Oon ihan loppu näihin joulun valmisteluihin…

Entinen joulusuorittaja tässä, hei! Monena vuonna olen ottanut viikon lomaa ennen jouluaattoa, että ehdin tehdä kaikki ruuat ja siivoukset itse. Tänä vuonna työtilanne ei mahdollistanut etukäteisjoululomaa. Tajusin, että a) kaikkea ruokaa ei tarvitse tehdä itse, tein vaan pari tärkeintä lempparia ja loput ostin kaupasta, b) siivoukseksi riitti vessojen pesu ja asunnon imurointi eilen. Tadaa!

Täällä ei stressata. Normaalilla viikkoaiivouksella mennään.

Muovikuusen hain säilöstä maanantaina ja koristelin rauhassa samalla jouluelokuvaa silmäillen.

Mies toi samana päivänä kinkun töistä tullessaan. Tuolla se jääkaapissa sulaa.

Laatikot ostetaan valmiina. Upotan ne pöytään laitettaessa alumiineineen nättiin keramiikkavuokaan. On iso vuoka.

Kaikki kalat valmiina. Pieni homma vain rullata graavilohensiivut nätisti rulalle ja koristella tillillä ja sitruunaviipaleilla.

Tuoresalaatin teen itse. Metsäsienisalaatti valmiina.

Täytetyissä kananmunissa ja skagen-alkupaloissa on vain pieni homma.

Jälkiruokaa ei kukaan jaksa ruoan jälkeen syödä. Joku saattaa konvehtin napata.

Tortut puuhailen vasta illemmalla ja piparit on kaupasta.

Työmäärältään tuo vastaa normaalisunnuntain puuhailua.

Ei mulle muutaman kynttilän sytyttämisessäkään hiki tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ollessa pieniä tein joulun eteen valtavan työn. Pesin täkit ja matot, siivosin kodin lattiasta kattoon, koristelin kodin kauniiksi, tein lassten kanssa jouluaskarteluja, leivoin vaikka mitä ja tein kaikki jouluruuat lanttu- ja porkkanalaatikkoa lukuun ottamatta. Minulle joulu tuli tekemällä ja jouluaattoiltana sitten nukahdin aina istualtani. Vuosi vuodelta teen vähemmän ja kyllä se vähän harmittaa.

Mieti kuinka pettyneistä ne lapset olisivatkaan olleet, jos eivät jouluna olisi saaneet pestyjä täkkejä? Ja kuinka olisi joulumieli rapistunut, jos olisi ollut matoissa muutama likatahra? Tai jos "lattiasta kattoon" siivouksen sijaan olisi vain tehnyt sellaisen normi-viikkosiivouksen? Ja jos olisi "vaikka minkä" sijaan ostanut piparit ja torttulevyt kaupasta ja leiponut itse vaan vaikka rusinapullia? Ja sun kiittämättömät kakarasi olivat varmaan vain ärtyneitä, kun sinä riehuit paniikissa 2 viikkoa putkeen imurin kanssa ja valitit kuinka sinä ressukka kaikkesi teet muiden joulumielen eteen eikä kukaan arvosta! Tulee itselläkin ihan joulumieli näiden muistojen äärellä.

Siellähän oikea hyvän mielen joulutonttu kirjoittelee omiaan. En kirjoittanut mistään raivoamisesta vaan väsymyksestä. Älä pura lapsuustraumojasi sivullisiin, käy huutamassa äidillesi.

En ole menossa sinne jouluna. Aika monta kuvausta täällä on, jotka voisivat olla omasta lapsuudestani. Monille perinteinen joulu on ilmeisesti yhtä kuin hirveä työleiri, väsynyt äiti, kaikilla pinna kireänä ja sitten aatona parempi olla niin s*atanan iloisella ja hartaalla mielellä, kun tätä on nyt viikko tolkulla laitettu.

No kurjaa, että sinulla on ollut painajaismaiset joulut lapsena. Omilla lapsilla ei ole ollut, he ovat saaneet osallistua jos ovat halunneet, mikään pakko ei ole ollut. Kuten kirjoitin jo aiemmin, minulle joulu on tullut tekemällä ja olen nauttinut lopputuloksesta. Joulupäivät lojuinkin sitten kirjan ja konvehtien parissa, jääkaapissa oli nälkäisille syötävää.

