Rauhottavat lääkkeet, tältäkö "normaaleista" tuntuu?
Sain vastikään mietoja rauhoittavia ahdistukseen, jota ilmenee lähes päivittäin (sairauksien pelko ja ahdistus siitä että kohta jotain pahaa kumminkin tapahtuu jne). Välillä nämä menee ohi itsestään mutta nyt lääkäri ehotti jos kirjoittaa jotain varmuudeksi, jos esimerkiksi erityisesti illalla paha ahdistuminen ja asioiden miettiminen saa enemmänkin uniongelmia aikaiseksi. No olen nyt kaksi kertaa ottanut näitä, ekalla kerralla pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, enkä muista milloin olisin nukkunut niin hyvin kuin silloin. Ja toisen kerran päivällä kun en saanut keskitettyä tekemistäni muuhun ja unohtamaan rintaa puristavan pahan olon. Nämä pari kertaa sai minut havahtumaan siihen että tälläistäkö normaalin ja terveen ihmisen elämä tuntuu 😮 olen jonkin verran tottunut vuosia kestäneeseen ahdistukseen joka on useimmiten hallittavissa mutta kuitenkin kummittelee kokoajan jossain taka-alalla. Muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (212)
Kyllä sitä ahdistusta voi silti käsitellä ja opetella keinoja selviytyä sen kanssa.
Koko aloitus on outo. Mistä olette edes saaneet päähän, että "normaalit" ihmiset eivät koe ahdistusta? Kaikki tunteet kuuluu normaaliuteen. Hyvin harva ihminen on koko ajan onnellinen tai koko ajan ahdistunut, vaan useimmat on siltä väliltä. Tunteet tulee ja menee, ajatuksia voi ohjailla ja niitä voi käsitellä siedettävämmiksi. Menkää terapiaan, elkää alkako nisteiksi.[/quote]
Selitys on aina se että ahdistus on juuri itsellä erityisen kovaa, voimakkaampaa kuin muilla, ihan kuin noita voisi verrata. Se että joku näyttää toimivan ja pärjäävän hyvin elämässä ei tarkoita etteikö voisi kärsiä valtavista ahdistuskohtauksista. Miten niitä sitten haluaa hoitaa on eri asia.
Ahdistus voi johtua elämäntilanteesta, jolloin sitä tilannetta pitäisi muuttaa eikä saada itseään kestämään sitä.
Ahdistus on muutenkin suojatunne eli kun et halua tai osaa tuntea sitä oikeaa tunnetta, nousee ahdistus.
Ahdistus voi johtua myös puutoksista, esim. B1-vitamiini.
Onko täällä Liton käyttäjiä, miten litiumlääkitys vaikuttaa mielenrauhaanne ja olotilaanne?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ja näitä lääkkeitä saat sitten itkun ja kyynelien kanssa lopulta anella, koska katsotaan että riippuvuus on pahempi asia kuin jatkuva ahdistustila. Kukaan ei kyseenalaista jos joku syö sydänlääkkeitä, diabeteslääkkeitä tai mitä tahansa muuhun sairauteen kuuluvia lääkkeitä, mutta kipulääkkeitä tai rauhoittavia tässä maassa et saa syödä.
Kipulääkkeet ja rauhoittavat valitettavasti tässä maassa yhdistetään siihen että saat olla kännissä koko ajan ja muiden pitää kestä "selvin päin".
Itsellä käytössä rauhoittavalääke ja nukahtamislääke, olleet samat ja sama annos 15 vuotta. Näillä pärjään työelämässä.
Vuosi sitten uusi tk lääkäri väitti päihteiden käyttäjäksi ja jouduin vaihtamaan yksityiseen psykiatriin. On se kumma miten neuroleptejä tyrkytetään, vaikka ei ole psykoosia.
Eikö lääkkeen ole tarkoitus pitää toimintakykyä ja työkykyä yllä ja helpottaa inhimillistä kärsimystä?
Nyky suuntaus on huolestuttava. Ei neuroleptit, -nekään, ole aivoille harmittomia.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä käytössä rauhoittavalääke ja nukahtamislääke, olleet samat ja sama annos 15 vuotta. Näillä pärjään työelämässä.
Vuosi sitten uusi tk lääkäri väitti päihteiden käyttäjäksi ja jouduin vaihtamaan yksityiseen psykiatriin. On se kumma miten neuroleptejä tyrkytetään, vaikka ei ole psykoosia.
