Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Itse ehkä puhuisin puhetyylistä ennemmin kuin keskustelutyylistä. Narsistin kanssa on melko vaikea ylipäätään keskustella vaan yleensä hän puhuu lähinnä itsestään eikä koskaan kysy mitään toiselta osapuolelta. Vastaa vain kysymyksiin, kehuskelee omilla tekemisillään ja käyttää muista ylimielistä puhetyyliä. Muiden tekemät valinnat ovat vääriä. Kokemusta on myös mykkäkoulusta heti kun tulee jokin vaikea asia vastaan. Ensin mykkäkoulua monta päivää, jotta asiaa eli tarvitse ikinä hoitaa ja sen jälkeen syyllistys "en jaksa tuota draamailua".
En tiedä, Puolisoni puhuu kyllä muista ihmisistä ja on heistä kiinnostunut, mutta kaikki muu kuvaus osuu kyllä häneen niinkuin tuo juuri sun viestiä ennen. Ihminen voi olla itsekeskeinen ja/tai introvertti mutta se ei tee kenestäkään narsistia. Minä olen mies, miehet ovat pääsääntöisesti kiinnostuneet asioista, naiset ovat kiinnostuneet ihmisistä. Introvertti mies voi puhua hyvinkin itsekeskeisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ehkä puhuisin puhetyylistä ennemmin kuin keskustelutyylistä. Narsistin kanssa on melko vaikea ylipäätään keskustella vaan yleensä hän puhuu lähinnä itsestään eikä koskaan kysy mitään toiselta osapuolelta. Vastaa vain kysymyksiin, kehuskelee omilla tekemisillään ja käyttää muista ylimielistä puhetyyliä. Muiden tekemät valinnat ovat vääriä. Kokemusta on myös mykkäkoulusta heti kun tulee jokin vaikea asia vastaan. Ensin mykkäkoulua monta päivää, jotta asiaa eli tarvitse ikinä hoitaa ja sen jälkeen syyllistys "en jaksa tuota draamailua".
Kun puhuu narsistin narsistin kanssa, hän saattaa esittää kuuntelevansa: tuijottaa jotenkin silmät tyhjinä. Ei oikeasti kuuntele. Ei kysy mitään.
Häntä pitää kyllä kuunnella, ärsyyntyy heti jos et ole aina käytettävissä. Sinun asiasi eivät voisi narsistia vähempää kiinnostaa ellei niissä ole jotain, joka esim. hyödyttää häntä itseään tai on jotain, jota voi käyttää sinua vastaan myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ehkä puhuisin puhetyylistä ennemmin kuin keskustelutyylistä. Narsistin kanssa on melko vaikea ylipäätään keskustella vaan yleensä hän puhuu lähinnä itsestään eikä koskaan kysy mitään toiselta osapuolelta. Vastaa vain kysymyksiin, kehuskelee omilla tekemisillään ja käyttää muista ylimielistä puhetyyliä. Muiden tekemät valinnat ovat vääriä. Kokemusta on myös mykkäkoulusta heti kun tulee jokin vaikea asia vastaan. Ensin mykkäkoulua monta päivää, jotta asiaa eli tarvitse ikinä hoitaa ja sen jälkeen syyllistys "en jaksa tuota draamailua".
En tiedä, Puolisoni puhuu kyllä muista ihmisistä ja on heistä kiinnostunut, mutta kaikki muu kuvaus osuu kyllä häneen niinkuin tuo juuri sun viestiä ennen. Ihminen voi olla itsekeskeinen ja/tai introvertti mutta se ei tee kenestäkään narsistia. Minä olen mies, miehet ovat pääsääntöisesti kiinnostuneet asioista, naiset ovat kiinnostuneet ihmisistä. Introvertti mies voi puhua hyvinkin itsekeskeisesti.
