Kirsta Kiuru saa vauvan, talven ihana ihme!
Tulen ihan kamalan onnelliseksi hänen puolestaan. Onnea Krista!
Kommentit (1112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Puhun vain siis itsestäni ja totean, että minulla (55v) ei ole vielä mitään sairauksia eikä kremppoja. Uskon tietysti, että niitä tulee jossain vaiheessa, mutta turha sellaista on levitellä, että 50 vuotiaat olisivat jo erityisen sairaita. Päinvastoin me yli 50 vuotiaat olemme työpaikalla luotettavia, koska harvalla on enää pieniä lapsia, että pitäisi jäädä lapsia sairauden takia äkillisesti hoitamaan. Mutta riippuu tietysti yksilöstä, ylipaino ja vähäinen liikkuminen ovat tietty riskitekijöitä lähes missä iässä tahansa.
Ehkä itse et ole pahasti ylipainoinen. Tuossa iässä alkaa lihavilla olla jo nivelet aika sökönä, diabetes ja verenpaine koholla.
Mihinhän tilastoon tuon tietosi pohjaat? Minulla on useita 50-vuotiaita ystäviä ja kenelläkään ei ole vielä nivelet sökönä, eikä myöskään noita mainitsemiasi sairauksia. Enkä ole ylipainoinen.
Mun serkku on 52-vuotias ja on jo vuosia ollut jaloistaan tosi huonossa kunnossa. Joutuu ottamaan särkyläkkeitä, jotta pystyisi kävelemään tai tekemään yhtään mitään. Lisäksi on kyllä melkoisesti ylipainoa. On myös verenpainetta, veritulppa mennyt, astma. On sairastanut näitä sairauksia jo Kristan iässä.
Juu. Mun serkku taas ei ole.
Tämä keskustelu on aivan absurdi.
Minkä ikäinen vain voi sairastua, kuolla, vammautua, tulla hulluksi tai alkoholisoitua. Annetaan jo olla.Todennäköisyys kasvaa siihen hurjasti iän myötä, myönnät tai et.
Elämää voi toki elää kaikkea peläten ja todennäköisyyksien mukaan ratkaisuja tehden. Tai sitten toisin.
Krista Kiurun raskauskaan ei ollut todennäköinen, vaan kuinkas kävikään?Kyllähän se keinohedelmöityksellä onnistuu vaikka 70- vuotiaalle, onhan näitä nähty maailmalla. Että niin siinä kävi, rahalla saa vaikka vauvoja viisikymppisenä.
Tiedätkö edes keinohedelmöitysten onnistumisprosentit eri ikäisillä?
Kun ei ne onnistu läheskään kaikilla nuorillakaan, vaikka yrittäisi niin monta kertaa että rahalla olisi ostanut kaksi omakotitaloa. Saati sitten iäkkäämmillä.
Rahalla ei raskaus ala, vaan siihen tarvitaan myös paljon onnea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Taidettiin kuule tarkoittaa, että ei ne viisikymppisen krempat vielä sellaisia ole, että niillä olisi tämän asian kannalta mitään merkitystä. Se on vain lapsen kasvatusta, ei mikään rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali.
Näkee hyvin, että kaikilla ei ole kovin realistinen käsitys taaperoiden kasvatuksesta. Siinä ei edes rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali ole mitään, kun verrataan kolmen vuoden univajetta, jatkuvaa lapsen perässä juoksemista, vahtimista, hyssyttelyä, tissuttelua jne. Ehkä Kiurulla on erityisen letargiset geenit, jolloin voi päästä helpommalla. Jotkus lapset istuvat vaan paikallaan ja tuijottavat eteensä, mutta aika vähän heitä on.
Ehkäpä Kiurulla on lapsen hoitoon osallistuva mies, toisin kuin yyhoosiiderilähärimammoilla.
Aika monella ihan normaali-ikäisellä äidillä on lapsen hoitoon osallistuva mies, sellaisen saadakseen ei tarvitse olla ministeri eikä mummoäiti.
Miksi sitten oletus oli, että vain äiti hoitaa, valvoo ja juoksee lapsen perässä?