Joo, mikäpä siinä, jos toimii teillä. Kunhan sinäkin muistat, ettei sunkaan ole mikään pakko. Eikä kenenkään muunkaan. Jos väsyttää, niin tee vähemmän. Tämänkin ketjun aloitti henkilö, joka on väsynyt jouluvalmisteluihin. Hirveän monella se tuntuu olevan joku sisäinen pakko hoitaa ihan kaikki jouluna, ja se sitten heijastuu muiden ihmisten elämään työleirinä, marttyyriutena ja väsyitkuraivokohtauksina.

Usein ihmiselle itselleen tärkeät asiat vaativat vaivannäköä. Ihan samalla tavalla töissä pitkää ylityöputkea vetävä voi olla kotona väsynyt, kun hänellä on tavoitteena edetä uralla. Tuskin vuorikiipeilijätkään puhkuu intoa koko ajan siellä seitsemän kilometrin korkaudessa. Itse olen sitä mieltä, että he ovat päästään vialla, mutta en mene minnekään vuorikiipeilypalstalle haukkumaan heitä.

Mä aloitan joululahjojen ostamisen jo syksyllä. Joulukuun alussa ostin viimeisimmät lahjat. Tärkeintä on ennakointi ja verkkokauppojen tarjousten hyödyntäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei stressata. Normaalilla viikkoaiivouksella mennään.

Muovikuusen hain säilöstä maanantaina ja koristelin rauhassa samalla jouluelokuvaa silmäillen.

Mies toi samana päivänä kinkun töistä tullessaan. Tuolla se jääkaapissa sulaa.

Laatikot ostetaan valmiina. Upotan ne pöytään laitettaessa alumiineineen nättiin keramiikkavuokaan. On iso vuoka.

Kaikki kalat valmiina. Pieni homma vain rullata graavilohensiivut nätisti rulalle ja koristella tillillä ja sitruunaviipaleilla.

Tuoresalaatin teen itse. Metsäsienisalaatti valmiina.

Täytetyissä kananmunissa ja skagen-alkupaloissa on vain pieni homma.

Jälkiruokaa ei kukaan jaksa ruoan jälkeen syödä. Joku saattaa konvehtin napata.

Tortut puuhailen vasta illemmalla ja piparit on kaupasta.

Työmäärältään tuo vastaa normaalisunnuntain puuhailua.

Ei mulle muutaman kynttilän sytyttämisessäkään hiki tule.

Valmisruuat voi tosiaan laittaa kauniisti esille. Salaatit vaan kaavitaan nättiin kippoon. Ruoan jälkeen kippo jääkaappiin ja muovikelmu päälle. Helppo ottaa seuraavalle aterialle sellaisenaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että kirjoittaja on nainen. Näin miehenä en käsitä sinua. Mikään mahti maailmassa ei pakota sinua tekemään yhtään mitään. Kaikki stressi tulee sinun itsesi halusta. Jos et jaksa, niin minkä vuoksi teet yhtään mitään. Olisiko joulu täysin pilalla, jos tekisit vain puolet tästä, mitä nyt olet tehnyt? Minkä ihmeen vuoksi jouluna on näännytettävä itsensä? Miksi niin monet naiset siivoaa keskellä yötä? Itkee ja siivoaa. Takuulla aviomiehenne ei ole tätä vaatineet!

Olen monelta osin samaa mieltä. Mutta jos on oikeasti perheessä lapsia ja vanhemmat eivät tee yhtään mitään, (kuten sanot: "minkä vuoksi teet yhtään mitään"), niin on sekin todella ankeeta. Nimimerkillä kokemusta on. Meillä ei stressattu, mutta eipä se joulu eronnut sitten myöskään muusta arjesta ja vuodenajasta sitten millään tavalla. Kuusi saattoi tulla ja sitäkin jouduttiin kerjäämään. Sekin oli ylivoimaista hankkia... joskus leivottiin pipareita. Jälkeenpäin ajatellen tuo oli vanhemmilta todella itsekästä. Itse haluan antaa lapsilleni jotain muuta.

Jos haluaa juhlan, niin kyllä se vaatii vaivannäköäkin. Mutta toki olisi hyvä tehdä yhdessä ja sopia yhdessä niistä toiveista ja työnjaosta hyvissä ajoin. Mitä halutaan ja mihin resursseja halutaan käyttää. Ja olisi ehdottomasti tarpeen monille naisille etenkin tarkastella, mistä ne omat sisäiset vaatimukset todella tulee ja mikä sitä joulutunnelmaa oikeasti luo.

