Missä olitte kun Tapaninpäivän tsunami iski 2004?
Kommentit (153)
Khao Lakissa mutta en rannalla.
Ihastuksen olin just nähnyt paljoa muita muistikuvii ei oo.
Olin muistaakseni silloisen avopuolisoni luona. Odotin lastani kolmannella kuulla ja vaikka normaalisti toisten tuska tuntuu minussa jopa fyysisenä kipuna, jostain syystä silloin vain totesin, että onpas kamalaa, mutta en kyennyt käsittämään sitä tunteiden tasolla. Arvelen, että se johtuu siitä, että hormonitoimintani suojasi psyykeäni ja jotenkin esti minua ottamasta negatiivisia asioita vastaan lapseni suojelemiseksi. Häpeän myöntää tätä, mutta silloin lähinnä ärsyynnyin siitä, että kuukausitolkulla asiasta uutisoitiin ja puhuttiin.
Sittemmin olen itkenyt lukemattomia kyyneleitä tapahtuneen vuoksi ja kyennyt suhtautumaan asiaan minulle tyypilliseen tapaan. Tavallaan oli helpompaa hyväksyä se sikäli, että syyllisiä ei ollut, mutta se ei kuitenkaan poista sitä, että se aiheutti järjettömän määrän kärsimystä eikä sitä toivoisi kenellekään.
Suomessahan ihmiset ihan itse mokasi tsunamiuutisoinnin, sitten syyttivät viranomaisia kun itse eivät ymmärtäneet ja toimivat väärin. Joidenkin oli erittäin vaikeaa hyväksyä sitä että aluksi virallista tietoa ei vielä ollut saatavilla. Huhupuheita oli kyllä, mutta eihän viranomaiset voi tiedottaa mitään vain huhuihin perustuen.
Ihmiset itse tukkivat kriisinumerot hätäpäissään ja turhaan, kun samoja ehkä kadonneita ihmisiä kyselivät monet ihmiset, siksi numerot ruuhkautuivat. Joidenkin oli myös vaikea ymmärtää, ettei ulkoministeriölläkään ollut kristallipalloa mistä katsoa heille reaaliajassa, että missä se heidän jossain päin Thaimaata lomaileva sukulaisensa on just sillä hetkellä ja mitä hänelle kuuluu.
Netin nimilistat oli sekavia siksi koska kadonneiden ihmisten sukulaisten lisäksi näiden tuttavat kirjoittelivat kukin omat versionsa ihan vaan kuulemiensa huhujen perusteella. Toki myös paikalla olevilta läheisiään menettäneiltä ei välttämättä saatu niin oikeita tietoja.
Kentin maaseudulla, brittien mediassa seurattiin Indonesian tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan ihmiset ihan itse mokasi tsunamiuutisoinnin, sitten syyttivät viranomaisia kun itse eivät ymmärtäneet ja toimivat väärin. Joidenkin oli erittäin vaikeaa hyväksyä sitä että aluksi virallista tietoa ei vielä ollut saatavilla. Huhupuheita oli kyllä, mutta eihän viranomaiset voi tiedottaa mitään vain huhuihin perustuen.
Ihmiset itse tukkivat kriisinumerot hätäpäissään ja turhaan, kun samoja ehkä kadonneita ihmisiä kyselivät monet ihmiset, siksi numerot ruuhkautuivat. Joidenkin oli myös vaikea ymmärtää, ettei ulkoministeriölläkään ollut kristallipalloa mistä katsoa heille reaaliajassa, että missä se heidän jossain päin Thaimaata lomaileva sukulaisensa on just sillä hetkellä ja mitä hänelle kuuluu.
Netin nimilistat oli sekavia siksi koska kadonneiden ihmisten sukulaisten lisäksi näiden tuttavat kirjoittelivat kukin omat versionsa ihan vaan kuulemiensa huhujen perusteella. Toki myös paikalla olevilta läheisiään menettäneiltä ei välttämättä saatu niin oikeita tietoja.
Eivätkä ymmärtäneet että kaikkea ei voi aina saada mulle kaikki heti nyt. Maailman mittakaavassa Suomen toiminta oli esimerkillista ja evakuoinnissa Suomi oli ensimmäisiä, vuodenvaihteessa kaikki suomalaiset oli evakuoitu.
Olimme perheen kanssa Karon Beachilla joka siis selvisi aika hyvin
Ihan typerää että uutisointi keskittyi Thaimaahan