Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Miksi narsisti vaihtaa puheenaihetta? Ja väistelee kysymyksiä?
Minä esitän kysymyksen. Niin hän ei todellakaan vastaa siihen. Alkaa jaarittelemaan toisesta aiheesta. Vaihtaen koko ajan puheenaihetta, ettei vaan keskustella minun kysymyksestä tai aiheesta. Vaikka yritän kysyä uudestaan niin hän ei todellakaan vastaa siihen, sen sijaan keksii muita aiheita puhuttavaksi.
Rasittavaa.
Mikä tähän on syynä?
1. Kukaan muu ei saa päättää puheenaihetta.
2. Hän ei tiedä aiheesta, joten puhuu muusta.
3. Pakko kontrolloida kaikkea.
4. Aiheeseen saattaa kätkeytyä jotain, jonka suhteenhän ei ole aikaisemmin ollut rehellinen.
5. Rakastaa omaa ääntään ja ylivoimaisuuttaan.
Saa keksiä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi narsisti vaihtaa puheenaihetta? Ja väistelee kysymyksiä?
Minä esitän kysymyksen. Niin hän ei todellakaan vastaa siihen. Alkaa jaarittelemaan toisesta aiheesta. Vaihtaen koko ajan puheenaihetta, ettei vaan keskustella minun kysymyksestä tai aiheesta. Vaikka yritän kysyä uudestaan niin hän ei todellakaan vastaa siihen, sen sijaan keksii muita aiheita puhuttavaksi.
Rasittavaa.
Mikä tähän on syynä?
1. Kukaan muu ei saa päättää puheenaihetta.
2. Hän ei tiedä aiheesta, joten puhuu muusta.
3. Pakko kontrolloida kaikkea.
4. Aiheeseen saattaa kätkeytyä jotain, jonka suhteenhän ei ole aikaisemmin ollut rehellinen.
5. Rakastaa omaa ääntään ja ylivoimaisuuttaan.Saa keksiä lisää.
Tai keskustelu normaaleista asioista menee näin:
Narsku: merivesi ei ollut kovin kylmää
Minä: no kyllä se kylmältä vielä tuntui
Narsku: Se Ei OLLUT KYLMÄÄ!!!
Eli eivät kestä, että on heidän kanssaan eri mieltä - oli asia miten vähäpätöinen tahansa.
Tuo kuuma-kylmä leikki alkoi minuakin kyllästyttämään, aina oli joku peli meneillään ja mielialat vaihtuivat sekunnissa. Elämä oli jatkuvaa vuoristorataa. Jäi kyllä mieleen elämäni kauheimpana kokemuksena silloin kun sitä elin. Nyt onnellisesti naimisissa kohta 5. vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin pettynyt itseeni. Olen aika hyvin saanut avattua silmät ja siivottua nuo ihmiset elämästäni, mutta taitaa olla aika myöntää, että läheisimpänä pitämäni ihminen on joko narsisti tai muuten käyttäytyy kuin sellainen.
Mitään ei saada selvitettyä, ellen minä alistu ja ole sitä mieltä, että koska hän on oikeassa, minun on johtopäätöksenä oltava väärässä. Kääntää asiat ihan muuksi, syyttää minua asioista, joita tekee itse. Kaksoisstandardit itsensä ja minun välillä. Minun tulisi olla hiljaa oleva yleisö ihailemassa häntä ja hänen käytössään niin sitten hän pitää minua hyvin.
Te, jotka olette eronneet vuosikymmenten avioliitoista, millä siitä tunteesta pääsee yli, että puoli elämää on mennyt tuollaisessa?
25 vuotta olin yhdessä todella pahan narsistimiehen kanssa. Lopussa myös fyysistä väkivaltaa.
Nyt kolme vuotta erosta ja otin no contact käyttöön heti kun erosimme. Yksi lähes täysi - ikäinen lapsi yhteishuollettavana. Kommunikoin vain sähköpostilla tiukan asiallisesti.