Juuri näin. Mä olen myös ollut parisuhteessa miehen kanssa, joka ei osallistunut mihinkään jouluvalmisteluihin, koska "joulu tulee itsestään, stressi on turha".

Mä sitten päätin hyväksyä sen, että vietetään joulu päivänä muiden joukossa. Arvatkaapas oliko mies jouluna harmissaan, kun mikään ei ollut juhlavammin kuin arkena? No oli. Oli vain kasvanut siihen, että joku muu laittaa joulun ja hän valittaa turhasta hössötyksestä.

Sinä olet oivaltanut elämässä jotain tärkeää. Älä ensi joulunakaan laita tikkua ristiin ja raportoi sitten tänne, että tekikö miehesi asian eteen yhtään mitään.

Tuo mies on ex. Haluttiin eri asioita arjelta ja juhlalta. Nyt hän on onnellisesti suhteessa, jossa vaimo tekee ja hän saa valittaa, miten tekeminen on turhaa. En tiedä, miten onnellinen on uusi vaimo. 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ollessa pieniä tein joulun eteen valtavan työn. Pesin täkit ja matot, siivosin kodin lattiasta kattoon, koristelin kodin kauniiksi, tein lassten kanssa jouluaskarteluja, leivoin vaikka mitä ja tein kaikki jouluruuat lanttu- ja porkkanalaatikkoa lukuun ottamatta. Minulle joulu tuli tekemällä ja jouluaattoiltana sitten nukahdin aina istualtani. Vuosi vuodelta teen vähemmän ja kyllä se vähän harmittaa.

Mieti kuinka pettyneistä ne lapset olisivatkaan olleet, jos eivät jouluna olisi saaneet pestyjä täkkejä? Ja kuinka olisi joulumieli rapistunut, jos olisi ollut matoissa muutama likatahra? Tai jos "lattiasta kattoon" siivouksen sijaan olisi vain tehnyt sellaisen normi-viikkosiivouksen? Ja jos olisi "vaikka minkä" sijaan ostanut piparit ja torttulevyt kaupasta ja leiponut itse vaan vaikka rusinapullia? Ja sun kiittämättömät kakarasi olivat varmaan vain ärtyneitä, kun sinä riehuit paniikissa 2 viikkoa putkeen imurin kanssa ja valitit kuinka sinä ressukka kaikkesi teet muiden joulumielen eteen eikä kukaan arvosta! Tulee itselläkin ihan joulumieli näiden muistojen äärellä.

Siellähän oikea hyvän mielen joulutonttu kirjoittelee omiaan. En kirjoittanut mistään raivoamisesta vaan väsymyksestä. Älä pura lapsuustraumojasi sivullisiin, käy huutamassa äidillesi.

En ole menossa sinne jouluna. Aika monta kuvausta täällä on, jotka voisivat olla omasta lapsuudestani. Monille perinteinen joulu on ilmeisesti yhtä kuin hirveä työleiri, väsynyt äiti, kaikilla pinna kireänä ja sitten aatona parempi olla niin s*atanan iloisella ja hartaalla mielellä, kun tätä on nyt viikko tolkulla laitettu.

No kurjaa, että sinulla on ollut painajaismaiset joulut lapsena. Omilla lapsilla ei ole ollut, he ovat saaneet osallistua jos ovat halunneet, mikään pakko ei ole ollut. Kuten kirjoitin jo aiemmin, minulle joulu on tullut tekemällä ja olen nauttinut lopputuloksesta. Joulupäivät lojuinkin sitten kirjan ja konvehtien parissa, jääkaapissa oli nälkäisille syötävää.

Joo, mikäpä siinä, jos toimii teillä. Kunhan sinäkin muistat, ettei sunkaan ole mikään pakko. Eikä kenenkään muunkaan. Jos väsyttää, niin tee vähemmän. Tämänkin ketjun aloitti henkilö, joka on väsynyt jouluvalmisteluihin. Hirveän monella se tuntuu olevan joku sisäinen pakko hoitaa ihan kaikki jouluna, ja se sitten heijastuu muiden ihmisten elämään työleirinä, marttyyriutena ja väsyitkuraivokohtauksina.

