Muita jotka saatte ennen menkkoja raivokohtauksia? Miesystävä ei ymmärrä, että en voi niille mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ollut raivoamista, mutta pohjatonta, lohduntonta surus kyllä. Siis parin päivän ajan aivan kaikki oli paskaa, en yksinkertaisesti pystynyt iloitsemaan mistään ja itkin vain yksin jossain pimeässä nurkassa.

Nykyään on menkat lääkkeillä pois enkä ole kokenut tuota surua 2,5 vuoteen. Ylipäätään menkkojen tauolla olo on parasta mitä mulle on tapahtunut - näinkö miehet saa elää aina, ilman että elämä pyörii kivun ja lähimmän vessan sijainnin ympärillä?

Eli jos tunteitaan ei hormonien takia pysty hallitsemaan, asiasta kannattaa puhua lääkärille. Itseltäni siis löytyi endometrioosi joka epänormaalit menkat aiheutti.

Aika vähällähän naiset pääsivät kun miettii sitä että kuinka hitonmoisen sotkun se aiheutti kun saatiin kenkää paratiisista sen omana episodin vuoksi.

Kenkää tuli kasvisten suosimisen takia. Jos A ja E olisivat sen sijaan popsineet sen käärmeen, oltaisiin edelleen paratiisissa.  Torvet.

Ei kylläkään, koska paratiisissa ei ollut tappamista, leijona ja lammaskin söivät ruohoa rinnakkain.  Näin tarina kertoo.  Myös ihmiset oli kasvissyöjiä, tämä dieetti määriteltiin luomisen yhteydessä: siementä tekevät kasvit ja hedelmät annettiin ravinnoksi ihmiselle.

Huhhuh mitä kommentteja taas täällä. Mä tiedan ap tasan mistä sä puhut. Kommentit on luokkaa "raskaus on lapsen äidille elämän parasta ja seesteisintä aikaa ja naisen kuuluu silloin olla iloinen, kaikki muulla tavalla raskauden kokevat ovat päästänsä sekaisin ja kuuluvat laitokseen."

Mulla myös aika rajuja heilahteluja hormonien takia ja en todellakaan tiennyt niiden johtuvan kuukautisista, koska asia on täysi tabu. Ehkä saat lääkereiltä jotain nappia tuohon, mutta voi olla että arvauskeskuksen lääkäreillä kestää kaksi vuotta löytää oikea lääkitys juuri sinulle sopivan hormonitasapainon löytymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Huvikseen ja huvikseen. Itse elin miehen kanssa, jonka pinna aina katkesi, jos verensokeri oli alhaalla ja tuli jokin ongelma eteen. Sitä raivoamista sain sitten kuunnella, vaikkei hällä ollut edes menkkoja.

Jälkikäteen mietin, että kyse oli kyllä myös siitä, että hän antoi itselleen luvan raivota. Jos puhelin vaikka soi kesken raivokohtauksen, hän vastasi siihen suorastaan liioitellun rauhallisesti. Eli sitä itsehillintää riitti kuitenkin sellaiseen tilanteeseen.

Jos pms-oireet tekevät naisesta henkisesti väkivaltaisen raivoajan, pitäisi mennä vihanhallintaterapiaan. Ja miettiä omaa ruokavaliotaan, voisiko sitä tuunaamalla vaikuttaa kehon kokonaisterveyteen ja menkkojen oireisiin. Esim. banaani, appelsiini, manteli ennen kuukautisia kuulema auttavat. Pahentavia ovat esim. sokeripitoiset tuotteet ja kahvi.

https://kotiliesi.fi/terveys/sairaudet-ja-oireet/pms-oireet-helpottuvat…

Ja sitten ihan sovellettu kuukautismaja-käytäntö: ottaa etäisyyttä niihin, joiden kanssa elää, on omissa oloissaan mahdollisimman paljon, karttaa läheisiä kontakteja.

Töissä varmaankaan tällainen överi-pms-tyyppi ei kumminkaan raivoa? Sitä itsehillintää löytyy töihin kumminkin?

