Rauhottavat lääkkeet, tältäkö "normaaleista" tuntuu?
Sain vastikään mietoja rauhoittavia ahdistukseen, jota ilmenee lähes päivittäin (sairauksien pelko ja ahdistus siitä että kohta jotain pahaa kumminkin tapahtuu jne). Välillä nämä menee ohi itsestään mutta nyt lääkäri ehotti jos kirjoittaa jotain varmuudeksi, jos esimerkiksi erityisesti illalla paha ahdistuminen ja asioiden miettiminen saa enemmänkin uniongelmia aikaiseksi. No olen nyt kaksi kertaa ottanut näitä, ekalla kerralla pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, enkä muista milloin olisin nukkunut niin hyvin kuin silloin. Ja toisen kerran päivällä kun en saanut keskitettyä tekemistäni muuhun ja unohtamaan rintaa puristavan pahan olon. Nämä pari kertaa sai minut havahtumaan siihen että tälläistäkö normaalin ja terveen ihmisen elämä tuntuu 😮 olen jonkin verran tottunut vuosia kestäneeseen ahdistukseen joka on useimmiten hallittavissa mutta kuitenkin kummittelee kokoajan jossain taka-alalla. Muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeiden tekemä olotila ei ole koskaan normaalia. Älä jää koukkuun bentsoihin tai muihin huumausaineisiin.
Kuule, on ihmisiä, jotka eivät mitään normaalia pääse edes koskaan kokemaan. Lähimmäksi jonkinlaista normaalia he pääsevät lääkkeillä. Kannattaako avautua jostain mistä ei ole mitään käsitystä?
Joidenkin ihmisten ajattelu on vaan jäänyt niin mustavalkoiselle tasolle ettei siihen auta mikään. Aivan sama mitä faktaa lyö pöytään, sama jankutus ja valistaminen jatkuu loputtomiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni jotkut diatsepaamin sukulaiset aiheuttavat erittäin nopeasti riippuvuuden ja voivat johtaa pitkään käytettyinä pahempaan ahdistuneisuuteen kuin alkuperäinen oli. Jordan Peterson'ille aiheuttivat jopa itsemurha-ajatuksia, kun hän yritti vähentää lääkitystä, jonka oli saanut vaimon syöpädiagnoosin aiheuttaman ahdistuneisuuden takii.
Itse söin rauhoittavia päivittäin 2 vuotta putkeen. Kun ahdistava elämäntilanne päättyi, jätin lääkkeen pois. Ei mitään ongelmia.
Mä en ole syönyt edes päivittäin, ja käytän miedointa rauhoittavaa miedoimmalla annostuksella, mutta silti ahdistus kasvaa järkyttävästi aina kun lääke alkaa haihtumaan.
Jotkut on herkempiä kuin toiset.
Mulla jostain syystä toimii paremmin ketiapiini kuin rauhoittavat uneen. Saattaa usein toimia melatoniinikin isoilla annoksilla. Mirtatsapiinikin toimii niin kauan kuin ei tule toleranssia siihenkin. Siksi tykkään vaihdella näitä tarpeen mukaan.
Se on kyllä huomattu miten pitkä uni täytyy ottaa ketiapiinilla, se kahdeksan tuntia vähintään, mutta kymmenen tai kaksitoistakin on parempi.
Ketiapiinilla tulee kyllä se monen tunnin "kooma" hereilläkin johon sitten on juotava energiajuomia tai kahvia, että pystyy töissä ajamaan esim. konetta ja silloinkin on epävarma olo. Tuosta syntyy myös helposti kierre, aamulla kahvia ja illalla antipsykoottia.
Yksi kaveri söi säännöllisesti ketiapiinia ja kun näin hänet viimeksi niin ei näyttänyt tuntevan eikä sen puoleen rekisteröinyt juuri muutakaan ympäristössään. Oli kuin unessa jotenkin, keskellä päivää.
Lääkäreihin en itse enää juuri luota, jotain he aina lobbaavat. Ensin se oli sukupolvelleni e-pillereitä ja ssri-lääkkeitä, nyt antipsykootteja ja mediassa koronarokotuksia. Jostain syystä sairaanhoitajia aina vastuutetaan ja syytellään milloin mistäkin, mutta lääkärit saavat mellastaa miten lystäävät, isolla palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreihin en itse enää juuri luota, jotain he aina lobbaavat. Ensin se oli sukupolvelleni e-pillereitä ja ssri-lääkkeitä, nyt antipsykootteja ja mediassa koronarokotuksia. Jostain syystä sairaanhoitajia aina vastuutetaan ja syytellään milloin mistäkin, mutta lääkärit saavat mellastaa miten lystäävät, isolla palkalla.
