Oon ihan loppu näihin joulun valmisteluihin…

Vierailija kirjoitti:

Hmmm... Kun yksin istuu himassa toisen joulun putkeen, niin ei kovin läheiseltä tunnu otsikot pöydistä jotka on "taas täynnä ruokaa" tai huolet säätämisestä, juoksemisesta, kokkailujen ajoittamisesta, valmisteluista, Ei nää päivät ole yhtään sen kummempia kuin muutkaan vuoden päivät. Vapaata hetken, se on ihan kiva. Koittakaa nyt oikeesti nauttia siitä, että on joku jonka kanssa, tai jota varten valmistella. 

Sama täällä. Kuudes joulu yksin. Siinäpä se joulu menee kuten muutkin päivät. Ei ole ketään, kenelle laittaa joulua ja kenen kanssa sitä viettää. Muistoissa ihanat joulut edesmenneitten rakkaiden kanssa.

Vedä vielä jouluaattona hirveät huutoitkupotkuraivarit, kun muut perheenjäsenet ei tarpeeksi arvosta tuota sinun omasta tahdostasi tehtyä raatamista, kun järjestät sellaista joulua jonka sinä itse haluat.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka ihmeessä ihmisillä on varaa joihinkin siivoojiin ja kaupan kotiinkuljetus palveluihin..

Meidän S-marketissa on ilmainen keräily noutolaatikoihin. Se ei ole kotiinkuljetus, mutta säästää ison vaivan silti. Siivooja on muutaman kympin. Useimmille työssäkäyville priorisointikysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että kirjoittaja on nainen. Näin miehenä en käsitä sinua. Mikään mahti maailmassa ei pakota sinua tekemään yhtään mitään. Kaikki stressi tulee sinun itsesi halusta. Jos et jaksa, niin minkä vuoksi teet yhtään mitään. Olisiko joulu täysin pilalla, jos tekisit vain puolet tästä, mitä nyt olet tehnyt? Minkä ihmeen vuoksi jouluna on näännytettävä itsensä? Miksi niin monet naiset siivoaa keskellä yötä? Itkee ja siivoaa. Takuulla aviomiehenne ei ole tätä vaatineet!

Olen monelta osin samaa mieltä. Mutta jos on oikeasti perheessä lapsia ja vanhemmat eivät tee yhtään mitään, (kuten sanot: "minkä vuoksi teet yhtään mitään"), niin on sekin todella ankeeta. Nimimerkillä kokemusta on. Meillä ei stressattu, mutta eipä se joulu eronnut sitten myöskään muusta arjesta ja vuodenajasta sitten millään tavalla. Kuusi saattoi tulla ja sitäkin jouduttiin kerjäämään. Sekin oli ylivoimaista hankkia... joskus leivottiin pipareita. Jälkeenpäin ajatellen tuo oli vanhemmilta todella itsekästä. Itse haluan antaa lapsilleni jotain muuta.

Jos haluaa juhlan, niin kyllä se vaatii vaivannäköäkin. Mutta toki olisi hyvä tehdä yhdessä ja sopia yhdessä niistä toiveista ja työnjaosta hyvissä ajoin. Mitä halutaan ja mihin resursseja halutaan käyttää. Ja olisi ehdottomasti tarpeen monille naisille etenkin tarkastella, mistä ne omat sisäiset vaatimukset todella tulee ja mikä sitä joulutunnelmaa oikeasti luo.

Juuri näin. Mä olen myös ollut parisuhteessa miehen kanssa, joka ei osallistunut mihinkään jouluvalmisteluihin, koska "joulu tulee itsestään, stressi on turha".

Mä sitten päätin hyväksyä sen, että vietetään joulu päivänä muiden joukossa. Arvatkaapas oliko mies jouluna harmissaan, kun mikään ei ollut juhlavammin kuin arkena? No oli. Oli vain kasvanut siihen, että joku muu laittaa joulun ja hän valittaa turhasta hössötyksestä.

