Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?

Yksikään tällainen krääsänroudaaja ei ole pyynnöistä huolimatta vielä avannut ajatusmaailmaansa. Heitetään vain johonkin väliin katkera kommentti, jossa uhataan jättää perinnöttömäksi ja lastenjuhlat väliin.

Vierailija kirjoitti:

Annoin lahjaksi lapsenlapselle koottavan Legopakkauksen. Onhan sekin muoviroskaa. Pistäkööt roskiin tai kierrätykseen jos ei kelpaa, en viitsi enempää päätäni vaivata lahjoilla. Muutakin mietittävää.

Lukutaitokin näemmän kadonnut jonnekin. Luimmekohan me nyt samaa ketjua. Ei täällä kukaan ole valittanut lapsen saamista legoista vaan siitä, että se lapsi ei saa niitä toivomiaan legoja vaan jotain ihan muuta, jolla hän ei tee yhtään mitään.

Kerropa, mitä koululainen tekee palapelillä, jossa on pari hassua palaa ja, joka on vitivalkoinen eli tee se itse palapeli on nyt kyseessä!!???

Vierailija kirjoitti:

Kas, miniäkö se täällä kirjoittelee?Jatkossa voin olla antamatta lahjan lahjaa teidän perheelle.Se voi tuntua lapsista aika kurjalta,kun eivät lahjoja saakaan.

Ei sinulta rakas anoppini ole minään jouluna tullut edes lapsille lahjan lahjaa.

Ostan lasten lahjat itse eli eivät jää ilman lahjoja. 

Joo voin kuvitella tuon krääsämeren aiheuttaman harmin ja vaivan. Itse näin pikkasen aiheen ohi kommentoisin, liittyy kuitenkin sen tärkeyteen, että lasten lahjatoiveet noteerattaisiin: itse en tainnut koskaan saada äidiltäni lahjaa, joka olisi ollut toivomani. Ja äitini on siis sen suuren ikäluokan edustaja. Sain kyllä muuten paljon lahjoja, ja ainakin osa oli ihan kivoja. Mutta siitä tuli aina typertynyt ja pettynyt olo, kun en koskaan saanut mitään mitä olin toivonut. Ja äiti siis aina ihan patistamalla patisti esittämään joululahja-toiveita. Yritin sitten aina miettiä sellaisia, ettei olisi kovin kalliita tai muuten hankalia hankkia, ei auttanut. Kerran toivoin kokeeksi Joululahjaksi, että ihan vaan kaikenlaisia eri makuisia tikkareita. Ajattelin, että se ei olisi kallis tai vaikea pyyntö, mutta niitäkään ei sitten tullut. Kaikenlaista muuta toki. Tuli sellainen tunne, ettei sillä ollut väliä, mitä minä toivoin. No muutenkin äitini käveli ylitseni asiassa kuin asiassa, ns. tiesi paremmin ihan kaikki asiat. Minun ajatukseni ja tunteeni olivat hänelle aina ihan ”höpsis”. Jonkun vähämielisen houreita, jonkun joka ei tiedä, muista eikä ymmärrä mitään mitä puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Lahjaton isovanhempi kirjoitti:

Lahjapaketit ovat kauniita, varsinkin jos niissä on kultaiset tai hopeiset narut. Ehkä siksi me vanhemmat ihmiset haluamme antaa monta pakettia. Muistan kuinka lapsena itsekin tykkäsin, kun oli paljon paketteja ja sai ihemetellä mitähän sieltä oikein löytyy. Kaikilla isovanhemmilla ei välttämättä ole varaa ostaa kalliita lahoja, mutta haluavat kuitenkin antaa jotain rakkaalle lapsenlapselleen. Sitä paitsi joskus on vaikea löytää juuri sitä tiettyä tavaraa kaupasta kun niitä on niin paljon.

Eli mummon ilo paketoinnista on tärkeämpi kuin lapsen ilo hyvästä lahjasta? Älytöntä.

Joulu, iloisen antamisen ja saamisen juhla. Se aika vuodesta, kun piltit ja ( etenkin) heidän mammansa saavat itseoikeutetusti vaatia läheisiään täyttämään kaikki toiveensa ja ostamaan heille tavaroita, joita he haluavat. Jos näin ei tapahdu, ovat läheiset hirviönarsisteja, jotka pilaavat piltin joulun ja jopa mielenterveyden, harrastusmahdollisuudet ja tulevaisuuden.

