Kysymys heille, jotka ovat aidosti antaneet anteeksi pettämisen?

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 15:04"]

Viimeinen asia mitä siinä on mielessä, on ne kolmannen osapuolen sukuelimet. Se että oma elämäsi kulminoituu alapäähän, ei tarkoita sitä että muut ajattelevat samoin.

[/quote]

Nyt olet valitettavasti väärässä. Jos ajatellaan yksittäistä seksikertaa satunnaisen kumppanin kanssa, ihmiset kokevat juuri oman miehuutensa/naiseutensa tulleen loukatuksi. Ei siinä mitkään rakkaudet tai sen puutteet ole mielessä. Toki silloin, jos on kyse pitkästä rinnaissuhteesta, on aiheellista huolestua suhteen tilasta yleisemminkin.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 15:08"]

Mä olen kanssa noita jotka ei millään pysty halustaan huolimatta ymmärtämään tätä miksi joillekin jopa kertaluontoinen pettäminen on niin paha asia että muuten hyvä suhde oltaisiin sen takia valmiita lopettamaan. Sen ymmärrän, että jos on selän takana kusettaen petetty pitkään, että lähtee, niin tekisin itsekin, koska en pystyisi sellaiseen valehtelijaan ja kaksoiselämän eläjään enää luottamaan. 

Mutta hyvänen aika, joku sentapainen kuin mun miehen pettäminen, että ok, meni baariin, tuli juotua enemmän kuin piti, vähän sikailtua ja siinä muun sikailun ohessa päädyttyä väärään petiinkin. Ja aamulla heti kauhea katumus ja päätös ettei enää toistu. En minä osaa tuollaista niin kauhean vakavana pitää. Se on yksittäinen virhe lopulta vaan. On sitä itsekin tullut nuorena päädyttyä ties mihin peteihin kosteiden iltojen seurauksena, tosin onneksi itse vain sinkkuna ollessani, koska itse en ole juhlinut ilman miestä ollenkaan parisuhteessa ollessa. Mutta jos juhlisin, tiedän että voisi virhe käydä (ja sen vuoksi en juhli, eikä mieskään tuon tapauksen jälkeen).

[/quote]

Hyvä rehellinen kirjoitus. Itselläni tilanne on se, että jos olen riittävän humalassa, petän tilaisuuden tullen takuuvarmasti, vaikka kotona onkin kaikin tavoin täydellinen mies. Minulle kun siinä ihan oikeasti on kyse vain fyysisen tarpeen tyydyttämisestä, ei mistään muusta.

Vaimoni petti minua itselleen läheisen työkaverin kanssa. Minä pystyin antamaan anteeksi ja olemme jatkaneet onnellisina yhdessä. Jotenkin ajattelen että ihmiset tekee virheitä, vaimoni teki virheen, katuu ja on pahoillaan, kärsii edelleenkin tekemisestään enemmän kuin minä. 

Minusta tässä pitäisi määritellä ensin teko. Yksittäinen seksikerta on täysin eri asia kuin sivusuhde. Jälkimmäistä olisi itselleni kyllä vaikea antaa anteeksi.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:59"]Ahaa, kynnysmatot jotka ovat tulleet itse petetyiksi, ovat niin anteeksiantavaisia ja selostavat että kaikki pettävät pitkissä parisuhteissa. Tiedoksi teille: ei petä.
[/quote]

En ole tullut "petetyksi" enkä ole "pettänyt". Silti, jos mieheni haluaisi harrastaa satunnaisesti seksiä jonkun muun kanssa mutta haluaisi silti jakaa arjen minun kanssani niin se olisi ihan ok kunhan huolehtii ehkäisystä. Sama toisinpäin. Ei seksi vahingoita yhtään ketään tai mitään, "pettäminen" on ihmiskunnan omaa keksintöä.

1[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:59"]Ahaa, kynnysmatot jotka ovat tulleet itse petetyiksi, ovat niin anteeksiantavaisia ja selostavat että kaikki pettävät pitkissä parisuhteissa. Tiedoksi teille: ei petä. [/quote] En ole tullut "petetyksi" enkä ole "pettänyt". Silti, jos mieheni haluaisi harrastaa satunnaisesti seksiä jonkun muun kanssa mutta haluaisi silti jakaa arjen minun kanssani niin se olisi ihan ok kunhan huolehtii ehkäisystä. Sama toisinpäin. Ei seksi vahingoita yhtään ketään tai mitään, "pettäminen" on ihmiskunnan omaa keksintöä.

