Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei sinänsä häiritse saada jotain käytettyä kodin tavaraa tms. Meillä on mökki vuokrakäytössä, joten siellä menee rikki kaikenlaista tasaiseen tahtiin, samaten mattoja kuluu jne.

MUTTA sitä en siedä, että sillä tavaralla yritetään hallita meitä. Ja tämä on minun sukulaisteni kanssa se ongelma. Tuntuu kuin se annettu tavara olisi jonkinlainen koura, jolla pidetään kiinni ja joka ujutetaan huusholliin ja jonka avulla määräillään.

Inhoan myös sitä, että meille tullaan järjestelemään. Siskoni on tullut mm vara-avaimella sisään ja myllännyt koko olohuoneemme. Jostain urkkinut selville, missä vara-avainta (lasten takia) pidetään ja tunkenut tänne roinineen.

Porttikielto siskolle. Tuo hallinta on totta, meillä  lahjat on oikeasti lainaa, ja mummolla on mielestään koska tahansa oikeus hakea ne pois ja antaa jollekin muulle. Mutta me emme saa luopua niistä.

Eikä siinä mitään, jos mummo ostaa itselleen lasten fillarin ja lainaa sitä vuorotellen tutuilleen. Mutta se pitää sanoa sitten pyörää tuodessa, eikä antaa synttärilahjana lapselle. 

Juuri näin. Minun veljeni tekee myös sitä, että tulee kotiimme esimerkiksi lapsen synttäreille ja alkaa selostaa, miten se ja tämä ja tuo on "meidän lapsuudenkodistamme" ja parhaassa tapauksessa vie sen mennessään.

Vaikka perinnönjako tehty vuosikymmeniä sitten ja ne tavarat jotka hän "muistaa lapsuudenkodistamme" on ihan minun pikkukätösin tekemiä kirppislöytöjä.

Hän myös jatkuvasti kuvittelee, miten me siskot olemme pimittäneet häneltä omaisuutta niin, että kun minä ostin mieheni kanssa kesämökin, hän alkoi taas kertoa kaikille, miten sai vähemmän kuin muut. Kun itse asiassa hän oli sisaruksista se jolle maksettiin ajokortti, auto, vaihto-oppilasvuosi, käsiraha ensiasuntoon, lomia ulkomailla jne ja minä jouduin itse maksamaan alaikäisenä lukionkin itse.

Meillä äidin omistusinto on tarttunut mun siskoon. Ja tosiaan tulee vaan ja "muistaa" että joku tavara on hänen ja vie sen. Eli kähveltää siis.

Tosin en pidä siskostani eli hän käy täällä vain silloin kun on joku ihan pakko. Vaihdankin aina sellaista tavaraa esille mitä inhoan ja piilotan sen mistä en halua luopua. Saa sitten kähveltää ihan mitä mieli tekee.

Miksi te annatte sisarusten viedä mitään? Me osittain pidettiin välit mummoon sen opettamiseksi lapselle, ettei kaikkeen tosiaan tarvitse suostua, vaikka vaatija olisi sukua.

Niin. Nyt tilanne on se, ettei heitä voi ollenkaan päästää tänne. Eikä he mitään vaadi, sitä vain huomaa myöhemmin, että aha sejase kirja onkin näköjään lähtenyt hyllystä.

Ja sama homma on muuten toisinkinpäin. Samainen veli kuskaa mun mökilleni terassille kamojaan. Eikä hae pois, vaan on päättänyt antaa ne meille. Onneksi on se jätepiste lähellä.

Kaikkein rasittavinta on se, että meille kotiin kuskataan sitä roinaa. Me asutaan omakotitalossa, kierrätetään kaikki mahdollinen ja sekajäteastia tyhjennetään vain kerran kuussa.

Nyt sitten käytännössä me joudutaan kuskaamaan romuja sinne maalle jätepisteeseen, koska muuten ei niistä pääse eroon ikinä.

Meilläkin tavara vain lähtee kävelemään. Siksi vaihdan tilalle noita mistä haluankin eroon. Olen arvellut että sisko on kleptomaani tms eikä oikein voi tuolle mitään. Koska miksi muuten pöllisi tavaraa

Meille ei tulisi enää ketään, joka veisi mun tavaroita enkä todellakaan vaihtaisi sisustusta sen mukaan kuka on tulossa käymään. Heti tavaran kadottua laittaisin viestin, jossa käsken henkilöä tuomaan sen takaisin tai teen rikosilmoituksen. Oli kyseessä sitten sisko tai muu läheinen. Btw mä en ainakaan jätä vieraita yksin/valvomatta kotiini eikä vara-avain ole saatavilla noin vain. 