Sinä olet oivaltanut elämässä jotain tärkeää. Älä ensi joulunakaan laita tikkua ristiin ja raportoi sitten tänne, että tekikö miehesi asian eteen yhtään mitään.

Itse olen väsynyt puolisoni kiukutteluun ja siihen kun hän minulle rumasti puhuu. Ankea joulu tulossa, onneksi tää on kohta ohi. Olispa edes viinaa että vois vetää ittensä tajuttomaksi eikä tarvis tota äijää katella. Ainiin, mut toi äijähän ne alkot vetää, en minä. :(

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten ihmiset jotka on esim vuorotöissä hoitaa joulun. Tai yh:t. Meillä vaikka on kaksi ihmistä ja pitkät lomat, silti ollaan tiukoilla..

No, olen vuorotöitä tekevä yhteishuoltaja.

En nyt tiedä tarkoititko tiukoilla olemisella ajallisesti vai/ja rahallisesti tiukoilla olemista.

Mutta lapselle annoin kauppojen lelukuvastoja kun niitä alkoi mainosten mukana tulla. Lapsi ruksi niistä toiveita, oli helppo mennä kuvaston kanssa kauppaan ja ostaa lahjat.

Perussiisteys riittää, eli en edes aloittanut mitään överisiivousta kaappien tyhjennyksiä myöten. Jouluruoat käyn hakemassa tänään noutopalveluna.

Kuusen ostin, lapsi hoiti koristelun enemmän kuin mielellään.

Omia lapsuudenmuistoja on niistä karmeista jouluista, kun koko koti piti jynssätä paraatikuntoon kaappeja myöten, vaikka oltiin vain oman perheen kesken. Ja jouluruoat oli vain väkisin tehtävä alusta asti itse.

Ja nämä kaikki äiti teki ja teetti perheellä omien kriteeriensä mukaan. Äidillä itsellään pinna todella kireällä liki koko joulukuun, välillä sitten huipentui jouluaaton raivokohtaukseen.

Että joo, mielelläni vietän itse lapsen kanssa joulua rennommin kriteerein, niin että on oikeasti mukava tunnelma.

Vierailija kirjoitti:

Lasten ollessa pieniä tein joulun eteen valtavan työn. Pesin täkit ja matot, siivosin kodin lattiasta kattoon, koristelin kodin kauniiksi, tein lassten kanssa jouluaskarteluja, leivoin vaikka mitä ja tein kaikki jouluruuat lanttu- ja porkkanalaatikkoa lukuun ottamatta. Minulle joulu tuli tekemällä ja jouluaattoiltana sitten nukahdin aina istualtani. Vuosi vuodelta teen vähemmän ja kyllä se vähän harmittaa.

Mieti kuinka pettyneistä ne lapset olisivatkaan olleet, jos eivät jouluna olisi saaneet pestyjä täkkejä? Ja kuinka olisi joulumieli rapistunut, jos olisi ollut matoissa muutama likatahra? Tai jos "lattiasta kattoon" siivouksen sijaan olisi vain tehnyt sellaisen normi-viikkosiivouksen? Ja jos olisi "vaikka minkä" sijaan ostanut piparit ja torttulevyt kaupasta ja leiponut itse vaan vaikka rusinapullia? Ja sun kiittämättömät kakarasi olivat varmaan vain ärtyneitä, kun sinä riehuit paniikissa 2 viikkoa putkeen imurin kanssa ja valitit kuinka sinä ressukka kaikkesi teet muiden joulumielen eteen eikä kukaan arvosta! Tulee itselläkin ihan joulumieli näiden muistojen äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka ihmeessä ihmisillä on varaa joihinkin siivoojiin ja kaupan kotiinkuljetus palveluihin..