Mikä tässä ei nyt ole jotenkin jouluista?

Meillä isovanhemmat antaa lahjat aina 50e seteleinä niin jokainen saa itse päättää mitä ostaa. Siihen päälle vielä mummon itsetekemät villasukat tai sitten vaan kaupasta ostetut sukat.

Mutta sitten muulloin kun jouluna mummo tuputtaa mukaan kirpputoripelejä tai -leluja joita kukaan ei käytä. Ystävällisesti aina sanotaan ettei tarvii.  Kun muutaman kerran sanoo niin sitten uskoo. Antaa sitten nuoremmille lapsille jotka saattaa pari vuotta niillä leikkiä. Meillä ei edes yhtä kertaa leikittäisi vaan suoraan kaappiin pölyttymään. Mummo antaa lopulta rahana ja keksii aina että lapset on auttanut ja se on palkka. Fiksumpaa kuin nuo krääsät vaikka joskus niitäkin tarttuu mukaan kun ei viitsi kieltäytyä. Mutta mummot on sellaisia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän krääsäntuojamummo on vähän hamsteri, mutta ei pahimmasta päästä. Onneksi yleensä vain sen yhden lahjan jokaiselle. Mutta silti.. Myös aikuisille pakko antaa, vaikka ollaan sanottu että ei tarvi.

Lastenkin lahjat ovat aina jotain ihan ihmeellistä. Välillä on Tokmanni-krääsää, välillä joku täysin epäsopiva vaate. Usein jotain käytettyä, ja tämä ihan ok meille, jos tavara oikeasti annetaan lahjan saajaa ajatellen. Mutta ei.. Annetaan vanhoja kirjoja joista itse haluaa vaan eroon, jotka ei kiinnosta ketään. Vanhoja asusteita, esineitä, jotka saattaa olla vähän rikkinäisiäkin. Ikivanhoja leluja, jotka varmaan vaarallisiakin..

Ja ei todella ole rahasta kiinni tämä millään tavalla. Varakkaita ovat ja voisivat hyvin antaa kunnollisia, toivottuja lahjoja, tai vaikka ihan sitä rahaa. Mutta tällä mummolla myös ihmeellinen periaate, että ei rahaa, kun on niin tylsä lahja? En ymmärrä? Mielummin jotain mukamas kekseliästä krääsää?

Mummo taitaa olla vaan pihi. Noloahan se olisi antaa muutama kolikko lahjaksi, kuvittelee että te kuvittelette että rojut ovat kalliimpia. Antiikkiset lelut varmaan tosi arvokkaita… Not.

Mikä idea on vanhan ihmisen pihtailla sillä tavalla, jos rahaa kerta on? Luulisi että lapsenlapsiaan haluaisi tukea ja jotain toivottua ja järkevää heille antaa?

Mummot ei varmaan välttåmättä ihan enää ymmärrä rahan arvoa, saati miten ajat ovat muuttuneet.

Itse olen ollut lapsena 70-luvulla kesällä 'töissä ja lomalla' isoäitini maatilalla ja saanut palkaksi 20markkaa koko kesältä. Ei sillä tuolloinkaan paljoa ostettu, mutta se on nykyrahassa n 5€, tuolloin arvoltaan ehkä suunnilleen sama kuin 20€ nyt. Mutta 'ajat oli toiset' eikä kenelläkään ystäväpiiristäni ollut suuria rahoja, eikä niitä houkutuksiakaan juurikaan.

Luulen, että moni mummo "haluaa opettaa järkevää rahankäyttöä" mutta eiköhän se käytännössä mene niin, että rahan arvon, siis paljonko vaivaa pitää nähdä esim uusien farkkujen tai jonkun iphonen eteen, oppii vasta kun itse tienaa rahansa 10€/h ja sen lisäksi pitää siitä kustantaa myös muu eläminen.