Tarkoitin viestiä 9101, osuu vaimoon lähes 100%
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ehkä puhuisin puhetyylistä ennemmin kuin keskustelutyylistä. Narsistin kanssa on melko vaikea ylipäätään keskustella vaan yleensä hän puhuu lähinnä itsestään eikä koskaan kysy mitään toiselta osapuolelta. Vastaa vain kysymyksiin, kehuskelee omilla tekemisillään ja käyttää muista ylimielistä puhetyyliä. Muiden tekemät valinnat ovat vääriä. Kokemusta on myös mykkäkoulusta heti kun tulee jokin vaikea asia vastaan. Ensin mykkäkoulua monta päivää, jotta asiaa eli tarvitse ikinä hoitaa ja sen jälkeen syyllistys "en jaksa tuota draamailua".
Kun puhuu narsistin narsistin kanssa, hän saattaa esittää kuuntelevansa: tuijottaa jotenkin silmät tyhjinä. Ei oikeasti kuuntele. Ei kysy mitään.
Häntä pitää kyllä kuunnella, ärsyyntyy heti jos et ole aina käytettävissä. Sinun asiasi eivät voisi narsistia vähempää kiinnostaa ellei niissä ole jotain, joka esim. hyödyttää häntä itseään tai on jotain, jota voi käyttää sinua vastaan myöhemmin.
Mun pitäisi olla tämän perusteella narsisti. Tylsistyn small talkissa tai paskanjauhannassa tai kun puhutaan autoista tai muista tylsistä jutuista. Vaivun omiin ajatuksiin. Saan kyllä kiinni puhujan sanoista sieltä täällä aiheesta, vaikka olen omissa ajatuksissani. Voisiko älykkyysero ja taipumus siihen että ajattelee paljon? Mietin asioita paljon syvemmin. Poikani on ihan samanlainen. Luokitellaan koulussa häiriköksi tai ADHD kaveriksi, mutta tekee paljon älykkäitä havaintoja, mitä muut sen ikäiset eivät tee. Kouluympäristö on hänellekin liian tylsää. Kotona pojan vitsit menevät kaikki vaimolta ohi. Tilanne menee aina jotenkin vaikeaksi, kun vaimo ei ymmärrä pojan älykästä vitsailua ja hyvä vitsi menee hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Narsistin kanssa ei saisi olla heikko, allapäin, mennä huonosti tms. Olen huomannut, että kaikki negatiiviset tunteet ovat minulta täysin kiellettyjä. Jos yritän puhua jostain vaikeuksistani, puoliso leimaa minut heti kamalaksi valittajaksi, hänen vastoinkäymisistään yms sen sijaan pitää puhua paljonkin.
Huvittava esimerkki oli kun hoidin viikon pahassa vatsataudissa olevia iäkkäitä vanhempia, jotka eivät pärjänneet kahden, menivät huonoon kuntoon ja sairastivat vuoron perään. Sain nukuttua parin tunnin pätkissä. Kun vihdoin palasin kotiin ja totesin olevani kuolemanväsynyt (tein samalla 10 tuntisia etätyöpäiviä, kun työ välillä keskeytyi), puoliso alkoi valittamaan, että kotona on sotkuista ja minun hommani ovat tekemättä. Väsymys ei ole kuulemma mikään tekosyy ja olen kamala valittaja jonka pitäisi vain olla onnellinen kun vanhemmat ovat elossa. Huvittavuus ilmeni seuraavana päivänä kun narsistin uni oli keskeytynyt kerran yön aikana ja hän oli niin väsynyt, että hänen piti nukkua päiväunet kesken työpäivän ja vaati sen ajan ehdotonta hiljaisuutta kotona. Joskus tuntuu, että on vain tarve tehdä numero omasta väsymyksestä jos minulla on uniongelmia tms. Minun nukkumistani hän sabotoi kaikin voimin.
