Lue keskustelun säännöt.
Rauhottavat lääkkeet, tältäkö "normaaleista" tuntuu?
24.12.2021 |
Sain vastikään mietoja rauhoittavia ahdistukseen, jota ilmenee lähes päivittäin (sairauksien pelko ja ahdistus siitä että kohta jotain pahaa kumminkin tapahtuu jne). Välillä nämä menee ohi itsestään mutta nyt lääkäri ehotti jos kirjoittaa jotain varmuudeksi, jos esimerkiksi erityisesti illalla paha ahdistuminen ja asioiden miettiminen saa enemmänkin uniongelmia aikaiseksi. No olen nyt kaksi kertaa ottanut näitä, ekalla kerralla pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, enkä muista milloin olisin nukkunut niin hyvin kuin silloin. Ja toisen kerran päivällä kun en saanut keskitettyä tekemistäni muuhun ja unohtamaan rintaa puristavan pahan olon. Nämä pari kertaa sai minut havahtumaan siihen että tälläistäkö normaalin ja terveen ihmisen elämä tuntuu 😮 olen jonkin verran tottunut vuosia kestäneeseen ahdistukseen joka on useimmiten hallittavissa mutta kuitenkin kummittelee kokoajan jossain taka-alalla. Muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (212)
Hienoa, että sait rauhoittavia. Itse en saanut ja seurauksena täydellinen syrjäytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todella rankka traumatausta, mm. yritetty kahdesti tappaa, kidutettu jne. Ei se traumaterapia mikään autuaaksi tekevä asia ole. Joitain asioita ei vaan voi korjata.
Näitä asioita pitää työstää pitkään, jatka ehdottomasti terapiaa. Päihde piireissä tuollainen on valitettavasti jopa normaalia. Osa meistä on selvinnyt sieltä pois ja jopa pystyy olemaan ilman mitään lääkitystä. Oma kuntoutuminen on kestänyt 15v, että pääsin siihen pisteeseen että voi olla ihan luomuna.
Älä luovuta, vaan puhua ja jaa kokemuksia.
Itse olen vuosien aikana huomannut että suurin este on ollut oma sulkeutuneisuus, sekin varmasti on osa asiaa. Sulla on kuitenkin hyvät lähtökohdat, oot ollut jo terapiassa ja esim uskaltanut kirjoittaa tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todella rankka traumatausta, mm. yritetty kahdesti tappaa, kidutettu jne. Ei se traumaterapia mikään autuaaksi tekevä asia ole. Joitain asioita ei vaan voi korjata.
Näitä asioita pitää työstää pitkään, jatka ehdottomasti terapiaa. Päihde piireissä tuollainen on valitettavasti jopa normaalia. Osa meistä on selvinnyt sieltä pois ja jopa pystyy olemaan ilman mitään lääkitystä. Oma kuntoutuminen on kestänyt 15v, että pääsin siihen pisteeseen että voi olla ihan luomuna.
Älä luovuta, vaan puhua ja jaa kokemuksia.
Itse olen vuosien aikana huomannut että suurin este on ollut oma sulkeutuneisuus, sekin varmasti on osa asiaa. Sulla on kuitenkin hyvät lähtökohdat, oot ollut jo terapiassa ja esim uskaltanut kirjoittaa tänne.
15 vuotta on jo ihmisikä, jaksoitko ilman lääkitystä koko sen aikakauden selvitä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ja näitä lääkkeitä saat sitten itkun ja kyynelien kanssa lopulta anella, koska katsotaan että riippuvuus on pahempi asia kuin jatkuva ahdistustila. Kukaan ei kyseenalaista jos joku syö sydänlääkkeitä, diabeteslääkkeitä tai mitä tahansa muuhun sairauteen kuuluvia lääkkeitä, mutta kipulääkkeitä tai rauhoittavia tässä maassa et saa syödä.
Tämä on tosi.
Julkisen terveydenhuollon puolella on vallalla jokin outo ja jopa sadistinen käsitys, että kivun tai pohjattoman ahdistuksen kanssa kyllä oppii elämään. No ei opi, jos vaiva on tarpeeksi paha.
