Anopit/mummot/mummit

Aijai, nyt pääsi mamman anopinlihan makuun :D

**mammat /19

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:17"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:15"] [quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:13"]Että pojalla on velvollisuus auttaa sun perhettä, mutta sun perheellä ei ole velvollisuutta auttaa pojan perhettä? Kuulostaa todella reilulta. Palkan maksu nyt on yks hailee. [/quote] Voisihan ne palkata apupojaksi jonkun muunkin, mutta haluavat omaa poikaa auttaa (tarjoamalla vastikkeellistä työtä).. ei ap. [/quote] Auttaa??? Ap kertoi, että miniän ja pojan taloudellinen tilanne on hyvä. Että tuskin on kiinni mistään hanttihommista faijan kanssa. [/quote] No jos se taloudellinen tila on hyvä just siks kun tekee työtä oman firman lisäksi myös vanhempien tilalla?

[/quote]

Jos tämä palkanmaksu on niin merkittävää, että tekee pojan perheen taloudellisesta tilanteesta hyvän, niin voin vaan kuvitella, kuinka helvetin paljon poika viettää aikaansa isäänsä auttamassa, päälle vielä omat duunit. Että ei taida jäädä miniälle hetkeäkään omaa aikaa, kun on aina kiinni lapsissa kun mies ei ole koskaan kotona. Jos siis ap:n miestä täytyy näin massiivisesti auttaa, on ihan kohtuullista että heiltä tarjotaan ajoittaista lapsenhoitoapua.

Suurin ongelma ap:n tilanteessa on, että lapset ovat vielä niin pieniä. Viiden vuodan päästä tilanne on ihan toinen; kymmenvuotiaat lapset pärjäävät ja viihtyvät maatilalla itsekseenkin ja lapsista voi välillä olla jopa jotain pientä apuakin emännän töissä. Nyt olisi tärkeintä jotenkin luovia läpi nämä kriittiset vuodet, niin ettei mene välit poikki miniän kanssa ja hyvä mummola-suhde saa kasvaa ja kehittyä. Ymmärrän kyllä, että ap:tä väsyttää, kun on omatkin työt hoidettavana. Minuakin uuvuttaisi noin pienten lasten tuntikausien hoito, vaikka olen kymmenen vuotta ap:tä nuorempi. Ei vain jaksaisi enää toista täyslaidallista vastuullista pikkulapsiaikaa, kun omat lapset olen vihdoinkin saanut isoiksi.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:15"]Tässä poikasi oppii kiikuttamaan lapset sinulle hoitoon. Älä laita ihan miniän syyksi tätä, kuinka paljon tällä pojallasi onkaan duunia? Oma työ+ vanhempien maatilalla auttaminen? Jääkö lasten äidille yhtään omaa aikaa tässä systeemissä?
[/quote]

Totta, oma firma vie yleensä paljon aikaa, siihen vielä sivutyö päälle. Tietysti voisivat palkata lastenhoitajan rahallakin mutta kyllä minäkin ennemmin läheiselle antaisin JOS läheinen haluaa hoitaa. Ehdottomasti ap:n täytyy ottaa tämä puheeksi pojan perheen kanssa yhdessä (ja turha syyttää tästä vain miniää, pojallakin on lusikkansa sopassa, hänhän ne lapset tuokin). Jos haluatte kuitenkin jatkaa perheen auttamista pojan kiireiden takia niin voitte sopia että lapset tulisivat sopivin väliajoin niin että mummukin vielä jaksaa mutta saa silti viettää aikaa lastenlasten kanssa. Muulle ajalle pojan perhe voi palkata lapsenvahdin jos miniällä on jotain menoa juuri silloin.

En ymmärrä yhtään että lapset oletuksen perusteella isovanhemmille hoitoon, jokainen varmaan tietää että toisten lasten hoitaminen on aika rankkaa puuhaa, siinä väsyy eri tavalla kuin omien lasten kanssa. Mutta meillä taas kummankaan isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lapsia. Sinänsä ei ole tarvetta, meillä on hyvin nukkuvat lapset ja ehditään vapaa/parisuhdeaikaa viettää lähes joka ilta enkä sitä osaa kaivata. Mutta itsellänikin on hyvin etäiset välit olleet isovanhempiini ja surettaa että todennäköisesti näin käy meidänkin lapsillemme. Meiltä on mennyt pari isovanhempaa lyhyessä ajassa ja yksi on todella huonossa kunnossa, harmittaa ja itkettää kun mietin miten ihanaa olisi ollut jos olisimme olleet läheisempiä tai mitä kaikkea olisin voinut puhua ja kertoa näille edesmenneille isovanhemmille. Mutta kun välit oli niin etäiset, oli tapaamisetkin aika väkinäisiä. Ja ihan turhaan, mehän oltiin samaa verta.... :/

Tämä on mielenkiintoinen keskustelunaihe, niinpä minäkin provosoidun kotisosiologina ja - psykologina vastaamaan.

