Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minne unohtui se ajatus,joka on tärkein?
Tässäpä muiden jatkoksi kysymys, johon mummoilta toivotaan vastausta.
Mummoilla ei ole ajatuksia, jotka tytöille kelpaa. Mummojen ajatukset ovat huonoja ajatuksia, ja niiden ajattelu on itsekästä. Tytöt haluavat lahjaksi omia ajatuksiaan, muuten lahjan antaja on itsekäs. Miksi siis edes tivata mummojen vastauksia. He ovat kuitenkin väärässä.
Täällä on kysytty etupäässä nimenomaan sitä, että miksi se mummo alkaa ajatella omiaan ja väkisin puskee niitä omia ajatuksiaan sen sijaan, että toteuttaisi sen lapsen toiveen.
Se _on_ erittäin, erittäin, erittäin itsekästä käytöstä.
Ja tuon narsistisen uhri-itkukieriskelyn voit lopettaa. Se on niin nähty.
Ja vastaus on ollut moneen kertaan, että ajatus on mummon mielestä hyvä, mummon omista syistä, koska hän on eri sukupolvea. Hän haluaa ilahduttaa. Hän ei älyä sinun moderneja maapallopaniikkisia ajatuksiasi, eikä sitä, että lapsi hajoaa, jos saa jonkun lahjan, joka ei ole juuri se toivottu. Tämä tavaratietoisuus, mitä ostatte lapsillenne, on tosi uusi asia 20-30 v. sitten oli kivaa, että tuli paljon tavaraa, ja jos ei tullut juuri niitä toivottuja, ei se niin kauheaa ollut, kun tuli muuta kivaa tai ylipäänsä monta pakettia.
Sitten tulee 25 viestiä, jossa kerrotaan, miten ne paskalelut hajoaa ja lapsi itkee ja mummo raahaa roinaa. Ok, minä ymmärrän, mutta anoppisi ei. Hän tuskin täällä hengaa.
Mutta ihan sama, miten tätä sukupolvien välistä eroa koittaa selittää, haluatte olla vihaisia, ja anoppi varsinkin on itsekäs narsisti, asia selvä. Hirveä määrä narsisteja Suomessa, lienee ihan kansantauti. Ja näyttää erittäin, erittäin, erittäin perinnöllistä, kun on niin vaikea ajatella toisten näkökulmasta asioita, tai kenestäkään mitään hyvää.
Vastaushan ei ole se, että mummo haluaa ilahduttaa saajaa. Vastaushan on ollut että a) pitää tuottaa pettymyksiä, b) saajan ilo on tärkeämpi, c) mummo ei ehdi/viitsi/jaksaa, d) mummoa loukkaa kun mummoa käskytetään, e) mummo haluaa näpäyttää, f) mummo tietää paremmin, g) mummo kasvattaa kylänä, h) mummo ei pitänyt asiaa tärkeänä.
Yhtään ainutta vastausta jossa mummo olisi pyrkinyt vilpittömästi ilon tuomiseen ei ole ollut. Luettelo erilaisia mummon tarpeita vain.
Korjaan. b) ANTAJAN ilo on tärkeämpi.
Vastaus b ei todellakaan ole ollut tuo, vaan omia sanojanne. Olette lukeneet vastaukset aika huolimattomasti. Ja tahallaan väärin tulkiten. Et ole kauhean rehellinen. Pitää tuottaa pettymyksiä, vääristelet ajatusta. Koska haluat tehdä niin.
Varmasti on ollut ylikävelykokemuksia. Ei taatusti oikeaa sellaista niin paljon, että siinä on aihetta yli 50 sivulle hirveää katkeruutta ja myrkkyä Kyllä on itselläkin joku vastuu siitä, miten sukupolvien väliset kommunikaatio-erot käsittelee. Ja miten valitsee suhtautua toisiin.
Mikä helvetin kommunikaatio-ero? Mummolle sanotaan selkeästi, että lapsen koko on tämä ja tämä ja että lapsi toivoo tätä ja tätä. Mummo tuo viisi numeroa liian pienen vaatteen ja ihan eri lelun.
Miten tästä ns kommunikaato-erosta voi olla vastuussa kukaan muu kuin se mummo?
Ja ainoa tapa suhtautua on se, että alistuu, nielee, sopeutuu, keksii erilaisia vippaskonsteja, kunnes huomaa että koko perheen elämä pyörii tämän despootin ja hänen tunteidensa ympärillä?
