Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Kuulepas, ei tämä ongelma minuakaan kosketa, ja siltikin pystyn ymmärtämään näiden ihmisten turhautumista ja hankaluuksia. Ei minua nälänhätäkään kosketa, joten kai voisin siitä kärsivälle näin ollen tokaista, että ongelmakos tuo, ota jääkaapista ruokaa, jos siellä ei ole, hae kaupasta, jos se ei onnistu, mene kylään jollekulle niin etköhän jotain ruokaa saa, ja hyväähän se vaan tekee ettei aina ole syödä-mässäämässä, ylipaino kun on niin vaarallista ja yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Se ristipistokirja oli annettu urheilulliselle teinipojalle.
Minä teen teinien kanssa töitä, ja tiedän oikein hyvin, että nykyajan urheilullisille teinipojalle voisi antaa aivan hyvin tuon linkissä mainitun ristipistokirjan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Kuulepas, ei tämä ongelma minuakaan kosketa, ja siltikin pystyn ymmärtämään näiden ihmisten turhautumista ja hankaluuksia. Ei minua nälänhätäkään kosketa, joten kai voisin siitä kärsivälle näin ollen tokaista, että ongelmakos tuo, ota jääkaapista ruokaa, jos siellä ei ole, hae kaupasta, jos se ei onnistu, mene kylään jollekulle niin etköhän jotain ruokaa saa, ja hyväähän se vaan tekee ettei aina ole syödä-mässäämässä, ylipaino kun on niin vaarallista ja yleistä.
No, minusta äiti, joka on jo etukäteen varma, ettei lapsi tule leikkimään tietyllä lelulla, on harhainen. Tai mikäli nyt puhutaan autistisista lapsista, niin se on eri asia. Samoin halpisleluista puhuminen on oikeasti vaan tyhmää. Samoissa tehtaissa tehdään brändituotteet ja muut.
Vierailija kirjoitti:
Lahjan arvostelu on moukkamaista! Meillä kotona opetettiin, että lahjasta kiitetään ja käyttäydytään kauniisti, olipa mieluinen tai ei. Samaa olen opettanut omille lapsilleni, joista vanhin asuu jo omassa kodissaan ja nuorin täytti 8v. Isäni osti aina vanhimmalle pojalleni pikkuautoja, vielä 10-vuotiaallekin, ja aina poika kiitteli kauniisti. Isäni taas ihaili, miten hieno herrasmies hänestä on kasvanut. Isää ei enää ole, mutta pikkuautot muistetaan. Joulun taika on siinä, että ei odota toiselta mitään, vain rakkautta. Kaikki muu on turhaa.
Ehkä olisi jo aika päästä eroon tästä ajatuksesta, että lapsilla on vain velvollisuuksia ja ylipäänsä pitää ottaa kiitollisena vastaan kaikki mitä tulee. Pitihän sitä joskus selkäsaunastakin kiittää. Jos puhutaan moukkamaisuudesta, niin mielestäni moukkamaista on sellainen lyttääminen ja ylikävely, mitä jotkut isovanhemmat harrastavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat välillä kiukkuisena, kun lapsena lahjaksi sukulaisilta saamani astiastot, keittiövälineet ym. on edelleen heillä varastossa. Jokusen kertaa olen todennut, että oliskohan voinut silloin aikoinaan vaikka laittaa rahaa tilille..
Minulla on vanhempien luona varastossa ainakin kahdet tusinan hengen kahviastiastot. Yhdet on jotain kermansavikamaa ja yhdet jotain prisman halppisromua. Kummatkaan ei koskaan tule mihinkään käyttöön ja nykyisessä kodissa perheellämme on jo aivan eri astiat käytössä.
Lisäksi löytyy kattiloita, muovikippoja, viinilaseja, glögilaseja.. Ei mitään käyttöä.
