Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu todella pahalta. Äiti joi joulun ja on nyt masentunut kun emme olleet hänen kanssaan.
26.12.2021 |
Kirjoitin tästä jouluaattona mutta jäsentelen tässä omia ajatuksiani tapahtuneiden kulusta.
Jouluaattona tuli humalassa joulua viettämään meille lapsiensa luokse.
Hänellä on tiukka kielto alkoholin käytöstä meidän seurassa ja asiaa on käsitelty useita kertoja. Johtuu vain siitä koska alkaa erittäin riidanhaluiseksi ja dramaattiseksi juotuaan. Aivan toiseksi ihmiseksi, joskus jopa psykoottiseksi.
No jouluaatto meni lopulta ihan ok kun joi salassa muilta perheenjäneiltä ja suht kohtuullisesti. Rauhoittelin tilannetta, jotta äiti voisi viettää jouluaattoa kanssamme, toivoen että kaikki päättyy hyvin.
Lähti kotiin hyvillä mielin ja toivotti meidät joulupäivän aterialle.
Sovimme, että on sitten täysin selvinpäin kun tulemme aamupäivästä syömään.
No ei ollut, oli ihan reilusti juonut, todella kännissä ja väitti juoneensa kaksi kaljaa. Veli suuttui ja lähdimme pois samantien.
Rupesi itkemään ja syyllisti minuakin ja laitteli perään vielä useita känniviestejä kun hänen joulu pilalla ja kaikki ruoat teki meitä varten, muistutti, että hän on meidät synnyttänyt ja kehtaammekin näin tehdä.
Tänään kävin äidin luona vielä kun piti hakea yksi juttu. Ei puhunut sanaakaan, katsoi tyhjyyteen ja litroittain viinapulloja vieressä. Oli selvästi hyvin masentunut ja loukkaantunut. Jälleen viina maistui, tänäänkin. Varmaan meidän vika sekin ja raivosi, että minun pitää pysyä kaukana.
Lähdin tietenkin heti kun piti hakea vain tärkeä tavara ennen kuin lähden toiselle paikkakunnalle.
Pahalta tuntuu. Tavallaan syylliseltå että pilasimme hänen joulun ja että hänellä meni aikaa ja rahaa turhaan. On muutenkin köyhä.
Samalla olen sanaton, en tiedä miten asiaa pitäisi käsitellä. Huoli hänestä ja samalla olen täysin kyvytön tekemään mitään saatika kestämään hänen humalaisia ulostulojaan.
No ei voi mitään, toivottavasti hän ei masennu enempää.
Kommentit (62)
Siun kannattaisi varmaan laittaa äitisi puhelimen estolistalle heti sen jälkeen, kun äiti on lupauksensa rikkonut. Silloin tekstarit tai puhelut eivät tule perille. Pyydä seuraavana päivänä, että joku muu purkaa eston ja poistaa sinulle lähetetyt viestit. Säästä itseäsi!!!!!
Olet vahva, kun jaksat vetää rajaa. Kuningas Alkoholi siellä yrittää nöyryyttää ja hyökyttää yhden ihmisen sijasta koko sukua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään en pysty, en jaksa vastailla suuremmin kommentteihin erikseen vaikka olen niistä kiitollinen.
On vain sellainen raskas olo..
Kliseisesti paino hartioiden päällä ja kelaa koko mennyttä elämäänsä.
Näin kokonaisvaltaisesti se tosiaan vaikuttaa kun näkee tällaista, koko paska alkaa valumaan mieleen lapsuuden muistoista lähtien ja toivoisi vain, että tämä olisi unta. Ettei tämä ole totta.
Samalla kun tiedostan kaiken niin "nauran" mielessäni, en pysty muutakaan.
Siis tässä vaiheessa kun syyllisyys, häpeä ja suru on haihtunut joulun tapahtumista. Tulee tämä epätodellinen olo, ehkä nauraminen on väärä sana kuvastamaan tätä vaan koominen mielentila ennemminkin sopii kuvastamaan mielentilaani.
Menen ihan sekaisin näistä koska ajattelen muutenkin aina asioita monelta eri kannalta ja yritän ymmärtää jokaista osapuolta.
Kaikenlaisia tunteita ja sitten sitä henkäisee syvään ja miettii, että kai tästäkin taas selvitään ja ihan sama kaiken kaikkiaan.
V**uttaa mutta jatketaan eteenpäin..