Törkeä ja ihmisiä epäarvoistava tekijä suomalaisessa terveydenhuollossa on se, että näitä lääkkeitä saa kyllä maksamalla ja menemällä yksityiselle lääkärille, mutta julkisessa terveydenhuollossa niitä pantataan viimeiseen asti.
Kyllä näissä lääkkeissä on ihan huumeissa, eikä missään normaalissa tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todella rankka traumatausta, mm. yritetty kahdesti tappaa, kidutettu jne. Ei se traumaterapia mikään autuaaksi tekevä asia ole. Joitain asioita ei vaan voi korjata.
Näitä asioita pitää työstää pitkään, jatka ehdottomasti terapiaa. Päihde piireissä tuollainen on valitettavasti jopa normaalia. Osa meistä on selvinnyt sieltä pois ja jopa pystyy olemaan ilman mitään lääkitystä. Oma kuntoutuminen on kestänyt 15v, että pääsin siihen pisteeseen että voi olla ihan luomuna.
Älä luovuta, vaan puhua ja jaa kokemuksia.
Itse olen vuosien aikana huomannut että suurin este on ollut oma sulkeutuneisuus, sekin varmasti on osa asiaa. Sulla on kuitenkin hyvät lähtökohdat, oot ollut jo terapiassa ja esim uskaltanut kirjoittaa tänne.
Olet oikeassa siinä, että päihdepiireissä tapahtunutta. Valitettavasti olin itse lapsi näiden tapahtumien aikaan. Nyt nelikymppinen. Tälläiset tapahtumat muokkaavat persoonaa sellaisella tavalla, että en usko tavallaan toipuvani koskaan. Kuitenkin, olen säilyttänyt työkykyni ja pystynyt mm.perustamaan perheen. Silti ahdistus on läsnä, ihan jokaisena päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään joka olisi vielä lottovoiton jälkeen ahdistunut?
Oma kokemukseni ahdistuksesta on että se perimmäinen syy löytyy lopulta aina taloudellisesta epävarmuudesta, ahdingosta tai ihan suoranaisesta köyhyydestä.Rehellisesti sanottuna en usko että raha muuttaisi ahdistusta mihinkään. Ne syyt ahdistukseen on paljon syvemmällä kuin jossain materiassa.
Onko sulla tilillä sen verran fyrkkaa, että voit ottaa esim äkkilähdön Balille eikä tunnu missään?
Kun on, kommentoi uudestaan 🙂
Huonoluonteiset perijät/täret erikseen. Uuniin vaan.
Voisin lahtea Balille vaikka huomenna. Tuollaiset muitten uuniin tunkijat kylla pitaisi sailyttaa lukkojen takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niihin ei kannata totutella, koska hyvin todennäköistä niitä ei määrätä kun ihan hetken aikaa. Normaalia ihmistä myös ahdistaa välillä. Lääkkeillä saa turrutettua helposti kaikki tunteet.
Nyt ei tosiaankaan puhuta mistään normaaleista ihmisistä ohimenevine huolineen.
Sitä suuremmalla syyllä jos haluat oikeasti sieltä pohjalta nousta, niin pakko käydä vaa se kaikki paska läpi mitä on koettu, löytää toimintatapoja muutakin kuin lääkkeet tai päihteet.
Helppo puhua. On olemassa ihmisiä, jotka eivät esim. niiden "vanhojen käsittelyn" jäljitä suinkaan enää lennä vapaina vaan pikemminkin ryömivät maassa lopullisesti nujerrettuina.
Kaikki eivät ole korjattavissa.
Ois mielenkiintoista kuulla mitkä ne ongelmat ovat sinulla?
Varmaan jossain netissä alankin kertoilemaan.
Enkä nyt tosiaankaan puhu pelkästään itsestäni, itsehän olisin ehkä vielä pelastettavissa high functioning-kategoriaan.
Tuossa se sun ongelma on, sä et uskalla kohdata itseäsi, edes anonyyminä tällä palstalla jota tuskin kukaan edes lukee.
Hah.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa oikeasti kelata joka kerta ennen kuin otat sen lääkkeen miten voisin selvitä tästä ilman. Elämässä tulee varmasti vielä vaikeuksia. Tee se työ nyt ja opettele selvitymään. Opeta itse itsellesi ne taidot joita jokaisen tulisi saada jo lapsena, mutta kaikki eivät todellakaan saa.
