Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että jos itselläni on joku iso ja hieno juttu meneillään elämässäni ja puhun narsistille siitä, hän kääntää heti keskustelun itseensä jollakin lapsellisella ja typerällä asialla.
Jatkan vielä. Itseasiassa jutun ei tarvi olla hienokaan vaan jos vaikka esimerkiksi olen sairaana tai joku läheinen on kuollut ja olen murheissani, narsisti alkaa surkutella itseään jostain typerästä asiasta.
Narsisti on kuin uhmaikäinen, rajaton, kateellinen, täysin itsekeskeinen 3-vuotias.
Huvittava esimerkki huomionhakuisuudesta tai siitä, että näkevät punaista, jos joku muu on huomion keskipisteenä: Vietimme töissä työkaverin (mies, jos sillä nyt mitään väliä on) läksiäisiä. Hänen esimiehensä kiitti ja kannusti häntä tulevaisuuteen, että kaikki menee uudessakin työpaikassa varmasti hienosti. Narsisti (aikuinen mies) tuhahti vettuuntuneena, väheksyvä ja halveksuva ilme naamallaan ja ryntäsi pois kahvihuoneesta.
Sehän kaikki oli hänen mielestä täysin vähäpätöistä, mitä työkaveri oli tehnyt, ja vielä ärsyttävämpää oli, että tämä oli positiivisen huomion keskipisteenä ja sai kehuja! Ihmiset välityivät ja tykkäsivät tästä toisesta! Se oli siis ihan koomista, miten meni kateudesta vihreäksi ja kiukustui. Kuin tosiaan pieni kateellinen kakara toisen synttäreillä. Kaikessa pitää olla kyse hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti ei pysty minkäänlaiseen rakentavaan keskusteluun ongelmien tullen vaan vetäytyy ja katoaa. Todella raivostuttavaa tuo radiohiljaisuus. Se on henkistä väkivaltaa. Narsisti ei kykene vastavuoroiseen suhteeseen jossa kumppanin toiveilla ja tarpeilla olisi mitään merkitystä hänelle. Lupauksia ei pidetä. Valehdellaan.
Eräänäkin Juhannuksena jätti minut yksin vaikka oltiin sovittu yhteisestä Juhannuksen vietosta. Valehteli ja käytti töiden tekemistä tekosyynä. Todella julmaa kohtelua, siinä meni omat Juhannus suunnitelmat pilalle. Harrasti tällaista useasti. Aina kun tiesi että pidän ja toivon jonkin asian toteutumista niin katosi. Kävi varmaan pettämässä minua. Mitään ei tietenkään myöntänyt vaikka useasti merkit olivat ilmassa. Naamalla oli sellainen omahyväinen ilme useasti. Uskon että sai nautintoa minulle valehtelusta, sumuttamista ja katoamistempuistaan. Onneksi ei tarvitse enää miettiä eikä pilaa yhtäkään kesään juhannuksineen
Narsistin kylmyys ja empatiakyvyn puute on niin silmiinpistävää. Ei tunne häpeää eikä syyllisyyttä mistään. Ei koe olevansa väärässä. Alistaa ja mitätöi.
Suosittelen lukemaan/kuuntelemaan Thomas Eriksonin kirjaa: "Narsistit ympärilläni". Siinä käsitellään aihetta monipuolisesti ja kattavasti. Sieltä saa myös hyviä ohjeita kuinka toimia narsistin kanssa. Olisinpa lukenut tämän kirjan ennen kuin annoin narsistin rikkoa itseni henkisesti, Olisin välttynyt paljolta.
Vierailija kirjoitti:
Eri tutkimusten mukaan noin 0,5 6% väestöstä.
Vain pieni osa narsistisesti käyttäytyvistä on niin vakavapiirteisiä, että voidaan puhua varsinaisesta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Silti täällä leimtaan joka ex, anoppi, pomo... ym. narsistiksi.
On olemassa monia eri persoonallisuushäiriöitä ja luonteenpiirteitä. Kaikki ei ole narsismia. Jos jonkun kanssa on erimieltä, hän ei automaattisesti ole narsisti.