Ap
Joku jo aiemmin hyvin kirjoitti alkoholismista. Läheiseni lopulta kuoli alkoholin aiheuttamiin sairauksiin ja kun hänen kotiaan tyhjennettiin, löytyi sillä kertaa 58 litraa tyhjiä alkoholipakkauksia. Henkilö kävi joka päivä töissä autolla.
Vierailija kirjoitti:
Tänään en pysty, en jaksa vastailla suuremmin kommentteihin erikseen vaikka olen niistä kiitollinen.
On vain sellainen raskas olo..
Kliseisesti paino hartioiden päällä ja kelaa koko mennyttä elämäänsä.
Näin kokonaisvaltaisesti se tosiaan vaikuttaa kun näkee tällaista, koko paska alkaa valumaan mieleen lapsuuden muistoista lähtien ja toivoisi vain, että tämä olisi unta. Ettei tämä ole totta.
Samalla kun tiedostan kaiken niin "nauran" mielessäni, en pysty muutakaan.
Siis tässä vaiheessa kun syyllisyys, häpeä ja suru on haihtunut joulun tapahtumista. Tulee tämä epätodellinen olo, ehkä nauraminen on väärä sana kuvastamaan tätä vaan koominen mielentila ennemminkin sopii kuvastamaan mielentilaani.
Menen ihan sekaisin näistä koska ajattelen muutenkin aina asioita monelta eri kannalta ja yritän ymmärtää jokaista osapuolta.
Kaikenlaisia tunteita ja sitten sitä henkäisee syvään ja miettii, että kai tästäkin taas selvitään ja ihan sama kaiken kaikkiaan.
V**uttaa mutta jatketaan eteenpäin..
Ap
Kuulostaa vähän siltä, että läpikäyt läheisen alkoholismin aiheuttamia takaumia. Eli jonkinlaista traumaa on tullut. Onneksi olet hakenut apua.
Voimaa, sisko!
Vierailija kirjoitti:
https://kuningataralkoholi.sarjakuvablogit.com/
siinä toimiva linkki
Voi hemmetti..
Tämä on aivan kuin omaa elämääni sarjakuvina katsottuna.
Erityisesti tuo alkoholiton aikuinen lapsi.
Suojamuuri ihmisten välillä, epämääräinen pelko ja ahdistus, tunnen ettei kuulu joukkoon, huono muisti (krooninen stressi kenties?) jne.
Katson tuon loppuun. Hyvin on osattu kertoa tämä ilmiö sarjakuvissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis alkoholistin aikuinen lapsi ^
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään en pysty, en jaksa vastailla suuremmin kommentteihin erikseen vaikka olen niistä kiitollinen.
On vain sellainen raskas olo..
Kliseisesti paino hartioiden päällä ja kelaa koko mennyttä elämäänsä.
Näin kokonaisvaltaisesti se tosiaan vaikuttaa kun näkee tällaista, koko paska alkaa valumaan mieleen lapsuuden muistoista lähtien ja toivoisi vain, että tämä olisi unta. Ettei tämä ole totta.
Samalla kun tiedostan kaiken niin "nauran" mielessäni, en pysty muutakaan.
Siis tässä vaiheessa kun syyllisyys, häpeä ja suru on haihtunut joulun tapahtumista. Tulee tämä epätodellinen olo, ehkä nauraminen on väärä sana kuvastamaan tätä vaan koominen mielentila ennemminkin sopii kuvastamaan mielentilaani.
Menen ihan sekaisin näistä koska ajattelen muutenkin aina asioita monelta eri kannalta ja yritän ymmärtää jokaista osapuolta.
Kaikenlaisia tunteita ja sitten sitä henkäisee syvään ja miettii, että kai tästäkin taas selvitään ja ihan sama kaiken kaikkiaan.
V**uttaa mutta jatketaan eteenpäin..
ApKuulostaa vähän siltä, että läpikäyt läheisen alkoholismin aiheuttamia takaumia. Eli jonkinlaista traumaa on tullut. Onneksi olet hakenut apua.
Voimaa, sisko!
On traumoja, paljon.
Äiti on ollut yliseksuaalinen ja perheessä lapsuudessa tapahtunut kaikenlaista. Isäkin on alkoholisti mutta ei muutu kännissä miksikään. Ei hänestä traumoja.
