Vekkuli

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 21:18"]Jos miehesi mielestä kaikki on hyvin eikä hän kaipaa tai ole valmis muutokseen, ei se tarkoita sitä, että sinun pitäisi olla tyytyväinen. Kyllä liittoja purkautuu ihan hyväksyttävästi vain toisen osapuolen tyytymättömyyteenkin. Ja jos ei sulla mitään tunteitakaan miestäsi kohtaan ole. Mun mielestä kaikille pitäisi suoda sen verran ihmisarvoa, että on rehellinen eikä johda harhaan. Siksi olen aina inhonnut kaiken maailman pelimiehiä ja -naisia. Kun annetaan vain tyytyväisenä olettaa. Miten olisi, voitko kertoa miehellesi, että sinulla ei ole enää tunteita ja siksi on parempi erota? Vaikka sitten eriävällä päätöksellä.
[/quote]

Niinhän se olis..mut jotain mä pelkään, mutta mitä? Kai sitä ajattelee että kun on lapset tehnyr hänen kanssaan "joutuu olemaan yhdessä", mutta tää on kaukana perheonnesta, liekö sellaista koskaan ollutkaan. Ja siitä olen hieman surullinen :( että en onnistunut lapsilleno tarjomaan hyvän perheen mallia... ap..

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 22:00"][quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 21:18"]Jos miehesi mielestä kaikki on hyvin eikä hän kaipaa tai ole valmis muutokseen, ei se tarkoita sitä, että sinun pitäisi olla tyytyväinen. Kyllä liittoja purkautuu ihan hyväksyttävästi vain toisen osapuolen tyytymättömyyteenkin. Ja jos ei sulla mitään tunteitakaan miestäsi kohtaan ole. Mun mielestä kaikille pitäisi suoda sen verran ihmisarvoa, että on rehellinen eikä johda harhaan. Siksi olen aina inhonnut kaiken maailman pelimiehiä ja -naisia. Kun annetaan vain tyytyväisenä olettaa. Miten olisi, voitko kertoa miehellesi, että sinulla ei ole enää tunteita ja siksi on parempi erota? Vaikka sitten eriävällä päätöksellä.
[/quote]

Niinhän se olis..mut jotain mä pelkään, mutta mitä? Kai sitä ajattelee että kun on lapset tehnyr hänen kanssaan "joutuu olemaan yhdessä", mutta tää on kaukana perheonnesta, liekö sellaista koskaan ollutkaan. Ja siitä olen hieman surullinen :( että en onnistunut lapsilleno tarjomaan hyvän perheen mallia... ap..
[/quote]

Ainahan se pelottaa. Ja ymmärrän tuonkin kyllä, että kokee velvollisuutta olla yhdessä. Itse olen päättänyt antaa omille lapsille juuri sitä perheen ja parisuhteen mallia. Meillä riidelläänkin ihan avoimesti. Lapset oppii, että tunteet kuuluu elämään ja konfliktit ei tarkoita sitä, että suhde olisi vaikeuksissa. Mutta en tiedä kuinka huonoksi avioliittoni pitäisi mennä, että lähtisin... Tai kuinka pitkään olla huono. Onhan nämä vaikeita pohdintoja, mutta sun elämäsi kuitenkin. Lapsesi elävät omaansa. Jokaiselle on vain yksi annettu, joten parempi ottaa siitä kaikki irti.

Nostan nyt tämän, jos se Vekkulini tähän jotain kommentoisi:)

N31

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 11:12"]

Nostan nyt tämän, jos se Vekkulini tähän jotain kommentoisi:) N31

[/quote]

Heipsan tänne täältäkin suunnalta... Vai tällaisia täällä on keskusteltu, on se hyvä, että tuo meitin virtuaalinen olkapää eli Horopersenarttuni ehti kanssasi N42 antoisaa keskustelua eilen hieman käydä :-)

Mutta siis joo, sinkkuhan minä...

Ja mitä tuohon aloittajan tilanteeseen taasen tulee niin ei se mielestäni ole kenenkään etu, josko sitä ollaan yhdessä vain ja ainoastaan lasten vuoksi ja takia... niin kylmältäkö se voi vaikuttaa ja kuullostaa... Voi käydä niin, että katkeroidut meitä kaikkia miehiä kohtaan tämän yhden takia? Vaikka sulla nyt ilmeisesti antoisa salasuhde onkin...