Toisia narsisteiksi nimittävä ja kaikkien kanssa riitelevä on usein sitä itse, kuten tähänkin ketjuun kirjoittaneissa on. Ei vaan ole mahdollista, että esim. omassa lähipiirissä on useita naraisteja ja itse aina kaikkeen syytön ja uhri.
Mistä sinä sen tiedät?
Mikä sinut oikeuttaa väittämään tänne kirjoittavia itse narsisteiksi?
Mieti miten pieni osa tämänkin maan ihmisistä tähän ketjuun on kirjoittanut. Ei mitenkään sodi tuota sinun esittämäsi narsistien määrää vastaan.
Tämän ketjun kirjoittajista et voi yhtäkään määritellä narsisteiksi, sori vaan mutta nyt olet itse lähempänä ko. ilmiötä, esiinnyt vahvanakin asiantuntijana?
On täysin mahdollista törmätä narsistiseen ihmiseen montakin kertaa elämässään.
Narsistiset ihmisethän hakeutuvat nimenomaan suhteisiin sellaisten ihmisten kanssa, joita he pystyvät manipuloimaan ja joista he tunnistavat tietyt heikkoudet, joihin heidän on helppo tarttua.
Voisit itse tarkastella omaa suhtautumistasi kanssaihmisiin. Tekstisi oli kylmää ja halveksivaa. Sitä ei kukaan narsistin uhri enää kaipaa lisää.
Tässä asiassa jos missä uskon näitä kirjoittajia, ylivoimaisesti suurin osa on täysin selvästi ollut tekemisissä narsistin kanssa. Niin samaa kaavaa nämä kokemukset noudattavat. Allekirjoitan omasta kokemuksestani lähes jokaisen tarinan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri tutkimusten mukaan noin 0,5 6% väestöstä.
Vain pieni osa narsistisesti käyttäytyvistä on niin vakavapiirteisiä, että voidaan puhua varsinaisesta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Silti täällä leimtaan joka ex, anoppi, pomo... ym. narsistiksi.
On olemassa monia eri persoonallisuushäiriöitä ja luonteenpiirteitä. Kaikki ei ole narsismia. Jos jonkun kanssa on erimieltä, hän ei automaattisesti ole narsisti.
Toisia narsisteiksi nimittävä ja kaikkien kanssa riitelevä on usein sitä itse, kuten tähänkin ketjuun kirjoittaneissa on. Ei vaan ole mahdollista, että esim. omassa lähipiirissä on useita naraisteja ja itse aina kaikkeen syytön ja uhri.
Mistä sinä sen tiedät?
Mikä sinut oikeuttaa väittämään tänne kirjoittavia itse narsisteiksi?
Mieti miten pieni osa tämänkin maan ihmisistä tähän ketjuun on kirjoittanut. Ei mitenkään sodi tuota sinun esittämäsi narsistien määrää vastaan.
Tämän ketjun kirjoittajista et voi yhtäkään määritellä narsisteiksi, sori vaan mutta nyt olet itse lähempänä ko. ilmiötä, esiinnyt vahvanakin asiantuntijana?
On täysin mahdollista törmätä narsistiseen ihmiseen montakin kertaa elämässään.
Narsistiset ihmisethän hakeutuvat nimenomaan suhteisiin sellaisten ihmisten kanssa, joita he pystyvät manipuloimaan ja joista he tunnistavat tietyt heikkoudet, joihin heidän on helppo tarttua.
Voisit itse tarkastella omaa suhtautumistasi kanssaihmisiin. Tekstisi oli kylmää ja halveksivaa. Sitä ei kukaan narsistin uhri enää kaipaa lisää.
Tässä asiassa jos missä uskon näitä kirjoittajia, ylivoimaisesti suurin osa on täysin selvästi ollut tekemisissä narsistin kanssa. Niin samaa kaavaa nämä kokemukset noudattavat. Allekirjoitan omasta kokemuksestani lähes jokaisen tarinan.