Teoista ja kamalan ilkeästä puheesta, monista tilanteista. Äiti ajoi joskus kun olin lapsi niin autoakin kännissä ja jäi kiinni, poliisi vei hänet putkaan. Taisin olla 6-7v.
Monenlaisia asioita tapahtunut.
Äiti osaa olla selvinpäin vahva määrätietoinen, myötätuntoinen ihminen mutta kännissä aivan sairas tyyppi.
Olen kyllä rikki. Juuri tähän ristiriitaisuuteen.
Tuntuu voimattomalta ja ahdistaa niin pirusti.
Olen itsekin ollut masentunut jo pitkän aikaa ja jotenkin nyt taas muistot jyllää pahasti päässä ja kaikkien niiden tapahtumien vaikutukset aikuisuuteen. En voi syyttää ketään mutta valitettavasti nämä asiat ovat minuun vaikuttaneet.
Huhhuh.. Ehkä tämä tästä kun pääsen terapiaan. Onneksi olen kuitenkin mielestäni ihan hyvä ihminen ja pääsen pian terapiaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään en pysty, en jaksa vastailla suuremmin kommentteihin erikseen vaikka olen niistä kiitollinen.
On vain sellainen raskas olo..
Kliseisesti paino hartioiden päällä ja kelaa koko mennyttä elämäänsä.
Näin kokonaisvaltaisesti se tosiaan vaikuttaa kun näkee tällaista, koko paska alkaa valumaan mieleen lapsuuden muistoista lähtien ja toivoisi vain, että tämä olisi unta. Ettei tämä ole totta.
Samalla kun tiedostan kaiken niin "nauran" mielessäni, en pysty muutakaan.
Siis tässä vaiheessa kun syyllisyys, häpeä ja suru on haihtunut joulun tapahtumista. Tulee tämä epätodellinen olo, ehkä nauraminen on väärä sana kuvastamaan tätä vaan koominen mielentila ennemminkin sopii kuvastamaan mielentilaani.
Menen ihan sekaisin näistä koska ajattelen muutenkin aina asioita monelta eri kannalta ja yritän ymmärtää jokaista osapuolta.
Kaikenlaisia tunteita ja sitten sitä henkäisee syvään ja miettii, että kai tästäkin taas selvitään ja ihan sama kaiken kaikkiaan.
V**uttaa mutta jatketaan eteenpäin..
ApKuulostaa vähän siltä, että läpikäyt läheisen alkoholismin aiheuttamia takaumia. Eli jonkinlaista traumaa on tullut. Onneksi olet hakenut apua.
Voimaa, sisko!
On traumoja, paljon.
Äiti on ollut yliseksuaalinen ja perheessä lapsuudessa tapahtunut kaikenlaista. Isäkin on alkoholisti mutta ei muutu kännissä miksikään. Ei hänestä traumoja.
Teoista ja kamalan ilkeästä puheesta, monista tilanteista. Äiti ajoi joskus kun olin lapsi niin autoakin kännissä ja jäi kiinni, poliisi vei hänet putkaan. Taisin olla 6-7v.
Monenlaisia asioita tapahtunut.
Äiti osaa olla selvinpäin vahva määrätietoinen, myötätuntoinen ihminen mutta kännissä aivan sairas tyyppi.Olen kyllä rikki. Juuri tähän ristiriitaisuuteen.
Tuntuu voimattomalta ja ahdistaa niin pirusti.
Olen itsekin ollut masentunut jo pitkän aikaa ja jotenkin nyt taas muistot jyllää pahasti päässä ja kaikkien niiden tapahtumien vaikutukset aikuisuuteen. En voi syyttää ketään mutta valitettavasti nämä asiat ovat minuun vaikuttaneet.
Huhhuh.. Ehkä tämä tästä kun pääsen terapiaan. Onneksi olen kuitenkin mielestäni ihan hyvä ihminen ja pääsen pian terapiaan.
Ap
Yritä välttää tilanteita, jotka laukaisevat takaumat/dissosiaation. Ne eivät tee sinulle hyvää, vaikka ovatkin 100 % normaali reaktio. Oletko googlannut sanan CPTSD?
Yritä keskittyä toipumiseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään en pysty, en jaksa vastailla suuremmin kommentteihin erikseen vaikka olen niistä kiitollinen.
On vain sellainen raskas olo..
Kliseisesti paino hartioiden päällä ja kelaa koko mennyttä elämäänsä.
