikeasti empaattisia, joilla kyky nähdä ja tuntea syvä intuitio. En tarkoita 'opittua' empatiaa, muiden loputonta auttamista ja kopin ottamista, vaan syvää henkistä tunnetta ihmisen sisällä.
Tulee mieleen joku maagisia henkikiviä hieroskeleva henkityyppi joita välttelee varmasti yksi jos toinenkin.
Tämä tyyli tuntuu pätevän noin seitsemäänkymmeneen prosenttiin naisista :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä meillä on, mutta vahvat narsistiset piirteet kylläkin. Vaimo on kaikille muille hyvä, mutta mun päälle kaataa kaikki pettymykset ja ärsytyksen. Juteltiin tästä. Hän ihmettelee että kenelle hän sitten ne kaataa jos mulle ei voi?
Vaimo on todennäköisesti piilonarsisti. Parisuhde kriisiytyi ja yritämme jatkaa yhdessä. Hänen mielestään kaikki on ollut hyvin. Hänen kohtelunsa takia minulle tuli kaiken maailman sydän ja muita oireita. Ymmärrän nyt että hän elää omien standardien mukaan ja ei ymmärrä, että jotkin teot pahoittaa minun mieltä. Hän selittää, ettei ole tahallaan tehnyt. Toki vaikea uskoa enää kaikkea mitä hän sanoo, mutta jos tuo on totta, niin hän elää sitä narsistitodellisuuttaan ja ei tunnista kuinka minua todellisuudessa kohtelee. Hän on kavereilleen hyvä.Jatkan vielä. Kaikkeen löytyy aina selitys. Jos puhumme jostain vanhasta asiasta uudelleen selitys on aina uusi. Riippuu jotenki vaimon omasta henkisestä tilasta, miten hän sen sillä hetkellä ajattelee. Tämä taitaa olla sitä kaasuvalotusta. Siksi jokin asian on joskus tapahtunut ja sitten myöhemmin ei. Näitä tapahtumia hän selittää sitten parhaan mukaan. Näistä sitten mun pää menee sekaisin, kun asiat alkaa mennä ristiin. Hän ei tietenkään myönnä mitään vaan selittää lisää. Tajuan nyt näitä toimintamalleja.
Olemme olleet yhdessä 30 vuotta viimeiset 6 vuotta asiat alkoivat mennä sekaisin. Minä olen ollut äärimmäisen joustava ja venyttänyt omia rajojani ja siksi tämä yhteiselämä on kantanut näin pitkälle. Mun heikkous on liika joustavuus ja kiltteys. Näiden ominaisuuksien vuoksi joudun lopulta työpaikoillakin ongelmiin. Siksi parisuhteessa tykkään, että vaimo on vaativa ja kontrolloiva. Yhdessä saamme enemmän aikaan kuin jos olisimme yksikseen.
Tässä on sarjakuvana pähkinänkuoressa se miltä kaasuvalotus tuntuu ja ihan mitä käytännössä onki:
https://mantelitumaketarinat.sarjakuvablogit.com/kaasuvalotus/
Noin meni osapuilleen kaikki keskustelut exän kanssa. Hänen bravuurinsa oli tämä: vetosi johonkin vanhaan tapahtuneseen. Kun sitten keskustelin siitä ja kerroin syyt tapahtumalle, niin hän sanoi, että ei pidä takertua menneeseen vaan katsoa eteenpäin, niin hän tekee. Ja miksi vedän aina kaikki vanhat asiat esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistit myös karttavat empaattisia ihmisiä. Ne pelottavat heitä ja useat narsistit suorastaan vihaavat empaatikkoja. Tarkoitan oikeasti empaattisia, joilla kyky nähdä ja tuntea syvä intuitio. En tarkoita 'opittua' empatiaa, muiden loputonta auttamista ja kopin ottamista, vaan syvää henkistä tunnetta ihmisen sisällä.
Tulee mieleen joku maagisia henkikiviä hieroskeleva henkityyppi joita välttelee varmasti yksi jos toinenkin.
Syvästi empaattinen aistii muiden tunnetiloja ja sekä ilo että suru voi "tarttua" empaattiseen. Voi myös aistia milloin kannattaa poistua vaikka jostain tilasta tai milloin jotain pahaa on tapahtumaisillaan. Nämä ovat asioita joita on aika mahdoton selittää.
Olen kyllä eri mieltä vähän empasttisuuden ja älyn suhteen. Älykäs ihminen usein miettii useita vaihtoehtoja, etsii syitä ja seurauksia ja kyseenalaistaa omaa toimintaansa. Oivallinen kohde manipulaatiolle.
Ja empaattinen ihminen tekee samoja asioita, tuntee toisen pahanolon ja haluaa auttaa ja olla rinnalla. Siinä sitten on arkielämän kyökkipsykologi yrittämässä järkeistää ja tunteistaa.
Mikäänhän ei ole niin kivaa varmaan kuin alistaa älykäs ja tunteva kanssaihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi esimerkkiä samanlaisesta tilanteesta: samassa pöydässä on muita sinulle ennestään tuntemattomia ihmisiä ruokailemassa.
Kokemus yksi: syntyy mukava rupatteluhetki syömisen ohessa. Kukaan ei puhu itsestään. Tunnelma on rento ja muita kunnioittava. Sivistynyt.
Kokemus kaksi: pöytään tulee henkilö, joka ei tervehdi sinua (vaikka tervehdit jopa kaksi kertaa varmuuden vuoksi; jospa ei vaikka huomannut). Henkilö aloittaa keskustelun toisen pöydässä istuvan henkilön kanssa eikä edes vilkaise sinun suuntaan - sinä olet ilmaa. Puhuu myös itsestään aina ohimennen mainiten mm. koulutus, työ Kun sitten toinen on hakemassa ruokaa, silloin suvaitsee vaihtaa pari sanaa (kysyy esim. millä kielellä kommunikoit). Alat tuntea olosi vaivaantuneeksi.
Vastasin tähän viestiin ja se poistettiin.
Esimerkki 1 on myös narsistille ominainen. Ennen vieraiden tuloa räyhää ja ilkeilee. Vieraiden aikana on mitä rakastettavin, myös puolisolleen. Mitä se roiva ottaisi, laittaa kättä selälle. Vieraiden lähdettyä räyhä jatkuu. Lisäksi nyt käsitellään vierailun aikana puolison tekemät virheet.
"Miksi jätit niin ihanan ja kiltin ja ahkeran miehen?" Tätä sain kuulla vuosia eron jälkeen. Mutta kun nuo tuttavat ei asuneet meillä ja nähneet todellisuutta. Vieraiden lähdön jälkeen alkoi sättiminen; miks sä sitä sillain katsoit, miks puhuit sen kanssa/miks puhuit yleensä, miks teit sitä ja sitä jne jne.
30 vuoden liitosta saisi paksun kirjan narsismin ihanuudesta.
Toipumiseen menee vuosia mutta pikkuhiljaa alkaa itsenäistyminen. Ensimmäinen pieni ilon aihe oli kun menin kauppaan, ostamaan mitä haluan, ei tarvitse kertoa paljonko meni rahaa ja annettu aikaa kauanko saan olla kaupassa. Sain lukea itse ensin mulle tulleen tekstiviestin (ei niitä eron jälkeen muut lukeneet tietty), katsoa telkusta mitä haluan, olla tietokoneella, nukkua kun nukuttaa. Vähitellen huomaa että on taas elävien kirjoissa.
Palsta ei varmaan ole oikea paikka sinulle. Herran siunausta.