Et muuten kertonut, että mistäs päin datailet?

m41tre a.k.a Vekkuli

Kiitos kommenteista :) ap on stadin friidu joka vierailee usein tampereella :)

Vai stadista:) Noh, ootkos miettinyt sitä miehesi kanssa vakavan keskustelun pitämistä? Missä tämä sun panokamu muuten asuu? Onko homma toiminut ja tunteet pysynyt kurissa? Onko muuten vapaa vai varattu? Itse en varmaan varattua panokamua pystyisi ottamaan, liikaa tunnontuskia mulle. Oon kyllä muutenkin aika herkästi tunnontuskia saavaa tyyppiä:) Joku vapaa olisi kuitenkin kiva saada, koska oma mies ei ihan kaikkiin mun haluihin taivu:)

N31

Huomenta :) hän asuu lähistöllä..on mua muutaman vuoden nuorempi, naimisissa ja yksi lapsi. Ei nähdä kovin usein, mutta tunneside molempiin suuntiin on todella voimakas. Hän on kyllä jollain tapaa saanut mit eloon ja on ihminen jolle pystyn avautumaan kaikesta. MUTTA tässä on läsnä menettämisen pelko, vaikka hän on hyvin tärkeä mulle voi tämä kaikki kadota joku päivä sillä hänelle perhe tulee aina ensin. Ja se tietty pistää miettimään että pillunko takia hän mun seurassa viihtyy - :) ja näin se taitaa olla. Olen hyvin estoton ja himokas..näitä tunteita mulla ei ole ennen ollut..joten se vähän itseäkin ihmetyttää että miten voi haluta ja himota niin paljon?jonkin sortin suunnanetsintä mulla on tässä ihan selkeästi menossa!

Ap

Kuinka sä uskallat olla tuollaisessa panosuhteessa? Etkö pelkää, että poltat näppisi? Eikö se mies pelkää jäävänsä kiinni ja menettävänsä perheensä? Kun nyt olet vähän tuollaiseen tienristeykseen päätynyt, joku suunta sun on valittava. Ethän voi siihen risteykseenkään jäädä, odottamaan koska rysähtää. Eikö olisi tavoittelemisen arvoista saada sellainen ihminen rinnallesi, jonka kanssa saat tuntea itsesi rakastetuksi ja halutuksi ihan avoimesti? Kuten totesin, sulla on vaan yksi elämä etkä yhtään elettyä päivää saa takaisin. Mulla on omasta miehestäni sellainen olo, että vaikka ollaan tavattu jo nuorena niin yksi elinikä ei riitä, on niin paljon rakastettavaa:) Ei tuossa varmaan ollut päätä eikä häntää:) Mutta siis, mitä jos löydätkin sellaisen ihanan rakkauden sitten, kun sulla on rohkeutta sitä tavoitella ja kadutkin kovasti ettet tehnyt sitä jo aikaa sitten? Tämä nyt vaan tällaista aamupohdintaa... Tuli vähän sekavasti, mutta panettaa kuin pientä eläintä, tekee levottomaksi.

Huomenet täältäkin :)

Ensinnäkin, kyllä sitä vaan voi haluta ja himoita niin paljon, kun se kohde on oikea, joko ihan oma rakas taikka sitten seksikumppani... ja kun yleisesti ottaen, Nainen saavuttaa sen parhaimman seksuaalisuutensa "vasta" siinä 4-kympin korvilla, kun ymmärtää olla ns. sinut vartalonsa kanssa ja antautuu seksuaalisuudelleen ja himolleen... itselläni kun on tosiaankin kahdesta "puumasta" kokemusta ;-)

Onhan sitä toki poikkeuksiakin, kuten tämä meitin ihaNainen Horopersenarttu joka on tainnut olla sinut itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa jo huomattavasti pidemmän aikaa :-) Kun hän sitten joskus saavuttaa sen 4-kymmentä niin ihan "pelottaa" ajatellakin, että millainen seksipeto hänestä sitten tuleekaan :=)

Mutta joo, mitä tuohon salasuhteeseesi tulee niin toivon mukaan teillä olisi ne sävelet ns. selvät, että miksi olette yhdessä/tapailette, onko se vain intohimoista naimista vai voisiko siitä kehittyä myös jotain muuta... se kun on hirvittävin tilanne, josko toinen haluaisikin enemmän kuin mitä toinen, mistä on alkujaa ollut puhe ja mitä on sovittu...

