Lue keskustelun säännöt.
Mikä helvetti vaivaa nykyajan isovanhempia?
02.04.2015 |
Miksi isovanhemmuus on hukassa? Miksi isovanhemmilla ei muka ole velvollisuutta auttaa vauva- ja pikkulapsiperheitä, miksi syyttävä sormi kohdistuu aina yhteiskunnan palveluihin? Kyllä oikeampi osoite on isovanhemmat, mummut ja vaarit, joille omien lasten ja lastenlasten asiat pitäisi olla tärkeitä. Siinä on tämän yhteiskunnan suurin ja tärkein ongelma, mutta eihän tästä saa puhua, ettei kato syyllistetä vain vahingossakaan ketään.
Kommentit (224)
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:30"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:01"] [quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:50"] Sekä äitini että anoppini ovat +60-vuotiaita hyväkuntoisia eläkeläisiä, joita ei vaan kiinnosta. Sitten kun he eivät enää ole hyväkuntoisia, arvaa kiinnostaako minua. Taksithan kulkee ja ruoat voi tilata kotiovelle netistä, mä ajattelin notkua Vauva-palstalla. [/quote] Aivan järkyttävää luettavaa koko viestisi. Että vanhempien on ryhdyttävä vielä ilmaiseksi lastenvahtiavuksi, jotta suvaitset heistä huolehtia? Onneksi minulla ei ole lapsia. [/quote] Sekin kohta, missä äitini ja anoppini eivät auttaneet minua pääsemään hammaslääkäriin ilman lapsia, järkytti sinua? [/quote] En ole hän, jolle kommentoit. Oletko harkinnut ulkopuolisen lastenhoitajan palkkaamista? Minullakaan eivät äitini tai miehen äiti asu lähellä, joten palkattu lastenhoitaja on ollut hyvä ratkaisu.
[/quote]
En ole harkinnut hoitoavun palkkaamista syystä, että en sitä tarvitse. Mieheni antaa minulle lapsivapaata aikaa sen (vähän) mitä haluan, muuten teemme kaiken yhdessä perheenä. Tuo hammaslääkärikerta oli ihan aito poikkeus, ensimmäinen kerta kun olin avuntarpeessa ja pyysin sitä. Tarve ei ole sittemmin toistunut, tuo silloinen 4-vuotias on nyt esikoulussa. En todellakaan suostu pitämään itseäni uusavuttomana tai velttona tai huonona äitinä siksi, että erehdyin pyytämään äidiltäni ja anopiltani hoitoapua yhden kerran, olkoot palstamammat ja -anopit asiasta mitä mieltä hyvänsä.
[/quote]
Pidät silti äitiäsi ja anoppiasi huonoina isovanhempina, koska kieltäytyivät lastenhoidosta tuon yhden kerran?
[/quote]
Mielenkiintoinen tulkinta sinulla, miksi minä mielestäsi pidän heitä huonoina isovanhempina?
Minä pyysin apua, en saanut. Auttavaisiksi isovanhemmiksi heitä ei voi kutsua, auttamisprosenttihan heillä on pyöreä 0.
[/quote]
Ajattelepa, jos olisit pyytänyt toisen kerran, niin auttamisprosentti voisi olla 50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:30"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:01"] [quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:50"] Sekä äitini että anoppini ovat +60-vuotiaita hyväkuntoisia eläkeläisiä, joita ei vaan kiinnosta. Sitten kun he eivät enää ole hyväkuntoisia, arvaa kiinnostaako minua. Taksithan kulkee ja ruoat voi tilata kotiovelle netistä, mä ajattelin notkua Vauva-palstalla. [/quote] Aivan järkyttävää luettavaa koko viestisi. Että vanhempien on ryhdyttävä vielä ilmaiseksi lastenvahtiavuksi, jotta suvaitset heistä huolehtia? Onneksi minulla ei ole lapsia. [/quote] Sekin kohta, missä äitini ja anoppini eivät auttaneet minua pääsemään hammaslääkäriin ilman lapsia, järkytti sinua? [/quote] En ole hän, jolle kommentoit. Oletko harkinnut ulkopuolisen lastenhoitajan palkkaamista? Minullakaan eivät äitini tai miehen äiti asu lähellä, joten palkattu lastenhoitaja on ollut hyvä ratkaisu.
[/quote]
En ole harkinnut hoitoavun palkkaamista syystä, että en sitä tarvitse. Mieheni antaa minulle lapsivapaata aikaa sen (vähän) mitä haluan, muuten teemme kaiken yhdessä perheenä. Tuo hammaslääkärikerta oli ihan aito poikkeus, ensimmäinen kerta kun olin avuntarpeessa ja pyysin sitä. Tarve ei ole sittemmin toistunut, tuo silloinen 4-vuotias on nyt esikoulussa. En todellakaan suostu pitämään itseäni uusavuttomana tai velttona tai huonona äitinä siksi, että erehdyin pyytämään äidiltäni ja anopiltani hoitoapua yhden kerran, olkoot palstamammat ja -anopit asiasta mitä mieltä hyvänsä.
[/quote]
Pidät silti äitiäsi ja anoppiasi huonoina isovanhempina, koska kieltäytyivät lastenhoidosta tuon yhden kerran?
[/quote]
Mielenkiintoinen tulkinta sinulla, miksi minä mielestäsi pidän heitä huonoina isovanhempina?
Minä pyysin apua, en saanut. Auttavaisiksi isovanhemmiksi heitä ei voi kutsua, auttamisprosenttihan heillä on pyöreä 0.
[/quote]
Ajattelepa, jos olisit pyytänyt toisen kerran, niin auttamisprosentti voisi olla 50.