Ja ei suinkaan unohdeta kolesterolilääkkeitä. Lääkkeet ovat todella kurja bisnes ja siinä bisneksessä pyörii valtavan isot rahat. Kurja fakta sekin, mistä moni lääkevastainen psykiatri/ psykologi on pyrkinyt medioissa kertomaan, on että lääkeyhtiöt rahoittavat pitkälti lääkäreiden jatkokoulutuksia sekä erilaisia tutkimuksia. Lääkäreiden työ ei ole nykyään puolueetonta, vaan lääkärit ovat lääkeyhtiöiden imussa. Ja nämä asiantuntijat, jotka nostavat esille epäkohtia, saavat potkut. Aku Kopakkala on yksi loistava esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Mulla jostain syystä toimii paremmin ketiapiini kuin rauhoittavat uneen. Saattaa usein toimia melatoniinikin isoilla annoksilla. Mirtatsapiinikin toimii niin kauan kuin ei tule toleranssia siihenkin. Siksi tykkään vaihdella näitä tarpeen mukaan.
Se on kyllä huomattu miten pitkä uni täytyy ottaa ketiapiinilla, se kahdeksan tuntia vähintään, mutta kymmenen tai kaksitoistakin on parempi.
Ketiapiinilla tulee kyllä se monen tunnin "kooma" hereilläkin johon sitten on juotava energiajuomia tai kahvia, että pystyy töissä ajamaan esim. konetta ja silloinkin on epävarma olo. Tuosta syntyy myös helposti kierre, aamulla kahvia ja illalla antipsykoottia.
Yksi kaveri söi säännöllisesti ketiapiinia ja kun näin hänet viimeksi niin ei näyttänyt tuntevan eikä sen puoleen rekisteröinyt juuri muutakaan ympäristössään. Oli kuin unessa jotenkin, keskellä päivää.
Lääkäreihin en itse enää juuri luota, jotain he aina lobbaavat. Ensin se oli sukupolvelleni e-pillereitä ja ssri-lääkkeitä, nyt antipsykootteja ja mediassa koronarokotuksia. Jostain syystä sairaanhoitajia aina vastuutetaan ja syytellään milloin mistäkin, mutta lääkärit saavat mellastaa miten lystäävät, isolla palkalla.
Mirtazapiini on verrattain viaton ja usein toimiva lääke, vaikka siitä myös usein seuraakin sellainen olo, että ilo lähtee elämästä.
Ketipinoriin en koskisi pitkällä tikullakaan, mutta kukin tyylillään.
En tiedä, miltä sinusta tuntuu lääkittynä. Minä sain ennen isoa leikkausta tymäkän rauhoittavan pillerin ja hetken päästä makasin evät levälläni petillä kuin allakantekija. Millään ei ollut mitään väliä. Hoitajat saivat ottaa kokeita ja asennella kanyyleitä, ei tuntunut missään, ja kuitenkin inhoan piikkejä yli kaiken. Eli olo oli kaukana normaalista.
Minä itse käytin bentsodiatsepiineja ajoittain lähes maksimaalisilla annoksilla noin 10 vuoden ajan, yksityinen psykiatri määräsi.
Käytin bentsodiatsepiineja paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon, pidin esimerkiksi esitelmiä 200 ihmiselle. Ennen esitelmiä otin nopeavaikutteisia bentsoja. Yleensä esitelmiäni kehuttiin kovasti, olin aika rento ja kerroin jopa vitsejäkin. Bentsojen avulla pystyin elämään normaalisti: kävin töissä ja opiskelin. Kukaan ystävistäni ei tiennyt minun käyttävän psyykenlääkkeitä.
No siinä vaiheessa, kun valmistuin, en sitten enää kärsinyt paniikkihäiriökohtauksista enkä sosiaalisten tilanteiden pelosta, yliopistosta valmistumiseni jälkeen en ole enää tarvinnut bentsoja.
Minulle bentsot suurinakaan annoksina eivät aiheuttaneet ahdistusta, tämä on varmaankin hyvin yksilöllistä. Minulle bentsot toimivat ja niiden avulla pystyin elämään normaalia elämää paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta huolimatta.
Ensisijaisena lääkkeenä en kuitenkaan bentsoja enää suosittelisi, mieluummin SSRI- lääkkeitä, ja vain jos ne eivät toimisi, bentsoja voisi kokeilla.
Ketipinorin on todettu magneettikuvassa ohentavan aivojen harmaata kuorikerrosta, suomeksi sanottuna tylsistyttävän ihmistä älyllisesti. Ne ovat arvokkaita lääkkeitä esim. skitsofreniapotilailla, sillä hoitamaton skitsofreniasairaus itsessään tylsistyttää ihmistä. Itse en käyttäisi Ketipinoria unilääkkeenä- tarvitsen nykyisessä työssäni aivoja.