No vaikka tuon lelun suhteen sellainen ( helvetin) kommunikaatioero, että mummon ajatusmaailmassa se, että yleensä tuo lelun, on se pointti. Ennen oli hienoa, että sai jonkun lelun. Esimerkiksi. Mummon korvien välissä se eri lelu on yhtä hyvä kuin toivottu lelu, koska joskus ennen se on ollut ehkä niin.
- Onko ne mummon korvat ummessa kun se toive kerrotaan? Ja minkäikäinen tämä mummo oikein on, kun ainakin jo minun isoäitinikin kertoo 30-luvulta, miten tärkeää oli saada just se mistä haaveili ja mitä toivoi.
Vaatteen mummo on voinut katsoa vaikka silmämääräisesti tai jotenkin huolimattomasti.Vai meinaatko että tahallaan ostaa 5 numeroa liian pienen?
- Miksi sen mummon pitää KATSOA kokoa ollenkaan, kun se KERROTAAN hänelle. Miksi ei voi vaan kuuunnella mitä sanotaan?
Suhtautumistapaan vaihtoehtoja. Voi miettiä, onko se sellainen despootti oikeasti, ja onko sinua nyt oikeasti loukattu tahallisesti.
- Miten joku voi muka vahingossa piilottaa toisen kotiin jotain? Vieläpä tavaroita joista on kieltäydytty?
Pystytkö yhtään ymmärtämään mummon motiiveja, ja auttaisiko se sinua ottamaan asian vaikka vähän kevyemmin ja pääsemään yli harmistasi. Pakkohan ei tietenkään ole.
En edelleenkään ymmärrä, miksi pitää jättää kuulematta, kuuntelematta ja kunnioittamatta, miksi pitää piilottaa tavaroita toisen kotiin ja miksi pitää loukata tahallaan.
Ei, en ymmärrä. Etkä sinä ole selittänyt mitään.
En mäkään. Mun mielestä homman kuuluisi mennä niin että mummo tuo krääsää, mummolle todetaan että mieluummin toivottua/pois kuluvaa/ei mitään ja mummo seuraavalla kerralla tuo toivottua, suklaata (joka menee johonkin joskus) tai sitten ei mitään. Kaikki on tyytyväisiä.
Miksi se kuitenkin joidenkin mielestä toimii niin, että mummolle kerrotaan ongelma, mummo jatkaa vanhaa tapaansa, mummolle kerrotaan uudestaan, mummo edelleen jatkaa, taas mummolle sanotaan... Vain mummo on tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama aloitus / aihe on tainnut olla tänä jouluna jo monta kertaa
Tämä sama aloitus on ollut jo useampana vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.
Miksi?
Koska vaate löytyy kotoa kaapista tai ale-rekistä kaupasta. Vanhempi polvi ei raaski ostaa lahjoja, joko köyhyyttään tai piheyttään, ja heillä on oikeus siihen. Itse en ole vielä niin vanha, mutta vierastan lahjojen kerjäämistä, enkä anna kerjääjille mitään. Muille saatan viedä hienot lahjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minne unohtui se ajatus,joka on tärkein?
Tässäpä muiden jatkoksi kysymys, johon mummoilta toivotaan vastausta.
Mummoilla ei ole ajatuksia, jotka tytöille kelpaa. Mummojen ajatukset ovat huonoja ajatuksia, ja niiden ajattelu on itsekästä. Tytöt haluavat lahjaksi omia ajatuksiaan, muuten lahjan antaja on itsekäs. Miksi siis edes tivata mummojen vastauksia. He ovat kuitenkin väärässä.
Täällä on kysytty etupäässä nimenomaan sitä, että miksi se mummo alkaa ajatella omiaan ja väkisin puskee niitä omia ajatuksiaan sen sijaan, että toteuttaisi sen lapsen toiveen.
Se _on_ erittäin, erittäin, erittäin itsekästä käytöstä.
Ja tuon narsistisen uhri-itkukieriskelyn voit lopettaa. Se on niin nähty.