Eikö lääkkeen ole tarkoitus pitää toimintakykyä ja työkykyä yllä ja helpottaa inhimillistä kärsimystä?
Nyky suuntaus on huolestuttava. Ei neuroleptit, -nekään, ole aivoille harmittomia.
Nykyään neuroleptejä määrätään todella paljon ja näitä pidetään koko ajan enemmissä määrin ahdistus- ja neuroosilääkkeinä. Ja nykyisellään nämä "uuden polven" psykoosilääkkeet on katsottu olevan rinnastettavissa perusmasennuslääkkeisiin. Kurjaa myös se, että lääkärit saavat monissa tapauksissa palkkioita määräämistään lääkemerkeistä. Näitä yhteistöitä on pyritty tuomaan julkisiksi, mutta siltikään kaikki lääkärit eivät ole suostuneet kertomaan yhteistyöpalkkioistaan.. Tästä on ollut useampi juttu valtamedioissa. Epäeettistä hyötymistä tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä käytössä rauhoittavalääke ja nukahtamislääke, olleet samat ja sama annos 15 vuotta. Näillä pärjään työelämässä.
Vuosi sitten uusi tk lääkäri väitti päihteiden käyttäjäksi ja jouduin vaihtamaan yksityiseen psykiatriin. On se kumma miten neuroleptejä tyrkytetään, vaikka ei ole psykoosia.
Eikö lääkkeen ole tarkoitus pitää toimintakykyä ja työkykyä yllä ja helpottaa inhimillistä kärsimystä?
Nyky suuntaus on huolestuttava. Ei neuroleptit, -nekään, ole aivoille harmittomia.
Mulle omalääkäri tyrkytti vastaavia - en ottanut (tyyliin kyyllä tämä nyt hoidetaan 013:lla:))).
Sitten kun tuli ns. paha paikka (äidin kuolema) ... pyysin vastaavia, niin ei. Betablokkaria sain, no, kieltämättä se auttoi... :/
Vierailija kirjoitti:
Itsellä käytössä rauhoittavalääke ja nukahtamislääke, olleet samat ja sama annos 15 vuotta. Näillä pärjään työelämässä.
Vuosi sitten uusi tk lääkäri väitti päihteiden käyttäjäksi ja jouduin vaihtamaan yksityiseen psykiatriin. On se kumma miten neuroleptejä tyrkytetään, vaikka ei ole psykoosia.
Eikö lääkkeen ole tarkoitus pitää toimintakykyä ja työkykyä yllä ja helpottaa inhimillistä kärsimystä?
Nyky suuntaus on huolestuttava. Ei neuroleptit, -nekään, ole aivoille harmittomia.
Neuroleptit ovat helvetti soikoon myrkkyä aivoille. 1000x mieluummin bentsoja kuin neuroleptejä.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus voi johtua elämäntilanteesta, jolloin sitä tilannetta pitäisi muuttaa eikä saada itseään kestämään sitä.
Ahdistus on muutenkin suojatunne eli kun et halua tai osaa tuntea sitä oikeaa tunnetta, nousee ahdistus.
Ahdistus voi johtua myös puutoksista, esim. B1-vitamiini.
Elämäntilannetta ei ole aina mahdollista muuttaa niin kuin tarvitisi tai haluaisi. Ei kai tämäkään maa olisi muuten aivan täynnä alkoholisteja.
Ketiapiini, jota jokainen tk lääkäri tyrkyttää, ei ole edes tarkoitettu unilääkkeeksi, eikä sitä saisi siihen tarkoitukseen käyttää.
Tämä on ongelma. Tuota olen joskus käyttänyt ja olo oli aamulla kuin rekan alle jääneellä. Ei noilla voi töissä käydä. Pää oli kun muovailuvahaa.
Kun annatte lääkeneuvontaa, merkitkää viestiinne, oletteko lääkäri vaiko kokemusasiantuntija.
Vierailija kirjoitti:
Kun annatte lääkeneuvontaa, merkitkää viestiinne, oletteko lääkäri vaiko kokemusasiantuntija.
Eiköhän se ole selvää, että kokemuksesta täällä kirjoitetaan. Olisipa lääkäreillä sama kokemus - eivät määräisi näin hövelisti lääkkeitä, kun tietäisivät, mitä nämä käytännössä aiheuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niihin ei kannata totutella, koska hyvin todennäköistä niitä ei määrätä kun ihan hetken aikaa. Normaalia ihmistä myös ahdistaa välillä. Lääkkeillä saa turrutettua helposti kaikki tunteet.
