Lue keskustelun säännöt.
Rauhottavat lääkkeet, tältäkö "normaaleista" tuntuu?
24.12.2021 |
Sain vastikään mietoja rauhoittavia ahdistukseen, jota ilmenee lähes päivittäin (sairauksien pelko ja ahdistus siitä että kohta jotain pahaa kumminkin tapahtuu jne). Välillä nämä menee ohi itsestään mutta nyt lääkäri ehotti jos kirjoittaa jotain varmuudeksi, jos esimerkiksi erityisesti illalla paha ahdistuminen ja asioiden miettiminen saa enemmänkin uniongelmia aikaiseksi. No olen nyt kaksi kertaa ottanut näitä, ekalla kerralla pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, enkä muista milloin olisin nukkunut niin hyvin kuin silloin. Ja toisen kerran päivällä kun en saanut keskitettyä tekemistäni muuhun ja unohtamaan rintaa puristavan pahan olon. Nämä pari kertaa sai minut havahtumaan siihen että tälläistäkö normaalin ja terveen ihmisen elämä tuntuu 😮 olen jonkin verran tottunut vuosia kestäneeseen ahdistukseen joka on useimmiten hallittavissa mutta kuitenkin kummittelee kokoajan jossain taka-alalla. Muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistusta hoidetaan päivittäin otettavalla SSRI-lääkkeellä, ei rauhoittavilla!
SSRI:t on muuten periaatteessa sama asia, mutta kestää pitkään ennen kuin vaikuttaa ja siltikin vaikuttaa vain pienen murto-osan siitä mitä bentsot.
Sanoin lääkärille etten mielestäni tarvitsekaan mitään jatkuvaa lääkettä, vaan mielummin helpotusta vain siihen hetkeen kun olo alkaa käydä sietämättömäksi. En olisi uskonut että tällainen vaikutus voi lääkkeellä olla, muuten tunnen itseni täysin omaksi itsekseni, ei tullut mitään energisyyttä, yli-iloisuutta, masentavaa oloa tai kehon rentoa oloa, mitä mietin saavani kun lääkettä otan. Ainoastaan ahdistavat ajatukset on poissa ja mieli tyynen rauhallinen, yritin oikein tarkoituksella ajatella niitä asioita, joista oma tuskaisuus yleensä lähtee liikkeelle, niin ei, en ahdistunut yhtään. Ap
Näillä on taipumus siihen että kun vaikutus loppuu, niin se olo on kahta kauheampi, ei välttämättä näy ihan ensimmäisillä kerroilla käytössä, jonka takia se jatkuva mielialalääke on paljon parempi, silloin se laskee ahdistuksen tasoa tasaisesti.
Keillä laskee ja keillä ei. Sen vaikutus on kovasti pieni vertailussa vaikka millaisia annoksia ottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman kokenut.
Kun on sosiaalista ahdistusta ja ottaa bentson niin sen jälkeen on ihmisten ilmoilla niin rauhallinen ja itsevarma olo, että miettii miten epäreilua on kun muilla ihmisillä se on se vakiotilanne.
Ei kannattaisi lähteä käytännössä huumeilla "hoitamaan"ongelmiaan. Sen takia lääkäritkään eivät noita rauhoittavia helposti kirjoita, niillä ei ongelma poistu, vaan oireet vähän helpottavat.
Lääkkeet on silti parempi kuin ei mitään ja lääkkeet tietyllä tavalla mahdollistavat paremman elämän.
Jos normaalisti välttelisit sosiaalisia tilanteita kuten vaikka juhlat niin bentsojen avulla pystyt menemään juhliin ja olemaan siellä normaalin ihmisen tavoin.
Jos sosiaalinen ahdistus on kasvanut liian suureksi esim ventovieras ihminen huomauttaa sulle aivan päin näköä, että näytätpä pelokkaalta niin ollaan siinä tilanteessa jossa lääkkeet ovat tarpeen tai muuten sosiaalinen elämä kärsii. Tuollaiset kommentit ovat todella vahingollisia itsetunnolle ja itsevarmuudelle.