Tänä keväänä olen alkanut tuntemaan onnellisuuden pieniä hetkiä, ajoittain. Esimerkiksi nyt pötkötän sohvalla ja olen av:llä sekä odotan etätyöpäivän alkamista. Ei olisi onnistunut ex liitossa. Mies olisi huutoraivonnut: Mitä sä siinä makaat?!? Sä et koooooskaan tee yhtään mitään! Tyhjentäisit edes tiskikoneen! Toi sun työskin on sitä että sulle maksetaan istumisesta.
Ja mies ei koko avioliiton aika siivonnut millään tapaa kodissamme, minä siivosin ja tein kotityöt 100%. Vaan nyt saan olla köllötellä silloin kun haluan.
Nyt on uusi elämä. Avioliitto narsistin kanssa oli osa elämääni, nyt se on ohi ja olen hyväksynyt että se oli osa elämääni. Minä uskoin aina että pinnan alla olisi pohjimmiltaan normaali mies, vaan ei ollut. Hän yrittää imuroida minua takaisin elämäänsä. Välillä lähettää haukkumisviestejä, välillä tekoystävällisiä ollaanko-kavereita-viestejä. En reagoi, en vastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin pettynyt itseeni. Olen aika hyvin saanut avattua silmät ja siivottua nuo ihmiset elämästäni, mutta taitaa olla aika myöntää, että läheisimpänä pitämäni ihminen on joko narsisti tai muuten käyttäytyy kuin sellainen.
Mitään ei saada selvitettyä, ellen minä alistu ja ole sitä mieltä, että koska hän on oikeassa, minun on johtopäätöksenä oltava väärässä. Kääntää asiat ihan muuksi, syyttää minua asioista, joita tekee itse. Kaksoisstandardit itsensä ja minun välillä. Minun tulisi olla hiljaa oleva yleisö ihailemassa häntä ja hänen käytössään niin sitten hän pitää minua hyvin.
Te, jotka olette eronneet vuosikymmenten avioliitoista, millä siitä tunteesta pääsee yli, että puoli elämää on mennyt tuollaisessa?
25 vuotta olin yhdessä todella pahan narsistimiehen kanssa. Lopussa myös fyysistä väkivaltaa.
Nyt kolme vuotta erosta ja otin no contact käyttöön heti kun erosimme. Yksi lähes täysi - ikäinen lapsi yhteishuollettavana. Kommunikoin vain sähköpostilla tiukan asiallisesti.
Tänä keväänä olen alkanut tuntemaan onnellisuuden pieniä hetkiä, ajoittain. Esimerkiksi nyt pötkötän sohvalla ja olen av:llä sekä odotan etätyöpäivän alkamista. Ei olisi onnistunut ex liitossa. Mies olisi huutoraivonnut: Mitä sä siinä makaat?!? Sä et koooooskaan tee yhtään mitään! Tyhjentäisit edes tiskikoneen! Toi sun työskin on sitä että sulle maksetaan istumisesta.
Ja mies ei koko avioliiton aika siivonnut millään tapaa kodissamme, minä siivosin ja tein kotityöt 100%. Vaan nyt saan olla köllötellä silloin kun haluan.
Nyt on uusi elämä. Avioliitto narsistin kanssa oli osa elämääni, nyt se on ohi ja olen hyväksynyt että se oli osa elämääni. Minä uskoin aina että pinnan alla olisi pohjimmiltaan normaali mies, vaan ei ollut. Hän yrittää imuroida minua takaisin elämäänsä. Välillä lähettää haukkumisviestejä, välillä tekoystävällisiä ollaanko-kavereita-viestejä. En reagoi, en vastaa.
Ihan mahtavaa! Onnea uuteen elämään!
Nuorena seurustelin narsistin kanssa. Kun olin sairaslomalla, hän valitti, että makaan perse homeessa.