T. Mummeli joka joskus taitaa liiankin hövelisti maksella lapsille ja lapsenlapsille taskuun. (Eivät oikein taida siitäkään kyllä tykätä nuo meidän aikuiset lapset, jotka ihan kuulemma itse pärjäävät palkallaan)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjaton isovanhempi kirjoitti:

Lahjapaketit ovat kauniita, varsinkin jos niissä on kultaiset tai hopeiset narut. Ehkä siksi me vanhemmat ihmiset haluamme antaa monta pakettia. Muistan kuinka lapsena itsekin tykkäsin, kun oli paljon paketteja ja sai ihemetellä mitähän sieltä oikein löytyy. Kaikilla isovanhemmilla ei välttämättä ole varaa ostaa kalliita lahoja, mutta haluavat kuitenkin antaa jotain rakkaalle lapsenlapselleen. Sitä paitsi joskus on vaikea löytää juuri sitä tiettyä tavaraa kaupasta kun niitä on niin paljon.

Eli mummon ilo paketoinnista on tärkeämpi kuin lapsen ilo hyvästä lahjasta? Älytöntä.

Joulu, iloisen antamisen ja saamisen juhla. Se aika vuodesta, kun piltit ja ( etenkin) heidän mammansa saavat itseoikeutetusti vaatia läheisiään täyttämään kaikki toiveensa ja ostamaan heille tavaroita, joita he haluavat. Jos näin ei tapahdu, ovat läheiset hirviönarsisteja, jotka pilaavat piltin joulun ja jopa mielenterveyden, harrastusmahdollisuudet ja tulevaisuuden.

Mikä tässä ei nyt ole jotenkin jouluista?

Hirviönarsistiko se siellä? Lukutaidoton paska.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat antaa lahjat aina 50e seteleinä niin jokainen saa itse päättää mitä ostaa. Siihen päälle vielä mummon itsetekemät villasukat tai sitten vaan kaupasta ostetut sukat.

Mutta sitten muulloin kun jouluna mummo tuputtaa mukaan kirpputoripelejä tai -leluja joita kukaan ei käytä. Ystävällisesti aina sanotaan ettei tarvii.  Kun muutaman kerran sanoo niin sitten uskoo. Antaa sitten nuoremmille lapsille jotka saattaa pari vuotta niillä leikkiä. Meillä ei edes yhtä kertaa leikittäisi vaan suoraan kaappiin pölyttymään. Mummo antaa lopulta rahana ja keksii aina että lapset on auttanut ja se on palkka. Fiksumpaa kuin nuo krääsät vaikka joskus niitäkin tarttuu mukaan kun ei viitsi kieltäytyä. Mutta mummot on sellaisia...

Mikä vika niissä kirpputoripeleissä on. Voivat olla ihan kehittäviä lasten kannalta. Mutta ehkä ne ei sovi sisustukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat antaa lahjat aina 50e seteleinä niin jokainen saa itse päättää mitä ostaa. Siihen päälle vielä mummon itsetekemät villasukat tai sitten vaan kaupasta ostetut sukat.

Mutta sitten muulloin kun jouluna mummo tuputtaa mukaan kirpputoripelejä tai -leluja joita kukaan ei käytä. Ystävällisesti aina sanotaan ettei tarvii.  Kun muutaman kerran sanoo niin sitten uskoo. Antaa sitten nuoremmille lapsille jotka saattaa pari vuotta niillä leikkiä. Meillä ei edes yhtä kertaa leikittäisi vaan suoraan kaappiin pölyttymään. Mummo antaa lopulta rahana ja keksii aina että lapset on auttanut ja se on palkka. Fiksumpaa kuin nuo krääsät vaikka joskus niitäkin tarttuu mukaan kun ei viitsi kieltäytyä. Mutta mummot on sellaisia...

Mikä vika niissä kirpputoripeleissä on. Voivat olla ihan kehittäviä lasten kannalta. Mutta ehkä ne ei sovi sisustukseen

No ehkä se, ettei kukaan käytä niitä.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Kas, miniäkö se täällä kirjoittelee?Jatkossa voin olla antamatta lahjan lahjaa teidän perheelle.Se voi tuntua lapsista aika kurjalta,kun eivät lahjoja saakaan.

