Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?

Leikki-ikäiselle sopivan lahjan ostaminen on vaikeaa. Meidän omat lapset oli jo isoja teinejä, kun me luvattiin miehen äidille ostaa hänen puolestaan joululahja viisivuotiaalle lapsenlapselle. Piti olla helppo nakki, mutta ei, siellä me pyörittiin Prisman leluosastolla varmaan puoli tuntia ennen kuin kysyttiin myyjältä apua. Sitä en tiedä oliko lahja mieleinen, mutta myyjän mukaan se oli sinä syksynä suosittu.

Vierailija kirjoitti:

Leikki-ikäiselle sopivan lahjan ostaminen on vaikeaa. Meidän omat lapset oli jo isoja teinejä, kun me luvattiin miehen äidille ostaa hänen puolestaan joululahja viisivuotiaalle lapsenlapselle. Piti olla helppo nakki, mutta ei, siellä me pyörittiin Prisman leluosastolla varmaan puoli tuntia ennen kuin kysyttiin myyjältä apua. Sitä en tiedä oliko lahja mieleinen, mutta myyjän mukaan se oli sinä syksynä suosittu.

Ei se ole yhtään vaikeaa kun ostaa sen mitä on toivottu tai antaa 10-20 euroa rahalahjana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan olette yrittäneetkin sanoa monella tavalla, mutta miten toimisi suora toteamus niinkuin asia on? ”Toimit omalla tavallasi, vaikuttaa siltä että haluat tahallasi loukata ja pahoittaa lapsen mielen (näillä sopimattomilla vaatteilla, tavaroilla)? Mitä tapahtuisi?

Megalomaaninen itkupotkuraivari, soittokierros sukulaisille, panettelua selän takana, riehumista ja räyhäämistä ja luultavimmin myös ainakin lastensuojeluun ja neuvolaan soittelua. Perinnöttömäksi jättämistä jne.

Koska hän hyvää hyvyyttään, miten voidaan loukata näin, kiittämättömiä paskoja, lapsenkin kasvattavat kieroon.

Sitten ne tavarat kannattaa kyyneleiden värittämän kirjeen kanssa terassille ja lapsia aletaan häiriköidä.

Kaikki tämä ihan koettua elämää, valitettavasti.

Jep. Kaiken muun häpeän ja nöyryytyksen kestää (näiden kanssa kun elää niin siihen tottuu väkisin) mutta sitten aletaan vetää lapsia mukaan. "jaa mummo heittää nämä sinun lelut roskiin, mummosta ei tykätä, et varmaan mummoa enää näe mutta toivottavasti muistat". Lapsi tuijottaa hämillään kun ei yhtään tajua mitä tapahtuu ja miksi.

Muuten on hyvä mummo, mutta voi jessus sentään tätä lahjahärdelliä. Voi oikeastaan valita pistää vastaan ja kuunnella tätä kauheutta tai sitten vain hiljaa hukkua kakkaan. Välimuotoja ei ole.

Jep. Mummo on aika ennalta-arvattava. Luulee että muiden yli voi kävellä ihan miten vaan ja kohdella ihan todella törkeästikin, mutta auta armias jos häntä kehtaa arvostella jostain.. Seuraavaksi on vuorossa marttyyri-mummo. Kuinka HÄN on tehnyt sitä sun tätä teidän puolesta, mutta jos ei kelpaa lahjat ja apu, niin voitte olla ilman. Eikä hänestä todella kuulu vuoteen. Kunnes taas seuraavana jouluna kaikki on unohdettu.. Ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikki-ikäiselle sopivan lahjan ostaminen on vaikeaa. Meidän omat lapset oli jo isoja teinejä, kun me luvattiin miehen äidille ostaa hänen puolestaan joululahja viisivuotiaalle lapsenlapselle. Piti olla helppo nakki, mutta ei, siellä me pyörittiin Prisman leluosastolla varmaan puoli tuntia ennen kuin kysyttiin myyjältä apua. Sitä en tiedä oliko lahja mieleinen, mutta myyjän mukaan se oli sinä syksynä suosittu.