No tee niille jotain hyvä ihminen! Miten kehtaat säilytellä kamojasi vanhempiesi nurkissa jos se ei ole heille ok? Sinunhan ne ovat, eivät vanhempiesi ekä edes heidän hankkimiaan joten eikös se ole dinun tehtäväsi hankkiutua niistä eroon jos sulla ei ole niille käyttöä?
Mulla sama juttu. Vanhempien luona kaapit pullistelee toinen toistaan rumempia, lahjaksi saamiani, astioita, kahvikuppeja ja hopea-aterimia. Olen sanonut, että ne voi myydä tai lahjoittaa pois. Voin hoitaa hävittämisen myös itse. Tämähän ei käy. "Ethän sä nyt astioita voi hävittää!! Sähän sait nää Saara-tädiltä kun pääsit ripille ja Maikki-mummi antoi itse maalaamansa kirkuvankeltaisen astiaston kun täytit 10! Ei näitä saa ikinä myydä!"
Ja sitten marmatetaan, että tule hakemaan, vievät kaapeissa tilaa ja kukaan ei käytä (tarvitse) niitä.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Siinä taas yksi lukutaidoton itsensä ylentäjä.
Köyhyysrajan alapuolella elävä isovanhempi kirjoitti:
Tätä isovanhempaa , yksinäistä sellaista ja ent yksinhuoltajaäitiä vaivaa ainakin mieletön rahapula.
Mutta kiitos vain kauheasti tuestanne. Ostin taas roskia.
Älä osta roskaa. Tee vaikka lahjakortti, missä lupaat viedät lapset hiihtoretkelle, pulkkamäkeen, luistelemaan tai mikä nyt onkaan teidän juttu. Johonkin ilmaiseen ulkoilma-aktiviteettiin joka tapauksessa, johonkin mihin välineet on jo olemassa. Laitat termariin kaakaota ja ostat niihin roskiin käytetyillä rahoilla jotain hyvää evästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Se ristipistokirja oli annettu urheilulliselle teinipojalle.
Minä teen teinien kanssa töitä, ja tiedän oikein hyvin, että nykyajan urheilullisille teinipojalle voisi antaa aivan hyvin tuon linkissä mainitun ristipistokirjan.
Eli sinusta on yks hailee mitä se lahjan saaja haluaa tai mistä on kiinnostunut. Hänelle voi antaa tämän koska kuuluu tiettyyn väestöryhmään, häneltä itseltään ei kysytä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Siinä taas yksi lukutaidoton itsensä ylentäjä.
No, ristiriitaisuus tulee esille siinä, että osassa viesteissä tulee esiin ihan aitoa ikävää käytöstä lahjan antajan suunnalta, tai sitten jotain mielenterveyden ongelmaa. Mutta osa viesteistä tuntuu kertovan vanhemman nirsoudesta. Ristipistokirja ei ole roskaa. Ja moni teini voisi innostua hyvästä sellaisesta. Jotkut eivät, mutta sellaista sattuu, miksi tehdä siitä mitään numeroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Toiveiden esittäminen on vain ja ainoastaan fiksua.
Ihminen joka tunkee pyytämättä roskaa ja krääsää toisen kotiin ei ole välittävä, vaan vallanhimoinen ja rajaton öykkäri.
Ja täällä ei ole kukaan ollut sisustamassa kadehtimaasi kaunista lastenhuonetta vaan lastenhuonetta jota joku vieras ei täytä ei-toivotulla moskalla ja jossa lapsi ei sen takia viihdy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Siinä taas yksi lukutaidoton itsensä ylentäjä.
No, ristiriitaisuus tulee esille siinä, että osassa viesteissä tulee esiin ihan aitoa ikävää käytöstä lahjan antajan suunnalta, tai sitten jotain mielenterveyden ongelmaa. Mutta osa viesteistä tuntuu kertovan vanhemman nirsoudesta. Ristipistokirja ei ole roskaa. Ja moni teini voisi innostua hyvästä sellaisesta. Jotkut eivät, mutta sellaista sattuu, miksi tehdä siitä mitään numeroa?