Komppaan myös. Olen narsistin uhri ja kyllä tiedän mitä se narsismi on. Ei täällä kukaan kokemuksistaan näin paljon kirjoittelisi ellei ole kokemuksia tästä ilmiöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistin käytös on on kyllä todella ennakoitavaa. Tiesin, että aattona juhannuksenvietto vielä sujuu, koska kävimme puolison vanhemmilla ja tietenkin kulissien täytyy olla siellä kunnossa. Kotiin tullessa ignoroi minut normaalisti, koko kotimatkan kyllä suunnitteli mitä kotitöitä voisimme tänään tehdä (suomennos, minä teen, hän toimii työnjohtajana).
Tänään se riita piti sitten saada hänen väen vängällä aikaan. Minulla alkoi loma ja narsistihan ei kestä sitä, että toinen saisi levätä, kerätä voimia. Hän onkin jo vuosikausia terrorisoinut mm. nukkumistani. Nyt on sitten hänen toimestaan mykkäkoulu käynnissä. Tottakai se vähän laskee lomafiilistä, mutta kai ihmisen pitäisi kotonaan saada edes joskus levätä. Yritän suhtautua asiaan niin, että mykkäkoulu on siinä mielessä hyvä että silloin minulta ei vaadita mitään.
Ymmärrän myös sen, että on vain vihainen siitä kun pidän rajoistani kiinni eikä voi ohjailla minua. Ei johdu persoonastani tms mitenkään vaan hänen omista vaikutteistaan.
Mutta väkisinkin tulee mieleen millaista olisi jos olisi puoliso, joka tukisi ja rakastaisi. Ei tällainen jatkuvasti omaa etuaan ajava narsisti.
Jos olet sitä mieltä, että olet narsistin kanssa suhteessa, niin silloin terveen aikuisen teko on lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Analyysini perusteella narsku on ihminen jolla on oltava ainakin yksi infantiililla tasolla toimiva riippuvuussuhde hyväksikäytettävään. Muuten voi olla kaikinpuolin kuin äititeresaa ja gandhia ihan aidosti. Siinä tilanteessa kukaan ei ikinä usko uhria.
En usko että itsetunnolla on mitään tekemistä asian kanssa. Narsisti ei myöskään ole "sisäisesti rikki" tai muuta keittiöpsykokakkaa. N vain on sisäsyntyisesti sellainen. Henkinen tunnetason hyväksikäyttäjä joka saa uhristaan sisäistä tyydytystä. Joku asiaatunteva voisi kommentoida.
Kuuluuko ilmiöön halu salaliittoiluun ja juonitteluun? Vai koskeeko kokemukseni jotain muuta persoonallisuushäiriötä.
Kyllä siihen kuuluu juonittelu, ja valehtelu, voi mennä jopa rikolliseen toimintaan saakka.
Opin jo varhaisteiniä äitini maneerit. Osasin ennakoida usein että nyt tästä kyllä kehitellään jokin juoni. Minulle on vain epäselvää oliko äitini narsisti vai oliko jotain muuta.
Juonittelu oli yksi. Vainoaminen oli toinen. Lähdettyäni kotoo työnantajille ja vuokranantajille soiteltiin rikollisia "tietoja" siitä mitä olen puuhannut. Myös joku oli äitini kuvitelmissa minun kanssa tekemisissä, erityisesti tytöt, äitini soitti ja haukkui koko perheen.
Kirjeitäni luettiin. Lainaamiani kirjoja palautettiin minulta kysymättä että jäivät lukematta.
Oli kovin tarkkaa että vaatteet ja hiukset oli tietyllä tavalla. Kirkosta ei saanut erota jne
Vieläkin vuosia äitini kuolemasta koko suku ja kotiseudun ihmiset kuvittelevat minun tehneen yhtä sun toista (olleen vankila, olleen pedari, huumeidenkäyttäjä jne jne)
Omaisuuttani joka oli jäänyt kotipuoleen lahjoiteltiin lempilapsen lapsille .
Mä traumasoiduin myös äitini takia. Koskaan en osannut olla tai puhua tms sillä tavoin, että olisin kelvannut.
Hän elää vielä, mutta en ole ollut yhteyksissä viiteen vuoteen.
