Karmeimmat kiittämättömyystarinat jakoon!

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 23:10"]

Anoppi hoiti vuosia eläkeläismummoa, hoiti juoksevia asioita, käytti apteekissa ym. Ilman mitään vaivanpalkkaa. Mummo omisti satoja hehtaareita metsää. Sitten mummo otti ja kuoli, lähin hengissä oleva omainen oli veljenpoika joka tiesi mitä anoppi oli mummon eteen tehnyt. Palkinto: Antoi mummon jäämistöstä haarukoita ja veitsiä.

[/quote]

Tuo on kyllä aika kinkkinen juttu, sillä kaikilla vähänkin varakkailla vanhuksilla on liuta tällaisia "auttajia". Vaikka anoppisi olisi ollut täysin pyyteettömästi liikkeellä, niin noin 90% auttajista ei ole. Tiedän sellaisia auttajatapauksia, ettei minulle kyllä tulisi mieleen heille alkaa jaella metsärahoja vaivanpalkaksi.

Toki vaivanpalkkaa anoppi ansaitsi enemmän kuin haarukoita ja veitsiä... mutta ehkä se olisi ollut enemmänkin mummon itsensä asia antaa sitä vaivanpalkkaa. Aika noloa, ettei antanut koskaan mitään.

Moni varakas ihminen ottaa tällä tavalla apua vastaan ilman mitään vastinetta, hädintuskin edes kiitosta, koska osaavat roikuttaa sitä perinnön mahdollisuutta sopivasti nenän edessä. Tiedän yhden vanhan miehen, jolla on ainakin 10 "auttajaa". Jokaiselle vihjaillaan, että testamentti on vielä tekemättä...

Sukulaisen miehellä oli tapana käydä kodissani syömässä mm. usein jääkaappi tyhjäksi, joskus harvoin asasta huomautettiin ja silloin hän suutuspäissään toi yhden halvimman paahtoleivän tilalle, eikä tullut pitkään aikaan kylään koska suuttui. Olimme siis työttömiä eikä tuolloin ollut kovin paljoa ylimääräistä rahaa toisien ruokkimiseen etenkin kun ruoka on alkanut olemaan todella kallista ja on itsekin aina katsottava mitä raaskii ostaa. Välillä meinasi lähes tulla itku kun huomasi että jääkaappi oli tyhjä mm. juustoista ja maidosta, syö sitten siinä kovaa sämpylää ilman täytteitä. Kerran minulla oli syntymäpäivä ja ajattelin että tällä kertaa syön kyllä kakun ihan itse, toki olisin voinut pari palaa jättää muillekin mutta tuolloin ei ollut tiedossa ketään vierasta joka olisi "kakkukesteille" tullut. Luulin ettei ketään kiinnostanut tulla. Kului pari päivää ja pari päivää syntymäpäivieni jälkeen sukulaisen mies tuli kylään ja ärtyneenä huomasi roskiksessa kakkurasian, silloin hän raivostui koska kakku oli syöty. Hän ei ollut kakkua ostanut. Tästä alkoi muutaman viikon vihanpito ja seuraavan kerran kun sukulaisen mies tuli vastaan hän kertoi menevänsä kauppaan ja pyysi minua odottamaan. Jäin odottamaan ja mies tuli kaupasta ulos sylissään iso kasa kolme rasiaa jäätelöä ja useampi levy suklaata. Sitten hän totesi minulle että nyt hän syö nämä yksin! ja paineli kovaa vauhtia pois päin. Ilmeisesti tällä konstilla koitettiin tuottaa minulle paha mieli, ei kiinnostanut lähinnä huvitti 

Tulee paha mieli kun edes ajattelen. Olin opiskelukaverille olkapäänä syyslukukauden. Känni-itkuja, raivokohtauksia, muiden haukkumista, mököttämistä, oikuttelua yms. Ja minä kuuntelin ja olin kaverina. Halusin auttaa, sillä hän osasi olla todella mukava ja uskoin että hänellä oli vain vaikeaa sillä hetkellä. Suuttui sitten kerran taas aiheetta ja kiljui päin naamaa että olen "sadistinen v*ttupää, kuka nauttii hänen tuskastaan, ja minussa on jotain niin vialla että minut pitäisi heittää katolta alas." Ei pyytänyt anteeksi käytöstään vaan alkoi mielistellä ja esittää kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Sairas ämmä, miksi olin niin sokea että tuhlasin aikaani häneen sekuntiakaan.