Ja vastaus on ollut moneen kertaan, että ajatus on mummon mielestä hyvä, mummon omista syistä, koska hän on eri sukupolvea. Hän haluaa ilahduttaa. Hän ei älyä sinun moderneja maapallopaniikkisia ajatuksiasi, eikä sitä, että lapsi hajoaa, jos saa jonkun lahjan, joka ei ole juuri se toivottu. Tämä tavaratietoisuus, mitä ostatte lapsillenne, on tosi uusi asia 20-30 v. sitten oli kivaa, että tuli paljon tavaraa, ja jos ei tullut juuri niitä toivottuja, ei se niin kauheaa ollut, kun tuli muuta kivaa tai ylipäänsä monta pakettia.
Sitten tulee 25 viestiä, jossa kerrotaan, miten ne paskalelut hajoaa ja lapsi itkee ja mummo raahaa roinaa. Ok, minä ymmärrän, mutta anoppisi ei. Hän tuskin täällä hengaa.
Mutta ihan sama, miten tätä sukupolvien välistä eroa koittaa selittää, haluatte olla vihaisia, ja anoppi varsinkin on itsekäs narsisti, asia selvä. Hirveä määrä narsisteja Suomessa, lienee ihan kansantauti. Ja näyttää erittäin, erittäin, erittäin perinnöllistä, kun on niin vaikea ajatella toisten näkökulmasta asioita, tai kenestäkään mitään hyvää.
Vastaushan ei ole se, että mummo haluaa ilahduttaa saajaa. Vastaushan on ollut että a) pitää tuottaa pettymyksiä, b) saajan ilo on tärkeämpi, c) mummo ei ehdi/viitsi/jaksaa, d) mummoa loukkaa kun mummoa käskytetään, e) mummo haluaa näpäyttää, f) mummo tietää paremmin, g) mummo kasvattaa kylänä, h) mummo ei pitänyt asiaa tärkeänä.
Yhtään ainutta vastausta jossa mummo olisi pyrkinyt vilpittömästi ilon tuomiseen ei ole ollut. Luettelo erilaisia mummon tarpeita vain.
Korjaan. b) ANTAJAN ilo on tärkeämpi.
Vastaus b ei todellakaan ole ollut tuo, vaan omia sanojanne. Olette lukeneet vastaukset aika huolimattomasti. Ja tahallaan väärin tulkiten. Et ole kauhean rehellinen. Pitää tuottaa pettymyksiä, vääristelet ajatusta. Koska haluat tehdä niin.
Varmasti on ollut ylikävelykokemuksia. Ei taatusti oikeaa sellaista niin paljon, että siinä on aihetta yli 50 sivulle hirveää katkeruutta ja myrkkyä Kyllä on itselläkin joku vastuu siitä, miten sukupolvien väliset kommunikaatio-erot käsittelee. Ja miten valitsee suhtautua toisiin.
Mikä helvetin kommunikaatio-ero? Mummolle sanotaan selkeästi, että lapsen koko on tämä ja tämä ja että lapsi toivoo tätä ja tätä. Mummo tuo viisi numeroa liian pienen vaatteen ja ihan eri lelun.
Miten tästä ns kommunikaato-erosta voi olla vastuussa kukaan muu kuin se mummo?
Ja ainoa tapa suhtautua on se, että alistuu, nielee, sopeutuu, keksii erilaisia vippaskonsteja, kunnes huomaa että koko perheen elämä pyörii tämän despootin ja hänen tunteidensa ympärillä?
No vaikka tuon lelun suhteen sellainen ( helvetin) kommunikaatioero, että mummon ajatusmaailmassa se, että yleensä tuo lelun, on se pointti. Ennen oli hienoa, että sai jonkun lelun. Esimerkiksi. Mummon korvien välissä se eri lelu on yhtä hyvä kuin toivottu lelu, koska joskus ennen se on ollut ehkä niin.
Vaatteen mummo on voinut katsoa vaikka silmämääräisesti tai jotenkin huolimattomasti.Vai meinaatko että tahallaan ostaa 5 numeroa liian pienen?Suhtautumistapaan vaihtoehtoja. Voi miettiä, onko se sellainen despootti oikeasti, ja onko sinua nyt oikeasti loukattu tahallisesti. Pystytkö yhtään ymmärtämään mummon motiiveja, ja auttaisiko se sinua ottamaan asian vaikka vähän kevyemmin ja pääsemään yli harmistasi. Pakkohan ei tietenkään ole.
Meinaan, että kun koko on kerrottu, miten on mahdollista tuoda viisi kokoa liian pieni? Mummo on meillä vielä työelämässä, ei mikään pula-ajan seniili. Miten mummo osaa itselleen ostaa kunnollista, mutta lapselle ei?