Kun muutettiin yhteen, hän sysäsi kaikki kotityöt ja ruoanlaitot minulle ja valitti, että teen ne huonosti. Puolen vuoden yhdessä asumisen jälkeen muutin pois ja blokkasin hänet elämästäni. Onneksi ei ollut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti päättää tapaamisten puheenaiheet, koska muuten ei pystyisi keskustelemaan mistään.
Unohtaa kainen tekemänsä ja sanomansa, muistaa ainoastaan muiden teot & sanomiset eli hänen teoillaan & sanomisillaan ei ole mitään yhteyttä muiden tekoihin & sanoihin. Tällä sekoittaa kenen tahansa pään todella nopeasti.
Miten pitkässä suhteessa narsistin kanssa pääsevät eroon siitä tunteesta, että ovat viettäneet elämästään yleensä parhaat vuodet huonossa suhteessa?
Menettäneet pahimmillaan mahdollisuuden perheeseen tai hyvään loppuelämän suhteeseen tai mielenterveytensä? Koska narsisti nin manipuloiva, että näillä on aina vaikutus uhriin.
Narsistin rikkomana en ole päässyt yli tunnetasolla vieläkään. Hän ei ottanut mitään vastuuta minun kaltoin kohtelustaan. Yritin edes selvittää asioita mutta turhaan. Raukka leikki vaan pakoon. Petti ja uusi nainen hwti kainalossa. Nyt sitten esittää samaa teatteria sille toiselle. Tekisi mieli psljastaae ettei satuttaisi ketään enempää. Saisin siitä edes jotain oikeutta ja mielihyvää itselleni. Ei onnistu kun minut on estetty kaikkialta ettei narsku vaan paljastuisi ja teatteriesitys voi jatkua. Vihaan häntä. En toivo hänelle mitään hyvää. Edestään tulee sen paskan löytämään minkä taakseen jättää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olinko narsistin 'uhri'?
Suhde alkoi satunnaisen tapaamisen seurauksena. Olin hänen toiveidensa täyttymys, jotain aivan mieletöntä mihin hän ei olisi voinut koskaan uskoa törmäävänsä. Tätä kesti noin 3 kuukautta. Kunnes yhdessä yössä tapahtui 'herääminen', enkä ollut enää mitään. Samaan aikaan ilmestyi hänen 'ex' kuviohin. Minulle ei ollut aikaa eikä paikkaa hänen elämässään. Minusta oli tullut kaikkea sen vastakohta mitä aikaisemmin olin ollut, hankala ihminen, jonka kanssa vaan kukaan ei tule toimeen. Kuitenkin näimme ja vietimme aikaa jonkin verran yhdessä. Sitten vähitellen minut siirrettiin (selkeästi) syrjään, ei vastauksia viesteihin eikä aikaa nähdä. Sanoin asioista hänelle, mutta hän ei ollut huomannut mitään tapahtuneen meidän välillä, paitsi, ettei ollut enää kiinnostunut, koska olin tylsä ja tasapaksu ihminen.
Vikoja löytyi ainoastaan minusta, hän oli täydellinen.
Elin toki omaa elämääni tässä sivussa, eli treffailin muita jne koska mistään suhteesta emme olleet sopineet. Tästä miehellä ei ollut tietoa, koska en koskaan kertonut mitä tein muuna aikana, eikä hän kysellyt. KOko suhteen ajan minulla oli outo epätodellinen olo, aivan kuin olisin ollut sumussa tai usvassa. Koko suhde oli myös todella nopeasti ohi, nousukiito, putoaminen ja 'loppu'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistin rikkomana en ole päässyt yli tunnetasolla vieläkään. Hän ei ottanut mitään vastuuta minun kaltoin kohtelustaan. Yritin edes selvittää asioita mutta turhaan. Raukka leikki vaan pakoon. Petti ja uusi nainen hwti kainalossa. Nyt sitten esittää samaa teatteria sille toiselle. Tekisi mieli psljastaae ettei satuttaisi ketään enempää. Saisin siitä edes jotain oikeutta ja mielihyvää itselleni. Ei onnistu kun minut on estetty kaikkialta ettei narsku vaan paljastuisi ja teatteriesitys voi jatkua. Vihaan häntä. En toivo hänelle mitään hyvää. Edestään tulee sen paskan löytämään minkä taakseen jättää..
