Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö täällä jankataan selvää asiaa sivu kaupalla?! Lahjan antaja antaa mitä huvittaa tai ei anna mitään. Saaja ottaa vastaan tai voi olla ottamatta.
Annan sinulle ensi jouluna lahjaksi kasan paskaa. Ole hyvä. Mitään ihmettelyä en sitten suvaitse. Itsestään selvästä asiasta.
Mutta kiitollisuutta tulee lahjan saajaan osoittaa vuolaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummu osti 12-vuotiaalla tytölle ison halpismeikkisalkun. Harmi että en anna niitä lapsen käyttää. Ensinnäkin hän on turhan nuori luomiväreille ja poskipunille, ja kun niitä haluaa alkaa käyttää, ostan mieluummin laadukkaita tuotteita.
Kuka tarvitsisi; täältä saisi hakea.
Minä antaisin harjoitella meikkaamista ao. setillä. Voisi kokeilla myös fantasiameikkejä, kunnolla överiksi vedettyjä. Ja sitten naamapesulle, kun meikkileikki on leikitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö täällä jankataan selvää asiaa sivu kaupalla?! Lahjan antaja antaa mitä huvittaa tai ei anna mitään. Saaja ottaa vastaan tai voi olla ottamatta.
Annan sinulle ensi jouluna lahjaksi kasan paskaa. Ole hyvä. Mitään ihmettelyä en sitten suvaitse. Itsestään selvästä asiasta.
Mutta kiitollisuutta tulee lahjan saajaan osoittaa vuolaasti.
saajan*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.
Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.
No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).
Joten äitini antamasta paketista löytyi:
-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"
- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"
- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.
Anopin paketissa oli:
- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)
- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)
- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.
- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.
Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.
Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.
Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.
Mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että en tunne sinua. Miestäsi vähän säälin, jyrän alle jäänyttä. Totta hemmetissä hajutestin läpäisee. Näen sut sieluni silmin avaamassa paketteja nenä nyrpällään ja kritisoimassa kaikkea. Ja sitä haukkumisen ja valituksen määrää.
Näytä tuo tekstisi sekä äidillesi ja anopillesi. Ehkä lahjat sitten loppuvat.
Mä en ainakaan jaksaisi enää kantaa lahjoja tuollaiselle.
Sori vaan, mutta tuossa on ihan hyviä lahjoja sellaiselle joka ei halua mitään. Sen verran täytyy vanhempaa polvea ymmärtää, että heistä on kiusallista jättää joku kokonaan ilman (ja niin olisi mustakin kyllä)
Joku raja tuohon nirsoiluunkin. Noista kun yksikään ei ole sellaista nurkkiin jäävää ryönää vaan kulutustavaraa. Anna vieraille/vie töihin/käytä leivontaan niin pääset eroon.
Mun korvaan otti eniten hunajan haukkuminen ja lakkahillon morkkaus. Lakkahillo (halpakin) on yleensä se kaupan kallein hillo. Mikä on se vilkasliikenteinen tie Suomessa, jonka varrella hunaja tuotetaan… Suomen vilkasliikenteisin tie on maailman mittakaavassa aika tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummu osti 12-vuotiaalla tytölle ison halpismeikkisalkun. Harmi että en anna niitä lapsen käyttää. Ensinnäkin hän on turhan nuori luomiväreille ja poskipunille, ja kun niitä haluaa alkaa käyttää, ostan mieluummin laadukkaita tuotteita.
Kuka tarvitsisi; täältä saisi hakea.
Minä antaisin harjoitella meikkaamista ao. setillä. Voisi kokeilla myös fantasiameikkejä, kunnolla överiksi vedettyjä. Ja sitten naamapesulle, kun meikkileikki on leikitty.
Jos ne meikit on halpis-mitälie-merkkiä, niin itse en antaisi lapsen sellaisia naamaansa tai silmiinsä hieroa. Siitä ei saa kuin allergisen reaktion, kun värejä ei saa saippualla pois. Minulla ei ole meikinpoistotuotteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.
Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.
No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).
Joten äitini antamasta paketista löytyi:
-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"
- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"
- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.
Anopin paketissa oli:
- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)
- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)
- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.
- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.
Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.
Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.
Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.
Mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että en tunne sinua. Miestäsi vähän säälin, jyrän alle jäänyttä. Totta hemmetissä hajutestin läpäisee. Näen sut sieluni silmin avaamassa paketteja nenä nyrpällään ja kritisoimassa kaikkea. Ja sitä haukkumisen ja valituksen määrää.
Näytä tuo tekstisi sekä äidillesi ja anopillesi. Ehkä lahjat sitten loppuvat.
Mä en ainakaan jaksaisi enää kantaa lahjoja tuollaiselle.
Sori vaan, mutta tuossa on ihan hyviä lahjoja sellaiselle joka ei halua mitään. Sen verran täytyy vanhempaa polvea ymmärtää, että heistä on kiusallista jättää joku kokonaan ilman (ja niin olisi mustakin kyllä)
Joku raja tuohon nirsoiluunkin. Noista kun yksikään ei ole sellaista nurkkiin jäävää ryönää vaan kulutustavaraa. Anna vieraille/vie töihin/käytä leivontaan niin pääset eroon.
Mun korvaan otti eniten hunajan haukkuminen ja lakkahillon morkkaus. Lakkahillo (halpakin) on yleensä se kaupan kallein hillo. Mikä on se vilkasliikenteinen tie Suomessa, jonka varrella hunaja tuotetaan… Suomen vilkasliikenteisin tie on maailman mittakaavassa aika tyhjä.
No siis niin mullakin. Tuli lähinnä olo että tuolle ei voi viedä yhtään mitään. Ja vähän sen tyylinen, että vaikka sanoo ettei halua niin sitten huono sekin jos ei anna mitään. Olisin itsekin päätynyt ostamaan jotain minkä voi viedä vaikka töihin jos ei itselle maistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö täällä jankataan selvää asiaa sivu kaupalla?! Lahjan antaja antaa mitä huvittaa tai ei anna mitään. Saaja ottaa vastaan tai voi olla ottamatta.
Annan sinulle ensi jouluna lahjaksi kasan paskaa. Ole hyvä. Mitään ihmettelyä en sitten suvaitse. Itsestään selvästä asiasta.
Mutta kiitollisuutta tulee lahjan saajaan osoittaa vuolaasti.
Muistakaa aika-ajoin käydä tarkistamassa että se paska kasa on olemassa edelleen. Mielellään kodin paraatipaikalla. Voitte siirtää sen siihen jos ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.
Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.
No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).
Joten äitini antamasta paketista löytyi:
-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"
- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"
- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.
Anopin paketissa oli:
- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)
- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)
- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.
- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.
Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.
Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.
Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.
Mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että en tunne sinua. Miestäsi vähän säälin, jyrän alle jäänyttä. Totta hemmetissä hajutestin läpäisee. Näen sut sieluni silmin avaamassa paketteja nenä nyrpällään ja kritisoimassa kaikkea. Ja sitä haukkumisen ja valituksen määrää.
Näytä tuo tekstisi sekä äidillesi ja anopillesi. Ehkä lahjat sitten loppuvat.
Toi alkuperäinen kuulostaa mun siskolta: mielin kielin edessäpäin ja jokaikisen ihmisen haukkuu selän takana. Omasta mielestään aivan täydellinen ihminen, jolla kyllä on vara arvostella ja sanoa. Tiedän, että haukkuu mutkin. Säälittää, kun on niitä ystäviä, jotka kuvittelevat olevansa oikein sydänystäviä ja läheisiä ja sisko heille selän takana nauraa, herkkäuskoisille höppänille. Usein näissä suhteissa vaihtuu myös tavara tai palvelukset, yleensä siskon suuntaan. Hän ensimmäisenä olisi irvailemassa vihreille kuulille. Tosin ostaa niitä myös itse lahjoiksi…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on tosi katkera ja myrkyllinen ihminen. Antaa just lahjoja näpäyttääkseen ja v-ttuillakseen ja on tosi ylpeä tästä upeasta taidostaan. Esim saattaa antaa kirjan ”tupakan polton lopettaminen” tupakoitsijalle jne.