Ongelmat eivät huumavilla pillereillä parane vaan pitää alkaa purkamaan syitä mikä niissä tilanteissa pelottaa, onko niissä muka jotain konkreettista uhkaa? Pillerit ovat sama kuin viinalla tai huumeilla itsensä turruttaminen, jotta todellisuus tuntuu siedettävämmälle.
Ja nuo itsetunnot ja itsevarmuudet ovat vain jenkeistä apinoitua viiden pennin psykohöttöä, siellähän on se villitys, että jokaisen pitää olla teennäinen ekstrovetti ja"itsevarma" ja nyt se on apinoitu tänne ja ihmiset luulevat tarvitsevansa jotain mömmöjä jos eivät siihen pysty. Kyllä suomessa ennenkin sai olla ujo, juro ja epäsosiaalinen metsäläinen ilman pillereitä.
Et selvästikään ole itse kokenut mitään paniikkikohtauksia tai muita. Mutta pura sinä ihan rauhassa siellä terapiassa niitä kestettävän keveitä ongelmiasi.
Niin lääkeriippuvaisen puhetta, säkin oot tuota mieltä että se terapia on ainoa tie ulos kun joskus uskallat luopua siitä pilleripurkista ja alkaa elää. Moni on käynyt pitkän tien noiden rauhoittavien kanssa, ne on pitkällä aikavälillä tie helvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niihin ei kannata totutella, koska hyvin todennäköistä niitä ei määrätä kun ihan hetken aikaa. Normaalia ihmistä myös ahdistaa välillä. Lääkkeillä saa turrutettua helposti kaikki tunteet.
Nyt ei tosiaankaan puhuta mistään normaaleista ihmisistä ohimenevine huolineen.
Sitä suuremmalla syyllä jos haluat oikeasti sieltä pohjalta nousta, niin pakko käydä vaa se kaikki paska läpi mitä on koettu, löytää toimintatapoja muutakin kuin lääkkeet tai päihteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullekkin määrättiin aikoinaan rauhoittavia paniikkihäiriöön, unettomuuteen ja ahdistukseen. Tekihän ne elämän ja tunteiden sivuuttamisen helpoksi. Mutta parannus se ei ole.
Parannus on se, kun opit kohtamaan vaikeita tunteita ja elämän sellaisena kuin se vaan on. Ahdistus ja pelko on lopulta omaa kontrollifriikkeyttäsi, oma luomuksesi (alitajunta) ja kun lopetat luomasta kärsimystä itsellesi ja myös kehoosi; vapaudut siitä lopullisesti.
Tämä on todella totta. Valitettavan moni valitsee mielellään kuitenkin lääkityksen, koska padotut tunteet ovat pelottavia kohdattavia. Ihmiset elävät pelosta käsin sen sijaan, että uskaltaisivat kohdata omat mörkönsä. Tämä myös vaatii vastuun ottamista omasta itsestään ja omista tunteistaan. Ei voi enää syyttää toista, miksi oma elämä on kurjaa. Se on toki ikävää, että on kokenut vaikeita asioita, mutta vastuu tämän hetkisestä hyvinvoinnista on itsellä. Ja itse voi valita, jääkö uhriksi vai alkaako osoittamaan itselleen myötätuntoa ja rakentamaan itsellensä turvallisempaa ja soveltuvampaa elämää. Valintoja. Ei lainkaan helppoja moisia, mutta aidosti kannattavia.
Juuri näin, mielenterveys ongelmia olisi paljon vähemmän, kuin ihmiset todella ymmärtäisi että lääke itsessään ei paranna, vaan oma ajatusmaailma pitää pystyä muuttamaan ja silloin pitää kohdata oma menneisyys.
On olemassa ihmisiä, joita ei voida parantaa - eikä ole muuta helpotusta kuin lääkitys. Ja niitä joita voidaankin auttaa niin usein puhutaan niin suurista resursseista ettei sellaisia ole mahdollisuus edes järjestää kovinkaan monille.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta ap! Kaikkea hyvää sulle, elä sure.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niihin ei kannata totutella, koska hyvin todennäköistä niitä ei määrätä kun ihan hetken aikaa. Normaalia ihmistä myös ahdistaa välillä. Lääkkeillä saa turrutettua helposti kaikki tunteet.