Noin meitäkin uhattiin. Ja mikä pettymys, kun meille sopi oikein hyvin, ettei hän tuo mitään. Me ostimme mummon lahjasta säästyneellä rahalla jotakin lapselle, paljon parempi näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjaton isovanhempi kirjoitti:

Lahjapaketit ovat kauniita, varsinkin jos niissä on kultaiset tai hopeiset narut. Ehkä siksi me vanhemmat ihmiset haluamme antaa monta pakettia. Muistan kuinka lapsena itsekin tykkäsin, kun oli paljon paketteja ja sai ihemetellä mitähän sieltä oikein löytyy. Kaikilla isovanhemmilla ei välttämättä ole varaa ostaa kalliita lahoja, mutta haluavat kuitenkin antaa jotain rakkaalle lapsenlapselleen. Sitä paitsi joskus on vaikea löytää juuri sitä tiettyä tavaraa kaupasta kun niitä on niin paljon.

Eli mummon ilo paketoinnista on tärkeämpi kuin lapsen ilo hyvästä lahjasta? Älytöntä.

Joulu, iloisen antamisen ja saamisen juhla. Se aika vuodesta, kun piltit ja ( etenkin) heidän mammansa saavat itseoikeutetusti vaatia läheisiään täyttämään kaikki toiveensa ja ostamaan heille tavaroita, joita he haluavat. Jos näin ei tapahdu, ovat läheiset hirviönarsisteja, jotka pilaavat piltin joulun ja jopa mielenterveyden, harrastusmahdollisuudet ja tulevaisuuden.

Mikä tässä ei nyt ole jotenkin jouluista?

Jos lapsenlapsesi toivoo 20e maksavaa barbia, miksi et voi ostaa sitä, vaan tuhlaat mieluummin 30e johonkin sellaiseen mistä lapselle ei ole mitään iloa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän krääsäntuojamummo on vähän hamsteri, mutta ei pahimmasta päästä. Onneksi yleensä vain sen yhden lahjan jokaiselle. Mutta silti.. Myös aikuisille pakko antaa, vaikka ollaan sanottu että ei tarvi.

Lastenkin lahjat ovat aina jotain ihan ihmeellistä. Välillä on Tokmanni-krääsää, välillä joku täysin epäsopiva vaate. Usein jotain käytettyä, ja tämä ihan ok meille, jos tavara oikeasti annetaan lahjan saajaa ajatellen. Mutta ei.. Annetaan vanhoja kirjoja joista itse haluaa vaan eroon, jotka ei kiinnosta ketään. Vanhoja asusteita, esineitä, jotka saattaa olla vähän rikkinäisiäkin. Ikivanhoja leluja, jotka varmaan vaarallisiakin..

Ja ei todella ole rahasta kiinni tämä millään tavalla. Varakkaita ovat ja voisivat hyvin antaa kunnollisia, toivottuja lahjoja, tai vaikka ihan sitä rahaa. Mutta tällä mummolla myös ihmeellinen periaate, että ei rahaa, kun on niin tylsä lahja? En ymmärrä? Mielummin jotain mukamas kekseliästä krääsää?

Mummo taitaa olla vaan pihi. Noloahan se olisi antaa muutama kolikko lahjaksi, kuvittelee että te kuvittelette että rojut ovat kalliimpia. Antiikkiset lelut varmaan tosi arvokkaita… Not.

Mikä idea on vanhan ihmisen pihtailla sillä tavalla, jos rahaa kerta on? Luulisi että lapsenlapsiaan haluaisi tukea ja jotain toivottua ja järkevää heille antaa?

Mummot ei varmaan välttåmättä ihan enää ymmärrä rahan arvoa, saati miten ajat ovat muuttuneet.

Itse olen ollut lapsena 70-luvulla kesällä 'töissä ja lomalla' isoäitini maatilalla ja saanut palkaksi 20markkaa koko kesältä. Ei sillä tuolloinkaan paljoa ostettu, mutta se on nykyrahassa n 5€, tuolloin arvoltaan ehkä suunnilleen sama kuin 20€ nyt. Mutta 'ajat oli toiset' eikä kenelläkään ystäväpiiristäni ollut suuria rahoja, eikä niitä houkutuksiakaan juurikaan.

Luulen, että moni mummo "haluaa opettaa järkevää rahankäyttöä" mutta eiköhän se käytännössä mene niin, että rahan arvon, siis paljonko vaivaa pitää nähdä esim uusien farkkujen tai jonkun iphonen eteen, oppii vasta kun itse tienaa rahansa 10€/h ja sen lisäksi pitää siitä kustantaa myös muu eläminen.