Voihan lässytyksen lässytys nyt taas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistusta hoidetaan päivittäin otettavalla SSRI-lääkkeellä, ei rauhoittavilla!
Niin hoidetaan, tuloksia tosin ei niillä saa.
SSRI:t eivät oikein auta ahdistukseen, eikä kunnon paniikkioireiluunkaan. Itselläni on kokeiltu ja olen käyttänyt varmaankin kaikkia ssri lääkkeitä ja muitakin vastaavia, ei vaan toimi.
Ja lisäksi olet sitten 24h/vrk ja 365pv/vuodessa normaalia itseäsi tyhmempi ja tunteeton zombi, mutta toki edelleen ahdistunut sellainen.
Kuinka paljon Suomessa käytetäänkään alkoholia ahdistus lääkkeenä. Sillä vain on sitten vakavat terveydelliset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset haittavaikutuksensa.
Huomattavasti halvemmaksi niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin tulisi, jos rauhoittavia lääkkeitä määrättäisiin vapaammin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näissä lääkkeissä on ihan huumeissa, eikä missään normaalissa tilassa.
Jokaine itse määrittää itselleen normaalin tilan. Jos haluan olla miellyttävässä LSD-maailmassa koko ajan, se on mun normaali ja sulla ei pitäisi olla siihen mitään sanomista niin kauan kuin se ei vaikuta sun elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa elää just niinku haluaa ja hommata ihan mitä lääkkeitä haluaa. Tai puhuu itsensä kuoliaaksi ja etsii jotain mystistä syytä siihen huonoon oloon, jos se tuntuu oikealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todella rankka traumatausta, mm. yritetty kahdesti tappaa, kidutettu jne. Ei se traumaterapia mikään autuaaksi tekevä asia ole. Joitain asioita ei vaan voi korjata.
Näitä asioita pitää työstää pitkään, jatka ehdottomasti terapiaa. Päihde piireissä tuollainen on valitettavasti jopa normaalia. Osa meistä on selvinnyt sieltä pois ja jopa pystyy olemaan ilman mitään lääkitystä. Oma kuntoutuminen on kestänyt 15v, että pääsin siihen pisteeseen että voi olla ihan luomuna.
Älä luovuta, vaan puhua ja jaa kokemuksia.
Itse olen vuosien aikana huomannut että suurin este on ollut oma sulkeutuneisuus, sekin varmasti on osa asiaa. Sulla on kuitenkin hyvät lähtökohdat, oot ollut jo terapiassa ja esim uskaltanut kirjoittaa tänne.15 vuotta on jo ihmisikä, jaksoitko ilman lääkitystä koko sen aikakauden selvitä?
On ollut myös lääkitys, aluksi kokeiltiin erilaisia mielialalääkkeitä. seroguel oli pari vuotta käytössä, vasta sen jälkeen sain tietää että sitä lääkettä ei ole edes järkevää käyttää yksinään ilman mitään tasaavaa. Niitä sitten kokeiltiin, ei sopinut ne valmisteet mitä testasin. Lopetin sitten tuon lääkkeen kokonaan.
Sen jälkeen rauhoittavia tarvittaessa 7vuotta tuosta ajasta ja jälkeenpäin huomasin vasta kuinka ne oikeasti koukuttaa, itsekin pidin niitä alunperin ainoina hyvinä lääkkeinä, lopettaminen on ollut tosi raskasta, sellainen parin vuoden projekti tuohon päälle. (Päihteistä vierottuminen ei myöskään käy hetkessä, välillä tulee edistystä ja välillä takapakkia. 7vuotta päihdekuntoutusta, sieltä tuo seroguel aloitettu, pelkkää keskustelu apua tuli saatua. Kuntoutuksessa noi rauhoittavat on ensimmäinen lääke (niitä meni ennen tätä isolla annoksella ja kaikkea muuta) joka lasketaan alas, oli sitten korvaushpidossa tai ei, itse en korvaushoidossa ole ollut, se on tässä kunnassa sen verran huonosti toteutettu.)
