Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Puhutkohan mun anopista :D tekee ihan samaa, kantaa kotoaan jotain 20 vuotta vanhoja kirjoja, esim. Vitsikirja vuodelta 2012. Ja kirpparilta monta kokoa liian isoja vaatteita, mulla on muutenkin liikaa vaatteita, en halua lisää. Sitten loukkaantuu ja itkee jos näitä lahjoja ei vuolaasti hehkuta vielä kuukausia joulun jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Se ristipistokirja oli annettu urheilulliselle teinipojalle.
Minä teen teinien kanssa töitä, ja tiedän oikein hyvin, että nykyajan urheilullisille teinipojalle voisi antaa aivan hyvin tuon linkissä mainitun ristipistokirjan.
Eli sinusta on yks hailee mitä se lahjan saaja haluaa tai mistä on kiinnostunut. Hänelle voi antaa tämän koska kuuluu tiettyyn väestöryhmään, häneltä itseltään ei kysytä!
Voi kysyä häneltä itseltään, mutta äidiltä ei tarvitse. Eikä ole pakko kysyä edes häneltä. Lahja on lahja. Jos se menee pieleen, sen voi antaa eteenpäin, eikä tehdä asiasta ongelmaa.
Mikä siinä äidiltä kysymisessä on niin tavattoman saatanallista?
Ja jos osaisit lukea, täällä on tuohon typerään "antakaa kierrätykseen/myykää tms." -länkyrtykseen vastattu jo miljoona kertaa.
MIKÄ JÄRKI on pohauttaa ei-toivottuja lahjoja joita kukaan ei halua ja jotka teettää sitten vielä ylimääräistä työtä?
Vain jotta ei missään tapauksessa kysyisi vanhemmalta, antaisi toivottua lahjaa ja myös se saaja vanhempineen tulisi iloiseksi, eikä vain se rajaton öykkäri.
No tässähän moni pitää sen oman äitinsä mielipidettä lahjoista saatanallisena, miksi ihmeessä se oma lapsi ajattelusi toisin kuin sinä? Eli jos lahja tulee lapselle, kysykää lapselta, mitä lapsi haluaa. Jos äiti haluaa itselleen lahjan, hän voi toki kertoa, mitä hän toivoo. Äidin toivoma vaate on harvoin lapsen oma lahjatoive, vaan oikeasti äidin, joka välttyisi ostamasta tarvittavaa vaatetta itse. Mikä on tietysti ihan ok, mutta ei se silti muutu lapsen lahjaksi. Ellei kyseessä ole joku muotivaate, jota vanhemmat eivät ostaisi. Sellaisen mummo voi kyllä antaa, koska sehän on oikesti lahja lapselle.
Voi hyvä luoja, olet päästäsi sekaisin.
Se ongelma on se mummo joka on ylikävellyt jo lapsensa ja nyt ylikävelee lapsenlapsensa. Ei se äiti.
Kuvitelma siitä että mummolla on jokin erityinen side ja yhteys lapsenlapseen äidin ohi on sairas.
Aika monella mummolla on erityinen side lapsenlapsiin ohi vanhempien, ja sääli kaikkia niitä lapsia ja mummoja joilla ei näin ole. Mikähän siinä ajatuksessa sinusta on sairasta?
Ei ole. Mummo joka ei kykene asioimaan lapsen vanhempien kanssa vaan ohittaa nämä ja kilpailee näiden kanssa ei ole koskaan lapsen edun mukainen ihminen. Tuollainen on vain ja ainoastaan vahingollista lapsen kehitykselle.
Oletko tosissasi? Meillä isovanhemmat ovat kysyneet lapsilta lahjatoiveita suoraan. Minä siihen olen kannustanut, koska mitä ne minulle kuuluvat. Enkä ole koskaan edes ajatellut, että isovanhemmat voisivat kilpailla minun kanssani. Minä olen äiti, ja se on ainutlaatuinen rooli. Se, että isovanhemmilla on oma tärkeä roolinsa, ei ole minulta millään tavalla pois.
Voi kun kiva kuulla, olette oikea malliperhe! Ja kaikki mahtaa olla ihan omaa ansioitasi, kun olet niin fiksu ja tasapainoinen ihminen. Kyse ei ole ainakaan siitä, että olet vain onnekas, ja sieltä omasta kuplastasi käsin on niin mukavaa tulla pätemään ihmisille, joiden ongelmaa et pysty käsittämään etkä suostu käsittämään.
Minun mielestäni tuo kuulostaa ihan normaalien ihmisten toiminnalta, ei miltään pokkeuksellisen mallikelpoiseilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites muuten pappat - käveleekö ne sitten perheen isien yli?
Vai miten ihmeessä tämä ketju antaa niin vanhakantaisen kuvan nykyperheidenkin dynamiikasta??
Meillä pappa on paljon enemmän "tämä (halvempi versio) on ihan yhtä hyvä, olis kelvannut mullekin aikanaan", kuin mamma, joka kyllä uskoo, ja tunnollisesti pyrkii ostamaan sen mitä lapset toivoo.
Meillä papat on ihan kuutamolla Lahja jutuissa.
Mun isä ostaa sitä mitä ohjeistetaan tai sitten tuo rahaa. Tuo myös koruja mistä olen sanonut ettei kyllä tarvis (kylläkin siksi että isä ostaa aitoja ja eihän pienet lapset osaa käyttää niitä nätisti, mielestäni isä hassaa rahojaan niihin koruihin) hilloan niitä omien korujen joukossa niin saavat kouluun sitten. Toinen pappa ei osallistu hankintoihin. Anoppi hoitaa ne.Tuo "halvempi kelpaa" on enemmän vaatteisiin, pyöriin ja sellaisiin mistä tajuavat enemmän. Ja olen niistä ihan samaa mieltä. Lapsen pyörän ei tarvitse olla kallis. Riittää että se toimii niinkuin pyörän kuuluu.
Ja tarkennan että meillä ajaa koko perhe halvoilla/halvalla saaduilla pyörillä. Ei siis niin että kakarat menee jollain rimpuloilla ja meillä on markkinoiden kalleimmat. Paitsi mulla on mun mummun vanha jopo. Sillä saattaa olla jotain arvoakin oikeesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Se ristipistokirja oli annettu urheilulliselle teinipojalle.
Minä teen teinien kanssa töitä, ja tiedän oikein hyvin, että nykyajan urheilullisille teinipojalle voisi antaa aivan hyvin tuon linkissä mainitun ristipistokirjan.
Eli sinusta on yks hailee mitä se lahjan saaja haluaa tai mistä on kiinnostunut. Hänelle voi antaa tämän koska kuuluu tiettyyn väestöryhmään, häneltä itseltään ei kysytä!