Usein ihmiselle itselleen tärkeät asiat vaativat vaivannäköä. Ihan samalla tavalla töissä pitkää ylityöputkea vetävä voi olla kotona väsynyt, kun hänellä on tavoitteena edetä uralla. Tuskin vuorikiipeilijätkään puhkuu intoa koko ajan siellä seitsemän kilometrin korkaudessa. Itse olen sitä mieltä, että he ovat päästään vialla, mutta en mene minnekään vuorikiipeilypalstalle haukkumaan heitä.

Eihän siinä olekaan mitään väärää panostaa itselleen tärkeisiin asioihin.

Pointti lienee siinä, ettei tekemällä tee itselleen kohtuutonta urakkaa, jonka aiheuttamaa väsymystä sitten purkaisi muihin aiheuttaen muillekin pahan mielen.

Kukaan ei nauti täydelliseksi puunatusta joulusta, jos tunnelma on munankuorilla kävelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ollessa pieniä tein joulun eteen valtavan työn. Pesin täkit ja matot, siivosin kodin lattiasta kattoon, koristelin kodin kauniiksi, tein lassten kanssa jouluaskarteluja, leivoin vaikka mitä ja tein kaikki jouluruuat lanttu- ja porkkanalaatikkoa lukuun ottamatta. Minulle joulu tuli tekemällä ja jouluaattoiltana sitten nukahdin aina istualtani. Vuosi vuodelta teen vähemmän ja kyllä se vähän harmittaa.

Mieti kuinka pettyneistä ne lapset olisivatkaan olleet, jos eivät jouluna olisi saaneet pestyjä täkkejä? Ja kuinka olisi joulumieli rapistunut, jos olisi ollut matoissa muutama likatahra? Tai jos "lattiasta kattoon" siivouksen sijaan olisi vain tehnyt sellaisen normi-viikkosiivouksen? Ja jos olisi "vaikka minkä" sijaan ostanut piparit ja torttulevyt kaupasta ja leiponut itse vaan vaikka rusinapullia? Ja sun kiittämättömät kakarasi olivat varmaan vain ärtyneitä, kun sinä riehuit paniikissa 2 viikkoa putkeen imurin kanssa ja valitit kuinka sinä ressukka kaikkesi teet muiden joulumielen eteen eikä kukaan arvosta! Tulee itselläkin ihan joulumieli näiden muistojen äärellä.

Siellähän oikea hyvän mielen joulutonttu kirjoittelee omiaan. En kirjoittanut mistään raivoamisesta vaan väsymyksestä. Älä pura lapsuustraumojasi sivullisiin, käy huutamassa äidillesi.

En ole menossa sinne jouluna. Aika monta kuvausta täällä on, jotka voisivat olla omasta lapsuudestani. Monille perinteinen joulu on ilmeisesti yhtä kuin hirveä työleiri, väsynyt äiti, kaikilla pinna kireänä ja sitten aatona parempi olla niin s*atanan iloisella ja hartaalla mielellä, kun tätä on nyt viikko tolkulla laitettu.

No kurjaa, että sinulla on ollut painajaismaiset joulut lapsena. Omilla lapsilla ei ole ollut, he ovat saaneet osallistua jos ovat halunneet, mikään pakko ei ole ollut. Kuten kirjoitin jo aiemmin, minulle joulu on tullut tekemällä ja olen nauttinut lopputuloksesta. Joulupäivät lojuinkin sitten kirjan ja konvehtien parissa, jääkaapissa oli nälkäisille syötävää.

Joo, mikäpä siinä, jos toimii teillä. Kunhan sinäkin muistat, ettei sunkaan ole mikään pakko. Eikä kenenkään muunkaan. Jos väsyttää, niin tee vähemmän. Tämänkin ketjun aloitti henkilö, joka on väsynyt jouluvalmisteluihin. Hirveän monella se tuntuu olevan joku sisäinen pakko hoitaa ihan kaikki jouluna, ja se sitten heijastuu muiden ihmisten elämään työleirinä, marttyyriutena ja väsyitkuraivokohtauksina.

