Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu todella pahalta. Äiti joi joulun ja on nyt masentunut kun emme olleet hänen kanssaan.
26.12.2021 |
Kirjoitin tästä jouluaattona mutta jäsentelen tässä omia ajatuksiani tapahtuneiden kulusta.
Jouluaattona tuli humalassa joulua viettämään meille lapsiensa luokse.
Hänellä on tiukka kielto alkoholin käytöstä meidän seurassa ja asiaa on käsitelty useita kertoja. Johtuu vain siitä koska alkaa erittäin riidanhaluiseksi ja dramaattiseksi juotuaan. Aivan toiseksi ihmiseksi, joskus jopa psykoottiseksi.
No jouluaatto meni lopulta ihan ok kun joi salassa muilta perheenjäneiltä ja suht kohtuullisesti. Rauhoittelin tilannetta, jotta äiti voisi viettää jouluaattoa kanssamme, toivoen että kaikki päättyy hyvin.
Lähti kotiin hyvillä mielin ja toivotti meidät joulupäivän aterialle.
Sovimme, että on sitten täysin selvinpäin kun tulemme aamupäivästä syömään.
No ei ollut, oli ihan reilusti juonut, todella kännissä ja väitti juoneensa kaksi kaljaa. Veli suuttui ja lähdimme pois samantien.
Rupesi itkemään ja syyllisti minuakin ja laitteli perään vielä useita känniviestejä kun hänen joulu pilalla ja kaikki ruoat teki meitä varten, muistutti, että hän on meidät synnyttänyt ja kehtaammekin näin tehdä.
Tänään kävin äidin luona vielä kun piti hakea yksi juttu. Ei puhunut sanaakaan, katsoi tyhjyyteen ja litroittain viinapulloja vieressä. Oli selvästi hyvin masentunut ja loukkaantunut. Jälleen viina maistui, tänäänkin. Varmaan meidän vika sekin ja raivosi, että minun pitää pysyä kaukana.
Lähdin tietenkin heti kun piti hakea vain tärkeä tavara ennen kuin lähden toiselle paikkakunnalle.
Pahalta tuntuu. Tavallaan syylliseltå että pilasimme hänen joulun ja että hänellä meni aikaa ja rahaa turhaan. On muutenkin köyhä.
Samalla olen sanaton, en tiedä miten asiaa pitäisi käsitellä. Huoli hänestä ja samalla olen täysin kyvytön tekemään mitään saatika kestämään hänen humalaisia ulostulojaan.
No ei voi mitään, toivottavasti hän ei masennu enempää.
Kommentit (62)
Alkkis pitää nujertaa totaalisesti. Kun on murtunut henkisesti voi löytyä nöyryys hakea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi joulun pilasi viina, et sinä eikä kukaan muukaan ihminen.
Vierailija kirjoitti:
En usko tätä stooria. Joku toimittaja tekee taustajuttua stooriinsa ja kerää ihmisten kokemuksia? Tai joku muuten vaan fantisoi?
Kukaan, joka on umpikännissä, ei jaksa eikä pysty kirjoitella kenenkään perään pitkiä tekstiviestejä! Itkuiset kännipuhelut ovat alkkisten juttu. Jo tällä vinkillä kirjoitat paremman stoorin ensi kerralla...
Olin joku aika sitten eräässä yhdistyksessä. Eräs hallituksen jäsen on tolokun immeinen selvin päin, mutta moni on lähtenyt sen takia, kun on humalassa ilkeä. Hän kirjoittelee todella selväsanaisia viestejä ryhmiin kännissä, mutta ne on täynnä ilkeilyä ja ottaa puheeksi oma-alotteisesti haukkua niitä, jotka on hänen ikeensä alla juuri sillä hetkellä. Eli kyllä jaksaa, viestien sävystä jo näkee, että nyt on täti taas korkannut viinipullon ja toisen perään parin alkupalaoluen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko tätä stooria. Joku toimittaja tekee taustajuttua stooriinsa ja kerää ihmisten kokemuksia? Tai joku muuten vaan fantisoi?
Kukaan, joka on umpikännissä, ei jaksa eikä pysty kirjoitella kenenkään perään pitkiä tekstiviestejä! Itkuiset kännipuhelut ovat alkkisten juttu. Jo tällä vinkillä kirjoitat paremman stoorin ensi kerralla...
