Kysymys heille, jotka ovat aidosti antaneet anteeksi pettämisen?

Minulla auttoi se etten yksinkertaisesti osaa ajatella, että vaimoni keho olisi vain minua varten - käsitykseni mukaan nimittäin koko yksiavoisuus perustuu epäterveeseen haluun omistaa toinen. 

Niin kauan kun tiedän olevani vaimolleni se tärkein ja rakkain mies, ei minua haittaa, jos joku muukin mies saa nauttia hänen vartalostaan.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:47"]

Aika. Koskaan en tule täysin unohtamaan, mutta enää en ajattele sitä 24/7 ja voi pahoin. Ja, täytyy myöntää että silloin sisältäni hajosi jotain. Ja sitä ei saa korjattua koskaan. Ilman sitä jotain pystyy varmasti elämään kyllä. Kai se jokin on joku naiivi kaikkeen uskova rakkaus.. Minua on ennenkin petetty, mutta en ole koskaan ennen rakastanut ketään niinkuin nykyistä.

[/quote]

Minusta pitkissä suhteissa väkisin aina särkyy jotain, petettiinpä tai ei. Näin hieman vanhempana (43 v) ajattelenkin, että olen hyväksynyt miehessäni niin monia muitakin asioita ettei näiden rinnalla joku kertaluontoinen pano kyllä olisi mitään.

Selittäkää minulle, miksi teille on niin tärkeää omistaa toisen keho täysin? En ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:36"]Minulla auttoi jo ennen tapahtumaa ollut käsitys siitä, että houkutuksia matkan varrella taatusti tulee jokaiselle. Lisäksi olen aidosti sitä mieltä, että yksittäinen seksikerta ei kyllä millään voi kaataa kaikkea sitä muuta arvokasta, jota suhteessamme on 2 vuosikymmenen ajan ollut. Minusta se, että joku lopettaa muuten hyvän suhteensa yhteen pettämiseen on kyllä jollakin tavalla itsekkäiden keskenkasvuisten touhua. 
[/quote]
Kun taas pettäminen on aikuismaista ja epäitsekästä. Uskotko oikeesti itsekään tohon sontaan mitä suollat ulos?

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 20:53"]

Näitä ketjuja lukiessa mietin aina miksi joillain tuntuu olevan tarve nimitellä vaikeita valintoja elämässään tehneitä petettyjä kynnysmatoiksi. Miksi joidenkin valinta jäädä suhteeseen herättää tuollaisia agressioita?

[/quote]Aggressioita voi herättää vaikkapa se epärehellisyys, joka silloin tällöin kuultaa näiden suhteissaan pysyneiden kirjoituksista. Se tolkuton ilmiselvä kompensointi ("me olemme itse asiassa paljon onnellisempia kuin ne parit jotka eivät ole läpikäyneet tällaista syvällistä kriisiä") ja kateus ("hei meillä on ainaski vientiä, kyllä säkin pettäisit mutku oot ruma") ja jälleen kateus ("kyllä se sunkin puolisos vielä pettää"). Pettämiskriiseilijät käyvät varmasti emootioiden mustimmissa pohjamudissa ja suhteeseen jäämiseen on monenlaisia motiiveja, jotka eivät suinkaan kaikki ole niin yleviä kuin että "pystyin antamaan anteeksi". Näistä asioista harva kirjoittaa rehellisesti edes täällä anonyymilla palstalla, vaan kirjoituksissa halutaan päteä ja vetää kotiinpäin.

Ja ennen kuin kysyt, niin minä en hirveästi harrasta kynnysmattonimittelyjä, eikä pettäminenkään kosketa minun elämääni; aihe on koskettanut minua vain "tuttavan" rimpuillessa juuri noissa kateuden ja vihan pohjamudissa.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:52"]Selittäkää minulle, miksi teille on niin tärkeää omistaa toisen keho täysin? En ymmärrä.
[/quote]
Ei ole kyse mistään omistamisesta. Siksi et varmaan ymmärräkään.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:52"]

 Kun taas pettäminen on aikuismaista ja epäitsekästä. Uskotko oikeesti itsekään tohon sontaan mitä suollat ulos?

[/quote]

Ei aikuismaista tai epäitsekästä, mutta luonnollista kyllä suurimmalle osalla pitkässä suhteessa elävistä ihmislajin edustajista.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:52"]Selittäkää minulle, miksi teille on niin tärkeää omistaa toisen keho täysin? En ymmärrä.
[/quote]

Ihmettelen samaa.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:55"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:52"]Selittäkää minulle, miksi teille on niin tärkeää omistaa toisen keho täysin? En ymmärrä. [/quote] Ei ole kyse mistään omistamisesta. Siksi et varmaan ymmärräkään.