Usein ihmiselle itselleen tärkeät asiat vaativat vaivannäköä. Ihan samalla tavalla töissä pitkää ylityöputkea vetävä voi olla kotona väsynyt, kun hänellä on tavoitteena edetä uralla. Tuskin vuorikiipeilijätkään puhkuu intoa koko ajan siellä seitsemän kilometrin korkaudessa. Itse olen sitä mieltä, että he ovat päästään vialla, mutta en mene minnekään vuorikiipeilypalstalle haukkumaan heitä.

Eli koska joulu on sinulle tärkeä, se on miden perheenjäsenten velvollisuus kestää lieveilmiöt? Jos ukkosi haluaa edetä urallaan niin kovasti, että on jatkuvasti ylitöissä, ja kotona ollessaan on väsynyt, ärtynyt ja tiuskii lapsille ja sinulle vaatien teiltäkin kovempia ponnisteluita, kun hän tässä tekee sankarin työtä, jota te ette näköjään arvosta!!, niin onko sekin ok?

"Ei lapset muista oliko sauna pesty tai lanttulaatikko itse tehtyä, vaan sen tunnelman ja onko aikuiset onnellisia vai kireitä suorittajia."

Aamen. 

t. Raivosiivoaja-äidin tytär, joka on ymmärtänyt että vähän rennommalla otteella tulee kivampi joulu kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen väsynyt puolisoni kiukutteluun ja siihen kun hän minulle rumasti puhuu. Ankea joulu tulossa, onneksi tää on kohta ohi. Olispa edes viinaa että vois vetää ittensä tajuttomaksi eikä tarvis tota äijää katella. Ainiin, mut toi äijähän ne alkot vetää, en minä. :(

Viinaa myydään kaupassa. Sinä, aikuinen ihminen olet ihan vapaa ostamaan haluamasi määrän, ja vetämään sitten itsesi vaikka tajuttomaksi.

Miksi tuhlaat aikaa juoksemalla kaupoissa monta päivää? Tee kauppalista ja hoida homma kerralla.

Siivoukseenkin riittää imurointi ja vessojen pesu; jouluaattona jo kuusenneuloja jne on joka tapauksessa lattioilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ollessa pieniä tein joulun eteen valtavan työn. Pesin täkit ja matot, siivosin kodin lattiasta kattoon, koristelin kodin kauniiksi, tein lassten kanssa jouluaskarteluja, leivoin vaikka mitä ja tein kaikki jouluruuat lanttu- ja porkkanalaatikkoa lukuun ottamatta. Minulle joulu tuli tekemällä ja jouluaattoiltana sitten nukahdin aina istualtani. Vuosi vuodelta teen vähemmän ja kyllä se vähän harmittaa.

Mieti kuinka pettyneistä ne lapset olisivatkaan olleet, jos eivät jouluna olisi saaneet pestyjä täkkejä? Ja kuinka olisi joulumieli rapistunut, jos olisi ollut matoissa muutama likatahra? Tai jos "lattiasta kattoon" siivouksen sijaan olisi vain tehnyt sellaisen normi-viikkosiivouksen? Ja jos olisi "vaikka minkä" sijaan ostanut piparit ja torttulevyt kaupasta ja leiponut itse vaan vaikka rusinapullia? Ja sun kiittämättömät kakarasi olivat varmaan vain ärtyneitä, kun sinä riehuit paniikissa 2 viikkoa putkeen imurin kanssa ja valitit kuinka sinä ressukka kaikkesi teet muiden joulumielen eteen eikä kukaan arvosta! Tulee itselläkin ihan joulumieli näiden muistojen äärellä.

Siellähän oikea hyvän mielen joulutonttu kirjoittelee omiaan. En kirjoittanut mistään raivoamisesta vaan väsymyksestä. Älä pura lapsuustraumojasi sivullisiin, käy huutamassa äidillesi.

En ole menossa sinne jouluna. Aika monta kuvausta täällä on, jotka voisivat olla omasta lapsuudestani. Monille perinteinen joulu on ilmeisesti yhtä kuin hirveä työleiri, väsynyt äiti, kaikilla pinna kireänä ja sitten aatona parempi olla niin s*atanan iloisella ja hartaalla mielellä, kun tätä on nyt viikko tolkulla laitettu.