Ja kyllä erittäin moni nuori äiti on yh, sano mitä sanot. Iäkkäämmät eivät eroa läheskään yhtä usein.Oma mieheni osallistui lastemme hoitoon hyvin aktiivisesti, mutta silti olin aivan poikki. Kolme ensimmäistä vuotta meni kummankin lapsen kanssa oudossa sumussa, josta ei juuri jäänyt muistikuvia. Poikia molemmat lapset, ja koko ajan jotain toimintaa keksimässä. Siinä on ihan sama vaikka välillä saisi illan 'vapaata'. Meillä kuitenkin toisen oli pakko käydä töissä.
Tekisitkö viisikymppisenä uudestaan saman?
No en ikimaailmassa! Mutta toivon tietenkin Kiurulle jaksamista ja varmasti lapsi tuo paljon iloa elämään, vaikka myös valtavasti rasitusta. Itse olen nyt 48-vuotias ja normaalipainossa, mutta jo yhden yön valvominen tekee sen, että olen koko seuraavan päivän aikan töttöröö enkä esim uskaltaisi välttämättä auton rattiin. Jos tässä iässä pitäisi vetää samanlaisella univajeella kuin alle kolmekymppisenä allergiavauvan kanssa, lasu veisi lapsen ja itse olisin lataamossa varmaan loppuikäni. Mutta tämähän johtuu vain siitä, että omat lapseni ovat olleet todella vilkkaita. Ei se sano mitään siitä, millainen Kiurun vauva on. Hän saattaa nukkua yönsä jo kolmeviikkoisena ja harkitsee jokaisen askeleensa ja tekonsa huolella jo elämänsä alkumetreillä.
No mutta mikä olisi vastauksesi, jos sinulla ei vielä olisi ainuttakaan lasta?
Kyllä se vauvakuume vaan toisilla on sellainen tsunami, ettei sitä voi tukahduttaa kuin, VAUVALLA.
Ja se VAUVA pitää tehdä vaikka ikää olisi viisikymmentä. Tosi vastuullista ja kivaa. Ziisus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Puhun vain siis itsestäni ja totean, että minulla (55v) ei ole vielä mitään sairauksia eikä kremppoja. Uskon tietysti, että niitä tulee jossain vaiheessa, mutta turha sellaista on levitellä, että 50 vuotiaat olisivat jo erityisen sairaita. Päinvastoin me yli 50 vuotiaat olemme työpaikalla luotettavia, koska harvalla on enää pieniä lapsia, että pitäisi jäädä lapsia sairauden takia äkillisesti hoitamaan. Mutta riippuu tietysti yksilöstä, ylipaino ja vähäinen liikkuminen ovat tietty riskitekijöitä lähes missä iässä tahansa.
Ehkä itse et ole pahasti ylipainoinen. Tuossa iässä alkaa lihavilla olla jo nivelet aika sökönä, diabetes ja verenpaine koholla.
Mihinhän tilastoon tuon tietosi pohjaat? Minulla on useita 50-vuotiaita ystäviä ja kenelläkään ei ole vielä nivelet sökönä, eikä myöskään noita mainitsemiasi sairauksia. Enkä ole ylipainoinen.
Mun serkku on 52-vuotias ja on jo vuosia ollut jaloistaan tosi huonossa kunnossa. Joutuu ottamaan särkyläkkeitä, jotta pystyisi kävelemään tai tekemään yhtään mitään. Lisäksi on kyllä melkoisesti ylipainoa. On myös verenpainetta, veritulppa mennyt, astma. On sairastanut näitä sairauksia jo Kristan iässä.
Juu. Mun serkku taas ei ole.
Tämä keskustelu on aivan absurdi.
Minkä ikäinen vain voi sairastua, kuolla, vammautua, tulla hulluksi tai alkoholisoitua. Annetaan jo olla.Todennäköisyys kasvaa siihen hurjasti iän myötä, myönnät tai et.
Elämää voi toki elää kaikkea peläten ja todennäköisyyksien mukaan ratkaisuja tehden. Tai sitten toisin.
Krista Kiurun raskauskaan ei ollut todennäköinen, vaan kuinkas kävikään?Kyllähän se keinohedelmöityksellä onnistuu vaikka 70- vuotiaalle, onhan näitä nähty maailmalla. Että niin siinä kävi, rahalla saa vaikka vauvoja viisikymppisenä.