[/quote]

No kyllä käsitykseni mukaan pettämisen jälkeen ihmisiä askarruttavat kysymykset ("oliko se parempi/tiukempi/isompi kuin minä") liittyvät juuri siihen, että ihmiset haluavat omistaa toisen kehon ja kokevat pettämisen uhkana omalle itsetunnolle. Ihminen, jolla on hyvin kehittynyt itsetunto ja käsitys omasta arvostaan, ei kyllä romahda siitä, jos oma puoliso vaikkapa humalapäissään panee jotakin merkityksetöntä ihmistä.

Ahaa, kynnysmatot jotka ovat tulleet itse petetyiksi, ovat niin anteeksiantavaisia ja selostavat että kaikki pettävät pitkissä parisuhteissa. Tiedoksi teille: ei petä.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:58"]

No kyllä käsitykseni mukaan pettämisen jälkeen ihmisiä askarruttavat kysymykset ("oliko se parempi/tiukempi/isompi kuin minä") liittyvät juuri siihen, että ihmiset haluavat omistaa toisen kehon ja kokevat pettämisen uhkana omalle itsetunnolle. Ihminen, jolla on hyvin kehittynyt itsetunto ja käsitys omasta arvostaan, ei kyllä romahda siitä, jos oma puoliso vaikkapa humalapäissään panee jotakin merkityksetöntä ihmistä.

[/quote]

Olen samaa mieltä. Se, että ihmiset oikeasti kysyvät vaikkapa "oliko sillä tiukempi?" eivätkä esimerkiksi "oletko sinä rakastunut siihen?" kertoo aika paljon meidän itsekeskeisyydestämme ja epävarmuudestamme.

Ensin otin mieheni takaisin ainoastaan näpäytykseksi toiselle naiselle. Sitten tein töitä ajatusteni ja itseni kanssa todella paljon, jotta pystyisin elämään mieheni kanssa. Lasten takia jaksoin, koska halusin, että lapsillani on molemmat vanhemmat mukana arjessa. Vähitellen viha ja kiukku laimeni, aikaa meni noin kolmisen vuotta. Mies teki kaikkensa ja todellakin muuttui noiden vuosien aikana parempaan suuntaan, entisestä työnarkomaanista kuoriutui varsinainen kotihengetär. Nyt kun tapahtuneesta on kulunut viitisen vuotta, huomaan mieheni taas lipsuvan tuonne työnarkomanian puolelle ja tiedän miten se vaikuttaa avioliittomme ja yritän saada tilannetta muuttumaan, ennen kuin ollaan taas samassa tilanteessa kuin aiemmin. Näen avioliittomme kokonaiskuvan ja sen ongelmat aiempaa paremmin, mutta silti mietin, miksi jaksaisin työnarkomaanin kanssa vielä. Ilmeisesti ihminen ei kuitenkaan pysty pohjimmiltaan muuttumaan. Katsotaan miten tästä edetään, en halua tuhlata elämääni. Miehen ratkaisumallit stressaaviin elämäntilanteisiin ovat tulleet liiankin tutuiksi.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:55"][quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:52"]

 Kun taas pettäminen on aikuismaista ja epäitsekästä. Uskotko oikeesti itsekään tohon sontaan mitä suollat ulos?

[/quote]

Ei aikuismaista tai epäitsekästä, mutta luonnollista kyllä suurimmalle osalla pitkässä suhteessa elävistä ihmislajin edustajista.
[/quote]
Puhu vaan omasta puolestasi.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:59"]

Ahaa, kynnysmatot jotka ovat tulleet itse petetyiksi, ovat niin anteeksiantavaisia ja selostavat että kaikki pettävät pitkissä parisuhteissa. Tiedoksi teille: ei petä.

[/quote]

Tuo on totta. Tutkimusten mukaan vain joka toinen pitkässä parisuhteissa olevista pettää. Se, onko tuo sitten vähän, voidaankin olla jo montaa mieltä.

Omalla kohdallani auttoi ymmärrys siihen miksi puolisoni päätyi tekoon ja hänen aito katumuksensa ja pyrkimyksensä korjata suhteemme tilanne. Hän oli nöyrä, aidosti pahoillaan ja teki paljon työtä suhteemme korjaamiseksi. Aika on luonnollisesti auttanut, ensimmäinen vuosi oli todella vaikea, mutta nyt olen onnellinen ettemme luovuttaneet. Suhteemme on nyt paljon avoimempi ja puhumme enemmän tunteistamme ja ongelmistamme. Meitä kriisi yhdisti. Olen itse mokannut jälkeenpäin (en pettänyt, mutta muuten) ja silloin lopullisesti ymmärsin, että jokainen meistä voi tehdä virheitä ja oppia niistä.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:58"][quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:55"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:52"]Selittäkää minulle, miksi teille on niin tärkeää omistaa toisen keho täysin? En ymmärrä. [/quote] Ei ole kyse mistään omistamisesta. Siksi et varmaan ymmärräkään.