Näin kokonaisvaltaisesti se tosiaan vaikuttaa kun näkee tällaista, koko paska alkaa valumaan mieleen lapsuuden muistoista lähtien ja toivoisi vain, että tämä olisi unta. Ettei tämä ole totta.
Samalla kun tiedostan kaiken niin "nauran" mielessäni, en pysty muutakaan.
Siis tässä vaiheessa kun syyllisyys, häpeä ja suru on haihtunut joulun tapahtumista. Tulee tämä epätodellinen olo, ehkä nauraminen on väärä sana kuvastamaan tätä vaan koominen mielentila ennemminkin sopii kuvastamaan mielentilaani.
Menen ihan sekaisin näistä koska ajattelen muutenkin aina asioita monelta eri kannalta ja yritän ymmärtää jokaista osapuolta.
Kaikenlaisia tunteita ja sitten sitä henkäisee syvään ja miettii, että kai tästäkin taas selvitään ja ihan sama kaiken kaikkiaan.
V**uttaa mutta jatketaan eteenpäin..
ApKuulostaa vähän siltä, että läpikäyt läheisen alkoholismin aiheuttamia takaumia. Eli jonkinlaista traumaa on tullut. Onneksi olet hakenut apua.
Voimaa, sisko!
On traumoja, paljon.
Äiti on ollut yliseksuaalinen ja perheessä lapsuudessa tapahtunut kaikenlaista. Isäkin on alkoholisti mutta ei muutu kännissä miksikään. Ei hänestä traumoja.
Teoista ja kamalan ilkeästä puheesta, monista tilanteista. Äiti ajoi joskus kun olin lapsi niin autoakin kännissä ja jäi kiinni, poliisi vei hänet putkaan. Taisin olla 6-7v.
Monenlaisia asioita tapahtunut.
Äiti osaa olla selvinpäin vahva määrätietoinen, myötätuntoinen ihminen mutta kännissä aivan sairas tyyppi.Olen kyllä rikki. Juuri tähän ristiriitaisuuteen.
Tuntuu voimattomalta ja ahdistaa niin pirusti.
Olen itsekin ollut masentunut jo pitkän aikaa ja jotenkin nyt taas muistot jyllää pahasti päässä ja kaikkien niiden tapahtumien vaikutukset aikuisuuteen. En voi syyttää ketään mutta valitettavasti nämä asiat ovat minuun vaikuttaneet.
Huhhuh.. Ehkä tämä tästä kun pääsen terapiaan. Onneksi olen kuitenkin mielestäni ihan hyvä ihminen ja pääsen pian terapiaan.
ApYritä välttää tilanteita, jotka laukaisevat takaumat/dissosiaation. Ne eivät tee sinulle hyvää, vaikka ovatkin 100 % normaali reaktio. Oletko googlannut sanan CPTSD?
Yritä keskittyä toipumiseen <3
Joo pitää yrittää välttää näitä tilanteita.
Olen just siinä tilassa, että ajattelen kaikkea mennyttä ja koen koko tunneskaalan.
Todennäköisesti kärsin traumaperäisestä stressihäiriöstä.
Olin siinä kyydissä kun äiti ajoi kännissä poliiseja pakoon ja lopulta joutui putkaan, muistan sen nyt kuin eilisen päivän. Siitä on aikaa kaksikymmentä vuotta suunnilleen.
Lisäksi lukemattomat muut muistot jotka taas pyrkivät pinnalle.
No.. joo. Defenssit toimivat itselläni erityisen hyvin mutta myöskin mieleni rajoittaa hyvin paljon elämääni.
No joo, täytyy vetää henkeä taas. Toivottavasti minua joku osaisi auttaa, oli se sitten se terapeutti.
Yritän olla mahdollisimman rehellinen mutta hienotunteinen, jotta jaksaa näitä asioita kanssani käydä läpi.
Kiitos sinulle. Yritän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko tätä stooria. Joku toimittaja tekee taustajuttua stooriinsa ja kerää ihmisten kokemuksia? Tai joku muuten vaan fantisoi?
Kukaan, joka on umpikännissä, ei jaksa eikä pysty kirjoitella kenenkään perään pitkiä tekstiviestejä! Itkuiset kännipuhelut ovat alkkisten juttu. Jo tällä vinkillä kirjoitat paremman stoorin ensi kerralla...