Oma äitini juoruili minusta samaan tapaan ja paisutteli kaiken. Olikin mun vihollinen. Luulotteli vaikka mitä ja puhui ne totena eteenpäin. Omasta lapsestaan.Luki päiväkirjaani. Otin kaapin avaimen mukaani, jonka jälkeen raivosi ettei saa tehdä niin. Alistuin taas jälleen kerran. Mulla ei ollut yksityisyyttä. Jos suljin oven, tuli kiskaisemaan sen auki.
Päiväkirjani hävisi. Sain sen takaisin n 45-vuotiaana, itkin kun luin. 12-vuotiaan lapsen ajatuksia!
Tiedän, etten esim sisälly testamenttiin ja mut on sivuutettu. Mä tuun kyllä toimeen enkä tarvii hänen rahojaan.
Otti mut taas kohteeksi ja kiusasi jutuillaan. En uskaltanut enää jatkaa. Yritti ehkä 10 kertaa vielä ottaa yhteyttä, en lue kirjeitään/korttejaan.
Mä pelkäsin häntä ja aloin pelätä muitakin ihmisiä. Että mua kohdellaan samoin. Jokin epävarmuus musta näkyy vielä, vaikka olen jo vanha itsekin. Mä en saanut koskaan arvostusta omana itsenäni. Alistuminen näkyy ulos musta.
Kaikki olisi pitänyt selvittää hänelle. Matkat. työt, kaikki. Jos kävin toista kertaa samassa paikassa lomalla, hän kysyi onko mulla siellä joku mies. Vastasin, että sitähän mä en sulle kerro.
Siltä on mennyt liikuntakyky. Hyvä rangaistus.
Jos ostin palkallani vaatteita, se oli paha juttu. Ei pidä ostaa vaan parsia ja paikata vanhat. Aloin muistella, mitä viimeksi oli päälläni ja laitokn samt, ettei tarvii hänen taas puuttua.
Olen aina ollut pullea. Hän nipistelemässä mun läskejä vielä aikuisenakin.
Mun tavarat myös jaettiin. Sitten sain hänen koruistaan mm metallisen rihkamarintaneulan. Säilytin vähän aikaa ja heitin pois. Luultavasti antoi sen piruuttaan. Muille arvokkaampaa tavaraa, mulle nyt jotain vaan, ei sen väliä. Satutti. En halua häneltä mitään.
En kanna katkeruutta tai kaunaa, mutten pysty lopettamaan näitä muistoja ja sen ihmettelyä, miksi mä jouduin kohteeksi.
sama juttu. Isosiskoni on ja oli tuollainen. N 7v en ole ollut tekemisissä. Voin paremmin. Vanhempani aina olleet tuollaisia. Muistan kun itkin ala ja yläasteella itseni lähes joka työ uneen. Katkaisin niihinkin välit n 5v sitten. Käytännössä kasvanut ilman perhettä vaikka sellainen oli. Kateellinen näin keski-iän paremmalla puolella jos jollakin oikeasti lämpimät välit vanhempien kanssa. Olen yksinäinen, en luota ihmisiin enkä usko että tässä maailmassa olen kenellekään merkityksellinen. Elän mutta en ole kenellekään ns olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhru70 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Analyysini perusteella narsku on ihminen jolla on oltava ainakin yksi infantiililla tasolla toimiva riippuvuussuhde hyväksikäytettävään. Muuten voi olla kaikinpuolin kuin äititeresaa ja gandhia ihan aidosti. Siinä tilanteessa kukaan ei ikinä usko uhria.
En usko että itsetunnolla on mitään tekemistä asian kanssa. Narsisti ei myöskään ole "sisäisesti rikki" tai muuta keittiöpsykokakkaa. N vain on sisäsyntyisesti sellainen. Henkinen tunnetason hyväksikäyttäjä joka saa uhristaan sisäistä tyydytystä. Joku asiaatunteva voisi kommentoida.
Kuuluuko ilmiöön halu salaliittoiluun ja juonitteluun? Vai koskeeko kokemukseni jotain muuta persoonallisuushäiriötä.
