Hei ihmiset!

että kun vuosi tulee täyteen voisi jo mennä tutkimuksiin. Paljonhan on tapauksia, että monen vuoden yrittämisen jälkeen tuleekin yllätysraskaus. Ikäkin tuossa merkitsee. Kaksikymppisellä on enemmän aikaa kuin kolmikymppisellä. Minulla meni ensimmäiseen yritykseen melko tarkalleen vuosi. Uteriinan kommentin jätän omaan arvoonsa.

Ei kiinnosta puhua vaunuista kun en vielä tarvitse sellaisia, sitten kun olen raskaana alan vasta miettiä tuollaisia asioita. Sama kaikkien muidenkin vauvantarvikkeiden suhteen.

Kyllä niihin rattaisiin tulee joskus kurkattua, mutta ei siitä mitään kunnon keskustelua minun mielestä saa oikeen aikaan..

Kyllä niitäkin varmasti taas löytyy ketkä niistä rattaista ja vaatteitsta haluaa keskustella.

Eli taitaa palstalla olla ihmisiä joka junaan:)



Itsellä ehkäisy lopetettu 2004 huhtikuussa. Sen jälkeen ei ollut vauvahaaveita, mutta positiivinen " riski" kyllä tiedettiin eli edettiin " tulee, jos on tullakseen" ilman yritystä.



1,5 vuotta meni ja ensimmäinen plussa tikkuun pärähti. Surullista kyllä, tämä oli keskeytynyt keskenmeno, joka havaittiin rv8+4 " uteliaisuus-ultrassa" viime vuoden lokakuussa.



Nyt yritystä joulukuusta 2005. Paluuta entiseen " tulee, jos tullakseen" ei ollut, koska vauvankaipuu oli todella suuri. Sitä jotenkin oli jo niiiin lähellä kerran ja kuukauden päivät ehdin ajatella meitä perheenä, suunnitella tulevaisuutta lapsen kanssa. Tällöin alkoi myös ovulaation metsästys, asia, josta en aikasemmin tiennyt juuri mitään.



Samalla tiellä ollaan edelleen. Jos ehkäisyn lopettamisesta lasketaan, on mahdollisuus tulla raskaaksi ollut jo 2,5v. Itse " yrittämistä" on takana keskenmenon jälkeen joulukuussa vuosi.



Ehkä vaikeinta monelle on täällä epäsäännöllisen säännöllinen seksielämä. Ristiin menevät työajat, työmatkat ym. Silloin pitää olla tarkkana ovulaation ja niiden limojen suhteen, jos seksiä pitää käytännössä harrastaa " lennosta" . Tähänkin asiaan on monia mielipiteitä, mutta jos ovulaatiota ei käytä hyväkseen, siirtyy vauvahaaveet taas kuukaudella ja toisella ja kolmannella. Itse en olisi aikaisemmin ehkä ajatellutkaan ovulaatiota ja oltaisiin annettu asioiden mennä ihan omalla painollaan.



Nyt kuitenkin pelko uudesta keskenmenosta on suuri, joten omalla logiikallani olisi tärkeää tulla pian uudestaan raskaaksi. Jos silloinkin käy, kuten ensimmäisellä kerralla, voi syy olla jossakin. Ja jos niin käy, menee helposti vuoden päivät ennenkuin uusi plussa tulee tikkuun. Ikää alkaa olla se maagiset kolmekymmentä:)



Tällä hetkellä lapsi tuntuu niin kaukaiselta haaveelta, että lastenvaatteet, vaunut ja nimet ovat jossain tulevaisuudessa. Ensin pitäisi tulla raskaaksi ja sitten päästä synnytykseen asti. Minulle siis plussa tikussa ei ole enää vauva ja mahdollisuus vauvasta.



Toivotan teille kaikille paljon onnea vauvahaaveisiin, ovulaatioihin ja limojen bongaukseen. Pidetään lippu korkealla!

Jumppis, joka meinasi kirjoittaa romaanin:)

Ikävää, että sinulla on ollut tuollaisia vaikeuksia. Ymmärrän kyllä, että noin pitkän ajan kuluttua jo alkaa vähän tarkemmin tutkailla asioita. Toivotan onnea sinulle yritykseen!

Eli plussa tikussa ei ole minulle vauva, vaan mahdollisuus vauvaan:)



Jumppis korjaa..

Juuri tuota lausetta jäinkin miettimään, mutta sehän selvisi : )

Nimittäin olenpa hyvinkin " vasta" 21 ja mieheni 20 - Ja siis aikasemmin kirjoitin että olemme vuoden verran " tehtailleet vauvaa" .



Jumppakärpänen - Sympatia pointsit sulle! Mulle taas on käynyt päinvastoin, mitä tulee oviksen metsästykseen. Alussa jaksoi kiinnostua, kun se oli niin kutkuttavan jänskää ;) Mutta kun huomasi ettei se auta - oireita kun on joka lähtöön. Oviksen kyllä opin tunnistamaan, tarkkaankin. (mm. ovistikkuja joskus käyttänyt)



Mutta meilläkin (kuten sanoit, useimmilla) suurin syy varmasti on se että ajankohdat eivät useinkaan tästää miehen (tai/ja halujen) kanssa!



Mies on nyt intissä ja sitä ennen teki vuorotyötä useilla eri paikkakunnilla - haasteita ei ainakaan puutu ;) Ja ollaan todettu myöskin se, ettei meistä ole siihenkään että ajoitetaan puuhailut oviksen mukaan - ihan halujen mukaan aina mennään. Harmi - sillä se voisi auttaa..!



Eilaterttu - Tuli mieleen että onko itselläsi millaisessa tilanteessa vauvan " hankinta" ? En nyt muista kerroitko jo siitä jossakin kohtaa..

Henk koht. mun vauvakuume ei ole sita etta kaikki vauvanvaate sun muu kiinnostaa, vaan ma haluan oman vauvan, ja aloitta perhe-elaman. Onhan vauvat sopoja ja kaikenmaailman tilpehoori suloista, en sita kay kieltamaan.



Minua ainakin auttaa kuulla muiden ajatuksia perheenlisayksesta ja raskautumisyrityksista...tuskinpa kukaan mun kavereista jaksais kuunnella mun kropankartoitusta. On myos kiva kun loytaa sielunsisaria joilta voi kysella kaikkea mita mieleen tupsahtaa.



Mielestani on aivan upeaa, etta taalla on myos paljon ihmisia jotka ajattelevat lapsettomuushoitoihin hakeutumista, enka missaan nimessa halua,etta he jattavat vauvakuume-puolen ja siirtyvat lapsettomuuspuolelle taysin. Eihan hoidot vauvakuumetta tukahduta!



Eikohan me kaikki mahduta tanne jutskaamaan mista huvittaa, kaikille varmasti loytyy oma ketju. Ja voihan sita aina uudenkin porukan aloittaa!





Nuutti

Ei tarvitse kuulua mihinkään ryhmään vaan voi kirjoitella ihan yleisesti. minun vauvahankintani on siinä vaiheessa, että en jaksa uskoa, että helposti onnistuu, jos ollenkaan. Mutta ei hätää siinä mielessä, että lapsia jo on. Ja vauvakuumehan ei katoa. Jos ei omaa tule, iloitsen muiden vauvoista ja ihailen edelleen toisten aikaansaannoksia. : ) Tänäänkin näin toooosi suloisen nyytin vihreissä vaunuissa.