Mikä tarve sinulla on poimia se yksi esine sieltä ja alkaa inttää että hyvä lahja hyvä lahja.
Ei se ole hyvä lahja jos ei se kiinnosta lahjan saajaa.
Ja ongelmahan ei ole se yksi huono lahja vaan se tolkuton ei-toivottu krääsävirta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Se ristipistokirja oli annettu urheilulliselle teinipojalle.
Minä teen teinien kanssa töitä, ja tiedän oikein hyvin, että nykyajan urheilullisille teinipojalle voisi antaa aivan hyvin tuon linkissä mainitun ristipistokirjan.
Eli sinusta on yks hailee mitä se lahjan saaja haluaa tai mistä on kiinnostunut. Hänelle voi antaa tämän koska kuuluu tiettyyn väestöryhmään, häneltä itseltään ei kysytä!
Voi kysyä häneltä itseltään, mutta äidiltä ei tarvitse. Eikä ole pakko kysyä edes häneltä. Lahja on lahja. Jos se menee pieleen, sen voi antaa eteenpäin, eikä tehdä asiasta ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Entäs lasten ja lastenlasten roskalahjat näille parjatuille isovanhemmille!?!
Me ei lahjota aikuisten kesken. Lapsenlapset ovat aina antaneet isovanhemmille ikätason mukaisia askarteluja ja uudet kerho-/päiväkoti-/koulukuvat. Tästä on mummoilla varmaan sanottavaa, mutta mielestäni joltain 5-vuotiaalta voidaan hyväksyä "ajatus on tärkein" ja että se piippurassitonttu tai muu vastaava on sellainen minkä saa aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Se ristipistokirja oli annettu urheilulliselle teinipojalle.
Minä teen teinien kanssa töitä, ja tiedän oikein hyvin, että nykyajan urheilullisille teinipojalle voisi antaa aivan hyvin tuon linkissä mainitun ristipistokirjan.
Eli sinusta on yks hailee mitä se lahjan saaja haluaa tai mistä on kiinnostunut. Hänelle voi antaa tämän koska kuuluu tiettyyn väestöryhmään, häneltä itseltään ei kysytä!
Voi kysyä häneltä itseltään, mutta äidiltä ei tarvitse. Eikä ole pakko kysyä edes häneltä. Lahja on lahja. Jos se menee pieleen, sen voi antaa eteenpäin, eikä tehdä asiasta ongelmaa.
Mikä siinä äidiltä kysymisessä on niin tavattoman saatanallista?
Ja jos osaisit lukea, täällä on tuohon typerään "antakaa kierrätykseen/myykää tms." -länkyrtykseen vastattu jo miljoona kertaa.
MIKÄ JÄRKI on pohauttaa ei-toivottuja lahjoja joita kukaan ei halua ja jotka teettää sitten vielä ylimääräistä työtä?
Vain jotta ei missään tapauksessa kysyisi vanhemmalta, antaisi toivottua lahjaa ja myös se saaja vanhempineen tulisi iloiseksi, eikä vain se rajaton öykkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Toiveiden esittäminen on vain ja ainoastaan fiksua.
Ihminen joka tunkee pyytämättä roskaa ja krääsää toisen kotiin ei ole välittävä, vaan vallanhimoinen ja rajaton öykkäri.
Ja täällä ei ole kukaan ollut sisustamassa kadehtimaasi kaunista lastenhuonetta vaan lastenhuonetta jota joku vieras ei täytä ei-toivotulla moskalla ja jossa lapsi ei sen takia viihdy.
Kyllä monissa viesteissä korostetaan sitä, että nimenomaan äidiltä pitää kysyä, eikä suoraan antaa lapselle ’krääsää’. Eli ongelma ei ole se, että lapsi ei viihdy, vaan että äiti ei pääse väliin kontrolloimaan.
