Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Mun anoppi on tosi katkera ja myrkyllinen ihminen. Antaa just lahjoja näpäyttääkseen ja v-ttuillakseen ja on tosi ylpeä tästä upeasta taidostaan. Esim saattaa antaa kirjan ”tupakan polton lopettaminen” tupakoitsijalle jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten mummo vetää homman toiseen suuntaan överiksi, hän kun ei mitään muoviroskaa osta. Niinpä sitten jos lapselle on toivottu jotain Plaston kuorma-autoa tai kaivuria, mummo tuo sisustusliikkeestä ostetun kauniin peltiauton, mitä ei voi antaa leikkeihin. Käyttövaatteita ei myöskään voi toivoa, kun mummo ostaa kyllä oikeaa kokoa, mutta sellaisia hienosteluvaatteita mille on käyttöä ehkä kerran vuodessa, jos se vielä silloin sopii lapselle. Mummon ostokset on kyllä aidosti kauniita, mutta niistä ei ole lapsille oikeastaan mitään iloa. Mutta mieluummin ehkä silti tämä kuin se toinen ääripää :/
Noi on ainakin siinä mielessä pitkäikäisiä, että esim peltiautoja voi oikeastaan minkäikäisenä vain pitää koristeena. Eli vaikka eivät jossain vaiheessa teininä miellytä, niin saattavat päätyä lapsenlapsen huoneen sisutukseen/omaan olohuoneeseen ja ovat rakkaita kun mummosta aika jättää.
Todella huono lahja leikki-ikäiselle. Suoranaista kiusantekoa, että lapsella on auto, muytta sillä ei saa leikkiä.
Sanoisin kuitenkin että parempi kuin se atomeiksi tuhoutuva kiinaröhnä, josta tulee itku jo jouluaattona.
Huono lahja yhtä kaikki, jossa ei ole lahjan saajaa ajateltu. Lapsi toivoo Plaston leikkiautoa, niin tuodaan sisustusesineitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.
Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.
No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).
Joten äitini antamasta paketista löytyi:
-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"
- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"
- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.
Anopin paketissa oli:
- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)
- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)
- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.
- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.
Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.
Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.
Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.
Mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että en tunne sinua. Miestäsi vähän säälin, jyrän alle jäänyttä. Totta hemmetissä hajutestin läpäisee. Näen sut sieluni silmin avaamassa paketteja nenä nyrpällään ja kritisoimassa kaikkea. Ja sitä haukkumisen ja valituksen määrää.
Näytä tuo tekstisi sekä äidillesi ja anopillesi. Ehkä lahjat sitten loppuvat.
Mä en ainakaan jaksaisi enää kantaa lahjoja tuollaiselle.
Sori vaan, mutta tuossa on ihan hyviä lahjoja sellaiselle joka ei halua mitään. Sen verran täytyy vanhempaa polvea ymmärtää, että heistä on kiusallista jättää joku kokonaan ilman (ja niin olisi mustakin kyllä)
Joku raja tuohon nirsoiluunkin. Noista kun yksikään ei ole sellaista nurkkiin jäävää ryönää vaan kulutustavaraa. Anna vieraille/vie töihin/käytä leivontaan niin pääset eroon.
Edelleen. Miksi ei voi kysyä toiveita tai edes kuunnella toista ihmistä? Itse en esim välitä makeasta, ja isovanhemmat tietävät sen, silti antavat usein konvehteja ym herkkuja lahjaksi. Ja siis ei se oikeastaan ole koskaan kauheasti minua haitannut, kun perheessä kuitenkin moni syö suklaata ja herkkuja, ja ne saa annettua vaikka eteenpäin jos ei maistu. Mutta silti, itse en ainakaan antaisi suklaata jollekin joka ei syö sokeria, paitsi ehkä sokeritonta. Vähän sellaiselta tuputtamiselta tuntuu, että kyllähän sinä nyt näin jouluna voisit hyvin syödä vähän suklaata.. Kiitos päätän siitä ihan itse mitä suuhuni pistän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummu osti 12-vuotiaalla tytölle ison halpismeikkisalkun. Harmi että en anna niitä lapsen käyttää. Ensinnäkin hän on turhan nuori luomiväreille ja poskipunille, ja kun niitä haluaa alkaa käyttää, ostan mieluummin laadukkaita tuotteita.