Lääkäri tarjoutui vasta sitten laittaa terapia lähetteen, kuin päätti lopettaa noi rauhoittavat, mistä itsekin olin ihan paniikin sekaisin tuntein, mutta todella ollut kaiken vaivan arvoista. On vihdoinkin voinut löytää itsensä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on ketju joka koskettaa 90 %:a palstan akoista 😁
Pitää kutinsa, mutta vain erittäin vastuuton lääkäri hoitaa ahdistusta kemiallisesti huumaamalla potilaansa. Ahdistus pitää hoitaa itsehoitokeinoilla ja keskittymällä ahdistuksen aiheuttaviin tekijöihin. Sille on syynsä miksi lääkäri ei halua tehdä potilaastaan pilleririippuvaista.
Pillereitä tarjoaminen on sama kuin tarjoaisi ekstaasinappeja.
Joopa joo.
Oman kokemukseni mukaan kyllä masennuslääkitystä oikein tuputetaan aloittamaan jos johonkin vaivaan ja kyllä nekin riippuvuutta aiheuttaa, mutta huonolla hyötysuhteella. Rauhoittavia taas ei meinaa julkisenpuolen lääkärit ainakaan määrätä millään.
Hieman alkanut mennä usko lääkärien ammattitaitoon/riippumattomuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa elää just niinku haluaa ja hommata ihan mitä lääkkeitä haluaa. Tai puhuu itsensä kuoliaaksi ja etsii jotain mystistä syytä siihen huonoon oloon, jos se tuntuu oikealta.
Kannattaa olla varma siitä mitä haluaa, päihtyneenä voi haluta niin paljon eri asioita kuin selvinpäin. Lääkkeitä ei normaalisti itse hommata, lääkäri määrää niitä mitkä hän kokee hyviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on ketju joka koskettaa 90 %:a palstan akoista 😁
Pitää kutinsa, mutta vain erittäin vastuuton lääkäri hoitaa ahdistusta kemiallisesti huumaamalla potilaansa. Ahdistus pitää hoitaa itsehoitokeinoilla ja keskittymällä ahdistuksen aiheuttaviin tekijöihin. Sille on syynsä miksi lääkäri ei halua tehdä potilaastaan pilleririippuvaista.
Pillereitä tarjoaminen on sama kuin tarjoaisi ekstaasinappeja.
Joopa joo.
Oman kokemukseni mukaan kyllä masennuslääkitystä oikein tuputetaan aloittamaan jos johonkin vaivaan ja kyllä nekin riippuvuutta aiheuttaa, mutta huonolla hyötysuhteella. Rauhoittavia taas ei meinaa julkisenpuolen lääkärit ainakaan määrätä millään.Hieman alkanut mennä usko lääkärien ammattitaitoon/riippumattomuuteen.
Epäilen että rauhoittavien myynti on vielä loppumassa, sitä ei vaa olla tuotu julki vielä, mutta edistys kyllä on kokoajan siihen suuntaan, kun yksityinen ei edes nykyään mielellään kirjoita. Onhan näitä tuotteita ollut ennenkin jotka vedetään pois markkinoilta. Luultavasti siksi että oikeasti lääkettä tarvitsevia käyttäjiä on vähän ja haittoja paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ja näitä lääkkeitä saat sitten itkun ja kyynelien kanssa lopulta anella, koska katsotaan että riippuvuus on pahempi asia kuin jatkuva ahdistustila. Kukaan ei kyseenalaista jos joku syö sydänlääkkeitä, diabeteslääkkeitä tai mitä tahansa muuhun sairauteen kuuluvia lääkkeitä, mutta kipulääkkeitä tai rauhoittavia tässä maassa et saa syödä.
Ja tämähän johtuu siitä, että suurin osa lääkäreistä palvoo Luciferia ovat katsos vapaamuurareita.
Tietyissä piireissä myös lapsien raiskailu sekä huumailu on enemmän sääntö kuin poikkeus ja kuinka yleistä se onkaan maassaamme!
Epäilen, että ahdistusoireilevista 75% omaa tällaisen lapsuuden trauman, olipa siitä itse tietoinen tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todella rankka traumatausta, mm. yritetty kahdesti tappaa, kidutettu jne. Ei se traumaterapia mikään autuaaksi tekevä asia ole. Joitain asioita ei vaan voi korjata.