Ei se ole yhtään vaikeaa kun ostaa sen mitä on toivottu tai antaa 10-20 euroa rahalahjana.

Helppoahan se olisikin ollut, jos lapsen vanhemmat olisivat sanoneet mitä lapsi on toivonut.

Minä en ole koskaan esittänyt mitään toiveita lahjojen laadusta. Jouluna ja synttärinä ovat saaneet tuoda ihan mitä haluavat.

Se mistä yritin sanoa oli se oman romun kuskaaminen meille.

Ja se että jokaikinen kerta kun tullaan ei tarvitse tulla peräkärryllisen ja tuliaisten kanssa.

Minulle pn nyt kerrottu että olen kiittämätön ja luulen olevani jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikki-ikäiselle sopivan lahjan ostaminen on vaikeaa. Meidän omat lapset oli jo isoja teinejä, kun me luvattiin miehen äidille ostaa hänen puolestaan joululahja viisivuotiaalle lapsenlapselle. Piti olla helppo nakki, mutta ei, siellä me pyörittiin Prisman leluosastolla varmaan puoli tuntia ennen kuin kysyttiin myyjältä apua. Sitä en tiedä oliko lahja mieleinen, mutta myyjän mukaan se oli sinä syksynä suosittu.

Ei se ole yhtään vaikeaa kun ostaa sen mitä on toivottu tai antaa 10-20 euroa rahalahjana.

Helppoahan se olisikin ollut, jos lapsen vanhemmat olisivat sanoneet mitä lapsi on toivonut.

Sitten annat rahaa. Simple.

Vierailija kirjoitti:

Meillä selitys oli aina sama. Mummo on lapsen kanssa jutellut ja lapsi on salaa mummolle uskaltanut toiveensa esittää.

Lue: Lapsen vanhemmat on kauheita, lapsella on ankeat kotiolot ja mummo on ainoa kunnollinen aikuinen lapsen maailmassa.

Tällä idealla sabotoitiin myös syntymäpäiviä, koska mummo on ainoa joka tietää millaiset juhlat lapsi haluaa ja millainen kakku nimenomaan  mummon pitää tuoda.

Sittemmin mummo on ilmeisesti siirtynyt kirjekyyhkyjen käyttöön koska lapsi kyllästyi hänen käytökseensä lopullisesti ja pani puhelimeensa eston.

Meilläkin mummolla ja lapsella on telepaattinen yhteys (meidän lapsilla ei vielä ole puhelimia).

Sama yhteys toimi yksipuolisesti meidän häissä, jotka äiti olikin lupaa kysymättä tuunannut mieleisekseen. Oli kaverinsa pitopalvelusta tilannut kalaruuat kun pyysin lihoja (olin raskaana ja halusin ruokaa mitä varmasti voin syödä).

Tilasi esiintymään jonkun iskelmätrubaduurin, toi omat koristeet ja vaihtoi ne meidän laittaminen tilalle.

Kanttorin kanssa oli yrittänyt neuvotella häämarsseista, mutta kanttori sattui olemaan jäyhä ukko, joka ei suostunut muuttamaan suunnitelmaa.

Onneksi trubaduuri sattui olemaan setäni tuttava ja pitopalvelutyyppikin tunsi äitini. Molemmat suostuivat osoittamaan laskut äidilleni kun kuulivat äidin tempusta.

Mutta tällä haavaa ainoat hääni olivat kyllä pilalla. Ja äidillä on vielä pokkaa kertoa että hän hoisi koko homman. Kertoisi vain että pyytämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne unohtui se ajatus,joka on tärkein?

Tässäpä muiden jatkoksi kysymys, johon mummoilta toivotaan vastausta.

Mummoilla ei ole ajatuksia, jotka tytöille kelpaa. Mummojen ajatukset ovat huonoja ajatuksia, ja niiden ajattelu on itsekästä. Tytöt haluavat lahjaksi omia ajatuksiaan, muuten lahjan antaja on itsekäs. Miksi siis edes tivata mummojen vastauksia. He ovat kuitenkin väärässä.

