Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne unohtui se ajatus,joka on tärkein?

Tässäpä muiden jatkoksi kysymys, johon mummoilta toivotaan vastausta.

Mummoilla ei ole ajatuksia, jotka tytöille kelpaa. Mummojen ajatukset ovat huonoja ajatuksia, ja niiden ajattelu on itsekästä. Tytöt haluavat lahjaksi omia ajatuksiaan, muuten lahjan antaja on itsekäs. Miksi siis edes tivata mummojen vastauksia. He ovat kuitenkin väärässä.

Täällä on kysytty etupäässä nimenomaan sitä, että miksi se mummo alkaa ajatella omiaan ja väkisin puskee niitä omia ajatuksiaan sen sijaan, että toteuttaisi sen lapsen toiveen.

Se _on_ erittäin, erittäin, erittäin itsekästä käytöstä.

Ja tuon narsistisen uhri-itkukieriskelyn voit lopettaa. Se on niin nähty.

Ja vastaus on ollut moneen kertaan, että ajatus on mummon mielestä hyvä, mummon omista syistä, koska hän on eri sukupolvea. Hän haluaa ilahduttaa. Hän ei älyä sinun moderneja maapallopaniikkisia ajatuksiasi, eikä sitä, että lapsi hajoaa, jos saa jonkun lahjan, joka ei ole juuri se toivottu. Tämä tavaratietoisuus, mitä ostatte lapsillenne, on tosi uusi asia 20-30 v. sitten oli kivaa, että tuli paljon tavaraa, ja jos ei tullut juuri niitä toivottuja, ei se niin kauheaa ollut, kun tuli muuta kivaa tai ylipäänsä monta pakettia.

Sitten tulee 25 viestiä, jossa kerrotaan, miten ne paskalelut hajoaa ja lapsi itkee ja mummo raahaa roinaa. Ok, minä ymmärrän, mutta anoppisi ei. Hän tuskin täällä hengaa.

Mutta ihan sama, miten tätä sukupolvien välistä eroa koittaa selittää, haluatte olla vihaisia, ja anoppi varsinkin on itsekäs narsisti, asia selvä. Hirveä määrä narsisteja Suomessa, lienee ihan kansantauti. Ja näyttää erittäin, erittäin, erittäin perinnöllistä, kun on niin vaikea ajatella toisten näkökulmasta asioita, tai kenestäkään mitään hyvää.

Vastaushan ei ole se, että mummo haluaa ilahduttaa saajaa. Vastaushan on ollut että a) pitää tuottaa pettymyksiä, b) saajan ilo on tärkeämpi, c) mummo ei ehdi/viitsi/jaksaa, d) mummoa loukkaa kun mummoa käskytetään, e) mummo haluaa näpäyttää, f) mummo tietää paremmin, g) mummo kasvattaa kylänä, h) mummo ei pitänyt asiaa tärkeänä.

Yhtään ainutta vastausta jossa mummo olisi pyrkinyt vilpittömästi ilon tuomiseen ei ole ollut. Luettelo erilaisia mummon tarpeita vain.

Korjaan. b) ANTAJAN ilo on tärkeämpi.

Vastaus b ei todellakaan ole ollut tuo, vaan omia sanojanne. Olette lukeneet vastaukset aika huolimattomasti. Ja tahallaan väärin tulkiten. Et ole kauhean rehellinen. Pitää tuottaa pettymyksiä, vääristelet ajatusta. Koska haluat tehdä niin.

Varmasti on ollut ylikävelykokemuksia. Ei taatusti oikeaa sellaista niin paljon, että siinä on aihetta yli 50 sivulle hirveää katkeruutta ja myrkkyä Kyllä on itselläkin joku vastuu siitä, miten sukupolvien väliset kommunikaatio-erot käsittelee. Ja miten valitsee suhtautua toisiin.

Mikä helvetin kommunikaatio-ero? Mummolle sanotaan selkeästi, että lapsen koko on tämä ja tämä ja että lapsi toivoo tätä ja tätä. Mummo tuo viisi numeroa liian pienen vaatteen ja ihan eri lelun.