Ja minä en kadehdi kauniita lastenhuoneita. Minulle riittää, että minä saan sisustaa meillä julkisia ja aikuisten tiloja. (Toki mieheni osallistuu) ja lasten kerros saa olla mikä on, heidän makunsa mukainen, kunhan siivoavat siellä säännöllisesti. Minä sain kasvaa kodissa, jossa legomaailmat saivat kasvaa ja leluilla sai leikkiä, ja minusta se oli hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan olette yrittäneetkin sanoa monella tavalla, mutta miten toimisi suora toteamus niinkuin asia on? ”Toimit omalla tavallasi, vaikuttaa siltä että haluat tahallasi loukata ja pahoittaa lapsen mielen (näillä sopimattomilla vaatteilla, tavaroilla)? Mitä tapahtuisi?
Megalomaaninen itkupotkuraivari, soittokierros sukulaisille, panettelua selän takana, riehumista ja räyhäämistä ja luultavimmin myös ainakin lastensuojeluun ja neuvolaan soittelua. Perinnöttömäksi jättämistä jne.
Koska hän hyvää hyvyyttään, miten voidaan loukata näin, kiittämättömiä paskoja, lapsenkin kasvattavat kieroon.
Sitten ne tavarat kannattaa kyyneleiden värittämän kirjeen kanssa terassille ja lapsia aletaan häiriköidä.
Kaikki tämä ihan koettua elämää, valitettavasti.
Jep. Kaiken muun häpeän ja nöyryytyksen kestää (näiden kanssa kun elää niin siihen tottuu väkisin) mutta sitten aletaan vetää lapsia mukaan. "jaa mummo heittää nämä sinun lelut roskiin, mummosta ei tykätä, et varmaan mummoa enää näe mutta toivottavasti muistat". Lapsi tuijottaa hämillään kun ei yhtään tajua mitä tapahtuu ja miksi.
Muuten on hyvä mummo, mutta voi jessus sentään tätä lahjahärdelliä. Voi oikeastaan valita pistää vastaan ja kuunnella tätä kauheutta tai sitten vain hiljaa hukkua kakkaan. Välimuotoja ei ole.
Ei hitto. Mun isovanhemmat käytti kanssa noita "Voi voi ette te välitä meistä. Ei varmaan enää nähdä. Jääkää hyvästi! Toivottavasti muistat meitä!"
Narsisteja. Ihan puhatita narsisteja.
Kyseessä oli siis niinkin vakava asia kun rippijuhlani. Mummo ja pappa ja muutama muu oli _kutsuttu puhelimitse_ ja "vähän vieraammille sukulaisille" oli lähetetty kutsukortit.
"Meitä ei rakasteta y h y y!! Mutta kyllä me silti aiotaan kirkkoon tulla vaikka ei juhlissa saadakkaan olla mukana!"
Sain tuommoisen itkupuhelun konfirmaatiopäivän aamuna ja jouduin selvittelemään asiaa näiden mimosoiden kanssa niin että myöhästyin rippikuvasta. Joku sukulainen oli ilmeisesti kertonut, että HE olivat saaneet kutsukortin ja mummon ja papan mielestä suullinen kutsu ei riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Se ristipistokirja oli annettu urheilulliselle teinipojalle.
Minä teen teinien kanssa töitä, ja tiedän oikein hyvin, että nykyajan urheilullisille teinipojalle voisi antaa aivan hyvin tuon linkissä mainitun ristipistokirjan.
Eli sinusta on yks hailee mitä se lahjan saaja haluaa tai mistä on kiinnostunut. Hänelle voi antaa tämän koska kuuluu tiettyyn väestöryhmään, häneltä itseltään ei kysytä!
Voi kysyä häneltä itseltään, mutta äidiltä ei tarvitse. Eikä ole pakko kysyä edes häneltä. Lahja on lahja. Jos se menee pieleen, sen voi antaa eteenpäin, eikä tehdä asiasta ongelmaa.