Täällä on kysytty etupäässä nimenomaan sitä, että miksi se mummo alkaa ajatella omiaan ja väkisin puskee niitä omia ajatuksiaan sen sijaan, että toteuttaisi sen lapsen toiveen.

Se _on_ erittäin, erittäin, erittäin itsekästä käytöstä.

Ja tuon narsistisen uhri-itkukieriskelyn voit lopettaa. Se on niin nähty.

Ja vastaus on ollut moneen kertaan, että ajatus on mummon mielestä hyvä, mummon omista syistä, koska hän on eri sukupolvea. Hän haluaa ilahduttaa. Hän ei älyä sinun moderneja maapallopaniikkisia ajatuksiasi, eikä sitä, että lapsi hajoaa, jos saa jonkun lahjan, joka ei ole juuri se toivottu. Tämä tavaratietoisuus, mitä ostatte lapsillenne, on tosi uusi asia 20-30 v. sitten oli kivaa, että tuli paljon tavaraa, ja jos ei tullut juuri niitä toivottuja, ei se niin kauheaa ollut, kun tuli muuta kivaa tai ylipäänsä monta pakettia.

Sitten tulee 25 viestiä, jossa kerrotaan, miten ne paskalelut hajoaa ja lapsi itkee ja mummo raahaa roinaa. Ok, minä ymmärrän, mutta anoppisi ei. Hän tuskin täällä hengaa.

Mutta ihan sama, miten tätä sukupolvien välistä eroa koittaa selittää, haluatte olla vihaisia, ja anoppi varsinkin on itsekäs narsisti, asia selvä. Hirveä määrä narsisteja Suomessa, lienee ihan kansantauti. Ja näyttää erittäin, erittäin, erittäin perinnöllistä, kun on niin vaikea ajatella toisten näkökulmasta asioita, tai kenestäkään mitään hyvää.

Olin leluikäinen juuri silloin 20-30 vuotta sitten. Joskus saattoi olla kivaa, että oli monta pakettia avattavaksi, mutta pakettien sisältö oli silloinkin paljon tärkeämpää. Ja se harmitti aivan valtavasti, jos lahjat oli vähän sinne päin eikä sitä mitä oli toivonut. Rumia heikkotekoisia mukabarbeja, ylipäänsä halpisversioita ihan kaikesta koska eihän sillä ole niin väliä. Joskus oli muotia ne sellaiset molemmilta puolilta aukeavat laatikkopenaalit missä oli kaikkia hienoja lokeroita yms. Toivoin sellaista, siis mieti nyt, penaalia, mutta en saanut, kun vanhakin oli vielä ihan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan olette yrittäneetkin sanoa monella tavalla, mutta miten toimisi suora toteamus niinkuin asia on? ”Toimit omalla tavallasi, vaikuttaa siltä että haluat tahallasi loukata ja pahoittaa lapsen mielen (näillä sopimattomilla vaatteilla, tavaroilla)? Mitä tapahtuisi?

Megalomaaninen itkupotkuraivari, soittokierros sukulaisille, panettelua selän takana, riehumista ja räyhäämistä ja luultavimmin myös ainakin lastensuojeluun ja neuvolaan soittelua. Perinnöttömäksi jättämistä jne.

Koska hän hyvää hyvyyttään, miten voidaan loukata näin, kiittämättömiä paskoja, lapsenkin kasvattavat kieroon.

Sitten ne tavarat kannattaa kyyneleiden värittämän kirjeen kanssa terassille ja lapsia aletaan häiriköidä.

Kaikki tämä ihan koettua elämää, valitettavasti.

Jep. Kaiken muun häpeän ja nöyryytyksen kestää (näiden kanssa kun elää niin siihen tottuu väkisin) mutta sitten aletaan vetää lapsia mukaan. "jaa mummo heittää nämä sinun lelut roskiin, mummosta ei tykätä, et varmaan mummoa enää näe mutta toivottavasti muistat". Lapsi tuijottaa hämillään kun ei yhtään tajua mitä tapahtuu ja miksi.