Nyt ei tosiaankaan puhuta mistään normaaleista ihmisistä ohimenevine huolineen.
Sitä suuremmalla syyllä jos haluat oikeasti sieltä pohjalta nousta, niin pakko käydä vaa se kaikki paska läpi mitä on koettu, löytää toimintatapoja muutakin kuin lääkkeet tai päihteet.
Helppo puhua. On olemassa ihmisiä, jotka eivät esim. niiden "vanhojen käsittelyn" jäljitä suinkaan enää lennä vapaina vaan pikemminkin ryömivät maassa lopullisesti nujerrettuina.
Kaikki eivät ole korjattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu mulla. Ajattelen aina kun otan rauhoittavan että tältäkö ns. normaalisti tuntuu normaaleista ihmisistä. Se on myös outo tunne kun yleensä olen aina ahdistunut ja hartiat jumissa ja sitten yhtäkkiä ei olekaan kun nappaa rauhoittavan.
Sain itse tilapäiset ahdistuslääkkeet vaikeaan elämäntilanteeseen, mikä vei ahdistuksen niin pahaksi että hyperventilaatiossa olin monta viikkoa joka päivä.
Olen kärsinyt todella pahasta ahdistuksesta vuosia minkä syynä on olosuhteet joihin en pysty riittävästi vaikuttamaan, ja ahdistuksen seurauksena vaikeista pakko-oireista, mitkä käytännössä invalidisoi. Lisäksi mulla on 100% varmuudella diagnoosia vaille jäänyt ADD.
Laskeutuu kumma rauha päänuppiin ja kehoon jo, kun ottaa 1/4 ahdistuspilleristä. No, näitä ei voi alkaa käyttämään.
Adhd ja add aiheuttaa ahdistusta, ei kykene samalla järjestellä asioita päässään (tai elämässään)kuin terve ihminen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullekkin määrättiin aikoinaan rauhoittavia paniikkihäiriöön, unettomuuteen ja ahdistukseen. Tekihän ne elämän ja tunteiden sivuuttamisen helpoksi. Mutta parannus se ei ole.
Parannus on se, kun opit kohtamaan vaikeita tunteita ja elämän sellaisena kuin se vaan on. Ahdistus ja pelko on lopulta omaa kontrollifriikkeyttäsi, oma luomuksesi (alitajunta) ja kun lopetat luomasta kärsimystä itsellesi ja myös kehoosi; vapaudut siitä lopullisesti.
Tämä on todella totta. Valitettavan moni valitsee mielellään kuitenkin lääkityksen, koska padotut tunteet ovat pelottavia kohdattavia. Ihmiset elävät pelosta käsin sen sijaan, että uskaltaisivat kohdata omat mörkönsä. Tämä myös vaatii vastuun ottamista omasta itsestään ja omista tunteistaan. Ei voi enää syyttää toista, miksi oma elämä on kurjaa. Se on toki ikävää, että on kokenut vaikeita asioita, mutta vastuu tämän hetkisestä hyvinvoinnista on itsellä. Ja itse voi valita, jääkö uhriksi vai alkaako osoittamaan itselleen myötätuntoa ja rakentamaan itsellensä turvallisempaa ja soveltuvampaa elämää. Valintoja. Ei lainkaan helppoja moisia, mutta aidosti kannattavia.
Juuri näin, mielenterveys ongelmia olisi paljon vähemmän, kuin ihmiset todella ymmärtäisi että lääke itsessään ei paranna, vaan oma ajatusmaailma pitää pystyä muuttamaan ja silloin pitää kohdata oma menneisyys.
Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, joita ei ehkä mitenkään edes saa enää järjestykseen. Lääke ei paranna - vaikka joskus se tekee oikeasti senkin ainakin väliaikaisissa kriiseissä - mutta se tekee elämisen edes siedettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niihin ei kannata totutella, koska hyvin todennäköistä niitä ei määrätä kun ihan hetken aikaa. Normaalia ihmistä myös ahdistaa välillä. Lääkkeillä saa turrutettua helposti kaikki tunteet.
