Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?

Provo

Vierailija kirjoitti:

sukkiin voi ommella vanhoista sukista jatkovarret niin niitä pieniä lahjaksi saatuja voi käyttää.

Ei oo todellista. 😂 Tämä veti kyllä pohjat!

Vierailija kirjoitti:

Lasten mummo vetää homman toiseen suuntaan överiksi, hän kun ei mitään muoviroskaa osta. Niinpä sitten jos lapselle on toivottu jotain Plaston kuorma-autoa tai kaivuria, mummo tuo sisustusliikkeestä ostetun kauniin peltiauton, mitä ei voi antaa leikkeihin. Käyttövaatteita ei myöskään voi toivoa, kun mummo ostaa kyllä oikeaa kokoa, mutta sellaisia hienosteluvaatteita mille on käyttöä ehkä kerran vuodessa, jos se vielä silloin sopii lapselle. Mummon ostokset on kyllä aidosti kauniita, mutta niistä ei ole lapsille oikeastaan mitään iloa. Mutta mieluummin ehkä silti tämä kuin se toinen ääripää :/

Noi on ainakin siinä mielessä pitkäikäisiä, että esim peltiautoja voi oikeastaan minkäikäisenä vain pitää koristeena. Eli vaikka eivät jossain vaiheessa teininä miellytä, niin saattavat päätyä lapsenlapsen huoneen sisutukseen/omaan olohuoneeseen ja ovat rakkaita kun mummosta aika jättää.

Meillä tulee mummoilta ja papoilta vaan ja ainoastaan rahaa. Ovat jo vuosia sitten käsittäneet, että ihmisillä on sitä kiinan muovipaskaa kaikki nurkat täynnä niin rahalla voi sitten ostaa sitä mitä oikeasti tarvitsee.

Meillä haettiin tänään luistimia, suksipaketti, lasketteluvehkeet ja vähän vaatetusta rinteeseen. Hyvältä tuntuu lahjat, kiitos. (Ja mäkeen huomenna!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten mummo vetää homman toiseen suuntaan överiksi, hän kun ei mitään muoviroskaa osta. Niinpä sitten jos lapselle on toivottu jotain Plaston kuorma-autoa tai kaivuria, mummo tuo sisustusliikkeestä ostetun kauniin peltiauton, mitä ei voi antaa leikkeihin. Käyttövaatteita ei myöskään voi toivoa, kun mummo ostaa kyllä oikeaa kokoa, mutta sellaisia hienosteluvaatteita mille on käyttöä ehkä kerran vuodessa, jos se vielä silloin sopii lapselle. Mummon ostokset on kyllä aidosti kauniita, mutta niistä ei ole lapsille oikeastaan mitään iloa. Mutta mieluummin ehkä silti tämä kuin se toinen ääripää :/

Noi on ainakin siinä mielessä pitkäikäisiä, että esim peltiautoja voi oikeastaan minkäikäisenä vain pitää koristeena. Eli vaikka eivät jossain vaiheessa teininä miellytä, niin saattavat päätyä lapsenlapsen huoneen sisutukseen/omaan olohuoneeseen ja ovat rakkaita kun mummosta aika jättää.

Todella huono lahja leikki-ikäiselle. Suoranaista kiusantekoa, että lapsella on auto, muytta sillä ei saa leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikki-ikäiselle sopivan lahjan ostaminen on vaikeaa. Meidän omat lapset oli jo isoja teinejä, kun me luvattiin miehen äidille ostaa hänen puolestaan joululahja viisivuotiaalle lapsenlapselle. Piti olla helppo nakki, mutta ei, siellä me pyörittiin Prisman leluosastolla varmaan puoli tuntia ennen kuin kysyttiin myyjältä apua. Sitä en tiedä oliko lahja mieleinen, mutta myyjän mukaan se oli sinä syksynä suosittu.

Ei se ole yhtään vaikeaa kun ostaa sen mitä on toivottu tai antaa 10-20 euroa rahalahjana.

Ei kukaan oikeasti anna jotain kymppiä joululahjaksi! En tosiaan edes kehtaisi, kun nykyään ei saa kaupasta mitään järkevää alle 50€. Eli jos annatte rahaa niin se käsi riittävän syvälle taskuun ja setelit kuoreen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikki-ikäiselle sopivan lahjan ostaminen on vaikeaa. Meidän omat lapset oli jo isoja teinejä, kun me luvattiin miehen äidille ostaa hänen puolestaan joululahja viisivuotiaalle lapsenlapselle. Piti olla helppo nakki, mutta ei, siellä me pyörittiin Prisman leluosastolla varmaan puoli tuntia ennen kuin kysyttiin myyjältä apua. Sitä en tiedä oliko lahja mieleinen, mutta myyjän mukaan se oli sinä syksynä suosittu.