Muuten on hyvä mummo, mutta voi jessus sentään tätä lahjahärdelliä. Voi oikeastaan valita pistää vastaan ja kuunnella tätä kauheutta tai sitten vain hiljaa hukkua kakkaan. Välimuotoja ei ole.

Jep. Mummo on aika ennalta-arvattava. Luulee että muiden yli voi kävellä ihan miten vaan ja kohdella ihan todella törkeästikin, mutta auta armias jos häntä kehtaa arvostella jostain.. Seuraavaksi on vuorossa marttyyri-mummo. Kuinka HÄN on tehnyt sitä sun tätä teidän puolesta, mutta jos ei kelpaa lahjat ja apu, niin voitte olla ilman. Eikä hänestä todella kuulu vuoteen. Kunnes taas seuraavana jouluna kaikki on unohdettu.. Ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Meillä vedettiin se mielipahashöy potenssiin tuhat. Todellakin soiteltiin kymmeniä kertoja sinne lastensuojeluun mm siitä miten nakkisopasta ei ollut kiitelty tarpeeksi kun hön sitä pyytämättä kiikutti meille 10 litraa, sukulaisille haukuttiin, hyvä ettei mökin kiukaastakin hänen antamiaan kiuaskiviä kuumina jne.

Sitten meni vuosi ja hän soittaa ihan tyynesti minulle että hänellä on täällä lapsista teettämänsä muotokuva, että hän meille sen niin haluaisi antaa.

Siis ei minkäänlaista merkkiä siitå että tajuaisi toimineensa väärin, ei anteeksipyyntöä, ei selitystä.

Jatkaa vain kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.

Miksi?

Mitä se lahjan antaja sanoo sinulle, kun kysyt miksi ostat väärää kokoa, vai onko hän kenties mykkä, vai eikö teillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä?

Vai oletko kenties niin ujo, ettet millään kehtaa kysyä?

Hän kääntää jutun niin, että lapsi on toivonut, ilkeä äiti kieltänyt, mutta mummo kyllä tietää ja lapsi rakastaa mummoa enemmän.

Meillä meni kerran niin pitkälle, että vihjasi että tekee lasun, kun lapsi saa vaan toivomiaan lahjoja. Silloin mies näytti onneksi ovea äidilleen.

Eli vääriä ja huonoja lahjoja annetaan ihan harkiten ja tarkoituksella tuottaa pahaa mieltä.

No mun äiti on vaan niin frontaalinen että aidosti luulee että jos teini toivoo tiettyä t-paitaa on ihan mikä t-paita sama asia, muistan tämän jo omasta lapsuudestani. Ja ei haittaa jos löytää vähän sinne päin lelutoiveen kunhan on tarjouskorista (ei ole köyhä, päinvastoin). Tai kirpparilta löytyneisiin liian isoihin monoihin voi vähän laittaa sanomalehtipaperia kärkeen. Avot!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikki-ikäiselle sopivan lahjan ostaminen on vaikeaa. Meidän omat lapset oli jo isoja teinejä, kun me luvattiin miehen äidille ostaa hänen puolestaan joululahja viisivuotiaalle lapsenlapselle. Piti olla helppo nakki, mutta ei, siellä me pyörittiin Prisman leluosastolla varmaan puoli tuntia ennen kuin kysyttiin myyjältä apua. Sitä en tiedä oliko lahja mieleinen, mutta myyjän mukaan se oli sinä syksynä suosittu.

Ei se ole yhtään vaikeaa kun ostaa sen mitä on toivottu tai antaa 10-20 euroa rahalahjana.

Helppoahan se olisikin ollut, jos lapsen vanhemmat olisivat sanoneet mitä lapsi on toivonut.

Sitten annat rahaa. Simple.