[/quote]

Hyvä, että sulle se olisi ok, mulle ei milloinkaan. Näin me ihmiset ollaan erilaisia.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 15:29"]

 En ole tullut "petetyksi" enkä ole "pettänyt". Silti, jos mieheni haluaisi harrastaa satunnaisesti seksiä jonkun muun kanssa mutta haluaisi silti jakaa arjen minun kanssani niin se olisi ihan ok kunhan huolehtii ehkäisystä. Sama toisinpäin. Ei seksi vahingoita yhtään ketään tai mitään, "pettäminen" on ihmiskunnan omaa keksintöä.

[/quote]

Tässä tulikin hyvin esiin se ajatusmalli, jota pettäjät ja kynnysmatot usein viljelevät.

"Ei seksi vahingoita yhtään ketään. Ihan sama kunhan käyttää ehkäisyä. Mitä väliä, jos hän tahtoo kuitenkin jakaa arjen minun kanssani? Pettäminen on vain ihmiskunnan oma keksintö." jne.

Tietysti pettäminen on ihmisten oma keksintö, kenen muunkaan? Tekeekö se siitä jotenkin huonon asian? Jokainen ihminen voi tehdä valinnan oman suhteen säännöistä suhteen alussa. Jos itse ei tajua sopia itselleen sopivia sääntöjä, ei siitä voi syyttää ketään muuta.

Ensinnäkin, jos molemmille on ok seksi vieraiden kanssa, ei puhuta pettämisestä vaan avoimesta suhteesta. Tämä on täysin ok. Pettäminen tarkoittaa nimenomaan lupauksien pettämistä, eli sitä että ihminen lupaa olla uskollinen ja vaatii toiselta samaa, mutta seläntakana rikkookin lupaukset ja valehtelee puolisolleen.

Toiseksi, seksi saattaa vahingoittaa vaikka se ei tarkoitus olisikaan. 100% pitävää ehkäisyä ei ole olemassa, joten AINA kun harrastaa seksiä vieraan kanssa, ottaa riskin sekä taudeista että raskaudesta. Jokainen pettäjä myös tietää olevansa suhteessa, ja tietää että se suhde saattaa pettämisen takia päättyä ja perheen lapset joutua kärsimään. On myös selvää, että pettämiseen liittyy vahvasti puolison nöyryyttäminen ja toisen naisen/miehen nostaminen jalustalle. Usein tähän liittyy oman kumppanin mustamaalaamista, joka taas saattaa petoskumppanin toimesta päätyä julkiseen levitykseen.

Jokainen pettäjä on ennen pettämistään tehnyt päätöksen, että pettämisen hyöty on suurempi kuin mahdolliset haitat. Näin se vain todellisuudessa on, vaikka pettäjän ja petetyn mieltä toisenlainen totuus rauhoittaisikin.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 19:27"]

Itse olen pettänyt ja mieheni petti minua 9 vuotta myöhemmin. (EI tosin Ole myöntänyt) on vaikuttanut liki koko meidän suhteeseen ja kummitellut taustalla enemmän tai vähemmän. Kovalla työllä ja miljoonilla riidoilla. ainaisella todistelulla tekemisistä pystyimme jotenkin löytämään jonkinlaisen yhteyden. Itse jouduin puolisoni pettämisen jälkeen hakemaan apua psykiatrilta ja söin mielialalääkkeitä n. 4vuotta. Jotenkin elämä alkoi taas, pääsin eroon lääkkeistä ja elämä oli hetken seesteistä. Kunnes tapasin työn merkeissä yllättävän miehen, joka herätti jotain kuollutta minussa. Vuoden seurasin vaiti tätä miestä, kunnes kerroin hänelle tunteistani. Nyt olen tilanteessa, jossa minulla on suhde tähän mieheen. Kumpikin on edelleen varattu ja pohdin mitä Tässä selvästikin kriisikohdassa pitäisi tehdä. Edellisestä pettämisestäni kului yli 16 vuotta ja uskoin todellakin, etten pystyisi pettämään. Puolisoni pettämisestä on 7 vuotta. Pohdonkin kuuluiko meidän olla tämä aika yhdessä, vai oliko jokin oleellisesti pielessä jo silloin kauan sitten. Kuolinko sisältä tuolloin 7 vuotta sitten ja jokin Tässä miehessä herätti minut henkiin? onko vaan niin, että pettäjä pettää aina vaan lopulta uudelleen. En ttiedä mitään muuta kuin että juuri nyt olen enemmän hengissä kuin 16 vuoteen. Sinulle sanoisin neuvoksi, että mieti mitä haluat elämältä. Mieti laajemmassa mittakaavassa kuin tämänhetkinen menettämisen pelko. Ehkä kannattaisi harkita pariterapiaa tai ainakin apua itselle. Myös pettäjää ahdistaa ja voihan olla, että hänellä se oli kertaluontoinen vahinko. Sen tiedät sitten jälkeenpäin - jos sittenkään. ( olen 40 v nainen ja ollut puolisoni kanssa 15 vuotiaasta)