Mun eksä ainakin suolsi nimenomaan kännissä sivutolkulla sähköpostia… kylmää, julmaa, viiltävän ivallista, raivoa tihkuvaa tekstiä. Ainoastaan satunnaisista kirjoitusvirheistä ja tietyistä fraaseista pystyi päättelemään että tämä on kännissä kirjoitettu. Aika moni kirjailijakin oli pahasti alkoholisoitunut ja kirjoitti silti…
Mutta sähköposti on ihan eri asia, helppo kirjoittaa kunnon näppiksellä! Tekstiviestin näpyttely on motoriikan kannalta tosi hidasta ja hankalaa jo ihan selvinkin päin, ei voi kyllä kovin kännissä olla, jotta pystyy vielä pieniä näppäimiä käyttämään ja eihän alkkiksen lyhyt pinna riitä mihinkään noin vaivalloiseen, siksi ne kieltämättä mieluummin aina soittaa. Tosin kyllähän tekstarinkin tekee mutta niin kuin tossa sunkin tapauksessa, kohde on silloin tosi tärkeä eli siis romanttisen rakkauden/ihastuksen kohde, puoliso tai eksä tai ihastus. Mun mielestä alkkis pitää lapsiaan aika yhdentekevinä, eräänlaisina oman itsensä jatkeina ja tuotoksina. Siksi niihin ei jaksa käyttää samalla tavalla energiaa. Jopa satunnainen baarituttu on heille kiinnostavampi tekstarien lähettämisen kohde kuin oma lapsi.
Alkoholistien lempipuuhaa on syyllistää lapsiaan ja vetää siinä(kin) älyttömät överit.
Alkoholistien lempipuuhaa on seurustelu pullon kanssa. Kaikki muut toissijaista, etenkin lapset.
Alkoholistin tyydyttävimmät olotilat: itsesäälinen tissuttelu pullon seurassa tai mahtava bilettäminen, mielellään seurueen keskipisteenä samanhenkisessä seurassa, johon liittyy toivon mukaan myös romanttista vipinää.
Lapset jää todella kauas noiden kahden päämielipuuhan taakse.
Ja jos alkoholisti-vanhemmalla on myöskin alkava muistisairaus, voi se kaikki aggressiivisuus ja vainoharhainen syyttely saada ihan uusia kierroksia… Se on erittäin raskasta, mutta jälkeläisten pitää suojella itseään, harventaa kontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko tätä stooria. Joku toimittaja tekee taustajuttua stooriinsa ja kerää ihmisten kokemuksia? Tai joku muuten vaan fantisoi?
Kukaan, joka on umpikännissä, ei jaksa eikä pysty kirjoitella kenenkään perään pitkiä tekstiviestejä! Itkuiset kännipuhelut ovat alkkisten juttu. Jo tällä vinkillä kirjoitat paremman stoorin ensi kerralla...
Mun eksä ainakin suolsi nimenomaan kännissä sivutolkulla sähköpostia… kylmää, julmaa, viiltävän ivallista, raivoa tihkuvaa tekstiä. Ainoastaan satunnaisista kirjoitusvirheistä ja tietyistä fraaseista pystyi päättelemään että tämä on kännissä kirjoitettu. Aika moni kirjailijakin oli pahasti alkoholisoitunut ja kirjoitti silti…
Mutta sähköposti on ihan eri asia, helppo kirjoittaa kunnon näppiksellä! Tekstiviestin näpyttely on motoriikan kannalta tosi hidasta ja hankalaa jo ihan selvinkin päin, ei voi kyllä kovin kännissä olla, jotta pystyy vielä pieniä näppäimiä käyttämään ja eihän alkkiksen lyhyt pinna riitä mihinkään noin vaivalloiseen, siksi ne kieltämättä mieluummin aina soittaa. Tosin kyllähän tekstarinkin tekee mutta niin kuin tossa sunkin tapauksessa, kohde on silloin tosi tärkeä eli siis romanttisen rakkauden/ihastuksen kohde, puoliso tai eksä tai ihastus. Mun mielestä alkkis pitää lapsiaan aika yhdentekevinä, eräänlaisina oman itsensä jatkeina ja tuotoksina. Siksi niihin ei jaksa käyttää samalla tavalla energiaa. Jopa satunnainen baarituttu on heille kiinnostavampi tekstarien lähettämisen kohde kuin oma lapsi.