[/quote]
Tai ehkäpä sitten toisaalla olisi pitänyt mennä juuri sillä hetkellä Leenalle kahville, ja toisaalla olisi täysin kiireellinen huonekalujen järjestely uudelleen, kun sitä on jo kolme kuukautta ajatellut. :-)
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:01"]
Juuri niin, on rankkaa olla plus 50v. Ja ei siinä olossa jaksa yhtään pieniä lapsia hoitaa. On se vaan jännää että sit nämä valittavat äidit ei edes jaksa lastensa kavereiden vierailuja tai hoitaisi kaverinsa lasta. Itsekkyys näillä mammoilla painaa.
Ihan turha sanoa että saan olla yksin vanhainkodissa, kun ei se nyt niin mene miten te katkerat ja vetelät mammat tunnette.
Nimittäin mulla itselläni lämpimät välit äitiini ja ei ole lapsiani hoitanut. Mun pojat myös tietää etten jaksa sitten aikanaan lapsenlapsia hoitaa.
Toki lapsia aion nähdä ja kyläillään mutta hoitovastuuta en ota paitsi joskus jos on muutamasta tunnista kyse. Elinjokubtärkeä meno.Ei kuitenkaan mitään yökyläilyjä paitsi jos vanhemmat on mukana.
Lastenlasten kanssa voi olla mutta ei niitä silti tarvitse hoitaa. Mekin ollaan käyty aina koko pehe mummolla ja siinä sivussa ollaan omat lapsemme hoidettu.
[/quote]
Samaa pohdin. Ei meillä lapsia hoitaneet isovanhemmat enkä ole itse koskaan ollut isovanhempien hoidettavana. Silti välit ovat olleet hyvin lämpöiset, on vierailtu paljon puolin ja toisin koko perheenä. Enkä ole koskaan edes kaivannut sitä, että lapset menisi mummolaan tai mummo tulisi meille ja minä ottaisin omaa aikaa. Lasten kanssa on kiva olla ja kyllä se isovanhemman ja lastenlasten suhde kehittyy ihan hyvin, vaikka isovanhempi ei ole hoitovastuussa vaan saa keskittyä lapsen kanssa touhuamiseen tai jos ei sitä tahdo tehdä niin vaikka vain kahvitteluun kanssani. Lapsille kun tekee ihan hyvää välillä nähdä, että läheisilläkin aikuisilla on joskus omia juttujaa, he eivät ole vain lapsia varten.
Jos lasten kanssa ei jaksa, voi perustaa äitipiirin, jossa jaetaan apua ja lastenhoitovuoroja. Todennäköisesti suhteet isovanhempiin paranevat, kun nämä saavat itse päättää, koska lastenlasten kanssa ovat eikä aina mennä vanhempien aikataulun mukaan.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:01"]Juuri niin, on rankkaa olla plus 50v. Ja ei siinä olossa jaksa yhtään pieniä lapsia hoitaa. On se vaan jännää että sit nämä valittavat äidit ei edes jaksa lastensa kavereiden vierailuja tai hoitaisi kaverinsa lasta. Itsekkyys näillä mammoilla painaa.
Ihan turha sanoa että saan olla yksin vanhainkodissa, kun ei se nyt niin mene miten te katkerat ja vetelät mammat tunnette.
Nimittäin mulla itselläni lämpimät välit äitiini ja ei ole lapsiani hoitanut. Mun pojat myös tietää etten jaksa sitten aikanaan lapsenlapsia hoitaa.
Toki lapsia aion nähdä ja kyläillään mutta hoitovastuuta en ota paitsi joskus jos on muutamasta tunnista kyse. Elinjokubtärkeä meno.Ei kuitenkaan mitään yökyläilyjä paitsi jos vanhemmat on mukana.
Lastenlasten kanssa voi olla mutta ei niitä silti tarvitse hoitaa. Mekin ollaan käyty aina koko pehe mummolla ja siinä sivussa ollaan omat lapsemme hoidettu.
[/quote]
Vika onkin siinä ettei niitä välejä lapsiin tai lapsenlapsiin haluta rakentaa tai ylläpitää. Ei tulla kylään, ei kutsuta kylään. Ei soiteta kuulumisia, eikä ole mitään "paitsi jos"- tilannetta olemassakaan.
Silloin on turha ihmetellä miksi lapset tai lastenlapset ei vieraile laitoksessa tai hoida vanhuksen asioita.
Ei se ole mitään mammojen vetelyyttä, se on omilta vanhemmilta opittu malli.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:12"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:30"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:01"] [quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:50"] Sekä äitini että anoppini ovat +60-vuotiaita hyväkuntoisia eläkeläisiä, joita ei vaan kiinnosta. Sitten kun he eivät enää ole hyväkuntoisia, arvaa kiinnostaako minua. Taksithan kulkee ja ruoat voi tilata kotiovelle netistä, mä ajattelin notkua Vauva-palstalla. [/quote] Aivan järkyttävää luettavaa koko viestisi. Että vanhempien on ryhdyttävä vielä ilmaiseksi lastenvahtiavuksi, jotta suvaitset heistä huolehtia? Onneksi minulla ei ole lapsia. [/quote] Sekin kohta, missä äitini ja anoppini eivät auttaneet minua pääsemään hammaslääkäriin ilman lapsia, järkytti sinua? [/quote] En ole hän, jolle kommentoit. Oletko harkinnut ulkopuolisen lastenhoitajan palkkaamista? Minullakaan eivät äitini tai miehen äiti asu lähellä, joten palkattu lastenhoitaja on ollut hyvä ratkaisu.
