Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka saatte ennen menkkoja raivokohtauksia? Miesystävä ei ymmärrä, että en voi niille mitään
27.12.2021 |
Kun hormoonit jyllää niin en tunnista itsekään itseäni. Mutta kumppani ei tajua, että se vika ei ole hänessä. Silti hän aina hermostuu takaisin ja sitten riitelemme.
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää kun tämäntyyppisiin ketjuihin ilmaantuu aina liuta jotain ikityyniä pyhimyksiä, jotka eivät ikinä korota ääntään, koska se on henkistä väkivaltaa.
Älkää nyt viitsikö. Tunteet, niiden ryöpsähtelykin, kuuluu ihmisen elämään. Kiivastuminen, hermostuminen, suuttuminen.
Senverran pitää kaikkien oppia omia ja toisten tunteita kestämään, ettei joka kiukkua ja harmitusta väkivallaksi liioittele.
Eikä kaikki tunteiden heittely ole sairautta, johon pitää vetää mömmöjä, jotta niitä ei olisi.
Miksi ihminen haluaa huutaa ja sanoa ikävästi rakkaalleen? Siksi, että ihminen on inhimillinen ja epätäydellinen olento. Väsyy, turhautuu, loukkaantuu, on itsekäs, itsekeskeinen, ym. Ei siitä sillä pääse, että liioitellaan normaalit tunteet sairauksiksi ja väkivallaksi.
Tunnetaitoja ja nöyryyttä pyytää anteeksi, kun on menty kohtuuttomuuksiin. Hormooniraivo saattaa saada aikaan yliampuvaa kiukkua, itsellä siis asioista, jotka muutenkin kiukuttavat.
Jossain kohtaa sen erottaa normikiukusta, kun ihmettelee, miksei tälle tule loppua ollenkaan. Silloin on saattanut varoittaa miestä, että nyt en ihan hallitse tätä tunnetilaa, tai pyytää anteeksi äksyilijäni siihen asti.
Oikeastiko joku luulee, että ihmisten on mahdollista elää parisuhteessa, ja vain aina pitää kiukut ja harmit sisällään? Wow. Terveen suhteen perusta.
Tai että on mahdollista löytää joku enkeli, jonka kanssa ei ikinä suututa eikä sanota kurjasti. Ei ikinä väsytä ja ymmärretä väärin.
Ja mitään negatiivista ja itselle ikävää ei toiselta tarvitse yhtään sietää, jos sitä ilmaantuu.Kaikki tietävät, ettei ole mahdollista, joten ehkä ei kannata laittaa standardeja ihan niin korkealle. Opetella mielummin elämään oikeiden ihmisten ja oikeiden tunteiden kanssa, omien ja kumppaninsa.
Ryöpsähtelevätkö nämä ryöpsähtelijät myös töissä? Jos eivät, he pystyvät hillitsemään itsensä myös vapaalla. Jos kyllä, lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PMS Punaiset miehet sinisinä kirjoitti:
Itseasiassa aika monikin nainen käyttää tekosyynä pms-oireita tai milloin mitäkin miehen tekemää virheliikettä tekosyynä käyttäytyä huonosti. Monelle se on myös suurta huvia (myös miehille naistaan kohtaan). "olen nainen, minulla on siis oikeus..." Ei siis ihme, että oikeasti vaikeista hormonaalisista HÄIRIÖISTÄ kärsivä teilataan helposti. Hormonaalisia oireita voi vähentää tekemällä omaa psyykkistä työtä. Pilleriä siihen ei ole. Pitää rakastaa itseään, pakottaa itseään olemaan hiljaa, menemällä vaikka metsään huutamaan, ottamaan kylmä suihku tai menemällä saunaan. Joskus voi huutaa vaikka, että "mulla on PMS ja mua vituttaa" sen sijaan että töksäyttää kaverille jotain pahasti.