Ystäväni teki muuttoa ja haali paljon kavereita muuttoavuksi. Kun tavarat oli saatu kyörättyä uuteen asuntoon, kyseli ystäväni että onko teillä mitään ohjelmaa täksi illaksi. No siinä sitten oltiin, että ei kai tässä mitään.. mitäs ajattelit? Niin hän sitten siinä kysyi, että voisiko joku jäädä lapsenlikaksi kun hän lähtisi poikaystävänsä kanssa ja erään tuttava pariskunnan (eivät olleet muuttoapuna) kanssa ravintolaan syömään ja juhlimaan.

Joo, kaikilla olikin yllättäen muuta ohjelmaa illaksi...

No ei kyllä ihan hirveästi oikeasti ole näitä tullut vastaan. Ehkä yksi edelleen mieleen muistuvista junteista tapahtumista oli se, kun kaverin kaveri tuli käymään meillä opiskeluaikana. Toi mukanaan itselleen ruokaa, mutta tässä ei vielä mitään, kyllähän sitä syötiin missä milloinkin ja opiskelijana ei voi ostaa muille. No, lainasi mun kattilaa ja lautasta. Ja jätti ne tiskaamattomina tiskipöydälle. Hitto! 

Mun siskon mies on sellainen, että aina löytyy jotain napistavaa ruuasta. On muka joku ruokahifistelijä (en usko, koska oikeat ruokahifistelijät eivät vänise joka asiasta) ja katsoo asiakseen antaa "kehittävää" palautetta. Ja koska siskosta tykkään, tarttee kerta toisensa jälkeen niellä kiukku näistä asioista. 

Ei nyt mitenkään erityisen röyhkeää mutta silti loukkaannuin. Kummilapselta ei tullut mitään kiitoskorttia sen enempää rippijuhlan eikä yo-juhlan jälkeen. Kiitti kyllä paikan päällä kun lahjan ojensin mutta sen jälkeen ei mitään. Ja rahasumma oli mielestäni ihan riittävä, olisiko ollut 80€ rippilahjaksi ja 100€ yo-lahjaksi

Veljeni puolesta erittäin usein. Jonkinsortin narsisti lienee...
Äitini teki aikoinaan KAIKEN hänen eteensä. Aivan kaiken. Pesi ja paijasi. Helli ja hoivasi. Valvoi yöt. Pesi pyykit, teki ruuat, maksoi tuhansien ja taas tuhansien eurojen sakot ja vahongonkorvaukset

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 20:44"]

Ei nyt mitenkään erityisen röyhkeää mutta silti loukkaannuin. Kummilapselta ei tullut mitään kiitoskorttia sen enempää rippijuhlan eikä yo-juhlan jälkeen. Kiitti kyllä paikan päällä kun lahjan ojensin mutta sen jälkeen ei mitään. Ja rahasumma oli mielestäni ihan riittävä, olisiko ollut 80€ rippilahjaksi ja 100€ yo-lahjaksi

[/quote]

Minusta tuntuu, ettei enää oikein ole tapana kirjoitella kiitoskortteja :/ Sääli, sillä se on kaunis tapa.

I[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 20:44"]Veljeni puolesta erittäin usein. Jonkinsortin narsisti lienee...
Äitini teki aikoinaan KAIKEN hänen eteensä. Aivan kaiken. Pesi ja paijasi. Helli ja hoivasi. Valvoi yöt. Pesi pyykit, teki ruuat, maksoi tuhansien ja taas tuhansien eurojen sakot ja vahongonkorvaukset
[/quote]...
lähti liian aikaisin viestini...

Äiti sairastui vakavasti. Oli lopulta sänkypotilaana. Veli toi pokkana lapsensa äidille hoitoon ja lähti ryyppäämään. Lopulta,äidin ollessa jo sairaalassa ja joka päivä ääneen hoki että koskakohan se poika tulee katsomaan ja nyt on varmaan niin huonot ajokelit ettei siksi pääse katsomaan.
Minä tiesin ettei veljeä vittuakaan kiinnostanut. Äidistä ei ollut enää lapsenlikaksi eikä paitojen silittäjäksi. Mitä sitä turhaan enää sairaalaan katsomaan...

Kyllä musta rippikuva/yo-kuva ainakin kummeille lienee edelleen vallalla oleva tapa, samoin kuin hääkiitoskuvakortti. Vai onko tavat muuttuneet niin paljon?