Ei se ole yhtään vaikeaa kun ostaa sen mitä on toivottu tai antaa 10-20 euroa rahalahjana.

Ei kukaan oikeasti anna jotain kymppiä joululahjaksi! En tosiaan edes kehtaisi, kun nykyään ei saa kaupasta mitään järkevää alle 50€. Eli jos annatte rahaa niin se käsi riittävän syvälle taskuun ja setelit kuoreen.

Minun lapsille saa vallan hyvin antaa kympin tai kaksi. Ei haittaa eikä ole liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne unohtui se ajatus,joka on tärkein?

Tässäpä muiden jatkoksi kysymys, johon mummoilta toivotaan vastausta.

Mummoilla ei ole ajatuksia, jotka tytöille kelpaa. Mummojen ajatukset ovat huonoja ajatuksia, ja niiden ajattelu on itsekästä. Tytöt haluavat lahjaksi omia ajatuksiaan, muuten lahjan antaja on itsekäs. Miksi siis edes tivata mummojen vastauksia. He ovat kuitenkin väärässä.

Täällä on kysytty etupäässä nimenomaan sitä, että miksi se mummo alkaa ajatella omiaan ja väkisin puskee niitä omia ajatuksiaan sen sijaan, että toteuttaisi sen lapsen toiveen.

Se _on_ erittäin, erittäin, erittäin itsekästä käytöstä.

Ja tuon narsistisen uhri-itkukieriskelyn voit lopettaa. Se on niin nähty.

Ja vastaus on ollut moneen kertaan, että ajatus on mummon mielestä hyvä, mummon omista syistä, koska hän on eri sukupolvea. Hän haluaa ilahduttaa. Hän ei älyä sinun moderneja maapallopaniikkisia ajatuksiasi, eikä sitä, että lapsi hajoaa, jos saa jonkun lahjan, joka ei ole juuri se toivottu. Tämä tavaratietoisuus, mitä ostatte lapsillenne, on tosi uusi asia 20-30 v. sitten oli kivaa, että tuli paljon tavaraa, ja jos ei tullut juuri niitä toivottuja, ei se niin kauheaa ollut, kun tuli muuta kivaa tai ylipäänsä monta pakettia.

Sitten tulee 25 viestiä, jossa kerrotaan, miten ne paskalelut hajoaa ja lapsi itkee ja mummo raahaa roinaa. Ok, minä ymmärrän, mutta anoppisi ei. Hän tuskin täällä hengaa.

Mutta ihan sama, miten tätä sukupolvien välistä eroa koittaa selittää, haluatte olla vihaisia, ja anoppi varsinkin on itsekäs narsisti, asia selvä. Hirveä määrä narsisteja Suomessa, lienee ihan kansantauti. Ja näyttää erittäin, erittäin, erittäin perinnöllistä, kun on niin vaikea ajatella toisten näkökulmasta asioita, tai kenestäkään mitään hyvää.

Vastaushan ei ole se, että mummo haluaa ilahduttaa saajaa. Vastaushan on ollut että a) pitää tuottaa pettymyksiä, b) saajan ilo on tärkeämpi, c) mummo ei ehdi/viitsi/jaksaa, d) mummoa loukkaa kun mummoa käskytetään, e) mummo haluaa näpäyttää, f) mummo tietää paremmin, g) mummo kasvattaa kylänä, h) mummo ei pitänyt asiaa tärkeänä.

Yhtään ainutta vastausta jossa mummo olisi pyrkinyt vilpittömästi ilon tuomiseen ei ole ollut. Luettelo erilaisia mummon tarpeita vain.

Korjaan. b) ANTAJAN ilo on tärkeämpi.

Vastaus b ei todellakaan ole ollut tuo, vaan omia sanojanne. Olette lukeneet vastaukset aika huolimattomasti. Ja tahallaan väärin tulkiten. Et ole kauhean rehellinen. Pitää tuottaa pettymyksiä, vääristelet ajatusta. Koska haluat tehdä niin.