Tällaiset "neuvot" on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ne jotka oikeasti kärsivät näistä ongelmista ovat yleensä yrittäneet jo kaikkea mahdollista. Jos kyseessä on pms:n vakava muoto (tai PMDD), ei sen kanssa pärjää yksin "psyykkistä työtä tekemällä" ja itseään kehittämällä vaikka kuinka kovasti haluaisi ja yrittäisi. Arvioiden mukaan PMDD:stä kärsii 3-8% naisista, pms-oireista jopa yli 20% joten mikään harvinainen ilmiö tämä ei ole.
Akka vaihtoon vaan, jos ei osaa hakea lääkäriltä apua raivokohtauksiin. Eihän naiset siedä raivoavaa miestäkään. Miksi naisilla olisi siis oikeus tähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, äärimmäisen voimakkaat mielialan vaihtelut alkaa pian ovulaation jälkeen ja yllättää voimakkuudellaan melkein joka kerta. Mulla on lisäksi myös ahdistusta, levottomuutta ja unettomuutta. Aluksi luulin että olen jotenkin sekoamassa lopullisesti ennen kuin osasin yhdistää oireet hormoneihin ja kiertoon.
Tähän mennessä en ole löytänyt mitään oikeasti toimivaa keinoa hillitä oireilua eivätkä edes lääkärit ole osanneet auttaa - olen hakenut apua sekä psykiatrian että gynekologian puolelta. Monikaan ei tunnu tajuavan kuinka kokonaisvaltaisesti pms-oireet voivat vaikuttaa naisen elämään ja parisuhteeseen. Pahimmillaan oireet heikentävät elämänlaatua huomattavan paljon.
Näistä oireista pitkään kärsineenä tuntuu todella pahalta joka kerta, kun joku väittää että naiset käyttävät pms-oireita vain tekosyynä käyttäytyä huonosti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi huvikseen käyttäytyä ikävästi rakasta kumppaniaan ja läheisiään kohtaan?
Tämä kertaa tuhat!
On myös tutkimuksilla todistettu että suuri testosteronimäärä lisää agressiivisuutta, väkivaltaisuutta ja epäsosiaalista käytöstä niin miehillä kuin naisilla. Lisäksi tiedetään, että normaalistikin miehillä on noin 10-kertainen määrä testosteronipitoisuus naisiin verrattuna. Tieto löytyy vaikka Duodecim-lehdestä.
Silti varsinkin nuoret miehet (jotka pursuavat testosteronia) saavat usein kuulla, että kyllä ihmisen pitää vain oppia hallitsemaan käyttäytymistään. Eipä hyväksytä hormoneita selitykseksi heidän käytökselleen. Miksi siis hormonien pitäisi olla hyväksyttävä syy naisten käyttäytymiselle? Eikö ihmisen pidäkään oppia hillitsemään käytöstään?
Kyllähän niitä tulee varsinkin vaihdevuosien lähetessä. Ite kun huomaan missä mennään, sanon perheelle että äidillä hormonihöyryt ja raivoa ilmassa-ei voi mitään menee ohi. Suhtautuvat sitte ymmärtäväisemmin.
Olen kyllä kehottanut kertomaan jos alkaa ihan mahdottomaksi mennä niin hankitaan sitten lääkitystä jos vaan saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko tämä olla syy, miksei naisia ole toimitusjohtajina vielä, vaikka kaikilla muilla aloilla on täysin tasa-arvoista kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ollut raivoamista, mutta pohjatonta, lohduntonta surus kyllä. Siis parin päivän ajan aivan kaikki oli paskaa, en yksinkertaisesti pystynyt iloitsemaan mistään ja itkin vain yksin jossain pimeässä nurkassa.
Nykyään on menkat lääkkeillä pois enkä ole kokenut tuota surua 2,5 vuoteen. Ylipäätään menkkojen tauolla olo on parasta mitä mulle on tapahtunut - näinkö miehet saa elää aina, ilman että elämä pyörii kivun ja lähimmän vessan sijainnin ympärillä?