Meidän S-marketissa on ilmainen keräily noutolaatikoihin. Se ei ole kotiinkuljetus, mutta säästää ison vaivan silti. Siivooja on muutaman kympin. Useimmille työssäkäyville priorisointikysymys. 

Oho, onpa tuossa osuuskauppakohtaisia eroja. Oman maakunnan osuuskaupalla on kuljetuspalvelut vain Prismalla ja ne on vetänyt hinnan ihan tappiin. Pelkkä keräily maksaa melkein 13 euroa, kotiinkuljetus on päälle 20 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ollessa pieniä tein joulun eteen valtavan työn. Pesin täkit ja matot, siivosin kodin lattiasta kattoon, koristelin kodin kauniiksi, tein lassten kanssa jouluaskarteluja, leivoin vaikka mitä ja tein kaikki jouluruuat lanttu- ja porkkanalaatikkoa lukuun ottamatta. Minulle joulu tuli tekemällä ja jouluaattoiltana sitten nukahdin aina istualtani. Vuosi vuodelta teen vähemmän ja kyllä se vähän harmittaa.

Mieti kuinka pettyneistä ne lapset olisivatkaan olleet, jos eivät jouluna olisi saaneet pestyjä täkkejä? Ja kuinka olisi joulumieli rapistunut, jos olisi ollut matoissa muutama likatahra? Tai jos "lattiasta kattoon" siivouksen sijaan olisi vain tehnyt sellaisen normi-viikkosiivouksen? Ja jos olisi "vaikka minkä" sijaan ostanut piparit ja torttulevyt kaupasta ja leiponut itse vaan vaikka rusinapullia? Ja sun kiittämättömät kakarasi olivat varmaan vain ärtyneitä, kun sinä riehuit paniikissa 2 viikkoa putkeen imurin kanssa ja valitit kuinka sinä ressukka kaikkesi teet muiden joulumielen eteen eikä kukaan arvosta! Tulee itselläkin ihan joulumieli näiden muistojen äärellä.

Siellähän oikea hyvän mielen joulutonttu kirjoittelee omiaan. En kirjoittanut mistään raivoamisesta vaan väsymyksestä. Älä pura lapsuustraumojasi sivullisiin, käy huutamassa äidillesi.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka ihmeessä ihmisillä on varaa joihinkin siivoojiin ja kaupan kotiinkuljetus palveluihin..

Se onkin kalliimpaa. Me tilattiin keräys ja hain Valmiit laatikot kaupalta autoon tuotuna, 5 euroa palvelu. Ei yhtään enää jaksa kaupoissa juosta joulun alla ja lahjatkin ostan pitkälti netistä.

Vierailija kirjoitti:

Ostan kaupasta kaiken mitä en jaksa itse väsätä. Tilasin hyvissä ajoin joulusiivouksen. Jouluvalot laitetaan vasta huomenna, aika myöhään mutta entä sitten. Leivotaan valmiista taikinasta tortut ja piparit. En kerta kaikkiaan suostu stressaamaan.

Ei lapset muista oliko sauna pesty tai lanttulaatikko itse tehtyä, vaan sen tunnelman ja onko aikuiset onnellisia vai kireitä suorittajia.

Tämä että lapset muistavat sen tunnelman on naulan kantaan. Itse muistan lapsuudesta vaan sen kauhean stressin ja huudon kun kaikki ei ole valmista ja just prikulleen oikein. Lapset laitettiin suursiivoamaan ja leipomaan järkyttävä torttu- ja piparivuori ym. Työlistat oli aamulla pöydällä kun heräsi ennen joulua.  Kaikki oli itsetehtyä, mutta jäi vain se muisto kireistä väsyttävistä joulunajoista. Näin aikuisena en ihmettele, miksi joulu ei maistu itselle ollenkaan. Kun muutin kotoa pois, kävin parina jouluna vielä kotona mutta menin vasta aatonaattona. Viimeinen joulu, kun olen kotona käynyt, oli se kun sain huudot miten tulen valmiiseen pöytään. Ajattelin että oli viimeinen valmis pöytä minulle. Siitä on jo noin 25 vuotta. Nykyään joulut ovat minulle ja kumppanilleni rauhoittumisen aikaa. Me ei stressata mistään jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ollessa pieniä tein joulun eteen valtavan työn. Pesin täkit ja matot, siivosin kodin lattiasta kattoon, koristelin kodin kauniiksi, tein lassten kanssa jouluaskarteluja, leivoin vaikka mitä ja tein kaikki jouluruuat lanttu- ja porkkanalaatikkoa lukuun ottamatta. Minulle joulu tuli tekemällä ja jouluaattoiltana sitten nukahdin aina istualtani. Vuosi vuodelta teen vähemmän ja kyllä se vähän harmittaa.