Otan osaa, kuulostaa etovalta. Miten sabotointi tapahtuu? Voisitteko asua eri huoneissa tai jopa asunnoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä meillä on, mutta vahvat narsistiset piirteet kylläkin. Vaimo on kaikille muille hyvä, mutta mun päälle kaataa kaikki pettymykset ja ärsytyksen. Juteltiin tästä. Hän ihmettelee että kenelle hän sitten ne kaataa jos mulle ei voi?
Vaimo on todennäköisesti piilonarsisti. Parisuhde kriisiytyi ja yritämme jatkaa yhdessä. Hänen mielestään kaikki on ollut hyvin. Hänen kohtelunsa takia minulle tuli kaiken maailman sydän ja muita oireita. Ymmärrän nyt että hän elää omien standardien mukaan ja ei ymmärrä, että jotkin teot pahoittaa minun mieltä. Hän selittää, ettei ole tahallaan tehnyt. Toki vaikea uskoa enää kaikkea mitä hän sanoo, mutta jos tuo on totta, niin hän elää sitä narsistitodellisuuttaan ja ei tunnista kuinka minua todellisuudessa kohtelee. Hän on kavereilleen hyvä.
Hän ei siis sanoita ja analysoi pettymyksiä ja ärsytystä, vaan vain rähjää yms.? Tuon asioiden eron voi ottaa hänen kanssaan puheeksi ja pyytää miettimään sitä. Sitten on itsekin viisaampi, että kiinnostaako häntä ko. itsensä kypsyttely vai lapsena pysyttely.
Narsistihan ei koskaan pyydä anteeksi.
Mokannut narsisti: Onko sulla hei kaikki hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ehkä puhuisin puhetyylistä ennemmin kuin keskustelutyylistä. Narsistin kanssa on melko vaikea ylipäätään keskustella vaan yleensä hän puhuu lähinnä itsestään eikä koskaan kysy mitään toiselta osapuolelta. Vastaa vain kysymyksiin, kehuskelee omilla tekemisillään ja käyttää muista ylimielistä puhetyyliä. Muiden tekemät valinnat ovat vääriä. Kokemusta on myös mykkäkoulusta heti kun tulee jokin vaikea asia vastaan. Ensin mykkäkoulua monta päivää, jotta asiaa eli tarvitse ikinä hoitaa ja sen jälkeen syyllistys "en jaksa tuota draamailua".
Kun puhuu narsistin narsistin kanssa, hän saattaa esittää kuuntelevansa: tuijottaa jotenkin silmät tyhjinä. Ei oikeasti kuuntele. Ei kysy mitään.
Häntä pitää kyllä kuunnella, ärsyyntyy heti jos et ole aina käytettävissä. Sinun asiasi eivät voisi narsistia vähempää kiinnostaa ellei niissä ole jotain, joka esim. hyödyttää häntä itseään tai on jotain, jota voi käyttää sinua vastaan myöhemmin.Mun pitäisi olla tämän perusteella narsisti. Tylsistyn small talkissa tai paskanjauhannassa tai kun puhutaan autoista tai muista tylsistä jutuista. Vaivun omiin ajatuksiin. Saan kyllä kiinni puhujan sanoista sieltä täällä aiheesta, vaikka olen omissa ajatuksissani. Voisiko älykkyysero ja taipumus siihen että ajattelee paljon? Mietin asioita paljon syvemmin. Poikani on ihan samanlainen. Luokitellaan koulussa häiriköksi tai ADHD kaveriksi, mutta tekee paljon älykkäitä havaintoja, mitä muut sen ikäiset eivät tee. Kouluympäristö on hänellekin liian tylsää. Kotona pojan vitsit menevät kaikki vaimolta ohi. Tilanne menee aina jotenkin vaikeaksi, kun vaimo ei ymmärrä pojan älykästä vitsailua ja hyvä vitsi menee hukkaan.
Uskon että älykkyysero voi myös vaikuttaa siihen, miten kiinnostavaksi kokee keskustelun.