Mikä siinä äidiltä kysymisessä on niin tavattoman saatanallista?
Ja jos osaisit lukea, täällä on tuohon typerään "antakaa kierrätykseen/myykää tms." -länkyrtykseen vastattu jo miljoona kertaa.
MIKÄ JÄRKI on pohauttaa ei-toivottuja lahjoja joita kukaan ei halua ja jotka teettää sitten vielä ylimääräistä työtä?
Vain jotta ei missään tapauksessa kysyisi vanhemmalta, antaisi toivottua lahjaa ja myös se saaja vanhempineen tulisi iloiseksi, eikä vain se rajaton öykkäri.
No tässähän moni pitää sen oman äitinsä mielipidettä lahjoista saatanallisena, miksi ihmeessä se oma lapsi ajattelusi toisin kuin sinä? Eli jos lahja tulee lapselle, kysykää lapselta, mitä lapsi haluaa. Jos äiti haluaa itselleen lahjan, hän voi toki kertoa, mitä hän toivoo. Äidin toivoma vaate on harvoin lapsen oma lahjatoive, vaan oikeasti äidin, joka välttyisi ostamasta tarvittavaa vaatetta itse. Mikä on tietysti ihan ok, mutta ei se silti muutu lapsen lahjaksi. Ellei kyseessä ole joku muotivaate, jota vanhemmat eivät ostaisi. Sellaisen mummo voi kyllä antaa, koska sehän on oikesti lahja lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Se ristipistokirja oli annettu urheilulliselle teinipojalle.
Minä teen teinien kanssa töitä, ja tiedän oikein hyvin, että nykyajan urheilullisille teinipojalle voisi antaa aivan hyvin tuon linkissä mainitun ristipistokirjan.
Eli sinusta on yks hailee mitä se lahjan saaja haluaa tai mistä on kiinnostunut. Hänelle voi antaa tämän koska kuuluu tiettyyn väestöryhmään, häneltä itseltään ei kysytä!
Voi kysyä häneltä itseltään, mutta äidiltä ei tarvitse. Eikä ole pakko kysyä edes häneltä. Lahja on lahja. Jos se menee pieleen, sen voi antaa eteenpäin, eikä tehdä asiasta ongelmaa.
Mikä siinä äidiltä kysymisessä on niin tavattoman saatanallista?
Ja jos osaisit lukea, täällä on tuohon typerään "antakaa kierrätykseen/myykää tms." -länkyrtykseen vastattu jo miljoona kertaa.
MIKÄ JÄRKI on pohauttaa ei-toivottuja lahjoja joita kukaan ei halua ja jotka teettää sitten vielä ylimääräistä työtä?
Vain jotta ei missään tapauksessa kysyisi vanhemmalta, antaisi toivottua lahjaa ja myös se saaja vanhempineen tulisi iloiseksi, eikä vain se rajaton öykkäri.
No tässähän moni pitää sen oman äitinsä mielipidettä lahjoista saatanallisena, miksi ihmeessä se oma lapsi ajattelusi toisin kuin sinä? Eli jos lahja tulee lapselle, kysykää lapselta, mitä lapsi haluaa. Jos äiti haluaa itselleen lahjan, hän voi toki kertoa, mitä hän toivoo. Äidin toivoma vaate on harvoin lapsen oma lahjatoive, vaan oikeasti äidin, joka välttyisi ostamasta tarvittavaa vaatetta itse. Mikä on tietysti ihan ok, mutta ei se silti muutu lapsen lahjaksi. Ellei kyseessä ole joku muotivaate, jota vanhemmat eivät ostaisi. Sellaisen mummo voi kyllä antaa, koska sehän on oikesti lahja lapselle.
Voi hyvä luoja, olet päästäsi sekaisin.
Se ongelma on se mummo joka on ylikävellyt jo lapsensa ja nyt ylikävelee lapsenlapsensa. Ei se äiti.
