Paha mieli ekaluokkalaisen puolesta .. Mitä sinä tekisit?

ekaluokkalaisen itse vielä vien kouluun, mutta neljäsluokkalaisella on tässä lähistöllä useita luokkakavereita. Ja kyllä se meillä ainakin on mennyt niin, että tietyt lapset kävelee tiettyjen kanssa, ja vaikka joku luokkakaveri siinä takana kävelisi, niin ei häntä siihen mukaan pyydetä. En tiedä sitten että kiellettäisiinkö suoraan jos siihen "tunkeutuisi" mukaan.

etten ketään pakota leikkimään kenenkään kanssa. En edelleenkään tajua mitä epäammatillista siinä on. Lapset saavat valita kaverinsa ja jos joku jää yksin ohjaan häntä menemään kysymään mahtuisiko mukaan. Ja aina on johonkin leikkiin mahtunut.



Tilanne on tietenkin eri jos joku jää systemaattisesti yksin. Silloin voidaan puhua kiusaamisesta. Ja silloin siihen tietenkin puututaan.



Mutta on lapsillakin oikeus leikkiä haluamiaan leikejä haluamiensa kavereiden kanssa. Se kai on ihan luonnollista. Kyllä koulussakin saa leikkiä välitunnilla niiden kanssa joiden haluaa. Ei siellä kukaan ope ehdi järjestellä jokaiselle kaveria.



Minulla itselläni on esikoinen jo murrosikäinen ja aina huono saamaan kaveria. On arka ja paljon yksin. Olen pojan kanssa keskustellut, ei tunne itseään kiusatuksi. Mutta pitäisikö minun nyt soittaa yläasteen opelle ja käskeä hänen järjestämään lapselleni kaveri? Kyllä minä näen että se on lapsen oma tehtävä.



t. se sama lto

pahempaa mennyt heidän kotiolvelleen.



Opettaja puhuu asioita yleisellä tasolla koko luokalle ja se on hyvä juttu. Mielestäni tapauksessa ei ole häivääkään kiusaamisesta.



Olen sitä mieltä että lapset saa valita itse matkaseuransa kouluun ja takaisin.



Kannattaa puhua pojalle että hakee muita matkakavereita jos tuo kolmikko pitää yhtä ja kulkee keskenään. Tuppautumisesta voi koitua harmia ja kiusaamista.



Olen varma että lapsesi saa kavereita onhan luokassa muitakin oppilaita kuin nuo kolme.

Jos asuvat samalla suunnalla, voisitte ehkä sumplia että poikasi kävelee heidän kanssaan. Yksi vaihtoehto on laittaa koululaiselle mp3-soitin mukaan ja kuulokkeet päähän (tämä ei kyllä toimi jos joutuu kävelemään vähänkin vaarallisen koulumatkan!), eipähän tule aika pitkäksi.

Ei voi muuta sanoa kuin että, ei anneta lapsille enää paljoa vastuuta omista asioista. Tulee vaikeaa jos yhden kävelymatkan perusteella ollaan soittelemassa kotiin.



Ei millään pahalla ap, mutta sinulla on edessä vielä monta monituista mutkaa, missä saat hermoilla jos tälle tielle alat. Olen itse nähnyt monenlaista ja saanut nokilleni näissä lasten jutuissa.



Tässä jotain esimerkkejä. Eräs kaveri ei halunnut kävellä oman ekaluokkalaiseni kanssa enää kouluun. Minä tietenkin luulemaan, että nyt minun lasta kiusataan. Luojan kiitos en ehtinyt soitella kouluun ja kaverin äidille ja nostaa kamalaa mylläkkää. Aikani tongittuani poikani kertoi, että oli heitellyt lumipalloilla kaveriaan ja siksi se ei halunnut parina aamuna kulkea hänen kanssa. Kuukauden päästä oltiin taas parhaita kavereita. Ja ennen yläastetta on tullut monta monituista kertaa näitä juttuja, että en ikinä leiki sen kans kun se kiusaa ja on ärsyttävä. Ja kohta taas on oltu kavereita.



Sitten. Yhden lapsen äiti alkoi heti ekaluokalla tähän soittelurumbaan. Milloin oli joku kiusanut tai jättänyt ulkopuolelle tai muuta. Lapsi huomasi saavansa äidiltä huomiota kun valehteli ummet ja lammet muista lapsista. Niin ja tietenkin kun itse oli tehnyt jotain, valehteli äidilleen ja äiti uskoi ja soitteli muiden lasten vanhemmille ja haukkui muita. Vasta 5.llä luokalla tälle äidille selvisi, että oma mussukkakin osaa tehdä vaikka mitä kun tuli iso lasku koululta kun oli hajottanut ikkunoita tahallaan ja jäi kiinni varkaudesta. Sitä ei voinut enää vierittää muiden niskaan.



Lapselle tulee paha mieli ja sitä pitää kuunnella, mutta ei tosiaankaan ihan joka pikkurisauksesta lähteä opettajille ja vanhemmille soittelemaan. Kun mun Jessejannika joutu tänään kulkeen kouluun yksin. Ei ihme, että opettejat palaa loppuun niin äkkiä näiden hullujen äitien takia.

Kuvaa lähinnä ihmisen käytöstä selviytyä hengissä luoda järjestystä.

Vastasyntynyt takeruu nuoraan, ottaa askeleita refleksin tavoin jne... Yksivuotias alkaa puremaan ja ja tönimään lajitoveriaan. Minän kehittyminen on vahvaa koska on selviydyttävä. Vasta neljä vuotias alkaa oppia rinnalla leikkimisen. Syntyy tietynlainen "nokkimisjärjestys" joka eriytyy monen kirjavaksi elämän kaaressa. Ensin me sitten te...syntyy laki ja järjestys kaaoksen tilalle. Koulu käyttää "nokkimisjärjestelmää". RIVIIN JÄRJESTY! Ensin tytöt sitten pojat jne...

Ihminen on eläin, jos se joltakin on päässyt unohtumaan.

Oppia ymmärtämään ihmisen/ lapsen käytöstä vaatii syventymistä.

että ihminen on eläin. Ihminen EI OLE, EIKÄ TULE eläimeksi. Ihminen on älykkäämpi kuin eläin, ihmisellä on mahdollisuus valita, eikä ihmisen eloonjääminen ole kiinni siitä, että töniikö toista ja käyttäytyykö toista kohtaan paskamaisesti vai ei. Mua suoraan sanottuna vituttaa kun ihmistä verrataan eläimeen. Minun lapseni ovat ainakin ihan ihmislapsia, eivätkä mitään eläimen pentuja. Ja ihmisillä on ihmisten tavat.

up