Tiedätkö edes keinohedelmöitysten onnistumisprosentit eri ikäisillä?
Kun ei ne onnistu läheskään kaikilla nuorillakaan, vaikka yrittäisi niin monta kertaa että rahalla olisi ostanut kaksi omakotitaloa. Saati sitten iäkkäämmillä.
Rahalla ei raskaus ala, vaan siihen tarvitaan myös paljon onnea.
Onnea toki ja siksi Kristalla nyt vihdoin onnisti. Liiian vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva saa kaksi yhden hinnalla kun Kiuru näyttää jo valmiiksi isoäidiltä.
Kätevää, kun voi olla samaan aikaan sekä äiti että isoäiti😊 Oma mummoni oli Kristan ikäinen kun synnyin, ja hän näyttää kuvissa paaaaljon nuoremmalta kuin Krista nyt.
Toki toki, niin tietysti. Of course.
Mito et usko? Sitä, että mummoni näytti nuoremmalta saman ikäisenä kuin Krista? Hän oli kaunis nainen mutta ei olisi tullut mieleenkään että vauvaa olisi alkanut tuon ikäisenä tekemään, sen sijaan oli ihana isoäiti meille.
Hänhän olikin jo isoäiti. Krista ei ole. Hän odottaa vasta ensimmäistä lastaan.
Ehkä isoäitisi olisi myös halunnut lapsen, jos hänellä ei olisi ollut lapsia eikä siten myös lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Taidettiin kuule tarkoittaa, että ei ne viisikymppisen krempat vielä sellaisia ole, että niillä olisi tämän asian kannalta mitään merkitystä. Se on vain lapsen kasvatusta, ei mikään rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali.
Näkee hyvin, että kaikilla ei ole kovin realistinen käsitys taaperoiden kasvatuksesta. Siinä ei edes rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali ole mitään, kun verrataan kolmen vuoden univajetta, jatkuvaa lapsen perässä juoksemista, vahtimista, hyssyttelyä, tissuttelua jne. Ehkä Kiurulla on erityisen letargiset geenit, jolloin voi päästä helpommalla. Jotkus lapset istuvat vaan paikallaan ja tuijottavat eteensä, mutta aika vähän heitä on.
Ehkäpä Kiurulla on lapsen hoitoon osallistuva mies, toisin kuin yyhoosiiderilähärimammoilla.
Aika monella ihan normaali-ikäisellä äidillä on lapsen hoitoon osallistuva mies, sellaisen saadakseen ei tarvitse olla ministeri eikä mummoäiti.
Miksi sitten oletus oli, että vain äiti hoitaa, valvoo ja juoksee lapsen perässä?
Ja kyllä erittäin moni nuori äiti on yh, sano mitä sanot. Iäkkäämmät eivät eroa läheskään yhtä usein.Oma mieheni osallistui lastemme hoitoon hyvin aktiivisesti, mutta silti olin aivan poikki. Kolme ensimmäistä vuotta meni kummankin lapsen kanssa oudossa sumussa, josta ei juuri jäänyt muistikuvia. Poikia molemmat lapset, ja koko ajan jotain toimintaa keksimässä. Siinä on ihan sama vaikka välillä saisi illan 'vapaata'. Meillä kuitenkin toisen oli pakko käydä töissä.
Tekisitkö viisikymppisenä uudestaan saman?
No en ikimaailmassa! Mutta toivon tietenkin Kiurulle jaksamista ja varmasti lapsi tuo paljon iloa elämään, vaikka myös valtavasti rasitusta. Itse olen nyt 48-vuotias ja normaalipainossa, mutta jo yhden yön valvominen tekee sen, että olen koko seuraavan päivän aikan töttöröö enkä esim uskaltaisi välttämättä auton rattiin. Jos tässä iässä pitäisi vetää samanlaisella univajeella kuin alle kolmekymppisenä allergiavauvan kanssa, lasu veisi lapsen ja itse olisin lataamossa varmaan loppuikäni. Mutta tämähän johtuu vain siitä, että omat lapseni ovat olleet todella vilkkaita. Ei se sano mitään siitä, millainen Kiurun vauva on. Hän saattaa nukkua yönsä jo kolmeviikkoisena ja harkitsee jokaisen askeleensa ja tekonsa huolella jo elämänsä alkumetreillä.