Tässä on kyllä ajateltu saajaa.
Eikä ole, vaan alentavaa vittuilua. Tuollainen neuvominen on sopivaa korkeintaan lääkäriltä potilaalle, joka on tullut vastaanotolle vapaaehtoisesti.
Itse sain kerran omalta KAVERILTA ”lahjaksi” esitteen kilpirauhasen liikatoiminnasta, kun olin ohimennen kertonut että syön lääkkeitä siihen. Ihan kuin tarvitsisin info-lehtistä omasta sairaudestani – näin internetin aikana olin kyllä jo ottanut selvää mistä on kyse ennen kuin aloitin lääkityksen vuosia sitten. :D Tuollainen on ärsyttävää ja rajatonta vaikka tarkoitus olisi kuinka ”auttaa”. Usein myös vallankäyttöä.
Ei myöskään ole sopivaa antaa mitään laihdutusoppaita kellekään, ellei kohde ole erikseen PYYTÄNYT sellaista. Ihmiset osaavat tuollaisissa asioissa ihan itse ottaa selvää asioista tai pyytää apua, jos itse haluavat. Muiden ei pidä puuttua, varsinkaan noin passiivisaggressiivisesti ”lahjan” varjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.
Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.
No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).
Joten äitini antamasta paketista löytyi:
-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"
- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"
- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.
Anopin paketissa oli:
- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)
- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)
- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.
- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.
Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.
Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.
Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.
Mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että en tunne sinua. Miestäsi vähän säälin, jyrän alle jäänyttä. Totta hemmetissä hajutestin läpäisee. Näen sut sieluni silmin avaamassa paketteja nenä nyrpällään ja kritisoimassa kaikkea. Ja sitä haukkumisen ja valituksen määrää.
Näytä tuo tekstisi sekä äidillesi ja anopillesi. Ehkä lahjat sitten loppuvat.
Mä en ainakaan jaksaisi enää kantaa lahjoja tuollaiselle.
Sori vaan, mutta tuossa on ihan hyviä lahjoja sellaiselle joka ei halua mitään. Sen verran täytyy vanhempaa polvea ymmärtää, että heistä on kiusallista jättää joku kokonaan ilman (ja niin olisi mustakin kyllä)
Joku raja tuohon nirsoiluunkin. Noista kun yksikään ei ole sellaista nurkkiin jäävää ryönää vaan kulutustavaraa. Anna vieraille/vie töihin/käytä leivontaan niin pääset eroon.
Mun korvaan otti eniten hunajan haukkuminen ja lakkahillon morkkaus. Lakkahillo (halpakin) on yleensä se kaupan kallein hillo. Mikä on se vilkasliikenteinen tie Suomessa, jonka varrella hunaja tuotetaan… Suomen vilkasliikenteisin tie on maailman mittakaavassa aika tyhjä.
No siis niin mullakin. Tuli lähinnä olo että tuolle ei voi viedä yhtään mitään. Ja vähän sen tyylinen, että vaikka sanoo ettei halua niin sitten huono sekin jos ei anna mitään. Olisin itsekin päätynyt ostamaan jotain minkä voi viedä vaikka töihin jos ei itselle maistu.
Totta. Hunajapurkin voi viedä teenjuojille työpaikalle ja namit samoin kahvipöydälle. Se käsirasvakin saattaisi ilahduttaa kuivakätisiä työpaikan saniteettitiloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.
Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.
No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).
Joten äitini antamasta paketista löytyi:
-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"
- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"
- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.
Anopin paketissa oli:
- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)
- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)
- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.
- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.
Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.
Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.
Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.
Mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että en tunne sinua. Miestäsi vähän säälin, jyrän alle jäänyttä. Totta hemmetissä hajutestin läpäisee. Näen sut sieluni silmin avaamassa paketteja nenä nyrpällään ja kritisoimassa kaikkea. Ja sitä haukkumisen ja valituksen määrää.
Näytä tuo tekstisi sekä äidillesi ja anopillesi. Ehkä lahjat sitten loppuvat.
Mä en ainakaan jaksaisi enää kantaa lahjoja tuollaiselle.
Sori vaan, mutta tuossa on ihan hyviä lahjoja sellaiselle joka ei halua mitään. Sen verran täytyy vanhempaa polvea ymmärtää, että heistä on kiusallista jättää joku kokonaan ilman (ja niin olisi mustakin kyllä)
Joku raja tuohon nirsoiluunkin. Noista kun yksikään ei ole sellaista nurkkiin jäävää ryönää vaan kulutustavaraa. Anna vieraille/vie töihin/käytä leivontaan niin pääset eroon.
Edelleen. Miksi ei voi kysyä toiveita tai edes kuunnella toista ihmistä? Itse en esim välitä makeasta, ja isovanhemmat tietävät sen, silti antavat usein konvehteja ym herkkuja lahjaksi. Ja siis ei se oikeastaan ole koskaan kauheasti minua haitannut, kun perheessä kuitenkin moni syö suklaata ja herkkuja, ja ne saa annettua vaikka eteenpäin jos ei maistu. Mutta silti, itse en ainakaan antaisi suklaata jollekin joka ei syö sokeria, paitsi ehkä sokeritonta. Vähän sellaiselta tuputtamiselta tuntuu, että kyllähän sinä nyt näin jouluna voisit hyvin syödä vähän suklaata.. Kiitos päätän siitä ihan itse mitä suuhuni pistän.
Voisi myös kysyä, että miksi ei voi hyväksyä muita sellaisena kuin he ovat ja arvostaa edes yritystä ilahduttaa?
Kauheasti ollaan vaatimassa että itseä ja omia toiveita/vaatimuksia pitää kuunnella ja ymmärtää, mutta muita vaan haukutaan ja etsitään vikoja kaikesta.
Muille se lahjojen antaminen ja vastaanottaminen selvästi kuuluu jouluun, mutta heitä ei kuunnella saati heidän toiveitaan huomioida, kun itsekkäästi todetaan, että ”MINÄ en lahjoja muille hanki”.
Edellä ensimmäisessä viestissä mainitut lahjat on kaikki sellaisia, että ne voi vaikka tarjota vieraille, ystäville, tutuille, työkavereille ja jopa lahjojen antajille näiden kylässä käydessä, ellei itselle maistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.
Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.
No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).
Joten äitini antamasta paketista löytyi:
-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"
- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"
- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.
Anopin paketissa oli:
- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)
- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)
- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.
- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.
Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.
Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.
Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.
Mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että en tunne sinua. Miestäsi vähän säälin, jyrän alle jäänyttä. Totta hemmetissä hajutestin läpäisee. Näen sut sieluni silmin avaamassa paketteja nenä nyrpällään ja kritisoimassa kaikkea. Ja sitä haukkumisen ja valituksen määrää.
Näytä tuo tekstisi sekä äidillesi ja anopillesi. Ehkä lahjat sitten loppuvat.
Toi alkuperäinen kuulostaa mun siskolta: mielin kielin edessäpäin ja jokaikisen ihmisen haukkuu selän takana. Omasta mielestään aivan täydellinen ihminen, jolla kyllä on vara arvostella ja sanoa. Tiedän, että haukkuu mutkin. Säälittää, kun on niitä ystäviä, jotka kuvittelevat olevansa oikein sydänystäviä ja läheisiä ja sisko heille selän takana nauraa, herkkäuskoisille höppänille. Usein näissä suhteissa vaihtuu myös tavara tai palvelukset, yleensä siskon suuntaan. Hän ensimmäisenä olisi irvailemassa vihreille kuulille. Tosin ostaa niitä myös itse lahjoiksi…
Voi apua. Tuollainen siskona. Itsekin tiedän muutaman tällaisen. Ja ihan oikeasti jos eivät
saa jotain, niin valittavat. Aina maa jäässä tai kärsä kipeänä, sanoisi mummoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummu osti 12-vuotiaalla tytölle ison halpismeikkisalkun. Harmi että en anna niitä lapsen käyttää. Ensinnäkin hän on turhan nuori luomiväreille ja poskipunille, ja kun niitä haluaa alkaa käyttää, ostan mieluummin laadukkaita tuotteita.