[/quote]

No kyllä käsitykseni mukaan pettämisen jälkeen ihmisiä askarruttavat kysymykset ("oliko se parempi/tiukempi/isompi kuin minä") liittyvät juuri siihen, että ihmiset haluavat omistaa toisen kehon ja kokevat pettämisen uhkana omalle itsetunnolle. Ihminen, jolla on hyvin kehittynyt itsetunto ja käsitys omasta arvostaan, ei kyllä romahda siitä, jos oma puoliso vaikkapa humalapäissään panee jotakin merkityksetöntä ihmistä.
[/quote]
Viimeinen asia mitä siinä on mielessä, on ne kolmannen osapuolen sukuelimet. Se että oma elämäsi kulminoituu alapäähän, ei tarkoita sitä että muut ajattelevat samoin.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:59"]Ahaa, kynnysmatot jotka ovat tulleet itse petetyiksi, ovat niin anteeksiantavaisia ja selostavat että kaikki pettävät pitkissä parisuhteissa. Tiedoksi teille: ei petä.
[/quote]

Kuka ihme sellaista on selostanut?!!?

Minulla auttoi yksinkertaisesti se, että ymmärsin lapsiperhe-elämän kiireiden keskellä muuttuneeni kylmäksi, tylsäksi pihtariksi, joka ei pystynyt tarjoamaan miehelleen murto-osaakaan siitä huomiosta, jota jokainen mies luonnollisesti tarvitsee. Tämä ymmärrys oli alussa järkyttävää, mutta myös pelasti suhteemme. 

En tiedä voiko täällä nainen näin sanoa, mutta minusta jokainen petetty voisi katsoa myös peiliin ja pohtia, voisiko syyt olla joskus myös itsessä. Enkä siis tarkoita suinkaan, että läheskään aina olisi, mutta joskus varmasti.

Minäkin vastaisin, että aika ja asian perinpohjainen käsitteleminen intensiivisesti, mutta toisaalta olen väärä ihminen vastaamaan, kun anteeksi en siltikään ole antanut vaikka tapauksesta vuosia. Minulle nuo vain ovat sellaisia tekoja, jotka vaikuttavat koko loppuelämään (täydellisen luottamuksen voi menettää vain kerran) enkä pysty edes itselleni selittämään, MIKSI tuollaista pitäisi anteeksi antaa. Eikä se luottamus sitten palautunutkaan.. vieläkin uskon, että jos mies juoksisi baareissa, olisi vahva humala, sopiva tilaisuus, hyvännäköinen nainen jne, niin saattaisi lipsahtaa.

Lisäksi olen odottanut sitä aikaa, kun luen vaikkapa av:lta petetyn kertomusta, enkä koe asiaa henkilökohtaiseksi tai tunne sitä pistoa ja kipua sydämessä, mutta edelleen se tulee satunnaisesti. Tulee sellainen ahdistus-flashback kun asiaa muistelee. Mutta yleisellä tasolla en asiaa enää pohdi eikä se suuremmin vaikuta elämäämme, sikäli se on jäänyt taakse eikä pyöri mielessä.

Mä olen kanssa noita jotka ei millään pysty halustaan huolimatta ymmärtämään tätä miksi joillekin jopa kertaluontoinen pettäminen on niin paha asia että muuten hyvä suhde oltaisiin sen takia valmiita lopettamaan. Sen ymmärrän, että jos on selän takana kusettaen petetty pitkään, että lähtee, niin tekisin itsekin, koska en pystyisi sellaiseen valehtelijaan ja kaksoiselämän eläjään enää luottamaan. 

Mutta hyvänen aika, joku sentapainen kuin mun miehen pettäminen, että ok, meni baariin, tuli juotua enemmän kuin piti, vähän sikailtua ja siinä muun sikailun ohessa päädyttyä väärään petiinkin. Ja aamulla heti kauhea katumus ja päätös ettei enää toistu. En minä osaa tuollaista niin kauhean vakavana pitää. Se on yksittäinen virhe lopulta vaan. On sitä itsekin tullut nuorena päädyttyä ties mihin peteihin kosteiden iltojen seurauksena, tosin onneksi itse vain sinkkuna ollessani, koska itse en ole juhlinut ilman miestä ollenkaan parisuhteessa ollessa. Mutta jos juhlisin, tiedän että voisi virhe käydä (ja sen vuoksi en juhli, eikä mieskään tuon tapauksen jälkeen).