Parisuhteessa ja ihastunut vieraaseen
Pitkissä parisuhteissa on erilaisia kausia, jolloin suhde voi joskus paremmin ja joskus huonommin. Sitten joskus huomataan, että onkin tunteita jotain muuta ihmistä kuin sitä oma puolisoa kohtaan. Tämähän on vain osa elämää.
Mutta nyt kun tilanne on realisoitunut omalla kohdalla reilusti yli 20v samassa parisuhteessa olleena, niin aika huuli pyöreänä sitä kuitenkin ollaan. Kertokaa omista kokemuksistanne. Tuliko ero, sammuiko ihastus vai miten tilanne ratkesi?
Kommentit (31)
Kaikki riippuu itsestä. Antaako tunteen viedä vai ei. Uskoisin että kaikille tulee noita ihastumisen tunteita. Se ei vielä tarkoita sitä että pettäisi tai rakastuisi. Itse annan tunteen tulla ja mennä.
Naisen perusolotila on tyytymättömyys. Siihen kun yhdistetään uusfeminismi, kaikki siihen liittyvä voimaantumispaska ja somen kiiltokuvamaailma, niin pitkässä parisuhteessa nainen alkaa nähdä omassa miehessä lähinnä vikoja ja puutteita ja vieras muna alkaa kiinnostaa.
Noin käy varmaan jossain määrin kaikille. Paljon riippuu, että miten siinä omassa suhteessa ihan oikeasti menee. Jos se antaa tarpeeksi, on helppoa pysyä vain siinä. Jos siinä on jotain oleellisia puutteita, on helppoa lipsahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Naisen perusolotila on tyytymättömyys. Siihen kun yhdistetään uusfeminismi, kaikki siihen liittyvä voimaantumispaska ja somen kiiltokuvamaailma, niin pitkässä parisuhteessa nainen alkaa nähdä omassa miehessä lähinnä vikoja ja puutteita ja vieras muna alkaa kiinnostaa.
Tässähän se totuus tuli.
Itsellä kokemus, että 20v suhteessa kasvaa paljon ihmisenä ja tarpeetkin muuttuu, joskus tunteet ei vaan enää kohtaa siinä vanhassa suhteessa, silloin kannattaa miettiä haluaako jäädä kärvistelemään.
Vierailija kirjoitti:
Naisen perusolotila on tyytymättömyys. Siihen kun yhdistetään uusfeminismi, kaikki siihen liittyvä voimaantumispaska ja somen kiiltokuvamaailma, niin pitkässä parisuhteessa nainen alkaa nähdä omassa miehessä lähinnä vikoja ja puutteita ja vieras muna alkaa kiinnostaa.
Paljoakaan en ole nähnyt tyytyväisiä miehiä missään. Naama vääränä haistatellaan vaimolle tai ollaan muuten ongelmaisia. Ei ihme jos mukavampi mies alkaa innostamaan.
Oman lisämausteensa soppaan tuo vielä se, jos kumppaneita on koko aikuisikänä ollut vain esim yksi tai kaksi. Eli kokemukset aidantakaisesta ruohosta puuttuvat, mutta tekisi kovasti mieli kokeilla.
Minä kerran lipsahdin väärälle puolelle. Oma vaimo inhoaa suihinottoa eikä siis koskaan suostu sitä tekemään. Sitten jouduin tilanteeseen, jossa 15v nuorempi nainen kaivoi auton penkillä munani esiin shortseista ja otti suihin loppuun saakka. Sen jälkeen hymyili, kiitti kyydistä ja sanoi heipat. Se oli elämäni ensimmäinen ja ainut loppuun saakka viety suuhoito, joka vieläkin saa haaveilemaan kaikin puolin tyydyttävästä seksielämästä. Kilttimiehen elämä vaan valitettavasti on sitku-elämää ja haaveilua.Jännämiehille tuollainen on varmaan arkea.
Silloin tällöin on tullut tilanteita että huomaan ihastuneeni johonkuhun. Menevät ohi ennen pitkään. Eikä ne parisuhteeseen vaikuta mitenkään. Joskus toinen saattaa asian huomata usein ei. Enkä koe että tilanteet edes liittyisi millään tavalla parisuhteen tilaan. Sitä vain ihastuu mukavalta tuntuvaan tyyppiin eikä siinä sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Oman lisämausteensa soppaan tuo vielä se, jos kumppaneita on koko aikuisikänä ollut vain esim yksi tai kaksi. Eli kokemukset aidantakaisesta ruohosta puuttuvat, mutta tekisi kovasti mieli kokeilla.