Itse en pidä nykyisestä linjasta, että bentsoja ei enää kirjoiteta kenellekään. Pieni potilasryhmä voisi hyötyä bentsojen pitkäaikaisesta käytöstä. Jos esim. opinnot uhkaavat jäädä kesken sosiaalisten tilanteiden pelon takia eivätkä SSRI- lääkkeet sovi sivuvaikutusten takia, mielestäni bentsoja tulisi kokeilla. Joka tapauksessa ihmisen elämä menee pilalle, mikäli opinnot keskeytyvät ja joutuu jäämään kokonaan pois työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potilas kertoo oireet, lääkäri määrää hoidon ja lääkityksen.
Ei niin, että potilas tilaa lääkityksen!
Aika moni porilas googlaa itse diagnoosin ja lääkkeen.
Lääkäri kyllä osaa syrjäyttää potilaan omat diagnoosit ja haluamat lääkkeet. Ei lääkärissä käydä kuin valintamyymälässä, että "mä oon tehnyt itse diagnoosin ja haluan näitä ja näitä lääkkeitä". Lääkäri tutkii potilaan ja määrää tarvittaessa lääkkeet.
Joo, silloin jos sattuu hyvä onni kohdalle.
Kerran oli kurkkupaise, jonka takia kävin viikon sisällä kolmesti päivystyksessä. En pystynyt itse enää puhumaan ja hengittäminenkin oli vaivalloista. Aina sama "ota buranaa ja parin viikon päästä takaisin, jos ei helpota"". Menin yksityiselle, joka sanoi et tää täytyy leikata heti tai tukehdut siihen yön aikana.
Miesystävä yritti hakea apua mt-ongelmiinsa puolen vuoden aikana useasti. Ei saanut ennenkuin meni psykoosiin ja joutui osastolle kun meinas hypätä katolta mutta menikin junaradalle makaamaan.Voisko niitä tutkimuksia hieman helpommalla edes määrätä?
Suomalainen sairaanhoito on nykyään pelkkä vitsi, meille vain uskotellaan, että se on hyvää ja laadukasta. Monissa köyhemmissäkin maissa se on parempaa kuin täällä.
Minulla oli sitkeä yskä, jonka vuoksi kävin 5 kertaa lääkärissä ja joka kerta laitettiin takaisin kotiin, "katsotaan vielä viikko" ei edes verikokeita voineet ottaa. Yksityisellä sitten selvisi asian oikea laita (keuhkokuume) ihan yksinkertaisella verikokeella. Luulisi, että tulee paljon kalliimmaksi rokottaa ihmisiä sairaina kuin tutkia ja perehtyä potilaaseen kunnolla sen yhden kerran.
Ihmiset ovat erilaisia kirjoitti:
Minä itse käytin bentsodiatsepiineja ajoittain lähes maksimaalisilla annoksilla noin 10 vuoden ajan, yksityinen psykiatri määräsi.
Käytin bentsodiatsepiineja paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon, pidin esimerkiksi esitelmiä 200 ihmiselle. Ennen esitelmiä otin nopeavaikutteisia bentsoja. Yleensä esitelmiäni kehuttiin kovasti, olin aika rento ja kerroin jopa vitsejäkin. Bentsojen avulla pystyin elämään normaalisti: kävin töissä ja opiskelin. Kukaan ystävistäni ei tiennyt minun käyttävän psyykenlääkkeitä.
No siinä vaiheessa, kun valmistuin, en sitten enää kärsinyt paniikkihäiriökohtauksista enkä sosiaalisten tilanteiden pelosta, yliopistosta valmistumiseni jälkeen en ole enää tarvinnut bentsoja.
Minulle bentsot suurinakaan annoksina eivät aiheuttaneet ahdistusta, tämä on varmaankin hyvin yksilöllistä. Minulle bentsot toimivat ja niiden avulla pystyin elämään normaalia elämää paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta huolimatta.
Ensisijaisena lääkkeenä en kuitenkaan bentsoja enää suosittelisi, mieluummin SSRI- lääkkeitä, ja vain jos ne eivät toimisi, bentsoja voisi kokeilla.
Ketipinorin on todettu magneettikuvassa ohentavan aivojen harmaata kuorikerrosta, suomeksi sanottuna tylsistyttävän ihmistä älyllisesti. Ne ovat arvokkaita lääkkeitä esim. skitsofreniapotilailla, sillä hoitamaton skitsofreniasairaus itsessään tylsistyttää ihmistä. Itse en käyttäisi Ketipinoria unilääkkeenä- tarvitsen nykyisessä työssäni aivoja.
Itse en pidä nykyisestä linjasta, että bentsoja ei enää kirjoiteta kenellekään. Pieni potilasryhmä voisi hyötyä bentsojen pitkäaikaisesta käytöstä. Jos esim. opinnot uhkaavat jäädä kesken sosiaalisten tilanteiden pelon takia eivätkä SSRI- lääkkeet sovi sivuvaikutusten takia, mielestäni bentsoja tulisi kokeilla. Joka tapauksessa ihmisen elämä menee pilalle, mikäli opinnot keskeytyvät ja joutuu jäämään kokonaan pois työelämästä.