Kyllä siihen kuuluu juonittelu, ja valehtelu, voi mennä jopa rikolliseen toimintaan saakka.
Opin jo varhaisteiniä äitini maneerit. Osasin ennakoida usein että nyt tästä kyllä kehitellään jokin juoni. Minulle on vain epäselvää oliko äitini narsisti vai oliko jotain muuta.
Juonittelu oli yksi. Vainoaminen oli toinen. Lähdettyäni kotoo työnantajille ja vuokranantajille soiteltiin rikollisia "tietoja" siitä mitä olen puuhannut. Myös joku oli äitini kuvitelmissa minun kanssa tekemisissä, erityisesti tytöt, äitini soitti ja haukkui koko perheen.
Kirjeitäni luettiin. Lainaamiani kirjoja palautettiin minulta kysymättä että jäivät lukematta.
Oli kovin tarkkaa että vaatteet ja hiukset oli tietyllä tavalla. Kirkosta ei saanut erota jne
Vieläkin vuosia äitini kuolemasta koko suku ja kotiseudun ihmiset kuvittelevat minun tehneen yhtä sun toista (olleen vankila, olleen pedari, huumeidenkäyttäjä jne jne)
Omaisuuttani joka oli jäänyt kotipuoleen lahjoiteltiin lempilapsen lapsille .
Mä traumasoiduin myös äitini takia. Koskaan en osannut olla tai puhua tms sillä tavoin, että olisin kelvannut.
Hän elää vielä, mutta en ole ollut yhteyksissä viiteen vuoteen.
Oma äitini juoruili minusta samaan tapaan ja paisutteli kaiken. Olikin mun vihollinen. Luulotteli vaikka mitä ja puhui ne totena eteenpäin. Omasta lapsestaan.Luki päiväkirjaani. Otin kaapin avaimen mukaani, jonka jälkeen raivosi ettei saa tehdä niin. Alistuin taas jälleen kerran. Mulla ei ollut yksityisyyttä. Jos suljin oven, tuli kiskaisemaan sen auki.
Päiväkirjani hävisi. Sain sen takaisin n 45-vuotiaana, itkin kun luin. 12-vuotiaan lapsen ajatuksia!
Tiedän, etten esim sisälly testamenttiin ja mut on sivuutettu. Mä tuun kyllä toimeen enkä tarvii hänen rahojaan.
Otti mut taas kohteeksi ja kiusasi jutuillaan. En uskaltanut enää jatkaa. Yritti ehkä 10 kertaa vielä ottaa yhteyttä, en lue kirjeitään/korttejaan.
Mä pelkäsin häntä ja aloin pelätä muitakin ihmisiä. Että mua kohdellaan samoin. Jokin epävarmuus musta näkyy vielä, vaikka olen jo vanha itsekin. Mä en saanut koskaan arvostusta omana itsenäni. Alistuminen näkyy ulos musta.
Kaikki olisi pitänyt selvittää hänelle. Matkat. työt, kaikki. Jos kävin toista kertaa samassa paikassa lomalla, hän kysyi onko mulla siellä joku mies. Vastasin, että sitähän mä en sulle kerro.
Siltä on mennyt liikuntakyky. Hyvä rangaistus.
Jos ostin palkallani vaatteita, se oli paha juttu. Ei pidä ostaa vaan parsia ja paikata vanhat. Aloin muistella, mitä viimeksi oli päälläni ja laitokn samt, ettei tarvii hänen taas puuttua.
Olen aina ollut pullea. Hän nipistelemässä mun läskejä vielä aikuisenakin.
Mun tavarat myös jaettiin. Sitten sain hänen koruistaan mm metallisen rihkamarintaneulan. Säilytin vähän aikaa ja heitin pois. Luultavasti antoi sen piruuttaan. Muille arvokkaampaa tavaraa, mulle nyt jotain vaan, ei sen väliä. Satutti. En halua häneltä mitään.