[/quote]
En ole harkinnut hoitoavun palkkaamista syystä, että en sitä tarvitse. Mieheni antaa minulle lapsivapaata aikaa sen (vähän) mitä haluan, muuten teemme kaiken yhdessä perheenä. Tuo hammaslääkärikerta oli ihan aito poikkeus, ensimmäinen kerta kun olin avuntarpeessa ja pyysin sitä. Tarve ei ole sittemmin toistunut, tuo silloinen 4-vuotias on nyt esikoulussa. En todellakaan suostu pitämään itseäni uusavuttomana tai velttona tai huonona äitinä siksi, että erehdyin pyytämään äidiltäni ja anopiltani hoitoapua yhden kerran, olkoot palstamammat ja -anopit asiasta mitä mieltä hyvänsä.
[/quote]
Pidät silti äitiäsi ja anoppiasi huonoina isovanhempina, koska kieltäytyivät lastenhoidosta tuon yhden kerran?
[/quote]
Mielenkiintoinen tulkinta sinulla, miksi minä mielestäsi pidän heitä huonoina isovanhempina?
Minä pyysin apua, en saanut. Auttavaisiksi isovanhemmiksi heitä ei voi kutsua, auttamisprosenttihan heillä on pyöreä 0.
[/quote]
Ajattelepa, jos olisit pyytänyt toisen kerran, niin auttamisprosentti voisi olla 50.
[/quote]
Tai ehkäpä sitten toisaalla olisi pitänyt mennä juuri sillä hetkellä Leenalle kahville, ja toisaalla olisi täysin kiireellinen huonekalujen järjestely uudelleen, kun sitä on jo kolme kuukautta ajatellut. :-)
[/quote]
Totta, mutta ei voi tietää, jos ei kysy :) Minulla ei ainakaan olisi esim. kovin monta ystävää, jos olisin aina ajatellut, etten varmasti enää ikinä ehdota tapaamista, kun kerran kysyin, eikä silloin sopinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:01"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:34"] [quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:33"] [quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:45"] [quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:30"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:01"] [quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:50"] Sekä äitini että anoppini ovat +60-vuotiaita hyväkuntoisia eläkeläisiä, joita ei vaan kiinnosta. Sitten kun he eivät enää ole hyväkuntoisia, arvaa kiinnostaako minua. Taksithan kulkee ja ruoat voi tilata kotiovelle netistä, mä ajattelin notkua Vauva-palstalla. [/quote] Aivan järkyttävää luettavaa koko viestisi. Että vanhempien on ryhdyttävä vielä ilmaiseksi lastenvahtiavuksi, jotta suvaitset heistä huolehtia? Onneksi minulla ei ole lapsia. [/quote] Sekin kohta, missä äitini ja anoppini eivät auttaneet minua pääsemään hammaslääkäriin ilman lapsia, järkytti sinua? [/quote] En ole hän, jolle kommentoit. Oletko harkinnut ulkopuolisen lastenhoitajan palkkaamista? Minullakaan eivät äitini tai miehen äiti asu lähellä, joten palkattu lastenhoitaja on ollut hyvä ratkaisu. [/quote] En ole harkinnut hoitoavun palkkaamista syystä, että en sitä tarvitse. Mieheni antaa minulle lapsivapaata aikaa sen (vähän) mitä haluan, muuten teemme kaiken yhdessä perheenä. Tuo hammaslääkärikerta oli ihan aito poikkeus, ensimmäinen kerta kun olin avuntarpeessa ja pyysin sitä. Tarve ei ole sittemmin toistunut, tuo silloinen 4-vuotias on nyt esikoulussa. En todellakaan suostu pitämään itseäni uusavuttomana tai velttona tai huonona äitinä siksi, että erehdyin pyytämään äidiltäni ja anopiltani hoitoapua yhden kerran, olkoot palstamammat ja -anopit asiasta mitä mieltä hyvänsä. [/quote] Pidät silti äitiäsi ja anoppiasi huonoina isovanhempina, koska kieltäytyivät lastenhoidosta tuon yhden kerran? [/quote] Mielenkiintoinen tulkinta sinulla, miksi minä mielestäsi pidän heitä huonoina isovanhempina? Minä pyysin apua, en saanut. Auttavaisiksi isovanhemmiksi heitä ei voi kutsua, auttamisprosenttihan heillä on pyöreä 0. [/quote] Tuollaisiin "akuutteihin" hätätilanteisiin olen saanut eräältä tutultani useasti pyyntöjä. Jostain syystä hänelle ei tullut mieleen, että minulla on elämäni ja hänellä omansa. On pyydetty auttamaan "hätätilanteessa" omakotitalon rakennuksella tai kun mies on työmatkalla ja yksi lapsista olisi pitänyt viedä balettitunnille. Noiden vuoksi minun olisi pitänyt perua omia menojani ja muutenkin "avunpyynnöstä" lienee oikeus kieltäytyä, mikäli se ei aikatauluihin sovi. Olisiko sinun tai miehesi äitien pitänyt perua sovitut menonsa?