Nyt ei tosiaankaan puhuta mistään normaaleista ihmisistä ohimenevine huolineen.
Sitä suuremmalla syyllä jos haluat oikeasti sieltä pohjalta nousta, niin pakko käydä vaa se kaikki paska läpi mitä on koettu, löytää toimintatapoja muutakin kuin lääkkeet tai päihteet.
Helppo puhua. On olemassa ihmisiä, jotka eivät esim. niiden "vanhojen käsittelyn" jäljitä suinkaan enää lennä vapaina vaan pikemminkin ryömivät maassa lopullisesti nujerrettuina.
Kaikki eivät ole korjattavissa.
Jos sulla ei oo mitään fyysistä/neurologista syytä miks et ole normaali, niin kyllä psyykkinen hyvinvointi on aina korjattavissa, jopa jotkut skitsofreniaa sairastavat pärjää ilman lääkkeitä. Sä itse olet itsesi este, luulet että suojelet itseäsi kun et halua avata menneisyyttä, mutta todellisuudessa sä sairastutat itseäsi sillä päivä päivältä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niihin ei kannata totutella, koska hyvin todennäköistä niitä ei määrätä kun ihan hetken aikaa. Normaalia ihmistä myös ahdistaa välillä. Lääkkeillä saa turrutettua helposti kaikki tunteet.
Nyt ei tosiaankaan puhuta mistään normaaleista ihmisistä ohimenevine huolineen.
Sitä suuremmalla syyllä jos haluat oikeasti sieltä pohjalta nousta, niin pakko käydä vaa se kaikki paska läpi mitä on koettu, löytää toimintatapoja muutakin kuin lääkkeet tai päihteet.
Helppo puhua. On olemassa ihmisiä, jotka eivät esim. niiden "vanhojen käsittelyn" jäljitä suinkaan enää lennä vapaina vaan pikemminkin ryömivät maassa lopullisesti nujerrettuina.
Kaikki eivät ole korjattavissa.
Ois mielenkiintoista kuulla mitkä ne ongelmat ovat sinulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niihin ei kannata totutella, koska hyvin todennäköistä niitä ei määrätä kun ihan hetken aikaa. Normaalia ihmistä myös ahdistaa välillä. Lääkkeillä saa turrutettua helposti kaikki tunteet.
Nyt ei tosiaankaan puhuta mistään normaaleista ihmisistä ohimenevine huolineen.
Sitä suuremmalla syyllä jos haluat oikeasti sieltä pohjalta nousta, niin pakko käydä vaa se kaikki paska läpi mitä on koettu, löytää toimintatapoja muutakin kuin lääkkeet tai päihteet.
Helppo puhua. On olemassa ihmisiä, jotka eivät esim. niiden "vanhojen käsittelyn" jäljitä suinkaan enää lennä vapaina vaan pikemminkin ryömivät maassa lopullisesti nujerrettuina.
Kaikki eivät ole korjattavissa.
Jos sulla ei oo mitään fyysistä/neurologista syytä miks et ole normaali, niin kyllä psyykkinen hyvinvointi on aina korjattavissa, jopa jotkut skitsofreniaa sairastavat pärjää ilman lääkkeitä. Sä itse olet itsesi este, luulet että suojelet itseäsi kun et halua avata menneisyyttä, mutta todellisuudessa sä sairastutat itseäsi sillä päivä päivältä enemmän.
Huomaa kyllä, että sinulla jokin oma hyvin kapea tapa tarkastella tätä asiaa. Ei pienintä käsitystäkään siitä miten jollain muulla voi olla. Tuollaista Paolo Coelhon tyylistä viiden euron elämänfilosofiaa kyllä löytyy.
Ja edelleenkin: montako vakavista pitkäaikaisista mt-ongelmista tervehtynyttä ja selvinnyttä oikein tunnet? Et varmasti yhtäkään, kuten en minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niihin ei kannata totutella, koska hyvin todennäköistä niitä ei määrätä kun ihan hetken aikaa. Normaalia ihmistä myös ahdistaa välillä. Lääkkeillä saa turrutettua helposti kaikki tunteet.