Voi kysyä häneltä itseltään, mutta äidiltä ei tarvitse. Eikä ole pakko kysyä edes häneltä. Lahja on lahja. Jos se menee pieleen, sen voi antaa eteenpäin, eikä tehdä asiasta ongelmaa.
Mikä siinä äidiltä kysymisessä on niin tavattoman saatanallista?
Ja jos osaisit lukea, täällä on tuohon typerään "antakaa kierrätykseen/myykää tms." -länkyrtykseen vastattu jo miljoona kertaa.
MIKÄ JÄRKI on pohauttaa ei-toivottuja lahjoja joita kukaan ei halua ja jotka teettää sitten vielä ylimääräistä työtä?
Vain jotta ei missään tapauksessa kysyisi vanhemmalta, antaisi toivottua lahjaa ja myös se saaja vanhempineen tulisi iloiseksi, eikä vain se rajaton öykkäri.
No tässähän moni pitää sen oman äitinsä mielipidettä lahjoista saatanallisena, miksi ihmeessä se oma lapsi ajattelusi toisin kuin sinä? Eli jos lahja tulee lapselle, kysykää lapselta, mitä lapsi haluaa. Jos äiti haluaa itselleen lahjan, hän voi toki kertoa, mitä hän toivoo. Äidin toivoma vaate on harvoin lapsen oma lahjatoive, vaan oikeasti äidin, joka välttyisi ostamasta tarvittavaa vaatetta itse. Mikä on tietysti ihan ok, mutta ei se silti muutu lapsen lahjaksi. Ellei kyseessä ole joku muotivaate, jota vanhemmat eivät ostaisi. Sellaisen mummo voi kyllä antaa, koska sehän on oikesti lahja lapselle.
Voi hyvä luoja, olet päästäsi sekaisin.
Se ongelma on se mummo joka on ylikävellyt jo lapsensa ja nyt ylikävelee lapsenlapsensa. Ei se äiti.
Kuvitelma siitä että mummolla on jokin erityinen side ja yhteys lapsenlapseen äidin ohi on sairas.
Aika monella mummolla on erityinen side lapsenlapsiin ohi vanhempien, ja sääli kaikkia niitä lapsia ja mummoja joilla ei näin ole. Mikähän siinä ajatuksessa sinusta on sairasta?
Ei ole. Mummo joka ei kykene asioimaan lapsen vanhempien kanssa vaan ohittaa nämä ja kilpailee näiden kanssa ei ole koskaan lapsen edun mukainen ihminen. Tuollainen on vain ja ainoastaan vahingollista lapsen kehitykselle.
Oletko tosissasi? Meillä isovanhemmat ovat kysyneet lapsilta lahjatoiveita suoraan. Minä siihen olen kannustanut, koska mitä ne minulle kuuluvat. Enkä ole koskaan edes ajatellut, että isovanhemmat voisivat kilpailla minun kanssani. Minä olen äiti, ja se on ainutlaatuinen rooli. Se, että isovanhemmilla on oma tärkeä roolinsa, ei ole minulta millään tavalla pois.
Voi kun kiva kuulla, olette oikea malliperhe! Ja kaikki mahtaa olla ihan omaa ansioitasi, kun olet niin fiksu ja tasapainoinen ihminen. Kyse ei ole ainakaan siitä, että olet vain onnekas, ja sieltä omasta kuplastasi käsin on niin mukavaa tulla pätemään ihmisille, joiden ongelmaa et pysty käsittämään etkä suostu käsittämään.
Minun mielestäni tuo kuulostaa ihan normaalien ihmisten toiminnalta, ei miltään pokkeuksellisen mallikelpoiseilta.
Onko tässä ketjussa aiheena normaalit isovanhemmat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Se ristipistokirja oli annettu urheilulliselle teinipojalle.
Minä teen teinien kanssa töitä, ja tiedän oikein hyvin, että nykyajan urheilullisille teinipojalle voisi antaa aivan hyvin tuon linkissä mainitun ristipistokirjan.
Eli sinusta on yks hailee mitä se lahjan saaja haluaa tai mistä on kiinnostunut. Hänelle voi antaa tämän koska kuuluu tiettyyn väestöryhmään, häneltä itseltään ei kysytä!
Voi kysyä häneltä itseltään, mutta äidiltä ei tarvitse. Eikä ole pakko kysyä edes häneltä. Lahja on lahja. Jos se menee pieleen, sen voi antaa eteenpäin, eikä tehdä asiasta ongelmaa.
Mikä siinä äidiltä kysymisessä on niin tavattoman saatanallista?
Ja jos osaisit lukea, täällä on tuohon typerään "antakaa kierrätykseen/myykää tms." -länkyrtykseen vastattu jo miljoona kertaa.
MIKÄ JÄRKI on pohauttaa ei-toivottuja lahjoja joita kukaan ei halua ja jotka teettää sitten vielä ylimääräistä työtä?
Vain jotta ei missään tapauksessa kysyisi vanhemmalta, antaisi toivottua lahjaa ja myös se saaja vanhempineen tulisi iloiseksi, eikä vain se rajaton öykkäri.
No tässähän moni pitää sen oman äitinsä mielipidettä lahjoista saatanallisena, miksi ihmeessä se oma lapsi ajattelusi toisin kuin sinä? Eli jos lahja tulee lapselle, kysykää lapselta, mitä lapsi haluaa. Jos äiti haluaa itselleen lahjan, hän voi toki kertoa, mitä hän toivoo. Äidin toivoma vaate on harvoin lapsen oma lahjatoive, vaan oikeasti äidin, joka välttyisi ostamasta tarvittavaa vaatetta itse. Mikä on tietysti ihan ok, mutta ei se silti muutu lapsen lahjaksi. Ellei kyseessä ole joku muotivaate, jota vanhemmat eivät ostaisi. Sellaisen mummo voi kyllä antaa, koska sehän on oikesti lahja lapselle.
Voi hyvä luoja, olet päästäsi sekaisin.
Se ongelma on se mummo joka on ylikävellyt jo lapsensa ja nyt ylikävelee lapsenlapsensa. Ei se äiti.
Kuvitelma siitä että mummolla on jokin erityinen side ja yhteys lapsenlapseen äidin ohi on sairas.
Aika monella mummolla on erityinen side lapsenlapsiin ohi vanhempien, ja sääli kaikkia niitä lapsia ja mummoja joilla ei näin ole. Mikähän siinä ajatuksessa sinusta on sairasta?