Myös läheisriippuva voi olla aggressiivinen. Hän on miellyttänyt äärirajoille ja jossain kohtaa pinna katkeaa ja hän katsoo, että on oikeutettu siihen mitä haluaa. Läheisriippuvalla ja narsistisella molemmilla taitaa olla itsetunto-ongelmia.
Järkevä keskustelu mistään aiheesta on mahdotonta, saa vain huutokuoroa vastaukseksi. Harvinaisen rasittava, itsekäs tyyppi!! Virheitäänhän nämä eivät myönnä koskaan, mutta muita voi syyllistää miten sattuu. Kannattaa pysyä etäällä jos vain mahdollista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ehkä puhuisin puhetyylistä ennemmin kuin keskustelutyylistä. Narsistin kanssa on melko vaikea ylipäätään keskustella vaan yleensä hän puhuu lähinnä itsestään eikä koskaan kysy mitään toiselta osapuolelta. Vastaa vain kysymyksiin, kehuskelee omilla tekemisillään ja käyttää muista ylimielistä puhetyyliä. Muiden tekemät valinnat ovat vääriä. Kokemusta on myös mykkäkoulusta heti kun tulee jokin vaikea asia vastaan. Ensin mykkäkoulua monta päivää, jotta asiaa eli tarvitse ikinä hoitaa ja sen jälkeen syyllistys "en jaksa tuota draamailua".
Kun puhuu narsistin narsistin kanssa, hän saattaa esittää kuuntelevansa: tuijottaa jotenkin silmät tyhjinä. Ei oikeasti kuuntele. Ei kysy mitään.
Häntä pitää kyllä kuunnella, ärsyyntyy heti jos et ole aina käytettävissä. Sinun asiasi eivät voisi narsistia vähempää kiinnostaa ellei niissä ole jotain, joka esim. hyödyttää häntä itseään tai on jotain, jota voi käyttää sinua vastaan myöhemmin.Mun pitäisi olla tämän perusteella narsisti. Tylsistyn small talkissa tai paskanjauhannassa tai kun puhutaan autoista tai muista tylsistä jutuista. Vaivun omiin ajatuksiin. Saan kyllä kiinni puhujan sanoista sieltä täällä aiheesta, vaikka olen omissa ajatuksissani. Voisiko älykkyysero ja taipumus siihen että ajattelee paljon? Mietin asioita paljon syvemmin. Poikani on ihan samanlainen. Luokitellaan koulussa häiriköksi tai ADHD kaveriksi, mutta tekee paljon älykkäitä havaintoja, mitä muut sen ikäiset eivät tee. Kouluympäristö on hänellekin liian tylsää. Kotona pojan vitsit menevät kaikki vaimolta ohi. Tilanne menee aina jotenkin vaikeaksi, kun vaimo ei ymmärrä pojan älykästä vitsailua ja hyvä vitsi menee hukkaan.
Kuulostat pikemminkin lievästi autistiselta. Small talkkia nyt ei moni suomalainen voi sietää, se on ihan normaalia introverteiltä.
Näitä narsistin tempauksia tulee koko ajan lisää ja voin sanoa, että hermot menee. Uusimpana on alkanut piilotella tavaroitani tai ottaa esim. "vahingossa" puhelintani mukaansa kun lähtee johonkin (kaikki korttini ovat siinä). On piilotellut meikkejä ja tietenkin sumuttaa, että olisin itse ne laittanut muualle kuin omalle paikalleen. Joudun etsimään välillä näitä tavaroitani tunteja ja parin päivän päästä hän löytää ne sattumalta. Mistään ei tietenkään sovi suuttua, kysehän on vahingosta tai "omista" mokistani. Varmaan provosoi minua noilla tempuillaan tappelemaan kun en enää suostu provosoitumaan mistään.