En minä anna rahaa vaan anoppi on sen jälkeen antanut rahaa lapsen vanhemmille ja pyytänyt heitä hommaamaan lapselle lahjan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikki-ikäiselle sopivan lahjan ostaminen on vaikeaa. Meidän omat lapset oli jo isoja teinejä, kun me luvattiin miehen äidille ostaa hänen puolestaan joululahja viisivuotiaalle lapsenlapselle. Piti olla helppo nakki, mutta ei, siellä me pyörittiin Prisman leluosastolla varmaan puoli tuntia ennen kuin kysyttiin myyjältä apua. Sitä en tiedä oliko lahja mieleinen, mutta myyjän mukaan se oli sinä syksynä suosittu.

Ei se ole yhtään vaikeaa kun ostaa sen mitä on toivottu tai antaa 10-20 euroa rahalahjana.

Helppoahan se olisikin ollut, jos lapsen vanhemmat olisivat sanoneet mitä lapsi on toivonut.

Sitten annat rahaa. Simple.

En minä anna rahaa vaan anoppi on sen jälkeen antanut rahaa lapsen vanhemmille ja pyytänyt heitä hommaamaan lapselle lahjan.

Hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne unohtui se ajatus,joka on tärkein?

Tässäpä muiden jatkoksi kysymys, johon mummoilta toivotaan vastausta.

Mummoilla ei ole ajatuksia, jotka tytöille kelpaa. Mummojen ajatukset ovat huonoja ajatuksia, ja niiden ajattelu on itsekästä. Tytöt haluavat lahjaksi omia ajatuksiaan, muuten lahjan antaja on itsekäs. Miksi siis edes tivata mummojen vastauksia. He ovat kuitenkin väärässä.

Täällä on kysytty etupäässä nimenomaan sitä, että miksi se mummo alkaa ajatella omiaan ja väkisin puskee niitä omia ajatuksiaan sen sijaan, että toteuttaisi sen lapsen toiveen.

Se _on_ erittäin, erittäin, erittäin itsekästä käytöstä.

Ja tuon narsistisen uhri-itkukieriskelyn voit lopettaa. Se on niin nähty.

Ja vastaus on ollut moneen kertaan, että ajatus on mummon mielestä hyvä, mummon omista syistä, koska hän on eri sukupolvea. Hän haluaa ilahduttaa. Hän ei älyä sinun moderneja maapallopaniikkisia ajatuksiasi, eikä sitä, että lapsi hajoaa, jos saa jonkun lahjan, joka ei ole juuri se toivottu. Tämä tavaratietoisuus, mitä ostatte lapsillenne, on tosi uusi asia 20-30 v. sitten oli kivaa, että tuli paljon tavaraa, ja jos ei tullut juuri niitä toivottuja, ei se niin kauheaa ollut, kun tuli muuta kivaa tai ylipäänsä monta pakettia.

Sitten tulee 25 viestiä, jossa kerrotaan, miten ne paskalelut hajoaa ja lapsi itkee ja mummo raahaa roinaa. Ok, minä ymmärrän, mutta anoppisi ei. Hän tuskin täällä hengaa.

Mutta ihan sama, miten tätä sukupolvien välistä eroa koittaa selittää, haluatte olla vihaisia, ja anoppi varsinkin on itsekäs narsisti, asia selvä. Hirveä määrä narsisteja Suomessa, lienee ihan kansantauti. Ja näyttää erittäin, erittäin, erittäin perinnöllistä, kun on niin vaikea ajatella toisten näkökulmasta asioita, tai kenestäkään mitään hyvää.

Olin leluikäinen juuri silloin 20-30 vuotta sitten. Joskus saattoi olla kivaa, että oli monta pakettia avattavaksi, mutta pakettien sisältö oli silloinkin paljon tärkeämpää. Ja se harmitti aivan valtavasti, jos lahjat oli vähän sinne päin eikä sitä mitä oli toivonut. Rumia heikkotekoisia mukabarbeja, ylipäänsä halpisversioita ihan kaikesta koska eihän sillä ole niin väliä. Joskus oli muotia ne sellaiset molemmilta puolilta aukeavat laatikkopenaalit missä oli kaikkia hienoja lokeroita yms. Toivoin sellaista, siis mieti nyt, penaalia, mutta en saanut, kun vanhakin oli vielä ihan hyvä.