Minä kerran lipsahdin väärälle puolelle. Oma vaimo inhoaa suihinottoa eikä siis koskaan suostu sitä tekemään. Sitten jouduin tilanteeseen, jossa 15v nuorempi nainen kaivoi auton penkillä munani esiin shortseista ja otti suihin loppuun saakka. Sen jälkeen hymyili, kiitti kyydistä ja sanoi heipat. Se oli elämäni ensimmäinen ja ainut loppuun saakka viety suuhoito, joka vieläkin saa haaveilemaan kaikin puolin tyydyttävästä seksielämästä. Kilttimiehen elämä vaan valitettavasti on sitku-elämää ja haaveilua.Jännämiehille tuollainen on varmaan arkea.
Toivottavasti kävit sukupuolitautitesteissä tuon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin on tullut tilanteita että huomaan ihastuneeni johonkuhun. Menevät ohi ennen pitkään. Eikä ne parisuhteeseen vaikuta mitenkään. Joskus toinen saattaa asian huomata usein ei. Enkä koe että tilanteet edes liittyisi millään tavalla parisuhteen tilaan. Sitä vain ihastuu mukavalta tuntuvaan tyyppiin eikä siinä sen enempää.
Parisuhdetta siis takana n. 30 vuotta.
Mies haluaa lisääntyä mahdollisimman monen naisen kanssa. Nainen haluaa lapselle turvaa mahdollisimman monesta miehistä.
Nämä biologiset tarpeet selittävät kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen perusolotila on tyytymättömyys. Siihen kun yhdistetään uusfeminismi, kaikki siihen liittyvä voimaantumispaska ja somen kiiltokuvamaailma, niin pitkässä parisuhteessa nainen alkaa nähdä omassa miehessä lähinnä vikoja ja puutteita ja vieras muna alkaa kiinnostaa.
Vaimosta voi tehdä huo*an, mutta huo*asta ei kannata tehdä vaimoa.
Pöh. Huo*asta sen parhaan vaimon saa. Tietenkään se ei sitä takaa. Mutta tuurilla ja taidolla kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin on tullut tilanteita että huomaan ihastuneeni johonkuhun. Menevät ohi ennen pitkään. Eikä ne parisuhteeseen vaikuta mitenkään. Joskus toinen saattaa asian huomata usein ei. Enkä koe että tilanteet edes liittyisi millään tavalla parisuhteen tilaan. Sitä vain ihastuu mukavalta tuntuvaan tyyppiin eikä siinä sen enempää.
Kun toisen tuntee ns. läpikotaisin, niin kyllä sitä huomaa aika heikkojakin signaaleita. Puoliso puhuu jatkuvasti jostain "Jussista", kännykkä on lähellä koko ajan ja hymy naamalla naputellaan viestejä, mennään kodinhoitohuoneeseen "pyykkejä laittamaan", mutta lukitaan väliovi ja oven takaa kuuluu vaimeaa puhetta jne. Samalla ollaan kuitenkin, tai ainakin esitetään mustasukkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin on tullut tilanteita että huomaan ihastuneeni johonkuhun. Menevät ohi ennen pitkään. Eikä ne parisuhteeseen vaikuta mitenkään. Joskus toinen saattaa asian huomata usein ei. Enkä koe että tilanteet edes liittyisi millään tavalla parisuhteen tilaan. Sitä vain ihastuu mukavalta tuntuvaan tyyppiin eikä siinä sen enempää.
Kun toisen tuntee ns. läpikotaisin, niin kyllä sitä huomaa aika heikkojakin signaaleita. Puoliso puhuu jatkuvasti jostain "Jussista", kännykkä on lähellä koko ajan ja hymy naamalla naputellaan viestejä, mennään kodinhoitohuoneeseen "pyykkejä laittamaan", mutta lukitaan väliovi ja oven takaa kuuluu vaimeaa puhetta jne. Samalla ollaan kuitenkin, tai ainakin esitetään mustasukkaista.