Nyt ei tosiaankaan puhuta mistään normaaleista ihmisistä ohimenevine huolineen.
Sitä suuremmalla syyllä jos haluat oikeasti sieltä pohjalta nousta, niin pakko käydä vaa se kaikki paska läpi mitä on koettu, löytää toimintatapoja muutakin kuin lääkkeet tai päihteet.
Helppo puhua. On olemassa ihmisiä, jotka eivät esim. niiden "vanhojen käsittelyn" jäljitä suinkaan enää lennä vapaina vaan pikemminkin ryömivät maassa lopullisesti nujerrettuina.
Kaikki eivät ole korjattavissa.
Jos sulla ei oo mitään fyysistä/neurologista syytä miks et ole normaali, niin kyllä psyykkinen hyvinvointi on aina korjattavissa, jopa jotkut skitsofreniaa sairastavat pärjää ilman lääkkeitä. Sä itse olet itsesi este, luulet että suojelet itseäsi kun et halua avata menneisyyttä, mutta todellisuudessa sä sairastutat itseäsi sillä päivä päivältä enemmän.
Skitsofreniaa sairastavista suurin osa pärjäisi ilman lääkkeitä oikealla psykososiaalisella tuella. Esimerkiksi Harrow et al (2020) pitkäaikaistutkimuksen mukaan todennäköisyys parantua skitsofreniasta ja muista psykoosisairauksista oli kuusinkertainen, jos lääkkeet lopetettiin alle kahdessa vuodessa lääkityksen aloittamisesta. Tämä siis sen jälkeen, kun muut ennusteeseen vaikuttavat tekijät oli kontrolloitu. Rekisteripohjaisissa tutkimuksissa todennäköisyys joutua sairaalahoitoon, työkyvyttömyyseläkkeelle ja ennenaikaiseen hautaan on suurempi lääkitystä pitkään syöneillä potilailla silloin, kun potilaita seurataan hoidon alusta alkaen. Tämä siitäkin huolimatta että tiedetään, että lääkekielteisillä ja hoitokielteisillä potilailla on ehkä enemmän esimerkiksi päihde- ja huumeongelmia, ja hoitoon sitoutuvat ovat keskimäärin parempi ennusteisia. Tunnollinen lääkkeiden napsiminen kuitenkin heikentää potilaiden ennustetta vuosien aikana, vaikka muuten söisi innokkaasti statiininsa ja huolehtisi ruokavaliostaan:
"While it is possible that patients with a schizophrenia diagnosis who are not currently taking antipsychotics have an increased risk of adverse outcomes over a certain time frame, this might reflect the fact that people who do not comply with treatment are at a higher risk of death and relapses due to underlying health risks and behaviors.19 This, together with withdrawal effects,27 could explain why an ongoing use of antipsychotics (and thus a higher cumulative exposure to antipsychotics over a certain time frame) might appear to give protection from certain adverse outcomes—even if over a longer period of time, maintenance treatment following FEP would not, in fact, decrease the overall risk of adverse events, as demonstrated in this study. The factors operating here would also explain why the mortality gap between people with schizophrenia and the general population is widening,28 and why the recovery rate has remained unsatisfactory in long-term follow-ups.29,30"
https://academic.oup.com/schizbullopen/article/1/1/sgaa050/5904462
Vierailija kirjoitti:
Ketiapiini, jota jokainen tk lääkäri tyrkyttää, ei ole edes tarkoitettu unilääkkeeksi, eikä sitä saisi siihen tarkoitukseen käyttää.
Tämä on ongelma. Tuota olen joskus käyttänyt ja olo oli aamulla kuin rekan alle jääneellä. Ei noilla voi töissä käydä. Pää oli kun muovailuvahaa.
Olisi aidosti mielenkiintoista tietää, kuinka monelle näitä lääkkeitä tarjotaan. Monikaan kun ei uskalla näistä kertoa, koska pelätään yhä "hullun leimaa". Todella todella ikävää.
168 jatkaa
Mulla diag. migreeni, päänsärkyjä siis; estolääkityksenä oli kuurina "vanhanajan mielialalääkitys". Halpaa kuin saippua. Pienenä annostuksena nostaa kipukynnystä. Kyllähän se nosti - mikään ei tuntunu miltään :( Se piti sit "ajaa alas" (hakusana cold turkey vs. tapering). Suuressa viisaudessani koitin yrittää sen alasajon 013:lla.