Varmasti on ollut ylikävelykokemuksia. Ei taatusti oikeaa sellaista niin paljon, että siinä on aihetta yli 50 sivulle hirveää katkeruutta ja myrkkyä Kyllä on itselläkin joku vastuu siitä, miten sukupolvien väliset kommunikaatio-erot käsittelee. Ja miten valitsee suhtautua toisiin.

Mikä helvetin kommunikaatio-ero? Mummolle sanotaan selkeästi, että lapsen koko on tämä ja tämä ja että lapsi toivoo tätä ja tätä. Mummo tuo viisi numeroa liian pienen vaatteen ja ihan eri lelun.

Miten tästä ns kommunikaato-erosta voi olla vastuussa kukaan muu kuin se mummo?

Ja ainoa tapa suhtautua on se, että alistuu, nielee, sopeutuu, keksii erilaisia vippaskonsteja, kunnes huomaa että koko perheen elämä pyörii tämän despootin ja hänen tunteidensa ympärillä?

No vaikka tuon lelun suhteen sellainen ( helvetin) kommunikaatioero, että mummon ajatusmaailmassa se, että yleensä tuo lelun, on se pointti. Ennen oli hienoa, että sai jonkun lelun. Esimerkiksi. Mummon korvien välissä se eri lelu on yhtä hyvä kuin toivottu lelu, koska joskus ennen se on ollut ehkä niin.

Vaatteen mummo on voinut katsoa vaikka silmämääräisesti tai jotenkin huolimattomasti.Vai meinaatko että tahallaan ostaa 5 numeroa liian pienen?

Suhtautumistapaan vaihtoehtoja. Voi miettiä, onko se sellainen despootti oikeasti, ja onko sinua nyt oikeasti loukattu tahallisesti. Pystytkö yhtään ymmärtämään mummon motiiveja, ja auttaisiko se sinua ottamaan asian vaikka vähän kevyemmin ja pääsemään yli harmistasi. Pakkohan ei tietenkään ole.

Mummu ostaa kokoa 68 olevan bodyn, kun se koko 104/110 näytti niin isolta, ja body oli söpömpi pienemmässä koossa. Sitten vielä saatiin syy haukkua miniä, kun en edes yrittänyt saada lasta mahtumaan ihan liian pieneen vaatteeseen. "Kyllä se venyy" sanoi anoppi. Kyseessä ei ole seniili eikä muistihäiriöinen henkilö, ainoastaan täysin rajaton narsisti.

Vastaus: kyllä osti ihan tahallaan monta numeroa liian pienen vaatteen. Ja en, en ymmärrä motiivia. Ei tuo mummo osta koon 34 vaatteita itselleen, kun käyttää kokoa 46. Miksi ostaa itselleen sopivaa, mutta lapsenlapselle ihan liian pientä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne unohtui se ajatus,joka on tärkein?

Tässäpä muiden jatkoksi kysymys, johon mummoilta toivotaan vastausta.

Mummoilla ei ole ajatuksia, jotka tytöille kelpaa. Mummojen ajatukset ovat huonoja ajatuksia, ja niiden ajattelu on itsekästä. Tytöt haluavat lahjaksi omia ajatuksiaan, muuten lahjan antaja on itsekäs. Miksi siis edes tivata mummojen vastauksia. He ovat kuitenkin väärässä.

Täällä on kysytty etupäässä nimenomaan sitä, että miksi se mummo alkaa ajatella omiaan ja väkisin puskee niitä omia ajatuksiaan sen sijaan, että toteuttaisi sen lapsen toiveen.

Se _on_ erittäin, erittäin, erittäin itsekästä käytöstä.

Ja tuon narsistisen uhri-itkukieriskelyn voit lopettaa. Se on niin nähty.

Ja vastaus on ollut moneen kertaan, että ajatus on mummon mielestä hyvä, mummon omista syistä, koska hän on eri sukupolvea. Hän haluaa ilahduttaa. Hän ei älyä sinun moderneja maapallopaniikkisia ajatuksiasi, eikä sitä, että lapsi hajoaa, jos saa jonkun lahjan, joka ei ole juuri se toivottu. Tämä tavaratietoisuus, mitä ostatte lapsillenne, on tosi uusi asia 20-30 v. sitten oli kivaa, että tuli paljon tavaraa, ja jos ei tullut juuri niitä toivottuja, ei se niin kauheaa ollut, kun tuli muuta kivaa tai ylipäänsä monta pakettia.