Eli jos tunteitaan ei hormonien takia pysty hallitsemaan, asiasta kannattaa puhua lääkärille. Itseltäni siis löytyi endometrioosi joka epänormaalit menkat aiheutti.
Sama mulla, kyllä elämä on paljon parempaa ilman menkkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen osaa käyttäytyä jos niin HALUAA, poislukien sekopäät jotka pitäisi sulkea laitokseen. Tekosyitä kyllä löytyy kun ei osata käytöstapoja
+1
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh mitä kommentteja taas täällä. Mä tiedan ap tasan mistä sä puhut. Kommentit on luokkaa "raskaus on lapsen äidille elämän parasta ja seesteisintä aikaa ja naisen kuuluu silloin olla iloinen, kaikki muulla tavalla raskauden kokevat ovat päästänsä sekaisin ja kuuluvat laitokseen."
Mulla myös aika rajuja heilahteluja hormonien takia ja en todellakaan tiennyt niiden johtuvan kuukautisista, koska asia on täysi tabu. Ehkä saat lääkereiltä jotain nappia tuohon, mutta voi olla että arvauskeskuksen lääkäreillä kestää kaksi vuotta löytää oikea lääkitys juuri sinulle sopivan hormonitasapainon löytymiseen.
me muut naiset olemme oppineet, että kuukautisten alkaessa hormonimäärät vaihtelevat suuresti ja että se voi aiheuttaa vaikka ärstymystä tai pinna voi muuten olla kireämällä, mutta olemme myös tajunneet, että se ei ole oikeutus huonolle käytökselle tai väkivaltaisuudelle toista kohtaan. Oli menkat tai ei, omaa käytöstään pitää kyetä hallitsemaan. Jos ei kykene, on syynä joku psykiatrinen sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän menkat mullakin vaikuttaa mielialaan, se on ihan normaalia. Mutta ei se, että saa raivareita, se viittaa johonkin mielenterveyden ongelmaan. Ihmisillä on monenlaisia huolia, murheita ja ketutuksen aiheita eikä niitä silti pureta muihin vaan pidetään sisällä.
Mieti myös voiko käyttämäsi ehkäisy olla vaikuttamassa taustalla. Moni sanoo tulleensa sekopääksi niistä, sitten pitäisi jutella lääkärin kanssa, eikä tapella miehen kanssa.
Mun mieliala tasoittui kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn käytön kokonaan. Mies kävi vasektomiassa, joten tämä oli minulle mahdollista. Nykyään pms-viikon ainoat oireet ovat päänsärky ja turvotus. Voittaa skitsoraivarit mennen tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raivokohtaukset on kyllä aika iso red flag.
Muita jotka saavat naisen raivoamisesta turpiinvetokohtauksia? Naisystävä ei ymmärrä etten voi niille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tulee ennen menkkoja aivan hirveä masennus. Siis olen oikeasti melkein t a ppamassa itseäni jo kun kaikki tuntuu niiin lohduttomalta. Tiedän että se pahan olon piikki johtuu menkoista mutta se ei auta.
Sairastan masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä ja OCDta ja näiden kaikkien oireet pahenevat ennen menkkoja. Olo on aika infernaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, äärimmäisen voimakkaat mielialan vaihtelut alkaa pian ovulaation jälkeen ja yllättää voimakkuudellaan melkein joka kerta. Mulla on lisäksi myös ahdistusta, levottomuutta ja unettomuutta. Aluksi luulin että olen jotenkin sekoamassa lopullisesti ennen kuin osasin yhdistää oireet hormoneihin ja kiertoon.
Tähän mennessä en ole löytänyt mitään oikeasti toimivaa keinoa hillitä oireilua eivätkä edes lääkärit ole osanneet auttaa - olen hakenut apua sekä psykiatrian että gynekologian puolelta. Monikaan ei tunnu tajuavan kuinka kokonaisvaltaisesti pms-oireet voivat vaikuttaa naisen elämään ja parisuhteeseen. Pahimmillaan oireet heikentävät elämänlaatua huomattavan paljon.