No mutta mikä olisi vastauksesi, jos sinulla ei vielä olisi ainuttakaan lasta?
Kyllä se vauvakuume vaan toisilla on sellainen tsunami, ettei sitä voi tukahduttaa kuin, VAUVALLA.Ja se VAUVA pitää tehdä vaikka ikää olisi viisikymmentä. Tosi vastuullista ja kivaa. Ziisus.
Kristalla ei ole ikää viisikymmentä.
Miten yllättävää, että täällä nyt kehutaan Kiuru maasta taivaaseen. Muutama päivä sitten hänet haukuttiin ulkonäköä ja ikää myöten, kun astui Marinin saappaisiin koronan osalta.
Naiset…
Meitä on monia, joista tämä on oikeesti talven ihana ihme!
Oikea joulusatu. Elämä on ihanaa, kun pystyy nauttimaan myös toisten onnesta.
Kaikkea hyvää Kristalle ja vauvalle ja koko perheelleen.
En osaa kuvitella että kukaan olisi parempi äiti lapselleen kuin Krista Kiurun tyyppinen ihminen. Viisas, rauhallinen, vakaa, kypsä, vakavarainen. Siinä on lapselle hyvät eväät elämään. Isänsäkin taitaa olla laatumiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Taidettiin kuule tarkoittaa, että ei ne viisikymppisen krempat vielä sellaisia ole, että niillä olisi tämän asian kannalta mitään merkitystä. Se on vain lapsen kasvatusta, ei mikään rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali.
Näkee hyvin, että kaikilla ei ole kovin realistinen käsitys taaperoiden kasvatuksesta. Siinä ei edes rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali ole mitään, kun verrataan kolmen vuoden univajetta, jatkuvaa lapsen perässä juoksemista, vahtimista, hyssyttelyä, tissuttelua jne. Ehkä Kiurulla on erityisen letargiset geenit, jolloin voi päästä helpommalla. Jotkus lapset istuvat vaan paikallaan ja tuijottavat eteensä, mutta aika vähän heitä on.
Ehkäpä Kiurulla on lapsen hoitoon osallistuva mies, toisin kuin yyhoosiiderilähärimammoilla.
Aika monella ihan normaali-ikäisellä äidillä on lapsen hoitoon osallistuva mies, sellaisen saadakseen ei tarvitse olla ministeri eikä mummoäiti.
Miksi sitten oletus oli, että vain äiti hoitaa, valvoo ja juoksee lapsen perässä?
Ja kyllä erittäin moni nuori äiti on yh, sano mitä sanot. Iäkkäämmät eivät eroa läheskään yhtä usein.Oma mieheni osallistui lastemme hoitoon hyvin aktiivisesti, mutta silti olin aivan poikki. Kolme ensimmäistä vuotta meni kummankin lapsen kanssa oudossa sumussa, josta ei juuri jäänyt muistikuvia. Poikia molemmat lapset, ja koko ajan jotain toimintaa keksimässä. Siinä on ihan sama vaikka välillä saisi illan 'vapaata'. Meillä kuitenkin toisen oli pakko käydä töissä.
Tekisitkö viisikymppisenä uudestaan saman?
No en ikimaailmassa! Mutta toivon tietenkin Kiurulle jaksamista ja varmasti lapsi tuo paljon iloa elämään, vaikka myös valtavasti rasitusta. Itse olen nyt 48-vuotias ja normaalipainossa, mutta jo yhden yön valvominen tekee sen, että olen koko seuraavan päivän aikan töttöröö enkä esim uskaltaisi välttämättä auton rattiin. Jos tässä iässä pitäisi vetää samanlaisella univajeella kuin alle kolmekymppisenä allergiavauvan kanssa, lasu veisi lapsen ja itse olisin lataamossa varmaan loppuikäni. Mutta tämähän johtuu vain siitä, että omat lapseni ovat olleet todella vilkkaita. Ei se sano mitään siitä, millainen Kiurun vauva on. Hän saattaa nukkua yönsä jo kolmeviikkoisena ja harkitsee jokaisen askeleensa ja tekonsa huolella jo elämänsä alkumetreillä.
