Lue keskustelun säännöt.
Paha mieli ekaluokkalaisen puolesta .. Mitä sinä tekisit?
14.08.2008 |
Jos pojat tutustuvat koulussa paremmin toisiinsa niin voi tuo yhteinen koulumatkakin alkaa sujua paremmin?
Voihan olla, että poikasi löytää omia kavereita koulusta ja ei enää välitä noista toisista pojista niin paljon?
Kommentit (47)
Ehkäpä he vaan olivat tavanneet jo kotipihalla, kenties kokoontuneet jonkun kotiin, kenties saaneet kotoa hyvinkin tarkat ohjeet että heidän tulee kulkea yhdessä!!
Ei ap ainakaan mitenkään väittänyt että he olisivat huutaneet tuolle ap:n pojalle että "ei muuten kävellä sun kanssa" tai "mene edellä". Se olisi kiusaamista, ei erikseen käveleminen, ehkä huomaamatta.
Olisikohan nyt tässä mammat taas kerran heittäneet kiviä ennen kuin mitään on tapahtunut. Pojat ehkä jutteli keskenään eikä edes huomannut tuota (ymmärtääkseni heille vierasta?) poikaa. Oma ekaluokkalaiseni ainakaan ei viela kahden koulupäivän jälkeen edes tunnista muita kuin entiset eskarikaverit omalta luokaltaan, niin paljon uutta on tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samanlainen tilanne viime vuonna. Ajattelin että ylireagoin mutta opettaja sanoi minulle että hyvä kun kerroin ajoissa niin hän pystyy paremmin ohjaamaan lapsia. Kerroin opettajalle että ehkä ylireagoin mutta jos hän vaähän tarkemmin seuraisi onko kyseessä kiusaaminen vai ei. kerroin myös että voi minunkin lapsessani olla vikaa mutta jos hän seuraisi hieman tilannetta. Kiusaamienn loppui parissa viikossa.
asetamme lapsille. Siksi on olemassa esim. rasismia.
Siedät erilaisuutta . Se ei suinkaan tarkoita, että pidät kaikista ihmisistä. Väittäisin myöskin tyttärelläsi olevan kaveri josta hän erikoisesti pitää.
Tähän koulukin pyrkii erilaisuuden sietämiseen. Ja siinä on paljon työtä
Se ei ole uskomus, vaan psykologiaa. Eihän sekään ole uskomus, että pojat erkaantuvat tytöistä ja päinvastoin omiin ryhmiinsä. Tytöt on ärsyttäviä ja pojat haisevat pahalle jne...
Vierailija - 14.8.2008 12:57 (ID 551721)
Kyllä minä aikuisena pystyn tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Olen myös opettanut lapsilleni että kaikki otetaan mukaan. "Jopa" tyttöni on erittäin sosiaalinen ja huomaavainen, pystyy erinomaisesti leikkimään ryhmässä. Se ettei tytöt eivät voi olla isolla porukalla on taas yksi ikivanha uskomus jonka saisi jo haudata ja syvälle. Kuten "pojat on poikia"-ajattelunkin
kiusaamista. Tosin tuossa tapauksessa oli kyseessä yksittäistapaus, mutta jos se toistuisi aina selvää kiusaamistahan se olisi. Ja kyllä vain kaikki lapset on otettava mukaan leikkeihin, ketään ei saa eristää. En ymmärrä noita vanhempia, joiden mielestä on ok jättää joku ulkopuolelle.
Joskus heillä voi olla esim. ihan oikeasti joku tietty projekti menossa ja siihen ei tarvita muita.