Mieti kuinka pettyneistä ne lapset olisivatkaan olleet, jos eivät jouluna olisi saaneet pestyjä täkkejä? Ja kuinka olisi joulumieli rapistunut, jos olisi ollut matoissa muutama likatahra? Tai jos "lattiasta kattoon" siivouksen sijaan olisi vain tehnyt sellaisen normi-viikkosiivouksen? Ja jos olisi "vaikka minkä" sijaan ostanut piparit ja torttulevyt kaupasta ja leiponut itse vaan vaikka rusinapullia? Ja sun kiittämättömät kakarasi olivat varmaan vain ärtyneitä, kun sinä riehuit paniikissa 2 viikkoa putkeen imurin kanssa ja valitit kuinka sinä ressukka kaikkesi teet muiden joulumielen eteen eikä kukaan arvosta! Tulee itselläkin ihan joulumieli näiden muistojen äärellä.

Siellähän oikea hyvän mielen joulutonttu kirjoittelee omiaan. En kirjoittanut mistään raivoamisesta vaan väsymyksestä. Älä pura lapsuustraumojasi sivullisiin, käy huutamassa äidillesi.

En ole menossa sinne jouluna. Aika monta kuvausta täällä on, jotka voisivat olla omasta lapsuudestani. Monille perinteinen joulu on ilmeisesti yhtä kuin hirveä työleiri, väsynyt äiti, kaikilla pinna kireänä ja sitten aatona parempi olla niin s*atanan iloisella ja hartaalla mielellä, kun tätä on nyt viikko tolkulla laitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ollessa pieniä tein joulun eteen valtavan työn. Pesin täkit ja matot, siivosin kodin lattiasta kattoon, koristelin kodin kauniiksi, tein lassten kanssa jouluaskarteluja, leivoin vaikka mitä ja tein kaikki jouluruuat lanttu- ja porkkanalaatikkoa lukuun ottamatta. Minulle joulu tuli tekemällä ja jouluaattoiltana sitten nukahdin aina istualtani. Vuosi vuodelta teen vähemmän ja kyllä se vähän harmittaa.

Mieti kuinka pettyneistä ne lapset olisivatkaan olleet, jos eivät jouluna olisi saaneet pestyjä täkkejä? Ja kuinka olisi joulumieli rapistunut, jos olisi ollut matoissa muutama likatahra? Tai jos "lattiasta kattoon" siivouksen sijaan olisi vain tehnyt sellaisen normi-viikkosiivouksen? Ja jos olisi "vaikka minkä" sijaan ostanut piparit ja torttulevyt kaupasta ja leiponut itse vaan vaikka rusinapullia? Ja sun kiittämättömät kakarasi olivat varmaan vain ärtyneitä, kun sinä riehuit paniikissa 2 viikkoa putkeen imurin kanssa ja valitit kuinka sinä ressukka kaikkesi teet muiden joulumielen eteen eikä kukaan arvosta! Tulee itselläkin ihan joulumieli näiden muistojen äärellä.