Hyvin pakistu! Prismaattista shaibaahan tämä tundrahanhi täällä tapaninpäivänä eli marttyyri Stefanoksen muistopäivänä meille viihdykkeenä suo - aavattomasti. Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta dipsomaanikoista, sillä olen kasvanut kullattu kapusta ahterissa, mutta uuraana lukijana ap:n narratiivin uskottavuus hallavan kylmän suudelman uhriksi näyttäisi joutuvan. Kaikesta huolimatta rattoisaa joulunaikaa itse kullekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään en pysty, en jaksa vastailla suuremmin kommentteihin erikseen vaikka olen niistä kiitollinen.
On vain sellainen raskas olo..
Kliseisesti paino hartioiden päällä ja kelaa koko mennyttä elämäänsä.
Näin kokonaisvaltaisesti se tosiaan vaikuttaa kun näkee tällaista, koko paska alkaa valumaan mieleen lapsuuden muistoista lähtien ja toivoisi vain, että tämä olisi unta. Ettei tämä ole totta.
Samalla kun tiedostan kaiken niin "nauran" mielessäni, en pysty muutakaan.
Siis tässä vaiheessa kun syyllisyys, häpeä ja suru on haihtunut joulun tapahtumista. Tulee tämä epätodellinen olo, ehkä nauraminen on väärä sana kuvastamaan tätä vaan koominen mielentila ennemminkin sopii kuvastamaan mielentilaani.
Menen ihan sekaisin näistä koska ajattelen muutenkin aina asioita monelta eri kannalta ja yritän ymmärtää jokaista osapuolta.
Kaikenlaisia tunteita ja sitten sitä henkäisee syvään ja miettii, että kai tästäkin taas selvitään ja ihan sama kaiken kaikkiaan.
V**uttaa mutta jatketaan eteenpäin..
ApKuulostaa vähän siltä, että läpikäyt läheisen alkoholismin aiheuttamia takaumia. Eli jonkinlaista traumaa on tullut. Onneksi olet hakenut apua.
Voimaa, sisko!
On traumoja, paljon.
Äiti on ollut yliseksuaalinen ja perheessä lapsuudessa tapahtunut kaikenlaista. Isäkin on alkoholisti mutta ei muutu kännissä miksikään. Ei hänestä traumoja.
Teoista ja kamalan ilkeästä puheesta, monista tilanteista. Äiti ajoi joskus kun olin lapsi niin autoakin kännissä ja jäi kiinni, poliisi vei hänet putkaan. Taisin olla 6-7v.
Monenlaisia asioita tapahtunut.
Äiti osaa olla selvinpäin vahva määrätietoinen, myötätuntoinen ihminen mutta kännissä aivan sairas tyyppi.Olen kyllä rikki. Juuri tähän ristiriitaisuuteen.
Tuntuu voimattomalta ja ahdistaa niin pirusti.
Olen itsekin ollut masentunut jo pitkän aikaa ja jotenkin nyt taas muistot jyllää pahasti päässä ja kaikkien niiden tapahtumien vaikutukset aikuisuuteen. En voi syyttää ketään mutta valitettavasti nämä asiat ovat minuun vaikuttaneet.
Huhhuh.. Ehkä tämä tästä kun pääsen terapiaan. Onneksi olen kuitenkin mielestäni ihan hyvä ihminen ja pääsen pian terapiaan.
Ap
Voimia ja tosi hienoa, että pääset terapiaan. Oma äitini on alkoholistin lapsi ja olisi varmasti tarvinut terapiaa. Valitettavasti sitä ei ollut ennen yhtä hyvin saatavissa ja traumoja ymmärrettiin huonommin. Äidin tausta näkyi lapsuudessamme mm. kontrollintarpeena, tunne-elämän epävakautena ja katastrofiajatteluna. Vasta oma, ainuisena käyty terapia on avannut silmäni tälle ja miten se on vaikuttanut meihin lapsiin. En syytä äitiäni, hän vain olisi tarvinut ammattiapua. t. alkoholistin lapsenlapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joulupäivänä noin humalassa ja litroittain alkoa niin miten on muka kyennyt tekemään kaikki jouluruoat kuten ap kertoo.