T. Mummeli joka joskus taitaa liiankin hövelisti maksella lapsille ja lapsenlapsille taskuun. (Eivät oikein taida siitäkään kyllä tykätä nuo meidän aikuiset lapset, jotka ihan kuulemma itse pärjäävät palkallaan)

Täällä on käyty läpi jo se, että rahankäytön opettaminen ei ole isovanhempien asia. Se on taas sitä vanhempien varpaille astumista.

Täällä on myös moneen kertaan sanottu, että se lahjaraha voi olla vaikka kymppi. Kukaan ei ole ollut kuolaamassa kymppitonneja tai ennakkoperintöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat antaa lahjat aina 50e seteleinä niin jokainen saa itse päättää mitä ostaa. Siihen päälle vielä mummon itsetekemät villasukat tai sitten vaan kaupasta ostetut sukat.

Mutta sitten muulloin kun jouluna mummo tuputtaa mukaan kirpputoripelejä tai -leluja joita kukaan ei käytä. Ystävällisesti aina sanotaan ettei tarvii.  Kun muutaman kerran sanoo niin sitten uskoo. Antaa sitten nuoremmille lapsille jotka saattaa pari vuotta niillä leikkiä. Meillä ei edes yhtä kertaa leikittäisi vaan suoraan kaappiin pölyttymään. Mummo antaa lopulta rahana ja keksii aina että lapset on auttanut ja se on palkka. Fiksumpaa kuin nuo krääsät vaikka joskus niitäkin tarttuu mukaan kun ei viitsi kieltäytyä. Mutta mummot on sellaisia...

Mikä vika niissä kirpputoripeleissä on. Voivat olla ihan kehittäviä lasten kannalta. Mutta ehkä ne ei sovi sisustukseen

Niistä puuttuu osia, tai sitten ne ovat sellaisia mitä edes alkuperäinen omistaja ei ole jaksanut pelata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne unohtui se ajatus,joka on tärkein?

Tässäpä muiden jatkoksi kysymys, johon mummoilta toivotaan vastausta.

Mummoilla ei ole ajatuksia, jotka tytöille kelpaa. Mummojen ajatukset ovat huonoja ajatuksia, ja niiden ajattelu on itsekästä. Tytöt haluavat lahjaksi omia ajatuksiaan, muuten lahjan antaja on itsekäs. Miksi siis edes tivata mummojen vastauksia. He ovat kuitenkin väärässä.

No toistaiseksi ei ole saatu muuta perustelua, kun että 30 pakettia näyttää kivalta, kunnes ne avataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat antaa lahjat aina 50e seteleinä niin jokainen saa itse päättää mitä ostaa. Siihen päälle vielä mummon itsetekemät villasukat tai sitten vaan kaupasta ostetut sukat.

Mutta sitten muulloin kun jouluna mummo tuputtaa mukaan kirpputoripelejä tai -leluja joita kukaan ei käytä. Ystävällisesti aina sanotaan ettei tarvii.  Kun muutaman kerran sanoo niin sitten uskoo. Antaa sitten nuoremmille lapsille jotka saattaa pari vuotta niillä leikkiä. Meillä ei edes yhtä kertaa leikittäisi vaan suoraan kaappiin pölyttymään. Mummo antaa lopulta rahana ja keksii aina että lapset on auttanut ja se on palkka. Fiksumpaa kuin nuo krääsät vaikka joskus niitäkin tarttuu mukaan kun ei viitsi kieltäytyä. Mutta mummot on sellaisia...

Mikä vika niissä kirpputoripeleissä on. Voivat olla ihan kehittäviä lasten kannalta. Mutta ehkä ne ei sovi sisustukseen

Ei niissä kirpputoripeleissä olekaan mitään vikaa, jos ne ovat ehjiä/osat tallella ja, mikäli perhe haluaa ne vanhat roinat kotiinsa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne unohtui se ajatus,joka on tärkein?

Tässäpä muiden jatkoksi kysymys, johon mummoilta toivotaan vastausta.

Mummoilla ei ole ajatuksia, jotka tytöille kelpaa. Mummojen ajatukset ovat huonoja ajatuksia, ja niiden ajattelu on itsekästä. Tytöt haluavat lahjaksi omia ajatuksiaan, muuten lahjan antaja on itsekäs. Miksi siis edes tivata mummojen vastauksia. He ovat kuitenkin väärässä.