Olen huomannut että monet miehet eivät jaksa juurikaan olla iltaa lasten kanssa. Jos kotiäiti lähtee kaveriensa kanssa iltaa viettämään, pakkaa tämä lapsimies katraansa autoon ja lähtee mummoloimaan. Täällä perheen miesväki löytää usein yhteistä askarreltavaa esim autotallista ja lapset jäävät mummon huomaan koko illaksi. Miinuspisteet lähtevät mummon katkerassa mielessä luonnollisesti miniälle, joka kaikesta tietämättömänä viettää kuukauden ainoaa vapaailtaansa.

Toisilla miehillä taas on vain vapaa-aikaa. Kaikkiin oman suvun ja kaverien talkookutsuihin vastataan myöntävästi vaimolta kysymättä. Onkohan ap:n poika tällainen? Voisit kouluttaa aikuista poikaasi vielä töistä sopiessa:pyydä häntä varmistamaan vaimoltaan, että ehdottamanne aikataulu sopii hänellekin. Poikasi ensisijainen perhe on nyt siellä vaimonsa ja lastensa luona.

Näille miehille kaikki aika on vapaa-aikaa myös siinä mielessä, ettei aikatauluja tarvitse kovin tarkkaan miettiä. "Katsotaan sitten lauantaina mille aletaan..." Kertomasi ongelma olisi selvitetty aikatauluttamalla. Kampaamossa menee se tunti, poikasi voi tulla sen jälkeen auttamaan tai lähtee pois aiemmin, jotta vaimo voi pitää kiinni sovituista menoistaan. Joillekin miehille esim. lauantai on epämääräistä omaa aikaa, jota käytetään itsekkäästi omaa perhettä huomioimatta. Voi olla kaverin autoremppa, oma liikuntaharrastus, jokin terapiahomma pihalla ja eipä aikaakaan kun on jo ilta. Vaimo on saanut selviytyä lasten kanssa aivan kuin kaikkina muinakin päivinä. Miehelle on tärkeää vain, että ruoka tarjoillaan aikataulun kannalta hyvänä hetkenä.

Neuvoisin siis kommunikointia hyvissä ajoin miniänkin kanssa. Jospa alkaisitkin sopimaan hänen kanssaan poikasi keikoista. Tällöin hänetkin voitaisiin huomioida ja saisit halutessasi tehdä siihen aikaan omia tärkeitä juttujasi. Jos joudut kieltäytymään avunpyynnöstä, säätäkää duuneja nii että poikasi voi tulla yksin.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:05"]Jäi tosiaan aloitusviestistä pois että tosiaan palkkaa maksamme pojalle ja en minä niistä isännän puuhista mitään ymmärrä; apuna toki yritän olla.. ongelma vaan on se että miniä lykkää lapset mukaan oletuksella että "mummo hoitaa" ja kyllähän minä yritänkin; hakkaan polttopuita kun lapsenlapset touhuavat pihassa, keitän sopat ruuaksi..mutta pitäisi olla silmät selässäkin..ehtiväiset lapset ja ties mitä likokaivoja puhapiirissä.En ole ihan nuori, 58 jo ja väsyn.
[/quote]

Oletko vielä työelämässä? Oma rakas, edesmennyt isoäitini täytti 60v. ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä ja minulle jäi hänestä ihanat muistot rakastavana, mutta myös jaksavana ihmisenä :) Hän teki uransa kotiäitinä, mutta okt:ssa asuessaan työtä riitti sisällä ja ulkona. Valivali sullekin, en tajua miten lapsenlapset koetaan nykyään lähes poikkeuksetta taakkana. Kyllä lapset vaistoaa haluaako joku heidän kanssaan olla vai ei. En hyväksy isovanhempien käyttämistä säännöllisenä lapsenvahtiapuna, jos ei se kaikille osapuolille sovi, mutta ihmettelen suuresti miten vastenmielisinä te useat tämän ajan isovanhemmat koette lastenlastenne kanssa vietetyn ajan. Voit kai aikuisena ihmisenä puhua asiasta suoraan poikasi kanssa, niin loppuu se kärvistely.