Ei ole. Mummo joka ei kykene asioimaan lapsen vanhempien kanssa vaan ohittaa nämä ja kilpailee näiden kanssa ei ole koskaan lapsen edun mukainen ihminen. Tuollainen on vain ja ainoastaan vahingollista lapsen kehitykselle.
Oletko tosissasi? Meillä isovanhemmat ovat kysyneet lapsilta lahjatoiveita suoraan. Minä siihen olen kannustanut, koska mitä ne minulle kuuluvat. Enkä ole koskaan edes ajatellut, että isovanhemmat voisivat kilpailla minun kanssani. Minä olen äiti, ja se on ainutlaatuinen rooli. Se, että isovanhemmilla on oma tärkeä roolinsa, ei ole minulta millään tavalla pois.
Voi kun kiva kuulla, olette oikea malliperhe! Ja kaikki mahtaa olla ihan omaa ansioitasi, kun olet niin fiksu ja tasapainoinen ihminen. Kyse ei ole ainakaan siitä, että olet vain onnekas, ja sieltä omasta kuplastasi käsin on niin mukavaa tulla pätemään ihmisille, joiden ongelmaa et pysty käsittämään etkä suostu käsittämään.
Minun mielestäni tuo kuulostaa ihan normaalien ihmisten toiminnalta, ei miltään pokkeuksellisen mallikelpoiseilta.
Onko tässä ketjussa aiheena normaalit isovanhemmat?
Ketjun aihe on se miksi se postausten myötä kehittyy voi olla hyvä joka tuhannes viesti muistuttaa että puhutaan kumminkin erityistapauksista, ei mistään suuren enemmistön ongelmasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Se ristipistokirja oli annettu urheilulliselle teinipojalle.
Minä teen teinien kanssa töitä, ja tiedän oikein hyvin, että nykyajan urheilullisille teinipojalle voisi antaa aivan hyvin tuon linkissä mainitun ristipistokirjan.
Eli sinusta on yks hailee mitä se lahjan saaja haluaa tai mistä on kiinnostunut. Hänelle voi antaa tämän koska kuuluu tiettyyn väestöryhmään, häneltä itseltään ei kysytä!
Voi kysyä häneltä itseltään, mutta äidiltä ei tarvitse. Eikä ole pakko kysyä edes häneltä. Lahja on lahja. Jos se menee pieleen, sen voi antaa eteenpäin, eikä tehdä asiasta ongelmaa.
Mikä siinä äidiltä kysymisessä on niin tavattoman saatanallista?
Ja jos osaisit lukea, täällä on tuohon typerään "antakaa kierrätykseen/myykää tms." -länkyrtykseen vastattu jo miljoona kertaa.
MIKÄ JÄRKI on pohauttaa ei-toivottuja lahjoja joita kukaan ei halua ja jotka teettää sitten vielä ylimääräistä työtä?
Vain jotta ei missään tapauksessa kysyisi vanhemmalta, antaisi toivottua lahjaa ja myös se saaja vanhempineen tulisi iloiseksi, eikä vain se rajaton öykkäri.
No tässähän moni pitää sen oman äitinsä mielipidettä lahjoista saatanallisena, miksi ihmeessä se oma lapsi ajattelusi toisin kuin sinä? Eli jos lahja tulee lapselle, kysykää lapselta, mitä lapsi haluaa. Jos äiti haluaa itselleen lahjan, hän voi toki kertoa, mitä hän toivoo. Äidin toivoma vaate on harvoin lapsen oma lahjatoive, vaan oikeasti äidin, joka välttyisi ostamasta tarvittavaa vaatetta itse. Mikä on tietysti ihan ok, mutta ei se silti muutu lapsen lahjaksi. Ellei kyseessä ole joku muotivaate, jota vanhemmat eivät ostaisi. Sellaisen mummo voi kyllä antaa, koska sehän on oikesti lahja lapselle.
Voi hyvä luoja, olet päästäsi sekaisin.
Se ongelma on se mummo joka on ylikävellyt jo lapsensa ja nyt ylikävelee lapsenlapsensa. Ei se äiti.
Kuvitelma siitä että mummolla on jokin erityinen side ja yhteys lapsenlapseen äidin ohi on sairas.
Aika monella mummolla on erityinen side lapsenlapsiin ohi vanhempien, ja sääli kaikkia niitä lapsia ja mummoja joilla ei näin ole. Mikähän siinä ajatuksessa sinusta on sairasta?
Ei ole. Mummo joka ei kykene asioimaan lapsen vanhempien kanssa vaan ohittaa nämä ja kilpailee näiden kanssa ei ole koskaan lapsen edun mukainen ihminen. Tuollainen on vain ja ainoastaan vahingollista lapsen kehitykselle.
Oletko tosissasi? Meillä isovanhemmat ovat kysyneet lapsilta lahjatoiveita suoraan. Minä siihen olen kannustanut, koska mitä ne minulle kuuluvat. Enkä ole koskaan edes ajatellut, että isovanhemmat voisivat kilpailla minun kanssani. Minä olen äiti, ja se on ainutlaatuinen rooli. Se, että isovanhemmilla on oma tärkeä roolinsa, ei ole minulta millään tavalla pois.
Voi kun kiva kuulla, olette oikea malliperhe! Ja kaikki mahtaa olla ihan omaa ansioitasi, kun olet niin fiksu ja tasapainoinen ihminen. Kyse ei ole ainakaan siitä, että olet vain onnekas, ja sieltä omasta kuplastasi käsin on niin mukavaa tulla pätemään ihmisille, joiden ongelmaa et pysty käsittämään etkä suostu käsittämään.
Minun mielestäni tuo kuulostaa ihan normaalien ihmisten toiminnalta, ei miltään pokkeuksellisen mallikelpoiseilta.
Vaan kun ketjun aihe ei ole ne isovanhemmat jotka pystyy luokittelemaan normaaleiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Se ristipistokirja oli annettu urheilulliselle teinipojalle.
Minä teen teinien kanssa töitä, ja tiedän oikein hyvin, että nykyajan urheilullisille teinipojalle voisi antaa aivan hyvin tuon linkissä mainitun ristipistokirjan.
Eli sinusta on yks hailee mitä se lahjan saaja haluaa tai mistä on kiinnostunut. Hänelle voi antaa tämän koska kuuluu tiettyyn väestöryhmään, häneltä itseltään ei kysytä!
Voi kysyä häneltä itseltään, mutta äidiltä ei tarvitse. Eikä ole pakko kysyä edes häneltä. Lahja on lahja. Jos se menee pieleen, sen voi antaa eteenpäin, eikä tehdä asiasta ongelmaa.
Mikä siinä äidiltä kysymisessä on niin tavattoman saatanallista?