Kuka tarvitsisi; täältä saisi hakea.
Minä antaisin harjoitella meikkaamista ao. setillä. Voisi kokeilla myös fantasiameikkejä, kunnolla överiksi vedettyjä. Ja sitten naamapesulle, kun meikkileikki on leikitty.
Jos ne meikit on halpis-mitälie-merkkiä, niin itse en antaisi lapsen sellaisia naamaansa tai silmiinsä hieroa. Siitä ei saa kuin allergisen reaktion, kun värejä ei saa saippualla pois. Minulla ei ole meikinpoistotuotteita.
Jos on EU:n hyväksymä ja direktiivien mukainen, niin pitäisi olla ok. Alle tietysti kosteusvoide ihoa suojaamaan ja putsausta helpottamaan. Jos Kiinasta suoraan tilattu, niin sitten huonompi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.
Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.
No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).
Joten äitini antamasta paketista löytyi:
-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"
- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"
- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.
Anopin paketissa oli:
- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)
- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)
- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.
- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.
Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.
Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.
Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.
Mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että en tunne sinua. Miestäsi vähän säälin, jyrän alle jäänyttä. Totta hemmetissä hajutestin läpäisee. Näen sut sieluni silmin avaamassa paketteja nenä nyrpällään ja kritisoimassa kaikkea. Ja sitä haukkumisen ja valituksen määrää.
Näytä tuo tekstisi sekä äidillesi ja anopillesi. Ehkä lahjat sitten loppuvat.
Toi alkuperäinen kuulostaa mun siskolta: mielin kielin edessäpäin ja jokaikisen ihmisen haukkuu selän takana. Omasta mielestään aivan täydellinen ihminen, jolla kyllä on vara arvostella ja sanoa. Tiedän, että haukkuu mutkin. Säälittää, kun on niitä ystäviä, jotka kuvittelevat olevansa oikein sydänystäviä ja läheisiä ja sisko heille selän takana nauraa, herkkäuskoisille höppänille. Usein näissä suhteissa vaihtuu myös tavara tai palvelukset, yleensä siskon suuntaan. Hän ensimmäisenä olisi irvailemassa vihreille kuulille. Tosin ostaa niitä myös itse lahjoiksi…
Voi apua. Tuollainen siskona. Itsekin tiedän muutaman tällaisen. Ja ihan oikeasti jos eivät
saa jotain, niin valittavat. Aina maa jäässä tai kärsä kipeänä, sanoisi mummoni.
Ihana mummo! Tämä täytyykin kopsata omaan käyttöön. Ruusun aika -sarjassa oli tämä Alati sairas. Näitäkin on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.
Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.
No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).
Joten äitini antamasta paketista löytyi:
-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"
- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"
- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.
Anopin paketissa oli:
- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)
- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)
- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.
- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.
Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.
Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.
Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.
Mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että en tunne sinua. Miestäsi vähän säälin, jyrän alle jäänyttä. Totta hemmetissä hajutestin läpäisee. Näen sut sieluni silmin avaamassa paketteja nenä nyrpällään ja kritisoimassa kaikkea. Ja sitä haukkumisen ja valituksen määrää.
Näytä tuo tekstisi sekä äidillesi ja anopillesi. Ehkä lahjat sitten loppuvat.
Mä en ainakaan jaksaisi enää kantaa lahjoja tuollaiselle.