Muiden puolesta en osaa sanoa, mutta teen hyvin itsenäistä työtä jossa en ole juurikaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Pyrin myös välttelemään ihmiskontakteja pahimpaan aikaan. Pms:n aiheuttama levottomuus ja ahdistus vaikuttaa kuitenkin keskittymiseeni.

Ehkä miehesi sitten mielestäsi "antoi itselleen luvan raivota" mutta minä en. Mielialan vaihtelut iskevät yllättäen ja usein säikähdän niitä tilanteita itsekin. Minulla oli myös pitkään epäsäännöllinen kierto, jolloin en todellakaan osannut odottaa menkkoja tai pms-oireita saapuvaksi.

Aika lapsellista käyttää tuota tekosyynä purkaa omaan mielipahaa mutta myönnettäköön että sen turvin voi vähän välillä sekoilla :D

Mä syön ssri lääkkeitä masennukseen, tasoittavat mielialaa sen verran että pahin pms raivokin talttuu ja kestää vain päivän.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, äärimmäisen voimakkaat mielialan vaihtelut alkaa pian ovulaation jälkeen ja yllättää voimakkuudellaan melkein joka kerta. Mulla on lisäksi myös ahdistusta, levottomuutta ja unettomuutta. Aluksi luulin että olen jotenkin sekoamassa lopullisesti ennen kuin osasin yhdistää oireet hormoneihin ja kiertoon.

Tähän mennessä en ole löytänyt mitään oikeasti toimivaa keinoa hillitä oireilua eivätkä edes lääkärit ole osanneet auttaa - olen hakenut apua sekä psykiatrian että gynekologian puolelta. Monikaan ei tunnu tajuavan kuinka kokonaisvaltaisesti pms-oireet voivat vaikuttaa naisen elämään ja parisuhteeseen. Pahimmillaan oireet heikentävät elämänlaatua huomattavan paljon.

Näistä oireista pitkään kärsineenä tuntuu todella pahalta joka kerta, kun joku väittää että naiset käyttävät pms-oireita vain tekosyynä käyttäytyä huonosti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi huvikseen käyttäytyä ikävästi rakasta kumppaniaan ja läheisiään kohtaan?

Mä voi myöntää olleeni yksi näistä, jotka piti pms-oireita vain tekosyynä sille huonolle käytökselle, kyllähän kaikkien pitäisi pystyä itsensä hillitsemään vaikka vähän mieliala heittelisikin.

No. Sitten sain runsaiden kuukautisten hoitoon yhdistelmäehkäisypillerin ja karma iski. Sitä ei ihan oikeasti voi ymmärtää sellainen, joilla ne hormonit ei kovin isoja muutoksia tee, kuinka sekaisin niistä joku toinen voi mennä.

Mulla vielä ei ihan joka kuukausi oireita tullut, niin meni hetki ennenkuin osasi yhdistää. Siinä meinasi mennä pitkäaikainen parisuhdekin, kun toinen osapuoli muuttuu raivoavaksi kaistapääksi. Ja kun siihen ei ihan todella voinut vaikuttaa, kun ne asiat, joista suuttui, tulkitsi sillä hetkellä niin vakaviksi, että se raivo oli ainoa looginen reagointitapa. Tai masennus, vetäytyminen, itku. Siinä vaiheessa kun taas neljättä päivää itkin ja haudoin itsemurhaa, vaikka alle viikko sitten olin ollut oikeinkin hyväntuulinen ja elämäniloinen, mies sanoi suoraan, että epäilee ettei pillerit käy mulle. Silloin se sai vaan itkemään lisää, mutta parin päivän päästä kun tilanne taas tasaantui, hän otti asian uudelleen puheeksi, ja menin sitten sen pohjalta lääkäriin ja pillereitä vaihdettiin. Ja kas, se sekoilu päättyi siihen.