Kyllä narsisti on kamala ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tämmöinen henkilö loukkaantuu (hän loukkaantuu aina, jos on ollut väärässä jossakin asiassa) hän pyrkii kostamaan sen muille.
Tätä eivät muut, normaalit ihmiset ymmärrä, vaan pitävät käytöstä kummallisena.
Mutta ei se ole ollenkaan kummallista, nimittäin muut ovat hänen mielestään saaneet hänet näyttämään naurettavalta. Sehän on koston paikka!
Jos häntä haluaa ärsyttää, parasta on nauraa hänen puheilleen, kun hän esittää varmoja mielipiteitä. Mutta samalla täytyy valmistautua vuorenvarmaan kostoon. 😏😁
Huomaan narsistipuolisossa koko ajan uusia, ärsyttäviä piirteitä kun olen vihdoin ymmärtänyt että olen narsistin kanssa tekemisissä. Uusin ärsyttävä juttu on se, kuinka hän mikromanageroi ajankäyttöäni. Soittelee ja yrittää järjestää minulle koko ajan hommia, vaikka olen lomalla. Jos haluan vaikka mennä leffaan, minun olisi "ansaittava" tekemällä joku homma hänelle tai tuotava joku lahja kun olen päässyt elokuviin. Lapsia ei ole, joten ei ole kyse mistään ajankäytöllisestä asiasta. Muutenkin olen huomannut, että narsistin kanssa ei saisi itse omistaa vapaa-aikaansa. Vaan narsisti omistaa sen mielestään. Jos pidän arkivapaan, hänen kuuluisi saada päättää mihin "ylimääräisen" vapaa-ajan käytän. Yrittää varmistaa, että en nuku pidempään. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, olen joutunut pitämään salaa vapaapäiviä, että voin tehdä noina päivinä mitä haluan (paitsi että pitää herätä normaalisti ja lähtä "töihin"). Mutta saanpa sitten rauhassa käydä uimassa, kirjastossa, elokuvissa, taidenäyttelyssä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ehkä puhuisin puhetyylistä ennemmin kuin keskustelutyylistä. Narsistin kanssa on melko vaikea ylipäätään keskustella vaan yleensä hän puhuu lähinnä itsestään eikä koskaan kysy mitään toiselta osapuolelta. Vastaa vain kysymyksiin, kehuskelee omilla tekemisillään ja käyttää muista ylimielistä puhetyyliä. Muiden tekemät valinnat ovat vääriä. Kokemusta on myös mykkäkoulusta heti kun tulee jokin vaikea asia vastaan. Ensin mykkäkoulua monta päivää, jotta asiaa eli tarvitse ikinä hoitaa ja sen jälkeen syyllistys "en jaksa tuota draamailua".
Kun puhuu narsistin narsistin kanssa, hän saattaa esittää kuuntelevansa: tuijottaa jotenkin silmät tyhjinä. Ei oikeasti kuuntele. Ei kysy mitään.
Häntä pitää kyllä kuunnella, ärsyyntyy heti jos et ole aina käytettävissä. Sinun asiasi eivät voisi narsistia vähempää kiinnostaa ellei niissä ole jotain, joka esim. hyödyttää häntä itseään tai on jotain, jota voi käyttää sinua vastaan myöhemmin.
Se tyhjä katse ..
Kyllä ne alussa kyselee paljonkin, uudelta uhrilta, käyttää niitä myöhemmin uhria vastaan, ja peilaa itseään; mitä pahoja tehnyt itse kertoo muille uhrin tehneen. Valheet voivat olla järkyttäviä.
Rikkoo ihmissuhteita valheillaan.
Elämä narsistin kanssa on erikoista, vaikka kaikkeen yrittääkinalitajuisesti sopeutua. Jos narsistin kanssa menee ruokkauppaan hän katoaa. Ja sinun tehtäväsi on etsiä hänet sieltä. Jäkikäteen hän kuulustelee ostitko sitä ja tätä, kaupassa ei ole voinut kommunikoida -kouluttaa näin että huolehtisit asioista. Kaikki wc-paperit, tiskiaineet jne ovat sinun vastuullasi.
