Äitiyslomalla yksinäinen: "En kuulunut kenenkään kerhoon"

Paljon riippuu ihmisestä, tuleeko toimeen muiden kanssa. Toisia äitejä kiinnostaa toiset asiat, toisia toiset. Mulle on ollu perhekerhoiss ja mll perhekahvilassa käynnit tosi paljon iloa arkeen tuovia juttuja. Ihana nähdä, kun lapsi siellä leikkii innoissaan ja mä voin jutella muiden kans tai välillä olla vain hiljaa. Aloitettiin kerhot kun mun esikoinen oli 4kk, nyt hän on 1,5vee ja toinen meille on ens vuoden alussa tulossa. Koko tämän ajan Oon kotona ollut ja musta on ihanaa päästä juttelemaan tuttujen äitejen kanssa :)

Muutettiin tälle uudelle paikkakunnalle ku Olin puolivälissä raskautta erikoisesta, Enkö tuntenut ketään muita oikein, yhden kamuni anoppila Täällä oli ainut tuttu. Niin Mulla oli kova tarve alkaa luoda itselleni verkostoa.

Nyt on sitten tuttuja tullut paljon ja olen enemmänkin ystävystynyt joidenki äitejen kanssa.

Tiedän, että kaikkien juttu ei Oo kerhoilu lapsen kanssa, mutta mun juttu se on ollu todellakin :) Ja huom. Aina ei Oo ollu mullekaan niitä juttukamuja siellä, mutta ei se Oo mua haitannut, ihana nähdä että lapsi viihtyy ja kyllä niitä pikkuporinoita tulee kun vain itse on "helposti lähestyttävä", esim hymyilee :) Ja voi myös olla omissa oloissaan halutessaan :)

En lukenut juttua. Luin vain otsikon, mutta tiedän jo missä vika on. Äiti on selvästi jotenkin outo tai huono, jos kukaan ei halua olla sen kanssa. Missä lapsen isä on? Missä äidin kaverit on? En muuten lukenut mitään kommenttejakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin kituutan, koska ei oo työpaikkaa johon palata enkä oo hakemisesta huolimatta sellaista saanut...ja toivon, että vauvan kasvaessa ja oppiessa esim. puhumaan tää muuttuis mielekkäämmäksi!

Mulla ei oo mitään ongelmaa viihdyttää itseäni ja tehdä elämästä mielekästä, jos oon yksin ja mulla on mahdollisuus keskittyä esim. lukemiseen, opiskeluun tai harrastusprojekteihin keskeytyksettä. Jatkuvasti vahdittavan ja viihdytettävän mutta silti paljon kitisevän vauvan kanssa onkin aika paljon haasteellisempaa. Meillä on aika vähän yhteisiä mielenkiinnonkohteita, joista ihan aidosti kumpikin nauttisi, itseasiassa tällä hetkellä ei taida tulla mieleen ainuttakaan vaan kaikki mistä vauva tykkää, on mulle helvetin tylsää ja kaikki mitä itse tykkään tehdä, on taas pois aidosta läsnäolosta vauvalle.

Voin lohduttaa, että kyllä se yli 1-vuotiaan kanssa on jo ihan erilaista, ja 2-vuotiaan kanssa voi olla jo vallan hauskaa. Oman kanssa aloin käymään enemmän retkillä yli 1,5-vuotiaana ja yli 2-vuotiaalle laitoin jo hyvällä omatunnolla kerran päivässä piirretyt, jotta sain puuhailla omaa juttuani. Vauvavuonna kaikki voi tuntua niin toivottomalta, mutta se kestää hetken. Pienellä vauvalla ei hirveänä niitä kommunikointikeinoja ole, tuon ajan kun jaksaa tarjota syliä ja rakkautta, niin kyllä se helpottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle kerrottiin että olen jonkinlainen super äiti koska käytin lapsellani kestovaippoja (tuli ilmi kun vaihdoin hänelle vaipan) ja imetin pitkään. Näin perhekerhossa.

Toisille sopii ja toisille ei nuo perhekerhot. Kävin kahdessa eri paikassa. Suosittuja puheenaiheita: kuinka vauva on kakannut, monta kertaa ja miten paljon, minkä väristä kakkaa on tullut. Mitä vauva on syönyt. Mikä vaippamerkki on paras ja kenellä on uusin molo kids haalari. Niin ja puolisoiden haukkuminen oli tärkeää. Olin outo koska olin yh jolla oli hyvät välit lapsen isän kanssa. Hohhoijaa. Kuka jaksaa jauhaa tuollaisia asioita?!

Minä imetin omaani pitkään (1v8kk) ja tuntuu että tuon vuoksi putosin "tavallisten äitien" klubista. Ihan tavallinen äiti se minäkin olen, en edes jaksanut tehdä luomusoseita (ei sillä, etteikö luomusoseita tekevä olisi ihan perusmamma hänkin), mutta monille normaalista poikkeaminen on liikaa. Se on se 6kk täysimetystä ja vuoden kieppeillä vieroitus, jos tahtoo "normaali" olla kai..

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi mukavaa tutustua perhekerhossa muihin äiteihin, oma 1 vuotiaani kun ei vielä muiden lapsien seurasta niin ymmärrä, eikä heistä leikkikaveria kaipaa. Ihmettelen kuitenkin kerhon väkeä, josta kukaan ei oiken edes tervehdi, rohkeimmat mutisevat hein takaisin. Suurin osa tuijottaa lapsiaan ja leikkii omien lastensa kanssa. Osa tulee juttelemaan vain kaverinsa kanssa, pesiydytään jonnekin nurkkaan juttelemaan ja käännetään muille selkä. Kyse on mll perhekahvilasta, jossa pitäisi olla vetäjä, mutta olen nyt keväällä useamman kerran käynyt j täytyypä sanoa, että en edelleenkään tiedä, kuka niistä paikalla olijoista se vetäjä on.

Sama kokemus edellisestä asuinalueesta. MLL:n kahvilassa oli järjestäjien ympärille tiivistynyt klikki. Ulkopuolisia ei edes tervehditty. Kerran olin ainoa klikin ulkopuolinen tapaamisessa, istuin yksin sohvalla, muut pöydän ääressä minne ei mahtunut mukaan. Kukaan ei tervehtinyt eikä jutellut. Meinasin alkaa itkeä.

Toisen lapsen kohdalla eri asuinalue ja meininki oli aivan erilaista. MLL:n kahvilassa sai heti kavereita, joidenkin kanssa on ystävyys kestänyt. Löytyi vaunulenkkiseuraa.

Jälkeenpäin kaduttaa, etten laittanut valitusta MLL:oon. Perhekahvilatoiminnan tarkoitus tuskin on lisätä äitien pahaa oloa ja yksinäisyyttä!