Näistä oireista pitkään kärsineenä tuntuu todella pahalta joka kerta, kun joku väittää että naiset käyttävät pms-oireita vain tekosyynä käyttäytyä huonosti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi huvikseen käyttäytyä ikävästi rakasta kumppaniaan ja läheisiään kohtaan?
Tämä kertaa tuhat!
On myös tutkimuksilla todistettu että suuri testosteronimäärä lisää agressiivisuutta, väkivaltaisuutta ja epäsosiaalista käytöstä niin miehillä kuin naisilla. Lisäksi tiedetään, että normaalistikin miehillä on noin 10-kertainen määrä testosteronipitoisuus naisiin verrattuna. Tieto löytyy vaikka Duodecim-lehdestä.
Silti varsinkin nuoret miehet (jotka pursuavat testosteronia) saavat usein kuulla, että kyllä ihmisen pitää vain oppia hallitsemaan käyttäytymistään. Eipä hyväksytä hormoneita selitykseksi heidän käytökselleen. Miksi siis hormonien pitäisi olla hyväksyttävä syy naisten käyttäytymiselle? Eikö ihmisen pidäkään oppia hillitsemään käytöstään?
En ole väittänyt, että hormonit olisivat hyväksyttävä syy käytökselle, oli sukupuoli mikä tahansa. Hormonit eivät oikeuta kurjaa käytöstä, mutta fakta on, että hormonit voivat silti olla syynä käytökseen. Hormonien vaikutuksen kieltäminen tuskin hyödyttää ketään.
Yleisesti ottaen aggressiivisuus on ollut miehille kautta aikojen sallitumpaa ja hyväksyttävämpää kuin naisille, luultavasti juuri mainitsemastasi syystä: on yleisesti tiedossa että testosteroni aiheuttaa aggressiivisuutta.
Mieheen verrattuna naisen elimistössä tapahtuu jatkuvasti rajujakin hormonaalisia muutoksia. Silti ajatus siitä, että naisen hormonitoiminta voisi aiheuttaa aggressiivisuutta, on ilmeisesti asia josta on vaikea keskustella rakentavasti. Osasyynä on varmaan se, että naisten hormonitoimintaa tunnetaan edelleen heikosti: esim. pms:n perimmäistä syytä ei tiedetä. Monet eivät edes usko, että mitään pms:ää on olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko AP:lle okei, jos miesystäväsi raivoaisi joka kuun ensimmäinen maanantai? Vai tulisitko palstalle valittamaan kuinka miehesi on väkivaltainen, ennalta-arvaamaton hullu?
Eihän se ennalta-arvaamaton ole jos se on joka kuun eka maanantai. Mulle kelpais tuo oikein hyvin. Nyt on viikko normaali, viikko masentunut, viikko vihainen, ja viikko kärttyisä.
Pahinta on etten tiedä mikä on tavallinen viikko
Menkat ei oikeuta naista miehen henkiseen pahoinpitelyyn.
Joko alat kehittämään itseäsi tai sitten pysyt erossa miehistä, kun et osaa edes perusasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, äärimmäisen voimakkaat mielialan vaihtelut alkaa pian ovulaation jälkeen ja yllättää voimakkuudellaan melkein joka kerta. Mulla on lisäksi myös ahdistusta, levottomuutta ja unettomuutta. Aluksi luulin että olen jotenkin sekoamassa lopullisesti ennen kuin osasin yhdistää oireet hormoneihin ja kiertoon.
Tähän mennessä en ole löytänyt mitään oikeasti toimivaa keinoa hillitä oireilua eivätkä edes lääkärit ole osanneet auttaa - olen hakenut apua sekä psykiatrian että gynekologian puolelta. Monikaan ei tunnu tajuavan kuinka kokonaisvaltaisesti pms-oireet voivat vaikuttaa naisen elämään ja parisuhteeseen. Pahimmillaan oireet heikentävät elämänlaatua huomattavan paljon.