Alkoholistien lempipuuhaa on syyllistää lapsiaan ja vetää siinä(kin) älyttömät överit.
Alkoholistien lempipuuhaa on seurustelu pullon kanssa. Kaikki muut toissijaista, etenkin lapset.
Alkoholistin tyydyttävimmät olotilat: itsesäälinen tissuttelu pullon seurassa tai mahtava bilettäminen, mielellään seurueen keskipisteenä samanhenkisessä seurassa, johon liittyy toivon mukaan myös romanttista vipinää.
Lapset jää todella kauas noiden kahden päämielipuuhan taakse.
Meillä mentiin tämän kaavan mukaan. Me lapset olimme niin epäolennainen osa näytelmää, ettei meitä edes vaivauduttu syyllistämään. Kaikki tohina keskittyi pulloon tai isän ja äidin välisiin juttuihin ja myöhemmin juurikin siihen ihanaan "samanhenkiseen seuraan".
Kiitos kovasti vertaistuesta teille.
Kyllä tuo alkoholistien aikuinen lapsi - ryhmä olisi minulle oikeinkin hyvä. Olen joskus siellä käynyt, vuosia sitten pari kertaa mutta en ollut siihen valmis. Liikaa tuli tunteita pintaan enkä pystynyt olemaan siinä mukana.
Olen ihan vahva ihminen ja tiedostan kaiken mitä kirjoitatte. Teidän ettei ole siis minun vikani hänen juominen, ei tälläkään kertaa mutta sitä kohtaamista on vaikea kertoa. Kaikella järjellä tiedän, että no kun ei kerta pysty sopimuksista pitämään kiinni niin turhaa änkyröi ja itkee itsesäälissä kieriskellen. Ryypäisi nyt vain ja pitäisi hauskaa kun tiesi tasan tarkkaan ehdot ja miten käy jos juo.
On minulla sitä tervettä vihaakin mutta silti se syyllisyys jotenkin menee tuonne todella syvälle - ei hänen juomisestaan vaan ehkä siitä etten osaa olla tukena tai "oikeanlainen" lapsi. Vaikka tiedän että juuri näin tässä pitikin käydä näillä ehdoilla, ei vaihtoehtoja.
Kaikki tämä triggeröi jotain syviä tunteita ja käyttäytymismalleja minussakin. Yritän kuitenkin vain ajatella tämän mahdollisimman neutraalisti enkä tietenkään ole häneen yhteydessä. Näemme hänen kanssaan hyvin vähän yleensäkin enkä ole juuri yhteydessä. Koska en vain jaksa, en jaksa pahoittaa mieltäni hänen takiaan ja taas siinä kävi näin.
Tuskin ens jouluna pyydämme enää häntä mukaan tai en ainakaan pidä pienintäkään toivoa yllä, että on selvinpäin.
Niin ja siitä viestittelystä. Voi kyllä, niitä viestejä tulee. Täysin aivottomia, hyvä että saa edes sanoista selvää ja jos jotenkin saa niin sekään ei ole kaunista luettavaa. Ihan sekopäistä marttyyripaskaa ja yleensä lopulta joutuu aina estämään koska alkaa se soittelukin pommituksena, joihin ei vastata vaan lopulta estetään kokonaan.
Hän on liikaa vaikuttanut elämääni. Tuntuu, etten voi häntä äidikseni edes enää kutsua, on muuttunut ja ollut jo vuosia todella masentunut mutta silti inhimillinen puoli on ollut osittain jäljillä ja jotain järkeä touhuissaan. Nyt ei ollut kyllä mitään muuta kuin juoppo akka, jonka jutuissa tai teoissa ollut mitään tolkkua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://kuningataralkoholi.sarjakuvablogit.com/
siinä toimiva linkki
Kiitos linkistä!