Tästä huomaa että täällä kirjoittelee ihmiset joilla ei ole mitään käsitystä siitä millaista on alkoholismi. Alkoholisti on tottunut humalatilaan. Hän voi olla kolmen promillen humalassa, kävellä suorassa, vaikuttaa toimivan aivan järkevästi. Monenlaiset arkitoimet, kuten ruuanlaitto sujuvat ihan näppärästi. Ehkä saattaa tulla pientä haparointia, saa pienen haavan sormeen, lipsahtaa liikaa suolaa ruokaan tai unohtuu suola kokonaan… sellaista mitä nyt voi normaalistikin tapahtua, ehkä vaan hieman enemmän käy noita juttuja. Sama sen tekstiviestien kirjoittamisen kanssa, sormet kyllä toimii mutta sisältö kertoo humalatilasta.
Sen humalan tunnistaa poissaolevuudesta, harittavasta katseesta, hiukan omituisista jutuista tai poikkeavasta hiljaisuudesta, ehkä ylenmääräisestä hilpeydestä vähän ihmisestä riippuen. Toimintakyky voi silti olla hyvinkin normaali. Nyt ei puhuta Maija Meikäläisestä joka vetää rankan kännin vaan Anna Alkoholistista jolla on veressä jatkuvasti promilleja ja joka kouristaa siinä vaiheessa kun promillet laskevat tasolle 0,5.
Alkoholisti on usein myös suunnittelun mestari. Hän pystyy projekti-insinöörin tarkkuudella hoitamaan jonkun homman valmiiksi voidakseen sitten juoda rauhassa… eli yhdet jouluruuat ei ole ongelma eikä mikään…
Aivan näin. Alkoholisti tarvitsee jo promilleja edes kyetäkseen olemaan toimintakykyinen. Sitten vasta alkaa nousu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään en pysty, en jaksa vastailla suuremmin kommentteihin erikseen vaikka olen niistä kiitollinen.
On vain sellainen raskas olo..
Kliseisesti paino hartioiden päällä ja kelaa koko mennyttä elämäänsä.
Näin kokonaisvaltaisesti se tosiaan vaikuttaa kun näkee tällaista, koko paska alkaa valumaan mieleen lapsuuden muistoista lähtien ja toivoisi vain, että tämä olisi unta. Ettei tämä ole totta.
Samalla kun tiedostan kaiken niin "nauran" mielessäni, en pysty muutakaan.
Siis tässä vaiheessa kun syyllisyys, häpeä ja suru on haihtunut joulun tapahtumista. Tulee tämä epätodellinen olo, ehkä nauraminen on väärä sana kuvastamaan tätä vaan koominen mielentila ennemminkin sopii kuvastamaan mielentilaani.
Menen ihan sekaisin näistä koska ajattelen muutenkin aina asioita monelta eri kannalta ja yritän ymmärtää jokaista osapuolta.
Kaikenlaisia tunteita ja sitten sitä henkäisee syvään ja miettii, että kai tästäkin taas selvitään ja ihan sama kaiken kaikkiaan.
V**uttaa mutta jatketaan eteenpäin..
ApKuulostaa vähän siltä, että läpikäyt läheisen alkoholismin aiheuttamia takaumia. Eli jonkinlaista traumaa on tullut. Onneksi olet hakenut apua.
Voimaa, sisko!
On traumoja, paljon.
Äiti on ollut yliseksuaalinen ja perheessä lapsuudessa tapahtunut kaikenlaista. Isäkin on alkoholisti mutta ei muutu kännissä miksikään. Ei hänestä traumoja.
Teoista ja kamalan ilkeästä puheesta, monista tilanteista. Äiti ajoi joskus kun olin lapsi niin autoakin kännissä ja jäi kiinni, poliisi vei hänet putkaan. Taisin olla 6-7v.
Monenlaisia asioita tapahtunut.
Äiti osaa olla selvinpäin vahva määrätietoinen, myötätuntoinen ihminen mutta kännissä aivan sairas tyyppi.Olen kyllä rikki. Juuri tähän ristiriitaisuuteen.
Tuntuu voimattomalta ja ahdistaa niin pirusti.
Olen itsekin ollut masentunut jo pitkän aikaa ja jotenkin nyt taas muistot jyllää pahasti päässä ja kaikkien niiden tapahtumien vaikutukset aikuisuuteen. En voi syyttää ketään mutta valitettavasti nämä asiat ovat minuun vaikuttaneet.
Huhhuh.. Ehkä tämä tästä kun pääsen terapiaan. Onneksi olen kuitenkin mielestäni ihan hyvä ihminen ja pääsen pian terapiaan.