Näistä oireista pitkään kärsineenä tuntuu todella pahalta joka kerta, kun joku väittää että naiset käyttävät pms-oireita vain tekosyynä käyttäytyä huonosti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi huvikseen käyttäytyä ikävästi rakasta kumppaniaan ja läheisiään kohtaan?
Tämä kertaa tuhat!
On myös tutkimuksilla todistettu että suuri testosteronimäärä lisää agressiivisuutta, väkivaltaisuutta ja epäsosiaalista käytöstä niin miehillä kuin naisilla. Lisäksi tiedetään, että normaalistikin miehillä on noin 10-kertainen määrä testosteronipitoisuus naisiin verrattuna. Tieto löytyy vaikka Duodecim-lehdestä.
Silti varsinkin nuoret miehet (jotka pursuavat testosteronia) saavat usein kuulla, että kyllä ihmisen pitää vain oppia hallitsemaan käyttäytymistään. Eipä hyväksytä hormoneita selitykseksi heidän käytökselleen. Miksi siis hormonien pitäisi olla hyväksyttävä syy naisten käyttäytymiselle? Eikö ihmisen pidäkään oppia hillitsemään käytöstään?
En ole väittänyt, että hormonit olisivat hyväksyttävä syy käytökselle, oli sukupuoli mikä tahansa. Hormonit eivät oikeuta kurjaa käytöstä, mutta fakta on, että hormonit voivat silti olla syynä käytökseen. Hormonien vaikutuksen kieltäminen tuskin hyödyttää ketään.
Yleisesti ottaen aggressiivisuus on ollut miehille kautta aikojen sallitumpaa ja hyväksyttävämpää kuin naisille, luultavasti juuri mainitsemastasi syystä: on yleisesti tiedossa että testosteroni aiheuttaa aggressiivisuutta.
Mieheen verrattuna naisen elimistössä tapahtuu jatkuvasti rajujakin hormonaalisia muutoksia. Silti ajatus siitä, että naisen hormonitoiminta voisi aiheuttaa aggressiivisuutta, on ilmeisesti asia josta on vaikea keskustella rakentavasti. Osasyynä on varmaan se, että naisten hormonitoimintaa tunnetaan edelleen heikosti: esim. pms:n perimmäistä syytä ei tiedetä. Monet eivät edes usko, että mitään pms:ää on olemassakaan.
mutta kun pointti on se, että olipa mielenhäiriön syynä mikä tahansa, niin se ei oikeuta olemaan väkivaltainen toista kohtaan. Pitää opetella hillitsemään itseään. - huomio sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko AP:lle okei, jos miesystäväsi raivoaisi joka kuun ensimmäinen maanantai? Vai tulisitko palstalle valittamaan kuinka miehesi on väkivaltainen, ennalta-arvaamaton hullu?
Eihän se ennalta-arvaamaton ole jos se on joka kuun eka maanantai. Mulle kelpais tuo oikein hyvin. Nyt on viikko normaali, viikko masentunut, viikko vihainen, ja viikko kärttyisä.
Pahinta on etten tiedä mikä on tavallinen viikko
etsikää itsellenne lääkäri, joka on perehtynyt hormonitoimintaan ja sen vaikutuksiin ja hakekaa lääkitys. yksi kaverini sai psykoottisia kohtauksia 1-2 päivää ennen kuukautisia ja oikea lääkitys löytyi sitten psykiatrista lääkkeistä. ottaa ne mielellään, koska tietää, että psykoosikohtausta ei sitten tule. hoitavat lääkärit ovat hänellä olleet gynekologi, endokrinologi ja psykiatri
Ihminen puolustautuu ja stressaantuu kun joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Yritä ymmärtää miestäsi kerran kuussa.