Siellähän oikea hyvän mielen joulutonttu kirjoittelee omiaan. En kirjoittanut mistään raivoamisesta vaan väsymyksestä. Älä pura lapsuustraumojasi sivullisiin, käy huutamassa äidillesi.

En ole menossa sinne jouluna. Aika monta kuvausta täällä on, jotka voisivat olla omasta lapsuudestani. Monille perinteinen joulu on ilmeisesti yhtä kuin hirveä työleiri, väsynyt äiti, kaikilla pinna kireänä ja sitten aatona parempi olla niin s*atanan iloisella ja hartaalla mielellä, kun tätä on nyt viikko tolkulla laitettu.

No kurjaa, että sinulla on ollut painajaismaiset joulut lapsena. Omilla lapsilla ei ole ollut, he ovat saaneet osallistua jos ovat halunneet, mikään pakko ei ole ollut. Kuten kirjoitin jo aiemmin, minulle joulu on tullut tekemällä ja olen nauttinut lopputuloksesta. Joulupäivät lojuinkin sitten kirjan ja konvehtien parissa, jääkaapissa oli nälkäisille syötävää.

Vierailija kirjoitti:

Mä just rakastan tätä joulunalusaikaa...! Tämä on joulussa vähintään yhtä kivaa kuin varsinaiset joulupyhät!

Koko kuukausi (tai ainakin viimeiset viikot) menee siinä juhlan odottamisen humussa, joka poikkeaa normaaliarjesta. Täydellistä!

Mikäs tässä treggeröi alapeukuttamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostan kaupasta kaiken mitä en jaksa itse väsätä. Tilasin hyvissä ajoin joulusiivouksen. Jouluvalot laitetaan vasta huomenna, aika myöhään mutta entä sitten. Leivotaan valmiista taikinasta tortut ja piparit. En kerta kaikkiaan suostu stressaamaan.

Ei lapset muista oliko sauna pesty tai lanttulaatikko itse tehtyä, vaan sen tunnelman ja onko aikuiset onnellisia vai kireitä suorittajia.

Tämä että lapset muistavat sen tunnelman on naulan kantaan. Itse muistan lapsuudesta vaan sen kauhean stressin ja huudon kun kaikki ei ole valmista ja just prikulleen oikein. Lapset laitettiin suursiivoamaan ja leipomaan järkyttävä torttu- ja piparivuori ym. Työlistat oli aamulla pöydällä kun heräsi ennen joulua.  Kaikki oli itsetehtyä, mutta jäi vain se muisto kireistä väsyttävistä joulunajoista. Näin aikuisena en ihmettele, miksi joulu ei maistu itselle ollenkaan. Kun muutin kotoa pois, kävin parina jouluna vielä kotona mutta menin vasta aatonaattona. Viimeinen joulu, kun olen kotona käynyt, oli se kun sain huudot miten tulen valmiiseen pöytään. Ajattelin että oli viimeinen valmis pöytä minulle. Siitä on jo noin 25 vuotta. Nykyään joulut ovat minulle ja kumppanilleni rauhoittumisen aikaa. Me ei stressata mistään jouluna.

Ihan samoja muistoja. Jouluista oikein tekemällä tehtiin niin karmeita, että opin inhoamaan ja kammoamaan jouluja jo teini-iässä.

Se suorittaminen ja täydellisyydentavoittelu loputtomine työlistoineen tekivät kertakaikkiaan jouluista ihan kamalia. Ja kun mietin, että ketä varten ne tehtiin? Kenelläkään meistä ei todellakaan ollut mukavaa, ja yleensä äiti itsekin sai lopulta raivokohtauksen.

Kaikesta seurasi vain aina se, että kaikilla oli paha mieli jouluaattona.

Lopetin joulujenvieton kotoa muutettuani. Aloin viettää niitä uudelleen vasta kun itse sain lapsen, ja nykyään taas pidän joulusta, kun vietetään omia stressittömiä jouluja.