Mäkin toivoin tota penaalia mutten saanut koska vanha oli hyvä. Vanha oli jumankauta peltirasia. Mutta penaali kyllä. Se aukesi aina reppuun ja se piti avata reippaasti ennen tuntia, koska muuten kolisi liikaa. Ja kaupan päälle sinne ei mahtunut viivotinta tai teroitinta. Melkein kaikilla muilla oli tuollaiset hienot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan olette yrittäneetkin sanoa monella tavalla, mutta miten toimisi suora toteamus niinkuin asia on? ”Toimit omalla tavallasi, vaikuttaa siltä että haluat tahallasi loukata ja pahoittaa lapsen mielen (näillä sopimattomilla vaatteilla, tavaroilla)? Mitä tapahtuisi?

Megalomaaninen itkupotkuraivari, soittokierros sukulaisille, panettelua selän takana, riehumista ja räyhäämistä ja luultavimmin myös ainakin lastensuojeluun ja neuvolaan soittelua. Perinnöttömäksi jättämistä jne.

Koska hän hyvää hyvyyttään, miten voidaan loukata näin, kiittämättömiä paskoja, lapsenkin kasvattavat kieroon.

Sitten ne tavarat kannattaa kyyneleiden värittämän kirjeen kanssa terassille ja lapsia aletaan häiriköidä.

Kaikki tämä ihan koettua elämää, valitettavasti.

Jep. Kaiken muun häpeän ja nöyryytyksen kestää (näiden kanssa kun elää niin siihen tottuu väkisin) mutta sitten aletaan vetää lapsia mukaan. "jaa mummo heittää nämä sinun lelut roskiin, mummosta ei tykätä, et varmaan mummoa enää näe mutta toivottavasti muistat". Lapsi tuijottaa hämillään kun ei yhtään tajua mitä tapahtuu ja miksi.

Muuten on hyvä mummo, mutta voi jessus sentään tätä lahjahärdelliä. Voi oikeastaan valita pistää vastaan ja kuunnella tätä kauheutta tai sitten vain hiljaa hukkua kakkaan. Välimuotoja ei ole.

Jep. Mummo on aika ennalta-arvattava. Luulee että muiden yli voi kävellä ihan miten vaan ja kohdella ihan todella törkeästikin, mutta auta armias jos häntä kehtaa arvostella jostain.. Seuraavaksi on vuorossa marttyyri-mummo. Kuinka HÄN on tehnyt sitä sun tätä teidän puolesta, mutta jos ei kelpaa lahjat ja apu, niin voitte olla ilman. Eikä hänestä todella kuulu vuoteen. Kunnes taas seuraavana jouluna kaikki on unohdettu.. Ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Meillä vedettiin se mielipahashöy potenssiin tuhat. Todellakin soiteltiin kymmeniä kertoja sinne lastensuojeluun mm siitä miten nakkisopasta ei ollut kiitelty tarpeeksi kun hön sitä pyytämättä kiikutti meille 10 litraa, sukulaisille haukuttiin, hyvä ettei mökin kiukaastakin hänen antamiaan kiuaskiviä kuumina jne.

Sitten meni vuosi ja hän soittaa ihan tyynesti minulle että hänellä on täällä lapsista teettämänsä muotokuva, että hän meille sen niin haluaisi antaa.

Siis ei minkäänlaista merkkiä siitå että tajuaisi toimineensa väärin, ei anteeksipyyntöä, ei selitystä.

Jatkaa vain kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut.