Luen tänään tämän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP: olen ollut samassa veneessä. Joulut on usein olleet taistelua, että on saanut pitää omille lapsille edes sen selvän joulun, jota ei ole känninen isoäiti pilaamassa. Itse lapsena joutunut jouluja pelkäämään. Kerran suorastaan ajettiin känni-isoäiti pois joulunvietosta, kun ei pystynyt odottamaan että lapset saadaan nukkumaan, vaan korkki piti heti narauttaa.
Mikä ääliö tuokin kommentoija, jonka mielestä känniset on sitä ja tätä eikä kirjoita tekstareita. Joo ei ehkä ne 30-luvulla syntyneet.
Alkoholisti ei pysty tuntemaan tunteita, joten ne pitää turruttaa alkoholilla. Jouluilo nyt ensimmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Kysy näin:
Sinä: "Oletko vihainen minulle/meille?"
äitisi: "kyllä"
Sinä: " Mistä se johtuu? Mitä voitaisiin tehdä asialle? "
Äiti: "teidän pitää hyväksyä minut tällaisena kuin olen! minä olen raatanut vuoksenne ja jaada jaada, kyllä minun pitää saada rauhassa juoda ne pari kaljaa, jos haluan! te olette syyllisiä, en minä!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko tätä stooria. Joku toimittaja tekee taustajuttua stooriinsa ja kerää ihmisten kokemuksia? Tai joku muuten vaan fantisoi?
Kukaan, joka on umpikännissä, ei jaksa eikä pysty kirjoitella kenenkään perään pitkiä tekstiviestejä! Itkuiset kännipuhelut ovat alkkisten juttu. Jo tällä vinkillä kirjoitat paremman stoorin ensi kerralla...
Kyllä vaan pystyy, on kokemuksia alkoholisti-ezän viesteistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, äitisi on ihan itse pilannut joulunsa juomisellaan. Alkoholisti syyllistää aina läheisiään, riippumatta siitä mitä he tekevät ja se syytös voi olla ihan mikä tahansa. Alkoholisti ei välitä teidän tunteistanne, ei ymmärrä teidän näkökantaanne eikä pysty olemaan juomatta jouluna vaikka ehkä haluaisikin. Alkoholi on jo liian vahva houkutin ja ohittaa tuossa tilanteessa kaiken muun.
Et voi auttaa äitiäsi tuossa tilanteessa. Parasta mitä sisarustesi kanssa voitte tehdä, on itsenne suojelemiseksi välien katkaiseminen kokonaan. Pohjakosketus on ainoa asia jolla alkoholistin elämä ehkä muuttaa suuntaa parempaan päin ja ehkä motivoi hoitoon. Teidän pitää vetää rajanne ja pitää niistä kiinni. Niin kauan kun äiti juo, hänellä ei ole lapsia. Oman terapiasi lisäksi kannattaa hakea apua esim https://www.al-anon.fi/ Alkoholistien läheisten ryhmästä.
Vaikka välien katkaiseminen tuntuu rajulta ja julmalta, ja varmasti on kova huoli äidin selviämisestä, se on ainoa tapa suojella itseäsi. Läheisen alkoholisimi rikkoo sinut, saa kokemaan syyllisyyttä ja ahdistusta, vaikeuttaa elämääsi ja aiheuttaa kaikenlaista draamaa. Ilman sitäkin pärjää.
Voimia kovasti! Tie ei ole helppo… been there, done that.
Kiitos sinulle viestistä. Olet varmasti oikeassa.
Olet käynyt tekstisi perusteella kovia aikoja läpi aiheen saralla ja vaikutat ihmiseltä, jolla on ainakin nykyään terveet rajat ihmissuhteissa.
Hyvää jatkoa sinulle.
Minä otan nämä neuvot käytäntöön, tilanne on niin raskas meitä jokaista kohtaan, ettei muuta ole tehtävissä. Pahemmaksi tämä ei ainakaan voi muuttua, ehkä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa vaikea alkoholiongelma jos litroittain alkoholia juo. Tavallaan alkon vaikutuksen alainen koko ajan.
Jos joulupäivänä noin humalassa ja litroittain alkoa niin miten on muka kyennyt tekemään kaikki jouluruoat kuten ap kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Jos joulupäivänä noin humalassa ja litroittain alkoa niin miten on muka kyennyt tekemään kaikki jouluruoat kuten ap kertoo.