Elämä on valintoja. Meidän huusholli on se, johon sinun puolisosi pakenee sinun jouluhössötystä.

Kokeilepa jonakin vuonna viettää "työläisen joulu" eli sellainen, että kuvittelet olevasi ennen joulua pitkät päivät töissä  ja aattonakin iltaan asti. Huomaat, että ihan hyvä sekin joulu on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ollessa pieniä tein joulun eteen valtavan työn. Pesin täkit ja matot, siivosin kodin lattiasta kattoon, koristelin kodin kauniiksi, tein lassten kanssa jouluaskarteluja, leivoin vaikka mitä ja tein kaikki jouluruuat lanttu- ja porkkanalaatikkoa lukuun ottamatta. Minulle joulu tuli tekemällä ja jouluaattoiltana sitten nukahdin aina istualtani. Vuosi vuodelta teen vähemmän ja kyllä se vähän harmittaa.

Mieti kuinka pettyneistä ne lapset olisivatkaan olleet, jos eivät jouluna olisi saaneet pestyjä täkkejä? Ja kuinka olisi joulumieli rapistunut, jos olisi ollut matoissa muutama likatahra? Tai jos "lattiasta kattoon" siivouksen sijaan olisi vain tehnyt sellaisen normi-viikkosiivouksen? Ja jos olisi "vaikka minkä" sijaan ostanut piparit ja torttulevyt kaupasta ja leiponut itse vaan vaikka rusinapullia? Ja sun kiittämättömät kakarasi olivat varmaan vain ärtyneitä, kun sinä riehuit paniikissa 2 viikkoa putkeen imurin kanssa ja valitit kuinka sinä ressukka kaikkesi teet muiden joulumielen eteen eikä kukaan arvosta! Tulee itselläkin ihan joulumieli näiden muistojen äärellä.

Siellähän oikea hyvän mielen joulutonttu kirjoittelee omiaan. En kirjoittanut mistään raivoamisesta vaan väsymyksestä. Älä pura lapsuustraumojasi sivullisiin, käy huutamassa äidillesi.

En ole menossa sinne jouluna. Aika monta kuvausta täällä on, jotka voisivat olla omasta lapsuudestani. Monille perinteinen joulu on ilmeisesti yhtä kuin hirveä työleiri, väsynyt äiti, kaikilla pinna kireänä ja sitten aatona parempi olla niin s*atanan iloisella ja hartaalla mielellä, kun tätä on nyt viikko tolkulla laitettu.

No kurjaa, että sinulla on ollut painajaismaiset joulut lapsena. Omilla lapsilla ei ole ollut, he ovat saaneet osallistua jos ovat halunneet, mikään pakko ei ole ollut. Kuten kirjoitin jo aiemmin, minulle joulu on tullut tekemällä ja olen nauttinut lopputuloksesta. Joulupäivät lojuinkin sitten kirjan ja konvehtien parissa, jääkaapissa oli nälkäisille syötävää.

Joo, mikäpä siinä, jos toimii teillä. Kunhan sinäkin muistat, ettei sunkaan ole mikään pakko. Eikä kenenkään muunkaan. Jos väsyttää, niin tee vähemmän. Tämänkin ketjun aloitti henkilö, joka on väsynyt jouluvalmisteluihin. Hirveän monella se tuntuu olevan joku sisäinen pakko hoitaa ihan kaikki jouluna, ja se sitten heijastuu muiden ihmisten elämään työleirinä, marttyyriutena ja väsyitkuraivokohtauksina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ollessa pieniä tein joulun eteen valtavan työn. Pesin täkit ja matot, siivosin kodin lattiasta kattoon, koristelin kodin kauniiksi, tein lassten kanssa jouluaskarteluja, leivoin vaikka mitä ja tein kaikki jouluruuat lanttu- ja porkkanalaatikkoa lukuun ottamatta. Minulle joulu tuli tekemällä ja jouluaattoiltana sitten nukahdin aina istualtani. Vuosi vuodelta teen vähemmän ja kyllä se vähän harmittaa.