[/quote]
Kuten aiemmin kirjoitin, äitini kahvitteli naapurinsa kanssa (kuten on tehnyt kohta 30 vuotta, naapuri on minunkin tuttuni), ja anopilla oli kiire työstää verhoja, jotka oli ostanut 10 kuukautta aiemmin. Kullakin on elämässään asioille oma tärkeysjärjestyksensä, mikäs siinä.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:02"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:38"]
Mä kyllä ymmärsin Ap:n pointin. Ja itsekin olen tosi pettynyt anoppiin, jolta ei apuja oma-aloitteisesti irtoa. Tai ehkä olen vain tottunut erilaiseen isovanhemmuuteen. Kun olin pieni, mummo oli meillä auttelemassa usein ilman sen kummempaa numeroa. Omat vanhemmat kyllä ovat avuksi ja mielellään viettävät aikaa ja puuhailevat lasten kanssa kaikkea kivaa, mutta kun asuvat 700 kilometrin päässä ei viikottain esim. ole mahdollisuutta nähdä. Anoppi taas asuu kolmen kilometrin päässä, ja ihan elämänsä voimissaan on, mutta viimeksi on lapsia nähnyt reilu kuukausi sitten. Kertaakaan ei ole kysynyt, että tarvisitteko jossain apuja? Että voisinko vaikka viedä lapsia puistoon niin saatte esim. siivottua rauhassa. Ja siis tosiasia on, että pärjätään kyllä hyvin ilman hänen apujaankin. Mutta kun se on vaan niin kummallista ettei omien lastenlasten kanssa kiinnosta viettää aikaa ja samalla auttaa omaa poikaansa siinä sivussa pikkusen saamaan omaa aikaa. Mikä sekin kyllä menee remontoidessa kotia tai muita velvotteita hoitaessa. Eli mistään yökylään pistämisestä ei edes ole kyse, vaan ihan arkisten asioiden hoitamisesta. Hitto kun oon pettynyt. Ja kyllä taitaa jo naamastakin se näkyä! Kiitos kun sain purettua, helpotti jo huomattavasti tääkin :)
[/quote]
Tätä minä en ymmärrä: jos tarvitsette omaa aikaa, niin miksi ette hommaa lapsille hoitajaa? Miksi olla naama norsunvitulla, kun ongelma selviää soittamalla MLL:n numeroon ja tilaamalla hoitajan. Ei luulisi olevan iso vaiva!
Anopit ei ole ajatustenlukijoita, joten miksi et rehellisesti kerro hänelle, että sinä et jaksa itsekään olla lastesi kanssa, joten voisiko anoppi auttaa. Kerro, miten väsynyt olet ja miten mies tarvitsee omaa aikaa ja kerro, että voimat on loppu. Anoppi saattaa löytää sen ratkaisun, joka monessa tapauksessa on paras eli tukiperhe voisi olla teidän pelastuksenne. Saisitte mallia perheestä, jossa lapsille halutaan antaa aikaa.
[/quote]
Noh, voimat ei ole loppu eikä tule loppumaankaan. Sen oon päättänyt jo aikoja sitten. Itsepähän olen lapseni hommannut. Täähän sun pointtisi tässä oli. Ja kyllä jos tilanne sitä vaatisi, että oltaisiin niin loppuja niin hommasin ulkopuolista apua ihan jo lastenkin takia. En ole kuitenkaan loppu eikä mieskään ole. Eletään nyt vaan niitä kuuluisia ruuhkavuosia ja kyllä minun mielestä on normaalia, että omat vanhemmat haluavat silloin auttaa aina välillä ihan omasta tahdostaankin ja viettää aikaa niiden lastenlasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas on epätasa-arvoinen kohtelu isovanhempien taholta minun ja siskoni lapsia kohtaan.
Me asumme isovanhemmista 70 km päässä, siskoni perheineen 400 km päässä. Siskon lapsien päiväkodin ja alakoulun isovanhempien tilaisuuksissa ja joulu- ym. juhlissa olivat aina paikalla. Menivät siskon lapsia hoitamaan, jos nämä olivat sairaina. Osallistuivat siskon lasten synttäreille. Hoitivat siskon lapsia viikon kerrallaan koulujen loma-aikoina.
Meidän lapsen synttäreille eivät ole tulleet 1v-päivän jälkeen, eivät koskaan tulleet päiväkodin isovanhempien tilaisuuksiiin, eivät ole hoitaneet lasta hänen ollessaan sairas saatikka sitten ottaneet lasta viikoksi hoitoon. Ja välimme isovanhempiin eivät ole mitenkään tulehtuneet.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:36"]"Kyllä minä olin joka kesä, muut loma-ajat ja osan viikonlopuista jossain muualla kuin kotona. Luojan kiitos, että olin, oli edes joku joka välitti ja rakasti" Maailma on nyt vain muuttunut. Ennen tosiaan naiset/äidit olivat kotona, jolloin jopa sukulaislapset lomailivat ja viettivät viikonloppujaan. Nyt mummot ovat työssä tuonne 63-ikävuoteen asti. Eikä maalla emännätkään ole kotona, vaan kodin ulkopuolella töissä ja maatilat vähenevät entisestään. Eikä kysymys ole välittämisestä tai rakastamisesta, vaan "sukulaisperheen" toimeentulosta. [/quote] Kyllä minun molemmat mummoni olivat tuohon aikaan vielä töissä. Olivat kesälomalla, kun minä heidän luonaan olin. Ihan turha vedota tuohon, että niin se maailma muuttuu. Minun mummoni oli töissä ja hoiti meitä loma-aikoina ja joskus viikonloppuisin.