Palaan aiheeseen. Lapsena veli sai aina toivomansa ihanat ja upeat arvokkaat lahjat (legot, autoradat, kauko-ohjattavat ym). Kun taas itse jäin ilman lahjan lahjaa, koska ei ollut enää rahaa minun lahjoihin. Toivoin jotakin pientä ja vaatimatonta, mutta en saanut edes sitä. Myöhemmin veli sai mopon, huonekalut, ajokortin, auton ym.  kun taas itse jouduin maksamaan kaiken omista rahoistani. Tänä päivänä oma lapseni (tyttö) saa tätä romua ja roinaa lahjaksi vanhemmiltamme, kun taas veljen lapsi (poika) saa toivomansa legopaketit ym. Ei tätä tunnetta voi sanoin kuvailla. Tämä on vain jotain niin järkyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Meille ei tulisi enää ketään, joka veisi mun tavaroita enkä todellakaan vaihtaisi sisustusta sen mukaan kuka on tulossa käymään. Heti tavaran kadottua laittaisin viestin, jossa käsken henkilöä tuomaan sen takaisin tai teen rikosilmoituksen. Oli kyseessä sitten sisko tai muu läheinen. Btw mä en ainakaan jätä vieraita yksin/valvomatta kotiini eikä vara-avain ole saatavilla noin vain. 

Palaan aiheeseen. Lapsena veli sai aina toivomansa ihanat ja upeat arvokkaat lahjat (legot, autoradat, kauko-ohjattavat ym). Kun taas itse jäin ilman lahjan lahjaa, koska ei ollut enää rahaa minun lahjoihin. Toivoin jotakin pientä ja vaatimatonta, mutta en saanut edes sitä. Myöhemmin veli sai mopon, huonekalut, ajokortin, auton ym.  kun taas itse jouduin maksamaan kaiken omista rahoistani. Tänä päivänä oma lapseni (tyttö) saa tätä romua ja roinaa lahjaksi vanhemmiltamme, kun taas veljen lapsi (poika) saa toivomansa legopaketit ym. Ei tätä tunnetta voi sanoin kuvailla. Tämä on vain jotain niin järkyttävää. 

Meillä on vara-avain siksi että kolme koululaista kulkee omin päin kun me emme ole kotona.

Pakko sen on olla jodsain koska muuten jäävät ulos jos unohtavat omansa.

Vierailija kirjoitti:

Meille ei tulisi enää ketään, joka veisi mun tavaroita enkä todellakaan vaihtaisi sisustusta sen mukaan kuka on tulossa käymään. Heti tavaran kadottua laittaisin viestin, jossa käsken henkilöä tuomaan sen takaisin tai teen rikosilmoituksen. Oli kyseessä sitten sisko tai muu läheinen. Btw mä en ainakaan jätä vieraita yksin/valvomatta kotiini eikä vara-avain ole saatavilla noin vain. 

Palaan aiheeseen. Lapsena veli sai aina toivomansa ihanat ja upeat arvokkaat lahjat (legot, autoradat, kauko-ohjattavat ym). Kun taas itse jäin ilman lahjan lahjaa, koska ei ollut enää rahaa minun lahjoihin. Toivoin jotakin pientä ja vaatimatonta, mutta en saanut edes sitä. Myöhemmin veli sai mopon, huonekalut, ajokortin, auton ym.  kun taas itse jouduin maksamaan kaiken omista rahoistani. Tänä päivänä oma lapseni (tyttö) saa tätä romua ja roinaa lahjaksi vanhemmiltamme, kun taas veljen lapsi (poika) saa toivomansa legopaketit ym. Ei tätä tunnetta voi sanoin kuvailla. Tämä on vain jotain niin järkyttävää. 

Onpa hirveää. Meillä vähän sama tilanne, vaikka sukupuolella ei ole merkitystä tässä tapauksessa. Miehen veli ja siskot molemmat saavat rahaa ja isovanhemmat tukevat heidän lastensa harrastuksia jne. Meille kannetaan sitten sitä roinaa. Pystytään kyllä tarjoamaan omille lapsillemme kaikki tarvittavat kun säästeliäästi elämme, mutta silti onhan tuo inhottavaa kun lapset kuulee mitä esim serkut saaneet lahjaksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille ei tulisi enää ketään, joka veisi mun tavaroita enkä todellakaan vaihtaisi sisustusta sen mukaan kuka on tulossa käymään. Heti tavaran kadottua laittaisin viestin, jossa käsken henkilöä tuomaan sen takaisin tai teen rikosilmoituksen. Oli kyseessä sitten sisko tai muu läheinen. Btw mä en ainakaan jätä vieraita yksin/valvomatta kotiini eikä vara-avain ole saatavilla noin vain. 