Nyt ei tosiaankaan puhuta mistään normaaleista ihmisistä ohimenevine huolineen.
Sitä suuremmalla syyllä jos haluat oikeasti sieltä pohjalta nousta, niin pakko käydä vaa se kaikki paska läpi mitä on koettu, löytää toimintatapoja muutakin kuin lääkkeet tai päihteet.
Helppo puhua. On olemassa ihmisiä, jotka eivät esim. niiden "vanhojen käsittelyn" jäljitä suinkaan enää lennä vapaina vaan pikemminkin ryömivät maassa lopullisesti nujerrettuina.
Kaikki eivät ole korjattavissa.
Jos sulla ei oo mitään fyysistä/neurologista syytä miks et ole normaali, niin kyllä psyykkinen hyvinvointi on aina korjattavissa, jopa jotkut skitsofreniaa sairastavat pärjää ilman lääkkeitä. Sä itse olet itsesi este, luulet että suojelet itseäsi kun et halua avata menneisyyttä, mutta todellisuudessa sä sairastutat itseäsi sillä päivä päivältä enemmän.
Huomaa kyllä, että sinulla jokin oma hyvin kapea tapa tarkastella tätä asiaa. Ei pienintä käsitystäkään siitä miten jollain muulla voi olla. Tuollaista Paolo Coelhon tyylistä viiden euron elämänfilosofiaa kyllä löytyy.
Ja edelleenkin: montako vakavista pitkäaikaisista mt-ongelmista tervehtynyttä ja selvinnyttä oikein tunnet? Et varmasti yhtäkään, kuten en minäkään.
Jotkut diagnoosit on ikuisia, mutta tunnen montakin jotka omalla työllään on edistyneet paljon sairauden hoidossa, lääke yksinään ei paranna, terapiaa ja vertaistukea tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko betasalpaaja rauhoittavaa?
Riippuu mitä rauhoittavalla tarkoitat. Betasalpaajat eivät ole rauhoittavian lääkkeiden ryhmässä tai miksi niitä nyt kutsutaankaan.
Betasalpaajat kuuluvat verenpainelääkkeisiin. Monet syövät siis niitä melko suuriakin annoksia päivittäin pitääkseen verenpaineensa hyvissa matalissa lukemissa.
Itse käytän betasalpaajia "rauhoittavina". Siis joissakin sosiaalisissa tilanteissa. Ja toimivat erinomaisen rauhoittavasti. Juuri kuten aloittaja kuvaa "tältäkö normaalista ihmisistä tuntuu tällaisissa tilanteissa". Tai tältähän minustakin tuntui joskus kauan sitten vielä ja satunnaisesti muutenkin.
Suosittelen kaikille jotka kärsivät tämänkaltaisista ongelmista sosiaalisissa tilanteissa. Lääkärin suhtautuminen asiaan oli ymmärtäväistä mutta selvästi arkista jopa rutiinia. Mikä oli sekin hyvä asia. En kaivannut muuta.
Jos maailma ei olisi pahasti rikki esimerkiksi opettajat koulussa huomatessaan että joillekin on vaikkapa esiintyminen haastavaa sujauttaisivat vaivihkaa betasalpaajien mainoksen koulureppuun. Mutta maailmammehan on hiukan risa. Kuten me ihmisetkin. Siinä mielessä tasoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niihin ei kannata totutella, koska hyvin todennäköistä niitä ei määrätä kun ihan hetken aikaa. Normaalia ihmistä myös ahdistaa välillä. Lääkkeillä saa turrutettua helposti kaikki tunteet.
Nyt ei tosiaankaan puhuta mistään normaaleista ihmisistä ohimenevine huolineen.
Sitä suuremmalla syyllä jos haluat oikeasti sieltä pohjalta nousta, niin pakko käydä vaa se kaikki paska läpi mitä on koettu, löytää toimintatapoja muutakin kuin lääkkeet tai päihteet.