Sori vaan, mutta tuossa on ihan hyviä lahjoja sellaiselle joka ei halua mitään. Sen verran täytyy vanhempaa polvea ymmärtää, että heistä on kiusallista jättää joku kokonaan ilman (ja niin olisi mustakin kyllä)
Joku raja tuohon nirsoiluunkin. Noista kun yksikään ei ole sellaista nurkkiin jäävää ryönää vaan kulutustavaraa. Anna vieraille/vie töihin/käytä leivontaan niin pääset eroon.
Edelleen. Miksi ei voi kysyä toiveita tai edes kuunnella toista ihmistä? Itse en esim välitä makeasta, ja isovanhemmat tietävät sen, silti antavat usein konvehteja ym herkkuja lahjaksi. Ja siis ei se oikeastaan ole koskaan kauheasti minua haitannut, kun perheessä kuitenkin moni syö suklaata ja herkkuja, ja ne saa annettua vaikka eteenpäin jos ei maistu. Mutta silti, itse en ainakaan antaisi suklaata jollekin joka ei syö sokeria, paitsi ehkä sokeritonta. Vähän sellaiselta tuputtamiselta tuntuu, että kyllähän sinä nyt näin jouluna voisit hyvin syödä vähän suklaata.. Kiitos päätän siitä ihan itse mitä suuhuni pistän.
Voisi myös kysyä, että miksi ei voi hyväksyä muita sellaisena kuin he ovat ja arvostaa edes yritystä ilahduttaa?
Kauheasti ollaan vaatimassa että itseä ja omia toiveita/vaatimuksia pitää kuunnella ja ymmärtää, mutta muita vaan haukutaan ja etsitään vikoja kaikesta.
Muille se lahjojen antaminen ja vastaanottaminen selvästi kuuluu jouluun, mutta heitä ei kuunnella saati heidän toiveitaan huomioida, kun itsekkäästi todetaan, että ”MINÄ en lahjoja muille hanki”.
Edellä ensimmäisessä viestissä mainitut lahjat on kaikki sellaisia, että ne voi vaikka tarjota vieraille, ystäville, tutuille, työkavereille ja jopa lahjojen antajille näiden kylässä käydessä, ellei itselle maistu.
Joo ei noi ihan vertaudu siihen ryönään mitä osa tämän ketjun lapsista saa. Niissä viesteissä olen säälinyt lahjan vastaanottajia, joille mummot tarkoituksella haalii puhdasta kuraa lahjaksi.
Mutta tässä olen antajien puolella. Ajatuksella annettu lahja ja miniä/tytär niin nirppanokka ettei uniikkiudessaan voi mitään niistä katsoa.
Boomermummo-parat. Nuohan ei olleet edes sellaisia nopeasti mukaan napattuja valmispakkauksia, vaan ihan molemmat on koonneet sinne sellaista tuotetta mikä ehkä toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama ongelma sekä äitini, että anoppini kanssa. Tosin ei lasten lahjojen suhteen, kun lapsia ei ole, vaan minun.
Olen sanonut noin 500 miljoonaa kertaa, että minulle ei tarvitse antaa lahjoja, koska olen aikuinen ja ostan itse mitä tarvitsen. Itse en osta koskaan lahjoja kenellekään paitsi sisarusten lapsille.
No, silti minullekin täytyy kuulemma olla paketti, ettei minun tule paha mieli kun muut avaa omiaan (vissiin meni ohi se kohta, missä kerroin olevani aikuinen).
Joten äitini antamasta paketista löytyi:
-Juhlapöydän konvehteja, joista hän on itse toistuvasti todennut, että "nämä on nykyään huonoja, reseptiä on muutettu"
- vihreitä kuulia, joista pidin lapsena, mutta olen toistuvasti sanonut, että "en voi syödä enää mitään näin makeaa, tulee huono olo"
- hedelmäpusseja roskapusseiksi. Äitini tykkää käyttää niitä roskapusseina, että varmasti tulee vietyä roskat riittävän usein, ja oli onnesta soikeana kun niitä sai kerrankin ostaa jostain. Vahinko, että minua ei huvita viedä roskia viisi kertaa päivässä.