Sillalailla sitten. Kauhein kankkunen mitä ikinä ollut! :( ... Oli pakko "nostaa ylös" ja sitten pikkuhiljaa laimentaa.... No, hyvähän siitä tuli :)
Mutta ne "haamukivut" ;( Esim. vaikka - Jokainen tietää, jos kolhii varpaansa ovenpieleen : ai prkl. miten koskoo :) Sit kävelet muinamiehinä kadulla, ja yhtäkkiä tuntuu siltä, kuin oisit kolhassu taas varpaansa! Hölömönä katot, et missäs se ovi oli.
"Viime vuonna jo 150 000 suomalaista söi psykoosilääkkeitä, vaikka heillä ei ole diagnosoitua psykoottista häiriötä. Yksi suuri syy siihen on unettomuus." https://yle.fi/uutiset/3-11689092 Jutussa on myös taulukko, joka havainnollistaa hyvin, kuinka suuressa kasvussa ko. lääkkeiden käyttö on.
Ketipinor ja työnteko ei ainakaan kuulu yhteen. Se lamaa niin zombiksi, tekee niin tyhmäksi ettei mikään päättely enää onnistu. Lopetin ne, jätin lamin ainoaksi lääkkeeksi koska muuta toimivaa lääkettä manian estoon ei kuulemma ole. Olen siis bipo. Nyt kuitenkin taas työelämässä, vaikka välillä meneekin viikko valvoen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ja näitä lääkkeitä saat sitten itkun ja kyynelien kanssa lopulta anella, koska katsotaan että riippuvuus on pahempi asia kuin jatkuva ahdistustila. Kukaan ei kyseenalaista jos joku syö sydänlääkkeitä, diabeteslääkkeitä tai mitä tahansa muuhun sairauteen kuuluvia lääkkeitä, mutta kipulääkkeitä tai rauhoittavia tässä maassa et saa syödä.
Tämä on tosi.
Julkisen terveydenhuollon puolella on vallalla jokin outo ja jopa sadistinen käsitys, että kivun tai pohjattoman ahdistuksen kanssa kyllä oppii elämään. No ei opi, jos vaiva on tarpeeksi paha.
Törkeä ja ihmisiä epäarvoistava tekijä suomalaisessa terveydenhuollossa on se, että näitä lääkkeitä saa kyllä maksamalla ja menemällä yksityiselle lääkärille, mutta julkisessa terveydenhuollossa niitä pantataan viimeiseen asti.
Eivät yksityisetkään enää kirjoita bentsoja helpolla. Kela kuulostelee herkällä korvalla heitäkin. Voivat saada huomatuksen tai pehempaakin, jos näkyy, että huoletta kirjoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potilas kertoo oireet, lääkäri määrää hoidon ja lääkityksen.
Ei niin, että potilas tilaa lääkityksen!
Aika moni porilas googlaa itse diagnoosin ja lääkkeen.
Lääkäri kyllä osaa syrjäyttää potilaan omat diagnoosit ja haluamat lääkkeet. Ei lääkärissä käydä kuin valintamyymälässä, että "mä oon tehnyt itse diagnoosin ja haluan näitä ja näitä lääkkeitä". Lääkäri tutkii potilaan ja määrää tarvittaessa lääkkeet.
Minulla on ollut lapsesta saakka riesanani yleinen ahdistuneisuushäiriö. Siihen on kokeiltu niin terapiaa kuin lukuisia SSRI-lääkkeitä, vähäisin tuloksin.
Rauhoittavat lääkkeet olivat minulle haitallisia. Vielä 2000-luvun alussa niitä määrättiin kuin karkkia. Vaikka söin niitä maltillisesti, jäin henkiseen koukkuun. Pelko sekoamisesta ilman niitä sekä itsemurha-ajatukset käyttöä lopettaessa tulivat tutuiksi.
Käytän ahdistuslääkkeitä vain äärimmäisessä hädässä, joitain kertoja vuodessa. Lempeämpi, haitaton apu on kohdallani löytynyt hengitysharjoituksista, joogasta ja valeriaanavalmisteista, sekä elämän rauhoittamisesta yleisesti. Nämä eivät ole nopeita keinoja mutta tieto siitä, että voin ilman kolmiolääkkeitä vaikuttaa omaan olooni on merkittävästi vähentänyt ja lieventänyt ahdistuskohtauksia. Suosittelen yhdistämään näitä keinoja ahdistuksen hoitoon.