Oli miten oli, ole vain oma itsesi, sopivan estoton ja himokas, nauti elämästäsi, ja ainakin tällä erää nuoremmasta kollista =)

m41tre a.k.a Vekkuli

Hyviä pointteja molemmilla, voidaanko mennä joku kerta yhdessä baariin parantamaan maailmaa ;) ap

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 15:25"]Hyviä pointteja molemmilla, voidaanko mennä joku kerta yhdessä baariin parantamaan maailmaa ;) ap
[/quote]

Horoperseellä on nuo lapset niin pieniä, että eipä tästä kovin usein baariin päästä:D Ainakaan kovin myöhään. Muuten kyllä lähtisin mielelläni:) Onko sun lapset muuten minkä ikäisiä?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 18:07"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 15:25"]Hyviä pointteja molemmilla, voidaanko mennä joku kerta yhdessä baariin parantamaan maailmaa ;) ap
[/quote]

Horoperseellä on nuo lapset niin pieniä, että eipä tästä kovin usein baariin päästä:D Ainakaan kovin myöhään. Muuten kyllä lähtisin mielelläni:) Onko sun lapset muuten minkä ikäisiä?
[/quote]

Mulla on 15 ja 11..eli aika lailla saa äiti mennä omia menojaan :)

No sulla onkin sitten sitä kuuluisaa omaa aikaa:) Mulla on nuorin 7kk ja esikoiskaksoset 6v:) Varmaan äitinä tiedät sen tunteen, kun ihan jatkuvasti on joku helmassa kiinni vaatimassa huomiota. Onneksi nuo eskarilaiset jo leikkii kavereittensakin kanssa, ei ole ihan niin työlästä enää. Ehkä Vekkuli lähtee sun kanssa käymään henkeviä keskusteluita:) Mä pääsen yöelämään ehkä kerran vuodessa:D Onko sun miehesi muuten haluton vai mitä? Onko ongelma ollut enemmän se, että on tampio eikä tajua huomioida vai haluttomuus?

N31

Kyllä vaan tuttu tunne :)..onpas sulla pienet lapset...no äkkiä ne kasvaa :)..niin asiaan palatakseni...en oikein tiedä mikä tuon ukon suurin ongelma on..mutta ei se ole koskaan himoinnut mua,joten voit kuvitella miltä tuntuu nähdä salarakas ja saada hänen palvontaa. Olen joskus yrittänyt olla aaktiivinen ja ehdottaa ja onhan sitä seksiä sit saatu - ilman esileikkiä, ilman suuseksiä' vain pari vetoa takaapäin ja se on siinä! Ja siihen mä tyydyin kunnes laitoin jalat ristiin ja päötin että jos tää on mitä saan en haluu ollenkaan. Ja niin ne jalat meni kiinni -vuosiksi!!no sitten löytyi tämä salarakas ja samalla taisi löytyä mun seksuaalisuus..joka on täysin päinvastainen kuin 20v sitten. Nyt haluis seksiä joka päivä:) mutta olen päässyt nauttimaan estotta kaikesta ihanasta..

ja sekin tavallaan sekoittaa pään:)

