Missä olitte kun Tapaninpäivän tsunami iski 2004?
Kommentit (131)
Kotona olin ja täällä Suomessa, jossa ei tsunamit ole häirinneet.
Kotona. Uutisissa kerrottiin ettei suomalaisia ole kateissa tai ettei suomalaisilla ole hätää. Maailmalta alkoi tulla nopeasti tietoa että paljon turisteja menehtynyt, myös suomalaisia.
Suomessa tiedonkulku hidasta ja jopa valehtelua medioissa.
Kotona olin. Olin 17-vuotias. Sinä vuonna jätimme ystävieni kanssa uudenvuoden raketit ampumatta. Tuntui niin pahalta se tilanne.
Aamulla aikaisin aukaisin telkkarin ja tekstiteeveestä luin tietoa tapahtuneesta. Silloin puhuttiin yhdestä ainoasta uhrista kansallisuutta mainitsematta.
Todellinen tuhon laajuus selvisi vasta vajaan vuorokauden kuluttua.
Suomessa olin ja odotin esikoista. Työkaverin tuttu menetti vajaan vuoden ikäisen vauvansa siellä. Tuntui tosi pahalta...
Olin puutteessa, kuten yhä vielä tänäkin päivänä
Silloin oli NightWishin konsertti tapanina. Onko siitä todella jo kohta 18v. Siis ihan oikeestiko. Melkein 20v.
Vierailija kirjoitti:
Lanzarotella, katselin bbcn uutisia ja seurasin Suomen uutisia samaan aikaan. Suomessa ei uutisoitu vielä mitään siinä vaiheessa, kun maailmalla jo uutisoitiin karmeasta tapahtumasta. Sitten ensimmäinen pikku-uutinen Suomen mediassa, joukossa ei tiettävästi suomalaisia... Kesti päivän, ennen kuin Suomimediat heräsivät. Se oli hetki, jolloin siirryin muiden maiden tietotoimistojen uutisia seuraamaan.
Ai? Kyllä meidän telkkarissa kerrottiin sitä mukaa kun tietoa tuli. Mitä suomalaisia medioita seurasit, jos niissä ei kerrottu?
Olin perheeni luona joululomalla. Saimme tietää katastrofista tv-uutisista.
Vasta pari päivää katastrofin alettua minulle valkeni miten suuresta tapauksesta on kyse. Katselin päivällä tv-uutisia aiheesta, ja uutisankkuri sanoi Ylen on avanneen teksti-tv:n sivut, joilla on päivittyvä nimilista menehtyneistä / kadonneista suomalaisista. Katsoin listaa ja järkytyin, kun siellä oli nimistä päätellen monta kokonaista perhettä: vanhempien ja lasten nimet allekkain.
Se oli hirveää ja jotenkin käsittämätöntä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Thaimaassa, merellä sukellus ja kalastus reissulla. Siellä ei huomannut yhtään mitään. Tuk7kohta saarella vesi oli käynyt rantakuppiloiden lattialla, mutta muuta vahinkoa ei käynyt. Siellä kuultiinnettä koko rannikko oli tuhoutunut.
Täällä joku kehtaa alapeukuttaa elämäni traumaattisinta kokemusta. HAVETKÄÄ v...un kus...päät!!!!!!!!!
Muistan jonkun paikallisen kertoneen, että huonoon kuntoon päässeet kuolleet länsimaalaiset oli helppo tunnistaa keskivartalolihavuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa olin ja odotin esikoista. Työkaverin tuttu menetti vajaan vuoden ikäisen vauvansa siellä. Tuntui tosi pahalta...
Ei siellä kai sen ikäisiä kadonnut?
Vierailija kirjoitti:
Muistan jonkun paikallisen kertoneen, että huonoon kuntoon päässeet kuolleet länsimaalaiset oli helppo tunnistaa keskivartalolihavuudesta.
Kyllä ne tunnisti ihan ihon väristä. Googleta kuvat tsunami 2004
Kotona joulunvietossa. Demi.fi:stä seurasin jälkipyykkiä, olin 14v.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta mokoma roska. Itse menivät sinne porsastelemaan ilman matkavakuutuksia ja aluetta tuntematta. Sitten itketään, että näin kävi. Totuus on, että ketään ei Suomessakaan olisi kiinnostanut tsunami hevonheppiä, jos siellä ei olisi ollut länsimaalaisia.
Niin.
Esimerkiksi Haitin maanjäristys reilu kymmenen vuoden takaa oli jopa enemmän uhreja vaatinut tapahtuma, mutta ylläri kun sepä ei ketään kiinnostakaan samalla tavalla. Siellä kun ei juuri länsimaalaisia ollut, varsinkaan lomailevia turisteja.
Muistan joidenkin suomalaisvanhempien etsivän netin kautta vuoden ikäistä Paavoa. Heille oli annettu useilla ruumiiden kuvilla vihjeitä, mutta mikään ei niistä täsmännyt tuntomerkkeihin. Ruumiista on tosin vaikeaa tunnistaa, jopa perheenjäsenenä. Mitähän sen pojan vanhemmille nykyään kuuluu? Mitään tuoreimpia juttuja vaikkapa neljä vuotta tsunamin jälkeen ei löydy. Hyvin todennäköistä, että pienen Paavon ruumis on kadonnut olemattomiin ja maatunut, eikä oikeaa vastausta tulla koskaan saamaan. Vanhemmille ikuinen kärsimys elää epätietoisuudessa kadonneen lapsensa kohtalosta :(