Mikä helvetti vaivaa nykyajan isovanhempia?

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:33"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:14"] Miksi isovanhemmuus on hukassa? Miksi isovanhemmilla ei muka ole velvollisuutta auttaa vauva- ja pikkulapsiperheitä, miksi syyttävä sormi kohdistuu aina yhteiskunnan palveluihin? Kyllä oikeampi osoite on isovanhemmat, mummut ja vaarit, joille omien lasten ja lastenlasten asiat pitäisi olla tärkeitä. Siinä on tämän yhteiskunnan suurin ja tärkein ongelma, mutta eihän tästä saa puhua, ettei kato syyllistetä vain vahingossakaan ketään. [/quote] Lol. Jokainen vastaa itse kakaroistaan. [/quote] Mutta eiväthän nuo suuret ikäluokat vastanneet, lapsien hoito ulkoistettiin vielä enemmän muille tai lapset jätettiin pärjäilemään lähinnä itsekseen.

[/quote]

Olet katkera, koska vanhempiesi sukupolvi sai järjestettyä lapsille hoitoa mutta sinä et? Järkikin sanoo, että A:n tekemät palvelukset B:n hyväksi eivät luo B:lle mitään velvoitetta tehdä palveluksia C:lle. Kasvaisit jo aikuiseksi.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:28"]

Minä en voi ymmärtää, miksi minun äitini ja isäni eivät ole halunneet auttaa minua (eivätkä sisaruksiani) yhtään lapsiperheen arjessa. En voi ymmärtää, oikeasti, en voi. Olen yrittänyt ymmärtää, ja olen masentunut pahasti yrittäessäni, mutta vastausta en ole saanut.

Lapsia ei pidä tehdä, jos ei itsellä ole kykyä eikä halua eikä voimia eikä sitä sun tätä kasvatustyöhön. Sen varaan ei pidä mukeloita vääntää, että joku MUU ne . Näitä esimerkkejä on  jo tässä sossuyhteiskunnassa riittämiin.

Minä, mummi tulin oikein katsomaan kuka  täällä oikein kirjoittelee:) Itse olen mummi 47 v ja mieheni, tyttäreni isä on pappa 48 v, meillä on yksi lapsenlapsi jota hoidamme melkein joka päivä, autamme kaikella tavoin paitsi emme anna rahaa useinkaan, mutta olemme lapsen kanssa ja viemme häntä, nyt 1 vuotiasta mukanamme joka paikkaan minne nyt vain voi pienen kanssa mennä. Älä yleistä, meille lapsenlapsi on yhtä rakas kuin omakin on ja siksi osallistumme heidän elämään mieluusti. Pikkumies tulee yökylään viikon päästä jotta hänen vanhemmat pääsevat olemaan kahden. Oikein innolla odotamme kunhan ilmat lämpenee niin menemme rantaan jossa teemme tulet, katsellaan luontoa ja järveä ja nautimme eväistä kiireettä, mikä kauniinpaa kuin pieni syödä napertaa pasteijaa, hedelmiä, leipää tai makkaraa yhdessä papan kanssa ja minä kuvaan tabletilla, sitten kun väsy tulee niin laitamme pienen kotonamme unten maille, siihen omaan ja samaan sitteriin joka hänellä on ollut aina vauvasta saakka. Itse en ymmärrä isovanhempia jotka ei välitä, me välitääme ja tulemme aina välittämään. Sitten kun pikkanen herää niin se hymy jonka hän suo, sitä ei korvaa mikään tässä pahassa maailmassa.

Suurilla ikäluokilla on usein trauma muiden hoitamisesta. Ensin sen jättimäisen sisarusparven isommat ovat huolehtineet pienemmistään, vaikka ikää ei itselläkään ole ollut. Sitten on tehty lapset, vaikka ei ihan haluttu, koska kulttuuri ei aivan vielä ollut kypsä hyväksymään vapaaehtoisen lapsettomuuden. Lapset on tehty naiselle, ja nainen on hoitanut sekä kokopäivätyön, lapset että kodin, ja he ovat olleet tosi väsyneitä, kun miehistä ei perhe-elämässä ole ollut mihinkään. Ei ihme että he näkevät kasvatusvastuun ja hoivan antamisen hirveän rankkana, koska se on ollut heille rankkaa.