Ja sitä motiivia tässä juuri haetaan. Mikään hyvä se ei ole, ei ole olemassa mitään oikeasti hyvää syytä kiusata lasta tahallaan, kun kenenkään laukkuun se 5 kokoa liian pieni vaate ei itse kiipeä. Ja vuodesta toiseen, ei niin että joskus menee jotenkin pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.
Miksi?
Koska vaate löytyy kotoa kaapista tai ale-rekistä kaupasta. Vanhempi polvi ei raaski ostaa lahjoja, joko köyhyyttään tai piheyttään, ja heillä on oikeus siihen. Itse en ole vielä niin vanha, mutta vierastan lahjojen kerjäämistä, enkä anna kerjääjille mitään. Muille saatan viedä hienot lahjat.
Ai oikean koon kertominen on kerjäämistä? Nyt meillä on tosiaan sellainen narsistimummo keskuudessamme täällä.
Kun mummolle on monta kertaa pyydetty ettei tarvitse tuoda mitään jos ei halua, onko sekin kerjäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.
Miksi?
Koska vaate löytyy kotoa kaapista tai ale-rekistä kaupasta. Vanhempi polvi ei raaski ostaa lahjoja, joko köyhyyttään tai piheyttään, ja heillä on oikeus siihen. Itse en ole vielä niin vanha, mutta vierastan lahjojen kerjäämistä, enkä anna kerjääjille mitään. Muille saatan viedä hienot lahjat.
Kuka on kerjännyt lahjoja? Nimenomaan on kieltäydytty niistä, minkä jälkeen ne piilotetaan väkisin tai jätetään terassille, tungetaan postilaatikkoon. Nimenomaan on sanottu, että ei kiitos, ei lahjoja. Silti näitä tulee.
Tämä on kerrottu ketjussa miljoonaan kertaan. Miten se muuttuu sinun aivoissasi "kerjäämiseksi"?
Mikä ihmeen oikeus on häiriökäyttäytymiseen? Mikä oikeus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minne unohtui se ajatus,joka on tärkein?
Tässäpä muiden jatkoksi kysymys, johon mummoilta toivotaan vastausta.
Mummoilla ei ole ajatuksia, jotka tytöille kelpaa. Mummojen ajatukset ovat huonoja ajatuksia, ja niiden ajattelu on itsekästä. Tytöt haluavat lahjaksi omia ajatuksiaan, muuten lahjan antaja on itsekäs. Miksi siis edes tivata mummojen vastauksia. He ovat kuitenkin väärässä.
Täällä on kysytty etupäässä nimenomaan sitä, että miksi se mummo alkaa ajatella omiaan ja väkisin puskee niitä omia ajatuksiaan sen sijaan, että toteuttaisi sen lapsen toiveen.
Se _on_ erittäin, erittäin, erittäin itsekästä käytöstä.
Ja tuon narsistisen uhri-itkukieriskelyn voit lopettaa. Se on niin nähty.
Ja vastaus on ollut moneen kertaan, että ajatus on mummon mielestä hyvä, mummon omista syistä, koska hän on eri sukupolvea. Hän haluaa ilahduttaa. Hän ei älyä sinun moderneja maapallopaniikkisia ajatuksiasi, eikä sitä, että lapsi hajoaa, jos saa jonkun lahjan, joka ei ole juuri se toivottu. Tämä tavaratietoisuus, mitä ostatte lapsillenne, on tosi uusi asia 20-30 v. sitten oli kivaa, että tuli paljon tavaraa, ja jos ei tullut juuri niitä toivottuja, ei se niin kauheaa ollut, kun tuli muuta kivaa tai ylipäänsä monta pakettia.
Sitten tulee 25 viestiä, jossa kerrotaan, miten ne paskalelut hajoaa ja lapsi itkee ja mummo raahaa roinaa. Ok, minä ymmärrän, mutta anoppisi ei. Hän tuskin täällä hengaa.
Mutta ihan sama, miten tätä sukupolvien välistä eroa koittaa selittää, haluatte olla vihaisia, ja anoppi varsinkin on itsekäs narsisti, asia selvä. Hirveä määrä narsisteja Suomessa, lienee ihan kansantauti. Ja näyttää erittäin, erittäin, erittäin perinnöllistä, kun on niin vaikea ajatella toisten näkökulmasta asioita, tai kenestäkään mitään hyvää.