Kuka tarvitsisi; täältä saisi hakea.
Eikös monet 12v meikkaa jo? Itsekin meikkasin silloin vaikka olen nykyään lähes 40v. Salaa tosin, koska minulla oli todella hallitsevat ja ankarat vanhemmat, jotka eivät olisi sallineet minkäänlaista itsensä ilmaisua tai mitään muutakaan.
Pikkusiskoni kuolikin sitten huumeiden yliannostukseen jo nuorena, alkoi käyttää huumeita varmaan kun kotiolot olivat niin ahdistavat ja ahdasmieliset. Sitä huumeiden käyttöä vanhemmat eivät tosin tajunneet kieltää, kun eivät sit ylipäänsä tajunneet, vaikka aloitti jo yläasteikäisenä.
Aika pikkumaiselta sen jälkeen tuntuu meikkaamisen kieltäminen… Mitä pahaa siinä on jos vähän haluaa meikata tuossa iässä?
Mä en myöskään ymmärrä, vaikka en itse meikkaakaan ikinä. Meidän äiti ostaa meidän tytöille lasten meikkejä. Hölmöiltähän nuo kaunistautumisen jälkeen näyttävät, mutta eipä tuosta oletettavasti mitään suurta haittaa ole. Mieluummin läträävät tuollaisilla kuin vaikkapa tusseilla (joilla piirretään tatuointeja esim. En tiedä miksi kun meillä ei ole tatuointeja) joista jää vielä pesunkin jälkeen sävyä iholle.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on tosi katkera ja myrkyllinen ihminen. Antaa just lahjoja näpäyttääkseen ja v-ttuillakseen ja on tosi ylpeä tästä upeasta taidostaan. Esim saattaa antaa kirjan ”tupakan polton lopettaminen” tupakoitsijalle jne.
Tai ehkä ennemmin antaisi kirjan keuhkosyövästä…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummu osti 12-vuotiaalla tytölle ison halpismeikkisalkun. Harmi että en anna niitä lapsen käyttää. Ensinnäkin hän on turhan nuori luomiväreille ja poskipunille, ja kun niitä haluaa alkaa käyttää, ostan mieluummin laadukkaita tuotteita.
Kuka tarvitsisi; täältä saisi hakea.
Eikös monet 12v meikkaa jo? Itsekin meikkasin silloin vaikka olen nykyään lähes 40v. Salaa tosin, koska minulla oli todella hallitsevat ja ankarat vanhemmat, jotka eivät olisi sallineet minkäänlaista itsensä ilmaisua tai mitään muutakaan.
Pikkusiskoni kuolikin sitten huumeiden yliannostukseen jo nuorena, alkoi käyttää huumeita varmaan kun kotiolot olivat niin ahdistavat ja ahdasmieliset. Sitä huumeiden käyttöä vanhemmat eivät tosin tajunneet kieltää, kun eivät sit ylipäänsä tajunneet, vaikka aloitti jo yläasteikäisenä.
Aika pikkumaiselta sen jälkeen tuntuu meikkaamisen kieltäminen… Mitä pahaa siinä on jos vähän haluaa meikata tuossa iässä?
Mä en myöskään ymmärrä, vaikka en itse meikkaakaan ikinä. Meidän äiti ostaa meidän tytöille lasten meikkejä. Hölmöiltähän nuo kaunistautumisen jälkeen näyttävät, mutta eipä tuosta oletettavasti mitään suurta haittaa ole. Mieluummin läträävät tuollaisilla kuin vaikkapa tusseilla (joilla piirretään tatuointeja esim. En tiedä miksi kun meillä ei ole tatuointeja) joista jää vielä pesunkin jälkeen sävyä iholle.
No joo. Lapsi ei ole tippaakaan kiinnostunut meikeistä. Ei ole sotkenut itseään tusseilla tai muullakaan. Ja ostan hänelle oikeita meikkejä, sitten kun niitä haluaa.