Mieti kuinka pettyneistä ne lapset olisivatkaan olleet, jos eivät jouluna olisi saaneet pestyjä täkkejä? Ja kuinka olisi joulumieli rapistunut, jos olisi ollut matoissa muutama likatahra? Tai jos "lattiasta kattoon" siivouksen sijaan olisi vain tehnyt sellaisen normi-viikkosiivouksen? Ja jos olisi "vaikka minkä" sijaan ostanut piparit ja torttulevyt kaupasta ja leiponut itse vaan vaikka rusinapullia? Ja sun kiittämättömät kakarasi olivat varmaan vain ärtyneitä, kun sinä riehuit paniikissa 2 viikkoa putkeen imurin kanssa ja valitit kuinka sinä ressukka kaikkesi teet muiden joulumielen eteen eikä kukaan arvosta! Tulee itselläkin ihan joulumieli näiden muistojen äärellä.

Ja seuraavaksi kerrot meille kuinka rennon joulun sinä vietät? Kauhean aggressiivista tekstiä!

Mene terapiaan. Jotain on nyt jäänyt käsittelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten ollessa pieniä tein joulun eteen valtavan työn. Pesin täkit ja matot, siivosin kodin lattiasta kattoon, koristelin kodin kauniiksi, tein lassten kanssa jouluaskarteluja, leivoin vaikka mitä ja tein kaikki jouluruuat lanttu- ja porkkanalaatikkoa lukuun ottamatta. Minulle joulu tuli tekemällä ja jouluaattoiltana sitten nukahdin aina istualtani. Vuosi vuodelta teen vähemmän ja kyllä se vähän harmittaa.

Kodissa on paljonkin tuollaista kerran vuodessa tehtävää mutta ihan oikeasti, ei tarvitse olla juuri jouluksi. Minä teen suursiivouksen joko loka/marraskuussa (eli joskus on jouluksi tavallaan) tai sitten helmikuun paukkupakkasillakun valoakin johon paljon enemmän.

Tärkeintä on että lapsilla on kiva joulun aika. Meillä ei ole yksikään joulu valmisteluineen samanlainen. Joskus on tosiaan suursiivottu jo marraskuussa, joskus on tehty vain hätäinen siivous jouluksi ja laitettu valoja vähemmälle. Joskus panostetaan ruokiin, toisinaan ne on on valmista. Koristelut on laitettu marraskuun puolella, joskus jäänyt viime tinkaan.

En suostu ottamaan joulusta stressiä, monesti ihan omat odotukset ( tai jonkun muun) tai perinteiden noudattamiset saa sen aikaan. Elämässä on joskus tiukkoja paikkoja, ei ole voimavaroja samalla tavalla kuin muulloin. Olen päättänyt että lasten lahjat, kuusi ja piparien paisto ja koristelu sekä suklaa on ne asia sitä ei tingitä, kaikki muu saa jäädä tekemättä tai hankkimatta. Nämä on lapsille kaikista tärkeimmät joulun ajan asiat.

Näin aatonaattona ei tehdä enää muuta kuin valmistellaan ruokia ja ollaan vaan. Näin varmistan ettei kellään ole huomenna väsy, kireä fiilis tai mitään muutakaan.

Pakko kyllä kysyä niiltä jotka kuuraa kodin jouluksi, onko kotoa opittu?

Onko se perinne josta haluat pitää tiukasti kiinni vai pystyisikö suursiivoukselle miettimään toisen ajankohdan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että kirjoittaja on nainen. Näin miehenä en käsitä sinua. Mikään mahti maailmassa ei pakota sinua tekemään yhtään mitään. Kaikki stressi tulee sinun itsesi halusta. Jos et jaksa, niin minkä vuoksi teet yhtään mitään. Olisiko joulu täysin pilalla, jos tekisit vain puolet tästä, mitä nyt olet tehnyt? Minkä ihmeen vuoksi jouluna on näännytettävä itsensä? Miksi niin monet naiset siivoaa keskellä yötä? Itkee ja siivoaa. Takuulla aviomiehenne ei ole tätä vaatineet!