Ao

Noh, olin 25, kun tuplani syntyivät. Mun mies oli 23. Että ollaan ne ihan ajoissa alotettu, mutta ei tuota ikääkään vielä tämän enempää ole:D Pikkulapsiaikaa eletään. Välillä tunnen itseni kyllä jo ihan ikälopuksi. Varsinkin taas tänään... Mutta siis aiheeseen:) Eikö sulla sitten ollut nuordna itselläsi mitään sisäsyntyisiä haluja seksiin? Kun en voi kuvitella, että olisit saanut koskaan mitään irti parin minuutin rynkytyksestä. Etkö kaivannut seksuaalisia iloja vai mikä sai menemään naimisiin miehesi kanssa? Kehotan sua kyllä varovaisuuteen tuon panokamusi kanssa. Halutuksi tulemisen tunne ja yhdessä koetut voimakkaat seksuaaliset kokemukset saavat väistämättä kiintymään partneriin jollakin tasolla. Näin aivokemia toimii. Eikä sitä pitäisi aliarvioida. Voit vaikka miettiä itseksesi mitä tunteita kävisit läpi, jos panokamusi juuri nyt ilmoittaisi ettei koskaan enää tapaa sinua tai halua kuulla sinusta mitään. Nämä vp suhteet toimii vain niin kauan, kun säännöt on selvät eikä kumpikaan pelkää polttavansa näppejään.

N31

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 20:17"]Noh, olin 25, kun tuplani syntyivät. Mun mies oli 23. Että ollaan ne ihan ajoissa alotettu, mutta ei tuota ikääkään vielä tämän enempää ole:D Pikkulapsiaikaa eletään. Välillä tunnen itseni kyllä jo ihan ikälopuksi. Varsinkin taas tänään... Mutta siis aiheeseen:) Eikö sulla sitten ollut nuordna itselläsi mitään sisäsyntyisiä haluja seksiin? Kun en voi kuvitella, että olisit saanut koskaan mitään irti parin minuutin rynkytyksestä. Etkö kaivannut seksuaalisia iloja vai mikä sai menemään naimisiin miehesi kanssa? Kehotan sua kyllä varovaisuuteen tuon panokamusi kanssa. Halutuksi tulemisen tunne ja yhdessä koetut voimakkaat seksuaaliset kokemukset saavat väistämättä kiintymään partneriin jollakin tasolla. Näin aivokemia toimii. Eikä sitä pitäisi aliarvioida. Voit vaikka miettiä itseksesi mitä tunteita kävisit läpi, jos panokamusi juuri nyt ilmoittaisi ettei koskaan enää tapaa sinua tai halua kuulla sinusta mitään. Nämä vp suhteet toimii vain niin kauan, kun säännöt on selvät eikä kumpikaan pelkää polttavansa näppejään.

N31
[/quote]

Luulen että lapsuudessa koetulla seksuaalisella hyväksikäytöllä (lähisukulainen) on tähän suuri vaikutus..ehkä niin suuri että en itse sitä tajua. Pidin sosälläni tuon asian 15 vuotta ennenkuin siitä avauduin..olen ehkä lapsena mennyt lukkoon ja se lukko jatkunut pitkään sillä olen elänyt jonkinmoisessa sumussa.

miehen kanssa menin naimisiin koska tulin "yllätysraskaaksi"..eli ei tod. Mikään rakkausliitto!

Vähän riipaisi sydämestä kun pyysit ajattelemaan noita sanoja..tiedän kyllä sen että hän (salainen) ei mua jätä.

ap

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 20:54"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 20:17"]Noh, olin 25, kun tuplani syntyivät. Mun mies oli 23. Että ollaan ne ihan ajoissa alotettu, mutta ei tuota ikääkään vielä tämän enempää ole:D Pikkulapsiaikaa eletään. Välillä tunnen itseni kyllä jo ihan ikälopuksi. Varsinkin taas tänään... Mutta siis aiheeseen:) Eikö sulla sitten ollut nuordna itselläsi mitään sisäsyntyisiä haluja seksiin? Kun en voi kuvitella, että olisit saanut koskaan mitään irti parin minuutin rynkytyksestä. Etkö kaivannut seksuaalisia iloja vai mikä sai menemään naimisiin miehesi kanssa? Kehotan sua kyllä varovaisuuteen tuon panokamusi kanssa. Halutuksi tulemisen tunne ja yhdessä koetut voimakkaat seksuaaliset kokemukset saavat väistämättä kiintymään partneriin jollakin tasolla. Näin aivokemia toimii. Eikä sitä pitäisi aliarvioida. Voit vaikka miettiä itseksesi mitä tunteita kävisit läpi, jos panokamusi juuri nyt ilmoittaisi ettei koskaan enää tapaa sinua tai halua kuulla sinusta mitään. Nämä vp suhteet toimii vain niin kauan, kun säännöt on selvät eikä kumpikaan pelkää polttavansa näppejään.