Lisäksi oikeassa elämässä usein myös ne ulkopuolelle JÄTTÄJÄT kantelevat sitten opettajalle, kun ei jätettykään sitten enää halua leikkiä jättäjän kanssa. Kokemusta on. Minusta ei kaikesta tarvitse kannella opettajalle, mutta sitten on tilanne vähän hassu, jos antaa maistaa samaa lääkettä, niin sitten siitä kannellaan ja tuo ensimmäinen ulkopuolelle jätetty saa valitukset niskaan. Oman lapsen kokemus tosin on johtanut tälle erää siihen, että tuo ryppy rakkaudessa on päätynyt kuitenkin ylimpään ystävyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikäli oli yksittäistapaus, niin en nostaisi suurta haloota. Ja kyllä lapsillekin - kuten myös aikuisille - tulee jotkut ihmiset läheisimmiksi kuin toisille. Sille tosiasialle ei mahda mitään. Koulussa ja kotonakin on toki tärkeää kannustaa leikkimään kaikkien kanssa, mutta monasti vapaa-ajalla on olemassa joku tietty "bestis". Siksi lapsen vieminen harrastuksiin, yms jossa voi tavata "sielunveljiään" on tärkeää.
kyselisin koulukuulumisia ja pyytäisin itse että poika saa kävellä heidän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vapaa-aikanaan saa valita kenen kanssa liikkuu.
Ketään ei voi eikä saa pakottaa kulkemaan jonkun kanssa jos tyyppi ei kiinnosta.
Antakaa nyt hyvänen aika niiden lasten itsekin selvitellä nookimisjärjestystään.
Se muuttuu kiusaamiseksi sitten kun se on jatkuvaa, mutta jos kyse yhdestä kerrasta niin so what.
Kyllä lapsuuteen kuuluu pettymykset ja se että aina kaikki ei halua olla minun kanssa. Jos äiti aina silottaa tietä, niin koska lapsi oppii itse hoitamaan sosiaalisia suhteitaan.
oletko ap varma,e ttei sinun lapsesi ole koskaan sanonut kenellekään esimerkiksi päiväkodissa ettei halua jotain leikkeihinsä, vaikka kuinka olet muuta opettanut. Olen nimittäin lto ja en ole vielä koskaan tavannut lasta joka ei olisi jossain vaiheessa kieltänyt jotain tulemasta leikkiin mukaan. Kai lapsillakin on oikeus valita kaverinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matti ja Ville leikkivät keskenään, Pekka haluaa mukaan, mutta ei pääse.
Pekka menee opettajalle kertomaan syrjinnästä.
Miten opettaja toimii? Opettaja kehoittaa Pekkaa etsimään toista kaveria. Jos näyttää siltä, että Pekka torjutaan useamman päivän ajan ja hän ei löydä paikkaansa ryhmässä, tulee opettaja mukaan kuvaan ohjaamaan tilannetta. Ei suinkaan niin, että kaikkien on leikittävä keskenään. Pekalta ei viedä mahdollisuutta toimia itse ja ratkaista tilanne. Pekka löytää vahvan kaverisuhteen omilla ehdoillaan. Ja on muistettava, että ekaluokkalaisilla ne "bestikset" vaihtuvat hyvikin usein.
Opettajan tehtävä ei ole asettua puolustamaan ketään "nyt leikitte Pekan kanssa ja sillä sipuli" Se olisi hyvin kohtalokasta Pekan itsetunnon kehitykselle.
Sen arvaan kirjoituksesi sisällöstä ja kirjoitustyylistäkin! (Tai sääli pk:si lapsia!)
Alkuperäinen kirjoittaja kai sanoikin, että haluaisi tietää, jos hänen lapsensa kiusaisi. Äiti ei yrittäntkään väittää, ettei oma mukula sellaiseen syyllistyisi.
Kyllä meidän päiväkodissa pidetään myös kiinni siitä, että ketään ei saa jättää yksin leikkien ulkopuolelle. Se ei ole kaveruuteen pakottamista! Ihan sama juttu aikuistenkin kanssa. Kyllä työpaikallakin pitäisi pystyä ottamaan kaikki työkaverit huomioon, ei vain niitä "omia kavereita".