Miten tästä ns kommunikaato-erosta voi olla vastuussa kukaan muu kuin se mummo?

Ja ainoa tapa suhtautua on se, että alistuu, nielee, sopeutuu, keksii erilaisia vippaskonsteja, kunnes huomaa että koko perheen elämä pyörii tämän despootin ja hänen tunteidensa ympärillä?

No vaikka tuon lelun suhteen sellainen ( helvetin) kommunikaatioero, että mummon ajatusmaailmassa se, että yleensä tuo lelun, on se pointti. Ennen oli hienoa, että sai jonkun lelun. Esimerkiksi. Mummon korvien välissä se eri lelu on yhtä hyvä kuin toivottu lelu, koska joskus ennen se on ollut ehkä niin.

Vaatteen mummo on voinut katsoa vaikka silmämääräisesti tai jotenkin huolimattomasti.Vai meinaatko että tahallaan ostaa 5 numeroa liian pienen?

Suhtautumistapaan vaihtoehtoja. Voi miettiä, onko se sellainen despootti oikeasti, ja onko sinua nyt oikeasti loukattu tahallisesti. Pystytkö yhtään ymmärtämään mummon motiiveja, ja auttaisiko se sinua ottamaan asian vaikka vähän kevyemmin ja pääsemään yli harmistasi. Pakkohan ei tietenkään ole.

Miksi sen mummon pitäisi katsoa kokoa jos se on jo kerrottu hänelle????? 

Ja miten joku voi tuoda viisi numeroa pieleen olevan koon? Näkeehän sen, että se nelivuotias ei mitenkään mahdu potkupukuun tai se vauva ei mitenkään voi olla 120-senttisen oloasun kokoinen?

Ennen ei todellakaan ollut yhdentekevää saako toiveidensa mukaisen asian vai sinnepäin. Luepa vaikka Tiina-kirjoja, niissä on jatkuvasti tilanteita, joissa nimenomaan se lapsen oma toive on sydäntäsärkevän tärkeä. Ja ne on 40-luvulta.

Siis tämä. Jos ei ole ihan debiili niin osaa päätellä ollaanko lähelläkään sitä mitä piti. Sen ymmärrän että kaikista hahmoista ei olla enää kartalla, mutta kyllä nukke on nukke ja auto auto yhä. Jos lapsi pyytää autoa, niin kyllä se pitää tajuta että auto ei ole nukke.

Osa täällä luetelluista lahjoista (esim noi monta kokoa liian pienet vaatteet) on sellaisia että voisin odottaa niitä mun 90v alzheimermummilta joka unohtaa puolessa välissä kauppareissua kenelle se lahja piti ostaa ja oliko se sukua.

Jos mun 60v äiti alkaisi raahata tänne tuollaisia niin veisin sen äkkiä lääkäriin.

Periaatteessa nukke on nukke ja auto on auto, mutta niissäkin löytyy saman kategorian sisältä valtavia eroja. Annapa vaikka Barbieta toivovalle Baby Born, niin huomaat mistä on kyse. Juuri siksi kannattaisi kiltisti noudattaa sitä lapsen vanhemman "tilausta", että menisi varmasti oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.

Miksi?

Mitä se lahjan antaja sanoo sinulle, kun kysyt miksi ostat väärää kokoa, vai onko hän kenties mykkä, vai eikö teillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä?

Vai oletko kenties niin ujo, ettet millään kehtaa kysyä?

No yleensä suuttuu. Sieltä tulee nämä samat ahneet kermaperseet, mistä hän voi tietää (No kerrottiin) ja joka asiaa ei voi muistaa (tai päätellä että se 5v lapsi ei mahdu millään koon 68 potkariin)

Hänellä on päässään sitten jotain vikaa. Ikävää teille kaikille. Niin itselleen kuin teille läheisille. Ei varmaan muuksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.