No mutta mikä olisi vastauksesi, jos sinulla ei vielä olisi ainuttakaan lasta?
Kyllä se vauvakuume vaan toisilla on sellainen tsunami, ettei sitä voi tukahduttaa kuin, VAUVALLA.Ja se VAUVA pitää tehdä vaikka ikää olisi viisikymmentä. Tosi vastuullista ja kivaa. Ziisus.
Kristalla ei ole ikää viisikymmentä.
Lähempänä on viittäkymmentä. Turha saivarrella parista vuodesta.
Vierailija kirjoitti:
En osaa kuvitella että kukaan olisi parempi äiti lapselleen kuin Krista Kiurun tyyppinen ihminen. Viisas, rauhallinen, vakaa, kypsä, vakavarainen. Siinä on lapselle hyvät eväät elämään. Isänsäkin taitaa olla laatumiehiä.
Heh🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Taidettiin kuule tarkoittaa, että ei ne viisikymppisen krempat vielä sellaisia ole, että niillä olisi tämän asian kannalta mitään merkitystä. Se on vain lapsen kasvatusta, ei mikään rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali.
Näkee hyvin, että kaikilla ei ole kovin realistinen käsitys taaperoiden kasvatuksesta. Siinä ei edes rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali ole mitään, kun verrataan kolmen vuoden univajetta, jatkuvaa lapsen perässä juoksemista, vahtimista, hyssyttelyä, tissuttelua jne. Ehkä Kiurulla on erityisen letargiset geenit, jolloin voi päästä helpommalla. Jotkus lapset istuvat vaan paikallaan ja tuijottavat eteensä, mutta aika vähän heitä on.
Ehkäpä Kiurulla on lapsen hoitoon osallistuva mies, toisin kuin yyhoosiiderilähärimammoilla.
Aika monella ihan normaali-ikäisellä äidillä on lapsen hoitoon osallistuva mies, sellaisen saadakseen ei tarvitse olla ministeri eikä mummoäiti.
Miksi sitten oletus oli, että vain äiti hoitaa, valvoo ja juoksee lapsen perässä?
Ja kyllä erittäin moni nuori äiti on yh, sano mitä sanot. Iäkkäämmät eivät eroa läheskään yhtä usein.Oma mieheni osallistui lastemme hoitoon hyvin aktiivisesti, mutta silti olin aivan poikki. Kolme ensimmäistä vuotta meni kummankin lapsen kanssa oudossa sumussa, josta ei juuri jäänyt muistikuvia. Poikia molemmat lapset, ja koko ajan jotain toimintaa keksimässä. Siinä on ihan sama vaikka välillä saisi illan 'vapaata'. Meillä kuitenkin toisen oli pakko käydä töissä.
Tekisitkö viisikymppisenä uudestaan saman?
No en ikimaailmassa! Mutta toivon tietenkin Kiurulle jaksamista ja varmasti lapsi tuo paljon iloa elämään, vaikka myös valtavasti rasitusta. Itse olen nyt 48-vuotias ja normaalipainossa, mutta jo yhden yön valvominen tekee sen, että olen koko seuraavan päivän aikan töttöröö enkä esim uskaltaisi välttämättä auton rattiin. Jos tässä iässä pitäisi vetää samanlaisella univajeella kuin alle kolmekymppisenä allergiavauvan kanssa, lasu veisi lapsen ja itse olisin lataamossa varmaan loppuikäni. Mutta tämähän johtuu vain siitä, että omat lapseni ovat olleet todella vilkkaita. Ei se sano mitään siitä, millainen Kiurun vauva on. Hän saattaa nukkua yönsä jo kolmeviikkoisena ja harkitsee jokaisen askeleensa ja tekonsa huolella jo elämänsä alkumetreillä.
No mutta mikä olisi vastauksesi, jos sinulla ei vielä olisi ainuttakaan lasta?