Omasta mielestään hän varmaankin tuli kovastikin vastaan kun soitti sinulle eikä vain kiikuttanut sitä taulua teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan olette yrittäneetkin sanoa monella tavalla, mutta miten toimisi suora toteamus niinkuin asia on? ”Toimit omalla tavallasi, vaikuttaa siltä että haluat tahallasi loukata ja pahoittaa lapsen mielen (näillä sopimattomilla vaatteilla, tavaroilla)? Mitä tapahtuisi?

Megalomaaninen itkupotkuraivari, soittokierros sukulaisille, panettelua selän takana, riehumista ja räyhäämistä ja luultavimmin myös ainakin lastensuojeluun ja neuvolaan soittelua. Perinnöttömäksi jättämistä jne.

Koska hän hyvää hyvyyttään, miten voidaan loukata näin, kiittämättömiä paskoja, lapsenkin kasvattavat kieroon.

Sitten ne tavarat kannattaa kyyneleiden värittämän kirjeen kanssa terassille ja lapsia aletaan häiriköidä.

Kaikki tämä ihan koettua elämää, valitettavasti.

Jep. Kaiken muun häpeän ja nöyryytyksen kestää (näiden kanssa kun elää niin siihen tottuu väkisin) mutta sitten aletaan vetää lapsia mukaan. "jaa mummo heittää nämä sinun lelut roskiin, mummosta ei tykätä, et varmaan mummoa enää näe mutta toivottavasti muistat". Lapsi tuijottaa hämillään kun ei yhtään tajua mitä tapahtuu ja miksi.

Muuten on hyvä mummo, mutta voi jessus sentään tätä lahjahärdelliä. Voi oikeastaan valita pistää vastaan ja kuunnella tätä kauheutta tai sitten vain hiljaa hukkua kakkaan. Välimuotoja ei ole.

Jep. Mummo on aika ennalta-arvattava. Luulee että muiden yli voi kävellä ihan miten vaan ja kohdella ihan todella törkeästikin, mutta auta armias jos häntä kehtaa arvostella jostain.. Seuraavaksi on vuorossa marttyyri-mummo. Kuinka HÄN on tehnyt sitä sun tätä teidän puolesta, mutta jos ei kelpaa lahjat ja apu, niin voitte olla ilman. Eikä hänestä todella kuulu vuoteen. Kunnes taas seuraavana jouluna kaikki on unohdettu.. Ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Meillä vedettiin se mielipahashöy potenssiin tuhat. Todellakin soiteltiin kymmeniä kertoja sinne lastensuojeluun mm siitä miten nakkisopasta ei ollut kiitelty tarpeeksi kun hön sitä pyytämättä kiikutti meille 10 litraa, sukulaisille haukuttiin, hyvä ettei mökin kiukaastakin hänen antamiaan kiuaskiviä kuumina jne.

Sitten meni vuosi ja hän soittaa ihan tyynesti minulle että hänellä on täällä lapsista teettämänsä muotokuva, että hän meille sen niin haluaisi antaa.

Siis ei minkäänlaista merkkiä siitå että tajuaisi toimineensa väärin, ei anteeksipyyntöä, ei selitystä.

Jatkaa vain kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut.

Omasta mielestään hän varmaankin tuli kovastikin vastaan kun soitti sinulle eikä vain kiikuttanut sitä taulua teille.

Mä luulen että tuo soitto saattoi olla se ainoa katumusta osoittava asia mitä ikinä tapahtuu. Jotkut ei osaa pyytää anteeksi tai myöntää olleensa väärässä. Osa ei tajua ja osalla on niin kauhea häpeä että tulee defenssi.

Vierailija kirjoitti:

Leikki-ikäiselle sopivan lahjan ostaminen on vaikeaa. Meidän omat lapset oli jo isoja teinejä, kun me luvattiin miehen äidille ostaa hänen puolestaan joululahja viisivuotiaalle lapsenlapselle. Piti olla helppo nakki, mutta ei, siellä me pyörittiin Prisman leluosastolla varmaan puoli tuntia ennen kuin kysyttiin myyjältä apua. Sitä en tiedä oliko lahja mieleinen, mutta myyjän mukaan se oli sinä syksynä suosittu.