Ja jos osaisit lukea, täällä on tuohon typerään "antakaa kierrätykseen/myykää tms." -länkyrtykseen vastattu jo miljoona kertaa.
MIKÄ JÄRKI on pohauttaa ei-toivottuja lahjoja joita kukaan ei halua ja jotka teettää sitten vielä ylimääräistä työtä?
Vain jotta ei missään tapauksessa kysyisi vanhemmalta, antaisi toivottua lahjaa ja myös se saaja vanhempineen tulisi iloiseksi, eikä vain se rajaton öykkäri.
No tässähän moni pitää sen oman äitinsä mielipidettä lahjoista saatanallisena, miksi ihmeessä se oma lapsi ajattelusi toisin kuin sinä? Eli jos lahja tulee lapselle, kysykää lapselta, mitä lapsi haluaa. Jos äiti haluaa itselleen lahjan, hän voi toki kertoa, mitä hän toivoo. Äidin toivoma vaate on harvoin lapsen oma lahjatoive, vaan oikeasti äidin, joka välttyisi ostamasta tarvittavaa vaatetta itse. Mikä on tietysti ihan ok, mutta ei se silti muutu lapsen lahjaksi. Ellei kyseessä ole joku muotivaate, jota vanhemmat eivät ostaisi. Sellaisen mummo voi kyllä antaa, koska sehän on oikesti lahja lapselle.
Voi hyvä luoja, olet päästäsi sekaisin.
Se ongelma on se mummo joka on ylikävellyt jo lapsensa ja nyt ylikävelee lapsenlapsensa. Ei se äiti.
Kuvitelma siitä että mummolla on jokin erityinen side ja yhteys lapsenlapseen äidin ohi on sairas.
Aika monella mummolla on erityinen side lapsenlapsiin ohi vanhempien, ja sääli kaikkia niitä lapsia ja mummoja joilla ei näin ole. Mikähän siinä ajatuksessa sinusta on sairasta?
Ei ole. Mummo joka ei kykene asioimaan lapsen vanhempien kanssa vaan ohittaa nämä ja kilpailee näiden kanssa ei ole koskaan lapsen edun mukainen ihminen. Tuollainen on vain ja ainoastaan vahingollista lapsen kehitykselle.
Oletko tosissasi? Meillä isovanhemmat ovat kysyneet lapsilta lahjatoiveita suoraan. Minä siihen olen kannustanut, koska mitä ne minulle kuuluvat. Enkä ole koskaan edes ajatellut, että isovanhemmat voisivat kilpailla minun kanssani. Minä olen äiti, ja se on ainutlaatuinen rooli. Se, että isovanhemmilla on oma tärkeä roolinsa, ei ole minulta millään tavalla pois.
Voi kun kiva kuulla, olette oikea malliperhe! Ja kaikki mahtaa olla ihan omaa ansioitasi, kun olet niin fiksu ja tasapainoinen ihminen. Kyse ei ole ainakaan siitä, että olet vain onnekas, ja sieltä omasta kuplastasi käsin on niin mukavaa tulla pätemään ihmisille, joiden ongelmaa et pysty käsittämään etkä suostu käsittämään.
Minun mielestäni tuo kuulostaa ihan normaalien ihmisten toiminnalta, ei miltään pokkeuksellisen mallikelpoiseilta.
Onko tässä ketjussa aiheena normaalit isovanhemmat?
Ketjun aihe on se miksi se postausten myötä kehittyy voi olla hyvä joka tuhannes viesti muistuttaa että puhutaan kumminkin erityistapauksista, ei mistään suuren enemmistön ongelmasta
Miksi? Jos ketju kösittelee kätkytkuolemia niin siellä pitää sitten käydä muistuttelemassa että mun lapsi on kuulkaa elossa. Niinkö?
Aika hemmetin yleinen ongelma näyttää olevan tämä rajattomien isovanhempien sekoilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Se ristipistokirja oli annettu urheilulliselle teinipojalle.
Minä teen teinien kanssa töitä, ja tiedän oikein hyvin, että nykyajan urheilullisille teinipojalle voisi antaa aivan hyvin tuon linkissä mainitun ristipistokirjan.
Eli sinusta on yks hailee mitä se lahjan saaja haluaa tai mistä on kiinnostunut. Hänelle voi antaa tämän koska kuuluu tiettyyn väestöryhmään, häneltä itseltään ei kysytä!
Voi kysyä häneltä itseltään, mutta äidiltä ei tarvitse. Eikä ole pakko kysyä edes häneltä. Lahja on lahja. Jos se menee pieleen, sen voi antaa eteenpäin, eikä tehdä asiasta ongelmaa.
Mikä siinä äidiltä kysymisessä on niin tavattoman saatanallista?
Ja jos osaisit lukea, täällä on tuohon typerään "antakaa kierrätykseen/myykää tms." -länkyrtykseen vastattu jo miljoona kertaa.
MIKÄ JÄRKI on pohauttaa ei-toivottuja lahjoja joita kukaan ei halua ja jotka teettää sitten vielä ylimääräistä työtä?
Vain jotta ei missään tapauksessa kysyisi vanhemmalta, antaisi toivottua lahjaa ja myös se saaja vanhempineen tulisi iloiseksi, eikä vain se rajaton öykkäri.
No tässähän moni pitää sen oman äitinsä mielipidettä lahjoista saatanallisena, miksi ihmeessä se oma lapsi ajattelusi toisin kuin sinä? Eli jos lahja tulee lapselle, kysykää lapselta, mitä lapsi haluaa. Jos äiti haluaa itselleen lahjan, hän voi toki kertoa, mitä hän toivoo. Äidin toivoma vaate on harvoin lapsen oma lahjatoive, vaan oikeasti äidin, joka välttyisi ostamasta tarvittavaa vaatetta itse. Mikä on tietysti ihan ok, mutta ei se silti muutu lapsen lahjaksi. Ellei kyseessä ole joku muotivaate, jota vanhemmat eivät ostaisi. Sellaisen mummo voi kyllä antaa, koska sehän on oikesti lahja lapselle.
Voi hyvä luoja, olet päästäsi sekaisin.
Se ongelma on se mummo joka on ylikävellyt jo lapsensa ja nyt ylikävelee lapsenlapsensa. Ei se äiti.
Kuvitelma siitä että mummolla on jokin erityinen side ja yhteys lapsenlapseen äidin ohi on sairas.
Aika monella mummolla on erityinen side lapsenlapsiin ohi vanhempien, ja sääli kaikkia niitä lapsia ja mummoja joilla ei näin ole. Mikähän siinä ajatuksessa sinusta on sairasta?