Kuvitelma siitä että mummolla on jokin erityinen side ja yhteys lapsenlapseen äidin ohi on sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni vanhemmat eivät jakaneet mitään eläessään lapsenlapsille. Sitten aikanaan kaikki niiden omat lapset saivat perinnön saman suuruisen kaikki. Täten eläessään vanhemmat eivät jakaneet enemmän lapsiperheille lapsettomien jääden vähemmälle. Vanhemmat antoivat kaikille lapsilleen jonkun pienen joululahjan, samanarvoisen kaikille riippumatta siitä oliko lapsia vai ei.
En ymmärrä niitä jotka tekevät lapsia rahastamista varten vaatien vaatimalla koko ajan lahjoja vaikuttaen kamalalta ahneudelta. Jos rahaa ei saa niin mikä ongelma on olla vain hiljaa ja viedä sitten kierrätykseen ei toivottua krääsää. Sinnehän kaikki muutkin vie käyttökelpoista jos ei ole kaatopaikkajätettä. Meillä viedään kaatopaikallekkin aika ajoin loppuun kuluneita jätteitä.
Saanko tuoda sulle roskani, kun se ei ole ongelma? Ongelma ei ole ne romut, ongelma on se että lapsi pettyy ja oppii ihan väärän kulutusmallin. Kyse on myös vallankäytöstä ja näpäyttelystä.
En halua että lapsi oppii että noin saa läheiselle (tai edes vieraalle ) tehdä. En halua että lapsi oppii siihen että on ok ostaa roskaa ja heittää hetken päästä pois (tai jättää keräämään pölyä ja viemään tilaa). Tai shoppailla harkitsematta roskaa ylipäätään, lohtushoppailu opitaan aika pienenä jo.
On nähty niitä asuntoja joissa ei lattiaa näy romulta, eikä joukossa kuitenkaan ole mitään laadukasta ja kestävää.
On sulla ihme ongelma. Avaat paketin ja katsot mitä siellä on ennen kuin annat lapselle. sen voi viedä vaikka pelastusarmeijan pataan seuraavana jouluna kätevästi kun paketoit sen takaisin. kyllä se jossain yläkaapissa säilyy sinne asti. Ei ole yhtään organisointikykyä. Osat omilla rahoillasi sitten niitä järkeviä lahjoja mihinkä lapsesi ei pety ja kasvata minkälaiseksi lystäät niin eipähän kasva kieroon lohtushoppailijaksi. Sinä itse pidät lattiasi laadukkailla ja kestävillä romppeilla omilla rahoillasi. Epäilempä ettei silloin siellä lattioilla ole yhtään mitään.
Mummo antaa suoraan lapselle, jos pystyy. Poliisitko mun pitäisi soittaa, että "hei pihalla on mummo lahja kädessä?" Ja mikä huuto ja itku, kun kuulee ettei hänen lahjaa ole lapselle annettu/anneta. Lapselle sellainen on traumaattista.
Mikset nyt kerran olet tämmöinen mummo, niin vastaa mitä saat siitä että tuotat lapselle pettymyksen tuomalla jonkin 5 numeroa liian pienen vaatteen tai lelun, joka hajoaa paketista otettaessa? Miksi et voi tuoda samaa vaatetta oikean kokoisena, tai (halpaa) lahjaa jota lapsi itse toivoo`? Tai edes olla tuomatta mitään, sitä on pyydetty monta kertaa, mutta ei käy.
Eikö se nyt käyty jo tuolla aiemmassa keskustelussa jonkun kanssa läpi, että et voi mitään jos mummolla on joku vika päässä, että toimii näin. Ei osaa sanoa miksi niin tekee, kun kysyt miksi? Silloin ei auta muu kuin pistät ne tavarat sivuun ettet tuota lapselle pettymystä. Tai välit poikki mummoon.
Alue: Aihe vapaa
Se ristipistokirja oli annettu urheilulliselle teinipojalle.