Anopin paketissa oli:
- Finlandia -kovehteja (hän ei tiedä minun huonoista oloistani, mutta toisaalta poikansa ei ole edes lapsena pitänyt makeasta oikeastaan yhtään)
- Suklaalevy Fazerin sinistä (tämä tulee syötyä, onnistunut valinta)
- Hunajaa jostain siirtolapuutarhasta ison, vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Eli luultavasti kolme kertaa kalliimpaa kuin tavallinen hunaja, ja huonolaatuisempaa(liikenteen saasteet ja täysin satunnaisia kukkia joista kerätty). Plus meillä ei kumpikaan käytä hunajaa muuten kuin yskässä, edellisten kolmen joulun hunajat ovat edelleen kaapissa ja näille siirtolapuutarhahunajille näyttää tapahtuvan jotain tosi jännää säilytyksessä, kerrostuu oudosti.
- Lakkahilloa. Sitä sorttia, missä on vettä ja sokeria ja lakka etsii kavereita. Minä olen hyvin innokas säilöjä ja olen jonkun purkin anopillekin joskus antanut, joten tuntuu lähinnä vi.t.t.uilulta antaa minulle KAUPAN hilloa.
Aikaisemmilta jouluilta muistan mm. äitini lahjan: kahta lajia käsi- ja jalkarasvaa, en tiedä oliko kallistakin merkkiä kun hajusteet haisivat avaamattoman purkin läpikin, jopa mieheni nenään. Minä en ole vuosiin käyttänyt hajusteita migreenin takia ja atopian takia täytyy muutenkin olla tarkka mitä iholleen läträä, ja sitä voisi kuvitella että oma äiti tietäisi tällaiset asiat, mutta ei.
Onneksi Tiimari meni konkurssiin, anopin enkelikrääsän ostelu loppui sentään siihen.
Kuvioon kuuluu se, että kumpikaan boomermummo ei tahdo ottaa mitään vastaan minulta. Eikä äitini ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että isä kehui minun tekemääni omenahilloa enemmän.
Mulla on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että en tunne sinua. Miestäsi vähän säälin, jyrän alle jäänyttä. Totta hemmetissä hajutestin läpäisee. Näen sut sieluni silmin avaamassa paketteja nenä nyrpällään ja kritisoimassa kaikkea. Ja sitä haukkumisen ja valituksen määrää.
Näytä tuo tekstisi sekä äidillesi ja anopillesi. Ehkä lahjat sitten loppuvat.
Mä en ainakaan jaksaisi enää kantaa lahjoja tuollaiselle.
Sori vaan, mutta tuossa on ihan hyviä lahjoja sellaiselle joka ei halua mitään. Sen verran täytyy vanhempaa polvea ymmärtää, että heistä on kiusallista jättää joku kokonaan ilman (ja niin olisi mustakin kyllä)
Joku raja tuohon nirsoiluunkin. Noista kun yksikään ei ole sellaista nurkkiin jäävää ryönää vaan kulutustavaraa. Anna vieraille/vie töihin/käytä leivontaan niin pääset eroon.
Edelleen. Miksi ei voi kysyä toiveita tai edes kuunnella toista ihmistä? Itse en esim välitä makeasta, ja isovanhemmat tietävät sen, silti antavat usein konvehteja ym herkkuja lahjaksi. Ja siis ei se oikeastaan ole koskaan kauheasti minua haitannut, kun perheessä kuitenkin moni syö suklaata ja herkkuja, ja ne saa annettua vaikka eteenpäin jos ei maistu. Mutta silti, itse en ainakaan antaisi suklaata jollekin joka ei syö sokeria, paitsi ehkä sokeritonta. Vähän sellaiselta tuputtamiselta tuntuu, että kyllähän sinä nyt näin jouluna voisit hyvin syödä vähän suklaata.. Kiitos päätän siitä ihan itse mitä suuhuni pistän.