No kurjaa, että sinulla on ollut painajaismaiset joulut lapsena. Omilla lapsilla ei ole ollut, he ovat saaneet osallistua jos ovat halunneet, mikään pakko ei ole ollut. Kuten kirjoitin jo aiemmin, minulle joulu on tullut tekemällä ja olen nauttinut lopputuloksesta. Joulupäivät lojuinkin sitten kirjan ja konvehtien parissa, jääkaapissa oli nälkäisille syötävää.

Joo, mikäpä siinä, jos toimii teillä. Kunhan sinäkin muistat, ettei sunkaan ole mikään pakko. Eikä kenenkään muunkaan. Jos väsyttää, niin tee vähemmän. Tämänkin ketjun aloitti henkilö, joka on väsynyt jouluvalmisteluihin. Hirveän monella se tuntuu olevan joku sisäinen pakko hoitaa ihan kaikki jouluna, ja se sitten heijastuu muiden ihmisten elämään työleirinä, marttyyriutena ja väsyitkuraivokohtauksina.

Usein ihmiselle itselleen tärkeät asiat vaativat vaivannäköä. Ihan samalla tavalla töissä pitkää ylityöputkea vetävä voi olla kotona väsynyt, kun hänellä on tavoitteena edetä uralla. Tuskin vuorikiipeilijätkään puhkuu intoa koko ajan siellä seitsemän kilometrin korkaudessa. Itse olen sitä mieltä, että he ovat päästään vialla, mutta en mene minnekään vuorikiipeilypalstalle haukkumaan heitä.

Eli koska joulu on sinulle tärkeä, se on miden perheenjäsenten velvollisuus kestää lieveilmiöt? Jos ukkosi haluaa edetä urallaan niin kovasti, että on jatkuvasti ylitöissä, ja kotona ollessaan on väsynyt, ärtynyt ja tiuskii lapsille ja sinulle vaatien teiltäkin kovempia ponnisteluita, kun hän tässä tekee sankarin työtä, jota te ette näköjään arvosta!!, niin onko sekin ok?

Meillä ne lieveilmiöt oli itse paistetut piparit ja pullat. Minä en purkanut omaa väsymystäni muiden niskaan vaikka teidän kokemukset sellaisia ovatkin. Ylitöitä saa tehdä, siitä saa olla väsynyt, mutta siitä ei saa kiukutella muille. Jos kiukuttelee, niin pitää heti pyytää anteeksi.

Minulla oli yhteen aikaa todella pitkä ja raskas ylityöputki, olin monta viikkoa viikon jokaisena päivänä töissä ja tein pitkiä päiviä. Olin silloinkin väsynyt enkä jaksanut tehdä kotona mitään. Ainoa kiukuttelija oli mies, joka ei tykännyt, kun arki ei rullannut entiseen tapaan. Tämä ohiksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ollessa pieniä tein joulun eteen valtavan työn. Pesin täkit ja matot, siivosin kodin lattiasta kattoon, koristelin kodin kauniiksi, tein lassten kanssa jouluaskarteluja, leivoin vaikka mitä ja tein kaikki jouluruuat lanttu- ja porkkanalaatikkoa lukuun ottamatta. Minulle joulu tuli tekemällä ja jouluaattoiltana sitten nukahdin aina istualtani. Vuosi vuodelta teen vähemmän ja kyllä se vähän harmittaa.

Mieti kuinka pettyneistä ne lapset olisivatkaan olleet, jos eivät jouluna olisi saaneet pestyjä täkkejä? Ja kuinka olisi joulumieli rapistunut, jos olisi ollut matoissa muutama likatahra? Tai jos "lattiasta kattoon" siivouksen sijaan olisi vain tehnyt sellaisen normi-viikkosiivouksen? Ja jos olisi "vaikka minkä" sijaan ostanut piparit ja torttulevyt kaupasta ja leiponut itse vaan vaikka rusinapullia? Ja sun kiittämättömät kakarasi olivat varmaan vain ärtyneitä, kun sinä riehuit paniikissa 2 viikkoa putkeen imurin kanssa ja valitit kuinka sinä ressukka kaikkesi teet muiden joulumielen eteen eikä kukaan arvosta! Tulee itselläkin ihan joulumieli näiden muistojen äärellä.

Siellähän oikea hyvän mielen joulutonttu kirjoittelee omiaan. En kirjoittanut mistään raivoamisesta vaan väsymyksestä. Älä pura lapsuustraumojasi sivullisiin, käy huutamassa äidillesi.