Että kyllä, on naisia, jotka ihan vaan perusluonteeltaan on ilkeitä, niitä "suorasukaisia" ja "räväköitä". Ja nämä saattaa käyttää niitä hormoneita tekosyynä. Ja sitten on meitä perusluonteeltaan rauhallisia, sovittelevia, ystävällisiä, joita hormonit saa sekoilemaan, joko kehon häiriintyneen toiminnan tai lääkityksen myötä. Toki sekään ei oikeuta jatkuvasti menemään sen taakse että "mutta kun hormonit", mutta vähän empatiaa ja tukea voisi antaa, jotta toinen voi hakea apua tilanteeseensa. Sitten toki jos ei mitään halua sille raivoamiselle yms. tehdä, niin ei sitten muidenkaan tarvitse ymmärtää. Mutta ei se asia ole ihan niin mustavalkoinen kuin tässäkin ketjussa moni olettaa. Onhan siitäkin epäilyksiä, että esim. juuri hormonitoiminnan muutokset/epätasapaino on monen synnytysmasennuksen/lapsivuodepsykoosin taustalla. Ja paljon on vielä mitä ei tiedetä, ja lääkäreilläkin tiedoissa puutteita.

Mä en ole mikään megapsm-raivoaja, en paisko tavaroita tai hauku miestä tms, mutta mulla ainakin ongelma on se, että en vaan heti tajua, että kyse on pms-oireista, vaikka olenkin jo yli 40 v.  En mä ainakaan "anna itselleni lupaa" olla kiukkuinen. Yleensä menee puolikas päivä tai koko vuorokausikin, että hiffaan et siitähän tässä on kyse ja sitten kyllä osaan rauhoittua.

No huomaan kyllä pikkuasioiden ketuttavan kohtuuttomasti, mutta en raivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulle siis sopisi laittaa menkat kokonaan pois? Mulle se oli ainut vaihtoehto. T. Ylempänä kirjoittanut endometrioosipotilas

Tarkoitatko hormonaalista ehkäisyä? Se ei valitettavasti auttanut, koska pms-oireet tulivat pillereistä huolimatta ja mieliala oli jatkuvasti huono. Tavallaan tilanne jopa paheni, koska tuntui kuin pms olisi päällä koko ajan. Olen kokeillut monia eri valmisteita yli 15 vuoden aikana.

Ei, en ole kokeillut hormonaalista ehkäisyä lainkaan. Syön lääkettä nimeltä Visanne endometrioosiin, joka tosiaan pitää menkat pois ja itselläni tasoitti mielialanvaihtelut täysin. Ei käsittääkseni ole haitallista vaikka ei endoa olisikaan, on kuitenkin vain keltarauhashormonipohjainen (mutta ei ehkäisypilleri).

Vierailija kirjoitti:

Aika lapsellista käyttää tuota tekosyynä purkaa omaan mielipahaa mutta myönnettäköön että sen turvin voi vähän välillä sekoilla :D

Suhtaudutko yhtä ymmärtäväisesti myös muihin terveysongelmiin? Pms-syndrooma on ihan oikea diagnoosi, mutta kovin tehokasta hoitoa siihen ei valitettavasti ole olemassa. Sama koskee myös muutamia muita yleisiä naistentauteja. Jostain syystä tämä kääntyy kuitenkin siihen, että oireet ovat naisen oma vika ja pitäisi vain pärjätä niiden kanssa tahdonvoiman avulla.

Onhan niillä lääkkeilläkin sivuvaikutuksensa mitä nyt sitten käytetäänkään näihin hormonitoiminnan ongelmiin, ei ne kaikille sovi.   Estrogeenihan aiheuttaa rintasyöpää muunmuasssa.

Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut. Tämä on yhtä helvettiä ja apua haettu jo yli 15vuotta. Ensi kuussa aloitan syömään seronilua 20mg 2 viikkoa kuukaudesta ja katson auttaako se.

Vierailija kirjoitti:

Siihen on kyllä ihan helposti saatavat toimivat lääkkeet. Että tuon taakse on turha mennä.

Et taida muutenkaan kantaa vastuuta mistään ja kaikki on aina jonkun muun vika.