Sitten tulee 25 viestiä, jossa kerrotaan, miten ne paskalelut hajoaa ja lapsi itkee ja mummo raahaa roinaa. Ok, minä ymmärrän, mutta anoppisi ei. Hän tuskin täällä hengaa.

Mutta ihan sama, miten tätä sukupolvien välistä eroa koittaa selittää, haluatte olla vihaisia, ja anoppi varsinkin on itsekäs narsisti, asia selvä. Hirveä määrä narsisteja Suomessa, lienee ihan kansantauti. Ja näyttää erittäin, erittäin, erittäin perinnöllistä, kun on niin vaikea ajatella toisten näkökulmasta asioita, tai kenestäkään mitään hyvää.

Öö. Kyllä harmitti jos sisältö oli ihan väärä. Ja siis kaikkein pahimpia oli ne sysirumat kopiot. En todellakaan muista montaa lahjaa, joka olisi ollut juuri mitä haluan. Sellaisen pyjamaan pukeutuneen itsekseen istuvan pupun sain ja sitä toivoin (se on mulla vieläkin).

Joskus sain toivelahjan ihan liian myöhään Baby bornin 10v esim. Ei se silloin enää kiinnostanut. Olin toivonut sitä 5 tai 6 vuotiaana. Eli ilmeisesti oli ollut alessa tuona vuonna. Olen vielä alkuvuodesta syntynyt, eli olin lähes 11v kun tuo ostettiin. Silloin oli jo toiveena tiktakin levyt yms.

Ja siis mun veli sai toivelahjoja joka vuosi. Keräsi niitä Batman-figuureja ja sai kaikkea Batman juttua. Mulle ostettiin barbeja, joita en todellakaan halunnut. Äiti halusi kerätä niitä, eli päätti että minä kerään niitä. Käytännössä mun joululahjat oli siis äidin joululahjoja. (tosin koko mun huone oli äidin toinen huone. Pinkki ja hörhelöinen, täynnä nukkekoteja ja sellaista. Ei yhtään sellainen mistä minä tykkään) sitä oli mahdoton pitää siistinä kun sitä romua oli niin valtavasti. Jotain ehkä siis kertoo, että äidillä on vieläkin aivan kaikki mun lelut tallessa.

Minä pyysin kirjoja. Olisin halunnut kaikki Goosebumpsit. Sain Harry Potterin. Se oli onnekas sattuma, mutta vihasin sitä kirjaa juhannukseen asti. Sitten mökillä tylsyyttäni avasin sen.

Ja mun äiti on vakaasti sitä mieltä että tykkäsin. Koska niin kovasti itse halusi sitä pinkkiä ja hörhelöä ja barbie - kokoelmaa. Ei multa ole kukaan koskaan kysynyt mitä mä olisin halunnut tai mistä olisin ollut kiinnostunut.

Lahjan idea ei ole se, että kysellään toiveita. 

Kyse ei ole lahjasta, jos saajalta kysytään mitä tämä haluaa ja se sitten ostetaan ja kääritään pakettiin. 

Kyse on tavaran ostamisesta sovitusti toiselle henkilölle, tässä tapauksessa lapsenlapselle. 

Isovanhempien luulisi olevan perillä jälkeläistensä elämästä sen verran, että osaisivat ostaa jotain sopivaa...

Jokin on mennyt suomalaisilla vikaan siinä että rakkauttakaan ei osata osoittaa muuten kuin tavaralla, ruoalla tai tekemällä puolesta.

Kaikki tämä on sikarasittavaa.

Minulle riittäisi ettå edes kerran kehuisi mun lapsia tai sanoisi edes kerran jotain kannustavaa.

Mutta ei. Ja enää en edes odota. Enkä ole tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tulee mummoilta ja papoilta vaan ja ainoastaan rahaa. Ovat jo vuosia sitten käsittäneet, että ihmisillä on sitä kiinan muovipaskaa kaikki nurkat täynnä niin rahalla voi sitten ostaa sitä mitä oikeasti tarvitsee.

Meillä haettiin tänään luistimia, suksipaketti, lasketteluvehkeet ja vähän vaatetusta rinteeseen. Hyvältä tuntuu lahjat, kiitos. (Ja mäkeen huomenna!)