Ihminen ei muutu, eli uusi nainen saa saman kohtelun kuin sinäkin. Toiset vain haluavat jäädä suhteeseen ennemmin kuin olla yksin.
Kannattaa keskittyä omaan elämään.
Esihenkilöksi pääsi pyrkyröitymään tyyppi, joka kertoo alituiseen, miten pitkään hän on tehnyt kyseistä työtä ja toiminut lisäksi välillä yksityisyrittäjänä, joten hän tietää. JA kaiken lisäksi hän on puheittensa mukaan hyvin tarkka ja pedantti. Tosiasiassa hyörii kuin väkkärä hiki otsalla saamatta oikein mitään tehtyä, ja suurin osa työpäivästä kuluu joko jorisemalla puhelimessa, tai jonkun satunnaisen kävijän kanssa juttelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin pettynyt itseeni. Olen aika hyvin saanut avattua silmät ja siivottua nuo ihmiset elämästäni, mutta taitaa olla aika myöntää, että läheisimpänä pitämäni ihminen on joko narsisti tai muuten käyttäytyy kuin sellainen.
Mitään ei saada selvitettyä, ellen minä alistu ja ole sitä mieltä, että koska hän on oikeassa, minun on johtopäätöksenä oltava väärässä. Kääntää asiat ihan muuksi, syyttää minua asioista, joita tekee itse. Kaksoisstandardit itsensä ja minun välillä. Minun tulisi olla hiljaa oleva yleisö ihailemassa häntä ja hänen käytössään niin sitten hän pitää minua hyvin.
Te, jotka olette eronneet vuosikymmenten avioliitoista, millä siitä tunteesta pääsee yli, että puoli elämää on mennyt tuollaisessa?
25 vuotta olin yhdessä todella pahan narsistimiehen kanssa. Lopussa myös fyysistä väkivaltaa.
Nyt kolme vuotta erosta ja otin no contact käyttöön heti kun erosimme. Yksi lähes täysi - ikäinen lapsi yhteishuollettavana. Kommunikoin vain sähköpostilla tiukan asiallisesti.
Tänä keväänä olen alkanut tuntemaan onnellisuuden pieniä hetkiä, ajoittain. Esimerkiksi nyt pötkötän sohvalla ja olen av:llä sekä odotan etätyöpäivän alkamista. Ei olisi onnistunut ex liitossa. Mies olisi huutoraivonnut: Mitä sä siinä makaat?!? Sä et koooooskaan tee yhtään mitään! Tyhjentäisit edes tiskikoneen! Toi sun työskin on sitä että sulle maksetaan istumisesta.
Ja mies ei koko avioliiton aika siivonnut millään tapaa kodissamme, minä siivosin ja tein kotityöt 100%. Vaan nyt saan olla köllötellä silloin kun haluan.
Nyt on uusi elämä. Avioliitto narsistin kanssa oli osa elämääni, nyt se on ohi ja olen hyväksynyt että se oli osa elämääni. Minä uskoin aina että pinnan alla olisi pohjimmiltaan normaali mies, vaan ei ollut. Hän yrittää imuroida minua takaisin elämäänsä. Välillä lähettää haukkumisviestejä, välillä tekoystävällisiä ollaanko-kavereita-viestejä. En reagoi, en vastaa.
Voi kuinka hyvä! Minulla melkein samanlaiset ajat sekä liitossa että erosta. Vieläkin tulee apeutta kun mietin, että miksi mä en riittänyt, miksi enollut tarpeeksi hyvä. Sitten vaan yritän muistuttaa itseäni, että en olisi koskaan ollut, vaikka mitä olisin tehnyt.