Vastaushan ei ole se, että mummo haluaa ilahduttaa saajaa. Vastaushan on ollut että a) pitää tuottaa pettymyksiä, b) saajan ilo on tärkeämpi, c) mummo ei ehdi/viitsi/jaksaa, d) mummoa loukkaa kun mummoa käskytetään, e) mummo haluaa näpäyttää, f) mummo tietää paremmin, g) mummo kasvattaa kylänä, h) mummo ei pitänyt asiaa tärkeänä.
Yhtään ainutta vastausta jossa mummo olisi pyrkinyt vilpittömästi ilon tuomiseen ei ole ollut. Luettelo erilaisia mummon tarpeita vain.
Korjaan. b) ANTAJAN ilo on tärkeämpi.
Vastaus b ei todellakaan ole ollut tuo, vaan omia sanojanne. Olette lukeneet vastaukset aika huolimattomasti. Ja tahallaan väärin tulkiten. Et ole kauhean rehellinen. Pitää tuottaa pettymyksiä, vääristelet ajatusta. Koska haluat tehdä niin.
Varmasti on ollut ylikävelykokemuksia. Ei taatusti oikeaa sellaista niin paljon, että siinä on aihetta yli 50 sivulle hirveää katkeruutta ja myrkkyä Kyllä on itselläkin joku vastuu siitä, miten sukupolvien väliset kommunikaatio-erot käsittelee. Ja miten valitsee suhtautua toisiin.
Mikä helvetin kommunikaatio-ero? Mummolle sanotaan selkeästi, että lapsen koko on tämä ja tämä ja että lapsi toivoo tätä ja tätä. Mummo tuo viisi numeroa liian pienen vaatteen ja ihan eri lelun.
Miten tästä ns kommunikaato-erosta voi olla vastuussa kukaan muu kuin se mummo?
Ja ainoa tapa suhtautua on se, että alistuu, nielee, sopeutuu, keksii erilaisia vippaskonsteja, kunnes huomaa että koko perheen elämä pyörii tämän despootin ja hänen tunteidensa ympärillä?
No vaikka tuon lelun suhteen sellainen ( helvetin) kommunikaatioero, että mummon ajatusmaailmassa se, että yleensä tuo lelun, on se pointti. Ennen oli hienoa, että sai jonkun lelun. Esimerkiksi. Mummon korvien välissä se eri lelu on yhtä hyvä kuin toivottu lelu, koska joskus ennen se on ollut ehkä niin.
Vaatteen mummo on voinut katsoa vaikka silmämääräisesti tai jotenkin huolimattomasti.Vai meinaatko että tahallaan ostaa 5 numeroa liian pienen?Suhtautumistapaan vaihtoehtoja. Voi miettiä, onko se sellainen despootti oikeasti, ja onko sinua nyt oikeasti loukattu tahallisesti. Pystytkö yhtään ymmärtämään mummon motiiveja, ja auttaisiko se sinua ottamaan asian vaikka vähän kevyemmin ja pääsemään yli harmistasi. Pakkohan ei tietenkään ole.
Miksi sen mummon pitäisi katsoa kokoa jos se on jo kerrottu hänelle?????
Ja miten joku voi tuoda viisi numeroa pieleen olevan koon? Näkeehän sen, että se nelivuotias ei mitenkään mahdu potkupukuun tai se vauva ei mitenkään voi olla 120-senttisen oloasun kokoinen?
Ennen ei todellakaan ollut yhdentekevää saako toiveidensa mukaisen asian vai sinnepäin. Luepa vaikka Tiina-kirjoja, niissä on jatkuvasti tilanteita, joissa nimenomaan se lapsen oma toive on sydäntäsärkevän tärkeä. Ja ne on 40-luvulta.
Siis tämä. Jos ei ole ihan debiili niin osaa päätellä ollaanko lähelläkään sitä mitä piti. Sen ymmärrän että kaikista hahmoista ei olla enää kartalla, mutta kyllä nukke on nukke ja auto auto yhä. Jos lapsi pyytää autoa, niin kyllä se pitää tajuta että auto ei ole nukke.