Omille lapsille opetan samaa, kuin muiden muksuille työpaikallani päiväkodissa.
LH
Antakaa nyt hyvänen aika niiden lasten itsekin selvitellä nookimisjärjestystään.
Se muuttuu kiusaamiseksi sitten kun se on jatkuvaa, mutta jos kyse yhdestä kerrasta niin so what.
Kyllä lapsuuteen kuuluu pettymykset ja se että aina kaikki ei halua olla minun kanssa. Jos äiti aina silottaa tietä, niin koska lapsi oppii itse hoitamaan sosiaalisia suhteitaan.
oletko ap varma,e ttei sinun lapsesi ole koskaan sanonut kenellekään esimerkiksi päiväkodissa ettei halua jotain leikkeihinsä, vaikka kuinka olet muuta opettanut. Olen nimittäin lto ja en ole vielä koskaan tavannut lasta joka ei olisi jossain vaiheessa kieltänyt jotain tulemasta leikkiin mukaan. Kai lapsillakin on oikeus valita kaverinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatteleeko joku oikeasti että ihmisillä on joku kanojen nokkimisjärjestys? Kyllä sääliksi käy tuollaisten vanhempien lapsia...ei ihmisillä ole mitään nokkimisjärjestyksiä..
ja esimerkiksi tuusulan kaupungin vasuun on kirjattu, että lapsia ei pakoteta ottamaan ketään leikkeihinsä, vaan siihen ohjataan. Ei yksittäinen tapaus ole kiusaamista, vaan ihan normaalia lasten toimintaa.
Mitä sitten kun lapsesi ei saa kutsua luokkakaverin synttäreille. Vietkö lapsesi sinne joka tapauksessa.
entä sitten yläasteella tai lukiossa. miten pitkälle vanhemmat järjestää lastensa kaverit.
On ihan eriasia onko kyse jatkuvasta toiminnasta vai yhdestä kerrasta.
Oletteko kuulleet määritelmää curling-vanhemmuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvaa lähinnä ihmisen käytöstä selviytyä hengissä luoda järjestystä.
Vastasyntynyt takeruu nuoraan, ottaa askeleita refleksin tavoin jne... Yksivuotias alkaa puremaan ja ja tönimään lajitoveriaan. Minän kehittyminen on vahvaa koska on selviydyttävä. Vasta neljä vuotias alkaa oppia rinnalla leikkimisen. Syntyy tietynlainen "nokkimisjärjestys" joka eriytyy monen kirjavaksi elämän kaaressa. Ensin me sitten te...syntyy laki ja järjestys kaaoksen tilalle. Koulu käyttää "nokkimisjärjestelmää". RIVIIN JÄRJESTY! Ensin tytöt sitten pojat jne...
Ihminen on eläin, jos se joltakin on päässyt unohtumaan.
Oppia ymmärtämään ihmisen/ lapsen käytöstä vaatii syventymistä.
todella, laitahan matkaan. Varhaiskasvatus eikä äidinkieli olleet varmaan vahvimmat lajisi, hah haa.
Terveisin curling
ja esimerkiksi tuusulan kaupungin vasuun on kirjattu, että lapsia ei pakoteta ottamaan ketään leikkeihinsä, vaan siihen ohjataan. Ei yksittäinen tapaus ole kiusaamista, vaan ihan normaalia lasten toimintaa.
Mitä sitten kun lapsesi ei saa kutsua luokkakaverin synttäreille. Vietkö lapsesi sinne joka tapauksessa.
entä sitten yläasteella tai lukiossa. miten pitkälle vanhemmat järjestää lastensa kaverit.
On ihan eriasia onko kyse jatkuvasta toiminnasta vai yhdestä kerrasta.
Oletteko kuulleet määritelmää curling-vanhemmuudesta.
mutta lueskelin netissä Tuusulan vasua kun omassa kunnassa ollaan päivittämässä.