[/quote]

Tämänkin naisen mies saattaisi täällä kertoilla, kuinka 'minä petin ja vaimo petti, se oli oikein hieno asia suhteellemme, tajusimme mitä merkitsemme toisillemme ja olemme nyt onnellisia yhdessä eikä kumpikaan ole 7 vuoteen pettänyt' tietämättä että naista panee joku ihan muu äijä ja vielä jatkuvasti.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 15:08"]

Mä olen kanssa noita jotka ei millään pysty halustaan huolimatta ymmärtämään tätä miksi joillekin jopa kertaluontoinen pettäminen on niin paha asia että muuten hyvä suhde oltaisiin sen takia valmiita lopettamaan. Sen ymmärrän, että jos on selän takana kusettaen petetty pitkään, että lähtee, niin tekisin itsekin, koska en pystyisi sellaiseen valehtelijaan ja kaksoiselämän eläjään enää luottamaan. 

Mutta hyvänen aika, joku sentapainen kuin mun miehen pettäminen, että ok, meni baariin, tuli juotua enemmän kuin piti, vähän sikailtua ja siinä muun sikailun ohessa päädyttyä väärään petiinkin. Ja aamulla heti kauhea katumus ja päätös ettei enää toistu. En minä osaa tuollaista niin kauhean vakavana pitää. Se on yksittäinen virhe lopulta vaan. On sitä itsekin tullut nuorena päädyttyä ties mihin peteihin kosteiden iltojen seurauksena, tosin onneksi itse vain sinkkuna ollessani, koska itse en ole juhlinut ilman miestä ollenkaan parisuhteessa ollessa. Mutta jos juhlisin, tiedän että voisi virhe käydä (ja sen vuoksi en juhli, eikä mieskään tuon tapauksen jälkeen).

[/quote]

Mitä hyvää on suhteessa, jossa ei luoteta ollenkaan vaan halutaan pitää toinen koko ajan valvovan silmän alla? Selvästihän epäilet, että miehesi lähtisi heti panemaan jos et vanhdi häntä 2/7. Onko sellainen hyvä mies, joka on uskollinen vain siksi, että muija kyylää? Ja umpikänninen mies ei kyllä baarista pillua saa eikä usein edes seiso, joten tarina siitä kuinka tuli ryypättyä liikaa jne on 99% varmuudella paskapuhetta. On mies varmaan alkoholin vaikutuksen alaisena ollut, mutta tuskin kovassa kännissä kun on onnistunut naista saamaan. Umpihumalainen nainehan on monille miehille helppo ja siksi kiinnostava saalis, harva nainen taas innostuu mongertavasta, röyhtöilevästä ja nikottelevasta, silmät päässä seisoen huojuvasta miehestä..

Minua häiritsee, että monissa viesteissä pettämistä ja sivusuhteita nimitetään virheiksi. Rehellinen virhe on jotain sellaista, mitä voi ensin luulla hyväksikin ideaksi, mutta sitten huomaa olleensa väärässä. Kouluttautuu esim. alalle, jolle luulee sopivansa hyvin, mutta sitten huomaa ettei sovikaan. Tällainen on virhe. Pettäminen taas on alusta alkaen sellaista tietoisesti valittua toimintaa, jonka tietää olevan väärin, valheellista, ja perheelle tuhoisaa. Pettäminen ei ole "virhe", vaan monia persoonallisuuden vakavia puutteita samanaikaisesti ilmentävä valittu toimintatapa.