Miksi?

Mitä se lahjan antaja sanoo sinulle, kun kysyt miksi ostat väärää kokoa, vai onko hän kenties mykkä, vai eikö teillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä?

Vai oletko kenties niin ujo, ettet millään kehtaa kysyä?

Hän kääntää jutun niin, että lapsi on toivonut, ilkeä äiti kieltänyt, mutta mummo kyllä tietää ja lapsi rakastaa mummoa enemmän.

Meillä meni kerran niin pitkälle, että vihjasi että tekee lasun, kun lapsi saa vaan toivomiaan lahjoja. Silloin mies näytti onneksi ovea äidilleen.

Ihan hirveitä kommentteja täällä ja nimenomaan näiltä lahjan antajilta.

Minä annan lahjoja, koska haluan ilahduttaa läheisiäni, etenkin lapsia. Siksi kysyn itse tai ilahdun, jos saan jonkinlaisen listan, mistä voin valita mitä ostan. Omassa lähipiirissäni ei ole pyydetty iPhoneja tai Pleikkareita vaan maltillisia muutaman kympin lahjoja.

On todella huonoa käytöstä ohittaa lahjatoive, jos se ei ole törkeän kallis tai jotenkin muuten asiaton. Tässä ketjussa lukemani toiveet ovat olleet asiallisia eivätkä ole vaikuttaneet liian kalliilta.

Jos on pakko päästä itse valitsemaan lahja ja ohittaa lahjatoiveet, tee kaikille palvelus ja ole ostamatta mitään. Turha romu ei ilahduta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveitä kommentteja täällä ja nimenomaan näiltä lahjan antajilta.

Minä annan lahjoja, koska haluan ilahduttaa läheisiäni, etenkin lapsia. Siksi kysyn itse tai ilahdun, jos saan jonkinlaisen listan, mistä voin valita mitä ostan. Omassa lähipiirissäni ei ole pyydetty iPhoneja tai Pleikkareita vaan maltillisia muutaman kympin lahjoja.

On todella huonoa käytöstä ohittaa lahjatoive, jos se ei ole törkeän kallis tai jotenkin muuten asiaton. Tässä ketjussa lukemani toiveet ovat olleet asiallisia eivätkä ole vaikuttaneet liian kalliilta.

Jos on pakko päästä itse valitsemaan lahja ja ohittaa lahjatoiveet, tee kaikille palvelus ja ole ostamatta mitään. Turha romu ei ilahduta ketään.

KIITOS! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.

Miksi?

Mitä se lahjan antaja sanoo sinulle, kun kysyt miksi ostat väärää kokoa, vai onko hän kenties mykkä, vai eikö teillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä?

Vai oletko kenties niin ujo, ettet millään kehtaa kysyä?

Hän kääntää jutun niin, että lapsi on toivonut, ilkeä äiti kieltänyt, mutta mummo kyllä tietää ja lapsi rakastaa mummoa enemmän.

Meillä meni kerran niin pitkälle, että vihjasi että tekee lasun, kun lapsi saa vaan toivomiaan lahjoja. Silloin mies näytti onneksi ovea äidilleen.

Eli vääriä ja huonoja lahjoja annetaan ihan harkiten ja tarkoituksella tuottaa pahaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.

Miksi?

Mitä se lahjan antaja sanoo sinulle, kun kysyt miksi ostat väärää kokoa, vai onko hän kenties mykkä, vai eikö teillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä?

Vai oletko kenties niin ujo, ettet millään kehtaa kysyä?

Hän kääntää jutun niin, että lapsi on toivonut, ilkeä äiti kieltänyt, mutta mummo kyllä tietää ja lapsi rakastaa mummoa enemmän.

Meillä meni kerran niin pitkälle, että vihjasi että tekee lasun, kun lapsi saa vaan toivomiaan lahjoja. Silloin mies näytti onneksi ovea äidilleen.

Eli vääriä ja huonoja lahjoja annetaan ihan harkiten ja tarkoituksella tuottaa pahaa mieltä.