En kanna katkeruutta tai kaunaa, mutten pysty lopettamaan näitä muistoja ja sen ihmettelyä, miksi mä jouduin kohteeksi.sama juttu. Isosiskoni on ja oli tuollainen. N 7v en ole ollut tekemisissä. Voin paremmin. Vanhempani aina olleet tuollaisia. Muistan kun itkin ala ja yläasteella itseni lähes joka työ uneen. Katkaisin niihinkin välit n 5v sitten. Käytännössä kasvanut ilman perhettä vaikka sellainen oli. Kateellinen näin keski-iän paremmalla puolella jos jollakin oikeasti lämpimät välit vanhempien kanssa. Olen yksinäinen, en luota ihmisiin enkä usko että tässä maailmassa olen kenellekään merkityksellinen. Elän mutta en ole kenellekään ns olemassa.
Mulla on ihan samanlainen kokemus, valitettavasti vaan olen tekemisissä sekä äitini että isosiskoni kanssa. Ahdistus on valtava ja olen kamalan yksinäinen. Vetäydyn kaikesta pois, kun olen niin kateellinen muiden ihmisten perhesuhteista. Voi muillakin olla joku hankala ihminen elämässään mutta sen vastapainona myös joku tärkeä ja luotettava. Itsellä ei ole ketään.
Tutkimukset narsistien määristä eivät ole kovin tuoreita. Ja narsistit synnyttävät uusia narsisteja, siis vanhempina. Lisäksi nykymaailma suosii narsistisia piirteitä omaavia ihmisiä mikä on omiaan lisäämään ilmiön yleisyyttä.
Itse en puhu varsinaisesti narsistista vaan siitä, että jollakulla on narsistisia piirteitä. Esimerkiksi jotkut työpaikat/työnantajat selvästi suosivat tällaisia ihmisiä rekrytoinneista ja siksi voi olla, että näissä pakoissa narsistiset esimiehet ovat yliedustettuina. Ikävää uhreille, jotka alkavat tietenkin epäillä, että vika onkin heissä.
Jos on oikeasti ollut narsistisen ihmisen kanssa parisuhteessa, ei yksioikoisesti neuvo, että narsistista kannattaa erota. Tietää, että se ei käy helposti. Pahimmillaan joutuu vain rakkauspommitukseen, sortuu siihen ja sittemmin saa kokea narsistisen koston. Ja on yhä pahemmin syvällä suossa. Ero narsistista pitää suunnitella huolellisesti ja niin, että mahdollisuutta paluuseen ei ole. Itse miltei suosittelen pistämään salaa rahaa sivuun. Hankkimaan valmiiksi uuden asunnon mukavuuksineen sopivan kaukaa narsistista ja sitten odottaa. Kriisi tulee ennemmin tai myöhemmin, narsisti pettää aina -todennäköisimmin silloin kun uhrilla on joku henkilökohtainen kriisi, jossa tarvitsisi puolison tukea.
Itse pääsin narsistisesta puolisosta kun tämä narsistinen puoliso petti minua silloisen parhaan ystäväni kanssa. Kirpaisi totta kai, tuplapetos. Mutta toisaalta näin puolison vihdoin oikeassa valossa ja hän menetti kaiken kunnioitukseni, rikkoi loputkin suhteesta. Onneksi olin tiennyt jo pitempään ettei suhde tulisi toimimaan, säästin salaa (narsistinen puoliso yritti ajaa minua jatkuvasti taloudelliseen ahdinkoon). Pääsin lähtemään ja katkomaan välit. Vaikka totta kai hän rakkauspommitti ja lähetti lentäviä apinoitaan kertomaan kuinka kaikki tekee virheitä ja kuinka paljon hän juuri minua rakastaa ja että enhän haluaisi heittää pitkää parisuhdetta yhden hairahduksen vuoksi. Onneksi itse ymmärsin, että vaikka parisuhde olikin pitkä, en missään nimessä haluaisi enää samaa peeaskaa seuraavia 16 vuotta...