Voisi myös kysyä, että miksi ei voi hyväksyä muita sellaisena kuin he ovat ja arvostaa edes yritystä ilahduttaa?
Kauheasti ollaan vaatimassa että itseä ja omia toiveita/vaatimuksia pitää kuunnella ja ymmärtää, mutta muita vaan haukutaan ja etsitään vikoja kaikesta.
Muille se lahjojen antaminen ja vastaanottaminen selvästi kuuluu jouluun, mutta heitä ei kuunnella saati heidän toiveitaan huomioida, kun itsekkäästi todetaan, että ”MINÄ en lahjoja muille hanki”.
Edellä ensimmäisessä viestissä mainitut lahjat on kaikki sellaisia, että ne voi vaikka tarjota vieraille, ystäville, tutuille, työkavereille ja jopa lahjojen antajille näiden kylässä käydessä, ellei itselle maistu.
Joo ei noi ihan vertaudu siihen ryönään mitä osa tämän ketjun lapsista saa. Niissä viesteissä olen säälinyt lahjan vastaanottajia, joille mummot tarkoituksella haalii puhdasta kuraa lahjaksi.
Mutta tässä olen antajien puolella. Ajatuksella annettu lahja ja miniä/tytär niin nirppanokka ettei uniikkiudessaan voi mitään niistä katsoa.
Boomermummo-parat. Nuohan ei olleet edes sellaisia nopeasti mukaan napattuja valmispakkauksia, vaan ihan molemmat on koonneet sinne sellaista tuotetta mikä ehkä toimii.
Nuo namit ja kösirasvat yms voi panna avaamattomina Roskalavaryhmään ja hunajat löytävät ihan takuulla ottajan.
Ihan eri asia kuin likainen liian pieni kirppisvaate lapsellw tai lelukopio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä roskiin jos et tykkää. Ja osta omilla rahoillasi lapsellesi mitä haluat.
Asia ratkaistu.
Kyllä, näin olen toiminutkin. Ainakin välillä. Mutta kai tällaista toimintaa sopii ihmetellä? Mikä on motiivi toimia noin? Osattaisiin kyllä arvostaa oikeita aineettomia lahjoja kuten hiihtoretki mummo kanssa tai vastaavaa, mutta ei. Kun halutaan antaa pelkkää roskaa. T. Ap
Luulen, et moni taas ei tykkäis saada lahjaksi pullanleivontaa anopin kanssa. Pyörälenkki miniän kanssa. Puiden hakkuu appiukon kanssa. Toki, jos teidän perheessä näin on tapana, niin antaa mennä.
Itse sain " lahjaksi" viikon anopin kanssa. Voisiko sen lahjan vaihtaa?
Tuossa viestissähän oli kysymys mummon ja lapsenlapsen yhteisestä ajasta.
Olisit ap. onnellinen että sun lapsilla edes on isovanhemmat olemassa ja vielä jopa elämässänne mukana! Luoja miten kiittämättömiä ja kuvottavia ihmiset nykyään ovat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummu osti 12-vuotiaalla tytölle ison halpismeikkisalkun. Harmi että en anna niitä lapsen käyttää. Ensinnäkin hän on turhan nuori luomiväreille ja poskipunille, ja kun niitä haluaa alkaa käyttää, ostan mieluummin laadukkaita tuotteita.
Kuka tarvitsisi; täältä saisi hakea.
Mulla on jotenkin kutina, että lapsi on saattanut salaa kuiskata mummolle.
Pitää muistaa ettei kannata olla liian ehdoton. Tulee lapseen kapinahenkeä muuten.
Alue: Aihe vapaa
Luulen, et moni taas ei tykkäis saada lahjaksi pullanleivontaa anopin kanssa. Pyörälenkki miniän kanssa. Puiden hakkuu appiukon kanssa. Toki, jos teidän perheessä näin on tapana, niin antaa mennä.
Itse sain " lahjaksi" viikon anopin kanssa. Voisiko sen lahjan vaihtaa?