Pakkohan se johtopäätös on tehdä, kun homma jatkuu ja jatkuu vaan, eikä mummo ole mikään seniili joka ei ymmärrä. 

Minä itse sain lapsena lahjaksi sellaisen pienen hassun lasikannun, helposti rikkoutuvan ja tarpeettomankin. Mutta kun antaja oli yli 90 v eikä selvästi tajunnut ettei lasikannu ole kovin turvallinen lahja 6 vuotiaalle, mulla on se kannu tallessa vieläkin lämpimänä muistona mummosta, joka oli aina hyväntahtoinen, vaikka lopussa vähän höppänä. Kyllä sen vaan vuosien mittaan näkee, onko kyse vilpittömästä vahingosta, vai kiusanteosta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveitä kommentteja täällä ja nimenomaan näiltä lahjan antajilta.

Minä annan lahjoja, koska haluan ilahduttaa läheisiäni, etenkin lapsia. Siksi kysyn itse tai ilahdun, jos saan jonkinlaisen listan, mistä voin valita mitä ostan. Omassa lähipiirissäni ei ole pyydetty iPhoneja tai Pleikkareita vaan maltillisia muutaman kympin lahjoja.

On todella huonoa käytöstä ohittaa lahjatoive, jos se ei ole törkeän kallis tai jotenkin muuten asiaton. Tässä ketjussa lukemani toiveet ovat olleet asiallisia eivätkä ole vaikuttaneet liian kalliilta.

Jos on pakko päästä itse valitsemaan lahja ja ohittaa lahjatoiveet, tee kaikille palvelus ja ole ostamatta mitään. Turha romu ei ilahduta ketään.

Meiltäkään ei kukaan koskaan ole kysynyt mitään törkeää. Yleensä kerrotaan että tykkää yksisarvisista, Harry Potterista, dinosauruksista. Siinä voi ihan valita mille osastolle suunnistaa. Ja ostaa lahjan ihan siinä itselle sopivassa budjetissa.

Mäkin haluan ilahduttaa lahjoilla. Sen takia en yleensä osta kavereille mitään. Ostavat itse paremmin. Muutaman kerran olen ostanut jotain kun on tullut vastaan jotain erityisen sopivaa, mutta en oleta että kaverilla olisi minulle lahja.

Ärsyttää jos kotiin tuodaan törkyä. Mekin kun annetaan aina aika laaja skaala siitä mistä lapsi tykkää. Juuri esim yksisarvisjutut. Niin miksi pitää mennä ostamaan se auto mistä puuttuu yksi pyörä. Kun mikä tahansa yksisarviseen viittaava olisi kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.

Miksi?

Mitä se lahjan antaja sanoo sinulle, kun kysyt miksi ostat väärää kokoa, vai onko hän kenties mykkä, vai eikö teillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä?

Vai oletko kenties niin ujo, ettet millään kehtaa kysyä?

En oo ton viestin ap mutta vastaan kun sinua kerran kiinnostaa. Meillä vääränlaisen lahjan antaja syyllistää siitä, että lahjan ostaminen oli vaikeaa, ohjeet oli vaikeat, me ollaan vaikeita ihmisiä ja kiittämättömiä, se on silti ihan hyvä lahja, paidasta voi leikata hihat pois niin se menee t-paitana ja sukkiin voi ommella vanhoista sukista jatkovarret niin niitä pieniä lahjaksi saatuja voi käyttää. Kyllä teinit voi pelata vauvojen peleillä ja vauvat kasvaa niin ne 110 koon vaatteet ja 12+ pelit voi tulla joskus vielä käyttöön. Ja parhaimmillaan suututaan ja sanotaan että ”oisitte kertoneet mitä pitää ostaa” vaikka ollaan kerrottu. Ja tosiaan niitä ohjeita tulee, millä tavoin epäkelpoa lahjaa voi hyödyntää. En ole kiitollinen niistä lahjoista eikä minun onneksi tarvitse olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko isovanhemmille esittää toiveen, että lahjoja ei tuoda? Perusteena ihan, että kaikkea tarvittavaa on. Toinen vaihtoehto on, että lahjan toivoo jonkun liikkeen lahjakorttina, voi sitten itse ostaa, mitä haluaa. Meillä isoilla lapsilla on usein joku kallis toive, johon säästävät rahaa. Jos se on esim. Prisman valikoimissa, niin S-ryhmän lahjakortti auttaa toiveen täyttämisessä. Ihan siis periaatteeksi, että tavaralahjoja ei tuoda.