Olen monelta osin samaa mieltä. Mutta jos on oikeasti perheessä lapsia ja vanhemmat eivät tee yhtään mitään, (kuten sanot: "minkä vuoksi teet yhtään mitään"), niin on sekin todella ankeeta. Nimimerkillä kokemusta on. Meillä ei stressattu, mutta eipä se joulu eronnut sitten myöskään muusta arjesta ja vuodenajasta sitten millään tavalla. Kuusi saattoi tulla ja sitäkin jouduttiin kerjäämään. Sekin oli ylivoimaista hankkia... joskus leivottiin pipareita. Jälkeenpäin ajatellen tuo oli vanhemmilta todella itsekästä. Itse haluan antaa lapsilleni jotain muuta.

Jos haluaa juhlan, niin kyllä se vaatii vaivannäköäkin. Mutta toki olisi hyvä tehdä yhdessä ja sopia yhdessä niistä toiveista ja työnjaosta hyvissä ajoin. Mitä halutaan ja mihin resursseja halutaan käyttää. Ja olisi ehdottomasti tarpeen monille naisille etenkin tarkastella, mistä ne omat sisäiset vaatimukset todella tulee ja mikä sitä joulutunnelmaa oikeasti luo.

Juuri näin. Mä olen myös ollut parisuhteessa miehen kanssa, joka ei osallistunut mihinkään jouluvalmisteluihin, koska "joulu tulee itsestään, stressi on turha".

Mä sitten päätin hyväksyä sen, että vietetään joulu päivänä muiden joukossa. Arvatkaapas oliko mies jouluna harmissaan, kun mikään ei ollut juhlavammin kuin arkena? No oli. Oli vain kasvanut siihen, että joku muu laittaa joulun ja hän valittaa turhasta hössötyksestä.

Sepä se. Monet "emmäää ainakaaa viitti hössöttää..." menee monesti sit toisten valmiisiin pöytiin. Eihän sitä osaa arvostaa sitä työtä, jos ei ole koskaan pistänyt tikkua ristiin.

Kyllä se olisi hyvä löytää joku yhteinen kompromissi. Ei se mun mielestä ole ihan niinkään et jos toinen ei halua mitään ja toiselle asia on tärkeä, niin sit vaan se toinen tekee kaiken itse. Varsinkin jos perheessä on lapsia.

Miksihän tämä kansa on sellaista, ettei toisen eteen mielellään tehdä mitään? Aina hirvee nurina ja murina ja kaikki on vaikeeta ja vaivalloista?

Meillä ei kukaan tule valmiiseen pöytään  vaan aikuiset lapsetkin tuovat jotain. Ei nurinaa, ei raivoamista vaan tavanomaista jupinaa "kun tuo ei tee mitään ja minä yksin..." vaikka tosisasiassa meillä päästää melko vähällä.

En ole koskaan hössöttänyt, miksi olisin? En todellakaan käsitä, miksi juuri jouluksi pestään lasten täkit, matot ja muut? Paljon parempi ne on pestä keväällä ja kuivattaa raikkaassa ahavatuulessa kuin ummehtuneessa sisätilassa, vaikka olisi kuivaushuone käytössä.

Turha siivota jouluksi, kun silloin on kuitenkin niin pimeää , että ei näe millaista on. Syksyllä on jo siivottu kesäkärpästen jäljet ja aivan varmasti jouluna tulee lisää siivoamista.

Toisaalta, siivoaminen on halvin tapa saada juhlan tuntua sellaiseen huusholliin, jossa muuten suhtaudutaan siisteyteen ja järjestykseen aika suurpiirteisesti.