En ole menossa sinne jouluna. Aika monta kuvausta täällä on, jotka voisivat olla omasta lapsuudestani. Monille perinteinen joulu on ilmeisesti yhtä kuin hirveä työleiri, väsynyt äiti, kaikilla pinna kireänä ja sitten aatona parempi olla niin s*atanan iloisella ja hartaalla mielellä, kun tätä on nyt viikko tolkulla laitettu.

No kurjaa, että sinulla on ollut painajaismaiset joulut lapsena. Omilla lapsilla ei ole ollut, he ovat saaneet osallistua jos ovat halunneet, mikään pakko ei ole ollut. Kuten kirjoitin jo aiemmin, minulle joulu on tullut tekemällä ja olen nauttinut lopputuloksesta. Joulupäivät lojuinkin sitten kirjan ja konvehtien parissa, jääkaapissa oli nälkäisille syötävää.

Joo, mikäpä siinä, jos toimii teillä. Kunhan sinäkin muistat, ettei sunkaan ole mikään pakko. Eikä kenenkään muunkaan. Jos väsyttää, niin tee vähemmän. Tämänkin ketjun aloitti henkilö, joka on väsynyt jouluvalmisteluihin. Hirveän monella se tuntuu olevan joku sisäinen pakko hoitaa ihan kaikki jouluna, ja se sitten heijastuu muiden ihmisten elämään työleirinä, marttyyriutena ja väsyitkuraivokohtauksina.

Usein ihmiselle itselleen tärkeät asiat vaativat vaivannäköä. Ihan samalla tavalla töissä pitkää ylityöputkea vetävä voi olla kotona väsynyt, kun hänellä on tavoitteena edetä uralla. Tuskin vuorikiipeilijätkään puhkuu intoa koko ajan siellä seitsemän kilometrin korkaudessa. Itse olen sitä mieltä, että he ovat päästään vialla, mutta en mene minnekään vuorikiipeilypalstalle haukkumaan heitä.

Eli koska joulu on sinulle tärkeä, se on miden perheenjäsenten velvollisuus kestää lieveilmiöt? Jos ukkosi haluaa edetä urallaan niin kovasti, että on jatkuvasti ylitöissä, ja kotona ollessaan on väsynyt, ärtynyt ja tiuskii lapsille ja sinulle vaatien teiltäkin kovempia ponnisteluita, kun hän tässä tekee sankarin työtä, jota te ette näköjään arvosta!!, niin onko sekin ok?

Meillä ne lieveilmiöt oli itse paistetut piparit ja pullat. Minä en purkanut omaa väsymystäni muiden niskaan vaikka teidän kokemukset sellaisia ovatkin. Ylitöitä saa tehdä, siitä saa olla väsynyt, mutta siitä ei saa kiukutella muille. Jos kiukuttelee, niin pitää heti pyytää anteeksi.

Minulla oli yhteen aikaa todella pitkä ja raskas ylityöputki, olin monta viikkoa viikon jokaisena päivänä töissä ja tein pitkiä päiviä. Olin silloinkin väsynyt enkä jaksanut tehdä kotona mitään. Ainoa kiukuttelija oli mies, joka ei tykännyt, kun arki ei rullannut entiseen tapaan. Tämä ohiksena.

Edelleen, kiva jos se toimii. Ihmisten jakamien kokemusten perusteella kuitenkin sanoisin, että monilla se ei toimi, vaan se joulua kireänä ylisuorittava "kaiken pitää olla tip top, tai muuten kaikki on väärin ja menetetty" vanhempi pilaa sen joulun (ja tavallaan kaikki tulevatkin rakentamalla lastensa mieliin negatiivisen assosiaation koko joulu-instituution suhteen) perheen muilta jäseniltä. Mä luulen myös, että nämä vanhemmat eivät edes ymmärrä mitä tekevät, ja jos siitä joskus mainitsisi, niin varmaan saisi kuulla uuden marttyyrilaulun siitä, kuinka "kaikkeni tein, että olisi aina ihana joulu ja itse pilkottua rosollia, mutta ei tule kiitollisuutta, ei!"