Ulkona syömässä hän surffailee puhelimella ja jos joku soittaa, vastaa varmasti. Osoittaa kaikin tavoin ettei arvosta aikaa kanssasi. Yhteiset lomat ja lomamatkat pilaa varmasti. Yleensä kehittää jonkun "migreenin" tms näkymättömän sairauden johon voi vedota ja aikataulut ja tekemiset aikataulutetaan näin hänen mukaansa.
Jos narsisti tarvitsee seuraneitiä johonkin, silloin kelpaat. Yleensä automatkoille tarvitsee juttuseuraa ja silloin kelpaat myös. Muuten et kelpaa. Ja juttusi eivät kiinnosta, ellei niistä saa aseita sinua tai jotakuta muuta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Huomaan narsistipuolisossa koko ajan uusia, ärsyttäviä piirteitä kun olen vihdoin ymmärtänyt että olen narsistin kanssa tekemisissä. Uusin ärsyttävä juttu on se, kuinka hän mikromanageroi ajankäyttöäni. Soittelee ja yrittää järjestää minulle koko ajan hommia, vaikka olen lomalla. Jos haluan vaikka mennä leffaan, minun olisi "ansaittava" tekemällä joku homma hänelle tai tuotava joku lahja kun olen päässyt elokuviin. Lapsia ei ole, joten ei ole kyse mistään ajankäytöllisestä asiasta. Muutenkin olen huomannut, että narsistin kanssa ei saisi itse omistaa vapaa-aikaansa. Vaan narsisti omistaa sen mielestään. Jos pidän arkivapaan, hänen kuuluisi saada päättää mihin "ylimääräisen" vapaa-ajan käytän. Yrittää varmistaa, että en nuku pidempään. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, olen joutunut pitämään salaa vapaapäiviä, että voin tehdä noina päivinä mitä haluan (paitsi että pitää herätä normaalisti ja lähtä "töihin"). Mutta saanpa sitten rauhassa käydä uimassa, kirjastossa, elokuvissa, taidenäyttelyssä jne.
Narsistin uhrilla ei saisi olla mitään omaa; kännyä, sähköpostia, pankkitiliä jne.
Kalliimmat omaisuudetkin 'kuuluu' narsistille vaikka kuinka olisi uhrin omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Elämä narsistin kanssa on erikoista, vaikka kaikkeen yrittääkinalitajuisesti sopeutua. Jos narsistin kanssa menee ruokkauppaan hän katoaa. Ja sinun tehtäväsi on etsiä hänet sieltä. Jäkikäteen hän kuulustelee ostitko sitä ja tätä, kaupassa ei ole voinut kommunikoida -kouluttaa näin että huolehtisit asioista. Kaikki wc-paperit, tiskiaineet jne ovat sinun vastuullasi.
Ulkona syömässä hän surffailee puhelimella ja jos joku soittaa, vastaa varmasti. Osoittaa kaikin tavoin ettei arvosta aikaa kanssasi. Yhteiset lomat ja lomamatkat pilaa varmasti. Yleensä kehittää jonkun "migreenin" tms näkymättömän sairauden johon voi vedota ja aikataulut ja tekemiset aikataulutetaan näin hänen mukaansa.
Jos narsisti tarvitsee seuraneitiä johonkin, silloin kelpaat. Yleensä automatkoille tarvitsee juttuseuraa ja silloin kelpaat myös. Muuten et kelpaa. Ja juttusi eivät kiinnosta, ellei niistä saa aseita sinua tai jotakuta muuta vastaan.
Mahtaako olla niin, ettei oikein pystykään olemaan toisen kanssa, paitsi jos molemmat/kaikki vetää "onnistuneesti" jotain suomifilmikaakatusroolia, kuten juorukerhossa.