Kyllä se vauvakuume vaan toisilla on sellainen tsunami, ettei sitä voi tukahduttaa kuin, VAUVALLA.Ja se VAUVA pitää tehdä vaikka ikää olisi viisikymmentä. Tosi vastuullista ja kivaa. Ziisus.
Kristalla ei ole ikää viisikymmentä.
Lähempänä on viittäkymmentä. Turha saivarrella parista vuodesta.
Onko siis 17-vuotias äiti mielestäsi kaksikymppinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se väärin lasta kohtaan. Kun lapsi on 20-vuotias on äiti 68-69. Teini -iässä äiti on vanhuudenvaivoista kärsivä kuusikymppinen.
Toisilla n. 20v nuoremmat vanhemmat. Saa hävetä iäkästä ätiään.
Ja kyllähän parikymppinen tarvitsee vielä äidin tukea monissa asioissa. Siinä sitten äiti jo seitsenkymppinen, uupunut, väsähtänyt, kenties jo muistisairaskin vanhus.Jos lapsen suurin murhe on muiden äitejä iäkkäämpi äiti, niin harvinaisen onnekas tenava on.
Sitä paitsi kaikki normaalit lapset häpeävät vanhempiaan viimeistään teininä.
Mitä parikymppiseen tulee, niin monelta on isä tai äiti tai molemmat jo kuollut tai sairauden uuvuttama, vaikka olisivatkin olleet kolmekymppisiä lapsensa syntyessä. Ihan pärjäävät silti, kunhan siinä on lähipiirissä läheisiä muita aikuisia tukena.Kuusikymppisen "vanhuudenvaivat" on kyllä jo aikaa kaukaa haettu, sen ikäiset ovat vielä työiässä eikä suinkaan vanhuusiässä, ja yleensä ihan vireitä, harrastavia ihmisiä.
Pakko pilata illuusiosi, mutta kyllä jo viisikymppisenä alkaa olla kaikenlaista vaivaa, saati kuusikymppsenä ja jaksaminen on aivan toista luokkaa kuin nuorempana. Eikö se ole lapselle kivaa. Tiedän tämän itse iäkkäiden vanhempien lapsena. Katsoin aika kateellisena heidän nuorempia vanhempiaan, jotka jaksoivat viettää aikaa lastensa kanssa ihan eri tavalla kuin omani. Lisäksi häpesin vanhan näköisiä vanhempiani kun vertasin heitä muiden vanhempiin. Näin se lapsi voi kokea. vanhempani olivat paljon nuorempia kuin Krista kun synnyin .
Niitä vaivoja ja raihnaisuutta voi olla nuorillakin. Ja tuo vanhempien häpeäminen kuuluu kyllä teini-ikään ja kasvamiseen. Itse häpesin nuorena juoppoa isääni, joka ilmestyi sönköttämään yllättävissä tilanteissa. Olisin milloin vain vaihtanut tuon päihdeongelmaisen vanhempani täyspäiseen ikääntyneeseen.
Meinaatko aikuisten oikeasti että viisikymppisellä ei olisi enemmän kaikenlaisia vaivoja ja kremppoja kuin nuorella ihmisellä? On varmasti ihanaa elää jossain ikuisen nuoruuden illuusiossa, olen melkein kade tuollaisesta kyvystä.
Taidettiin kuule tarkoittaa, että ei ne viisikymppisen krempat vielä sellaisia ole, että niillä olisi tämän asian kannalta mitään merkitystä. Se on vain lapsen kasvatusta, ei mikään rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali.
Näkee hyvin, että kaikilla ei ole kovin realistinen käsitys taaperoiden kasvatuksesta. Siinä ei edes rytmisen kilpavoimistelun olympiafinaali ole mitään, kun verrataan kolmen vuoden univajetta, jatkuvaa lapsen perässä juoksemista, vahtimista, hyssyttelyä, tissuttelua jne. Ehkä Kiurulla on erityisen letargiset geenit, jolloin voi päästä helpommalla. Jotkus lapset istuvat vaan paikallaan ja tuijottavat eteensä, mutta aika vähän heitä on.
Ehkäpä Kiurulla on lapsen hoitoon osallistuva mies, toisin kuin yyhoosiiderilähärimammoilla.