Miksi ihmeessä et kysynyt lapsen vanhemmilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikki-ikäiselle sopivan lahjan ostaminen on vaikeaa. Meidän omat lapset oli jo isoja teinejä, kun me luvattiin miehen äidille ostaa hänen puolestaan joululahja viisivuotiaalle lapsenlapselle. Piti olla helppo nakki, mutta ei, siellä me pyörittiin Prisman leluosastolla varmaan puoli tuntia ennen kuin kysyttiin myyjältä apua. Sitä en tiedä oliko lahja mieleinen, mutta myyjän mukaan se oli sinä syksynä suosittu.

Ei se ole yhtään vaikeaa kun ostaa sen mitä on toivottu tai antaa 10-20 euroa rahalahjana.

Helppoahan se olisikin ollut, jos lapsen vanhemmat olisivat sanoneet mitä lapsi on toivonut.

Sitten annat rahaa. Simple.

En minä anna rahaa vaan anoppi on sen jälkeen antanut rahaa lapsen vanhemmille ja pyytänyt heitä hommaamaan lapselle lahjan.

Eli ei mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikki-ikäiselle sopivan lahjan ostaminen on vaikeaa. Meidän omat lapset oli jo isoja teinejä, kun me luvattiin miehen äidille ostaa hänen puolestaan joululahja viisivuotiaalle lapsenlapselle. Piti olla helppo nakki, mutta ei, siellä me pyörittiin Prisman leluosastolla varmaan puoli tuntia ennen kuin kysyttiin myyjältä apua. Sitä en tiedä oliko lahja mieleinen, mutta myyjän mukaan se oli sinä syksynä suosittu.

Miksi ihmeessä et kysynyt lapsen vanhemmilta?

Eroperhe, lapsen isä nyt ei osannut sanoa ja äiti oli minulle lähes vieras.

Lasten mummo vetää homman toiseen suuntaan överiksi, hän kun ei mitään muoviroskaa osta. Niinpä sitten jos lapselle on toivottu jotain Plaston kuorma-autoa tai kaivuria, mummo tuo sisustusliikkeestä ostetun kauniin peltiauton, mitä ei voi antaa leikkeihin. Käyttövaatteita ei myöskään voi toivoa, kun mummo ostaa kyllä oikeaa kokoa, mutta sellaisia hienosteluvaatteita mille on käyttöä ehkä kerran vuodessa, jos se vielä silloin sopii lapselle. Mummon ostokset on kyllä aidosti kauniita, mutta niistä ei ole lapsille oikeastaan mitään iloa. Mutta mieluummin ehkä silti tämä kuin se toinen ääripää :/

Vierailija kirjoitti:

Lasten mummo vetää homman toiseen suuntaan överiksi, hän kun ei mitään muoviroskaa osta. Niinpä sitten jos lapselle on toivottu jotain Plaston kuorma-autoa tai kaivuria, mummo tuo sisustusliikkeestä ostetun kauniin peltiauton, mitä ei voi antaa leikkeihin. Käyttövaatteita ei myöskään voi toivoa, kun mummo ostaa kyllä oikeaa kokoa, mutta sellaisia hienosteluvaatteita mille on käyttöä ehkä kerran vuodessa, jos se vielä silloin sopii lapselle. Mummon ostokset on kyllä aidosti kauniita, mutta niistä ei ole lapsille oikeastaan mitään iloa. Mutta mieluummin ehkä silti tämä kuin se toinen ääripää :/

Mekin saadaan juhlamekkoja. Ne on kauniita ja väreiltään tytöille sopivia. Ainoa mikä niissä risoo on se koko. Meillä ei ole mitään käyttöä juhlamekoille ennen toukokuun loppua jolloin on toisella synttärit ja sen synttärisankarin joululahjaksi saama mekko on aina silloin toukokuussa jo armotta liian pieni.

Kun saisi mekon niin että on laput kiinni ja kuitti tallella, voisi caihtaa kokoa isompaan mutta ei. Tää sama toistuu joka vuosi.