Vierailija kirjoitti:
Huomaan narsistipuolisossa koko ajan uusia, ärsyttäviä piirteitä kun olen vihdoin ymmärtänyt että olen narsistin kanssa tekemisissä. Uusin ärsyttävä juttu on se, kuinka hän mikromanageroi ajankäyttöäni. Soittelee ja yrittää järjestää minulle koko ajan hommia, vaikka olen lomalla. Jos haluan vaikka mennä leffaan, minun olisi "ansaittava" tekemällä joku homma hänelle tai tuotava joku lahja kun olen päässyt elokuviin. Lapsia ei ole, joten ei ole kyse mistään ajankäytöllisestä asiasta. Muutenkin olen huomannut, että narsistin kanssa ei saisi itse omistaa vapaa-aikaansa. Vaan narsisti omistaa sen mielestään. Jos pidän arkivapaan, hänen kuuluisi saada päättää mihin "ylimääräisen" vapaa-ajan käytän. Yrittää varmistaa, että en nuku pidempään. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, olen joutunut pitämään salaa vapaapäiviä, että voin tehdä noina päivinä mitä haluan (paitsi että pitää herätä normaalisti ja lähtä "töihin"). Mutta saanpa sitten rauhassa käydä uimassa, kirjastossa, elokuvissa, taidenäyttelyssä jne.
Kuulostaa muuten tutulta. Minunkin exäni yritti koko ajan huolehtia siitä, että minulla olisi tekemistä. Se liittyi kyllä myös siihen, että hän oli sairaan mustasukkainen. Pelkäsi, että teen jotain hänen selkänsä takana silloin, kun hän ei ole kotona. Kaikesta piti tehdä tiliä. Se meni naurettavuuksiin, paitsi että ei naurattanut silloin. Myöhemmin olen miettinyt sitä kaikkea ja tajunnut selvemmin, miten omituista ja outoa se oli.
Jos minulla oli joku tyttökaverini kylässä, hän vahti koko ajan jossakin kuuloetäisyydellä, että kuuli mitä puhuimme. Jos menimme ulos, hänellekin tuli tarve lähteä ulos tai yritti avoimen ikkunan äärellä salaa kuunnella.
Narsistinen puoli oli juuri tämä itsekeskeisyys. Hänet piti aina ottaa ensisijaisesti huomioon. Ja tuo äskeinen kirjoittaja, joka kirjoitti kuinka narsisti piilotteli hänen tavaroitaan, osui kyllä minuunkin. Juuri noin teki minunkin exäni, tahallaan hankaloitti elämääni, teki kaikkensa, että minulla olisi ollut vaikeaa. Eikä tullut kuuloonkaan, että olisi auttanut minua missään.
Sain opiskeluni päätökseen ja aloin katsella työpaikkoja. Hän yritti sabotoida työnhakuani, mutta niinpä vain sain melkein heti työpaikan. Se oli hänelle kauhistus. Kun sain ensimmäisen palkkani, ostin olohuoneeseen kauniin maton, jota olin halunnut jo kauan. Hän näki, että olin matosta iloinen, joten hän päätti tehdä siitä ilosta lopun ja mukamas vahingossa tärveli sen. Silloin aloin ensimmäisen kerran ihan tosissani tehdä työtä erotakseni hänestä. Aloin pikkuhiljaa viedä papereitani ja muita tärkeitä juttujani työpaikalleni vaatekaappiini, ettei hän pääsisi tekemään niille mitään. Sitten pidin hänen tietämättään vapaapäivän ja hänen ollessaan töissä muutin pois. Isä ja veli tuli pakulla hakemaan isommat omat tavarani ja kantoivat ne vuokraamaani asuntoon.