Hyvää kesää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistin rikkomana en ole päässyt yli tunnetasolla vieläkään. Hän ei ottanut mitään vastuuta minun kaltoin kohtelustaan. Yritin edes selvittää asioita mutta turhaan. Raukka leikki vaan pakoon. Petti ja uusi nainen hwti kainalossa. Nyt sitten esittää samaa teatteria sille toiselle. Tekisi mieli psljastaae ettei satuttaisi ketään enempää. Saisin siitä edes jotain oikeutta ja mielihyvää itselleni. Ei onnistu kun minut on estetty kaikkialta ettei narsku vaan paljastuisi ja teatteriesitys voi jatkua. Vihaan häntä. En toivo hänelle mitään hyvää. Edestään tulee sen paskan löytämään minkä taakseen jättää..
Ihminen ei muutu, eli uusi nainen saa saman kohtelun kuin sinäkin. Toiset vain haluavat jäädä suhteeseen ennemmin kuin olla yksin.
Kannattaa keskittyä omaan elämään.
Tämä on mielenkiintoista. Mun kovin kontrolloiva ex on nyt uudessa suhteessa ja näyttäisi, että nainen on todella upea: viehättävä, urheilullinen, on draivia, nähtävästi seikkailuhenkinen. Koulutusta ja työelämää. Pari avioliittoa takanaan kuten exälläni. Mä en jaksa uskoa, että ex aloittaa samanlaisen shit shown tämän naisen kanssa kuin minun kanssani. Olisiko vihdoin löytänyt sen täydellisen ihmisen rinnalleen. Mutta mietin, että kestääkö hänen itsetuntonsa? Että vierellä on joku niin valovoimainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olinko narsistin 'uhri'?
Suhde alkoi satunnaisen tapaamisen seurauksena. Olin hänen toiveidensa täyttymys, jotain aivan mieletöntä mihin hän ei olisi voinut koskaan uskoa törmäävänsä. Tätä kesti noin 3 kuukautta. Kunnes yhdessä yössä tapahtui 'herääminen', enkä ollut enää mitään. Samaan aikaan ilmestyi hänen 'ex' kuviohin. Minulle ei ollut aikaa eikä paikkaa hänen elämässään. Minusta oli tullut kaikkea sen vastakohta mitä aikaisemmin olin ollut, hankala ihminen, jonka kanssa vaan kukaan ei tule toimeen. Kuitenkin näimme ja vietimme aikaa jonkin verran yhdessä. Sitten vähitellen minut siirrettiin (selkeästi) syrjään, ei vastauksia viesteihin eikä aikaa nähdä. Sanoin asioista hänelle, mutta hän ei ollut huomannut mitään tapahtuneen meidän välillä, paitsi, ettei ollut enää kiinnostunut, koska olin tylsä ja tasapaksu ihminen.
Vikoja löytyi ainoastaan minusta, hän oli täydellinen.
Elin toki omaa elämääni tässä sivussa, eli treffailin muita jne koska mistään suhteesta emme olleet sopineet. Tästä miehellä ei ollut tietoa, koska en koskaan kertonut mitä tein muuna aikana, eikä hän kysellyt. KOko suhteen ajan minulla oli outo epätodellinen olo, aivan kuin olisin ollut sumussa tai usvassa. Koko suhde oli myös todella nopeasti ohi, nousukiito, putoaminen ja 'loppu'.
Minulle tulee tunne että olit narsistin kanssa. Et kuitenkaan joutunut uhriksi? Narsisti ei aina pääse kaikkien ihon alle, onneksesi pääsit suhteesta pois niinkin nopeasti. Mitä olisi tapahtunut jos se olisi jatkunutkin pidempään?