Aika monella ihan normaali-ikäisellä äidillä on lapsen hoitoon osallistuva mies, sellaisen saadakseen ei tarvitse olla ministeri eikä mummoäiti.
Miksi sitten oletus oli, että vain äiti hoitaa, valvoo ja juoksee lapsen perässä?
Ja kyllä erittäin moni nuori äiti on yh, sano mitä sanot. Iäkkäämmät eivät eroa läheskään yhtä usein.Oma mieheni osallistui lastemme hoitoon hyvin aktiivisesti, mutta silti olin aivan poikki. Kolme ensimmäistä vuotta meni kummankin lapsen kanssa oudossa sumussa, josta ei juuri jäänyt muistikuvia. Poikia molemmat lapset, ja koko ajan jotain toimintaa keksimässä. Siinä on ihan sama vaikka välillä saisi illan 'vapaata'. Meillä kuitenkin toisen oli pakko käydä töissä.
Tekisitkö viisikymppisenä uudestaan saman?
No en ikimaailmassa! Mutta toivon tietenkin Kiurulle jaksamista ja varmasti lapsi tuo paljon iloa elämään, vaikka myös valtavasti rasitusta. Itse olen nyt 48-vuotias ja normaalipainossa, mutta jo yhden yön valvominen tekee sen, että olen koko seuraavan päivän aikan töttöröö enkä esim uskaltaisi välttämättä auton rattiin. Jos tässä iässä pitäisi vetää samanlaisella univajeella kuin alle kolmekymppisenä allergiavauvan kanssa, lasu veisi lapsen ja itse olisin lataamossa varmaan loppuikäni. Mutta tämähän johtuu vain siitä, että omat lapseni ovat olleet todella vilkkaita. Ei se sano mitään siitä, millainen Kiurun vauva on. Hän saattaa nukkua yönsä jo kolmeviikkoisena ja harkitsee jokaisen askeleensa ja tekonsa huolella jo elämänsä alkumetreillä.
Niin, eivät kaikki vauvat ole vaikeahoitoisia. Osa on, mutta esim omat lapseni ovat olleet helppoja. Tietysti alussa on yöheräilyä syöttöjen takia, mutta n 1/2 vuoden iässä omani ovat alkaneet nukkua jo pitempiä jaksoja, kuusikin tuntia putkeen.
Meidän kuopus alkoi 2 kk iässä nukkua yöt heräämättä. Koko vauva- aikana sormilla laskettavissa yöt, jolloin piti vähän aikaa valvoa. Hän tuli perheeseemme ollessani 45 v.
Tämä on lottovoitto Suomen kansalle. Tuo ammattitaidoton, epäpätevä ihminen on pois paniikkinappulalta ja
vallan kahvasta edes hetken ajan. Voisi jäädä ikuiselle mammalomalle. Ei tule ikävä!
Vierailija kirjoitti:
Kolme viidestä näistä hallituksen akasta pamahtaa paksuksi kesken kauden? Todella upeaa promootioita naisten työssäkäynnille ja statukselle politiikassa. Ai että vihaan perhellisiä naisia, iloitsen kaikista teidän oikeuksianne alentavisa käytännöistä. Iloitsen, ettei edes joissain Euroopan maissa akka saa valita mitään. Iloitsen, kun teitä tolloja vedetään väkisin. Typerät koirat.
Miten tämä jättikokoinen valas edes saa miehen tunkemaan itseensä spermaa? Niin noloa olla muka uskottava ja kulkea paksun mahan kanssa, kun jokainen tietää että sinut on mällätty väkisin täyteen spermaa. Ja jokainen totta kai pakottamassa akan hankkimaan poikia.
Nainen ei voi koskaan olla uskottava. Alistuva, passiivinen bottom on naurunaihe. Naisia ei ikinä pitäisi päästää johtajiksi. Miesjohtaja pitää aina nimensä, ei mainosta omassa kehossaan omia paritteluriittejään. Ei alistuva ihminen voi tehdä päätöksiä, tajutkaa jo se.
Sulla taitaa olla pahemman sortin äititrauma. Olitko niin ruma epämuodostunut pentu, että äitisi jätti sinut sairaalaan, vai mistä moinen jankutus?