Voi kuule. Mun äitini oli ravintola-alan ammattilainen, varmaan töissäkin välillä kännissä, ja osasi tehdä sapuskat vaikka minkälaisessa humalatilassa. Aivan kuten alkoholistimuusikot vetää sen säkkijärven polkan vaikkei jaloillaan pysyisi.
Puhumattakaan siitä, että suurin osa jouluruuista tehdään etukäteen ja vain lämmitetään ennen ruokailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko tätä stooria. Joku toimittaja tekee taustajuttua stooriinsa ja kerää ihmisten kokemuksia? Tai joku muuten vaan fantisoi?
Kukaan, joka on umpikännissä, ei jaksa eikä pysty kirjoitella kenenkään perään pitkiä tekstiviestejä! Itkuiset kännipuhelut ovat alkkisten juttu. Jo tällä vinkillä kirjoitat paremman stoorin ensi kerralla...
Kyllä kännitekstiviestejä pystyy kirjoittamaan, jos tahtotila on kova mutta kieltämättä niitä harvemmin kirjoitellaan lapsille, puolisoille ja seurustelukumppaneille sen sellaisille sitäkin enemmän.
Näin on. Ei niissä viesteissä mitään tolkkua ole, mutta tekstiä tulee kyllä. Tajunnanvirtaa.
Jos päihdeongelmaisella on vielä narsistisia taipumuksia, ei hänellä ole aikomustakaan pitää mitään lupauksia. Hän saa jotain sairasta nautintoa siitä, että saa pilattua läheisille tärkeitä asioita esim. juhlapyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos joulupäivänä noin humalassa ja litroittain alkoa niin miten on muka kyennyt tekemään kaikki jouluruoat kuten ap kertoo.
Tästä huomaa että täällä kirjoittelee ihmiset joilla ei ole mitään käsitystä siitä millaista on alkoholismi. Alkoholisti on tottunut humalatilaan. Hän voi olla kolmen promillen humalassa, kävellä suorassa, vaikuttaa toimivan aivan järkevästi. Monenlaiset arkitoimet, kuten ruuanlaitto sujuvat ihan näppärästi. Ehkä saattaa tulla pientä haparointia, saa pienen haavan sormeen, lipsahtaa liikaa suolaa ruokaan tai unohtuu suola kokonaan… sellaista mitä nyt voi normaalistikin tapahtua, ehkä vaan hieman enemmän käy noita juttuja. Sama sen tekstiviestien kirjoittamisen kanssa, sormet kyllä toimii mutta sisältö kertoo humalatilasta.
Sen humalan tunnistaa poissaolevuudesta, harittavasta katseesta, hiukan omituisista jutuista tai poikkeavasta hiljaisuudesta, ehkä ylenmääräisestä hilpeydestä vähän ihmisestä riippuen. Toimintakyky voi silti olla hyvinkin normaali. Nyt ei puhuta Maija Meikäläisestä joka vetää rankan kännin vaan Anna Alkoholistista jolla on veressä jatkuvasti promilleja ja joka kouristaa siinä vaiheessa kun promillet laskevat tasolle 0,5.
Alkoholisti on usein myös suunnittelun mestari. Hän pystyy projekti-insinöörin tarkkuudella hoitamaan jonkun homman valmiiksi voidakseen sitten juoda rauhassa… eli yhdet jouluruuat ei ole ongelma eikä mikään…
Luin sun aiemman ketjun ja vastasinkin silloin siihen, että kannattaa itse tehdä ne päätökset, koska alkoholistiin ei voi luottaa ja tulee vaan pettymystä toisensa jälkeen. Tuota alkoholistin pillin mukaan hyppäämistä kutsutaan läheisriippuvuudeksi. Googleta ja lue siitä.
Hei Ap, äitini on alkoholisti ja hän nimenomaan ei pysty olemaan juomatta juuri silloin kuin pitäisi: kunnon konttaus-örvellyskännit vetänyt juurikin jouluna, äitienpäivänä ja lasten syntymäpäivinä.
Aloin toipua kaikesta siitä kun vähensin huomattavasti yhteydenpitoa ja lakkasin toivomasta häneltä *yhtään mitään*. Tunnustin itsleni ettei minulla ole äitiä sanan varsinaisessa merkityksessä.