Oli ihmeellistä ja ihanaa sittemmin seurustella ihan tavallisen miehen kanssa. Hän on nyt myös aviomieheni. Että oli mies, joka kuunteli minua, keskusteli tavallisesti, ei tarttunut joka sanaan, auttoi minua ja oli minulle kiltti. Hänen kanssaan pystyn olemaan vapaa ja oma itseni.
En tiedä oliko tämä nyt sitten hyväksi vai pahaksi, että koin tällaisen ihmissuhteen, joka oli kaikissa suhteissa minua loukkaava ja alentava. Oliko se tarpeellista minun kokea? Että ymmärtäisin arvostaa toisenlaisia ihmissuhteita. Ehkä niin. Toisaalta se vei nuoruudestani seitsemän vuotta, jotka olisi olleet niitä kauniita ja herkkiä nuoruusvuosia jos olisin saanut elää ne eri tavalla. Opetus tietysti on se, että itsehän puolisoni valitsin. Siitä en voi ketään syyttää, mutta miksi syyttäisinkään? Olin liian nuori arvoioimaan asioita ja ryntäsin suinpäin suhteeseen, joka olikin kaikkea muuta kuin mitä odotin. Tyhmänä sitten vielä kuvittelin, että kyllä kaikki tästä ajan mittaan paranee. Mutta hui hai.
Kasleri-Kalle kirjoitti:
Kun tämmöinen henkilö loukkaantuu (hän loukkaantuu aina, jos on ollut väärässä jossakin asiassa) hän pyrkii kostamaan sen muille.
Tätä eivät muut, normaalit ihmiset ymmärrä, vaan pitävät käytöstä kummallisena.
Mutta ei se ole ollenkaan kummallista, nimittäin muut ovat hänen mielestään saaneet hänet näyttämään naurettavalta. Sehän on koston paikka!
Jos häntä haluaa ärsyttää, parasta on nauraa hänen puheilleen, kun hän esittää varmoja mielipiteitä. Mutta samalla täytyy valmistautua vuorenvarmaan kostoon. 😏😁
Joo kostot! Itsellä tuli mitta täyteen juuri kun tajusin tämän sairaan tyypin ihan vaan kylmästi kostaneen minulle taas jotain.
Sitä on vaikeaa tajutakaan, aluksi kai ne on menneet ihan yksittäisten ylilyöntien piikkiin.
Sitä vaan kummastelee että mitä se nyt taas piilotti tupakat tms., vaikka ne olivat minun maksamiani jopa (paitsi että tämä tyyppi nyt tuntuu olevan sitä mieltä että hän on maksanut kaiken, vaikka olisi saanut minulta rahaa miten paljon tahansa), mutta nyt hän ihan kylmästi yritti järjestää minulle hankaluuksia raha-asioissa.
Melkein naurattaa että mitenköhän paljon harmittaa tätä häiriöistä nyt että menetti lypsylehmän ihan vaan "pikku tempun" vuoksi.
Oikeasti onhan minulla isompia ja vakavampia syitäkin ollut pysyä loitolla tästä ihmisestä, mutta jotenkin tuo kostokuvio oli viimeinen niitti.
Ei tuo ole mikään masentunut ja syrjäytynyt alkoholiongelmainen raasu, vaan sillä on pikimusta sielu.
Alue: Aihe vapaa
Itse ehkä puhuisin puhetyylistä ennemmin kuin keskustelutyylistä. Narsistin kanssa on melko vaikea ylipäätään keskustella vaan yleensä hän puhuu lähinnä itsestään eikä koskaan kysy mitään toiselta osapuolelta. Vastaa vain kysymyksiin, kehuskelee omilla tekemisillään ja käyttää muista ylimielistä puhetyyliä. Muiden tekemät valinnat ovat vääriä. Kokemusta on myös mykkäkoulusta heti kun tulee jokin vaikea asia vastaan. Ensin mykkäkoulua monta päivää, jotta asiaa eli tarvitse ikinä hoitaa ja sen jälkeen syyllistys "en jaksa tuota draamailua".