Ei ole. Mummo joka ei kykene asioimaan lapsen vanhempien kanssa vaan ohittaa nämä ja kilpailee näiden kanssa ei ole koskaan lapsen edun mukainen ihminen. Tuollainen on vain ja ainoastaan vahingollista lapsen kehitykselle.
Oletko tosissasi? Meillä isovanhemmat ovat kysyneet lapsilta lahjatoiveita suoraan. Minä siihen olen kannustanut, koska mitä ne minulle kuuluvat. Enkä ole koskaan edes ajatellut, että isovanhemmat voisivat kilpailla minun kanssani. Minä olen äiti, ja se on ainutlaatuinen rooli. Se, että isovanhemmilla on oma tärkeä roolinsa, ei ole minulta millään tavalla pois.
Voi kun kiva kuulla, olette oikea malliperhe! Ja kaikki mahtaa olla ihan omaa ansioitasi, kun olet niin fiksu ja tasapainoinen ihminen. Kyse ei ole ainakaan siitä, että olet vain onnekas, ja sieltä omasta kuplastasi käsin on niin mukavaa tulla pätemään ihmisille, joiden ongelmaa et pysty käsittämään etkä suostu käsittämään.
Minun mielestäni tuo kuulostaa ihan normaalien ihmisten toiminnalta, ei miltään pokkeuksellisen mallikelpoiseilta.
Onko tässä ketjussa aiheena normaalit isovanhemmat?
Ketjun aihe on se miksi se postausten myötä kehittyy voi olla hyvä joka tuhannes viesti muistuttaa että puhutaan kumminkin erityistapauksista, ei mistään suuren enemmistön ongelmasta
No tuota miten sitten vaikuttaa ihan siltä, että nimenomaan niitä postauksia et ole pahemmin lukenut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitainen olo tulee tästä keskustelusta. Toisaalta, jos joku oikeasti ostaa (???) viisi numeroa liian pieniä vaatteita, niin hukkaanhan ne menee. Mutta jotkut vastaukset ovat minusta hieman outoja. Niinkuin ajatus, että äiti väistämättä tietää, millä lelulla lapsi tulee leikkimään, ja millä ei. Tai että halpa lelu olisi laadultaan huonompi kuin merkkilelu.
Minä olen neljän lapsen äiti, enkä koskaan ole antanut mitään lahjapyyntöjä kenellekään, edes kysyttäessä. Korkeintaan olen välittänyt isommalle lapselle eteenpäin kysymyksen. Ja ikinä ei ole lahjat olleet ongelma. Vuosien varrella asioille yleensä tulee käyttöä, ja jos ei tule, tai jos ne hajoaa, niin pääseehän niistä eroon.
Joskus näkee kuvia lapsiperheiden sisustetuista kodeista, missä lastenhuoneissakin on vain muutama sisustukseen sopiva tavara. Näistä tulee hyvin surullinen oli, ja vaikutelma, että lapsetkin joutuvat elämään toteuttaen vanhemman käsitystä täydellisestä elämästä.
Se sama kuva tulee osasta tämän ketjun kommenteista. Ei se ole niin vakavaa, jos lapsi saa lelun, jota ei ole toivonut, ja vanhemmat, älkää toivoko kummeilta ja mummoilta lahjoja. Se on noloa ja huonoa käytöstä. Opettakaa lapsenne kiitollisiksi esim siitä, että heillä on välittäviä ihmisiä. Älkääkä tehkö tästä valtataistelua. Kyse on lapsesta, ei lapsen vanhemmasta.
Ja ristipistokirja kuulostaa tosi kivalta. Alkaa olla taas muotia. Todella mahtava näin juuri, ajattelin, että on kohta jo pakko tehdä käsitöitä. Ja todellakin voisin antaa sen lahjaksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjontaa-niille-joita-vtuttaa-978952…
Se ristipistokirja oli annettu urheilulliselle teinipojalle.
Minä teen teinien kanssa töitä, ja tiedän oikein hyvin, että nykyajan urheilullisille teinipojalle voisi antaa aivan hyvin tuon linkissä mainitun ristipistokirjan.
Eli sinusta on yks hailee mitä se lahjan saaja haluaa tai mistä on kiinnostunut. Hänelle voi antaa tämän koska kuuluu tiettyyn väestöryhmään, häneltä itseltään ei kysytä!
Voi kysyä häneltä itseltään, mutta äidiltä ei tarvitse. Eikä ole pakko kysyä edes häneltä. Lahja on lahja. Jos se menee pieleen, sen voi antaa eteenpäin, eikä tehdä asiasta ongelmaa.
Mikä siinä äidiltä kysymisessä on niin tavattoman saatanallista?
Ja jos osaisit lukea, täällä on tuohon typerään "antakaa kierrätykseen/myykää tms." -länkyrtykseen vastattu jo miljoona kertaa.
MIKÄ JÄRKI on pohauttaa ei-toivottuja lahjoja joita kukaan ei halua ja jotka teettää sitten vielä ylimääräistä työtä?
Vain jotta ei missään tapauksessa kysyisi vanhemmalta, antaisi toivottua lahjaa ja myös se saaja vanhempineen tulisi iloiseksi, eikä vain se rajaton öykkäri.
No tässähän moni pitää sen oman äitinsä mielipidettä lahjoista saatanallisena, miksi ihmeessä se oma lapsi ajattelusi toisin kuin sinä? Eli jos lahja tulee lapselle, kysykää lapselta, mitä lapsi haluaa. Jos äiti haluaa itselleen lahjan, hän voi toki kertoa, mitä hän toivoo. Äidin toivoma vaate on harvoin lapsen oma lahjatoive, vaan oikeasti äidin, joka välttyisi ostamasta tarvittavaa vaatetta itse. Mikä on tietysti ihan ok, mutta ei se silti muutu lapsen lahjaksi. Ellei kyseessä ole joku muotivaate, jota vanhemmat eivät ostaisi. Sellaisen mummo voi kyllä antaa, koska sehän on oikesti lahja lapselle.
Voi hyvä luoja, olet päästäsi sekaisin.
Se ongelma on se mummo joka on ylikävellyt jo lapsensa ja nyt ylikävelee lapsenlapsensa. Ei se äiti.
Kuvitelma siitä että mummolla on jokin erityinen side ja yhteys lapsenlapseen äidin ohi on sairas.
Aika monella mummolla on erityinen side lapsenlapsiin ohi vanhempien, ja sääli kaikkia niitä lapsia ja mummoja joilla ei näin ole. Mikähän siinä ajatuksessa sinusta on sairasta?
Ei ole. Mummo joka ei kykene asioimaan lapsen vanhempien kanssa vaan ohittaa nämä ja kilpailee näiden kanssa ei ole koskaan lapsen edun mukainen ihminen. Tuollainen on vain ja ainoastaan vahingollista lapsen kehitykselle.