Vierailija kirjoitti:
Narsistin rikkomana en ole päässyt yli tunnetasolla vieläkään. Hän ei ottanut mitään vastuuta minun kaltoin kohtelustaan. Yritin edes selvittää asioita mutta turhaan. Raukka leikki vaan pakoon. Petti ja uusi nainen hwti kainalossa. Nyt sitten esittää samaa teatteria sille toiselle. Tekisi mieli psljastaae ettei satuttaisi ketään enempää. Saisin siitä edes jotain oikeutta ja mielihyvää itselleni. Ei onnistu kun minut on estetty kaikkialta ettei narsku vaan paljastuisi ja teatteriesitys voi jatkua. Vihaan häntä. En toivo hänelle mitään hyvää. Edestään tulee sen paskan löytämään minkä taakseen jättää..
Luonnollisesti tekisi mieli paljastaa narsisti hänen seuraavalle uhrille. Kannatta kuitenkin tosi tarkasti harkita asiaa monelta kantilta ennen kuin sellaista menee tekemään.
Liikaa riskejä nimenomaan sinulle. Voi hyvinkin olla, ettei sinua uskota. Hyvin todennäköisesti hän kertoo exällesi, että otit yhteyttä, onko ex kostonhimoinen. Entä jos uusi ei koe suhdetta ollenkaan samalla tavalla kuin sinä, narsisti ei pääse hänen ihonsa alle jne. Paras kosto narsistille on se että poistat hänet totaalisesti elämästäsi ja luot itsellesi hyvän ja onnellisen elämän ilman häntä.
Kokemukseni mukaan on olemassa kahdenlaisia narskuja, niitä vaikeammin havaittavia jotka pysyy coolina mutta kaiken alla silti pyörittävät niitä "juttujaan" ja sitten niitä ilmiselviä jotka sekoaa kritiikistä ja riidoissa hullunkatseineen heti.
Olen ajatellut, että jos ex-mieheni alkaa seurustella, viestitän naiselle, että minulle voi soittaa jos joskus haluaa kysyä jotain. En sanoisi siinä vaiheessa enempää, koska se ei todennäköisesti saisi hyvää vastaanottoa, mutta kun tai jos jotain outoutta alkaa tulla, hän muistanee tuon ja voi sitten kysyä. Tällaisen viestin olisin ehkä itsekin halunnut aikanani saada. Olisko tämä teidän mielestä järkevää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olinko narsistin 'uhri'?
Suhde alkoi satunnaisen tapaamisen seurauksena. Olin hänen toiveidensa täyttymys, jotain aivan mieletöntä mihin hän ei olisi voinut koskaan uskoa törmäävänsä. Tätä kesti noin 3 kuukautta. Kunnes yhdessä yössä tapahtui 'herääminen', enkä ollut enää mitään. Samaan aikaan ilmestyi hänen 'ex' kuviohin. Minulle ei ollut aikaa eikä paikkaa hänen elämässään. Minusta oli tullut kaikkea sen vastakohta mitä aikaisemmin olin ollut, hankala ihminen, jonka kanssa vaan kukaan ei tule toimeen. Kuitenkin näimme ja vietimme aikaa jonkin verran yhdessä. Sitten vähitellen minut siirrettiin (selkeästi) syrjään, ei vastauksia viesteihin eikä aikaa nähdä. Sanoin asioista hänelle, mutta hän ei ollut huomannut mitään tapahtuneen meidän välillä, paitsi, ettei ollut enää kiinnostunut, koska olin tylsä ja tasapaksu ihminen.
Vikoja löytyi ainoastaan minusta, hän oli täydellinen.
Elin toki omaa elämääni tässä sivussa, eli treffailin muita jne koska mistään suhteesta emme olleet sopineet. Tästä miehellä ei ollut tietoa, koska en koskaan kertonut mitä tein muuna aikana, eikä hän kysellyt. Koko suhteen ajan minulla oli outo epätodellinen olo, aivan kuin olisin ollut sumussa tai usvassa. Koko suhde oli myös todella nopeasti ohi, nousukiito, putoaminen ja 'loppu'.