ApVoimia ja tosi hienoa, että pääset terapiaan. Oma äitini on alkoholistin lapsi ja olisi varmasti tarvinut terapiaa. Valitettavasti sitä ei ollut ennen yhtä hyvin saatavissa ja traumoja ymmärrettiin huonommin. Äidin tausta näkyi lapsuudessamme mm. kontrollintarpeena, tunne-elämän epävakautena ja katastrofiajatteluna. Vasta oma, ainuisena käyty terapia on avannut silmäni tälle ja miten se on vaikuttanut meihin lapsiin. En syytä äitiäni, hän vain olisi tarvinut ammattiapua. t. alkoholistin lapsenlapsi
Näin myös meillä. On järkyttävää, että alkoholismi vahingoittaa vielä sukupolvien ylikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nykyisin vain synnyttäjä, ei enää äitiä. Omalle mielenterveydelle parempi.
Älä syyllistä itseäsi yhtään. Alkoholisti osaa sen kyllä, siis muiden syyttelyn. Ainoa tapa ylläpitää hyvää suhdetta äitiisi on juuri tuo tosi selkeiden rajojen asettaminen. Silloin ei ole edes syytä huutoon tai draamaan. Päihtyneelle vain sanotaan ystävällisesti mutta tiukasti että olet päihtynyt joten poistu ole hyvä/ poistumme kiitos, palataan asiaan kun olet selvä. Tiedän että tämä ei ole helppoa, mutta muuten suhde menee myrkylliseksi ja sitä itsekin katkeroituu. Tsemppiä!
Minulla on vähän ehkä nurinkurinen ajatus. Sanokaa vaan jos se on mielestänne ihan järjetön.
Meillä lapsuudenkodissa pitkät juhlapyhät oli osin sen takia hankalia, että koko lasti moneksi pyhäksi piti ostaa kerralla. Ja kuten tunnettua, ei alkoholistilla juomatonta viinaa ole!
Niinpä sitten kaikki alkoi mennä päin helvettiä heti koska kaikki se "moneksi illaksi" tarkoitettu viina juotiin kerralla pois.
Olisiko se voinut helpottaa, jos alkoholia olisi voinut ostaa vapaammin muinakin päivinä. Mene ja tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa.
Tuo lienee pitkään jatkunut ongelma?
Oletko hakenut itsellesi apua esimerkiksi al-anonista?
On ihan lapsuudestani ollut alkoholisti. Kai sitä aina toivoo että olisi edes harvoina päivinä kuten jouluna selvänä. Kun joskus se onnistuu mutta ilmeisesti hän juo nykyään vielä enemmän. Ennen joi "vain" jokatoinen päivä kun taas nyt on pitkiä putkia ja usein.
En voi tehdä mitään. Se on kamala tunne.
Nähdä åiti masentuneena ja täysin hunningolla. Toivon rippeetkin alkaa olemaan kadoksissa, edes siitä yhdestä selvästä päivästä jonka tulisin häntä näkemään. Tuskin näen enää.Terapia aikaa luojan kiitos helmikuussa näillä näkymin.
Ap
Jos hän on ollut alkoholisti lapsuudestasi asti ja nyt juo holtittomasti, asia valitettavsti ratkeaa pian ihan itsestään. Saatte pian hautajaiset. Olen alalla ja nähnyt liian usein miten surullisesti hoitamaton alkoholismi päättyy. Varsinkin kun ikää tulee lisää, keho ei vain enää kestä.
Vastaan tähän pikaisesti kun ehdin ja luen kyllä tässä kommentteja välillä, kiitos näistä.
Tarkoitin noilla litratolkulla viinaa, että kun kävin siellä niin vieressään on tyhjiä litran Leijona-pulloja ja myöskin taisin yhen täyden siinä nähdä nopeasti. Koko homma oli tänään minuuteissa ohi ja jokainen niistäi täyttä draamaa, jossa tuli samalla rekisteröityä Leijona-pullot.
En tiedä missä ajassa juonut nekin mutta juuri oli yksi drinkki siinä meneillään. Kamalassa marttyyritilassaan tyhjää katsoen jalka polven yli istuen eikä ollut "kuulevinaan" minua paitsi vasta kun tulin ihan lähelle katsomaan, että onko tuo ihminen edes kunnossa vai jo psykoosiin vaipunut. Sain siihen vastauksen lähes heti ja poistuin koko kämpästä samantien.
Ap