[/quote]
Sinä kai sitten vastavuoroisesti käytät viikonloppusi ja kesälomasi mummojesi hoitamiseen ja auttamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:58"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:52"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:48"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:34"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:33"] [quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:45"] [quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:30"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:01"] [quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:50"] Sekä äitini että anoppini ovat +60-vuotiaita hyväkuntoisia eläkeläisiä, joita ei vaan kiinnosta. Sitten kun he eivät enää ole hyväkuntoisia, arvaa kiinnostaako minua. Taksithan kulkee ja ruoat voi tilata kotiovelle netistä, mä ajattelin notkua Vauva-palstalla. [/quote] Aivan järkyttävää luettavaa koko viestisi. Että vanhempien on ryhdyttävä vielä ilmaiseksi lastenvahtiavuksi, jotta suvaitset heistä huolehtia? Onneksi minulla ei ole lapsia. [/quote] Sekin kohta, missä äitini ja anoppini eivät auttaneet minua pääsemään hammaslääkäriin ilman lapsia, järkytti sinua? [/quote] En ole hän, jolle kommentoit. Oletko harkinnut ulkopuolisen lastenhoitajan palkkaamista? Minullakaan eivät äitini tai miehen äiti asu lähellä, joten palkattu lastenhoitaja on ollut hyvä ratkaisu. [/quote] En ole harkinnut hoitoavun palkkaamista syystä, että en sitä tarvitse. Mieheni antaa minulle lapsivapaata aikaa sen (vähän) mitä haluan, muuten teemme kaiken yhdessä perheenä. Tuo hammaslääkärikerta oli ihan aito poikkeus, ensimmäinen kerta kun olin avuntarpeessa ja pyysin sitä. Tarve ei ole sittemmin toistunut, tuo silloinen 4-vuotias on nyt esikoulussa. En todellakaan suostu pitämään itseäni uusavuttomana tai velttona tai huonona äitinä siksi, että erehdyin pyytämään äidiltäni ja anopiltani hoitoapua yhden kerran, olkoot palstamammat ja -anopit asiasta mitä mieltä hyvänsä. [/quote] Pidät silti äitiäsi ja anoppiasi huonoina isovanhempina, koska kieltäytyivät lastenhoidosta tuon yhden kerran? [/quote] Nuo verukkeet oli niin huonoja (olisi ollut mahdollisuus auttaa, jos olisivat olleet tolkun ihmisiä), että minäkin pidän tuon kirjoittajan äitiä ja anoppia ihan vain kusipäinä. Ei jösses mitä tyyppejä!
[/quote]
Saattaahan noiden verukkeiden taustalla olla vaikka vaihdevuosioireet tai muut terveysvaivat, joita ei halua tyttärelleen/miniälleen kertoa? Monelle keski-ikäiselle naiselle esim. nuo vaihdevuodet ovat ikävä vaiva, kun ei haluta myöntää edes itselleen saati muille, ettei jaksa tehdä mitään ylimääräistä, kun hikoiluttaa, hengästyttää ja väsyttää, vaikka paikoillaan makoilisi.
[/quote]
Ei jaksa tuntia hoitaa kahta niin helppoa mukulaa, jotka loppujen lopuksi pärjäsivät hyvin hammaslääkärin vastaanotolla, että äiti pääsisi käymään hammaslääkärissä?! Et kai ole tosissasi?? Minä olen jaksanut vahtia siskojeni lapsia, vaikka olen ollut kuukausia sitä ennen kuumeessa, syönyt useita lääkekuureja, saanut homeesta astman, kärsinyt unihäiriöistä ja masennuksesta ja vaikka mitä muuta, silti olen jaksanut auttaa hädässä! Kyllä tuo on ihan silkkaa itsekkyyttä, ei mitään muuta.
[/quote]
Nyt ei kannata ainakaan olla hankkimassa useampia lapsia.
[/quote]
Olenko sanonut, että minulla on lapsia?
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:18"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:02"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:38"] Mä kyllä ymmärsin Ap:n pointin. Ja itsekin olen tosi pettynyt anoppiin, jolta ei apuja oma-aloitteisesti irtoa. Tai ehkä olen vain tottunut erilaiseen isovanhemmuuteen. Kun olin pieni, mummo oli meillä auttelemassa usein ilman sen kummempaa numeroa. Omat vanhemmat kyllä ovat avuksi ja mielellään viettävät aikaa ja puuhailevat lasten kanssa kaikkea kivaa, mutta kun asuvat 700 kilometrin päässä ei viikottain esim. ole mahdollisuutta nähdä. Anoppi taas asuu kolmen kilometrin päässä, ja ihan elämänsä voimissaan on, mutta viimeksi on lapsia nähnyt reilu kuukausi sitten. Kertaakaan ei ole kysynyt, että tarvisitteko jossain apuja? Että voisinko vaikka viedä lapsia puistoon niin saatte esim. siivottua rauhassa. Ja siis tosiasia on, että pärjätään kyllä hyvin ilman hänen apujaankin. Mutta kun se on vaan niin kummallista ettei omien lastenlasten kanssa kiinnosta viettää aikaa ja samalla auttaa omaa poikaansa siinä sivussa pikkusen saamaan omaa aikaa. Mikä sekin kyllä menee remontoidessa kotia tai muita velvotteita hoitaessa. Eli mistään yökylään pistämisestä ei edes ole kyse, vaan ihan arkisten asioiden hoitamisesta. Hitto kun oon pettynyt. Ja kyllä taitaa jo naamastakin se näkyä! Kiitos kun sain purettua, helpotti jo huomattavasti tääkin :) [/quote] Tätä minä en ymmärrä: jos tarvitsette omaa aikaa, niin miksi ette hommaa lapsille hoitajaa? Miksi olla naama norsunvitulla, kun ongelma selviää soittamalla MLL:n numeroon ja tilaamalla hoitajan. Ei luulisi olevan iso vaiva! Anopit ei ole ajatustenlukijoita, joten miksi et rehellisesti kerro hänelle, että sinä et jaksa itsekään olla lastesi kanssa, joten voisiko anoppi auttaa. Kerro, miten väsynyt olet ja miten mies tarvitsee omaa aikaa ja kerro, että voimat on loppu. Anoppi saattaa löytää sen ratkaisun, joka monessa tapauksessa on paras eli tukiperhe voisi olla teidän pelastuksenne. Saisitte mallia perheestä, jossa lapsille halutaan antaa aikaa. [/quote] Noh, voimat ei ole loppu eikä tule loppumaankaan. Sen oon päättänyt jo aikoja sitten. Itsepähän olen lapseni hommannut. Täähän sun pointtisi tässä oli. Ja kyllä jos tilanne sitä vaatisi, että oltaisiin niin loppuja niin hommasin ulkopuolista apua ihan jo lastenkin takia. En ole kuitenkaan loppu eikä mieskään ole. Eletään nyt vaan niitä kuuluisia ruuhkavuosia ja kyllä minun mielestä on normaalia, että omat vanhemmat haluavat silloin auttaa aina välillä ihan omasta tahdostaankin ja viettää aikaa niiden lastenlasten kanssa.