Oletko tosissasi? Meillä isovanhemmat ovat kysyneet lapsilta lahjatoiveita suoraan. Minä siihen olen kannustanut, koska mitä ne minulle kuuluvat. Enkä ole koskaan edes ajatellut, että isovanhemmat voisivat kilpailla minun kanssani. Minä olen äiti, ja se on ainutlaatuinen rooli. Se, että isovanhemmilla on oma tärkeä roolinsa, ei ole minulta millään tavalla pois.
Voi kun kiva kuulla, olette oikea malliperhe! Ja kaikki mahtaa olla ihan omaa ansioitasi, kun olet niin fiksu ja tasapainoinen ihminen. Kyse ei ole ainakaan siitä, että olet vain onnekas, ja sieltä omasta kuplastasi käsin on niin mukavaa tulla pätemään ihmisille, joiden ongelmaa et pysty käsittämään etkä suostu käsittämään.
Minun mielestäni tuo kuulostaa ihan normaalien ihmisten toiminnalta, ei miltään pokkeuksellisen mallikelpoiseilta.
Onko tässä ketjussa aiheena normaalit isovanhemmat?
Ketjun aihe on se miksi se postausten myötä kehittyy voi olla hyvä joka tuhannes viesti muistuttaa että puhutaan kumminkin erityistapauksista, ei mistään suuren enemmistön ongelmasta
Miksi? Jos ketju kösittelee kätkytkuolemia niin siellä pitää sitten käydä muistuttelemassa että mun lapsi on kuulkaa elossa. Niinkö?
Aika hemmetin yleinen ongelma näyttää olevan tämä rajattomien isovanhempien sekoilu.
Just näin! :D Ja psoriasis-ketjuun että kyllä mul ainaki on ihan hyvässä kunnossa iho, no mä syönkin terveellisesti ja käytän ihonhoitotuotteita. Yep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Älä jaksa. Eihän tänne edes uskalla kirjoittaa mitään oikeita yksityiskohtia siinä pelossa että löytää stoorinsa iltiksen lööpistä.
No kyllä nyt voi kirjoittaa esimerkin mikä on vastaavaa "roskaa" ilman, että täytyy tunnistettavasti luetella joulun lahjat.
Ei tästä ole mitään mieltä keskustella, jos ei tiedä mitä on AP:n mielestä roska.Minä voin luetella mitä roskaa omat lapseni ovat saaneet vuosien myötä:
- aikaisemmin mainitsemani leikkimeikkisetti
- halpoja harja+pelisettejä
- sotaleluja ja leikkiaseita, jotka heti rikki
- koriste-esineitä, kynttilänjalkoja ja tuikkukippoja
- pehmoleluja, paljon...
- muovisia pihapelileluja, keiloja jotka eivät pysy pystyssä jne
Lapset nykyään 6 ja 8 vuotta.-itsetehtyjä vaatteita ja neuleita jotka liian pieniä
- ostovaatteita jotka liian pieniä
- kymmeniä värityskirjoja
- kymmeniä kyniä
- erilaisia rihkamaleluja jotka ei tpimi jos yksikin osa puuttuu ja jotka avataan ilman vanhempaa heti niin että se osa häviää enneb kuin vanhempi ehtii edes nähdä lahjaa
- erilaisia möykkäleluja joiden pääasiallinen tarkoitus ob ärsyttää vanhempia. Sitä kiusaa hihitellään monta päivää.
- kilokaupalla halpaa suklaata/karkkai jotka jää nurkkiib pyörimään ja lentää juhannuksena roskiin
- sama kirja viisi kertaa
- palapeli josta puuttuu paloja
- sukkia, näitä on jäänyt kolme kassillista siivousräteiksi koska biitä tulee niin paljon
- koriste-esineitä
- eripariastioita
- rihkamakoruja
Kolmea viime mainuttua meni just kaksi kassillista roskiin
Mitä vikaa on värityskirjoissa ja kynissä?
Kukaan ei tarvitse kymmeniä värityskirjoja ja satoja kyniä. Eikä kaikki lapset väritä.
Me tarvitaan. Useampi lapsi, jotka kaikki tykkäävät värittää. Hyvin kuluu värityskynät ja -kirjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites muuten pappat - käveleekö ne sitten perheen isien yli?
Vai miten ihmeessä tämä ketju antaa niin vanhakantaisen kuvan nykyperheidenkin dynamiikasta??
Meillä pappa on paljon enemmän "tämä (halvempi versio) on ihan yhtä hyvä, olis kelvannut mullekin aikanaan", kuin mamma, joka kyllä uskoo, ja tunnollisesti pyrkii ostamaan sen mitä lapset toivoo.
Meillä papat on ihan kuutamolla Lahja jutuissa.
Mun isä ostaa sitä mitä ohjeistetaan tai sitten tuo rahaa. Tuo myös koruja mistä olen sanonut ettei kyllä tarvis (kylläkin siksi että isä ostaa aitoja ja eihän pienet lapset osaa käyttää niitä nätisti, mielestäni isä hassaa rahojaan niihin koruihin) hilloan niitä omien korujen joukossa niin saavat kouluun sitten. Toinen pappa ei osallistu hankintoihin. Anoppi hoitaa ne.Tuo "halvempi kelpaa" on enemmän vaatteisiin, pyöriin ja sellaisiin mistä tajuavat enemmän. Ja olen niistä ihan samaa mieltä. Lapsen pyörän ei tarvitse olla kallis. Riittää että se toimii niinkuin pyörän kuuluu.
Varovasti sitten noiden halpojen fillarien suhteen. Nykyään kun täällä Suomessakin myydään sellaisia, jotka voivat aiheuttaa ihan onnettomuuksia. Halvoista vaatteista voi myös huonolla tsägällä saada aika pahoja iho-oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poistatan tämänkin ketjun jos ap ei vastaa kysymyksiin siitä mitä isovanhemmat ovat lapselle antaneet lahjaksi.
Älä jaksa. Eihän tänne edes uskalla kirjoittaa mitään oikeita yksityiskohtia siinä pelossa että löytää stoorinsa iltiksen lööpistä.
No kyllä nyt voi kirjoittaa esimerkin mikä on vastaavaa "roskaa" ilman, että täytyy tunnistettavasti luetella joulun lahjat.
Ei tästä ole mitään mieltä keskustella, jos ei tiedä mitä on AP:n mielestä roska.Minä voin luetella mitä roskaa omat lapseni ovat saaneet vuosien myötä:
- aikaisemmin mainitsemani leikkimeikkisetti
- halpoja harja+pelisettejä
- sotaleluja ja leikkiaseita, jotka heti rikki
- koriste-esineitä, kynttilänjalkoja ja tuikkukippoja
- pehmoleluja, paljon...