Vierailija kirjoitti:
Viisikko ja yllätysraskaus[/quote
Nyt vielä yllätykset Henriksonilta ja Marinilta 🤔?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva saa kaksi yhden hinnalla kun Kiuru näyttää jo valmiiksi isoäidiltä.
Kätevää, kun voi olla samaan aikaan sekä äiti että isoäiti😊 Oma mummoni oli Kristan ikäinen kun synnyin, ja hän näyttää kuvissa paaaaljon nuoremmalta kuin Krista nyt.
Tulihan sinulle nyt varmasti hyvä mieli, kun tuon kirjoitit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva saa kaksi yhden hinnalla kun Kiuru näyttää jo valmiiksi isoäidiltä.
Kätevää, kun voi olla samaan aikaan sekä äiti että isoäiti😊 Oma mummoni oli Kristan ikäinen kun synnyin, ja hän näyttää kuvissa paaaaljon nuoremmalta kuin Krista nyt.
Toki toki, niin tietysti. Of course.
Mito et usko? Sitä, että mummoni näytti nuoremmalta saman ikäisenä kuin Krista? Hän oli kaunis nainen mutta ei olisi tullut mieleenkään että vauvaa olisi alkanut tuon ikäisenä tekemään, sen sijaan oli ihana isoäiti meille.
Hänhän olikin jo isoäiti. Krista ei ole. Hän odottaa vasta ensimmäistä lastaan.
Ehkä isoäitisi olisi myös halunnut lapsen, jos hänellä ei olisi ollut lapsia eikä siten myös lapsenlapsia.
Tuskinpa olisi tehnyt, mummo oli aika fiksu ja vastuullinen nainen. .
Toivottavasti ymmärtää antaa aikaa lapselle ja jäädä kotiin pitemmäksi aikaa kuin puoli vuotta. Mutta usein uraäidit ei viihdy kotona kauankaan, vaikka olisi kuinka kaivattu lapsi. Pää ei taivu sellaiseen hoivahommaan, joka vaatii läsnäoloa aika yksitoikkoisessa elämässä: toistoa, istumista imettämässä jne.
Harjoittelulla (toisto, toisto, toisto...) hoiva-moodiin pääsee sisään ja kiintymyssuhde alkaa rakentua, jolloin vauvanhoidosta alkaa nauttia.
Mutta monen hektistä elämää viettäneen uranaisen on pakko päästä pian takaisin töihin suorittamaan ja pätemään. Kotona ei saa samaa arvonantoa ja palautetta kuin työpaikalla. He tekevät saman virheen kuin miespuoliset uraohjukset: pienille lapsille annettu aika jää vähiin, ja sitä sitten kadutaan viisissäkymmenissä.
No, monet uramiehet ottaa toisen kierroksen nuoremman naisen kanssa ja tekee uudet lapset, joiden kanssa sitten osataan olla ja annetaan lehtiin haastatteluja, jos ollaan julkkiksia. Naisilla ei ole sitä mahdollisuutta. Sääliksi käy siinä vaiheessa, koska asiaa ei enää sitten voi muuttaa. Mutta ainahan voi antaa aikaa sitten lapsenlapsilleen, jos niitä siunaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva saa kaksi yhden hinnalla kun Kiuru näyttää jo valmiiksi isoäidiltä.
Kätevää, kun voi olla samaan aikaan sekä äiti että isoäiti😊 Oma mummoni oli Kristan ikäinen kun synnyin, ja hän näyttää kuvissa paaaaljon nuoremmalta kuin Krista nyt.
Toki toki, niin tietysti. Of course.
Mito et usko? Sitä, että mummoni näytti nuoremmalta saman ikäisenä kuin Krista? Hän oli kaunis nainen mutta ei olisi tullut mieleenkään että vauvaa olisi alkanut tuon ikäisenä tekemään, sen sijaan oli ihana isoäiti meille.
Miten ihanalla isoäidillä voi olla noin matalamielinen jälkeläinen?
Mito et usko? Sitä, että mummoni näytti nuoremmalta saman ikäisenä kuin Krista? Hän oli kaunis nainen mutta ei olisi tullut mieleenkään että vauvaa olisi alkanut tuon ikäisenä tekemään, sen sijaan oli ihana isoäiti meille.