T.sama
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on tosi katkera ja myrkyllinen ihminen. Antaa just lahjoja näpäyttääkseen ja v-ttuillakseen ja on tosi ylpeä tästä upeasta taidostaan. Esim saattaa antaa kirjan ”tupakan polton lopettaminen” tupakoitsijalle jne.
Tässä on kyllä ajateltu saajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummu osti 12-vuotiaalla tytölle ison halpismeikkisalkun. Harmi että en anna niitä lapsen käyttää. Ensinnäkin hän on turhan nuori luomiväreille ja poskipunille, ja kun niitä haluaa alkaa käyttää, ostan mieluummin laadukkaita tuotteita.
Kuka tarvitsisi; täältä saisi hakea.
Eikös monet 12v meikkaa jo? Itsekin meikkasin silloin vaikka olen nykyään lähes 40v. Salaa tosin, koska minulla oli todella hallitsevat ja ankarat vanhemmat, jotka eivät olisi sallineet minkäänlaista itsensä ilmaisua tai mitään muutakaan.
Pikkusiskoni kuolikin sitten huumeiden yliannostukseen jo nuorena, alkoi käyttää huumeita varmaan kun kotiolot olivat niin ahdistavat ja ahdasmieliset. Sitä huumeiden käyttöä vanhemmat eivät tosin tajunneet kieltää, kun eivät sit ylipäänsä tajunneet, vaikka aloitti jo yläasteikäisenä.
Aika pikkumaiselta sen jälkeen tuntuu meikkaamisen kieltäminen… Mitä pahaa siinä on jos vähän haluaa meikata tuossa iässä?
Mä en myöskään ymmärrä, vaikka en itse meikkaakaan ikinä. Meidän äiti ostaa meidän tytöille lasten meikkejä. Hölmöiltähän nuo kaunistautumisen jälkeen näyttävät, mutta eipä tuosta oletettavasti mitään suurta haittaa ole. Mieluummin läträävät tuollaisilla kuin vaikkapa tusseilla (joilla piirretään tatuointeja esim. En tiedä miksi kun meillä ei ole tatuointeja) joista jää vielä pesunkin jälkeen sävyä iholle.
Lapsi ei hallunnut niitä. Turhaa tavaraa siis. Barbiesta lapsi olisi ilahtunut.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on tosi katkera ja myrkyllinen ihminen. Antaa just lahjoja näpäyttääkseen ja v-ttuillakseen ja on tosi ylpeä tästä upeasta taidostaan. Esim saattaa antaa kirjan ”tupakan polton lopettaminen” tupakoitsijalle jne.
Tässä on kyllä ajateltu saajaa.
Eihän tuollainen tuputtaminen tutkitusti auta lopettamaan millään tavalla, voi jopa toimia päinvastaisella tavalla. Ja lisäksi aiheuttaa pahaa mieltä.
Miksi muuten mummot ovat omineet lahjomisen itselleen? Miksi vaarit eivät saa antaa lahjoja?
Minä sain anopilta naistenlehden vuosikerran mukana tulleen ilmaisen kalenterin, johon hän oli merkinnyt kaikkien sukulaistensa kaikki mahdolliset merkkipäivät.
Tää on oikeasti syöpynyt mieleeni, koska käly sai sen itse lehden ja anopin mielestä hoidan huonosti "yhteyksiä miehen sukuun"- ihan niinkuin se edes olisi minun asiani muistaa jonkun täydellisen ventovieraan ihmisen toisen nimen nimipäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on tosi katkera ja myrkyllinen ihminen. Antaa just lahjoja näpäyttääkseen ja v-ttuillakseen ja on tosi ylpeä tästä upeasta taidostaan. Esim saattaa antaa kirjan ”tupakan polton lopettaminen” tupakoitsijalle jne.
Tässä on kyllä ajateltu saajaa.
Ja ylipainoiselle lahjaksi kirja "Kuinka laihdutan". Alkoholisteille " Näin lopetan juomisen".