Krääsänostajamummon kanssa ei toimi. Vaikka suostuisi lahjakorttiin, niin se lahjakortti on ihan väärään kauppaan ja sen kylkiäisenä on 5 krääsää, koska pitää olla.

Ja sitten sen käyttö kytätään ja tölvitään lasta, jos lapsi ei osta sillä krääsää. Been there done that.

Se on se halu hallita ja päättää puolesta. Ei kunnioiteta omia aikuisia lapsia tasavertaisina aikuisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.

Miksi?

Mitä se lahjan antaja sanoo sinulle, kun kysyt miksi ostat väärää kokoa, vai onko hän kenties mykkä, vai eikö teillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä?

Vai oletko kenties niin ujo, ettet millään kehtaa kysyä?

Hän kääntää jutun niin, että lapsi on toivonut, ilkeä äiti kieltänyt, mutta mummo kyllä tietää ja lapsi rakastaa mummoa enemmän.

Meillä meni kerran niin pitkälle, että vihjasi että tekee lasun, kun lapsi saa vaan toivomiaan lahjoja. Silloin mies näytti onneksi ovea äidilleen.

Eli vääriä ja huonoja lahjoja annetaan ihan harkiten ja tarkoituksella tuottaa pahaa mieltä.

Pakkohan se johtopäätös on tehdä, kun homma jatkuu ja jatkuu vaan, eikä mummo ole mikään seniili joka ei ymmärrä. 

Minä itse sain lapsena lahjaksi sellaisen pienen hassun lasikannun, helposti rikkoutuvan ja tarpeettomankin. Mutta kun antaja oli yli 90 v eikä selvästi tajunnut ettei lasikannu ole kovin turvallinen lahja 6 vuotiaalle, mulla on se kannu tallessa vieläkin lämpimänä muistona mummosta, joka oli aina hyväntahtoinen, vaikka lopussa vähän höppänä. Kyllä sen vaan vuosien mittaan näkee, onko kyse vilpittömästä vahingosta, vai kiusanteosta.

Meilläkin lapset saa välillä meidän isovanhemmilta ihan mitä sattuu. Mutta heille on kerrottu että molemmat isomummut ovat muistisairaita ja eivät enää ihan ymmärrä. Että se on jo tärkeä juttu että edes muistavat.

Samoin tiedän että anoppi ei osta huonoja lahjoja tahallaan. Aina sillä on joku ajatus taustalla, vaikkei se valkene mulle. Mutta mun äiti. Se osaa ostaa ja tietää mistä tykätään. Silti joka välissä menee pieleen muka. Yleensä kyllä ilkeilee vain mulle niin sen kestän. Ne kerrat kun näpäyttää lapsia ärsyttää.

Meillä selitys oli aina sama. Mummo on lapsen kanssa jutellut ja lapsi on salaa mummolle uskaltanut toiveensa esittää.

Lue: Lapsen vanhemmat on kauheita, lapsella on ankeat kotiolot ja mummo on ainoa kunnollinen aikuinen lapsen maailmassa.

Tällä idealla sabotoitiin myös syntymäpäiviä, koska mummo on ainoa joka tietää millaiset juhlat lapsi haluaa ja millainen kakku nimenomaan  mummon pitää tuoda.

Sittemmin mummo on ilmeisesti siirtynyt kirjekyyhkyjen käyttöön koska lapsi kyllästyi hänen käytökseensä lopullisesti ja pani puhelimeensa eston.