Näitä asioita pitää työstää pitkään, jatka ehdottomasti terapiaa. Päihde piireissä tuollainen on valitettavasti jopa normaalia. Osa meistä on selvinnyt sieltä pois ja jopa pystyy olemaan ilman mitään lääkitystä. Oma kuntoutuminen on kestänyt 15v, että pääsin siihen pisteeseen että voi olla ihan luomuna.
Älä luovuta, vaan puhua ja jaa kokemuksia.
Itse olen vuosien aikana huomannut että suurin este on ollut oma sulkeutuneisuus, sekin varmasti on osa asiaa. Sulla on kuitenkin hyvät lähtökohdat, oot ollut jo terapiassa ja esim uskaltanut kirjoittaa tänne.15 vuotta on jo ihmisikä, jaksoitko ilman lääkitystä koko sen aikakauden selvitä?
tuskin käytit kun et osaa edes lääkkeen nimeä kirjottaa
On ollut myös lääkitys, aluksi kokeiltiin erilaisia mielialalääkkeitä. seroguel oli pari vuotta käytössä, vasta sen jälkeen sain tietää että sitä lääkettä ei ole edes järkevää käyttää yksinään ilman mitään tasaavaa. Niitä sitten kokeiltiin, ei sopinut ne valmisteet mitä testasin. Lopetin sitten tuon lääkkeen kokonaan.
Sen jälkeen rauhoittavia tarvittaessa 7vuotta tuosta ajasta ja jälkeenpäin huomasin vasta kuinka ne oikeasti koukuttaa, itsekin pidin niitä alunperin ainoina hyvinä lääkkeinä, lopettaminen on ollut tosi raskasta, sellainen parin vuoden projekti tuohon päälle. (Päihteistä vierottuminen ei myöskään käy hetkessä, välillä tulee edistystä ja välillä takapakkia. 7vuotta päihdekuntoutusta, sieltä tuo seroguel aloitettu, pelkkää keskustelu apua tuli saatua. Kuntoutuksessa noi rauhoittavat on ensimmäinen lääke (niitä meni ennen tätä isolla annoksella ja kaikkea muuta) joka lasketaan alas, oli sitten korvaushpidossa tai ei, itse en korvaushoidossa ole ollut, se on tässä kunnassa sen verran huonosti toteutettu.)
Lääkäri tarjoutui vasta sitten laittaa terapia lähetteen, kuin päätti lopettaa noi rauhoittavat, mistä itsekin olin ihan paniikin sekaisin tuntein, mutta todella ollut kaiken vaivan arvoista. On vihdoinkin voinut löytää itsensä uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todella rankka traumatausta, mm. yritetty kahdesti tappaa, kidutettu jne. Ei se traumaterapia mikään autuaaksi tekevä asia ole. Joitain asioita ei vaan voi korjata.
Näitä asioita pitää työstää pitkään, jatka ehdottomasti terapiaa. Päihde piireissä tuollainen on valitettavasti jopa normaalia. Osa meistä on selvinnyt sieltä pois ja jopa pystyy olemaan ilman mitään lääkitystä. Oma kuntoutuminen on kestänyt 15v, että pääsin siihen pisteeseen että voi olla ihan luomuna.
Älä luovuta, vaan puhua ja jaa kokemuksia.
Itse olen vuosien aikana huomannut että suurin este on ollut oma sulkeutuneisuus, sekin varmasti on osa asiaa. Sulla on kuitenkin hyvät lähtökohdat, oot ollut jo terapiassa ja esim uskaltanut kirjoittaa tänne.15 vuotta on jo ihmisikä, jaksoitko ilman lääkitystä koko sen aikakauden selvitä?
Ja uskomatonta että se ei ole kuin pieni osa elämää, älä tyydy siihen että se olisi ihmisikä.
Kannattaa oikeasti kelata joka kerta ennen kuin otat sen lääkkeen miten voisin selvitä tästä ilman. Elämässä tulee varmasti vielä vaikeuksia. Tee se työ nyt ja opettele selvitymään. Opeta itse itsellesi ne taidot joita jokaisen tulisi saada jo lapsena, mutta kaikki eivät todellakaan saa.