Se harmittaa vieläkin, että annoin parhaat vuoteni ihmiselle joka ei osannut minua arvostaa. Jouduin elämään käytännössä selibaatissa nuo vuodet (koska narsistinen puoliso tiesi että seksi on minulle tärkeää, niin tietenkin leikki että olin epähaluttava ja juoksi vieraissa). Lisäksi jäin lapsettomaksi, koska olin toivonut isoa perhettä. Nyt pidän kyllä itseäni onnekkaana että ei ole tuon ihmisen kanssa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistien keskustelutyyli pyörii heidän napansa ympärillä. Ei ole kykyä reflektoida, kaikki heidän ongelmat johtuvat muista. Heijastavat myös omat negatiiviset piirteensä muihin. Esim. oma narsistinen puoliso saattaa huutaa naama punaisena kuinka olen niin laiska, että makaan vaan päivät pitkät sohvalla katsomassa tv:tä kun olen aloittanut päivän hommat klo 5 ja vihdoin klo 22 istahdan hetkeksi sohvalle. Inhoaa siis laiskuutta itsessään, ei pysty reflektoimaan sitä ja heijastaa, että minä olenkin se laiska.
Narsistille on tärkeää saada tahtonsa läpi ja määrätä. Yleensä annankin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sanon joo joo. 80% asioista ei edes muista jälkikäteen, on pitänyt vaan päästä pätemään ja määräämään. Jos sattuu kysymään jonkun asian perään niin sanon että unohdin tai tuli jotain (narsistille) tärkeämpää asiaa.
Totta tosiaan narsistille on tärkeää, että en saisi koskaan levätä. Keksii aina hommia minulle siinä vaiheessa kun vihdoin saisin levätä hetken. Silloin klo 22 illalla on ihan pakko saada tehtyä asia X, itse olen tehnyt päivän homma siitä aamu viidestä, hän on löysäillyt koko päivän ja sitten illalla herää siinä vaiheessa kun itse haluaisin jo levähtää. Untakin yrittää terrorisoida parhaansa mukaan. Olen muuttanut jo makuuhuoneesta sohvalle aikoja sitten. Ilta- ja vapaapäiväriitojakin osaan välttää jo aika hyvin, yrittää turmella vähäisen vapaa-aikani.
Narsisti on kyllä todella raskas ihminen. Mutta ero on suunniteltava tarkoin, että pääsee mahdollisimman vähillä vahingoilla ja oikeasti narsistista kerralla eroon.
Ai niin, narsisti ei ole myöskään pettämiseen syypää. Hän on vain niin ihana, että häntä isketään ja häntä kohtaan on odotuksia. Ynnä muuta peetä.
Niinpä. Minkä sille voi, kun narsisti on niin ihana, että naiset tyrkyttävät itseään hänelle joka paikassa ja hänellä sitten on suorastaan velvollisuus pitää suhteita noihin häntä palvoviin naisiin. Narsistihan on vain niin kohtelias ja huomioiva, sekä hyväsydäminen, ettei voi pahoittaa häntä ihailevien naisten mieliä. Narsisti on niin suuri tähti, että hänen on otettava faninsa huomioon ja seurusteltava heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on suhteessa narsistin kanssa, oppii lopulta olemaan antamatta hänelle pelimerkkejä - eli niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä, ovat unelmia, tai surun aiheita. Muuten narsisti pelaa niillä säälittä, kiristää, manipuloi ja syyllistää sinua loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Kun on suhteessa narsistin kanssa, oppii lopulta olemaan antamatta hänelle pelimerkkejä - eli niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä, ovat unelmia, tai surun aiheita. Muuten narsisti pelaa niillä säälittä, kiristää, manipuloi ja syyllistää sinua loputtomiin.
Juuri näin. Mä suhteen loppupuolella sitten kerroin yhden unelmani. Ei olisi pitänyt. Aiemmin olin oppinut, että mua ivataan ja mun unelmille naureskellaan, ihan kuin niissä olisi jotain pahaa. Tällä kertaa unelmani katsottiin keksityksi sillä hetkellä jotenkin hihasta vetäisten. Ja se työ jonka olin tehnyt unelmani eteen tehtiin tekemättömäksi kaikin keinoin.