Varmaan olette yrittäneetkin sanoa monella tavalla, mutta miten toimisi suora toteamus niinkuin asia on? ”Toimit omalla tavallasi, vaikuttaa siltä että haluat tahallasi loukata ja pahoittaa lapsen mielen (näillä sopimattomilla vaatteilla, tavaroilla)? Mitä tapahtuisi?

Olen lapseton kummitäti, ja minusta on ihanaa kun tulee niin selkeitä toiveita, että jopa minä osaan ostaa niitä. Siksi en ymmärrä sitä, että joidenkin pitää mennä vaikeimman kautta, kun pääsisi näin helpolla.

Jos mummon mielestä kulta- ja hopeanaruiset paketit ovat kauniita, niin voisiko niitä paketteja väkerrellä oman kuusen alle ihailtavaksi ja antaa muille kunnollisia lahjoja?

Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.

Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.

No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).

Joten äitini antamasta paketista löytyi:

-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"

- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"

- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.

Anopin paketissa oli:

- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)

- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)

- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.

- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.

Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.

Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.

Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan olette yrittäneetkin sanoa monella tavalla, mutta miten toimisi suora toteamus niinkuin asia on? ”Toimit omalla tavallasi, vaikuttaa siltä että haluat tahallasi loukata ja pahoittaa lapsen mielen (näillä sopimattomilla vaatteilla, tavaroilla)? Mitä tapahtuisi?

Megalomaaninen itkupotkuraivari, soittokierros sukulaisille, panettelua selän takana, riehumista ja räyhäämistä ja luultavimmin myös ainakin lastensuojeluun ja neuvolaan soittelua. Perinnöttömäksi jättämistä jne.

Koska hän hyvää hyvyyttään, miten voidaan loukata näin, kiittämättömiä paskoja, lapsenkin kasvattavat kieroon.

Sitten ne tavarat kannattaa kyyneleiden värittämän kirjeen kanssa terassille ja lapsia aletaan häiriköidä.

Kaikki tämä ihan koettua elämää, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.

Miksi?

Mitä se lahjan antaja sanoo sinulle, kun kysyt miksi ostat väärää kokoa, vai onko hän kenties mykkä, vai eikö teillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä?

Vai oletko kenties niin ujo, ettet millään kehtaa kysyä?

En oo ton viestin ap mutta vastaan kun sinua kerran kiinnostaa. Meillä vääränlaisen lahjan antaja syyllistää siitä, että lahjan ostaminen oli vaikeaa, ohjeet oli vaikeat, me ollaan vaikeita ihmisiä ja kiittämättömiä, se on silti ihan hyvä lahja, paidasta voi leikata hihat pois niin se menee t-paitana ja sukkiin voi ommella vanhoista sukista jatkovarret niin niitä pieniä lahjaksi saatuja voi käyttää. Kyllä teinit voi pelata vauvojen peleillä ja vauvat kasvaa niin ne 110 koon vaatteet ja 12+ pelit voi tulla joskus vielä käyttöön. Ja parhaimmillaan suututaan ja sanotaan että ”oisitte kertoneet mitä pitää ostaa” vaikka ollaan kerrottu. Ja tosiaan niitä ohjeita tulee, millä tavoin epäkelpoa lahjaa voi hyödyntää. En ole kiitollinen niistä lahjoista eikä minun onneksi tarvitse olla.

Ilmeisesti tätä asiaa ei pysty ymmärtämään täysin jos ei omista krääsä mummoa.

Ei näiden ihmisten kanssa puhuta tai neuvotella, heitä ei saa neuvoa, heille ei saa osoittaa negatiivista tunnetta tai ajatusta. Mikään normaali ihmisen kanssa toimiva juttu ei toimi näihin.

Krääsää tungetaan ovista ja ikkunoista kirjaimellisesti vaikka väkisin ja keinoja kaihtamatta.