Osa täällä luetelluista lahjoista (esim noi monta kokoa liian pienet vaatteet) on sellaisia että voisin odottaa niitä mun 90v alzheimermummilta joka unohtaa puolessa välissä kauppareissua kenelle se lahja piti ostaa ja oliko se sukua.
Jos mun 60v äiti alkaisi raahata tänne tuollaisia niin veisin sen äkkiä lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei sinänsä häiritse saada jotain käytettyä kodin tavaraa tms. Meillä on mökki vuokrakäytössä, joten siellä menee rikki kaikenlaista tasaiseen tahtiin, samaten mattoja kuluu jne.
MUTTA sitä en siedä, että sillä tavaralla yritetään hallita meitä. Ja tämä on minun sukulaisteni kanssa se ongelma. Tuntuu kuin se annettu tavara olisi jonkinlainen koura, jolla pidetään kiinni ja joka ujutetaan huusholliin ja jonka avulla määräillään.
Inhoan myös sitä, että meille tullaan järjestelemään. Siskoni on tullut mm vara-avaimella sisään ja myllännyt koko olohuoneemme. Jostain urkkinut selville, missä vara-avainta (lasten takia) pidetään ja tunkenut tänne roinineen.
Tuosta olisi ollut syytä ilmoittaa poliisille. Kysymyksessä on murto.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.
Miksi?
Mitä se lahjan antaja sanoo sinulle, kun kysyt miksi ostat väärää kokoa, vai onko hän kenties mykkä, vai eikö teillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä?
Vai oletko kenties niin ujo, ettet millään kehtaa kysyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama aloitus / aihe on tainnut olla tänä jouluna jo monta kertaa
Tämä sama aloitus on ollut jo useampana vuonna.
Tämä ilmiö on ollut jo meidän lapsuudessa, josta on 45 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.
Miksi?
Mitä se lahjan antaja sanoo sinulle, kun kysyt miksi ostat väärää kokoa, vai onko hän kenties mykkä, vai eikö teillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä?
Vai oletko kenties niin ujo, ettet millään kehtaa kysyä?
No yleensä suuttuu. Sieltä tulee nämä samat ahneet kermaperseet, mistä hän voi tietää (No kerrottiin) ja joka asiaa ei voi muistaa (tai päätellä että se 5v lapsi ei mahdu millään koon 68 potkariin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä annetaan teineille lasten lahjoja ja sitten räyhätään kun teinit ei ”ilahdu tarpeeksi”.
Ja kun yritin selittää että nyt ei ole enää ikätasoista, ei lähellekään, suututaan.
Ja teinit toivoneet että ei anneya mitään lahjoja ja ovat erittäin kierrätyshenkisiä, mutta nuken astiasto ja kypäräpipo ei oikeesti sytytä.
😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.
Miksi?
Mitä se lahjan antaja sanoo sinulle, kun kysyt miksi ostat väärää kokoa, vai onko hän kenties mykkä, vai eikö teillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä?
Vai oletko kenties niin ujo, ettet millään kehtaa kysyä?
- kun mikään ei kelpaa
- hän hyvää hyvyyttään
- onko sillä nyt niin väliä, kaupasta saa uusia
- kyynel
- sinä et vaan osaa pukea sitä oikein
- itse ostat liian suuria/pieniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.
Miksi?
Mitä se lahjan antaja sanoo sinulle, kun kysyt miksi ostat väärää kokoa, vai onko hän kenties mykkä, vai eikö teillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä?
Vai oletko kenties niin ujo, ettet millään kehtaa kysyä?
Meillä vähän päivästä riippuen, hyvänä päivänä sanoo, joko että oho, vahinko. Ja sitten tulee seuraava "vahinko". Ja seuraava. Ja seuraava.
Yleensä tulee samantyylinen reaktio kun sinulta: miten kehdataan edes puhua asiasta, kiistää että hän koskaan on tuonut vääränkokoista (vaikka se vaate olisi siinä näkyvillä), alkaa haukkua myös muita ihmisiä kuten kauppaaja uhriutuu, miten ollaan kiittämättömiä. Itkee ja uhkaa ettei tuo enää mitään. Kun sanotaan että se sopii hyvin, sitten häipyy/lyö luurin korvaan.
Ja tosiaan on radiohiljaisuus hetken. Liian lyhyen hetken, sitten on lapsen synttärit tai joulu taas, ja kierros alkaa alusta.