Helppo puhua. On olemassa ihmisiä, jotka eivät esim. niiden "vanhojen käsittelyn" jäljitä suinkaan enää lennä vapaina vaan pikemminkin ryömivät maassa lopullisesti nujerrettuina.
Kaikki eivät ole korjattavissa.
Jos sulla ei oo mitään fyysistä/neurologista syytä miks et ole normaali, niin kyllä psyykkinen hyvinvointi on aina korjattavissa, jopa jotkut skitsofreniaa sairastavat pärjää ilman lääkkeitä. Sä itse olet itsesi este, luulet että suojelet itseäsi kun et halua avata menneisyyttä, mutta todellisuudessa sä sairastutat itseäsi sillä päivä päivältä enemmän.
Huomaa kyllä, että sinulla jokin oma hyvin kapea tapa tarkastella tätä asiaa. Ei pienintä käsitystäkään siitä miten jollain muulla voi olla. Tuollaista Paolo Coelhon tyylistä viiden euron elämänfilosofiaa kyllä löytyy.
Ja edelleenkin: montako vakavista pitkäaikaisista mt-ongelmista tervehtynyttä ja selvinnyttä oikein tunnet? Et varmasti yhtäkään, kuten en minäkään.
Sulla on myös hyvin outo tapa että et yhtään kerro mitä diagnooseja, mitä elämäntilanteita sulla on ollut tai on tällä hetkellä, mitä lääkityksiä on kokeiltu, mitä nyt menee, oletko edes koittanut terapiaa ikinä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niihin ei kannata totutella, koska hyvin todennäköistä niitä ei määrätä kun ihan hetken aikaa. Normaalia ihmistä myös ahdistaa välillä. Lääkkeillä saa turrutettua helposti kaikki tunteet.
Nyt ei tosiaankaan puhuta mistään normaaleista ihmisistä ohimenevine huolineen.
Sitä suuremmalla syyllä jos haluat oikeasti sieltä pohjalta nousta, niin pakko käydä vaa se kaikki paska läpi mitä on koettu, löytää toimintatapoja muutakin kuin lääkkeet tai päihteet.
Helppo puhua. On olemassa ihmisiä, jotka eivät esim. niiden "vanhojen käsittelyn" jäljitä suinkaan enää lennä vapaina vaan pikemminkin ryömivät maassa lopullisesti nujerrettuina.
Kaikki eivät ole korjattavissa.
Ois mielenkiintoista kuulla mitkä ne ongelmat ovat sinulla?
Varmaan jossain netissä alankin kertoilemaan.
Enkä nyt tosiaankaan puhu pelkästään itsestäni, itsehän olisin ehkä vielä pelastettavissa high functioning-kategoriaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niihin ei kannata totutella, koska hyvin todennäköistä niitä ei määrätä kun ihan hetken aikaa. Normaalia ihmistä myös ahdistaa välillä. Lääkkeillä saa turrutettua helposti kaikki tunteet.
Nyt ei tosiaankaan puhuta mistään normaaleista ihmisistä ohimenevine huolineen.
Sitä suuremmalla syyllä jos haluat oikeasti sieltä pohjalta nousta, niin pakko käydä vaa se kaikki paska läpi mitä on koettu, löytää toimintatapoja muutakin kuin lääkkeet tai päihteet.
Helppo puhua. On olemassa ihmisiä, jotka eivät esim. niiden "vanhojen käsittelyn" jäljitä suinkaan enää lennä vapaina vaan pikemminkin ryömivät maassa lopullisesti nujerrettuina.
Kaikki eivät ole korjattavissa.
Jos sulla ei oo mitään fyysistä/neurologista syytä miks et ole normaali, niin kyllä psyykkinen hyvinvointi on aina korjattavissa, jopa jotkut skitsofreniaa sairastavat pärjää ilman lääkkeitä. Sä itse olet itsesi este, luulet että suojelet itseäsi kun et halua avata menneisyyttä, mutta todellisuudessa sä sairastutat itseäsi sillä päivä päivältä enemmän.
Huomaa kyllä, että sinulla jokin oma hyvin kapea tapa tarkastella tätä asiaa. Ei pienintä käsitystäkään siitä miten jollain muulla voi olla. Tuollaista Paolo Coelhon tyylistä viiden euron elämänfilosofiaa kyllä löytyy.