Täällä on kysytty etupäässä nimenomaan sitä, että miksi se mummo alkaa ajatella omiaan ja väkisin puskee niitä omia ajatuksiaan sen sijaan, että toteuttaisi sen lapsen toiveen.

Se _on_ erittäin, erittäin, erittäin itsekästä käytöstä.

Ja tuon narsistisen uhri-itkukieriskelyn voit lopettaa. Se on niin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjaton isovanhempi kirjoitti:

Lahjapaketit ovat kauniita, varsinkin jos niissä on kultaiset tai hopeiset narut. Ehkä siksi me vanhemmat ihmiset haluamme antaa monta pakettia. Muistan kuinka lapsena itsekin tykkäsin, kun oli paljon paketteja ja sai ihemetellä mitähän sieltä oikein löytyy. Kaikilla isovanhemmilla ei välttämättä ole varaa ostaa kalliita lahoja, mutta haluavat kuitenkin antaa jotain rakkaalle lapsenlapselleen. Sitä paitsi joskus on vaikea löytää juuri sitä tiettyä tavaraa kaupasta kun niitä on niin paljon.

Eli mummon ilo paketoinnista on tärkeämpi kuin lapsen ilo hyvästä lahjasta? Älytöntä.

Joulu, iloisen antamisen ja saamisen juhla. Se aika vuodesta, kun piltit ja ( etenkin) heidän mammansa saavat itseoikeutetusti vaatia läheisiään täyttämään kaikki toiveensa ja ostamaan heille tavaroita, joita he haluavat. Jos näin ei tapahdu, ovat läheiset hirviönarsisteja, jotka pilaavat piltin joulun ja jopa mielenterveyden, harrastusmahdollisuudet ja tulevaisuuden.

Mikä tässä ei nyt ole jotenkin jouluista?

Jos lapsenlapsesi toivoo 20e maksavaa barbia, miksi et voi ostaa sitä, vaan tuhlaat mieluummin 30e johonkin sellaiseen mistä lapselle ei ole mitään iloa? 

Koska hän ei halua ilahduttaa lasta, vaan tuottaa pettymyksen, ja ilmaista lapselle ettei lapsen toive ole arvokas, eikä lapsi itsekään. Tämä on se "hyvä tarkoitus" jolla perustellaan huonot lahjat.

Ehkä hänelle on tehty näin aikoinaan, mutta ei se ole mikään syy siirtää kurjuutta eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän krääsäntuojamummo on vähän hamsteri, mutta ei pahimmasta päästä. Onneksi yleensä vain sen yhden lahjan jokaiselle. Mutta silti.. Myös aikuisille pakko antaa, vaikka ollaan sanottu että ei tarvi.

Lastenkin lahjat ovat aina jotain ihan ihmeellistä. Välillä on Tokmanni-krääsää, välillä joku täysin epäsopiva vaate. Usein jotain käytettyä, ja tämä ihan ok meille, jos tavara oikeasti annetaan lahjan saajaa ajatellen. Mutta ei.. Annetaan vanhoja kirjoja joista itse haluaa vaan eroon, jotka ei kiinnosta ketään. Vanhoja asusteita, esineitä, jotka saattaa olla vähän rikkinäisiäkin. Ikivanhoja leluja, jotka varmaan vaarallisiakin..

Ja ei todella ole rahasta kiinni tämä millään tavalla. Varakkaita ovat ja voisivat hyvin antaa kunnollisia, toivottuja lahjoja, tai vaikka ihan sitä rahaa. Mutta tällä mummolla myös ihmeellinen periaate, että ei rahaa, kun on niin tylsä lahja? En ymmärrä? Mielummin jotain mukamas kekseliästä krääsää?

Mummo taitaa olla vaan pihi. Noloahan se olisi antaa muutama kolikko lahjaksi, kuvittelee että te kuvittelette että rojut ovat kalliimpia. Antiikkiset lelut varmaan tosi arvokkaita… Not.

Mikä idea on vanhan ihmisen pihtailla sillä tavalla, jos rahaa kerta on? Luulisi että lapsenlapsiaan haluaisi tukea ja jotain toivottua ja järkevää heille antaa?

Mummot ei varmaan välttåmättä ihan enää ymmärrä rahan arvoa, saati miten ajat ovat muuttuneet.