Ja jos erehdyt pistämään vastaan niin SINÄ olet syypää. Ja osittain se että ihmiset kieltäytyy ymmärtämästä tätä krääsän uhria johtaa siihen ettei välejä viitsi katkaista. Koska mikä syy se nyt on että toinen on antelias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sama aloitus / aihe on tainnut olla tänä jouluna jo monta kertaa

Tämä sama aloitus on ollut jo useampana vuonna.

Ja onkin todella tärkeä aloitus. Meitä on paljon, ketkä kärsii isovanhempien passiivisagressiivisesta kiukuttelusta roskalahjojen muodossa. Sitähän se on. Ollaan kateellisia, katkeria, halutaan osoittaa paikka. Et ansaitse toivomaasi, pelkkää roskaa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.

Miksi?

Mitä se lahjan antaja sanoo sinulle, kun kysyt miksi ostat väärää kokoa, vai onko hän kenties mykkä, vai eikö teillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä?

Vai oletko kenties niin ujo, ettet millään kehtaa kysyä?

En oo ton viestin ap mutta vastaan kun sinua kerran kiinnostaa. Meillä vääränlaisen lahjan antaja syyllistää siitä, että lahjan ostaminen oli vaikeaa, ohjeet oli vaikeat, me ollaan vaikeita ihmisiä ja kiittämättömiä, se on silti ihan hyvä lahja, paidasta voi leikata hihat pois niin se menee t-paitana ja sukkiin voi ommella vanhoista sukista jatkovarret niin niitä pieniä lahjaksi saatuja voi käyttää. Kyllä teinit voi pelata vauvojen peleillä ja vauvat kasvaa niin ne 110 koon vaatteet ja 12+ pelit voi tulla joskus vielä käyttöön. Ja parhaimmillaan suututaan ja sanotaan että ”oisitte kertoneet mitä pitää ostaa” vaikka ollaan kerrottu. Ja tosiaan niitä ohjeita tulee, millä tavoin epäkelpoa lahjaa voi hyödyntää. En ole kiitollinen niistä lahjoista eikä minun onneksi tarvitse olla.

Perille meni. Ikävä kyllä, en usko että voitte asialle mitään. Häntä ei voi ymmärtää ja ihan turha miettiä miksi on sellainen kuin on ja tekee niinkuin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan olette yrittäneetkin sanoa monella tavalla, mutta miten toimisi suora toteamus niinkuin asia on? ”Toimit omalla tavallasi, vaikuttaa siltä että haluat tahallasi loukata ja pahoittaa lapsen mielen (näillä sopimattomilla vaatteilla, tavaroilla)? Mitä tapahtuisi?

Megalomaaninen itkupotkuraivari, soittokierros sukulaisille, panettelua selän takana, riehumista ja räyhäämistä ja luultavimmin myös ainakin lastensuojeluun ja neuvolaan soittelua. Perinnöttömäksi jättämistä jne.

Koska hän hyvää hyvyyttään, miten voidaan loukata näin, kiittämättömiä paskoja, lapsenkin kasvattavat kieroon.

Sitten ne tavarat kannattaa kyyneleiden värittämän kirjeen kanssa terassille ja lapsia aletaan häiriköidä.

Kaikki tämä ihan koettua elämää, valitettavasti.

Jep. Kaiken muun häpeän ja nöyryytyksen kestää (näiden kanssa kun elää niin siihen tottuu väkisin) mutta sitten aletaan vetää lapsia mukaan. "jaa mummo heittää nämä sinun lelut roskiin, mummosta ei tykätä, et varmaan mummoa enää näe mutta toivottavasti muistat". Lapsi tuijottaa hämillään kun ei yhtään tajua mitä tapahtuu ja miksi.

Muuten on hyvä mummo, mutta voi jessus sentään tätä lahjahärdelliä. Voi oikeastaan valita pistää vastaan ja kuunnella tätä kauheutta tai sitten vain hiljaa hukkua kakkaan. Välimuotoja ei ole.