Toinen mitä ihmettelen näissä teksteissänne on sepitelmä "muuten hyvästä" suhteesta, jota ei viitsisi lopettaa pelkän pettämisen takia. Eiköhän ole koko lailla suuri todennäköisyys, ettei se suhde niin järin hyvä ole jos vähänkin pintaa raaputtaa, kun kerran ei ole motivaatiota vastustaa houkutuksia.

Itse olen pettänyt ja mieheni petti minua 9 vuotta myöhemmin. (EI tosin Ole myöntänyt) on vaikuttanut liki koko meidän suhteeseen ja kummitellut taustalla enemmän tai vähemmän. Kovalla työllä ja miljoonilla riidoilla. ainaisella todistelulla tekemisistä pystyimme jotenkin löytämään jonkinlaisen yhteyden. Itse jouduin puolisoni pettämisen jälkeen hakemaan apua psykiatrilta ja söin mielialalääkkeitä n. 4vuotta. Jotenkin elämä alkoi taas, pääsin eroon lääkkeistä ja elämä oli hetken seesteistä. Kunnes tapasin työn merkeissä yllättävän miehen, joka herätti jotain kuollutta minussa. Vuoden seurasin vaiti tätä miestä, kunnes kerroin hänelle tunteistani. Nyt olen tilanteessa, jossa minulla on suhde tähän mieheen. Kumpikin on edelleen varattu ja pohdin mitä Tässä selvästikin kriisikohdassa pitäisi tehdä. Edellisestä pettämisestäni kului yli 16 vuotta ja uskoin todellakin, etten pystyisi pettämään. Puolisoni pettämisestä on 7 vuotta. Pohdonkin kuuluiko meidän olla tämä aika yhdessä, vai oliko jokin oleellisesti pielessä jo silloin kauan sitten. Kuolinko sisältä tuolloin 7 vuotta sitten ja jokin Tässä miehessä herätti minut henkiin? onko vaan niin, että pettäjä pettää aina vaan lopulta uudelleen. En ttiedä mitään muuta kuin että juuri nyt olen enemmän hengissä kuin 16 vuoteen. Sinulle sanoisin neuvoksi, että mieti mitä haluat elämältä. Mieti laajemmassa mittakaavassa kuin tämänhetkinen menettämisen pelko. Ehkä kannattaisi harkita pariterapiaa tai ainakin apua itselle. Myös pettäjää ahdistaa ja voihan olla, että hänellä se oli kertaluontoinen vahinko. Sen tiedät sitten jälkeenpäin - jos sittenkään. ( olen 40 v nainen ja ollut puolisoni kanssa 15 vuotiaasta)

Miksi välittäisin siitä että puolisoni makasi jonkun toisen kanssa? Ymmärrän syyt siihen eikä tuo mitenkään uhannu meidän suhdetta, ei ollu salasuhde naiseen johon mies olis ollut ihastunut vaan jotain paljon kevyempää ja merkityksettömämpää.

Oma nainen petti pari vuotta sitten. Erottiin hetkeksi mutta sovittiin.
Ei vaan itse pääse näistä fiiliksistä eroon, riittää kun vaikka jossain leffassa tai biisissä viitataan pettämiseen niin alkaa vituttaa aika huolella.
Kohta varmaan pitäisi käydä vaikea keskustelu hänen kanssaan ja erota. Pidän kyllä hänestä oikeasti mutta en vaan osaa kuvitella tätä parisuhde tasolla ja OIKEA ystävyys suhde olisi paljon parempi meille ja lapsellemme. En vaan tiedä yhtään rouvan suhtautumista koko homman.
Vittu ja talonkin myynti tulee siihen sitten vielä. Ei oo elämä aina kovin mukavaa.

Minä petin. Kyseessä oli suhde,ei vaan kertaluonteinen pan. Rakastuin tuohon toiseen naiseen. vaimoni sai tietää ja siitä alkoi loputon suo. Vaimo halusi jatkaa ja korjata avioliittomme, minä rakastin toista mutta kamala syyllisyys painoi vaakakupissa.
Vuosi aikaa tuosta. Toinen nainen jätti minut kun asiat ei edennyt, kaipaan aivan mielettömästi häntä. Kotona suomeksi vituttaa. Vaimo kyttää kun vahtikoira luuta ja oma mieli on toisen ihmisen luona.. tässä sitä ollaan.