No meillä ei ole koskaan ollut mitään tarvetta kytätä toisten tekemisiä. Ei edes sitä onko toinen ihastunut tai ei. Jos joskus sen huomaakin ei se parisuhteeseen ristiriitoja aiheuta, enemminkin päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin on tullut tilanteita että huomaan ihastuneeni johonkuhun. Menevät ohi ennen pitkään. Eikä ne parisuhteeseen vaikuta mitenkään. Joskus toinen saattaa asian huomata usein ei. Enkä koe että tilanteet edes liittyisi millään tavalla parisuhteen tilaan. Sitä vain ihastuu mukavalta tuntuvaan tyyppiin eikä siinä sen enempää.
Kun toisen tuntee ns. läpikotaisin, niin kyllä sitä huomaa aika heikkojakin signaaleita. Puoliso puhuu jatkuvasti jostain "Jussista", kännykkä on lähellä koko ajan ja hymy naamalla naputellaan viestejä, mennään kodinhoitohuoneeseen "pyykkejä laittamaan", mutta lukitaan väliovi ja oven takaa kuuluu vaimeaa puhetta jne. Samalla ollaan kuitenkin, tai ainakin esitetään mustasukkaista.
Mustasukkaisuutta meidän suhteessa on esiintynyt 1-2 kertaa ja niistä on selvityksen keskustelemalla asia avoimesti.
Mulla on jokunen ihastus ollut. Ihan kaukoihastuksina ovat pysyneet. Olen kokenut pienet ihastumiset enemmänkin piristyksinä arkeen. En koskaan lähtisi viemään ihastuksiani millekään konkreettiselle tasolle. Lähinnä olen vain haaveillut heistä ja miettinyt, että minkälaista tuon tyypin kanssa mahtaisi olla ja olen tavatessa (kohteeni ovat olleet ihmisiä joiden kanssa olen ollut töissä tms.) saattanut hieman punastua, mutta siihen se on sitten jäänyt. Minulla ei ole mitään tarvetta ryhtyä ruokkimaan ihastumisiani sen enempää eivätkä ne ole vaikuttaneet parisuhteeseen tai rakkauteeni puolisoani kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Oman lisämausteensa soppaan tuo vielä se, jos kumppaneita on koko aikuisikänä ollut vain esim yksi tai kaksi. Eli kokemukset aidantakaisesta ruohosta puuttuvat, mutta tekisi kovasti mieli kokeilla.
Minä kerran lipsahdin väärälle puolelle. Oma vaimo inhoaa suihinottoa eikä siis koskaan suostu sitä tekemään. Sitten jouduin tilanteeseen, jossa 15v nuorempi nainen kaivoi auton penkillä munani esiin shortseista ja otti suihin loppuun saakka. Sen jälkeen hymyili, kiitti kyydistä ja sanoi heipat. Se oli elämäni ensimmäinen ja ainut loppuun saakka viety suuhoito, joka vieläkin saa haaveilemaan kaikin puolin tyydyttävästä seksielämästä. Kilttimiehen elämä vaan valitettavasti on sitku-elämää ja haaveilua.Jännämiehille tuollainen on varmaan arkea.
Maksullinen? En alkaisi jotain vierasta lutkuttaa jossain autossa, taudit ym voi saada suuhunkin.
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kokemus, että 20v suhteessa kasvaa paljon ihmisenä ja tarpeetkin muuttuu, joskus tunteet ei vaan enää kohtaa siinä vanhassa suhteessa, silloin kannattaa miettiä haluaako jäädä kärvistelemään.
Tunteet ei enää kohtaa = haluaa uutta munaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kokemus, että 20v suhteessa kasvaa paljon ihmisenä ja tarpeetkin muuttuu, joskus tunteet ei vaan enää kohtaa siinä vanhassa suhteessa, silloin kannattaa miettiä haluaako jäädä kärvistelemään.
Tunteet ei enää kohtaa = haluaa uutta munaa
Ei, vaan herkkyyttä, hellyyttä, lämpöä, huomioimista, yhdessäoloa, rakastelua, keskusteluja, hyvää oloa, yhteistä arkea.
Pantiin, naitiin ja päädyttiin kolmenkimppaan.