[/quote]
Mitä ihmeen ruuhkavuosia? Onko teillä siellä sairas isoäiti hoidettavana? Katsos kun se normaali työ+lapset ei ole mitään ruuhkavuosia vaan elämää. Asumisjärjestelytkin on ihan itse päättämänne, ei mitään ruuhtavuosia
Sen sijaan anopilla olisi ruuhkavuodet, jos hän töiden, omien vanhempien ja oman jaksamisensa lisäksi joutuisi huolehtimaan vielä sinunkin lapsistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:03"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:36"]"Kyllä minä olin joka kesä, muut loma-ajat ja osan viikonlopuista jossain muualla kuin kotona. Luojan kiitos, että olin, oli edes joku joka välitti ja rakasti" Maailma on nyt vain muuttunut. Ennen tosiaan naiset/äidit olivat kotona, jolloin jopa sukulaislapset lomailivat ja viettivät viikonloppujaan. Nyt mummot ovat työssä tuonne 63-ikävuoteen asti. Eikä maalla emännätkään ole kotona, vaan kodin ulkopuolella töissä ja maatilat vähenevät entisestään. Eikä kysymys ole välittämisestä tai rakastamisesta, vaan "sukulaisperheen" toimeentulosta. [/quote] Kyllä minun molemmat mummoni olivat tuohon aikaan vielä töissä. Olivat kesälomalla, kun minä heidän luonaan olin. Ihan turha vedota tuohon, että niin se maailma muuttuu. Minun mummoni oli töissä ja hoiti meitä loma-aikoina ja joskus viikonloppuisin.
[/quote]
Mietitkö koskaan, miten uupunut hän oli? Ja miten paljon vihasi sitä, että piti esittää, että kaikki on hyvin.
[/quote]
En. Hän oli iloinen siitä, että sai pitää meidät elämässään. Meinasi menettää muutamat kerrat ja niiden kertojen jälkeen arvosti meitä lapsenlapsia kahta kauheammin. Ei hän meitä tai meidän hoitamista vihannut, vaan kysyi aina puhelimessa, että milloin taas tulette. Ei kaikki mummot vihaa mummona olemista, vaikka sinä vihaat. Jotkut ovat osallistuvia mummoja ihan omasta halustaan.
Ja tiedätkö, mummo on edelleen tärkeä minulle. Soitellaan ja laitellaan sähköposteja. Käy lähes aina mummon luona, kun käyn kotipaikkakunnalla. Sanon aina mummolle, että pitää pyytää meiltä apua, jos tarvitsee. Ollaan siskojen kanssa mietitty, miten saadaan mummolle paras mahdollinen hoito/ratkaisu, sitten kun mummo on liian vanha olemaan omillaan. Ollaan sanottu mummolle, että me hoidetaan kyllä kaikki, ei jätetä sinua yksin. Sitä se rakkaus ja välittäminen teettää - vastarakkautta ja välittämistä. Sitähän itsekkäät ihmiset eivät tajua.
Mutta kun minä soitan miniälle, että nyt olisi aikaa lapsenlapselle, niin heille ei koskaan sovi. On aina joku kauppareissu, perhekerho, kaverikyläily. Eikö niitä omia menoja voi koskaan siirtää, jos isoäidille kerrankin sopisi lapsen kanssa olla? Itsekkäästi sen sijaan ilmoitataan, että "lauantaina tuodaan teille klo 10.00 ja haetaan 16.00" eikä kysytä, että sopiiko meille. Mikä ihmissuhde on semmoinen, missä kolmas osapuoli saa päättää, koska nähdään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:19"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:36"]"Kyllä minä olin joka kesä, muut loma-ajat ja osan viikonlopuista jossain muualla kuin kotona. Luojan kiitos, että olin, oli edes joku joka välitti ja rakasti" Maailma on nyt vain muuttunut. Ennen tosiaan naiset/äidit olivat kotona, jolloin jopa sukulaislapset lomailivat ja viettivät viikonloppujaan. Nyt mummot ovat työssä tuonne 63-ikävuoteen asti. Eikä maalla emännätkään ole kotona, vaan kodin ulkopuolella töissä ja maatilat vähenevät entisestään. Eikä kysymys ole välittämisestä tai rakastamisesta, vaan "sukulaisperheen" toimeentulosta. [/quote] Kyllä minun molemmat mummoni olivat tuohon aikaan vielä töissä. Olivat kesälomalla, kun minä heidän luonaan olin. Ihan turha vedota tuohon, että niin se maailma muuttuu. Minun mummoni oli töissä ja hoiti meitä loma-aikoina ja joskus viikonloppuisin.
[/quote]
Sinä kai sitten vastavuoroisesti käytät viikonloppusi ja kesälomasi mummojesi hoitamiseen ja auttamiseen?