Ja edelleenkin: montako vakavista pitkäaikaisista mt-ongelmista tervehtynyttä ja selvinnyttä oikein tunnet? Et varmasti yhtäkään, kuten en minäkään.
Sulla on myös hyvin outo tapa että et yhtään kerro mitä diagnooseja, mitä elämäntilanteita sulla on ollut tai on tällä hetkellä, mitä lääkityksiä on kokeiltu, mitä nyt menee, oletko edes koittanut terapiaa ikinä..
En puhu yksin vain omasta puolestani vaan yleensäkin ihmisistä, joita olen tavannut ja tuntenut kymmenien vuosien aikana. Jo sen perusteella oma märkäkorvaisuutesi suorastaan paistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niihin ei kannata totutella, koska hyvin todennäköistä niitä ei määrätä kun ihan hetken aikaa. Normaalia ihmistä myös ahdistaa välillä. Lääkkeillä saa turrutettua helposti kaikki tunteet.
Nyt ei tosiaankaan puhuta mistään normaaleista ihmisistä ohimenevine huolineen.
Sitä suuremmalla syyllä jos haluat oikeasti sieltä pohjalta nousta, niin pakko käydä vaa se kaikki paska läpi mitä on koettu, löytää toimintatapoja muutakin kuin lääkkeet tai päihteet.
Helppo puhua. On olemassa ihmisiä, jotka eivät esim. niiden "vanhojen käsittelyn" jäljitä suinkaan enää lennä vapaina vaan pikemminkin ryömivät maassa lopullisesti nujerrettuina.
Kaikki eivät ole korjattavissa.
Ois mielenkiintoista kuulla mitkä ne ongelmat ovat sinulla?
Varmaan jossain netissä alankin kertoilemaan.
Enkä nyt tosiaankaan puhu pelkästään itsestäni, itsehän olisin ehkä vielä pelastettavissa high functioning-kategoriaan.
Tuossa se sun ongelma on, sä et uskalla kohdata itseäsi, edes anonyyminä tällä palstalla jota tuskin kukaan edes lukee.
Itse olen aikoinani ollut erittäin ahdistunut (ja epävarma, masentunut yms). Sain siihen avuksi unilääkkeet sekä rauhoittavat ja oli myös adhd-lääkkeet. Kyllähän toleranssi nousi melko nopeasti ja lääkkeet eivät enää auttaneet siihen ahdistukseen, vaikka alussa auttoivat hyvin.
Lääkkeistä eroon pääseminen olikin sitten pitkä ja ajoittain tosi tuskallinen prosessi. Eroon pääsemisen apuna harjoitin mm mindfullnessia, joka aluksi ahdisti mutta pidempään tehtynä alkoi rauhoittaa. Ellen olisi päässyt eroon ahdistuksesta, tuskin olisin päässyt lääkkeistäkään..
Itse oman kokemukseni myötä on hyvin vaikea sanoa, kannatanko lääkkeitä vai en. Akuuttiin apuun kyllä mielestäni, samoin sellaisille, ketkä osaavat syödä vaikka muutaman kerran/kk bentsoja jotta teho säilyy. Niille, ketkä uskovat lääkkeen ratkaisevan ahdistus-ongelman noin vain; ei tule onnistumaan.. Lääke on vähän kuin ensikännit. Se auttaa hetken, mutta siihen tottuu ja sen jälkeen sekin apu on käytetty.. Valitettavasti..
Aivot varmasti muokkautuvat tunnistamaan lääkkeen.. Lopettaminen on myös pitkällinen pudotus-ohjelma, jota ei ole mukava kokea… Tietysti pahasti itsetuhoiselle se riippuvuus voi olla parempi vaihtoehto kuin ehkä jopa kuolema…
Mulla on todella rankka traumatausta, mm. yritetty kahdesti tappaa, kidutettu jne. Ei se traumaterapia mikään autuaaksi tekevä asia ole. Joitain asioita ei vaan voi korjata.
Ei toimi