Olen 60-vuotias. Mun lapsuudessani äidillä oli pakkomielle tehdä suursiivous jouluksi. Muistan oikein hyvin, miten itsenäisyyspäivän jälkeen en saanut edes viettää aikaa kavereiden kanssa, koska kaikki aika koulupäivän jälkeen meni suursiivouksessa auttamiseen. Meillä oli iso asunto ja paljon siivottavaa. En koskaan laskenut niiden kirjojen määrää, jotka joulun alla piti jokainen viedä parvekkeelle ja yksitellen tomuttaa pölyistä. Mutta niitä oli ainakin pari tuhatta. Se oli aina mun hommani. Kaikki kuurattiin, lattialistoja myöten. Vaatekaapit tyhjennettiin ja vaatteet tuuletettiin parvekkeella. Ja PALJON muuta.

Olin kolmekymppinen kahden lapsen yksinhuoltaja, kun kerran makasin saunan lauteiden alla putsaamassa vanhalla hammasharjalla lattialaattojen välejä. Puhelin soi ja esikoiseni kummisetä soitti. Kysyi, mitä mä puuhailen ja kerroin. Hän alkoi nauraa ja kysyi, aionko viettää jouluni lauteiden alla. Sen puhelun jälkeen en ole tehnyt joulun alla suursiivousta. Normaali viikkosiivous vain. Mullakin on valtava kirjahylly ja paljon kirjoja (ei sentään niin paljon kuin lapsuudenkodissani) ja olen ottanut tavaksi hoitaa kirjojen tomutuksen kesälomalla. Neljän viikon lomasta riittää oikein hyvin yksi päivä kirjahyllyn siivoamiseen. 

Mua väsyttää lähinnä kun en saa öisin kunnolla nukuttua. Tunnistan kyllä myös sen puolen, että haluan jouluksi vähän perusteellisemman siivon. Aina ei jaksais, mut koitan saada aikaan silti. Jotain jää aina tekemättä kun ei ehdi tai väsyttää.

Tykkään myös osin jouluvalmisteluista. Eilen paistoin poikani kanssa pipareita, taikinan tein edellispäivänä mummin ohjeella. Se on kiva perinne. Joulukuusi on pystytetty, ei vielä koristeltu. Ruuat ostan kaikki valmiina.

Mutta onhan puuhaa vielä. Tänään pesen ja vaihdan koko perheen lakanat ja vaihdan pyyheliinat. Kasaan ja koristelen piparkakkutalon, paistan joulutorttuja. Tuuletan matot, imuroin ja pesen lattiat. Pesen vessat. Jos jää aikaa niin loppuajan lepäilen.

Meillä alkaa olla koti järjestyksessä, enää olisi jäljellä vessan pesu. Parin minuutin homma, mutta ei huvita yhtään. Pesin sen edellisen kerran vähän yli viikko sitten, eiköhän se toimi kuten pitää joulun yli. Jos jotain häiritsee, niin muistutan, mistä vessanpesuaine löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Jaksan oikein hyvin. Suunnittelen hyvin ja toteutan pienissä erissä. Tänään käyn kaupassa. Ostan valmiina lähes kaiken. Lohi on graavaantumassa. Kinkku uuniin iltapäivällä. Illalla laitan silitetyt liinat pöytiin. Aamulla keitän riisipuuroa ja ensimmäiset juhlavieraat tulevat jo kymmeneltä aamulla.

Hyvää Joulua kaikille.

Mä helpotan riisipuuron siten, että laitan ainekset sähköiseen haudutuspataan ainekset edellisenä iltana.

Ei tarvi aamulla seisoa lieden ääressä.

Kinkunpaisto on miehen vastuulla. Puuron kanssa aamiaisella paahtoleipää lämpimällä kinkkuviipaleella ja sinapilla. Nam!

Kylläpäs viina maistuu näin aaton aattona.

Joulu tulee vähemmälläkin vaivalla! 

Täällä normaali viikkosiivous kohta ohitse, pyykit täytyy laittaa kuivumaan. Sitten saunan pesu.

Kaikki jouluruuat olen ostanut valmiina. Ei tarvitse kuin perunat keittää. Kuusta ei ole eikä tule, jouluvalot ja kynttilät riittää. 

Huomenna television eteen ja syöpöttely alkakoon. 

Kinkku on äärettömän helppo ruoka. Sen kanssa ei tarvitse perunoita, koska on laatikot.

Samalla poistuu syy tehdä kinkkukastike.

Kinkku on todella hyvää sinapilla.