[/quote]
Tottakai sen, minkä mummo antaa auttaa. On nimittäin vielä aika hyvässä kunnossa ja tarkka siitä, miten hommat tehdään. Esim. kahvia ei osaa kukaan muu kuin mummo keittää oikealla tavalla. Suuttuu, jos yritän. Tiskata saan ja tiskaankin aina, kun siellä käyn. Mieheni vei mummon teitsikka-ostoksille ja asenteli konetta tuntikausia, minä olen ohjeistanut mummoa ohjelmien käytössä ja tosiaan, käyn siellä lähes aina, kun käyn kotipaikkakunnalla. Rakastan mummoani yli kaiken!
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:25"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:18"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:02"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:38"] Mä kyllä ymmärsin Ap:n pointin. Ja itsekin olen tosi pettynyt anoppiin, jolta ei apuja oma-aloitteisesti irtoa. Tai ehkä olen vain tottunut erilaiseen isovanhemmuuteen. Kun olin pieni, mummo oli meillä auttelemassa usein ilman sen kummempaa numeroa. Omat vanhemmat kyllä ovat avuksi ja mielellään viettävät aikaa ja puuhailevat lasten kanssa kaikkea kivaa, mutta kun asuvat 700 kilometrin päässä ei viikottain esim. ole mahdollisuutta nähdä. Anoppi taas asuu kolmen kilometrin päässä, ja ihan elämänsä voimissaan on, mutta viimeksi on lapsia nähnyt reilu kuukausi sitten. Kertaakaan ei ole kysynyt, että tarvisitteko jossain apuja? Että voisinko vaikka viedä lapsia puistoon niin saatte esim. siivottua rauhassa. Ja siis tosiasia on, että pärjätään kyllä hyvin ilman hänen apujaankin. Mutta kun se on vaan niin kummallista ettei omien lastenlasten kanssa kiinnosta viettää aikaa ja samalla auttaa omaa poikaansa siinä sivussa pikkusen saamaan omaa aikaa. Mikä sekin kyllä menee remontoidessa kotia tai muita velvotteita hoitaessa. Eli mistään yökylään pistämisestä ei edes ole kyse, vaan ihan arkisten asioiden hoitamisesta. Hitto kun oon pettynyt. Ja kyllä taitaa jo naamastakin se näkyä! Kiitos kun sain purettua, helpotti jo huomattavasti tääkin :) [/quote] Tätä minä en ymmärrä: jos tarvitsette omaa aikaa, niin miksi ette hommaa lapsille hoitajaa? Miksi olla naama norsunvitulla, kun ongelma selviää soittamalla MLL:n numeroon ja tilaamalla hoitajan. Ei luulisi olevan iso vaiva! Anopit ei ole ajatustenlukijoita, joten miksi et rehellisesti kerro hänelle, että sinä et jaksa itsekään olla lastesi kanssa, joten voisiko anoppi auttaa. Kerro, miten väsynyt olet ja miten mies tarvitsee omaa aikaa ja kerro, että voimat on loppu. Anoppi saattaa löytää sen ratkaisun, joka monessa tapauksessa on paras eli tukiperhe voisi olla teidän pelastuksenne. Saisitte mallia perheestä, jossa lapsille halutaan antaa aikaa. [/quote] Noh, voimat ei ole loppu eikä tule loppumaankaan. Sen oon päättänyt jo aikoja sitten. Itsepähän olen lapseni hommannut. Täähän sun pointtisi tässä oli. Ja kyllä jos tilanne sitä vaatisi, että oltaisiin niin loppuja niin hommasin ulkopuolista apua ihan jo lastenkin takia. En ole kuitenkaan loppu eikä mieskään ole. Eletään nyt vaan niitä kuuluisia ruuhkavuosia ja kyllä minun mielestä on normaalia, että omat vanhemmat haluavat silloin auttaa aina välillä ihan omasta tahdostaankin ja viettää aikaa niiden lastenlasten kanssa.
[/quote]
Mitä ihmeen ruuhkavuosia? Onko teillä siellä sairas isoäiti hoidettavana? Katsos kun se normaali työ+lapset ei ole mitään ruuhkavuosia vaan elämää. Asumisjärjestelytkin on ihan itse päättämänne, ei mitään ruuhtavuosia
Sen sijaan anopilla olisi ruuhkavuodet, jos hän töiden, omien vanhempien ja oman jaksamisensa lisäksi joutuisi huolehtimaan vielä sinunkin lapsistasi.
[/quote]
En tiiä miksi sä tästä niin tilttiin menit. Ehkä teillä homma toimii jotenkin muuten.Mun mielestä se on vaan outoa, ettei enempää haluta viettää aikaa lastenlasten kanssa ja siinä samalla antaa aikaa näiden vanhemmilleen ja varmasti tätäkin kautta saada iloa omaan elämään. Ja selvyyden vuoksi tällä en tarkoita miltään viikoittaista hoitoa, vaan esim kerta pari kuukaudessa. Ja kyllä arvostan myös anopin omaa aikaa. Hienoa vaan, että jaksaa mennä ja on omiakin kiinnostuksen kohteita vielä.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:30"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:01"] [quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:50"] Sekä äitini että anoppini ovat +60-vuotiaita hyväkuntoisia eläkeläisiä, joita ei vaan kiinnosta. Sitten kun he eivät enää ole hyväkuntoisia, arvaa kiinnostaako minua. Taksithan kulkee ja ruoat voi tilata kotiovelle netistä, mä ajattelin notkua Vauva-palstalla. [/quote] Aivan järkyttävää luettavaa koko viestisi. Että vanhempien on ryhdyttävä vielä ilmaiseksi lastenvahtiavuksi, jotta suvaitset heistä huolehtia? Onneksi minulla ei ole lapsia. [/quote] Sekin kohta, missä äitini ja anoppini eivät auttaneet minua pääsemään hammaslääkäriin ilman lapsia, järkytti sinua? [/quote] En ole hän, jolle kommentoit. Oletko harkinnut ulkopuolisen lastenhoitajan palkkaamista? Minullakaan eivät äitini tai miehen äiti asu lähellä, joten palkattu lastenhoitaja on ollut hyvä ratkaisu.