Palaan aiheeseen. Lapsena veli sai aina toivomansa ihanat ja upeat arvokkaat lahjat (legot, autoradat, kauko-ohjattavat ym). Kun taas itse jäin ilman lahjan lahjaa, koska ei ollut enää rahaa minun lahjoihin. Toivoin jotakin pientä ja vaatimatonta, mutta en saanut edes sitä. Myöhemmin veli sai mopon, huonekalut, ajokortin, auton ym.  kun taas itse jouduin maksamaan kaiken omista rahoistani. Tänä päivänä oma lapseni (tyttö) saa tätä romua ja roinaa lahjaksi vanhemmiltamme, kun taas veljen lapsi (poika) saa toivomansa legopaketit ym. Ei tätä tunnetta voi sanoin kuvailla. Tämä on vain jotain niin järkyttävää. 

Meillä on vara-avain siksi että kolme koululaista kulkee omin päin kun me emme ole kotona.

Pakko sen on olla jodsain koska muuten jäävät ulos jos unohtavat omansa.

Olisko uusi piilopaikka mitään?

Eikös narsistivanhemmat ole sellaisia että suosivat jotain tiettyä lasta ylitse muiden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille ei tulisi enää ketään, joka veisi mun tavaroita enkä todellakaan vaihtaisi sisustusta sen mukaan kuka on tulossa käymään. Heti tavaran kadottua laittaisin viestin, jossa käsken henkilöä tuomaan sen takaisin tai teen rikosilmoituksen. Oli kyseessä sitten sisko tai muu läheinen. Btw mä en ainakaan jätä vieraita yksin/valvomatta kotiini eikä vara-avain ole saatavilla noin vain. 

Palaan aiheeseen. Lapsena veli sai aina toivomansa ihanat ja upeat arvokkaat lahjat (legot, autoradat, kauko-ohjattavat ym). Kun taas itse jäin ilman lahjan lahjaa, koska ei ollut enää rahaa minun lahjoihin. Toivoin jotakin pientä ja vaatimatonta, mutta en saanut edes sitä. Myöhemmin veli sai mopon, huonekalut, ajokortin, auton ym.  kun taas itse jouduin maksamaan kaiken omista rahoistani. Tänä päivänä oma lapseni (tyttö) saa tätä romua ja roinaa lahjaksi vanhemmiltamme, kun taas veljen lapsi (poika) saa toivomansa legopaketit ym. Ei tätä tunnetta voi sanoin kuvailla. Tämä on vain jotain niin järkyttävää. 

Meillä on vara-avain siksi että kolme koululaista kulkee omin päin kun me emme ole kotona.

Pakko sen on olla jodsain koska muuten jäävät ulos jos unohtavat omansa.

Olisko uusi piilopaikka mitään?

No tietenkin se paikka vaihdettiin heti tuon jälkeen.

Mutta meillä koululaiset käyttää koiria iltapäividin, ravaa kavereilla ja harrastuksissa edestakaisin joten aina on se riski että avain unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

Eikös narsistivanhemmat ole sellaisia että suosivat jotain tiettyä lasta ylitse muiden?

On. Ja tekevät sitä myös lastenlapsille.

Minun lapsistani esikoisesta haluttiin kultalasta ja kuopus dumpattiin.

Emme ole tekemisissä ko narsistimummon kanssa.

Lahjaton isovanhempi kirjoitti:

Lahjapaketit ovat kauniita, varsinkin jos niissä on kultaiset tai hopeiset narut. Ehkä siksi me vanhemmat ihmiset haluamme antaa monta pakettia. Muistan kuinka lapsena itsekin tykkäsin, kun oli paljon paketteja ja sai ihemetellä mitähän sieltä oikein löytyy. Kaikilla isovanhemmilla ei välttämättä ole varaa ostaa kalliita lahoja, mutta haluavat kuitenkin antaa jotain rakkaalle lapsenlapselleen. Sitä paitsi joskus on vaikea löytää juuri sitä tiettyä tavaraa kaupasta kun niitä on niin paljon.