Ketipinor tyhmentää myös sillä tavalla, että unen aikainen aivojen puhdistus jää vaillinaiseksi. Ajan myötä aivot täyttyy kuonasta ja ihminen dementoituu. Söin ketipinoria vuoden unettomuuteen ja tyhmentymisen todella huomasi. Harmittaa vietävästi. En olisi ikinä kokeillut jos olisin tämän tiennyt.
Vierailija kirjoitti:
Mulla jostain syystä toimii paremmin ketiapiini kuin rauhoittavat uneen. Saattaa usein toimia melatoniinikin isoilla annoksilla. Mirtatsapiinikin toimii niin kauan kuin ei tule toleranssia siihenkin. Siksi tykkään vaihdella näitä tarpeen mukaan.
Se on kyllä huomattu miten pitkä uni täytyy ottaa ketiapiinilla, se kahdeksan tuntia vähintään, mutta kymmenen tai kaksitoistakin on parempi.
Ketiapiinilla tulee kyllä se monen tunnin "kooma" hereilläkin johon sitten on juotava energiajuomia tai kahvia, että pystyy töissä ajamaan esim. konetta ja silloinkin on epävarma olo. Tuosta syntyy myös helposti kierre, aamulla kahvia ja illalla antipsykoottia.
Yksi kaveri söi säännöllisesti ketiapiinia ja kun näin hänet viimeksi niin ei näyttänyt tuntevan eikä sen puoleen rekisteröinyt juuri muutakaan ympäristössään. Oli kuin unessa jotenkin, keskellä päivää.
Lääkäreihin en itse enää juuri luota, jotain he aina lobbaavat. Ensin se oli sukupolvelleni e-pillereitä ja ssri-lääkkeitä, nyt antipsykootteja ja mediassa koronarokotuksia. Jostain syystä sairaanhoitajia aina vastuutetaan ja syytellään milloin mistäkin, mutta lääkärit saavat mellastaa miten lystäävät, isolla palkalla.
Älä missään nimessä syö ketiapiinia tuolla tavalla epäsäännöllisesti, se on lääke jonka voi aloittaa ja lopettaa vain yhden kerran, mitään taukoja ja uudelleen aloituksia ei kannata pitää jos haluat säästää aivosi tuholta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potilas kertoo oireet, lääkäri määrää hoidon ja lääkityksen.
Ei niin, että potilas tilaa lääkityksen!
Aika moni porilas googlaa itse diagnoosin ja lääkkeen.
Lääkäri kyllä osaa syrjäyttää potilaan omat diagnoosit ja haluamat lääkkeet. Ei lääkärissä käydä kuin valintamyymälässä, että "mä oon tehnyt itse diagnoosin ja haluan näitä ja näitä lääkkeitä". Lääkäri tutkii potilaan ja määrää tarvittaessa lääkkeet.
Joo, silloin jos sattuu hyvä onni kohdalle.
Kerran oli kurkkupaise, jonka takia kävin viikon sisällä kolmesti päivystyksessä. En pystynyt itse enää puhumaan ja hengittäminenkin oli vaivalloista. Aina sama "ota buranaa ja parin viikon päästä takaisin, jos ei helpota"". Menin yksityiselle, joka sanoi et tää täytyy leikata heti tai tukehdut siihen yön aikana.
Miesystävä yritti hakea apua mt-ongelmiinsa puolen vuoden aikana useasti. Ei saanut ennenkuin meni psykoosiin ja joutui osastolle kun meinas hypätä katolta mutta menikin junaradalle makaamaan.Voisko niitä tutkimuksia hieman helpommalla edes määrätä?
Suomalainen sairaanhoito on nykyään pelkkä vitsi, meille vain uskotellaan, että se on hyvää ja laadukasta. Monissa köyhemmissäkin maissa se on parempaa kuin täällä.
Minulla oli sitkeä yskä, jonka vuoksi kävin 5 kertaa lääkärissä ja joka kerta laitettiin takaisin kotiin, "katsotaan vielä viikko" ei edes verikokeita voineet ottaa. Yksityisellä sitten selvisi asian oikea laita (keuhkokuume) ihan yksinkertaisella verikokeella. Luulisi, että tulee paljon kalliimmaksi rokottaa ihmisiä sairaina kuin tutkia ja perehtyä potilaaseen kunnolla sen yhden kerran.
*roikottaa, ei rokottaa.
Itse söin rauhoittavia päivittäin 2 vuotta putkeen. Kun ahdistava elämäntilanne päättyi, jätin lääkkeen pois. Ei mitään ongelmia.