[/quote]
En ole harkinnut hoitoavun palkkaamista syystä, että en sitä tarvitse. Mieheni antaa minulle lapsivapaata aikaa sen (vähän) mitä haluan, muuten teemme kaiken yhdessä perheenä. Tuo hammaslääkärikerta oli ihan aito poikkeus, ensimmäinen kerta kun olin avuntarpeessa ja pyysin sitä. Tarve ei ole sittemmin toistunut, tuo silloinen 4-vuotias on nyt esikoulussa. En todellakaan suostu pitämään itseäni uusavuttomana tai velttona tai huonona äitinä siksi, että erehdyin pyytämään äidiltäni ja anopiltani hoitoapua yhden kerran, olkoot palstamammat ja -anopit asiasta mitä mieltä hyvänsä.
[/quote]
Pidät silti äitiäsi ja anoppiasi huonoina isovanhempina, koska kieltäytyivät lastenhoidosta tuon yhden kerran?
[/quote]
Mielenkiintoinen tulkinta sinulla, miksi minä mielestäsi pidän heitä huonoina isovanhempina?
Minä pyysin apua, en saanut. Auttavaisiksi isovanhemmiksi heitä ei voi kutsua, auttamisprosenttihan heillä on pyöreä 0.
[/quote]
Ajattelepa, jos olisit pyytänyt toisen kerran, niin auttamisprosentti voisi olla 50.
[/quote]
En ole sittemmin apua tarvinnut, mutta itselleni nuo heidän silloiset syynsä olla auttamatta vertautuvat hyvin vaikkapa nenän kutitukseen tai Lapin ensilumeen.
No, tämä tästä. Tulipahan kerrottua ettei se hoitoavun tarve aina ole jatkuvaa tai viinanhimosta johtuvaa.
Jos isovanhemmilla olisi velvollisuus auttaa, silloin heillä kuuluisi olla myös oikeuksia. Entäpä aikuisten lasten velvollisuus auttaa omia vanhempiaan? Näinhän se pitäisi sitten vastavuoroisesti olla. Olisiko sun mielestä hyvä idea?
Ne on vielä nuorehkoja ja juuri päässeet viimeinkin eroon teineistään. Miksi pitäisi olla intopiukkana heti kun uusi hoidokki kärrätään tupaan?
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:01"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:30"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:01"] [quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:50"] Sekä äitini että anoppini ovat +60-vuotiaita hyväkuntoisia eläkeläisiä, joita ei vaan kiinnosta. Sitten kun he eivät enää ole hyväkuntoisia, arvaa kiinnostaako minua. Taksithan kulkee ja ruoat voi tilata kotiovelle netistä, mä ajattelin notkua Vauva-palstalla. [/quote] Aivan järkyttävää luettavaa koko viestisi. Että vanhempien on ryhdyttävä vielä ilmaiseksi lastenvahtiavuksi, jotta suvaitset heistä huolehtia? Onneksi minulla ei ole lapsia. [/quote] Sekin kohta, missä äitini ja anoppini eivät auttaneet minua pääsemään hammaslääkäriin ilman lapsia, järkytti sinua? [/quote] En ole hän, jolle kommentoit. Oletko harkinnut ulkopuolisen lastenhoitajan palkkaamista? Minullakaan eivät äitini tai miehen äiti asu lähellä, joten palkattu lastenhoitaja on ollut hyvä ratkaisu.
[/quote]
En ole harkinnut hoitoavun palkkaamista syystä, että en sitä tarvitse. Mieheni antaa minulle lapsivapaata aikaa sen (vähän) mitä haluan, muuten teemme kaiken yhdessä perheenä. Tuo hammaslääkärikerta oli ihan aito poikkeus, ensimmäinen kerta kun olin avuntarpeessa ja pyysin sitä. Tarve ei ole sittemmin toistunut, tuo silloinen 4-vuotias on nyt esikoulussa. En todellakaan suostu pitämään itseäni uusavuttomana tai velttona tai huonona äitinä siksi, että erehdyin pyytämään äidiltäni ja anopiltani hoitoapua yhden kerran, olkoot palstamammat ja -anopit asiasta mitä mieltä hyvänsä.
[/quote]
Pidät silti äitiäsi ja anoppiasi huonoina isovanhempina, koska kieltäytyivät lastenhoidosta tuon yhden kerran?
[/quote]
Mielenkiintoinen tulkinta sinulla, miksi minä mielestäsi pidän heitä huonoina isovanhempina?
Minä pyysin apua, en saanut. Auttavaisiksi isovanhemmiksi heitä ei voi kutsua, auttamisprosenttihan heillä on pyöreä 0.
[/quote]
Tuollaisiin "akuutteihin" hätätilanteisiin olen saanut eräältä tutultani useasti pyyntöjä. Jostain syystä hänelle ei tullut mieleen, että minulla on elämäni ja hänellä omansa. On pyydetty auttamaan "hätätilanteessa" omakotitalon rakennuksella tai kun mies on työmatkalla ja yksi lapsista olisi pitänyt viedä balettitunnille.
Noiden vuoksi minun olisi pitänyt perua omia menojani ja muutenkin "avunpyynnöstä" lienee oikeus kieltäytyä, mikäli se ei aikatauluihin sovi. Olisiko sinun tai miehesi äitien pitänyt perua sovitut menonsa?