Itse olen ollut lapsena 70-luvulla kesällä 'töissä ja lomalla' isoäitini maatilalla ja saanut palkaksi 20markkaa koko kesältä. Ei sillä tuolloinkaan paljoa ostettu, mutta se on nykyrahassa n 5€, tuolloin arvoltaan ehkä suunnilleen sama kuin 20€ nyt. Mutta 'ajat oli toiset' eikä kenelläkään ystäväpiiristäni ollut suuria rahoja, eikä niitä houkutuksiakaan juurikaan.

Luulen, että moni mummo "haluaa opettaa järkevää rahankäyttöä" mutta eiköhän se käytännössä mene niin, että rahan arvon, siis paljonko vaivaa pitää nähdä esim uusien farkkujen tai jonkun iphonen eteen, oppii vasta kun itse tienaa rahansa 10€/h ja sen lisäksi pitää siitä kustantaa myös muu eläminen.

T. Mummeli joka joskus taitaa liiankin hövelisti maksella lapsille ja lapsenlapsille taskuun. (Eivät oikein taida siitäkään kyllä tykätä nuo meidän aikuiset lapset, jotka ihan kuulemma itse pärjäävät palkallaan)

Täällä on käyty läpi jo se, että rahankäytön opettaminen ei ole isovanhempien asia. Se on taas sitä vanhempien varpaille astumista.

Täällä on myös moneen kertaan sanottu, että se lahjaraha voi olla vaikka kymppi. Kukaan ei ole ollut kuolaamassa kymppitonneja tai ennakkoperintöjä.

No siitä en osaa sanoa, ja olen kyllä sitä mieltä, että lapsi hyötyy jos useampi ihminen "saa luvan" häntä kasvattaa.

Mutta minun kommenttini oli kyllä ihan vain pohdintaa tuohon kenelle vastasin. Ei niinkään puolustelua omalle käytökselleni.

Mutta varmaan tuossa kasvatusjutussakin näkyy sukupolvien ero ihan siinä, että ennenvanhaan elämä oli sen verran rankempaa, että ihmiset olivat kiitollisia siitä, kun joku toinenkin otti vastuuta sen laajan lapsikatraan kasvamisesta (kasvattamista "taiteenlajina" ei taidettu ehtiä harrastamaan, muuta kuin että piti opettaa säädyllisille kristilliselle tavoille ja yhteiskunnan normiin) -- nyt kun lapsia useissa perheissä ja useilla isovanhemmilla on vain 1-2 on se kasvattaminen ja siihen saaliinjaolle tunkeminen korostetumpaa ja ehditään nipottamaan paremmin. Toisaalta toki myös tietoa lapsen kehityksestä yms on nyt aika paljon enemmän saatavilla.

Mutta ei se ole lainkaan pahasta, että esim mummolassa tai vaikkapa kummien luona on ei hyväksytä sormiruokailua, vaikka se kotona olisi toivottavaa tms.

Toki "suuret linjat" esim ruokailurajoitteista pitää kuunnella.

Mutta alkuperäinen probleemi eli ne roskaksi luokiteltavat lahjat, Joutsa oli on jo tällä menestyksekkäästi kuvannut, ovat kyllä ihan puhdasta kiusantekoa.

Mun ekan poikakaverin vanhemmat olivat tällaisia krääsä-paketteja syytäviä. :D Muistan ekan Joulun, olin ehtinyt tavata ne vanhemmat ehkä pari kertaa pikaisesti. Heiltä tuli sitten kasa paketteja minulle ja poikakaverilleni. Ihmettelin ihan, että mites nyt näin monia paketteja, ja mitenkä he nyt mulle ovat mitään osanneet ostaa, eihän vielä ees tunneta toisiamme…. Poikakaverini varoitti, että siellä voi sitten olla ihan mitä vaan. Että vanhemmillaan on tapana kahmia ihan kaikkia alelaareja pitkin vuotta, ja siitä läjästä sitten lopuksi pakataan ihan kaikille lahjat. Ja niinpä mun ja poikakaverini paketeista paljastuikin räikeää, käyttökelvotonta ja omituista muovikrääsää, ihan loputtomiin. Alkoihan se naurattaakin! Mutta kyllä ärsyttäisi, jos tuollaista olisi joka vuosi. Se oli semmosta krääsää, ettei kukaan huolis ilmaiseksikaan.