Eli mummon ilo paketoinnista on tärkeämpi kuin lapsen ilo hyvästä lahjasta? Älytöntä.

Annoin lahjaksi lapsenlapselle koottavan Legopakkauksen. Onhan sekin muoviroskaa. Pistäkööt roskiin tai kierrätykseen jos ei kelpaa, en viitsi enempää päätäni vaivata lahjoilla. Muutakin mietittävää.

Kas, miniäkö se täällä kirjoittelee?Jatkossa voin olla antamatta lahjan lahjaa teidän perheelle.Se voi tuntua lapsista aika kurjalta,kun eivät lahjoja saakaan.

Vierailija kirjoitti:

Annoin lahjaksi lapsenlapselle koottavan Legopakkauksen. Onhan sekin muoviroskaa. Pistäkööt roskiin tai kierrätykseen jos ei kelpaa, en viitsi enempää päätäni vaivata lahjoilla. Muutakin mietittävää.

Urpo. Legot ovat laatutavaraa ja yleensä tykättyjä.

Vierailija kirjoitti:

Kas, miniäkö se täällä kirjoittelee?Jatkossa voin olla antamatta lahjan lahjaa teidän perheelle.Se voi tuntua lapsista aika kurjalta,kun eivät lahjoja saakaan.

No jos ei mitään kunnollista tuo, eikä edes sitä mitä on pyydetty niin ole hyvä vaan. Lapsetkin on oikeasti tyytyväisempiä niin.

Vierailija kirjoitti:

Kas, miniäkö se täällä kirjoittelee?Jatkossa voin olla antamatta lahjan lahjaa teidän perheelle.Se voi tuntua lapsista aika kurjalta,kun eivät lahjoja saakaan.

Sori vaan, ei ne sinut roskapaketit ole yhtään toivottuja tai kaivattuja.

Minne unohtui se ajatus,joka on tärkein?

Vierailija kirjoitti:

Minne unohtui se ajatus,joka on tärkein?

Tässäpä muiden jatkoksi kysymys, johon mummoilta toivotaan vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoin lahjaksi lapsenlapselle koottavan Legopakkauksen. Onhan sekin muoviroskaa. Pistäkööt roskiin tai kierrätykseen jos ei kelpaa, en viitsi enempää päätäni vaivata lahjoilla. Muutakin mietittävää.

Urpo. Legot ovat laatutavaraa ja yleensä tykättyjä.

Tykättyjä siis silloin, kun niitä ei anneta liian pienelle tai liian isolle lapselle.

Mun vanhemmat on ihan samanlaisia. Varsinkin äiti. Hänellä epäilen luonnehäiriötä koska on muutenkin todella vaikea ihminen, hänen elämäntarkoituksenaan on lytätä muita jotta itselleen tulisi parempi olo. On käytännössä syrjäytynyt ihminen, ehkä vähän heikkolahjainenkin. Kaikki mitä teen saan haukkumista osakseen, ja lahjat oli AINA jotain muuta mitä toivoin. Se oli aina joku halvempi versio. Hänestä se on vain hauskaa, että toiselle tulee paha mieli. Siis ihan oikeasti. 

Olen todella vähän tekemisissä. Sääliksi käy isääni joka on tossun alla, mutta toisaalta ärsyttää kun hän mahdollistaa kaiken tämän. Kun vanhemmilla oli aviokriisi kun olin lapsi ja äiti petti, toivoin että hän olisi lähtenyt. Mutta päättivät jatkaa surkeaa riitelyntäyteistä avioliittoansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne unohtui se ajatus,joka on tärkein?

Tässäpä muiden jatkoksi kysymys, johon mummoilta toivotaan vastausta.

Mummoilla ei ole ajatuksia, jotka tytöille kelpaa. Mummojen ajatukset ovat huonoja ajatuksia, ja niiden ajattelu on itsekästä. Tytöt haluavat lahjaksi omia ajatuksiaan, muuten lahjan antaja on itsekäs. Miksi siis edes tivata mummojen vastauksia. He ovat kuitenkin väärässä.

Kun ei edes riitä, että isovanhempi antaa umpisurkean lahjan, vaan hän suorastaan vaatii että se on lapsen mielestä paras. Joskus synttäreillä on nähty tilanne, kun lapsi leikki serkkujensa kanssa uusilla Duploilla, mummo tulee siihen sekaan hosumaan vauvanuken kanssa....