Ohjeeni sulle, joka olet suhteessa, jossa sua manipuloidaan ja kontrolloidaan: älä paljasta ilojesi tai surujesi aiheita, älä kerro unelmiasi tai pelkojasi. Ja hankkiudu suhteesta eroon! Jos pitää valmistella, niin aloita jo tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos hyvästä kommentistasi lisäyksineen! Narsku osaa myös ns. positiivisen tapaisesti pelailla noilla toisen iloilla, suruilla, peloilla, haaveilla. Esimerkiksi näin: Kulta ethän lähde vaikka riitelimme, minä kun ajattelin, että hankkisimme sen kissan, minustakin se olisi oikein ihanaa!
Kokemukseni mukaan narsistille jos näyttää pitävänsä jostain, kertoo ilahtuvansa jostain tai jokin on itselle tärkeää niin se asia loppuu sitten sen tein. Esim. Narsisti lähetti minulle eräitä asioita ja kun jossain välissä ilmaisin, kuinka onnelliseksi se minut tekee ja kuinka tärkeää se minulle on niin kappas vaan lähetykset loppui, kuin seinään ilman mitään selitystä. Sama kaikessa. Jos narsisti saa tietää, että jokin hänen tekemä asia ilahduttaa sinua niin hän takuulla lopettaa sen. Narsistille ei saa koskaan kertoa, että ilahdut jostain, pidät jostain, jokin on sinulle tärkeää, tekee sinut onnelliseksi ym. Hän käyttää noita tietoja röyhkeästi aseena tehdäkseen sinut onnettomaksi. Meni siinä muutama vuosi, että tämänkin kuvion oppi ja uskoi todeksi.
Lapseni käyttäytyy kuin tuleva narsisti; ei kunnioita minua kun käsken tekemään jotain. Jos laitan aikarajan jollekin toiminnalle, nauraa päin näköä. Pitää mykkäkoulua, ei vastaa kun kysyn jotain... oikeasti menee hermot tällaiseen.
Mitä se tarkoittaa, jos olen tehnyt selväksi ettei kiinnosta vanhat seksijutut mutta toinen siitä huolimatta kertoo? Ja lisäksi jostain syystä kertoilee paljon myös existään. Tahallaanko narsistit tykkää ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se tarkoittaa, jos olen tehnyt selväksi ettei kiinnosta vanhat seksijutut mutta toinen siitä huolimatta kertoo? Ja lisäksi jostain syystä kertoilee paljon myös existään. Tahallaanko narsistit tykkää ärsyttää.
Se on tietynlaista exhibiotismia, saa varmaan tyydytystä siitä että tuo julki menneisyyttään, kaikista likaisimmatkin puolet. Eivät vain tajua kuinka luotaantyöntävää se on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se tarkoittaa, jos olen tehnyt selväksi ettei kiinnosta vanhat seksijutut mutta toinen siitä huolimatta kertoo? Ja lisäksi jostain syystä kertoilee paljon myös existään. Tahallaanko narsistit tykkää ärsyttää.
Se on tietynlaista exhibiotismia, saa varmaan tyydytystä siitä että tuo julki menneisyyttään, kaikista likaisimmatkin puolet. Eivät vain tajua kuinka luotaantyöntävää se on...
On varmaan osittain myös kyse siitä, että n haluaa korostaa että hänellä on ollut kumppaneita ennenkin ja vientiä riittää. Yksi exäni jaksoi kertoa jatkuvasti, miten yksi hänen kumppaneistaan oli oikein kerjännyt p*ppujuttuja. Tarkoitus oli ilmeisesti saada minut suostumaan samaan ja minulle tunne etten voi jäädä muita huonommaksi.
Narsisti aloitti riidan, tai siis alkoi raivota/ vihjailla/ oli vihainen jostain asiasta, myöhään illalla. Tiesi etten saa sellaisen jälkeen nukutuksi. Itse meni sen jälkeen pitkälleen ja nukahti. Tajusin nuo sairaat kuviot vasta kun pääsin eroon ja tajusin mitä narsismi on. Ihmettelin silloin vain miten joku voi ensin huutaa naama violettina ja hetken päästä olla jo unessa.