Pitää vissiin lähettää todistus sinulle=) Yliopistosta keväällä -97 valmistunut lto olen vaikket sitä uskokaan. ja kauhistus sentään vaikka sinun Nico-Petterin ryhmän opettaja. Etpäs voikaan tietää. Ai niin ja kirjoitin L:n äidinkielestäkin.
Mutta oikeasti lapsen elämään kuuluu pettymykset ja itkut. varmasti välillä harmittaa jos ei saa kavereita mutta se on elämää. tottakai täysin eri asia on järjestelmällinen kiusaaminen.
se kun on pph:lla. Onneksi, huokaan jälleen kerran!
mutta lueskelin netissä Tuusulan vasua kun omassa kunnassa ollaan päivittämässä.
Pitää vissiin lähettää todistus sinulle=) Yliopistosta keväällä -97 valmistunut lto olen vaikket sitä uskokaan. ja kauhistus sentään vaikka sinun Nico-Petterin ryhmän opettaja. Etpäs voikaan tietää. Ai niin ja kirjoitin L:n äidinkielestäkin.
Mutta oikeasti lapsen elämään kuuluu pettymykset ja itkut. varmasti välillä harmittaa jos ei saa kavereita mutta se on elämää. tottakai täysin eri asia on järjestelmällinen kiusaaminen.
Kun tuolla puistossa seuraa noita pph:a niin ei voi kun kauhistella. Täällä ainakin niin hirveitä tätejä, että huonokin päiväkoti voittaa heidät mennen tullen.
Sen verran täsmennän tapahtunutta, että pojat olivat nimenomaan kieltäytyneet kävelemästä meidän ekaluokkalaisen kanssa. Siinä mielessä käytös oli ilkeää tai ainakin ajattelematonta. Pojat eivät kuitenkaan kiusanneet tätä yksinkulkijaa koulumatkalla.
Puhuin koulumatka-asiasta opettajan kanssa. Hän tuntui ymmärtävän huoleni. Lupasi jututtaa luokkaa koulumatka-asioista. Saas nähdä.
Lto:n kommentit saivat lähinnä kulmakarvani nousemaan, verenpainetta en suostu niistä ottamaan. Tällaisilla keskustelupalstoilla on ennenkin mietityttänyt se, miksi joku laukoo täysin epäasiallisia kommentteja ja haluaa silti samanaikaisesti mainostaa ammattilaisuuttaan. Toki ymmärrän, että tällä voi kirjoittaa nimettömänä "suunsa puhtaaksi". Mutta jos kirjottaa asioita, joita ei voisi sanoa kasvotusten asiakkaille työpaikallaan - tässä tapauksessa lasten vanhemmille päiväkodissa- niin miksi tuoda epäammatilliset ajatuksensa esiin täälläkään. Silloinhan paskantaa omaan pesäänsä, eli nakertaa suuren yleisön luottamusta omaa ammattikuntaansa kohtaan. Että ai noinko ne asiallisen ja ammatillisen kuorensa alla TODELLA ajattelevat .. No, meillä on ollut onni nauttia ihanista pienehkön päiväkodin työntekijöistä. On tuntuntunut siltä, että heillä on paitsi aitoa ammatillisuutta myös sydämestä tulevaa halua ymmärtää lasta ja perhettä.
Eksyin jo ihan toisille urille :D Mukavaa päivänjatkoa kaikille ekaluokkalaisten vanhemmille ja muillekin täällä hengailijoille, toivoo Ap.
Olen myös opettanut lapsilleni että kaikki otetaan mukaan. "Jopa" tyttöni on erittäin sosiaalinen ja huomaavainen, pystyy erinomaisesti leikkimään ryhmässä. Se ettei tytöt eivät voi olla isolla porukalla on taas yksi ikivanha uskomus jonka saisi jo haudata ja syvälle. Kuten "pojat on poikia"-ajattelunkin.