Minulle tulee tunne että olit narsistin kanssa. Et kuitenkaan joutunut uhriksi? Narsisti ei aina pääse kaikkien ihon alle, onneksesi pääsit suhteesta pois niinkin nopeasti. Mitä olisi tapahtunut jos se olisi jatkunutkin pidempään?
Varmasti olen ainakin osittain uhri. Alun huuma ja täydellisyys oli vain jotain niin ihmeellistä, etten ollut koskaan sellaista kokenut ja sai minut todella pidättyväiseksi. Mies totesi tästä, että suhteemme ei lähtenyt nousuun, koska olin niin pidättyväinen. Olin koko ajan jossakin ihme sumussa, tilanteet olivat suoraan kuin romanttisesta romaanista/ elokuvasta ja erittäin harkittuja, sekä todella mieleenpainuvia asioita ja tekoja. Monissa alun tapaamisisssa mies mainitsi rahan tärkeimmäksi tavoiteltavammaksi asiaksi elämässään. Erityisesti hän puhui muiden ihmisten rahoista. Tämä oli ehkä asia joka sai minut entistä pidättyväisemmäksi.
Pudotus tuli arvaamatta, korkealta ja kovaa. Kuinka huono, aikaansaamaton ja kommunikaatiokyvytön ihminen olinkaan miehen mielestä. Mies oli todella hyvä ihminen peilaamaan itseään toisiin, hän oikeasti kertoi itsestään, unohti todella paljon asioita mitä oli sanonut ja tehnyt, syytti minua niistä. Taustalla ilmeisesti uudelleen lämmenneet välit exään. Minulla ei ollut enää kiva leikkiä.
Loppu onkin sitten historiaa, mies katosi kuin pieru saharaan.
Miksi en joutunut uhriksi? Olen itsenäinen nainen, tunnistan manipulaation ja hyväksikäyttö yritykset. Jos olisin ollut 25v ehkä asiat olisivat menneet toisin. Itsenäisyydestäni ja pärjäävyydestäni mies minua aina arvostelikin, etten tule koskaan saamaan miestä kun osaan tehdä kaiken itse. Mies ei tiedä, että sain apua muilta kaverimiehiltä kun häneltä en apua pyytämiini asioihin saanut. En nähnyt mitään syytä kertoa saamastani avusta muilta. Jos tämän takia en ikinä saa parisuhdetta enkä löydä miestä itselleni, niin elän onnellisena sinkkuna.
Tuli noista lahjoista mieleen että pari kertaa sain kukkia. Voi sitä pörräystä että oletko nyt onnellinen ja minä toin sulle rakas nämä.
Käytti viimeisiä rahoja, ja itse asiassa olin antanutkin rahat kauppareissuun.
Olin myös yrittänyt sievästi kertoa alusta asti etten välitä kukista.
No mitäs tämä someyleisöä keräävä kaikkien niin tykkäämä mies teki? Kuvasi ne kukat someensa, että tyttikselle hän nyt osti...
Someyleisöllä ja kavereilla ei ole aavistustakaan pahoinpitelyistä ja solvauksista joita sain kuulla toistuvasti. Hän on niin mahtava tyyppj!
Tämäkin mielestäni kertoo ettei ole pelkkä kokovartalomu**u, osaa se esittää maailman ystävällisintä miestä julkisesti. Kotona lähimmälle se juttu on toista.
Olin h***, läski, kaksoisleukainen valas, en saisi syödä, laiska ja kaikki kotityöt pitäisi tehdä...
Miksi narsisti vaihtaa puheenaihetta? Ja väistelee kysymyksiä?
Minä esitän kysymyksen. Niin hän ei todellakaan vastaa siihen. Alkaa jaarittelemaan toisesta aiheesta. Vaihtaen koko ajan puheenaihetta, ettei vaan keskustella minun kysymyksestä tai aiheesta. Vaikka yritän kysyä uudestaan niin hän ei todellakaan vastaa siihen, sen sijaan keksii muita aiheita puhuttavaksi.
Rasittavaa.
Mikä tähän on syynä?