N31
[/quote]

Luulen että lapsuudessa koetulla seksuaalisella hyväksikäytöllä (lähisukulainen) on tähän suuri vaikutus..ehkä niin suuri että en itse sitä tajua. Pidin sosälläni tuon asian 15 vuotta ennenkuin siitä avauduin..olen ehkä lapsena mennyt lukkoon ja se lukko jatkunut pitkään sillä olen elänyt jonkinmoisessa sumussa.

miehen kanssa menin naimisiin koska tulin "yllätysraskaaksi"..eli ei tod. Mikään rakkausliitto!

Vähän riipaisi sydämestä kun pyysit ajattelemaan noita sanoja..tiedän kyllä sen että hän (salainen) ei mua jätä.

ap
[/quote]

Jos hänen perheensä menee edelle, hän voi jättää sut koska vain. En tarkoita pahalla vaan vähän pistää sulle ajatuksia mieleen, koska totuus on se, että toisen mies on aina TOISEN mies. Eli ne tunteet pitäisi pystyä erottamaan jotenkin siitä jutusta tai saat näpeillesi. Ja vaikutat fiksulta ja sympaattiselta naiselta, varmasti tajuat tämän itsekin. Jos kyseessä olisi tosiaan "en koskaan jätä tai hylkää sua" tilanne, teillä olisi molemmilla avioero jo vireillä. Kuten sanoin, seksi tuo tunteita, varsinkin juuri herännyt seksuaalisuus, ja ne tunteet on parasta suunnata johonkin saavutettavissa olevaan henkilöön. Itsekin pariinkin otteeseen näppini polttaneena, se ei ole mukavaa saati itseluottamusta hivelevä kokemus. Toivottavasti sait selvää, mitä ajoin takaa ja ehkä pysähdyt miettimään myös, vaikka vain ihan hetkeksi. Pahoittelen kokemastasi traumasta. Itse ihan vierestä tällaista episodia seurannut ja se oli rumaa. Olin silloin se tukipilari ja ainut ulkopuolinen, joka tiesi. Raskasta aikaa 13 vuotiaalle.

Kyllä sä viisaita puhut :) ja ymmärrän hyvin mitä ajat takaa. Miehillä tää kaikki on helpompaa ne ei elä niin tunteella...alussa ehkä olin jossain määrin rakastunutkin mutta nyt on oma tunnetila tasaisempaa..en mä oikein tiedä mitä nää tunteet on. Jotain hyvin vahvaa. Ja tiedän että vaikka mies toisin välillä väittää..tuntee hänkin jotain - ainakin alapäässä. :) .. kyllä mä tän kokoajan tiedostan että teen väärin ja tavallaan kaikki on valheellista ja jossain vaiheessa mun sydäntä riipii.mutta sit on tää kolikon toinen puoli - entä jos tää on kaikki mitä tulen saamaan? Varastetut onnenhetket vieraan sylissä? Entä jos en koskaan saa mitään muuta?
Ap:n sunnuntai-pohdintaa

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/970

Onhan se aina pelottava asia miettiä, että jos en löydäkään ketään. Mutta minä en oikeasti usko siihen, että kiva ja mukava ihminen ei löytäisi itselleen sitä tunteiden jakajaa. Jos vain antaa mahdollisuuden ja suuntaa katseensa oikeisiin ihmisiin. Mutta onhan se vähän hyppy tuntemattomaan, ottaa ero ja lähteä etsimään onneaan. Mene ja tiedä, voi tulla vastaan se vuosisadan rakkaustarina tai voi jäädä sinkuksi. Tietynlainen rohkeus on kuitenkin oltava, jos tässä elämän pelissä meinaa menestyä. Toisille se menestyskin tarkoittaa eri asioita, mutta minulle se on aina tarkoittanut sitä, että on joku jota rakastaa ja joka on siinä vierellä. Jos kovin varmanpäälle pelaa, voi jäädä moni elämän hienoimmista asioista kokematta. Tämäkin nyt vain tätä pohdintaa:) Mutta olehan varovainen, naimisissa olevalla miehellä on usein tapana olla kovinkin kaunopuheinen.

N31