- muovisia pihapelileluja, keiloja jotka eivät pysy pystyssä jne
Lapset nykyään 6 ja 8 vuotta.-itsetehtyjä vaatteita ja neuleita jotka liian pieniä
- ostovaatteita jotka liian pieniä
- kymmeniä värityskirjoja
- kymmeniä kyniä
- erilaisia rihkamaleluja jotka ei tpimi jos yksikin osa puuttuu ja jotka avataan ilman vanhempaa heti niin että se osa häviää enneb kuin vanhempi ehtii edes nähdä lahjaa
- erilaisia möykkäleluja joiden pääasiallinen tarkoitus ob ärsyttää vanhempia. Sitä kiusaa hihitellään monta päivää.
- kilokaupalla halpaa suklaata/karkkai jotka jää nurkkiib pyörimään ja lentää juhannuksena roskiin
- sama kirja viisi kertaa
- palapeli josta puuttuu paloja
- sukkia, näitä on jäänyt kolme kassillista siivousräteiksi koska biitä tulee niin paljon
- koriste-esineitä
- eripariastioita
- rihkamakoruja
Kolmea viime mainuttua meni just kaksi kassillista roskiin
Mitä vikaa on värityskirjoissa ja kynissä?
Kukaan ei tarvitse kymmeniä värityskirjoja ja satoja kyniä. Eikä kaikki lapset väritä.
Me tarvitaan. Useampi lapsi, jotka kaikki tykkäävät värittää. Hyvin kuluu värityskynät ja -kirjat.
No niin, nyt meillä on pohja, jolle voimme alkaa rakentaa ymmärrystä tähän aihepiiriin. Lasten mummo toi teille viime-Jouluna kaikkea muuta mahdollista, paitsi ei värityskirjoja eikä värikyniä. Lapset saivat kyllä monta lahjapakettia, mutta niissä oli esimerkiksi kynsileikkurit, sytkäri, ABC-huoltoaseman servettejä, 6 paria vastasyntyneen sukkia, käytetty ja vähän kulunut ja oudon hajuinen neljän hengen teltta, hiusgeeliä, päätön kirahvi-kylpylelu ja ilmanraikastin-sprayta. Olivathan nämä sentään vähän käyttökelpoisemmat lahjat kuin toissa vuonna, mutta kuitenkin ajattelitte kainosti jo Marraskuussa mainita mummolle, että jos on vaikeaa keksiä lahjoja lapsille, niin ihan oikeasti mitään ei tarvita, kunhan vietätte heidän kanssa aikaa - mutta että jos välttämättä tahtovat jotain lahjoja ostaa, niin värityskirjat ja värikynät ovat nyt olleet kova sana. Mummo hymyilee vinosti ja tokaisee, että: ”Vai niin, sitä aletaan jo ihan käskyttämäänkin. Kiittämätöntä, kun enköhän minä jo tiedä miten lapsille lahjat hankitaan!” Jatka tarinaa, mitä mummo antaa lapsille lahjoiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites muuten pappat - käveleekö ne sitten perheen isien yli?
Vai miten ihmeessä tämä ketju antaa niin vanhakantaisen kuvan nykyperheidenkin dynamiikasta??
Meillä pappa on paljon enemmän "tämä (halvempi versio) on ihan yhtä hyvä, olis kelvannut mullekin aikanaan", kuin mamma, joka kyllä uskoo, ja tunnollisesti pyrkii ostamaan sen mitä lapset toivoo.
Meillä papat on ihan kuutamolla Lahja jutuissa.
Mun isä ostaa sitä mitä ohjeistetaan tai sitten tuo rahaa. Tuo myös koruja mistä olen sanonut ettei kyllä tarvis (kylläkin siksi että isä ostaa aitoja ja eihän pienet lapset osaa käyttää niitä nätisti, mielestäni isä hassaa rahojaan niihin koruihin) hilloan niitä omien korujen joukossa niin saavat kouluun sitten. Toinen pappa ei osallistu hankintoihin. Anoppi hoitaa ne.Tuo "halvempi kelpaa" on enemmän vaatteisiin, pyöriin ja sellaisiin mistä tajuavat enemmän. Ja olen niistä ihan samaa mieltä. Lapsen pyörän ei tarvitse olla kallis. Riittää että se toimii niinkuin pyörän kuuluu.
Varovasti sitten noiden halpojen fillarien suhteen. Nykyään kun täällä Suomessakin myydään sellaisia, jotka voivat aiheuttaa ihan onnettomuuksia. Halvoista vaatteista voi myös huonolla tsägällä saada aika pahoja iho-oireita.
Kiitos, tässä tuli hyvä esimerkki asenteesta, jota en ymmärrä (enkä pidä oikeana lapselle opettaa), eli että Suomessa hyväksyttynä myytävä polkupyörä olisi vaarallinen, jos ei ole kallista merkkiä, ja halvasta vaatteesta tulee ihottumaa? Kaikki vaatteet herkkäihoisen kannattaa pestä ennen käyttöä, ja joku tietty materiaali voi herkistää, mutta ihan varmasti halvat vaatteet eivät ole tässä sen pahempia kuin kalliit. Eikä sellaista ostava anna lahjaksi roskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonolaatuisista halpis-pyöristä:
https://tekniikanmaailma.fi/tm-vertailu-halvat-polkupyorat/
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006112755.html
https://keskustelu.suomi24.fi/t/8387961/varoitus-halpapyorista
Vaatteiden kemikaali-jäämistä osannet googlettaa ihan itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Huonolaatuisista halpis-pyöristä:
https://tekniikanmaailma.fi/tm-vertailu-halvat-polkupyorat/
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006112755.html
https://keskustelu.suomi24.fi/t/8387961/varoitus-halpapyoristaVaatteiden kemikaali-jäämistä osannet googlettaa ihan itsekin.
Kemikaalijäämiä voi olla kaikenhintaisissa vaatteissa, mutta eniten pitää varoa ulkomaisia verkkokauppoja. Pyörissä suurin riski on väärä kokoaminen, ja senhän vanhemmat osaavat välttää kokoamalla pyörät oikein.
Vierailija kirjoitti:
Huonolaatuisista halpis-pyöristä:
https://tekniikanmaailma.fi/tm-vertailu-halvat-polkupyorat/
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006112755.html
https://keskustelu.suomi24.fi/t/8387961/varoitus-halpapyoristaVaatteiden kemikaali-jäämistä osannet googlettaa ihan itsekin.