Kieltämättä ei harmittanut, kun lapsi (nuori jo nykyään) pisti välit poikki koko mummoon. Että toivottavasti se ilkeily oli sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.
Miksi?
Koska vaate löytyy kotoa kaapista tai ale-rekistä kaupasta. Vanhempi polvi ei raaski ostaa lahjoja, joko köyhyyttään tai piheyttään, ja heillä on oikeus siihen. Itse en ole vielä niin vanha, mutta vierastan lahjojen kerjäämistä, enkä anna kerjääjille mitään. Muille saatan viedä hienot lahjat.
Tässähän tosiaan on niitä syitä krääsän antamiselle. Eli yksinkertaisesti ollaan v*ittumaisia ihmisiä. Sitähän se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama aloitus / aihe on tainnut olla tänä jouluna jo monta kertaa
Tämä sama aloitus on ollut jo useampana vuonna.
Sama juttu joka vuosi. Tosin ne mummot raahaa roskaakin joka vuosi, niin ei yllätä.
Kai jopa sinä tajuat, että tämä ei ole suora otos, vaan ketju, jossa kirjoittaa ne, jotka joutuu kohtaamaan näitä kamalia isovanhempia.
Kyllä se "tavaratietoisuus" on aina ollut olemassa, kuten täälläkin huomaat. Moni muistaa lapsuudestaan sen saman mitätöinnin, ilkeyden, pahuuden ja ylikävelemisen, sivuuttamisen, jota nämä samaiset isovanhemmat harrastaa nyt lastenlastensa kanssa. Kyse ei ole tavarasta, rahasta, perinnöstä, vaan siitä että lapsi mitätöidään.
Itse olin niin tyhmä, että uskoin oman äitini selitykset siitä, miten ne olosuhteet teki hänestä äitinä kamalan. Ja kuvittelin, että ei kai hän lapsenlapsilleen ole paska. Kyllä oli. Tismalleen samalla tavalla kuin minullekin.[/quote]
Kiitos. Viisaita sanoja, tästähän tässä on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.
Miksi?
Mitä se lahjan antaja sanoo sinulle, kun kysyt miksi ostat väärää kokoa, vai onko hän kenties mykkä, vai eikö teillä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä?
Vai oletko kenties niin ujo, ettet millään kehtaa kysyä?
Hän kääntää jutun niin, että lapsi on toivonut, ilkeä äiti kieltänyt, mutta mummo kyllä tietää ja lapsi rakastaa mummoa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on kyllä edelleen suurin mysteeri se, MIKSI antaa väärän kokoisen vaatteen, jos tiedossa on oikea koko. Ei, ei voi selittää sukupolvien välisellä kommunikaatioerolla tms. Ei, kysymyksessä ei ole pieni kasvunvara. Ei, lahjan antaja ei ole seniili vanhus.
Miksi?
Koska vaate löytyy kotoa kaapista tai ale-rekistä kaupasta. Vanhempi polvi ei raaski ostaa lahjoja, joko köyhyyttään tai piheyttään, ja heillä on oikeus siihen. Itse en ole vielä niin vanha, mutta vierastan lahjojen kerjäämistä, enkä anna kerjääjille mitään. Muille saatan viedä hienot lahjat.
Tässähän tosiaan on niitä syitä krääsän antamiselle. Eli yksinkertaisesti ollaan v*ittumaisia ihmisiä. Sitähän se on.
Kyllä. Ja myös omalle lapsenlapselle, ei mitään rajaa edes siinä. Jos rajoittuisikin vaan vaikka mun (miniän) lahjoihin, naurettaisiin vaan yhdessä miehen kanssa. Mutta kun sitä mitätöintiä tehdään lapselle, siihen minä vedän rajan.
Miksi sen mummon pitäisi katsoa kokoa jos se on jo kerrottu hänelle?????
Ja miten joku voi tuoda viisi numeroa pieleen olevan koon? Näkeehän sen, että se nelivuotias ei mitenkään mahdu potkupukuun tai se vauva ei mitenkään voi olla 120-senttisen oloasun kokoinen?
Ennen ei todellakaan ollut yhdentekevää saako toiveidensa mukaisen asian vai sinnepäin. Luepa vaikka Tiina-kirjoja, niissä on jatkuvasti tilanteita, joissa nimenomaan se lapsen oma toive on sydäntäsärkevän tärkeä. Ja ne on 40-luvulta.