Puhdasta v*ttuiluahan tuo on, eikä taatusti ilahduta lahjan saajaa. Päinvastoin. Mutta sehän näillä sopimattomien lahjojen ostajilla on tarkoituskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on tosi katkera ja myrkyllinen ihminen. Antaa just lahjoja näpäyttääkseen ja v-ttuillakseen ja on tosi ylpeä tästä upeasta taidostaan. Esim saattaa antaa kirjan ”tupakan polton lopettaminen” tupakoitsijalle jne.
Tässä on kyllä ajateltu saajaa.
Mitä jos tupakoitsija ei vaikka vaan kykene lopettamaan tupakointia? On kokeillut monet kerrat onnistumatta ja tämänkin takia itsetunto on tosi alhainen?
Vierailija kirjoitti:
Minä sain anopilta naistenlehden vuosikerran mukana tulleen ilmaisen kalenterin, johon hän oli merkinnyt kaikkien sukulaistensa kaikki mahdolliset merkkipäivät.
Tää on oikeasti syöpynyt mieleeni, koska käly sai sen itse lehden ja anopin mielestä hoidan huonosti "yhteyksiä miehen sukuun"- ihan niinkuin se edes olisi minun asiani muistaa jonkun täydellisen ventovieraan ihmisen toisen nimen nimipäivä.
Apuaaaa mä. En. Kestä.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on tosi katkera ja myrkyllinen ihminen. Antaa just lahjoja näpäyttääkseen ja v-ttuillakseen ja on tosi ylpeä tästä upeasta taidostaan. Esim saattaa antaa kirjan ”tupakan polton lopettaminen” tupakoitsijalle jne.
Tää näpäyttely on just sitä pahinta passiivisagressiivista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten mummot ovat omineet lahjomisen itselleen? Miksi vaarit eivät saa antaa lahjoja?
Meillä toinen mummo kuollut ja vaari antaa lahjaksi aina rahaa. Sama summa jokaiselle. Se on melkein odotetuin lahja ja kiva että jos joku lahjatoive jäi toteutumatta, niin lapset voivat näillä rahoilla sen sitten itse ostaa.
Vieläkö täällä jankataan selvää asiaa sivu kaupalla?! Lahjan antaja antaa mitä huvittaa tai ei anna mitään. Saaja ottaa vastaan tai voi olla ottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö täällä jankataan selvää asiaa sivu kaupalla?! Lahjan antaja antaa mitä huvittaa tai ei anna mitään. Saaja ottaa vastaan tai voi olla ottamatta.
Annan sinulle ensi jouluna lahjaksi kasan paskaa. Ole hyvä. Mitään ihmettelyä en sitten suvaitse. Itsestään selvästä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on tosi katkera ja myrkyllinen ihminen. Antaa just lahjoja näpäyttääkseen ja v-ttuillakseen ja on tosi ylpeä tästä upeasta taidostaan. Esim saattaa antaa kirjan ”tupakan polton lopettaminen” tupakoitsijalle jne.
Tässä on kyllä ajateltu saajaa.
Mitä jos tupakoitsija ei vaikka vaan kykene lopettamaan tupakointia? On kokeillut monet kerrat onnistumatta ja tämänkin takia itsetunto on tosi alhainen?
Mä olen niin lapsellinen että olisin lahjan avaamisen jälkeen mennyt röökille ja vetänyt ehkä kaksi putkeen. Jos siis anoppi olisi paikalla.
Mutta muistan mäkin kun anoppi osti tyttärelleen jojolaihduttajan elämästä kertovan kirjan. Oli aika paha.
Tosin pilkka osui omaan nilkkaan seuraavana vuonna. Äitini osti minulle laihdutustuotteita ison kassillisen. Minä olen normaalipainoinen mutta käly kamppailee painonsa kanssa. En tiedä kumman lahja oli loukkaavampi. Huumoria ollaan kälyn kanssa näistä lahjoista väännetty.
Ei halua vielä meikata. Toivoi ja sai esim. barbeja lahjaksi. Ja kun haluaa meikata, ostan tuotteita, jotka ovat turvallisia. Nämä oli hankittu jostain markkinoilta.