Mutta muistetaan ettei halpa ja halpis ole sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites muuten pappat - käveleekö ne sitten perheen isien yli?
Vai miten ihmeessä tämä ketju antaa niin vanhakantaisen kuvan nykyperheidenkin dynamiikasta??
Meillä pappa on paljon enemmän "tämä (halvempi versio) on ihan yhtä hyvä, olis kelvannut mullekin aikanaan", kuin mamma, joka kyllä uskoo, ja tunnollisesti pyrkii ostamaan sen mitä lapset toivoo.
Meillä papat on ihan kuutamolla Lahja jutuissa.
Mun isä ostaa sitä mitä ohjeistetaan tai sitten tuo rahaa. Tuo myös koruja mistä olen sanonut ettei kyllä tarvis (kylläkin siksi että isä ostaa aitoja ja eihän pienet lapset osaa käyttää niitä nätisti, mielestäni isä hassaa rahojaan niihin koruihin) hilloan niitä omien korujen joukossa niin saavat kouluun sitten. Toinen pappa ei osallistu hankintoihin. Anoppi hoitaa ne.Tuo "halvempi kelpaa" on enemmän vaatteisiin, pyöriin ja sellaisiin mistä tajuavat enemmän. Ja olen niistä ihan samaa mieltä. Lapsen pyörän ei tarvitse olla kallis. Riittää että se toimii niinkuin pyörän kuuluu.
Varovasti sitten noiden halpojen fillarien suhteen. Nykyään kun täällä Suomessakin myydään sellaisia, jotka voivat aiheuttaa ihan onnettomuuksia. Halvoista vaatteista voi myös huonolla tsägällä saada aika pahoja iho-oireita.
Osataan juu arvioida. Halpa ja sellainen kun pyörän kuuluu olla. Aika usein siis käytettynä hankitaan, pienet naarmut ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites muuten pappat - käveleekö ne sitten perheen isien yli?
Vai miten ihmeessä tämä ketju antaa niin vanhakantaisen kuvan nykyperheidenkin dynamiikasta??
Meillä pappa on paljon enemmän "tämä (halvempi versio) on ihan yhtä hyvä, olis kelvannut mullekin aikanaan", kuin mamma, joka kyllä uskoo, ja tunnollisesti pyrkii ostamaan sen mitä lapset toivoo.
Meillä papat on ihan kuutamolla Lahja jutuissa.
Mun isä ostaa sitä mitä ohjeistetaan tai sitten tuo rahaa. Tuo myös koruja mistä olen sanonut ettei kyllä tarvis (kylläkin siksi että isä ostaa aitoja ja eihän pienet lapset osaa käyttää niitä nätisti, mielestäni isä hassaa rahojaan niihin koruihin) hilloan niitä omien korujen joukossa niin saavat kouluun sitten. Toinen pappa ei osallistu hankintoihin. Anoppi hoitaa ne.Tuo "halvempi kelpaa" on enemmän vaatteisiin, pyöriin ja sellaisiin mistä tajuavat enemmän. Ja olen niistä ihan samaa mieltä. Lapsen pyörän ei tarvitse olla kallis. Riittää että se toimii niinkuin pyörän kuuluu.
Varovasti sitten noiden halpojen fillarien suhteen. Nykyään kun täällä Suomessakin myydään sellaisia, jotka voivat aiheuttaa ihan onnettomuuksia. Halvoista vaatteista voi myös huonolla tsägällä saada aika pahoja iho-oireita.
Minulla oli kerran mikälie-merkkinen halpispyörä. Parin vuoden käytön jälkeen siitä lähti irti ohjaustanko kesken pyöräilyn, vieläpä pienessä alamäessä. Se rungosta lähtevä tanko meni poikki. Oli tuuria, että minulle ei käynyt mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites muuten pappat - käveleekö ne sitten perheen isien yli?
Vai miten ihmeessä tämä ketju antaa niin vanhakantaisen kuvan nykyperheidenkin dynamiikasta??
Meillä pappa on paljon enemmän "tämä (halvempi versio) on ihan yhtä hyvä, olis kelvannut mullekin aikanaan", kuin mamma, joka kyllä uskoo, ja tunnollisesti pyrkii ostamaan sen mitä lapset toivoo.
Meillä papat on ihan kuutamolla Lahja jutuissa.
Mun isä ostaa sitä mitä ohjeistetaan tai sitten tuo rahaa. Tuo myös koruja mistä olen sanonut ettei kyllä tarvis (kylläkin siksi että isä ostaa aitoja ja eihän pienet lapset osaa käyttää niitä nätisti, mielestäni isä hassaa rahojaan niihin koruihin) hilloan niitä omien korujen joukossa niin saavat kouluun sitten. Toinen pappa ei osallistu hankintoihin. Anoppi hoitaa ne.Tuo "halvempi kelpaa" on enemmän vaatteisiin, pyöriin ja sellaisiin mistä tajuavat enemmän. Ja olen niistä ihan samaa mieltä. Lapsen pyörän ei tarvitse olla kallis. Riittää että se toimii niinkuin pyörän kuuluu.
Varovasti sitten noiden halpojen fillarien suhteen. Nykyään kun täällä Suomessakin myydään sellaisia, jotka voivat aiheuttaa ihan onnettomuuksia. Halvoista vaatteista voi myös huonolla tsägällä saada aika pahoja iho-oireita.
Minulla oli kerran mikälie-merkkinen halpispyörä. Parin vuoden käytön jälkeen siitä lähti irti ohjaustanko kesken pyöräilyn, vieläpä pienessä alamäessä. Se rungosta lähtevä tanko meni poikki. Oli tuuria, että minulle ei käynyt mitenkään.
Ei muuta kun jesaria tangon ympäri, ja säästät pyörän joululahjaksi lapsenlapsillesi. ;) Ketjun hengen mukaan.
Meillä papat on ihan kuutamolla Lahja jutuissa.
Mun isä ostaa sitä mitä ohjeistetaan tai sitten tuo rahaa. Tuo myös koruja mistä olen sanonut ettei kyllä tarvis (kylläkin siksi että isä ostaa aitoja ja eihän pienet lapset osaa käyttää niitä nätisti, mielestäni isä hassaa rahojaan niihin koruihin) hilloan niitä omien korujen joukossa niin saavat kouluun sitten. Toinen pappa ei osallistu hankintoihin. Anoppi hoitaa ne.
Tuo "halvempi kelpaa" on enemmän vaatteisiin, pyöriin ja sellaisiin mistä tajuavat enemmän. Ja olen niistä ihan samaa mieltä. Lapsen pyörän ei tarvitse olla kallis. Riittää että se toimii niinkuin pyörän kuuluu.