Helposti saatavat? Salli mun nauraa. Naisten hormonitoiminta ja sen häiriöt on ehkä huonoiten hoidetuin asia lääketieteessä. Omana kokemuksena esim. se että kunnallisella puolella naistentautien polilla erikoislääkäri toteaa, että ei, ei ole mahdollista että hormoneissa olisi mitään häikkää, kun kuukautiset tulee vielä suht säännöllisesti. Ei lisätutkimuksia, ei apua. Vaikka on ihan Googlella löytyvää perustietoa (jonka myös sitten pari muuta lääkäriä on varmistanut), että tuo ei pidä paikkaansa.

On toki jokaisen omalla vastuulla hoitaa tilanne niin, että ei ole raivoava kaheli osaa aikaa kuukaudesta, mutta helppoa siihen avun saaminen ei ole. Mulla on ollut aina jonkinlaisia pms-oireita, mutta lieviä ja ns. itseeni suuntautuvia, surua ym. Mutta 35+ ikäisenä tilanne paheni radikaalisti ja aloin olla miltei työkyvytön pari viikkoa kuukaudessa pms-oireiden vuoksi. Ja siinä meni useampi vuosi ja vielä useampi lääkärissäkäynti, ennenkuin lopulta löytyi lääkäri joka osasi ja halusi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei, en ole kokeillut hormonaalista ehkäisyä lainkaan. Syön lääkettä nimeltä Visanne endometrioosiin, joka tosiaan pitää menkat pois ja itselläni tasoitti mielialanvaihtelut täysin. Ei käsittääkseni ole haitallista vaikka ei endoa olisikaan, on kuitenkin vain keltarauhashormonipohjainen (mutta ei ehkäisypilleri).

Visanne on voimakas keltarauhashormonivalmiste, joka toimii myös ehkäisynä. Visannea ei tietääkseni edes määrätä muille kuin endometrioosia sairastaville ja heistäkin monet käyttävät vain tavallisia e-pillereitä tai minipillereitä. Oma kokemukseni on, että lääkärit suosittelevat nykyään mahdollisimman mietoja hormonivalmisteita. Siinä on se ongelma, että näiden valmisteiden hormonipitoisuus ei välttämättä riitä pitämään epätoivottuja oireita poissa. Minulle on käynyt juuri näin ja vaihtoehdot tuntuvat olevan vähissä.

Olen silti iloinen puolestasi, että lääkäri on ottanut oireesi tosissaan ja sinulle on löytynyt toimiva lääkitys. Olen kuullut, että pelkästään endometrioosi-diagnoosin saaminen voi olla todella vaikeaa ja sopivan lääkityksen löytäminen saattaa olla sitäkin vaikeampaa.

Omaan käytökseen voi aina vaikuttaa.

Kiva tämäkin, että lääkärikäyntejä tarjotaan avuksi. Itselleni koitettiin tähän eri pillereitä, muttei ollut apua, oikeastaan vain pahensivat.

Tryptomax-valmiste rauhoittaa hieman, mutta senkin löysin itse.

Vierailija kirjoitti:

Omaan käytökseen voi aina vaikuttaa.

Toki. Ihan yhtä lailla kuten masentunut piristyy kun vain ottaa itseään niskasta kiinni. Tai adhd-ihminen pystyy aina halutessaan keskittymään kunhan vain lopettaa sähläyksen jne.

Miten seksi sujuu sinulta, ap? Onko sinun helppoa saada orgasmi? Meinaan, että jos kyseessä on syvällisempi naisena olemiseen liittyvä ongelma.

Ruokavalio auttaa myös hormonitasapainoon. Mulla ainakin auttoi, kun jätin sokerin, vehnän ja alkoholin kokonaan pois. Nyt on vaihdevuodet eikä minkäänlaisia oireita tullut muuta kuin jäi menkat pois. 

Näin pitkä keskustelu, ja kukaan ei ole maininnut että toi ei ole normaalia vaan kyseessä on PMDD. Oletko AP puhunut ikinä lääkärille tästä? Apua on kyllä saatavilla.