Meillä sama juttu. Osallistuvat mieluummin vaikka lasten harrastusten maksamiseen kuin tuovat roskaa. Onneksi. Isoäitini tätä alunperin ehdotti kun ei oikein enää jaksa kierrellä kaupoissa. Isoäiti on kyllä niin vanha että tuo mieluusti käteisenä rahan. Tosin lapsetkin tykkää survoa niitä kolikoita säästöpossuihin. Mutta mun vanhemmat pistää rahaa tilille/maksaa harrastus maksut joulukuussa ja anoppi ostaa yleensä lahjakortin urheilukauppaan.

Toimii, vaikka lapset ovat alle kouluikäisiä. Ei nekään oikein osaa toivoa jouluksi mitään kun mikään kaupoissa ei sytytä. Toivoivat pukilta uusia juomapulloja ja harrastusvälinettä ja ihan paria pikkulahjaa, jotka kaikki pukki toi.

Vierailija kirjoitti:

Lahjan idea ei ole se, että kysellään toiveita. 

Kyse ei ole lahjasta, jos saajalta kysytään mitä tämä haluaa ja se sitten ostetaan ja kääritään pakettiin. 

Kyse on tavaran ostamisesta sovitusti toiselle henkilölle, tässä tapauksessa lapsenlapselle. 

Isovanhempien luulisi olevan perillä jälkeläistensä elämästä sen verran, että osaisivat ostaa jotain sopivaa...

Kysehän ei ole siitä että saajalta kysytään vaan että saajan vanhemmilta kysytään.

Eli saaja saa yllätyksen ja antaja saa ilon onnistuneesta lahjasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten mummo vetää homman toiseen suuntaan överiksi, hän kun ei mitään muoviroskaa osta. Niinpä sitten jos lapselle on toivottu jotain Plaston kuorma-autoa tai kaivuria, mummo tuo sisustusliikkeestä ostetun kauniin peltiauton, mitä ei voi antaa leikkeihin. Käyttövaatteita ei myöskään voi toivoa, kun mummo ostaa kyllä oikeaa kokoa, mutta sellaisia hienosteluvaatteita mille on käyttöä ehkä kerran vuodessa, jos se vielä silloin sopii lapselle. Mummon ostokset on kyllä aidosti kauniita, mutta niistä ei ole lapsille oikeastaan mitään iloa. Mutta mieluummin ehkä silti tämä kuin se toinen ääripää :/

Noi on ainakin siinä mielessä pitkäikäisiä, että esim peltiautoja voi oikeastaan minkäikäisenä vain pitää koristeena. Eli vaikka eivät jossain vaiheessa teininä miellytä, niin saattavat päätyä lapsenlapsen huoneen sisutukseen/omaan olohuoneeseen ja ovat rakkaita kun mummosta aika jättää.

Todella huono lahja leikki-ikäiselle. Suoranaista kiusantekoa, että lapsella on auto, muytta sillä ei saa leikkiä.

Sanoisin kuitenkin että parempi kuin se atomeiksi tuhoutuva kiinaröhnä, josta tulee itku jo jouluaattona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjan idea ei ole se, että kysellään toiveita. 

Kyse ei ole lahjasta, jos saajalta kysytään mitä tämä haluaa ja se sitten ostetaan ja kääritään pakettiin. 

Kyse on tavaran ostamisesta sovitusti toiselle henkilölle, tässä tapauksessa lapsenlapselle. 

Isovanhempien luulisi olevan perillä jälkeläistensä elämästä sen verran, että osaisivat ostaa jotain sopivaa...

Kysehän ei ole siitä että saajalta kysytään vaan että saajan vanhemmilta kysytään.

Eli saaja saa yllätyksen ja antaja saa ilon onnistuneesta lahjasta.

Ja siis ei ole pakko kysyä jotain spesifiä juttua. Kysy mistä asioista lapsi tykkää. Voit sitten sen mukaan katsella. Joku hyvin tarkka on vaikea ostaa koska se voi olla kaikista kaupoista loppu jo joulukuun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.

Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.

No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).

Joten äitini antamasta paketista löytyi:

-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"

- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"

- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.

Anopin paketissa oli:

- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)

- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)

- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.

- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.

Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.

Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.

Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.

Mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että en tunne sinua. Miestäsi vähän säälin, jyrän alle jäänyttä. Totta hemmetissä hajutestin läpäisee. Näen sut sieluni silmin avaamassa paketteja nenä nyrpällään ja kritisoimassa kaikkea. Ja sitä haukkumisen ja valituksen määrää.

Näytä tuo tekstisi sekä äidillesi ja anopillesi. Ehkä lahjat sitten loppuvat.

Mummu osti 12-vuotiaalla tytölle ison halpismeikkisalkun. Harmi että en anna niitä lapsen käyttää. Ensinnäkin hän on turhan nuori luomiväreille ja poskipunille, ja kun niitä haluaa alkaa käyttää, ostan mieluummin laadukkaita tuotteita.

Kuka tarvitsisi; täältä saisi hakea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjan idea ei ole se, että kysellään toiveita. 

Kyse ei ole lahjasta, jos saajalta kysytään mitä tämä haluaa ja se sitten ostetaan ja kääritään pakettiin. 

Kyse on tavaran ostamisesta sovitusti toiselle henkilölle, tässä tapauksessa lapsenlapselle. 

Isovanhempien luulisi olevan perillä jälkeläistensä elämästä sen verran, että osaisivat ostaa jotain sopivaa...

Kysehän ei ole siitä että saajalta kysytään vaan että saajan vanhemmilta kysytään.

Eli saaja saa yllätyksen ja antaja saa ilon onnistuneesta lahjasta.

Ja siis ei ole pakko kysyä jotain spesifiä juttua. Kysy mistä asioista lapsi tykkää. Voit sitten sen mukaan katsella. Joku hyvin tarkka on vaikea ostaa koska se voi olla kaikista kaupoista loppu jo joulukuun alussa.

Minä olen sanonut aina spesifejä toiveita (tietynlaisia kyniä) ja yleisiä (piirustuspaperia Clasulta) ja vinkannut että kunnollinen vanhan ajan maalausteline on etsibnässä.

Sillpin voi päättää meneekö taidetarvikeliikkeeseen, meneekö Clasulle kodin viereen vai haluaako kytätä tuleeko teline Toriin ilmaiseksi tai järkihintaan.

Vierailija kirjoitti:

Mummu osti 12-vuotiaalla tytölle ison halpismeikkisalkun. Harmi että en anna niitä lapsen käyttää. Ensinnäkin hän on turhan nuori luomiväreille ja poskipunille, ja kun niitä haluaa alkaa käyttää, ostan mieluummin laadukkaita tuotteita.

Kuka tarvitsisi; täältä saisi hakea.

Eikös monet 12v meikkaa jo? Itsekin meikkasin silloin vaikka olen nykyään lähes 40v. Salaa tosin, koska minulla oli todella hallitsevat ja ankarat vanhemmat, jotka eivät olisi sallineet minkäänlaista itsensä ilmaisua tai mitään muutakaan.

Pikkusiskoni kuolikin sitten huumeiden yliannostukseen jo nuorena, alkoi käyttää huumeita varmaan kun kotiolot olivat niin ahdistavat ja ahdasmieliset. Sitä huumeiden käyttöä vanhemmat eivät tosin tajunneet kieltää, kun eivät sit ylipäänsä tajunneet, vaikka aloitti jo yläasteikäisenä.

Aika pikkumaiselta sen jälkeen tuntuu meikkaamisen kieltäminen… Mitä pahaa siinä on jos vähän haluaa meikata tuossa iässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.

Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.

No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).

Joten äitini antamasta paketista löytyi:

-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"

- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"

- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.

Anopin paketissa oli:

- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)

- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)

- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.

- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.

Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.

Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.

Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.

Mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että en tunne sinua. Miestäsi vähän säälin, jyrän alle jäänyttä. Totta hemmetissä hajutestin läpäisee. Näen sut sieluni silmin avaamassa paketteja nenä nyrpällään ja kritisoimassa kaikkea. Ja sitä haukkumisen ja valituksen määrää.

Näytä tuo tekstisi sekä äidillesi ja anopillesi. Ehkä lahjat sitten loppuvat.

Mä en ainakaan jaksaisi enää kantaa lahjoja tuollaiselle.

Sori vaan, mutta tuossa on ihan hyviä lahjoja sellaiselle joka ei halua mitään. Sen verran täytyy vanhempaa polvea ymmärtää, että heistä on kiusallista jättää joku kokonaan ilman (ja niin olisi mustakin kyllä)

Joku raja tuohon nirsoiluunkin. Noista kun yksikään ei ole sellaista nurkkiin jäävää ryönää vaan kulutustavaraa. Anna vieraille/vie töihin/käytä leivontaan niin pääset eroon.